Kurvailua

Vein aamulla Mikon töihin, jotta saan auton, jos innostun jonnekki lähtemään. Sekin riittää, että auto on pihalla vaikkei sitä tarttis. Helpottaa kummaski. Kurvasimmekin sitten heti ysiltä Starbucksiin kahville Karppisten kanssa. Kertun päikkäreitten jälkeen lähettiin käymään Ace-kaupassa ekaa kertaa. Se on vähän niinku rautakauppa tai samantyyppinen kuin joku Tampereen säästötex. En tosin tiiä onko nuita tamppiksia muualla kuin Kemissä ja Torniossa, mutta sieltä saa tai pitää niistä jotain maksaa, mutta siis grillejä, puutarhahökötyksiä, työkaluja, remppatarvikkeita ja lemmikkitavaroita. Nuita viimeisiä oikeastaan menin katteleen. Hippo sai keksejä paketin sillä reissulla. Hyvät valikoimat oli tavaraa, mutta en tarvinnu sieltä muuta.

Matka tuonne Aceen kesti pikkusen arvioitua kauemmin. Piti ajaa tuota pahamaineista Sheikh Zayeed roadia, enkä ees tienny, mistä kohtaa poiketa pienemmälle tielle. Ennen kuin olin läheskään oikeassa paikassa ihmettelin kun helikopteri kaarteli siinä eessäpäin. Kohta liikenne pysähty kokonaan ja sitten sopi poliisien sireenit. Ihmiset nousi autoista, minä myös, ja kaikki 6 kaistaa oli seis. Olin siis joutunut keskelle liikenneonnettomuutta, tosin matkaa onnettomuuspaikalle oli noin 100 metriä, joten en nähny mitään. Hyvä niin. Helikopteri oli maassa ehkä vain 5 minsaa ja lähti sairaalaanpäin. Samoin lähti ambulanssit. Tapahtumapaikan ohi kun ajoin, näin ainoastaan yhen kolariauton, joka oli isokokoinen ja vain hieman lytyssä. Siinä taas nähtiin yksi syy, miksi täällä pitää olla isot autot, jotka on lujaa tekoa. Radio toitottaa aina tasaisin väliajoin, missäpäin on kolareita ja niitähän riittää.

Sekatavarakaupan läheltä löysin eläinkaupan, joka oli tosi hieno. En tiiä, mikä Suomen eläinkauppa olis parempi. No täältähän ei tietenkään löydy koirille lihapakasteita mutta kaikkea muuta. Leluja ja tarvikkeita oli hyllytolkulla, pantoja joka lähtöön ja älyttömän siisti kauppa. Ainut mikä siellä häiritti oli ne 5 myyjää, joilla ei ollu mitään tekemistä. Eläviä eläimiä siellä oli onneksi vain yksi kissa, jolla iso lasikoppi, ehkä joku 6 neliötä pinta-alaltaan. Siellä se loikoili yhessä korissa ja veteli sikeitä. Lisäksi oli marsuja muutama kipale isossa kopissa, jossa oli kaikennäköisiä telineitä ja koloja. Yläkerrassa oli akvaario-osasto, jossa oli mm. pinkkejä kultakaloja. En tienny, että sellaisia on olemassakaan. Kerttu oli ihan tohkeissaan nitten kalojen kanssa ja naureskeli niille aikansa.

Tuolta teollisuusalueelta ei ole ihan helppo osata tulla pois, jahka sinne ensin pääsee. Jonkin verran piti pyöriskellä autolla samaa reittiä ennenku pääsin oikeaan suuntaan. Kurvasin vielä Emirates malliin kuluttamaan aikaa. Ajattelin ostaa lihakeittoaineksia, mutta eihän täältä löydy kaupasta sellaisia sekavihannespusseja. En ainakaan minä löytäny. Mulla on muutenkin vielä kaikki jauhopussit ihan hepreaa, että mikä on mitäkin englanniksi. Vehnäjauhot olen sentään löytäny. Tarttu sieltä yhestä vaatekaupasta tietenki paitakin matkaan. Kassalla mun pankkikortti ei jostain syystä toiminu niillä, mutta tiesin kyllä että ei siellä ainakaan mitään tiliä ole ylitetty, joten kävin nostamassa rahaa ja siitäkin selvittiin.

Nyt on desperate housewivesien eka kausi katottu. Yks jakso kestää 40 minuuttia ja yhteen kauteen mahtuu 23 jaksoa, aikaa meni kai se 4 päivää... Huomenna lähtee toinen kausi. Ja huomenna aamusta heti tuonne kahvilaan taas toisen kerran suomalaisten desperate housewivesien kanssa. No ei sentään desperateja olla.

Kerttu yritti tänään ekan kerran nousta vaikkapakettia pitkin seisomaan, ja nousikin sen minkä siitä pääsee. Koska eilen piti jostain syystä kuunnella se Suomen huono peli loppuun asti, alkaa olo olemaan jo ihan töttöröö. Parempi mennä koisimaan nyt.

Aa, mutta yks juttu vielä. Kotimatkalla vaihtelin radiokanavia ja jäin kuuntelemaan yhtä kanavaa joka soitti Europea. Välispiikissä juontaja sanoi soittavansa skandinavian top kymppiä. En kyllä tiiä miltä vuosikymmeneltä se top kymppi oli, mutta hyvää ja kotopuolen musiikkia; Ace of bace, Björk ja muita ruottalaisia bändejä.

Hyvää äitienpäivää

Jaa että kommenttiboksissa käskettiin laittamaan töllö kiinni. Itseasiassa katson niitä jaksoja tällä tietsikalla, joten töllön sulkeminen ei auta asiaa. No mutta seuraavaksi olis kai jakso 15 edessä. Ja tänään sain jo toisen kauden jaksoja ainakin viisi imutettua, joten kateltavaa riittää.

Tänään on ollu kyllä niin paljon muuta ohjelmaa, että tietsikka on jäänyt kevyesti vähemmälle huomiolle. Aamuksi oli sovittu aamukahvittelut meillä Karppisten kanssa. Kahvit juotiin ja vietettiin äitienpäivää, minä yksinkertaisena, Terhi nelinkertaisena. Äitinä siis. Sitten Kerttu päikkäreille, joiden jälkeen mentiin naapurialueelle kyläilemään. Käytiin katsomassa Perla-vauvaa, nelikuukautista suomalaistyttöä äitineen. Lähtevät kesän viettoon Suomeen jo ens viikolla, joten seuraavan kerran tavataan sitten syksyllä. Paitsi, että keskiviikkona on kyllä ensin kotirouvien kahvilatreffit. Perlan luota piti tulla jo juoksujalkaa vajaan neljänkymmenen helteessä kotiin päästämään niitä töllön tuojia sisälle. Masiina saatiin seinään kiinni puolessa tunnissa kolmen miekkosen voimin. Rupesin itse yrittää laittaa pleikkaria toimimaan, mutta se ei ole vieläkään onnistunu. Veliäkin on jo konsultoitu, mutta värejä siihen ei vaan saaha näkymään. VHS-video näkyy kyllä hyvin. Kanaviahan ei näy vielä mitään, koska niitä ei ole kytketty. Ne pitää käydä pyytämässä samasta toimistosta kuin tämä nettiyhteys. Joten siihen asti katsotaan kirjaimellisesti teeveetä, siis sitä laitetta.

Kerttua yritin kammeta toisille päikkäreille reilun tunnin, jonka jälkeen luovutin. Ei sitten nukuta. Tyttö valvoi 7 tuntia putkeen, 7 kuisena. Kun yöuniaika tuli, oltiin jo aika yliväsyneitä. Lopullisen voiton taistelusta sain kun iltapuuron ja tissimaidon jälkeen sulatin pakkasesta vielä 100 milliä maitoa jonka annoin tuttipullosta. Johan nukahti. Kyllä äiti yleensä konstit keksii.

Taas kerran oli hyvä kisaviikonloppu siellä Suomessa. Soilelle Piitun kanssa kaks nollavoittoa, Millalle yks nolla Nikulle, Åkelle kisauran startti ihan hyvällä tuloksella. Ja varmasti unohin puolet tuloksista.

Niin ja Norjan Sirpa-tätille osanotot Suomen ylivoimaisesta voitosta tänään jääkiekossa. No, kyllä te taas pesette ehkä meät euroviisuissa viikon päästä.

Meinasi muuten tärkein unohtua. Sain tänään Mikon työpaikan kautta parasta postia Suomesta. Vuoden 4 ekaa ASB-lehteä oli Gumbleri lähettänyt. Kyllä on hyvää palvelua, Kiitos!

Epätoivoisesti koukussa?

Katoin eilen kait kaksi jaksoa täydellisiä naisia. Tämän päivän saldona seittemän jaksoa lisää. Helppoa kun ei ole mainoksia vaan täyttä toimintaa noin 40 minsaa putkeen. Ja aika hyvin sitä näköjään ymmärtää englantiakin ilman tekstitystä. Katon vielä yhen jakson ja sitten petiin.

Päivän muuta ohjelmaa oli käynti Wafi cityssä, ostarissa, joka aukesikin vasta neljältä. Mehän olimme siellä ennen kahta. Tuli halpa ostosreissu. Sieltä kurvasimme aina niin turvalliseen Battuta Malliin, josta saldona töllö. Joko huomenna tai ylihuomenna se kannetaan ovesta sisään ja ripustetaan seinälle.

Niin ja naapuri toi äskettäin kaksi jälkkäriannosta ja sanoi perustaneensa catering-yrityksen ja tulee huomenna hakemaan astiat ja kysymään mielipidettä. Tiramisu oli ainakin loistavaa, toinen oottaa vielä kapissa.

Melkein sukua julkkikselle

Jollain radiokanavalla oli ainakin joku aika sitten vielä melkein sukua julkkikselle -osuus. Mää varmaan ny kelpaisin siihen. Reeniryhmän Nina ja Tave oli viikko sitten Ylen kakkosen Hiki-ohjelmassa ja Milla Nuuskun ja Liekin kanssa tänään Ihanassa aamussa. Minä siis olen melkein niille sukua. Kohta puolet ryhmästä on ollu telkussa. Itseasiassa jos kaikki vanhat jututkin lasketaan niin puolet on ollu. Onhan sitä ittekki ollu kukallisissa pyöräilyshortseissa töllössä juoksemassa. Kuvassa nykyinen juoksukaveri, jos siis juoksisin... Pitäisi ottaa ees yks juoksuaskel ennen kisakauden avausta, eihän sitä tiiä vaikkei enää ees osaa juosta. Olenko sitten joskus osannut, en.

Sain aamulla täydellisten naisten ekan kauen jaksot ladattua koneelle. Eihän siinä mennyt kuin ehkä viikko aikaa. Kaks jaksoa katoin aamupäivällä putkeen ja kohta ajattelin jatkaa urakkaa. Jos yhen vielä kattois ja sitten painuis pehkuihin. Toisen kauen kymmenen ekaa jaksoa on imuutettu nyt varmaan se sama viikko, mutta siinä menee vielä aikaa. Kun en osaa silleen kauheen hyvin näitä lataushommia niin uskon moukan tuuriin, että sieltä tulee myös kakkoskauesta katottava versio.

Tämä päivä meni ihmeen nopeasti ohi. Aamulla kävin kyläilemässä ja puhumassa taas suu vaahossa, Kerttu nukkui päikkärit ja minä vahtasin konetta, sitten käytiin taas muutaman tunnin ostarireissu. Siinä välissä huiskautin kämpän kuntoon ja pesin vielä auton ja portaat pihalta. Kun nuo pesuhommat oli tehty, olis ite kans voinu lähtä suihkun kautta sinne ostarille. Mutta kun sen suhkuruljanssin tekee ja sitten kampeaa ittensä autoon, suihkunraikas olemus on jo tipotiessään valunut hien mukana. Ulkona on niin kuumaa ja kosteaa. Lämpöä on nyt ollu joku 35 eli ei mitään huippulukemia mutta tuo kosteus alkaa olemaan jo riittävää. Joten Allah, voisikko vähentää sitä kiuasta pienemmälle.

Kävin just kampeamassa Kertun takaisin vaakatasoon. Se kun nousee unissaan istumaan ja sitten rupeaa itkemään, eikä tajua mennä ite makuuasentoon. Konttaaminenkin sujuu jo tosi hyvin.

Mikko oli päässyt eilen leikkimään leijonanpentujen kanssa. Siis ihan oikeitten. Oli siellä Johannesburgissa käynyt jossain leijonapuistossa. Jotain naarmuja oli kuulemma saaneet aikaan.

Alhaalla muutama työmies on päässyt paparazzin kouriin. Kunnon pukeutuminen on pääasia myös helteisessä ilmanalassa. Mitä kuumempi, sitä enemmän nuilla näyttää aina kampetta olevan päällä. Toisessa kuvassa paikallinen koulu, muttei paikallisten koulu. Koska nyt on viikonloppu täällä, piha on tyhjillään. Tosin nyt ei oppilaitten tarvi mennä ulos kuin ekan välitunnin ajaksi. Seuraavan välkkärin saa olla sisällä. Vähän ku Suomessa kovilla pakkasilla.

Känninen käki

Avasin äsken ensimmäisen tuliaispullon, siideriä. En siis takaa tekstin oikeellisuutta enää, koska tuo juomani yksi lasi kihahti kyllä hattuun. Se kun on puoli lasia enempi kuin ainakaan puolen vuoden aikana on mulla alkoholia kulunut.

Tänään käytiin Karppisen perheen kanssa sellaisen kaupan kuin Maxin alennusmyynnissä. Kauppa on muutenkin jo halpa ja alennusmyyntiähän ei voi ohittaa. Kerttu sai kolme uutta paitaa, yhteensä maksoivat 7 euroa, ei siis kamalan kallista. Ihan hyvä silti ettei sieltä muuta tarttunut kyytiin. Äsken kävin vielä ruokakaupassa. Tuli sieltä jotain ruokaakin, muunmuassa pari palaa juustoa tiskiltä. Toinen oli jotain pippurijuustoa ja toinen on mustikkajuustoa. Joo, ihan mustikalle se maistuu ja muutenkin aika erikoiselle. Ei sitä juustoa kukaan muu vielä ollutkaan ostanut, oli ihan uusi paketti tiskillä. Siinä matkalla ruokakaupasta autolle jalat jotenkin vielä veivät Mothercare-kauppaan, eli siis lastentarvikekauppaan, josta mukaan lähti syöttötuoli. Oon niitä jo aika kauan kattellu mutta miks ne siitä muuttuis. Otin sellasen ihan perusmallin. Myyjä lähti raahaamaan sitä autolle ja kysyi onko lapselle turvaistuinta. Näytin, että kaukalo on. Myyjä sanoi, että voi rouva kun nuo ovat vain kuuden kuukauden ikäisille tarkoitettuja. Vastasin että meillä Suomessa ne menee kyllä lähes yhteen ikävuoteen asti. Naurahti vain ja sanoi, että perjantaihin heidän alensa jatkuu ja heillä on tarjouksessa myös istuimia. Meillä Britaxin kaukalon ohjeissa lukee ihan selvästi, että oliskohan 13 kiloon asti käytetävissä. Ei täällä maassa muutenkaan läheskään kaikki lapset istu istuimissa saati sitten että vöissä. Enkä kyllä siirrä Kerttua ihan täysin istuvaan asentoon ennen syksyä.

Takaisintulomatkalla joku väläytti valoja josta tajusin, että ajoin koko matkan kauppaan ja takaisin ilman ajovaloja. Täällä kun ei päivällä pidetä valoja päällä niin ei niitä sitten illallakaan hoksaa laittaa.

Kotipihalla avasin Kertun puolen oven ja napsautin ovet lukkoon, laitoin avaimet takapenkille, keräsin tavarat syliin ja pamautin ovet kiinni. Avaimet jäi siis sisälle. Onneks Mikko melkein just soitti ja kertoi vara-avainten oleva kotona sisällä. Menin sitten hakemaan niitä oikeita avaimia autosta, jossa ne eivät ollukkaan. Ne olikin sisällä. Joten ihan turhat kirosanat ja turha paniikki, taas.

Ja melkein paniikki iski kun näin muutaman printatun valokuvan tässä tietsikkahuoneen penkillä. Öö, mistä ne on tullu. No asia selkis kun Karppisen perheen äitiltä oli tullu kolme puhelua. Olivat tulleen pimpottaan ja koputteleen ja ovihan meillä on aina auki. Eikö teillä ole? No olivat tuoneet kuvat sisälle asti. Hyviä ovat. Olivat samalla tutustuneet meän naapureihin, joihin me ei olla tutustuttu. Niitä kun ei koskaan juuri näe kuin pihalla tulossa tai menossa. Perheen äiti on kuulemma kaiket päivät kotona, kuten minäkin. Ehkä niihin joskus törmää.

Tänään hoksasin, että taas on pari taloa tyhjentynyt lisää. Muunmuassa se venäläisen perheen koti näyttää ammottavan tyhjyyttään. Ihmettelinkin kun sitä isoäitiä ei ole pitkään aikaan näkynyt. Mihin lie muuttaneet. Jospa heillä on sama kohtalo kuin monella, että kun vuosi tulee täyteen ja pitäisi uusia vuokrasopimus niin kappas vaan, vuokra nouseekin 40% eikä siihen oikein ole varaa. Täällä se on tavallista. Sähkökin voi maksaa uskomattomia summia, vai miltä kuulostaa 180 euroa kuussa sähköstä ja vedestä. Täällä sekin voi olla arkipäivää.

Agirotua odotellessa

Sain eilen lendereitten agirotujoukkueiden kokoonpanot sähköpostilla. Yksi maksijoukkue ja kuusi medijoukkuetta. Ihan kivasti. Listasta tosin puuttuu vielä aika monta kisaavaa koiraa, jotka mulla tulee mieleen. Jos joku ei tiedä, mikä koko agirotu on, niin siellä on 4 koiran joukkueet kerätty samanrodun edustajista ja kun eka pääsee maaliin, seuraava lähtee samantien tekemään oman suorituksensa. Yhteisaika neljääle koiralle ratkaisee joukkueen tuloksen. Virheet lisätään aikaan viitenä sekunttina per virhe. Jostain syystä mut on taas laitettu menemään meän joukkueen viimeisenä.

Yks joukkue näistä nousee mun mielestä ylitse muitten nopeutensa takia. Vai miltä kuulostaa Rumba, Duo, Aku ja Chili. Se suoritus pitää nähä ite eikä kuulopuheitten perusteella.

Katoin äsken pitkästä aikaa tähän blogiin jollain hakusanoilla päätyneiden hakukriteerejä. Ihan kivoja. Yleensä on ollu vaan hippolandiaa. Nyt on mm. skype puhelu katkeaa, karting rata lupa, toinen keuhko poistettu ja chihuahua myydään halvalla. Musta tää viimenen on paras. Ei nää sanat oo kyllä ihan näin peräkkäin ollu.

Silloin kun lennettiin tänne jouduin maksamaan Hipolle uuden lipun vaikka sillä oli jo lippu. Olen ottanut Finnairiin yhteyttä montaa eri kautta. Soittanut muutamaan numeroon muutamaan kertaan sekä laittanu sähköpostia ainakin kahteen tai kolmeen osoitteeseen. Nyt sain joku päivä sitten postia jossa kerrotaan että mun antama palaute on käsitelty jotenki väärin ja valitetaan asian hidasta käsittelyä. Samassa viestissä luvataan tietenkin maksaa se ylimääräinen lento takaisin sekä 15 euron kortti tax freehen, ellei joku muu taho ole jo ottanu hoitaakseen asiaa. Pitää laittaa vaan taas se kuitin numero, tilinumero ja osoite, mihin laittavat sen kortin tulemaan. Toista kautta asian sais hoitumaan kun laittais noin 10 eri tietoa menemään ja selvittäis ite jotain nokian kuittien numeroita ja muita ihan käsittämättömiä tietoja, joita en ala selvittää. Jos tämä tällä selviää helpommin niin hyvä niin. Kunhan joskus saan se 128 euroa takasin.

Tällä hetkellä mun tosi epätoivoiset naiset-sarja tulee vauhtia 5kB sekunnissa ja kun koko kausi on yli 7 megaa niin arvioitu saapumisaika on yli 90 tuntia... Vauhti vaan kiihtyy. Lähempä tästä auringon ottoon paremman tekemisen puutteessa.

Ai niin ja huomenna vaihdan taas yksinhuoltajan vaihteen päälle, Mikko lähtee Johannesburgiin, Etelä-Afrikkaan. Me lähetään siis Kertun kanssa alennusmyynteihin.

Million dollar baby

Katoin äsken loppuun useamman oscarin voittaneen elokuvan, million dollar baby. Jos voi jossain olla hyvät näyttelijät niin siinä oli. Tarina oli myös hyvä, mutta en kyllä silti antaisi tälle viittä tähteä. Ehkä se elokuvan nyrkkeilyteema hieman sotkee mun mieltä, en siis hyväksy nyrkkeilyä oikein edes harrastuksena.

Minun oma million dollar baby nukkuu toisia päikkäreitään yläkerrassa, tutti suussa... Eilinen päivä meni hyvin ilman sitä ja yökin meni, minun vieressä. Illalla oli vaikeuksia nukahtaa omaan sänkyyn ilman tuttia joten otin tytön viereen, johon se nukahti ja heräsi ainoastaan kerran ja syötön jälkeen nukkui aamuun asti. Äsken katselin sitä kun yritti nukahtaa, silmät kiinni ja suulla hamusi ilmaa. Ikenet turvoksissa uusien hampaiden takia ja kuolaa valuu ihan solkenaan. Kaivoin tutin laatikosta ja nukahti samantien. Tämä oli jo toinen unikoulukokeilu kerta meille. Tällä hetkellä en ainakaan voi olla antamatta sitä tuttia. Yritetään ehkä joskus myöhemmin uusiksi. What the hell, sain viime yönä nukkua 5,5 tuntia putkeen.

Sara-lenderi teki sitten eilen jo ekan nollansa, hienoa. Ja Tave otti nollavoiton. Tämän päivän tuloksia ei ole vielä agentit laittaneet. Enkä edelleenkään voi olla kertomatta kuinka jalka vipattaa kun näin kuvia eilisistä Hollolan kisoista. Kuiva hiekkakenttä ja ihmiset t-paitasilleen. Kun Suomesta lähettiin, oli lähes 30 pakkasta ja lumi maassa. Näköjään se aika menee eteenpäin myös muualla kuin täällä.

Täällä on nyt piha siistinä. Aamupäivällä kun olin tietysti ottamassa pihalla aurinkoa tuli puutarhurit hommiin. Monta kertaa leikkasivat tuon pikkunurmen ja yhtä monta kertaa tyhjensivät sen leikkurin säiliön. Nurmi lyheni ehkä 10-15 senttiä ja kukkapuskat siistiyty. Sanoivat lähtiessään, että yks kastelulaitteen osa on rikki. Jos oikein ymmärsin, tuovat huomenna uuden osan. Saas nähä.

MM-jääkiekkokin on näköjään alkanu. Hokasin jostain iltiksestä ehkä. Täällä ei oikein ole kisoja mainostettu. Onneks hokasin myös että netistä kuulee selostukset Suomen peleistä. Siinäpä se ilta sitten vierähtää.

Nämä meän perheen nuorimmaiset on aina viihtyneet toistensa seurassa. Tänään kattelin toisesta huoneesta salaa kun Hippo tyrkytti Kertulle narupalloa ja Kerttu yritti sitä ottaa, jolloin Hippo taas innostu. Uskoisin näitten olevan kohta aika erottamaton parivaljakko. Tähän yhteiskuvaan Hippoa ei ole käsketty vaan ite se siinä vieressä istuskeli.

Minäkö muka lapsityranni?

Olen nyt lukenut yli puolen välin englantilaista kirjaa, joka kertoo lasten uniongelmista. Eilispäivän alusta lähtien meillä ei enää käytetä tuttia. Ymmärsin, miksi meillä sekä äiti, isä, lapsi ja jopa koirakin herää monta kertaa öisin ihmettelemään maailman menoa. Siksi, ettei Kerttu osaa yöllä herätessään nukahtaa itsekseen vaan vaatii joka kerta jotain suuhunsa, joko tissin tai tutin. Tätä tapahtuu meillä pahimmillaan kahden tai kolmen tunnin välein. Kyllä sen kerran tai maksimissaan kaksi kertaa jaksaa vielä syöttää mutta siihen päälle ne tutin tarjoamiset. Päiväunillemenot meni täysin ilman ongelmia. Yöunillekin nukahdettiin kohtalaisen helposti, mutta sitten reilun kahen tunnin unien jälkeen se alkoi. Meillä ja varmaan naapureillakin valvottiin puolitoista tuntia keskellä yötä. Välillä rauhoituttiin ja melkein nukahettiin ja taas jostain löytyi potkua vielä taistella sen tutin perään. Kävin aina muutaman minuutin jälkeen rauhoitelemassa tyttöä ja silittelemässä ja lähin pois. Lopulta ajattelin että kirjassa myös neuvottiin, että jos ei halua täysin jättää heti yösyöttöjä pois kertaheitolla voi myös pikkuhiljaa vähentää imetysaikaa öisin. Sain itselleni paremman mielen kun lopulta annoin periksi ja imetin tyttöä normaalia lyhyemmän ajan ja laitoin tyytyväisen tytön nukkumaan. Aamuyöstä toinen imetys ja nukkumaan ilman tuttia. Aamulla seittemän aikaan noustiin toooosi pirteänä ylös.

Kirjassa perusteltiin yösyöttöjen lopettamista ja vähentämistä asteittain mm. sillä, että yli 3kk ikäinen vauva pystyy vaan ei välttämättä halua olla yötä syömättä. Lisäksi ihmisen elimistön pitäisi olla öisin lepotilassa, varsinkin ruuansulatuksen. Tiiä sitten, mutta meillä kyllä kokeillaan toinen ja vaikka kolmaskin yö. Ihan hulluun huudatukseen meillä ei mennä, aikansa kutakin. Jos ei tepsi niin ei sitten. Ollaan sitten vaikka vielä puoli vuotta ilman viiden tunnin yhtäjaksoisia unia.

Sellaista meillä. Mutta toivotaan ettei siellä Suomessa ainakaan yhessä perheessä olla unetonta yötä vietetty tänään alkaneen kisauran takia. Agentit voisivat laitella niitä tuloksia tännepäin...

Meilä tuo piha rehottaa jo niin pahasti, että pitkän tauon jälkeen kävi yks jeppe tarjoamassa puutarhapalveluitansa. Pitkän tinkaamisen jälkeen tehtiin sopimus. Tulevat kerran viikossa leikkaamaan nurmen ja laittamaan pihan muutenkin kuntoon. Hinnastakin saatiin neuvoteltua alennusta. Automaattinen kasteluhan meillä tuon vedenjakamisen hoitaa, siihen ei tartte puuttua.

Eilen käytiin taas kerran ihmettelemässä telkkuja, mutta jätettiin vielä ostamatta.

Tuosta telkun puuttumisestakin johtuen opettelin tämän netin käytön mm. elokuvien katsomiseksi. Ja saahan netistä kaikkea muutakin, esim. tv-sarjoja. Ja kaikkihan katsoo täydellisiä naisia paitsi minä. Joten tuumasta toimeen ja pistin lataukseen ekan kauden koonaisuudessaan. Nyt mylly on jauhanut 86 tuntia putkeen ja tällä tahdilla noin 30 tuntia vielä ja sitten startataan. Aika kauan tuossa menee ja liekkö kauan menee koko kauden kattomisessa. Eka latasin sarjan pilottijakson yksinään ja kun aloin sitä kattomaan, se olikin espanjaksi dubattu. Yritin nyt hakea englantilaisen version, katotaan sitten ehkä ylihuomenna menikö tääkin homma harakoille.

Kotiäitin arkea

Tähän arkeen kyllä alkaa tottua. Ennen kuin kello on 11 aamulla koira on kusetettu ja uitettu, lapsi syötetty ja leikitetty ja laitettu nukkumaan, pyykkiä pesty koneellinen ja monta paitaa silitetty, imuroitu koko talo ja muutenkin paikat on kunnossa. Voi keittää kupin teetä ja istua koneelle. Eikä päätäkään enää säre pepsivieroituksen vuoksi. Enää ei huvita töihin paluu, kuten aiemmin välillä halutti takaisin kodin ulkopuoliseen työhön. Ei ainakaan tällä hetkellä.

Samalla kun imuroin, tyhjensin myös meidän ikioman pieneläinhautausmaan. Se on tuossa parvekkeen oven sisäpuolella lattialla. Illalla listin siihen nuita pikkupyrkyreitä, jotka yrittää tulla sisään. Eilen myrkytin kyllä molemman ulko-oven aluset ja tänään lisäsin suolaa oven eteen. Katotaan illalla paljonko porukkaa yrittää vielä sisään. Pitää muuten ottaa järeämmät aseet käyttöön jos ei ala sana kiiriä kavereille asti.

Tuohon kotiäitin tämänaamuisiin hommiin kuului myös pinnasängynpohjan alaspäin laskeminen. Tähän asti olen vain miettinyt, että koska se pitää laskea ja tänään tuli se aika. Neitille kun selän kääntää se töröttää istumassa. Kolme päivää sen taidon oppimiseen meni, eikä sitä ole nostettu istumaan vaan itse sen keksi. Vielä saisi hiukka miettiä, että mihinpäin siitä istumisasennosta sitten kaatuu kun kaatuu.

Täällähän nämä asuinalueet on vartioituja, eli tuolla on portti josta vahti päästää autot tulemaan sen jälkeen kun tietää minne asunnolle ne ovat menossa. Kävelijät ja pyöräilijät on tähän mennessä päässeet muualtakin, esim. tienpäädyistä nurmikon kautta. Nyt niihin laitetaan aidat, yli metrisen metalliaidat. Samoin ainakin yhden tekojärven ympärillä on jo aidanrakennuspuuhat aloitettu. Nyt sitten kun esim. kauppaan lähtee kävelemällä, pitää kiertää kai sieltä portin kautta. Samoin jos rakentavat kaikkien järvien ympärille ne aidat, loppuu Hipolla uimakelit. Plääh. Pitää kai se pikkunen muoviuima-allas hommata tuonne pihalla. Saavat sitten talon pienimmät naisväen edustajat polskia siellä, siis tyttö ja koira.

Kävin tässä välissä vähän lukemassa taas kisatuloksia ja voi herran pieksut. Kuka oikeasti keksii tosi typeriä nimiään koirilleen. En nyt viitsi niitä tällä kertaa mainita, mutta joku raja kai pitäis olla nimen pituudellakin mitä voi laittaa. Äitinihän aikoi ainakin vielä joku aika sitten laittaa seuraavalle koiralleen nimeksi Juhana Helmenkalastaja, joka sekin on tosi typerä, jos se on ns. virallinen kutsumanimi. Ainahan sitä voi kotona kutsua koiraansa millä nimellä vaan, mutta...

Mun lähettämät postikortit olivat jo saapuneet Suomeen. Ei siinä siis mennyt sitä kymmentä päivää, joka jossain opuksessa luvattiin. Elän siis toivossa, että ne KGBn lupaamat ASBt joskus myös saapuu tänneasti. Ne on kai eilen tai toissapäivänä lähetetty.

Valtakunalliseen agilitypäivään on saatu kyllä tosi hyvin tapahtumia ympäri Suomen. Ihan etelästä Rovaniemelle asti. Pääkaupunkiseudulla ei kyllä harrastajien lisäämiseksi tarttis tehä yhtään mitään, päinvastoin. Voisi pitää jotain tosi naurettavia tapahtumia, että saatais jonot lyhenemään... Yhtäkkiä tuli mieleen, että onpa sitä kerran oltu Kemissä lumilinnassakin pitämässä agilitynäytöstä. Alkuajoilta tulee kyllä muitakin muistoja mieleen. Ihan alussa reenattiin ominpäin esteitä ja kun mentiin ekoihin kisoihin ihmeteltiin että voiko ne esteet olla muussakin järjestyksessä kuin suorassa jonossa... Silloin 10 vuotta sitten kuletiin Lehdon Ollin bussilla ympäri Suomen yhden kisan takia. Myöhemmin oltiin muistaakseni Hautalan Reiman autolla liikenteessä ja sillä kävin ekoissa karsinnoissakin. Auto oli joku asuntoauto tai pikkubussi ja ihan täynnä koiria ja ihmisiä, mutta hyvin tuloksin kotiin palatiin.

Hampaidenkirskuntaa

No niin tämä kone on saatu toimimaan. Oli aika lailla tukossa, mutta yli tunnin konsultatio veljelleni sai taas asiat oikenemaan. Eihän insinööri voi osata käyttää tietokonetta, ei. Jos nyt sais laitettua niitä kuviakin lisää.

Sain hyvät tuliaiset Suomesta, läjä lehtiä, siideriä 3 pulloa ja lapselle purkkeja, tosin ei niitä marjapurkkeja joita pyysin siksi, ettei täällä sellaisia ole. Sain omenapäärynää. No pääasia, että purkit muistettiin tuoda. Ei kuulemma ollut vaikeaa lähteä Suomesta tänne suuntaan. Ollaan silti tultu siihen tulokseen, että on melkein sama missäpäin maailmaa asuu, samanlaista elämää se on jokapuolella. Paitsi, että täällä ei voi kisata agilityssä.

Kerttu tekee vaan niitä hampaita. Nyt se on oppinut jostain, kai isältään, hampaiden narskuttamisen jalon taidon. Siellä ylhäällä on yksi pikkuinen nysä johon se narskuttaa alahampaitaan. Todella ärsyttävän kuulosta, vaan ei kai sille mitään mahda. Kerkeävät vielä kulua pois ennenkuin kokonaan edes puhkeavat. Lisäksi eilen tyttö nousi ekaa kertaa itse istumaan. Kerkesin hakea kameran ja saaha muutaman kuvankin napattua ennenkuin tasapaino horjui.

Pepsin juonnin lopettamisen seurauksena poden päänsärkyä, mutta sehän on tuttua juttua aikaisemmista lopettamisista.

Ensi kuussa Suomeen, jihuu! Vaikka ei täälläkään tylsää ole.. Tapasin muuten tässä yhtenä päivänä isoisän jolla oli sylissä Kerttua 6 päivää vanhempi tyttö. Asuvat tuossa 50 metrin päässä, enkä ole aiemmin niitä tavanneet. Ovat Etelä-Afrikasta. Lisäksi olen tavannut yhden turkkilaisen naisen, jonka poika on vajaa 7 kk. Jos tässä jotenkin jonain päivänä voisi tutusta heihin kaikkiin vähän paremmin ja voidaan sitten äitien kesken vertailla lapsosia.

Hyvä loppuu aikanaan

Käytiin äsken viimeistä kertaa reeneissä Hipon kanssa. Pikkusen arvelutti jo etukäteen mennä Kertun kanssa sinne, se kun ei ole paljoa viihtynyt siellä ennenkään. Yhden radan kerkesin melkein loppuun asti ennenkuin se parkaisi. Ja sitä se oli loppuaika. Mielenkiinnolla ootan sm-viikonloppua, mitä siitä tulee. Mikko ei ole siellä auttamassa ja Kerttukaan ei voi koko viikonloppua nukkua kärryissä. Se vierastaa tällä hetkellä niin paljon, että ainoastaan sille tutuiksi tulleet ihmiset saavat sen pysymään itkemättä. Rataantutustumisiinhan sen voi ottaa mukaan muttei radalle kuitenkaan, vai pitäiskö kysyä siitä mahollisuudesta... Muuten reenit meni kyllä meillä hyvin, kontakteista lähtien.

Agilityreenit jatkuu vielä kolme kertaa, mutta me ei enää mennä. Hipon juoksun olisi jo pitänyt alkaa ja se käyttäytyykin niin ärhäkästi, että kai se kohta oikeasti alkaa. Kuukauden verran ole tosin jo ootellut.

Loppui sitten Piia-Noora Kaupin helistin.fi-sivuille kirjoittama päiväkirjakin. Siis raskaudenajan ja vauvavaiheen kirjoitukset. Meillä syntyi tytöt varmaan samalla viikolla, joten sieltä on ollut kiva lukea, millaista heillä on ollut. Politiikkaan en ole syventynyt pätkääkään, mutta meillä on yhteisiä tuttavia, joten sekin on jotenkin lisännyt mielenkiintoa.

Tähän väliin pakko laittaa muistin aikana onnittelut Ninalle ja Taaville kahesta nollavoitosta ja Åkelle nasta cupin kisaavien voitosta. Hyvin startattu kisaura!

Kerttu on maailman paras shoppailukamu. Se istuu kiltisti kärryissä eikä koskaan kyseenalaista mitään hankintoja vaikka useasti kysynkin sen mielipidettä. Kysyn myös lenkille mentäessä myös Hipolta mielipidettä mihin suuntaan mennään, tosin kumpikaan ei ole vielä koskaan vastannut mitään. No mutta tänään siis käytiin sellaisessat ns. varastomyymälän alennusmyynnissä. Mahtavaa tavaraa, jos sitä tarvitsisi. Itämaistyppistä kaappia ja pöytää. Ale oli alkanut kai eilen, ja monessa kaapissa olikin jo lappu SOLD. Kerttu sai sieltä romulaatikon leluilleen, sellaisen puuarkun. Kyllä sieltä muutakin olisi voinut mukaan ottaa.

Kerttu on oppinut sellaisen karhukävelyasennon. Kämmenet ja jalkapohjat maassa. No tuosta kuvastahan se selviää. Myös konttaaminen alkaa pikkuhiljaa sujua.

Syön muuten tällä hetkellä Pandan täytelakupussia tyhjäksi. Löysin tän pussin tuosta meän pienestä lähikaupasta, lähikauppa tarkoittaa alle kilsan matkaa. Siellä hyllyssä näitä roikkui ja ihan suomeahan näissä takana lukee. Valmistettu Vaajakoskella. Aika kalliita lakuja kyllä ja onneksi mun herkkulakko alkaa huomisiltana. Sitten ei karkkia eikä pullaa tai keksejä tms. ennen Suomeentuloa. Ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu.

Tässä maassa vaikka liikennekulttuuri on ihan skeidaa, niin on jotain hyvääkin. Jos sattumalta on ruuhkaa, eli aina, niin ruuhkan taimmaisissa autoissa laitetaan hätävilkut päälle. Ensin sitä ihmettelin, mutta se on kyllä hyvä tapa. Seuraavat kaaharit näkee jarruttaa aiemmin. Hyviä puolia on myös lukuisat liikenneympyrät, joita olen kai aiemminkin ylistänyt, samoin nuo hyppyrit tuolla teillä pakottaa hidastamaan, ainakin osaa autoilijoista. Nopeusrajoituksia useimmat kuskit eivät tunne. Tullessani silloin torstaina Dragon martista ajoin 40-alueella ite kaheksaa kymppiä ja kaikki muut ajoi tuhatta ja sataa ohi musta. Joskus, kuten tänään, ajoin ihan vasitellen rajoitusten mukaisesti ja muut hullut teki aika vaarallisia ohituksia, mutta se on niitten ongelma.

Mun ongelma on tämä koneen jumitus, yritin kolme kertaa laittaa kuvia tähän juttuun, siinä onnistumatta. Tässä on koko päivän kestänyt virustarkistus joka jatkuu edelleen. Palaan kuviin sitten kun tämä toimii kunnolla.

Ai niin ja pikkulisäys vielä. Täällä nuilla isommilla herroilla, eli hallitsijaäijillä on erilaiset rekkarit kuin muilla. Tai muuten samanlaiset mutta niillä on pienet numerot. Meillä on joku 80 000 tyyppinen luku tuossa koslassa ja isoilla pampuilla alkaa ykkösestä, joka on siis ylipäällikkö. Siinä onkin kyttäämistä muutamaksi vuojeksi, että bongailee niitä. Tähän mennessä olen nähnyt numerot 11, 13 ja 18.

Lost in the autiomaa

Eilen sain jo tuplattua tämän yksinhuoltajaviikon tavoitteet, eli kävin toisessa uudessa paikassa, Dragon Martissa. Se on sellainen krääsätaivas. Paljon pikkukauppoja ja ihan täynnä vaatteita, leluja, koruja, muta tekstiilitavaraa, kenkiä, laukkuja ja kaikkea muuta. Voin vain kuvitella millainen paikka on joulun alla. Niinkuin markkinat Suomessa, mutta aina auki. Tietenkin minä olin siellä taas siihen aikaan, että ne putiikit meni kahelta kiinni, mutta ihan riittävästi siellä kerkesi kattella. Nykyisin lähen kotoa liikkeelle vasta kun Kerttu on nukkunut yhet päikkärit omassa sängyssään, näin päiväkin menee rattoisammin ja tyttö on paremmalla tuulella. Ennenhän lähin liikenteeseen heti aamusta.. Mutta täällä kun ei enää voi nukuttaa lastansa ulkona kuumuuden vuoksi. Tänään ajattelin jättää ne koirajuoksutkin väliin tuon ilman takia. Hippohan kuolee sinne.

Mutta palatakseni siis siihen eiliseen reissuun.. Sinne ostarille ajaa sellaiset puoli tuntia ehkä, mutta takaisintulomatka mulla kesti 1,5 tuntia. Ei ollu ruuhkaa, ei, mutta kun en vaan osannu kotia. Meinasin siinä hätäpäissään soittaa taas kerran Karppisten auttavaan puhelimeen, kun yritin mennä kylttien mukaan, mutta ne vei vaan aina samalle tielle takaisin. En ole koskaan sieltä isoilta teiltä joutunut katteleen kylttejä ja lopulta näin jotakin tuttua ja tulin ihan vikasuunnasta kotiin. Kerttu onneksi sai nukuttua koko sen matkan eikä tiennyt mun hermoiluista mitään. Kyllä taas olisin sen GPS-laitteen oston kannalla.

Risti seinään, kävin myös eilen tankkaamassa ekan kerran. Ei mitään ongelmia. Muista yhen kerran kun Mikko kävi tankilla ja ajoi auton oikealle paikalle. Mies tuli koputtamaan, että viitsitkö siirtää autoa kun on tuo tankki toisella puolella. Ai niin, mutta sehän sanoi, että siitä ei saa kirjottaa tänne mitään.

Tänään käytiin Community market dayssä. Ekaa kertaa järjestetty kiva tapahtuma, minne sai varata pöydän kirppistavaraa yms. varten. Lapsille oli pompulinnaa ja liukumäkeä, kasvomaalausta ja muuta tekemistä. Musiikki soi kajareista LUJAA. Ruokaa oli myynnissä ja jotain kilpailuja myös. Ite en kyllä kovin hyvin pystyny keskittymään koska Kertulla oli uhkaavasti uniaika käynnissä, mutta eihän se tietty siellä kyennyt nukkumaan. Kotona kannoin sen suoraan turvakaukalosta nukkumaan omaan sänkyyn. Tarkoitus olisi vielä lähteä Karppisen perheen kanssa Marinaan syömään ja aikaa kuluttamaan. Meillähän miehet menivät samalla koneella Suomeen. Mikon tärkein tehtävä minun kannalta siellä Suomessa on se SM-kuoren postiin laittaminen. Takaisin ei ole tulemista ennenkuin se tehtävä on suoritettu. Niin ja ennenkuin tuliaiset on ostettu, lehtiä, siideriä ja Kertulle jotain.

Sähköä ja hiekkaa ilmassa

Aamu ei sitten oikein kunnolla valjennut koskaan. Hiekkaa pöllysi koko päivän ja lämpöä kohtuudella noin 40. Auton mittarissa korkeimmat havainnot oli 46. Ei siis juurikaan oltu tänään ulkona. Aamupäivällä kävin kyläilemässä Aaltosilla; perheenisä on Mikko Aaltonen... Mutta siis ei tietenkään sama kuin koirapiireissä. No mutta heillä oli sähköt lyöty poikki laskun maksamattomuuden vuoksi. Se kyllä tapahtui heti kun oli tarvis, mikään muuhan täällä ei ajallaan tapahdu. Tällä hetkellä sähköt on onneksi jo palautettu ja ihan saunassa ei heidänkään tartte olla koko aikaa. Täällä kun se laskun maksaminenkaan ei ole ihan helppoa. En ees tiiä, miten se käytännössä tapahtuu. Heillä lasku oli yritetty kyllä maksaa ja luultiin että se laskun maksu onnistui, mutta ei. Meillä oli kuulemma myös kolme kertaa pitänyt yrittää sitä maksamista ennenkuin oli onnistunut.

Tuossa on Millalle kuva sieltä sisälaskettelupaikasta. Jos tuosta jotain selvää saa. Ei ole tullu testattua paikkaa vielä, mutta sinne näkee ostarin sisältä.

Sieltä kyläpaikasta kurvattiin Kertun kanssa ostarille. Posti oli tarkoitus löytää ja löytyihän se puhelinkonsultaation avulla. Yksi erikoisuushan täällä on myös se katuosoitteitten puuttuminen. Ei puhettakaan, että taloissa olis postilaatikot, ei. Muutamassa paikassa on postilokerot, joista sitten voi hakea postinsa jos sellaista haluaa. Tämä missä minä kävin oli monen nurkan takana ja jonkin sortin liikkeen yhteydessä. Sieltä sain postimerkit ja vein kortit ulkona olleeseen laatikkoon. Jostain luin, että kortit menee Eurooppaan kymmenessä päivässä. Katotaan sitten joskus...

Joku aika sitten kun ostettiin se uuni, niin saatiin siitä hinnasta 30% ostokorttina takaisin. Se ostokortti piti kuluttaa siihen samaan kauppaan kodinkoneisiin luokiteltaviin tavaroihin tämän kuun loppuun mennessä. Etukäteen mietittiin, että mitä tarvitaan, rahaa oli käytössä euroissa noin 150. Mikroon päädyttiin. No eka valitsin sen mikron, tietenkin ulkonäön perusteella, sitten otin silitysraudan, entinen on jo tosi vanha, vaikkakaan ei paljoa käytetty... Rahaa oli vielä joten seuraavaksi taisin ottaa jonkun ihmesekoittajan, jolla voi tehdä vaikka pirtelöitä. Rahaa oli vieläkin, joten sitten otin vohveliraudan. Ja vielä piti kuluttaa, joten otin sitruspusertimen. Siis mitä ihmettä me nuilla kamoilla oikein tehhään, sitä en tiiä, mutta jotain piti ottaa. Radion olisin halunnu, mutta niitä ei saanut. Imuri on uusi ja kahvinkeitin samoin ja veenkeitin. Leivänpaahdinkin löytyy eikä sitä kukaan ees käytä. Yhessä mikrossa oli muuten radio, siinä kohalla mietin kauan, että jos ottaisin sen, mutta se oli muuten ruma.

Perjantaina olen menossa kattomaan koirien jotain viehejuoksua. Siis jotain vinttikoirahommaa, mutta sinne saa mennä muutkin koirat. Hippo nyt tuskin uskaltaa mennä mukaan, mutta menen tiiraileen kuiteski.

Muistakaahan siellä Suomen päässä katsoa sitä Hiki-ohjelmaa ens viikon keskiviikkona, toivottavasti ymmärsin oikein, että se on vasta ens viikolla. Siellä on pätkää agilitystä. Taavi ja Nelsoni siellä menevät. Ja Nina ja Jukka siinä sivussa..

Meidän ilta päättyikin sitten iltauinteihin. Siitä voisi tulla tapa, tai sen voisi siis ottaa tavaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin lillutella altaassa Kepan kanssa pimeässä. Altaassa tietty on valot. Ja tyttö tykkää kovasti. Viime yötä tuli muuten ylös yksi hammas ikenen läpi. Nii ja läpi tuli ostarilla toinen juttu, nimittäin paskat tuli housuista läpi. Piti käydä välillä vaihtamassa housut. Siis Kertulle.

Mutkan kautta

Yksinhuoltajaviikon tavoite täyttyi heti alkuunsa kun kurvasin auton tänään kohti Jumeirahia. Tarkoituksena oli mennä joko Mercato malliin tai johonkin muuhun vähän pienempään. Riippuen siitä, mihin satun pääsemään... Mercatosta menin suosiolla ohi. Viimeksi kun siellä kävin se paikka ei minua vakuuttanut, vaikka hieno olikin. Seuraavat ostarit ikäänkuin menivät vahingossa ohi. Jotenkin samalla kun ajaa ja lukee Dubai Exploreria maisemat menevät jotenkin nopeammin ohi. No päätin yrittää sitten vielä vähän kauemmaksi. Jos sitten Burjuman centreen.. Päädyin Bur Dubaihin, jossa näkee hieman oikeaakin Dubaita. Tässäpä sieltä kuvia. Turisteja ei juurikaan ollut, eikä naisia. Paikalliset miehet jotenkin käyttäytyivät niin kuin eivät koskaan olisi ns. valkoihoista nähneet.

Sattumalta osuin myös Tekstile soaqiin eli torille jossa myydään halvalla kaikkea tekstiileihin liittyvää. Kello oli tosin just sen verran, että putiikit menivät melkein kaikki kiinni muutamaksi tunniksi. Autolle palatessani mietin, että ompas kyllä kuuma ja tarkistin autonmittarista matkalla tuloksen. Joo, 41 astetta. Sinähän sitä.

Tästä jatkoin matkaani yrityksenä edelleen osua sinne Burjuman centreen. Ihan täysin sattumalta löysin itseni sen ostarin parkkihallista lopulta. Itse ostari oli kyllä korkeatasoinen Burberryn ja muiden ei-minun-kauppojen myötä, mutta luultavasti en tule toista kertaa välttämättä sinne menemään. Kerttu sai Nextin kaupasta pari paitaa, siellä kun oli puoleen hintaan paljon vaatteita. Sai Kerttu myös vaahtokarkin suuhunsa. Ennenkuin kerkesin hätiin, yksi karkkikojun myyjä tunki Kertulle karkin käteen. Sitä sitten aikani keräsin pois käsistä, paidalta, kärryistä ja kaikesta, mihin se kerkisi levitä.

Kotimatkalla Kerttu sai myös vielä yhdet housut lisää, kun kävin omalla lähikaupalla mutkan ja jotenkin jalat taas veivät Mothercare-kauppaan. Siellä oli myös puoleen hintaan paljon tavaraa ja kun halvalla sai, ostin housut kesää varten. Parkkipaikalla laitoin auton hieman huonosti, renkaat oli toiselta puolelta yhden alueen ulkopuolella noin 20 senttiä. Tästä yksi vartijasetä tuli huomauttamaan ja minä siirsin kyllä auton oikein. Ajattelin vaan, että pienetpä on sen setän murheet. Viereisillä paikoilla ei ollut ketään. Tätä lukuunottamatta selvisin kyllä isolla autolla paremmin kuin hyvin mm. täydessä parkkihallissa.

Taas oli tavoite mennä aikasten nukkumaan, mutta koska tämä kone on jotenkin pahasti jumissa niin syytän tätä. Kerttu myös kitisi aikalailla äsken. Ylhäältä tulee aivan minä hetkenä hyvänsä iso hammas kokonaan läpi. Kaksi kertaa neiti on myös löytänyt ittensä istuvasta asennosta. Nettikeskusteluja kun lukee tuntuu, että kaikki muut tämän ikäiset suurinpiirtein lukee ja laskee jo. Joku saattaa jo lukea pääsykokeisiinkin. Meillä ei kunnolla ryömitä eikä istuta, enkä usko, että ihan kaikilla muillakaan jos ihan tarkkoja ollaan.

Huomaatteko muuten, ääkköset on löytyneet. Ja vielä yksi nettihavainto. Kävin pitkästä aikaa katsomassa, mitä kuuluu Jonathan Wattsille. Sivujen mukaan jotain on ilmeisesti tapahtunut. Tietääkö joku jotain, mitä minä en tiedä. Pidän tätä ¨poikaa¨aika pätevänä mm. lyhyiden karrosten opettamisessa.

Juoruja ja totuuksia

Voisin elaa pelkilla juoruilla. Jos kuulis joka paiva muhevan juorun voisin sita vastaan olla vaikka syomatta. Parin paivan sisalla on tullut hyvia juoruja ja huhuja mm. uusista raskauksista, suhteista ja hallihankkeista. Samoin pari totuuttakin. Mutta kun niita ei tietenkaan voi kertoa... Mistahan lienee olen oppinut naihin juorukuvioihin. Aitini kanssa skypeilin muutama paiva sitten ja yksikin lause meni suunnilleen näin 'Sitten se meni niin ja nain ja sitten nain, ai niin mutta sitahan ei saanutkaan kertoa.'

Huomasin asken, mista tietaa etta on tullut vanhemmaksi tai ainakin aika on mennyt eteenpain. Marin kanssa olin vaihteeksi skypessa ja aiemmin oltaisiin ehka vertailtu kisakirjoja, mutta nyt vertailtiin lasten neuvolakortteja! Pituuksia ja painoja, ja onneksi huomattiin, ettei Kertun paa ole ainut niin iso, Mintun paa on melkein yhta iso. Huh, että helpottaa.

Meillä sitten eilen lopetti yläkerran ilmastointi toimimisen. Se vaan ei mene päälle vaikka kuinka yrittää. Tuumailtiin hetken verran itse sinä sähkötaulun eessä ja sitten tehtiin muutama puhelu. No tultiin siihen lopputulokseen, että laitetaan alakerran ilmastointi täysille ja soitetaan huomenna uusiksi. Tänään soitin huollosta ja sain ajan torstaiksi. Ei ollu aikaisempia aikoja. No olin uimassa kun minua käytiin hakemassa kotiin kun oli korjausmiehet kuulemma oven takana. No siellähän ne olivat. Mikko oli ne hommannut vuokraisännän kautta. Niillä meni aikaa reilut 5 tuntia ja homma tuli kuin ihmeen kaupalla valmiiksi. Kovasti ne raahas tikkaita ylös ja alas ja välillä pihallekki. En vaan hoksannu että viimisen reilun kahen tunnin ajan niillä ootti muut miehet pikkupakussa pihalla.

Tässä taas uusia kuvia maisemista ja kotipihasta. Muutama kuva myös Mall of the emiratesista, jossa on se laskettelurinne sisällä ja yli 400 kauppaa. Jouduin muuten taas kerran neuvomaan taksikuskille koko reitin. Ne on niiiin ammattitaitoista väkeä.

Mikon kello soi yöllä neljän jälkeen. Huomenna alkaa sitten se yksinhuoltajan arki. Suunnitelmissa on käydä vaikka missä, todellisuus voi olla ihan toista. Jos yhteen uuteen paikkaan osais autolla mennä niin seki jotain.

Hikistä reeniä

Oltiin kolmannen kerran reenailemassa tanaan. Lampoa hitusen alle 30, hiki virtas molemmilla. Hippo kun ei omaa edelleenkaan kuin yhden vaihteen, lujaa. Se viilettaa sen kun kintuistaan paasee. Meita oli vain 2 harkkaajaa tanaan ja tunti aikaa. Kyllahan siisa monta kertaa kerkesi sen radan menemaan. Pari kertaa Hiltsukin lipesi tosissaan kontakteilta joten jouduttiin kurinpalautukseen. Samoin poyta on kylla heikoissa kantimissa. Siita kylla liukuu helposti yli. Mina vaan luotan siihen, ettei sita estetta juurikaan moni enaa kayta.. Hippo meni heittamalla A:n yli kerran ja lipesi myos alastulokontaktin yli. Tuloksena taas haava takajalassa, pintanaarmu, mutta niita on kylla useasti. En tiia miten se ei osaa varoa, mutta kaipa se joskus oppii.

Oltiin Hipon kanssa ihan kaksistaan reeneissa, siis Kerttu ja Mikko olivat kotona. Arvasin, ettei tuu oleen helppoa. Kerttu oli riekkunut puolisen tuntia ennenkuin oli antanut periksi, ettei se aiti nyt tule. Taitaa vahan vierastaa isaansakin. Paivalla se oli kylla enempi kuin enkeli, nukkui piiiitkasta aikaa 4 tunnin paikkarit.

Kaytiin tanaan Battuta mallissa. Tassapa hieman kuvia sielta ja muualtakin. Dubai on ainakin talla hetkella taynna keskeneraisia rakennuksia.

Lekuria etsimässä

Eilen illalla Kerttu heras paikkareiltansa myohaan ja vaan itki. Ja raapi korvaansa ja itki ja raapi taas. Sita raaputusta se on tehny jo jonkun aikaa ja Mikko sanoo, etta tietenkaan sita ei mun mielesta tartte vieda laakariin kun ei sielta kerran verta tule... Minahan en mene laakriin ennenkuin on paa kainalossa, jos sittenkaan. Ja toissa olen, vaikka aanta ei lahde ollenkaan. No nytpa lahettiin sitten metsastamaan laakaria. Aateltiin, etta kaydaan nyt jossain nayttamassa jos samalla vois vaikka ottaa pituuden ja painot, kun nekin kiinnostais tietaa. Mentiin eka yhteen paikkaan, jossa muita suomalaisia on kayny aiemmin. Se oli kiinni, kello oli jo kaheksan illalla. Sitten muistettiin yks paikka Knowledge Villagessa, jossa oltiin hotellissa silloin kun kaytiin taalla pre-visiitilla. Siis siina hotellin vieressa oli joku laakaripaikka. Siella ei otettu lapsipotilaita enaa vastaan, mutta neuvoivat toiseen paikkaan. Sinne olikin hiukkasen matkaa ja kulutettiin torstai-iltaa kohtuullisissa ruuhkissa seka meno- etta paluumatkoilla. Niin ja Kerttu painoi tasan 8 kiloa vaatteet ja vaipat paalla.

Oli jossain Deiran seuduilla se paikka. Olikohan se joku Welcare hospital tai jotain sinnepain. Se oli ehka samaa tasoa suunnilleen kuin menis johonki Meilahden sairaalan aulaan. Ihan siisti ja kiireisen oloinen paikka. Joku ontui jalkaansa ja toisella oli paassa sidos ja sita rataa. Paastiin aika pian ensin saturaation ja pulssin mittausten jalkeen miestohtorille joka kurtisti kulmia kun luki paperista etta lapsi rapannut korvaansa kolme viikkoa. No tohtori katsoi korvia laitteillansa ja totesi, ettei siella mitaan vikaa ole. Vaikkua vaan ja kyseli kaikenlaista. Etta onko koliikkilapsi ja kaikkea muuta. Terve tytto kaikinpuolin. Antoi jotain resepteja etta jos nousee kova kuume tai jos tulee flunssa. No ei nita laakkeita haettu kun ei kerran mikaan vaivaa. Kerttu ihme ja kumma vain hymyili kokoajan ja oli ihan mielissaan koko touhusta. Se on ehka enemman taas alkanut vierastaa, mutta tata setaa se ei pelannyt yhtaan. Rauhallisin mielin ajeltiin takas kotiin.

Taalla muuten alkaa jo tottua siihen, etta ihmisia tulee ja niita myos menee. Eras kaunis aamu huomasin, etta yks kaunis piha oli laitettu pakettiin ja ihmiset koiriensa kanssa olivat lahteneet. Samoin kavi yhelle mayrakoirapihalle. Nyt tasta mean tielta on kans talo pakattu konttiin ja eilen illalla se kontti tuli tiella vastaan ja sinne meni. Kohta tulee taas uusia ihmisia ja toiset lahtee. Ja joka paiva jossain talon pihalla on joko Ikean, Home Centren tai jonkun muun huonekalukaupan auto tuomassa uusia huonekaluja. Niin se vain menee.

Soitin jalleen kerran sinne Finnairille ja yritin selvittaa sita Hipon tannetulomatkan lipun hintaa. Se kun on kahteen kertaan maksettuna. Laittavat taas sahkopostia kun asia selviaa. EI ole auttanut viela 2 puhelua eika 2 sahkopostiakaan mita olen laittanut, jospa nyt.

Taalla Dubaissa on tanaan kauan odotettu Robbie Williamsin konsertti. Ensin sinne ihmiset jonotti hulluna lippuja jotka myytiin loppuun parissa tunnissa. Sitten ne valitti ja saivat lisaa lippuja myntiin, joita kukaan ei sitten enaa huolinutkaan. Ilmeisesti tieto ei oikein kulkenut. Nyt nita lippuja myydaan alle ostohinnan. Mutta kun en kerran mennyt Helsingissakaan neljan kilsan paahan idoliani katsomaan, en mene nytkaan kun se olis hiukan hankalampaa. Jamiroquai tai mikalie, oli viime viikolla taalla ja jonkun paivan paasta on Jennifer Lopez. Etta ei tama mikaan ihan takapajula ole.

Kisamietintöjä

En tiia onko muilla agilityharrastajilla omia suosikkejaan, siis muita kuin omat koirat. Mulla niita ainakin on. Lueskelin nuita Rovaniemen paasiaiskisojen tuloksia ja huomasin ilokseni, etta pumi Pinja ja Timo ovat tehneet tasaisen tappavaa jalkea siella medi 3-luokassa. Rupeaa varmaan olemaan jo ne nollat kasassa. Tama pari on mun yks suosikki smia ja karsintoja ajatellen. Toinen on se mudi Xosmo. Nayttais Matinniemen Marilla ja kromfo Sulollakin olevan ainakin muutama nolla jo kasassa. Sulo on Hipon olisko seta, joo aitin veli. Sulo kisaa maxeissa ja on aivan mahoton ponnistaja. Hieman ohjauksessa olis viela kehittevaa mutta toivotan etta paasisivat arvokisoihin. Eri asia on sitten, etta onko kenella menestysmahiksia, mutta Pinjalla niita ainakin on. On sen verran kova menija. Rehellisyyden nimissa taytyy mainita, etta on myos ihmisia, huom ei koiria, joille en toivo menestysta.

Pomolta tuli eilen tekstari Suomesta. Kyseli kuulumisia ja kertoi kevaan tekevan tuloaan. Muistutti viela etta olenhan varmasti kuullut, etta karpat tippui jatkosta. No olen. Meinasin vastata viestiin ja kertoa meidan keleista, kuumuudesta ja auringosta, allasolosuhteista, vahan kehaista autoa ja kysella Jarvenpaan maisemista... No en jaksanut kun tuon Suomen kortin omaavan puhelimen viestien kirjoitus on niin hiasta kun kaikki sanat pitaa kirjoittaa vanhanaikaisesti. Laitan sahkopostia. Vasta kuulin, etta kaksi mukavaa tyyppia toista lahtee pois, plaah. Onneksi sinne viela jaa hyvia tyyppeja. Katotaan sitten mika on tilanne kolmiosairaalan suhteen, kun joskus palataan kuvioihin.

Soittelin eilen kotiinkin Suomeen. Postia oli tullut taas aika lailla, mukaanlukien veroehotukset. Ihan kivastihan se meni mun osalta. Tulee melkein tonni takaisin. Kyllahan sita nuista aitiysrahoista maksetaankin veroja. Paitsi ettei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa. Piti sita viime vuonnakin saaha yli 700 takaisin, kunnes tuli uusi lappu, reilut 70 euroa. Soitin verotoimistoon ja kyselin, etta mistas nyt tuulee. Virkailija totesi, etta eka lapussa oli varmaan pilkkuvirhe. Just joo.

Lisasin tuohon viereen nuita blogeja, joita ite seuraan. Se ei silti tarkoita, etta olisin ite avioliittohelvetissa, psykoosissa, mulla olis syomishairio ja olisin lisaksi tyopaikkakiusattu...

Skypeilyn tuoksinnassa

No niin, skypekonferenssi on nyt pidetty. Mina ja kaksi Maria, seka Minttu, Mikko ja Markokin valilla puhelimen paassa. Varsinainen show. Tasaisin valiajoin yksi puhelu katkeaa ja toisessa paassa yksi kay valilla mm. ruokkimassa koirat. Mutta tuli siina paljon asiaakin. Ja katevaahan tama tekniikka on. Kuten eraskin arvostettu ohjaaja sanoi, hullujahan ne on, joilla ei ole skypea, arvatkaa kuka?

Ja tuli yksi todella hyva ideakin. Hoksasin kesken puhelun, etta nyt taitaa keskiyolla alkaa ilmoittautuminen HAUn jaahallikisaan. Voisi piruuttaan ilmoittaa oman koiran ja vieda joltain sen paikan. Kisahan on rajoitetu 150neen kisaajaan. Ja eikohan taas eraalta arvostetulta ja jopa menestyneelta ohjaajalta tullut parempi idea. Voisi oikeastaan lunastaa ne kaikki 150 ilmoa ja myyda ne kalliimmalla.

Huh hellettä

Sorsat on ruokittu ja Hippo ulkoilutettu talta aamulta. Suomessa muistan kuinka vaikeaa oli joskus menna aamuvuoroon toihin, puoli kasiksi. Taalla on ihan normaalia (meilla) herata kuuelta ja menna nukkumaan ysilta. Melkein siina eilen onnistuinkin, menin puoli kympilta petiin. Pikku-Mari oli tosin mean aikaan puoli yhelta yolla laittanut kutsun skypeilemaan. No koitetaan tanaan saaha puheyhteys, on sita ootettukin.

Katoin eilen Tyttö sinä olet tähti-elokuvan. Vitsi se oli superhyva. En tiia olenko ikiteini mieleltani, mutta aivan ihana elokuva. Hyvaa musiikkia, hyva tarina, muutama naseva lause, jotka jai mieleen. Eika yhtaan hassunmannakoiset paaosanesittajat. Pitkasta aikaa elokuva, jonka voi katsoa uusiksi, ehka jo tanaan.

Kavin eilen uusilla kulmilla iltalenkilla. Oikeasti kavin vakoilemassa uteliaisuuttani, etta mihin se yksi suomalaisperhe on muuttamassa. Kiertelin aikani sita springs kasia, kunnes just kun olin poistumassa alueelta, satuin oikeaan osoitteeseen. En kylla silloin tiennyt oliko se oikea, mutta pihassa oli avomallin Peugeot ja talossa ei huonekaluja, ei verhoja ja nurmi hiukan kuolleennakoinen. Oli se kuulemma oikea. Perheen aiti on viimeisillaan Suomessa ja sinne lahti myos hanen miehensa. Tulevat sitten joskus tannepain koko porukka.

Oikeasti ei muuten ole kauhean miellyttavaa kavella tunnin lenkkia yli 30 asteen lammossa, vaikka aurinko ei paista. Tahan asti olen kayttanyt Hipon ulkona aamulla kasin paikkeilla ja illalla viiden kuuden aikaan, mutta tuota iltalenkkia pitaa kylla siirtaa myohemmaksi. Eika taalla viela ole edes kuuma.

Kuulin viimeksi agilityreeneissa, etta yksi koira oli syonyt keskella ei mitaan jotain myrkkya ja oli tosi huonossa kunnossa. Ruukaavat kuulemma heitella myrkytettyja ruokapaloja myos aavikolle, kissoille ovat tarkoitettuja kun pyydystavat lintuja. Taalla on myos tapana heitella ihan nurtsialueille myrkkyja. K9 on paikallinen pelastetaan koiria- jarjesto. Siella oli parvoa ainakin viikko sitten ja koko pulju on aika kaaostilassa. Pitaisi pitaa Hippoakin paremmin silmalla. Vapaanahan se tuolla nurtseilla juoksee, mutta eihan se syo ruokaansakaan. Uusia koirabongauksiakin on: dalmatialainen, 5 bichon frisea samassa pihassa (!), lisaa sakemanneja ja kultsuja ja labbiksia ja mayryksia, joku mastiffityyppinen lyhytkarvainen, jackrusseli ja yorkki, niin ja dobberi. En muista mita olen aiemmin maininnut. Koiria on oikeasti tosi paljon. Meidan elainkauppakin on tosi hieno, tai oikeastaan se on onneksi tarvikekauppa. Loytyy ruokaa, leluja ja kaikkea kraasaa. En tiia paljonko isot ruokasakit maksaa nykyisin, mutta paljon ne ainakin taalla maksavat.

HAUn uudet kotisivut on kylla hienot. Viela kun kaikki linkit saataisiin toimimaan. Se nollaseurantasivukin on kylla positiivinen yllatys. Nakojaan BORTK pitaa sm-joukkueille (HAU, BORTK ja JAU) ev-joukkuekisat, mutta ne on kylla meille liian aikasten. Olen tuossa pohtinut etta kehtaanko tunkea joukkueeseen, kun en paase kunnolla reenaamaan, mutta kehtaan mina. Kylla tassa sen verran itseluottamusta piisaa... Eilen ilmoittauduin lendereiden agirotujoukkueeseenkin. Viela kun muistaisi laittaa Mikon matkaan menemaan Suomeen sen SM-ilmon.

Just hokasin, etta Helsingissahan on tuo Euroopan voittajanayttely, josko sinne veis Hipon. Katoin netista, etta talla hetkella ilmot maksaa 88 euroa. Joo ei mean Hippo sinne mene..

Ihmetemppu

Nyt ON maailmankirjat sekasin. Milla teki Nuuskun kanssa kolmesta kisasta kolme nollaa ja sm- ja karsintanollan on nyt sitten kasassa. Olihan se kylla jo aikakin. Onnittelut sinne! Nytpa saa tytot saa sita kakkua ja Mika myos. Syokaa minunkin eesta. Ja oikein kermakakkua. Pysyin muuten suhteellisen hyvin paasiaisen ajan kisojen tulosporssissa kiinni. Kiitokset Millalle ja Kaisalle jotka pommitti tekstareilla koko taman paivan. Nettiin ei viela ole ilmestynyt tan paivan HAUn tuloksia, mutta eikohan ne sielta ilmaannu. Tanaan vasta loysin HAUn sivuilta ne nollaseurannat. Yllatyksena tuli mulle se, etta Olgallakin on nollat. Sehan on myos hyva juttu. Niin ja Milla, siina mun huoneessa on tilaa, teretulemas mukaan vaan.

Aika rankaksi menee tama koraurheilukin. Joensuussa oli radan jalkeen joku mies saanut infarktin. Elvytyksen tulosken jai henkiin..

Uusi viikko alkaa

Ei siis tajuttu taas etta taalla on jo arkipaiva vaikka muualla on viikonloppu. Ootin kuin kuuta nousevaa sita Karppien pronssipelia. Laskeskelin, etta kun agiltyreeneista tullaan, keritan kuunnella netista se peli. Ihmeteltiin kun ei loydy netista sita selostusta. Sehan oli jo pelattu. Tietysti. Luulin, etta se pelataan seiskalta illalla... Paaasia kuiteski, etta se pronssimitali sielta tuli. Ja selvin numeroin.

Agilityreenit meni hyvin. Nyt jai parempi mieli kuin viimeksi. Nyt oli myos putket kaivettu jostain radalle ja tein ehka hieman enempi kontaktien kanssa toita kuin viimeksi. Kylla Hippo ne hyvin ottaa, muttei kylla kauaa malta siella kikkailla, eteenpain olis paastava. Yhtaan rimaa ei ainakaan tanaan tippunu. Kepit oli viela tosi lyhyilla valeilla, mutta ihan hyvin se taipuu tuo pieni koira. Taalla Dubaissa ei kuulemma ole muita esteita. Abu Dhabissa on jossain bortsukennelissa esteet, joiden A on esim. vain metrin korkuinen. Tama nainen, joka naita mean tunteja pitaa, jarjestaa myos sen helmikuisen koiranayttelyn agilitynaytoksen. Kertoi, etta se nayttely on todella huonosti jarjestetty ja organisoitu. Yleensa soittavat kahta viikkoa ennen pahtumaa ja ilmoittavat etta naytos pitaisi jarkata. Mutta vahitellen tilanne kuulemma paranee. Taalla on niin vaikeaa saada mitan parannusta esim. agilitypuolelle, koska ihmiset kayvat usein taalla vain vuoden tai kaksi asumassa ja muuttavat sitten pois.

Melekonen dietti paallansa nuilla Suomen reenikamuilla. Vahan kuulostaa jo vaaralliselta... Ja vissiin aika kovat reenitkin ollut bemarileirilla. No siinahan juokset Nina huomenna kisoissa.

Kerttu tekee tosissaan lisaa hampaita. Nukkui 2,5 tunnin paikkarit ennen reeneja. Siita reilun tunnin paasta hiero jo silmiaan ja kaikki 10 sormea oli yhtaaikaa suussa. Niin ne oli jo paivalla kun kaytiin uimassa molemmat. Jos tama yo on yhta rattoisa kuin oli edellinen... alan muistuttaa albiinoa.

Kylla taalla muuten jonkinlaista paasiaista vietetaan. En tiia sitten nuista arabeista, mutta ainakin kaikista kouluista on lomaa, joka kylla loppuu huomenna. Reilun viikon koulut on ollu kiinni. Kaupoista loytyy jonkin verran paasiaistavaraa, muttei kylla paljoa. Pitaisi tuohon arabikulttuuriinkin perehtya paremmin. Viime yona taas kuuntelin kun rukoushetki alkoi puoli viis. Ne rukoukset kaikuu ymparistoon aika pitkalle. Mekin saahaan osamme.

Lauantaita pukkaa

Tama paiva alkoi Handymanien vierailulla. Siis olin tilannut ne laittamaan verhotankoja ja muutaman taulun seinalle. Ajaksi oli sovittu puhelimeen vastanneen neidin kanssa 8.30-12.30. Ajanvarausta lasketaan kaavalla 3 verhoa per tunti. Puoli ysilta ei kuulunut mitaan. Ei tietenkaan, sehan olisi tassa maassa ennenkuulumatonta. Tahan mennessa ainoastaan nettiyhteyden laittaja on tullut ajallaan. Ysilta ovikello soi ja kaksi miesta tulee porakoneensa ja tyokalupakkinsa kanssa. Samoin niiden jonkinmoinen pomo kai. Pomo selittaa, etta miehen ovat meilla 9-11 ja ne mita jaa laittamatta, ne sitten jaa. Joo, ymmarretaan. Laitetaan ne, mita ehitaan. Miekkosen alkavat hommiin ja aika ripeasti verhot nousevat ikkunoille ja taulut seinille. Meidan perhehan ei omista porakonetta, saati etta osaisimme sellaista kayttaa. Kesken vierashuoneen laiton miehet haetaan hommiin toiselle asuinalueelle. Yksi tyomies on jotenkin saanut lukittua itsensa jonnekin kylppariin, eika paase sielta ulos. Nama miehet lahtevat pelastusreissulle ja palaavat noin puolen tunnin paasta. Koska miehet osaavat viela huonommin englantia kuin mina, en ihan taysin ymmarra, miten tama lukkiutuminen oikein tapahtui. Tassa miesten poissaollessa katsoin taman meidan tyon tilauslappua, jossa luki tyon suoritusaika 8.30-10.30. Ihan ei sitten ajat tasmanneet, mutta valmista tuli. Nelja verhotankoa, nelja laskosverhoa, nelja taulua, yksi avaintaulu, kaksi koukkua ja yksi pelastettu mies kylpyhuoneesta. Saldona 150Dhs, kiitos. Ei paha.

Iltapaivalla kaytiin ostamassa Ikeasta lisaa niita laskosverhoja makkariin. Hakkasin ne tietysti naulalla seinaan, joka on jotain betonia. Arvaatte varmaan, onko niista verhoista jo yksi tullut alas?

Ikeassa kaynti oli varmaan jo kolmas kerta kukauden sisaan. Puhuttiinkin, etta taalla kaydaan Ikeassa enemman kuin Suomessa. Joka kerta siella pitaa myos kayda syomassa. Eka kerralla ainoastaan otettiin ne ruotsalaiset lihapullat. Muuten ollaan syoty lohta. Jotenkin siella tuntuu olevan viela enemman kotonaan. On niin hassua katsella huntupaisia ja kaapuun pukeutuneita ihmisia Ikeassa. Siihen Ikean yhteyteen avataan Festival Centre. Otin yhdelta poydalta esitteen, mika selvensi, mika se sellainen centre oikein tulee olemaan. Ensinnakin siihen avataan lahes yhta suuri hypermarketti kuin se itse Ikea on. Sitten tulee tietenkin hotelli, 90 ravintolaa, kahvilaa ja pikaruokalaa ja hannan huippuna 450 kauppaa. Kylla siella sitten kelpaa. Nakis vaan, etta ne toteutuu luvatulla aikataululla. Talla kertaa muuten taas meinattiin ajaa koko ikean ohi, koska se tie ei mennyt enaa samaa reittia kuin viikko sitten. Kotiintulomatkalla ei paasty tankille kun sekaan tie ei mennyt enaa samaa reittia. Koskaan ei voi tietaa, onko tiet yon jaljilta enaa paikallaan. Eihan ne siella kehakolmosen varrellakaan pysy tiet paikallaan, mutta taalla se on pikkuisen eri mittakaavassa.

Pitaisi alkaa opiskella sita englantiakin kai pikkuhiljaa. Juteltiin etta jos opiskelis vaikka 10 sanaa paivassa tai edes yhden sanan paivassa, niin sekin tekis jo paljon. Kerroin Mikolle, etta olen maa jo muutaman sanan opetellu sanakirjasta. Ekaks katoin, mika se pimp on kun en ole aiemmin ottanut selvaa. No se on parittaja ja sutenoori. Sitten brothel. Lehessa luki, etta Kelly Osbourne menee brothelliin, no se oli tietysti bordelli. Sitten siina ylpeys ja ennakkoluulo- elokuvassa oli duke. Se oli joku kreivi tai joku sinnepain. Tosi hyodyllisia sanoja, totesi mieheni. Mutta kylla joku osaa kai viela huonommin. Oltiin Mikon veljen perheen kanssa emirates mallissa ja hissiin oli tulossa nainen rattaitten kanssa ja se nainen kysyi, etta 'Do you mind if I...jne', Kimmo vastas etta 'Of course, of course' ja viittoili jotain kasillaan. No ei se nainen sitten tullu samaan hissiin.

Luin netista Riihimaen tuloksia ja Frodo oli aika nasevasti ottanut kolme voittoa kolmesta... Masentavaa. Kerroin tietysti kotona tohkeissani, etta aattele, Hipon pahin kisakumppani oli voittanu kaikki kolme kisaa. Mikko jotenkin taas sai ajatuksen katkeamaan toteamalla, etta jos Hipolla satut kesalla parjaamaan kisoissa, niin Suomen taso on kylla paska. Jos koira, joka ei reenaa, parjaa, niin taso on surkea. Onhan se tosin hyva, etta kotoakin annetaan lupa epaonnistumiselle. Ja nyt vois jo alkaa selittelemaan.

Se mudi on jo saanut nollansa kasaan ainakin sm:iin, siis se Xosmo. Nama ei mitenkaan liity toisiinsa, mutta Virtasen Siirikin oli saanut olikohan Nupullansa nollavoiton kakkosista.. Koira on syntynyt vuonna -95. Eika tama liity mitenkaan edellisiin, mutta miksi Pilli ei kisannut Riihimaella, Maria? Ja missas Paju ja Taavi olivat?

Kamelivaara

Tanaan kaytiin ajelulla Hattassa pain. On noin kymmenen kilsaa Omanin rajalta. Oli tyon ja tuskan takana paasta edes oikealle tielle, mutta sattumalta osuttiin oikeaan. Liikenneympyroita tassa maassa osataan kylla rakentaa. Ne ei aina olekaan mitaan ihan pikkurinkuloita. Halkaisijaltaan isoimmat on ehka jotain 100 metria. Tiethan taalla ovat leveat ja kaistoja on melkein aina vahintaan 2 yhteen suuntaan, mutta kylttien tulkinnassa on varmaan monta tapaa. Mita tarkoittaa exit 44? Onko se poistuminen 44:lta vain 44:seen.

No kuitenkin, vajaa sata kilsaa sita nelinelosta ja Hattassa oltiin. Aika kuollut kyla, mutta tulipa kaytya. Dubaissa maa on ihan tasaista, mutta vuoriakin tuli nahtya. Matkalla nakyi myos varmaan toista sataa kamelia, seka 'pikkuisen' ransistyneita kauppoja ja putiikkeja. Muun muassa rengasliikkeita oli useita. Jotenkin miettisin kaksi kertaa ostaisinko nuita kuvassa nakyvia renkaita. Bridgestonen mainoksia oli aika tiheassa. Samoin oli mm. Quick Hands Restaurant...

Tuossa ohessa on nuita kuvia, joita yritan laittaa jatkossa lisaakin, kunhan vaan muistan niita ottaa.

Hiki päässä, taas

Kylla se on niin kummallista kun kay ihan hiljaisella kavelylla ja silti hiki on paassa seka mulla, Kertulla etta Hipolla, joka tosin virkistaytyy aina tilaisuuden tullen nuissa tekojarvissa. Yleensa yritetaan menna mahdollisimman aikaisin ulos, nyt paastiin kylla vasta 8.30. Eilen auton mittari naytti joskus kolmen kieppeilla 34 astetta plussaa. Pitaako tassa ruveta lahteen ulos heti kun Kerttu heraa, eli kuuden aikaan aamulla... Ja tasta se lampo vaan nousee, kuulemma.

Sain eilen vaihdettua tuon taustan. Kylla siina meinasi taas hermot vahan kiristya, ikinahan ne ei mulla mene. Aikansa yritin ja lopulta kaikki oli niinkui suunnilleen pitaa. Pitais viela opetella vaikka mita muokkausta, esim. nuo linkitykset siistimmin, mutta joskus sitten. Eihan insinoorilta voi kaikkea vaatia.

Sain myos aikaiseksi laitettua kavijaseurannan paalle. Kun ei tuonne kommenttipuolelle tule juurikaan mitaan, niin ei sita voi tietaa, etta lukeeko naita kukaan. Nytpa tiedan, ette voi kayda enaa salassa. Maasta ja kaupungista lahtien naen, mista vierailuja on ollut. Kylla se on mukavaa nahda, etta vuorokaudessa tulee yli 50 kayntia. Joku siis lukee.

Mammatapaamisessakin kaytiin eilen. Toista kertaa olin ite auton ratissa ja heti osasin oikeaan paikkaan. Hyvilla ajo-ohjeilla nakojaan paasee vaarallisessakin kaupungissa oikeaan paikkaan. Vahan varmaan vaan takana tulevilla herneet nousi nokkaa kohti kun ajoin 80-alueella noin viitta kymppia. Ei menny ykskaan risteys sattumalta ohi. Ja perille paastiin. Paikall oli puolsien kymmenta muuta mammaa ja enempi tenavia. Kerttuhan nyt sattuu olemaan kaikista nuorin, mutta mukava siella itse on jutella muitten kanssa. Kayvat joka toinen sunnuntai leikkipiirissa vuorotellen kaikkien kotona ja aina siina valilla jossain kahvilassa, joten jos seuraa haluaa, ei se ole siita seuran puutteesta ainakaan kiinni. Hauska asia muuten naissa suomalaisten tapaamisissa on myos se, etta yleensa niissa parkkipaikoissa seisoo rivissa useampi samanlainen volvo. Aina se omakin paa kaantyy kun tiella menee iso volvo ohi, se on todennakoisesti joku suomalainen.

Siella puistossa (Safa park 2) oli myos jollain lapsella synttarit. Siella oli taikurista lahtien ohjelmaa ja kakkutarjoilua. Lapsia ja aikuisia oli iso liuta ja lahjojakin varmaan sankari sai, paketeista paatellen ihan kohtuullisen kokoisiakin. Jotenkin tallaiseen ei ole tottunut. Kuten ei siihenkaan, etteivat aidit ole omien lapsien kanssa ulkona vaan apulaiset. Tuolla pihalla saattaa olla useita vaaleita lapsia ja sitten on useita tummia apulaisia jotka niita kaitsee. Hyvin harvoin jos koskaan omat aidit ovat niiden kanssa. Eras venalainen mummo on lapsenhoitajana pojanpojillensa taalla pysyvasti. Lapsien aiti kuluttaa aikaansa kaymalla manikyyrissa, pedikyyrissa, hierojalla ja kampaajalla. Olen nahnyt taman mummom poikien kanssa varmaan joka aamu ulkona koko sen vajaat 2 kuukautta, joka ollaan taalla oltu. Eilen nain ekaa kertaa lasten oman aitin lapsiensa kanssa. Asken oli toinen kerta.

Tehkaahan hyvia tuloksia Suoemen paassa paasiaiskisoissa. Milla tekee nyt vaan ne puuttuvat nollan Nuuskulla, Ralli vaihtaa luokkaa, Taavi ja Paju ottaa sen kaksoisvoiton, etta saavat pullaa. Plus useat muut. Kieli pitkalla odotan tuloksia viikonlopun jalkeen.

Taman kirjoituksen aikana Kerttu on siirtynyt tavalla tai toisella takaperin 5 metrin matkan, nyt menen pelastamaan sen.

Mullakin meemi

Niin naita siis sanotaan meemeiksi. Piti matkia muita ja kopioida tallainen http://kermakisu.vuodatus.net/ Kermakisun sivuilta. Saman ketjun olen nahnyt useassakin blogissa, nyt se vain on jo nain pitka.

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini
2. Omistan auton
3. Minulla on kissa
4. Seuraan Emmerdalea (jos olisin Suomessa)
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa
6. Sain töitä!
7. Conan O'Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia
10. Havukasvit ovat kauniita
11. En osaa rullaluistella
12. Näen kummallisia unia
13. Vihreä on lempivärini
14. Leivon usein pannukakkuja
15. Olen laulanut karaokea
16. Käytän julkisia liikennevälineitä (Suomessa joo)
17. En voi sietää verilettuja
18. Pidän Kotiteollisuudesta
19. Minulla on silmälasit
20. Olen huulirasva-addikti
21. Minulla on koira/koiria
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006
25. Olen neulonut Fifin
26. En osaa viheltää
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn
30. Minulla on sinivihreät silmät
31. Olen päättämätön
32. Nukun vähintään kahdella peitolla
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä
34. Laulan suihkussa
35. Minulla on iPod
36. Seuraan useita scifi-sarjoja
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin
38. Minulla on tatuointi
39. Minulla on kääpiösiili
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen
42. Olen tumpelo tekniikassa
43. Nyplään pitsiä
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini
45. Olen hurahtanut Sudokuun
46. Nukun päiväunet joka päivä
47. Olen vasenkätinen
48. Tulen työskentelemään / työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias
50. Olin tänään työhaastattelussa
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä
52. Minulla on vauvakuume (vaikka mulla on jo vauvakin...)
53. Rakastan dekkareita
54. En tykkää työstäni
55. Olen kasvissyöjä
56. Omistan yli 500 romaania
57. Sisustan nukkekotia
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogi-addikti
60. Olen neulonut pontson
61. Olen kummallisten asioiden keräilijä
62. Tykkään avantouinnista
63. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin
65. Tykkään naksutella niveliä
66. -tässä kohtaa ei näköjään olekaan mitään mihin vastata-
67. Harrastan karatea
68. Rakastan lohikäärmeitä
69. Kärsin ajoittain migreenistä
70. Eilen oli hääpäiväni
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia
72. Rakastan hunaja-juustovoileipiä
73. Vesijuoksu on intohimoni
74. Opiskelen insinööriksi (olen jo sellainen)
75. Koulussa en ollut mikään käsityövirtuoosi
76. Olen juuri nyt kuumeessa
77. Haluaisin moottoripyörän
78. Kuuntelen radiota pääasiassa netin kautta
79. Käyn suihkussa kaksi kertaa päivässä
80. Uskon ihmeisiin.
81. Heräsin tänään vapaaehtoisesti klo 7.
82. Tänään on mieheni syntymäpäivä

Voe elama!

Siis tuo jaakiekkohan menee ihan pain mettaa. Isapuoleni sanoisi, etta voi mettäsianv...u! Niin sanon minakin. Onneksi sain vinkin, etta netin kautta voi Radio Megan sivuilta kuunnella suoraa lahetysta. Vahan se kylla kirpaisee kuunnella suorana kun Assat van tekee maaleja. Ei voi mitaan. Taitaa menna sitten pronssiotteluun. Toivotaan, etta se edes voitetaan. Olen kuitenkin edelleen sita mielta, etta aina VOI voittaa. Mita sita kisaamaan tai osallistumaan, jos ei aina voisi voittaa.

Uuden lahikauppamme yhteyteen on avattu lahes kaikki kaupat jo. Asken kavin siella ja tormasin kolmeen muuhunkin suomalaisperheeseen. Yhdet ei tosin minua tunne, mutta kuulin heidan puhuvan Suomea. Kavin tietenkin siina Mothercare-kaupassa ja Kerttu tietenkin sai uusia paitoja. Vaikka olen vannonut, etta seuraavat vaatteet ostetaan Suomesta. Siella on myos Starbucks-kahvila, Claires-pampulakauppa, parturi, McDonalds, silmalasikauppa, bikinikauppa, sisustuskauppa ja mitahan viela. Tarkein tietenkin on viela avaamatta, eli se elainkauppa! Se siihen tulee. Tavarat oli jo melkein kaikki paikallaan. Nyt mun ei periaatteessa koskaan tarttis lahta enaa kotia kilometria kauemmaksi. Ehka lahen silti.

Mikko on vaihteeksi myohaan toissa. Nyt se onneksi osaa ilmoittaa kun menee myohaan. Olen siis saanut jotain opetettua. JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE, Karpat teki juust maalin.

Uusin koirabongaus on husky. Tuli tanaan vastaan iltalenkilla.

Tein tanaan varmaan ennatyksen. Soitin kahteen paikkaan ja jouduin puhumaan englantia. Ensin soitin vauvauintiohjaajalle ja asia tuli selvaksi. Pitaa menna hakemaan ilmoittautumiskaavake. Voeeeeeeee taivas. Nyt Assat teki maalin. Nyt meni ajatus sekasin.

Niin siis pitaa menna Lakes clubille hakeen se kaavake ja kysya sielta mihin ryhmiin on viela tilaa. Toinen puhelu koski Handymanin palveluita. Siis sita, joka tulee laittaan verhotangot seinaan. Se olikin vaikeeta, kokoajan sai olla pyytamassa etta sanokko uudestaan. Vahan hitaammin. Mutta sekin asia tuli selvaksi. Tulevat lauantaina.

Nyt pitaa alkaa lukeen uusinta Ahlania. Ja keskittymaan peliin.

Aamujorinoita

En mina mitaan kylpyyn eilen menny. Siella se vaahtovesi oli yon aikana valunu viemarista alas. Juutuin illalla useaksi tunniksi lukemaan blogeja. Oikeastaan luin vain yhta blogia http://hurmaavaitsemurha.blogspot.com/ Siinapa sita suu auki luin ja mietin etta pienet murheet mulla on. Ettei ole kunnon esteita ja niin edelleen... Naita blogeja kylla on tosi mielenkiintoisiakin olemassa ja ne pitaa tietenkin lukea aina aikajarjestyksessa alusta loppuun asti. Tassa kans yksi mielenkintoinen http://hengetar.vuodatus.net/ Vaikka ei se sen kummempi, mutta mukava lukea. Ihan kuin kirjaa lukis.

Eilen kaytiin kylla muuallakin kuin siella Jebel alissa. Kaytiin mm. Marinassa, joka on siis satama ja jossa on kuppiloita sun muuta. Kiva ajanviettopaikka ja ihmisten bongauspaikka. Ja ihan kivoja veneita. Tuossapa on kuva sielta. Laskin tuon yhden talon kerrokset, paasin 50neen ja lopetin laskemisen. Kuten nakyy nuiden rakennusten katoilla, taalla on kokoajan jokapaikassa rakentaminen kaynnissa. Ihan kuin mikaan ei olis valmista. Silloin joskus luin, etta tanne yhdelle alueelle nousee 200 pilvenpiirtajaa. Silloin se kauhistutti, muta nyt sihen on jo tottunut. Taloja nousee kuin sienia sateella ja tiet vaihtaa paikkaa aina yon aikana. Jannaa ajella kun aina on tie eri paikassa. Eilen siella Marinassakin Mikko sanoi, etta hassua kun muistin etta tuossakin oli ennen talo...

En ole muuten varmaan maininnut, etta meilla on taalla jo jonkinmoinen suomalaisten aitien porukka. Tassa meidan altaalla oltiin yksi paiva neljan aidin sakilla plus lapset. Toisen asuinalueen leikkipuistossa olin yks paiva kahden muun aitin kanssa ja tanaan menen luultavasti kanssa kaymaan muitten suomalaisten altaalla. Huomenna voisi menna tuonne kauemmaksi puistoon, mika on ns. virallinen mammatapaaminen. Jos sinne jotenkin loytais. Ajo-ohjeet mulla kylla on.

Vaikka murheet on pienet niin harmittaa kylla se, etta radio Suomipop ei enaa kuulu netista... Eika ne TSAUn tulokset ole vielakaan netissa.

Vapaapäivä

Tanaan oli sitten ainakin nokialaisilla vapaapaiva. Se oli juurikin sen profeetta muhammedin syntymapaivan kunniaksi, josta silloin ne viisaat tanskalaisen piirsivat ne pilapiirrokset. Tama paiva kaytettiin sitten vaihteeksi autoajeluun. Kaytiin tutkailemassa Jebel Alin maisemia. Kaytiin yhdella golf clubilla kaantymassa, yleensa vain jasenet paasee alueelle sisaan, mutta saatiin kayda pyorahtamassa ja toteamassa ihan kivaksi paikaksi. Siina lahella oli sellainen yleinen ranta, mika naytti tosi kivalta. Sinne ei kylla turistit helposti loyda. Autolla paasee ihan rantaan ja naytti siella ihmisilla olevan teltat ja systeemit mukana. Sinne pitaa menna uudestaan. Kartingrata loytyi myos siita matkan varrelta. Kiusasinkin Mikkoa etta voitais lahtea ajaaan kisaa. Kerran ollaan ajettu jossain kaveriporukassa ja olin sita nopeampi..

Eilen lahdin ekaa kertaa autolla Kertun kanssa kaksistaan shoppailemaan. Ajoin heti alussa ihan harhaan. Tuli vaan mieleen Mikon neuvo, etta jos ajaa vaarin, pitaa vaan jatkaa matkaa eika ainakaan ala pysahtelemaan. Siis jatkettiin matkaa ja kaytiin seuraavassa liikenneympyrassa kaantymassa, niita taalla onneksi riittaa. Hyvin hurahti yli 3 tuntia siella Battuta mallissa. Takaisintulomatkalla ajoin viela nopeammin harhaan. Mielessa pyori vain, etta lahde Jebel alin suuntaan ja Abu Dhabiin... No ei sinnepainkaan saanut tietenkaan enaa menna. No mina menin ja jouduin keskelle liikennekaaosta, mutta lopulta paasin tekemaan taas tutut pyorahdykset parissa liikenneympyrassa ja oltiin kotiinpaluumatkalla pahamaineisessa Sheikh Zayeed Roadilla. Ei hajuakaan miten se oikeasti kirjoitetaan, mutta tuo tie tekee ison osan siita, etta Dubaissa on maailman kolmanneksi vaarallisin liikenne.

Aitille ja Quukkikselle onnittelut koiratanssin Suomen mestaruushopeasta!

Nain kun ei itse paase paikan paalle kattomaan kisoja, tuo tulospalvelu on aarettoman tarkeaa. Siksi KKK on kylla kaikista paras tulospalveluyhdistys. Tulokset on netissa ennenkuin kisaajat on kotona. Turun suuntaan pitais antaa vahan moitetta, toissa paivaiset tulokset ei ole vielakaan netissa, lauantaiset tuli jo yhdessa yossa. Tassa http://agilitynerd.com/ on muuten hyva agilitysivusto, jos et ole viela kaynyt. Tanaan vasta loysin sen ja ainakin linkkeja siella riittaa vaikka mille mielenkiintoisille sivuille. Hyvanoloisia harjoituksiakin tuntuu olevan. Tosin mulle nyt kylla kelpaa kaikenlainen tieto kun ei paase oikein tekeen mitaan jarkevaa oman koiran kanssa. Ei puhettakaan etta olis mahiksia tehda joitain omia reeneja taalla. Ajattelin raahata tanne Suomesta ainakin omat kepit. Jos tekis jotain ihan vaan pienia hyppyjakin itse. Kontakteja onneksi pystyy tekemaan taalla, mutta kurssin kalleus kylla rajoittaa meidan osallistumista. Ajattelinkin jo, etta josko se tokokin alkaisi kiinnostaa, sita voisi tehda ihan joka paikassa ilman esteita.

Pikku-Mari yrita nyt saaha sinne blogiisi jotain kirjoitettua ja laita se Skype toimimaan. Ja Kaplakselle hyvaa aityisloman ekaa paivaa.

Nyt lahden vaahtokylpyyn!

Hoppaheijaa

Kavimme sitten agilityreeneissa. Esteet olivat yhden villan eli omakotitalon pihalla ja meidan ryhmassa oli kolme koiraa. Muutama oli talla kertaa estynyt tulemaan. Kaksi muuta olivat sekarotuisia maksikokoisia. Toinen meni kohtalaisen hyvin (tarkoittaa ehka tasoa ykkosluokkalainen) ja toinen valilla remmissa ja verkkaisaa tahtia. Hippo meni omaa tuttua tahtiaan. Sai siina selitella paljonko ollaan reenattu yms. Miten se menee nuin lujaa nuo kepit yms. Esteet olivat aika huterat, kuten ennenvanhaan Suomessa. Oli mutama hyppy, rengas, putki, kepit, keinu, yhdistetty A- ja puomieste, pituus, poyta ja korkeushyppy. Samaa rataa mentiin ehka noin 5 kertaa. Helppo rata, johon kuului 13 estetta. Ohjaaja kellotti jokaisen radan ja sitten vertailtiin aikoja. Ja tama on kallista lystia. 100 Dhs kerta eli 23 euroa kerta. Kentalla nurmipohja ja hyvin aidattu, eli jokainen oli yksin kentalla vuorollaan. Ohjaaja ei juuri kommentoinut. Itsellaan on kuulemma 3 dobermannia seka hoitokoiria. Hippo tykkasi ja painatti tuhatta ja sataa. Ihan mukava oli kayda ja paaasia, etta Hippo paasi virkistamaan muistia. Reenit olivat alkaneet jo viime viikolla, mutta me paastiin viela mukaan. Ensi viikolla mennaan sunnuntaina, jos se juoksu ei ala.

Loysin paivalla myos elainlaakariaseman kohtalaisen matkan paasta meilta. Ja vaikutti mukavalta paikalta. Taman loydon jalkeen tuntui taas entista enemman silta, etta taalla voi asua!

Ja iltapaivalla kaytiin aika erikoisessa paikassa. Nimittain hakemassa mulle se ajokortti. Miehille ja naisille oli omat toimistot, josta se kaavake haettiin. Sitten se mentiin taytattamaan yhdelle arabimiehelle, joka oli hieman omituinen. Hieman on kylla vahattelya. Siella naiset ja miehet istuivat samassa konttorissa ja oli aika itamainen tunnelma. Tama mies taytteli omaan tahtiinsa niita lappuja ja kyseli valokuvia. Valilla se juoksi ulos pihalle kyselemaan ilmeisesti unohtuneita valokuvia, valilla se kaski yhden asiakkaan juosta jonkun naisen peraan hakemaan niita valokuvia. Taman virkailijamiehen vaimo soitti valilla miehensa kannykkaan ja mies antoi puhelimensa yhdelle saksalaiselle naiselle ja kaski taman kysya vaimoltaan, miksi se vaimo on joskus niin hankala... Saksalaisnaisen veli sanoikin yhdessa vaiheessa etta tama on varmaan joku piilokamera. Talta virkailijamiehelta lahti kai apulainen yhdessa valissa muualle huoneesta, joten han kaskytti yhden asiakkaan kayttamaan kopiokonetta ja ottamaan passeista kopioita. Kayhan se niinkin. Taman jalkeen kaikkien papereitten kanssa mentiin takaisin sinne 'naistenhuoneeseen' ja siella oli maailman tylyin nainen vastassa. Kyseli ja tivasi, etta olenko varma ettei mulla ole mitaan aiempaa ajokorttia UAEhen. No ei minun tietaakseni. Sitten valilla kaski menna tuonne istumaan, viittoi johonkin epamaaraisesti. Sitten kohta huuteli takaisin eika siita saanut mitaan selvaa. Loppujen lopuksi asia tuli hoidettua ja nyt saan virallisesti ajella taalla 10 vuotta.

Ja onnittelut Rallille toisesta nollasta Kirkkikselta. Paasiasikisojen osallistujamaaria katsellessani tuli pienoinen (taas alimitoitettu termi) ikava kisaamaan sinne kotosuomeen.

Onneksi Karpat pelastivat nahkansa ainakin viela.

Connecting people

Olen aina ihmetellyt tuota Nokian tunnuslausetta. Meilla se ei ole koskaan toiminut. Esim. eilen en nahnyt miestani ollenkaan. Aamulla se haipyy ennenkuin nousen ylos ja illalla se ei ole viela kotona kun silmat laitan kiinni. Eilinen tosin oli kylla ihan maksimi pituinen paiva. Noin 17 tuntia toissa, mina en moiseen alkaisi. Joskus sita aattelee, etta vain miesvaltaisella alalla tehdaan nuin pitkia paivia koska jos naiset olisivat toissa noin kauan, kotona odottelevat miehet valittaisivat. Mutta miehethan voivat olla poissa kotoa ihan huoletta. Taman aamun aloitinkin yksinaisella kauppareissulla. Yksinaisella siksi, etta jatin Kertun kotiin ja autolla kurvasin ostoksille. Takaisintulomatkalla huomasin, etten ole lapsestani ollut erossa vimeisen kuukauden aikana yhtaan. Tama puolituntinen oli siis totaalista lomaa...

Nokialla ensin luvattiin ensi sunnuntai vapaapaivaksi. Kahden tunnin paasta se peruttiin. Nyt se vapaapaiva on maanantaina. Saapa nahda. Taalla se on vapaata jonkun muhammedin syntymapaivan kunniaksi. Sekin voi kuulemma vaihdella kuten ramadanin alkaminenkin kuun asennon jne. mukaan. Koskaan ei voi tietaa. Joskus mietin, etta elavatko taman maan taksikuskitkin kuun mukaan. En voi kasittaa, etta jos otan taksin isosta ostarista tanne kotialueelle, jossa asuu tuhansia muitakin, minun pitaa neuvoa taksille reitti. Jos olen asunut taalla kuukauden verran enka koskaan joutunut miettimaan reittia, miten osaan opastaa jotain. Sitten ajettiinkin jotakin aivan ihme reittia, mutta kotiin paastiin.

Olen nyt saanut tanne kolmen vuoden viisumin, jonka ansiosta saan sen ajokortin luultavasti lauantaina.

Ja Mikon Suomen matkasta osa peruuntui, koskahan perutaan loppukin.

Jos Suomessa olisi sama palvelutaso kuin taalla, ei Suomessakaan olisi niin paljoa tyottomyytta. Taalla huoltoasemilla on ikkunanpesijat ja tankkaajat. Itse ei tartte autosta nousta, sen kun sanoo, etta mita haluaa ja kuinka paljon. Kaupoissa ei kasseja itse pakata, eika kanneta kasseja autoon. Siihen on omat jepet. Ja kotiinhan saa vaikka mita halpoja palveluita: ikkunanpesua, autonpesua, kaasupullon tayttoa, vesikanistereita, puutarhapalvelut yms. Kaikkeen hommaan on lajapain tekijoita.

Vastasin viime ostarireissulla kyselyyn, jonka piti kestaa noin 15 minuuttia. Sen se kestikin, ja kysymykset koskivat eri ostareita. Siis kokonainen vartti erityyppisia kysymyksia, jotka kaikki koskivat samaa asiaa, mika on ostareista paras. En edes vastannut kuin reilusti alle puoleen kysymyksista, mutta kupongin tayttaja veteli rukseja oman mielen mukaan sinne kaavakkeeseen. Vaikka en siis vastannut yhtaan mitaan. Vaihtoehtoja oli esim. yhteen kohtaan yhdesta kuuteen, sen mukaan onko joku asia taysin paska tai taydellinen. Neiti laitteli kakkosta ja kolmosta kysymatta minulta mitaan. Todella nousi taas luottavuus eri tutkimuksia kohtaan.

Aikansa kun surffailee netissa, aina eksyy sattumalta esim. eri kenneleiden sivuille katsomaan kuka TAAS on ottanut uuden koiran ja minne TAAS on tulossa pentuja. Sitten voi itsekseen laskea joidenkin ihmisten koiramaaria ja pyoritella paata. Itse jotenkuten parjaan yhden kanssa. Ja juuri kun menin tarkastelemaan KoiraNetista aikaisempien pentueiden terveystuloksia, se meni kiinni. Silla samalla minuutilla. Tuli joku kahden tunnin huoltokatkos.

Ja perhanan karpat. Ottivat ja havisivat. Olis taas ite pitanyt olla pelaamassa.

Belgipalstalla jatkuu sama ainainen kadenvaanto nayttely ja kayttopuolen vaen kanssa. Hieman sanotaanko erikoiset ihmiset tappelevat keskenaan. Toisaalta kai me kaikki ollaan hieman erikoisia. Kaikki vaan ei lahde siihen kadenvantoon mukaan. Eraskin todella pateva minua nuorempi yhden pentueen kasvattaja joka ei tajua mistaan mitaan, tunkee sinne valiin viisaita kommenttejaan. Mutta varmaan kaikissa roduissa loytyy naita puupaita. Asutaan me viisaat vaan taalla lampimassa ja nyt lahdetaan kotirouvien palaveriin allasalueelle.

Jos muuten joku (jos tata kukaan lukee) tietaa milloin on Helsingin agility-pm-kisat tana vuonna, voisko laittaa tiedon mulle.

Agility!!!

Jee jee. Sain kuin sainkin sen riivatun kurssinpitajan kiinni. Riivatun siksi, etta se ei ole vastannut mihinkaan viestiin eika puhelimeen. Syykin selvisi, oli ollut lomalla, tietenkin. Ja se oli britti. Ehka se siis osaakin jotain. Toivotaan niin. No en nyt ihan ymmartanyt etta oliko se kurssi alkanut jo lauantaina vai alkaako se nyt tulevana. Jos veikkaisin, niin se alkaa nyt talla viikolla ja paasen sinne mukaan. Saan sahkopostissa sinne kartan ja muut tiedot, joten kurssille lompsis!

Toivotaan ettei Hipon juoksu nyt sitten ala.

Elokuva-aamu

Aloitin paivani tavanomaisella vötkyilyllä, eli ennenkuin ylakerrasta paasen alakertaan, aikaa heraamisesta on yleensa kulunut tunti. Hipon aamulenkilla Kerttu jo nukahti karryihin. Liekko hampaat vasyttavat, vai mista johtuu, mutta tytto simahti heti sankyynsa lenkin jalkeen ja nukkui yli 2 tuntia putkeen. Silla aikaa sain rauhassa katsoa yhteen putkeen netista imuuttamani elokuvan, Ylpeys ja ennakkoluulo. Hiukka oli puheenymmartamattomyydesta kyse kun ei ole tekstitysta, mutta loistava elokuvavalinta. Suosittelen kaikille, jotka jaksavat katsoa silloin talloin kunnon rakkaustarinaa. Samantyylinen kuva kuin Tytto ja helmikorvakoru, joka nimestaan huolimatta oli tosi loistava.

Ja ne Kärpät, kärpät. Seuraavaksi tulee ässät vastaan. Ja kesalla hankitaan Suomesta autoon uudet karppatarrat. Niin ei kylla tartte valttamatta ottaa kesaan asti. Mikko lahtee Suomeen ilmeisesti 1,5 viikoksi tyomatkalle muutaman viikon paasta. Kysyi kylla tullaanko mekin mukaan, mutta me pysytaan nyt taalla kotona. Eihan siihen enaa kauaa mene, kuin Suomen kesakin alkaa.

Uusia koirabongauksia, pari kipaletta kaapiosnautsereita, cavalier, chihuahua ja bichon frise. Ja kosolti lisaa sekarotuisia.

Sain eilen tekstiviestin, jonka vasta useampi tunti jalkeenpain tajusin aprillipilaksi. Eras koira eraalla ohjaajalla kisoissa oli pysahtynyt puomin kontaktille. Tama tapahtuma nimettiin maailman 8. ihmeeksi. Siis eraan miesohjaajan medikoira. Osa kylla tietaa kuka. Illalla sain uuden viestin, jossa sen kiistetiin olevan aprillipila. Apua, nyt rupee housut tutisemaan. On nimittain sen verran hyva ja nopea koira, etta kun se saa kontaktinsa kuntoon, niin siina on kylla kova vastus ja muutenkin hyva koira ajatellen vaikka karsintoja. Tai sm-kisoja, joissa tarttee korkeintaan se 4 kontaktia onnistua. Karsinnoissa tarvitaan kylla useampi. Onneksi.

Asken toimitettiin pihallemme uusi puutarhakalustesysteemi. Siis poyta ja tuolit. Taalla lahes kaikkiin omaan autoon mahtumattomiin tavaroiden hintoihin sisaltyy kotiinkuljetus. Se luvattu toimitusaika kylla on sitten ihan mita sattuu. Yleensa soitetaan etukateen ja sovitan aika, sekin tosin on viitteellinen. Eilen uuni kylla tuli tasan minuutilleen ja tanaan ei sita soittoa tullut ollenkaan.

Eilen vasta tajusin, etta Hipollahan on jonkunlainen suoja sita kennelyskaa vastaan nelosrokotteessa. Sehan vaaditaan sinne agikurssille. Toinen asia van on se, etta Hipon juoksun pitaisi alkaa tassa kuussa. No jos edes muutaman kerran ennen kesaa paastaisiin esteille, olisin tyytyvainen. Olen kylla alkanut hyppyyttamaan puidenrunkojen yli, etta olisi edes lihaskuntoa jaljella.

Kartta olis jees

Mentiin eilen lehti-ilmoituksen perusteella etsimaan Country clubia, jossa olisi jonkinlainen lastentapahtuma, mm. lastentavarakirppari. Taas kerran jostain syysta se Dubai explorer-kirja, jossa olisi kartat ja kaikki muukin olellinen tieto, jai kotiin. Urheasti ajeltiin ympariinsa, mitaan loytamatta. Paadyttiin ostamaan kaupasta evaat ja mentiin yhteen puistoon, mika sattui kohdalle. Taallahan puistot ovat tosi hienoja, yleensa niihin on joku pieni paasymaksu, esim. 5 Dhs eli noin euron per nokka. Se olikin todella hieno puisto. Lapsille kaikkia jutskia, grillipaikat, suihkulahteet tietenki, krikettipelipaikat yms. Ja pieni jarvi sellaisille pienille sahkoveneille. Siisteja vessoja joka nurkassa ja kioskeja myos.

Illalla ruvettiin tuumasta toimeen ja kaytiin ostamassa se kauan ootettu hella seka puutarhakalusteet. Just asken hella tuotiin paikalle. Taalla uunille on 90cm paikat, joten sellainen iso mekin otettiin. Myydaan kai sitten pois kun Suomeen palataan. Uuniosa toimii sahkolla, samoin 2 levya, 4 toimii kaasulla. Kaasupullo myos toimitettiin vahan ajan paasta ja asennettiin paikalle. Nyt on jo ekat kaasut karryytetty. Kerttu saa tanaan sekavihannesmoskaa.

Niin turha kai edes tahan valiin todeta, etta viime yona syotiin 2 tunnin tai 1,5 tunnin valein. Ja aamulla herattiin kuuden jalkeen.


Ai niin, eilen kaytiin katsastamassa se koirakentta. Mentiin portilta kysymaan etta mikas paikka se oikein on. Se oli poliisikoirien koulutuskentta ja heilla oli siina kenneltilat myos. Aika monta tarhapaikkaa koirille oli, reilut parikymmenta seka toinen mokoma lentobokseja kasassa yhdessa nurkassa.

Ja Suomesta kuuluu kummia. Vanha ystavani Nina on saanut punnerrettua maailmaan ensimmaisen vauvansa, pienen tyton. Onnittelut sinne Ouluun. Ja toisesta suunnasta taas surullisempaa viestia. Eraalla ystavallani on todettu rintasyopa. Ei se syopa ikaa nakojaan katso. Kyllahan naita syopatapauksia on tassa minunkin tuttava-sukulaispiirissa jo ihan tarpeeksi muutenkin.


Vasemmalla koiransontakyltti, jollaisia taalla on joka paikka taynna. Oikealla varmaan yhden perheen mukavankokoinen talo. Tuollaisia tuonne vahan matkan paahan rakentuu. Pihatilaa ei tosin ole samalla mitalla.