Syyslomailua lisää

Tänään oltiin rauniolla reeneissä pitkästä aikaa moneen vuoteen. Ei sentään Hipolla reenata, mutta sai se kuiteski ettiä Kertun pari kertaa. Onnetonhan se siinä hommassa on, kun ei sillä ole hajuakaan, mitä siellä pitäis tehä. Ei ole koskaan opetettu. Muuten se alkaa olemaan kunnossa. Kipulääkkeen tungen sille aamuisin kitaan ja jo koittaa pomppia ja leikkiä entiseen malliin. Yritä sitä sitten hillitä.


Hermanni alko tänään käveleen. Seistä töröttäny se on jo kauan aikaa ja tukea vasten hiippailee, mutta tänään oivalsi, että pysyy joten kuten pystyssä jo ilman mitään. Maksimi taitaa olla joku 5 askelta ennenku maan vetovoimaa on liian suuri. Lisäks isäntä oli tänään vajaan tunnin mummin kanssa kotona kun me muut käytiin asioilla. Oli ollu täys työ pitää heppu tyytyväisenä sen jälkeen kun salaa pantiin ovi kiinni.

Seuraavassa kuvassa on pahin purenta, mitä olen koskaan nähny. Livenä tämä näyttää vielä kamalammalta. Tästä koirasta ei koskaan tule käyttövaliota kun se Mattsonki taitaa olla jo kuollu. Jos tämä olis ihmisen suu, se korjattaisiin jo yleisön painostuksesta. No, onneks tästä ei ole haittaa mestaruuksien vastaanottamisissa.

Kotirintamallakin tapahtuu. Tais mennä koti kaupaksi tosi lyhyellä aikavälillä. Tarjous on hyväksytty ja kuukausi aikaa muuttaa uuteen kotiin.

Tämä kotiäiti pääsee huomenna kampaajalle! Iltapäivällä on eessä siis ihan varmasti taas kerran lyhyempien hiusten aiheuttamaa katumusta. Se on niin monta kertaa nähty.

Lääkäristä lääkäriin...

Pohjoisessa kun ollaan niin täällähän sitä sattuu ja tapahtuu. Oulun kisat peruin meän osalta kun Hipon tassut ei ole kunnossa. On ne paremmassa kunnossa kuin ennen, mutta nirhautuneet edelleen. Eilen aamulla ihmettelin kun ei koira halunnu seistä ollenkaan. Oli aivan vetelä ja vaisu. Ulos ku mentiin se löi heti maate. Hypätä ei tahtonu eikä ruokakaan maistunu. Muistin samalla, että se ripuloi edellisen päivän kävelylenkin aikana. No nettilääkäri-googlen perusteella diagnosoin kohtutulehuksen, vaikkei oireet ollu sinnepäinkään. Aattelin, että takapäässä se ongelma kuitenki on. Mahassa, tapapuolessa tai jossain synnytyselimissä. Soitettiin Simon kunnaneläinlääkärille, koska se on kuulemma paras täälläpäin. Ja niin se oli. Aivan mahtava. Ja halpa kaiken lisäksi, suunnilleen ilmanen. Lääkäri katto ihan kaiken läpi, ultras kohdun ja paineli selän. Diagnoosina on selän täysjumi. Kaikki muut oli kunnossa, mutta vasen takajalka ei palaudu samaa tahtia oikeaan asentoon ku muut. Siis jos siitä taittaa varpaat taaksepäin, siinä kestää kuulemma liian kauan aikaa kun koira ne oikaisee. Selästä aristi myös. Eli se on jossain välissä joko liukastunu tai hypätessä loukannu selkänsä tai sitten tämä anturoitten varominen on aiheuttanu sen jumin. Kipulääkettä siis plus lepoa ja mielellään hierontaa. Peruin samantien tulevat kisat, tässähän tulee dopingaikaa ihan reippaasti. Toiveissa olis päästä muutaman viikon päästä agilityn B-maajoukkuueen leirille Hyvinkäälle. Sieltä tuli tietoa, että kouluttajina on Harri Huittinen, Jenni Lehtinen ja Jan Egil Eide, vai miten se meni?

Lähti taas vähän lapasesta, mutta eilen iltapäivällä sattu taas. Mummua vietiin terveyskeskukseen. Se oli edellisen yön töissä eikä sitten Simon reissun takia kerinny nukkua ollenkaan. Samoilla silmillä oli vielä iltapäivällä laittamassa takan luukkuja kiinni ja kiipes tuolille, että yltäis paremmin. Jumalaton kolina kuulu ja sitten ihan hiljaa. Oli tippunu tuolilta lyöny silmäkulmansa takan reunalla roikkuvaan "espanjalaiseen kidutusvälineeseen". Se on sellanen matkamuistona tuotu ikäänku ruoska, mutta siinä pn kettinkien päässä metalliset pallot, joissa on tylsiä piikkejä ympäriinsä. Osu sitten se piikki silmäkulmaan. Sitä ei tarttenukaan ommella vaan olivat liimanneet sen kiinni. Nyt on niin makia mustelma nousemassa siihen laastarin alle, että ohikulkijat ei voi olla ku ihan varmoja, miten on mummulle käyny.

Lääkärireissujen lisäksi ollaan aikaa kulutettu lähinnä kyläilemällä ja olemalla. Ihan parissa kaupassa ollaan käyty. Tänään käytiin katsastamassa Tornion uus ostari (no on se kuulemma jo vuojen vanha) ja eilen löysin kirppikseltä Hermanille Reino-tossut. Vielä olis ehkä 27 kyläpaikkaa jäljellä. Ehkä skipataan osa. Lauantaina on tarjolla paikallista toko-osaamista kisojen merkeissä ja sitten aateltiin ajella Ouluun vielä yheksi yöksi.

Loput pikakelauksena: koti on myynnissä, pappa hukassa ja yöimetyksen lopetettu.

Leppoisa lauantai

Eilen oli viimein Kertun 4-vuotisjuhlat ja kakunsyöjäiset. Jostain syystä tässä naputtelun lomassa lapan suuhun tuota äärettömän hyvää baileyskakkua, jota on vielä jäljellä. Vaan ei ole kauaa tätä vauhtia ainakaan. Neitiä jännitti tosi paljon häntä varten järkätyt juhlat, uni ei meinannu tulla edellisenä iltana ja juhlien jälkeinenkin yö oli lyhyt, mutta sekava... No itse juhlat meni hienosti, vieraina oli kolme ex-dubailaista mammaa lapsineen, joita oli 5 plus yks mahassa, jonka olisi pitäny jo poksahtaa.

Koti alkaa näyttää asutulta, eikä laatikoita enä pursua muualla kuin parvekkeella. Verhot pietetäänki aika lailla suljettuna. Kiinteistönvälittäjä on jo vieraillu täällä ja kuvat otetaan kai ens viikolla. Paitsi. Hoitelen nuita Purina-areenan avaimia ja muutamat ovat hakeneet multa kotoa avaimen. Kuten eräs rouva, joka asuu seuraavalla kadulla asunnossa, joka on heille liian iso ja haluaisivat löytää pienemmän. Täti ihastui (?) tähän kämppään todella ja haluaa nähä tän uusiksi miehensä kanssa ennen kuin menee yleiseen myyntiin. Saa nähä, mutta olishan se kummaa myyä avaimen hakijalle kotinsa. Uutta kotia ei ole ostettu, mutta eipä ole kaukanakaan. Käytiin taas tänään aamulla ajelemassa ja kurkkimassa ikkunoista sisään. Valittiin kahesta se paras ja nyt ollaan jo ostamassa venettä, traileria, enduropyörää sun muuta. Lainastakin on jo neuvoteltu. No, kaukanahan se ostaminen vielä on, mutta josko jouluna jo oltais jossain muualla?

Huolestuneena henkisestä hyvinvoinnistani huomaan, etten enää voi lukea shoppailua harrastuksekseni, kuten viimeiset neljä vuotta on ollut. Tänään käytiin väkinäisesti hulluilla päivillä, mutta mikään ei houkutellut, ei ainakaan alennustavara. Oikeastaan se on mahtavaa. Ruuan lisäksi tulee ostettua ainoastaanlapsille talvivarusteita, itelle ei yhtään mitään. Autonkin varustetasoa on nostettu kun tänään hankittiin talvinakit vanteineen. Asennus ens keskiviikkona. Siitä seuraavana päivänä onkin tarkoitus nostaa kytkintä ja pakata lapset ja koira tavaroineen matkaan ja porhaltaa 720 kilsaa suoraan pohjoiseen. Lähen siis lasten kanssa ainaki viikoksi mummilaan. Matkaan mahtuu toki Oulun agikisat, jos koira vaan on kunnossa. Yleensä se vetelee anturanpohjat auki hallilla, mutta nyt on uus ongelma. Lähes jokainen ikäänkuin sormienväli on jollain tavalla nirhaantunu ja yhessä välissä on ihan märkääkin. Lähes-valmiin-eläinlääkärin-hotline-ohjeilla lähen kohta ostamaan erinäisiä aineita, että koiraparka pystyis ees ravaamaan ulkona.

Autosta puheenollen, ei ole helppoa tämä muuttoauton päivittäminen hellesääädöistä pakkassäädöiksi. Ajellaan edelleen jollain "erikoiskilvillä", siis lasissa on tarrakilvet. Pakkasnesteet tai jotkut sellaset... vaihettiin huollon yhteydessä (kyllä muuten Dubain huollot oli halpoja!), tuulilasinesteet on päivitetty, nyt ne renkaat tilattu ja rekisteröintikatsastus suoritettu kumpaankin autoon. Seuraavaksi lähtee paperit kai autoverotusta varten jonnekin passikopioineen yms. Jossain vaiheessa saahaan sitten kai ne oikeat kilvet ja päätös autoveroista. Niin ja puhumattakaan penkinlämmittimistä tai lohkolämmittimistä. Lasinlämmittimet sentään löyty valmiina kun osas vaan ettiä oikeeta nappulaa.

Kertun juhlien lähes kohokohta itelleni oli kyllä Hermannin ensimmäinen askel, jonka näin. Herra ei ees kaatunu. Hyvin se muutenkin nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten, samaa tahtia siis menee kuin siskonsa aikoinaan. Turha kai mainitakaan, että yötkin menee kohta samaa heräilytahtia kuin sisko. Nimim. pari tuntia huutoa illalla, muutamat huudot yöllä yms. Isosisko sentään on lopettanut (kopkop päähän) ne ihmeelliset yölliset "paniikkikohtaukset". En nyt muista, mikä niitten oikea nimi oli.