Hiljaista uutta vuotta!

Kaikki Dubain suunnitellut juhlat on peruttu, hotellit vaikenee ja muutkin Palestiinan tilanteen vuoksi. Oman perheen juhlat rajoittuu neljään pepsitölkkiin (kyllä, lankesin siihen 2 päivää sitten kuukauen tauon jälkeen), kahteen sipsipussiin, uunissa oleviin valmisruokiin ja nuihin eilen postissa tulleisiin suklaisiin. Ehkä kilon verran niitä yhteensä tuli, joten tuhottavaa riittää. Vielä on 5 tuntia aikaa syyä sontaa ja uus elämä taas alkaa huomenna. Loput piparit syötettiin Hipolle, kinkusta on tehty jo pottukinkkulaatikkoa ja piparitalon rippeet lensi tänään roskiin. Kuusessa roikkuu enää ihan saakelin pahat karkkitukut, jotka ei kelpaa kellekään. Onneks oma jälkitarkastus on vasta loppiaisena. Siihen asti saa lorvailla. Alla kuvassa neitin kyhäämä joululeipä. Päällä lohta ja manteleita :)

Täällä on pyöriny huhut pääsheikin kuolemasta jo viikon verran. Eka huhussa sen oma poika oli ampunu sen, seuraavassa sille oli tehty joku maksaoperaatio, tänä aamuna sillä oli diabetes ja iltapäivänä se oli kuollu. Ja se on "varma" tieto. Melkein viikon verran se oli poissa uutisista, missä se normaalisti on melkein joka päivä. Nyt se on palannu takaisin kuvioihin, muttei ole kai vielä sanonu mitään. Uskoisin siis sen läpikäyneen jonkin sortin operaation. Toivotaan, ettei se ihan kuollu ole, koska parin viikon päästä alkais isot alet ja ne ei varmaan ala, jos eka huhu pitää paikkansa. Vitsi, vitsi. Enhän mää oikeasti ole sitä mieltä..

Pyhien aikana ollaan käyty kahessa uuessa ostarissa. Eka kävästiin tarkastamassa uusi Marina mall, jossa oli muutama hassu kauppa auki. Varmaan ihan kiva kunnes aukeaa lisää tuhlauspaikkoja, paitsi paikoitus on ekat kaks tuntia ilmaista ja sitten maksaa. Ei hyvä juttu. Dubai mall käytiin myös katsastamassa ja se oli paras paikka ikinä. No, agilitykisat on kyllä parasta, mutta tää on toiseks paras. Super iso akvaario, oikean jään omaava luistelukaukalo ja miljoona kauppaa (no, vaan yli tuhat) vetää mut kyllä sinne uusiksi ja monta kertaa.

Kesäsuunnittelu on myös käynnistyny. Katoin tänään jo lentoja, en sentään varannu vielä. Joutuu taas varmuuen vuoksi laskeen niitä hiton Suomi-päiviä, jos sattuu kotimaahan paluu olemaan 2010 eessä. Tornion sm-kisoihin on tähtäys olla paikan päällä, ei sentään kisaamassa mestaruuksista. Mitenköhän mahtaa onnistua kahen lapsen kanssa? Josta tulikin mieleeni, ettei varmaan onnistu kamalan hyvin, jos ei tuota pikkumiestä saa totutettua paremmaksi kärrymieheksi. Ei nimittäin mitenkään rakasta autoilua eikä kärryjä. Muutenkin kätisee aika lailla. Naapuritkin sanoivat kuulleen, että meille on tullu vauva. Yöt onneks menee aika hyvin. Tänään meni jooa aamuyökin hyvin. Tiheään loppuyöstä syyään, mutta lopullisesti silmät avattiin vasta seiskan jälkeen.

Hyvvee jouluva!

Lahjat löytyi kuusen alta (kenelle löyty ja kenelle ei), ne on levitelty hujan hajan lattialle ja nukkumaan ei malttais millään mennä. Viime yön unet oli ainaki ittellä niin vähissä, että sänky kutsuu jo ennen ysiä. Tämä päivä meni lähinnä siivoillessa ja ostarilla kuupoillessa (450 kaupan ostarista meni sähköt vajaaksi tunniksi, jolloin ei ollu valoja, eikä kassat toiminu). Kerttu pääsi isin kanssa Ski Dubaihin tapaamaan joulupukkia ja ekan kerran se on ikuistettuna nauravana pukin vieressä. Kolmas kerta toden sanoo... Kinkku on korkattu, toinen pala lohta suolautumassa, glögijuustokakku hyytelöitymässä... "haukotus"... ja nyt nukkumaan.

Päivän piristykseksi kuva Kertusta valmistautumassa ski dubaihin, jossa oli 4 astetta pakkasta.

Tapahtuuko se vihdoin?

Neiti oli isin kanssa keskustellut asiasta "nukkumaan omaan huoneeseen". Olen kans samasta asiasta puhunut jo jonkin aikaa. Hieman liioitellusti varoittelin jo ennen Hermannin syntymää, että kohta sää et saa tässä huoneessa nukuttua kun se kuitenkin rääkyy koko ajan, vauva siis. Sänky siirrettiin jo vuosi sitten neitin omaan huoneeseen kai kolmeksi yöksi ja kannettiin kohta takaisin. Silloin neiti alkoi heräilemään suunnilleen 5 kertaa yössä. Eilen sänky pantiin taas palasiksi ja kasattiin taas naapurihuoneeseen. Nukahtaminen kävi kivuttomasti, kunnes herättiin parin tunnin päästä. Äitin apua tarvittiin lopulta vessaan, vettä antamaan ja räkää pyyhkimään. Nälkäki oli tullu niin pitkillä unilla ja jugurtin voimalla mentiin takaisin nukkumaan muumien väliin. Aamulla herättiin omasta sängystä pirteänä ja eka tarra on taas jääkaapin ovessa kiinnitettynä. Viiellä tarralla pääsee ostamaan uuen unikaverin. No, ei nuolasta ennenku tipahtaa. Hain nimittäin tänään neitin tarhasta kesken päivän itkien kotiin. Ei enää halua sinne paikkaan kuulemma mennä.

Hermannin kanssa meni eilen taas enemmän aikaa nukutusrumbaan. En ees tiiä, onko se yliväsyny vai mahakipuinen, mutta tunnin se vei. Lopulta nukahettiin omaan sänkyyn 4:ksi tunniksi, imetys, takaisin omaan sänkyyn 3:ksi tunniksi ja sitten se tuttu psykedeelinen loppuyö, josta mulla ei ole mitään hajua. Vielä en ole siirtyny siihen kynä paperi-systeemiin, jossa kirjaan ylös kelloajat, jolloin syyään. Ehkä pitää kohta siirtyä, ni saa itekki tolokkua, että nukutaanko meillä paljon vaiko vähän. Ihan sama silti kuinka paljon valvotaan, on se niin ihana pikkupoika!

Pannaan tähän väliin todistusaineistoa piparkakkutalosta vuosimallia 2008. Ihan oman käen tulosta alusta asti, sekä "kaavat" ja taikina. Vähän se näyttää kämäseltä, koska en muistanu ostaa kaupasta karkkeja koristeeksi, joten nuo on ne mitä kaapista löyty. Äitille tiedoksi, että tein myös torttuja äsken. Tarkoittaa siis ihan luumujen keittelyä ja survomista sekä voitaikinan kaulimista. Tuloksesta ei niin väliä, mutta alan pikkuhiljaa kasvaa perheenäitiksi. Kinkkua eikä kalkkunaa meillä sentään tuhota tänä vuonna... Vielä lupasin yhen satsin pipareita pyöräytellä kepan kanssa ja jos koittais tehä pipari-glögi-juustokakun. Ugh!

Vuojen viimiset synttärit vietettiin Kertun bestiksen Tillin luona! Tilli saavutti kunnioitettavat 3 vuotta ja myös isit oli kerrankin juhlissa mukana. Juhlissa oli myös yksi koti-isi, joka on jo kauan näyttäny suhteellisen tutulta. Nyt oli hyvä tilaisuus kysellä vähän taustaa. Sama juttu oli hällä ku mullaki, eli jos joku kysyy kotipaikkaa niin vastaan, että Kemi, koska kukaan ei tiiä Keminmaata. Utelin, että ootko siitä kallinkankaalta siitä valkoisesta tiilitalosta siitä sillankupeesta ja oli se. Ikäeroa meillä vaan on viitisen vuotta, joten ihan kamuja ei olla oltu, mutta muistin hänet kyllä. Ei siellä niin paljoa nuorisoa silloinkaan ollu.

Hoitelin tänään taas sen tunnin aikana (jonka neiti oli hyvällä tuulella tarhassa) joulupukin hommia. Aika vaikeaa on vaan päättää, että ostaako paljon vaiko hirveän paljon lahjoja omalle lapselle. Vielä sen muistaa, kuinka kiva oli lapsena availla paketteja. Jos nyt oikein muistan, niin hirveästihän niitä paketteja siellä mummolan pussilakanan sisällä oli. Serkuksille oli kokonainen säkki täynnä paketteja. Sitä ei vaan haluaisi totuttaa lasta siihen, että saa kaiken mitä haluaa. Sitä kissaa en kuitenkaan tänäkään vuonna pakettiin laita! Enkä sitä akvaariota.

Sain Hermannin pitkästä aikaa äsken nukahtamaan omaan sänkyyn päikyille. Me kyllä ollaan niin vähän muutenkin kotona, ettei sillä oikeasti ole aikaa nukkua siellä muuten kuin öisin. Oli siis aikaa lueskella paikallista sanomalehteä, joka tipahtaa aina tuohon oven eteen aamulla vähintään kilon painollaan. Siis JOKA päivä kilo paperia. Niinku tupla sunnuntai-hesari päivittäin. No kuitenki, luin taas silmät suurena (sen mitä ne silmäpusseilta suurenee) niitä ilmoituksia. Kuukauen ikäisiä cokkerinpentuja myytiin. Joskus myyään kolmen viikon ikäisiä kissanpentuja. Viikonloppuisin siellä "myyään" hyviä vaimokkeita tai aviomiehiä. Vanhemmat hakee tytölleen tarkoilla kriteereillä miestä. Pitää olla tietystä paikasta Intiasta kotoisin, mieluusti vaikka insinööri ja korkea palkka. Lisäksi pitää olla tietty uskonto ja ulkonäkö kohillaan. Jotkut taas hakee vaimoa ja mainostavat palkkaansa.

Toisella palstalla on kuvalliset ilmoitukset yleensä intialaisista miekkosista, jotka on saanu kai potkut töistä ja edellinen työnantaja varoittaa muitakin ottamasta heitä töihin. Sitten on nämä työpaikkailmoitukset, joita piisaa. Miten olisi esim. kotiapulaisen työ, 6 päivää viikossa aamusta iltaan (12h) ja palkkaa 300 euroa kuussa. Tuo on vielä hyvä palkka. Tai tarjoilijan paikka, 200 euroa kuussa plus edut, jotka yleensä on kuljetus töihin ja asuminen jossain läävässä. Sitten on näitä kuljettajan paikkoja, arabiaa ja englantia pitää osata puhua ja 5 vuotta työkokemusta, palkkaa saa 300 euroa kuussa ja asuminen voi olla lisäetuna. Sen verran olen näitä ilmoituksia jostain syystä lukenu, että tiedän nuitten kuskien olevan parhaiten palkattuja ei-koulutusta-vaativia-hommia. Työn jälki on kyllä kamalaa katottavaa..

Pitää vielä mainita näistä autojen rekkarikilvistä. Rahakkaimmat äijäthän ajelee kilvillä, jotka on monta kertaa autoa kalliimpia. Nyt on taas ollu huutokauppa, jossa on myyty parit lätkät (mitä pienempi numero, sitä kalliimpi, hallitsijasuvun jäsenillä on jo valmiiksi pienet numerot). Numero 40 myytiin 770 000 eurolla, numero 17 maksoi 560 000 euroa, numero 66666 maksoi 200 000 euroa. Helmikuussa oli huutokauppa, jossa tuli maailman ennätys, kilpi numero 1 maksoi silloin reilut 10 miljoonaa euroa ja sen osti Adu Dhabilainen bisnesmies, 25-vuotias sellainen. Edellinen ennätys oli numeron 5 myynti, joka maksoi silloin vain 5 miljoonaa euroa ja sen osti tämän uuen ennätyksen haltijan serkku Talal Ali Mohammed Khouri. Että on sitä rahaa joillain. Ja siis muillaki kuin vain venäläisillä.

Ekassa kuvassa Hermanni vetää sikeitä Terhi K:n kuvaussessiossa. Tuli taas sellasia kuvia, että kuola valuu!

Ähinää ja puhinaa

Sitä riittää (otsikkoa). Iltapäivästä lähtien pikkumies (kenen näkönen se nyt sitten on?) on puhissut ja ähissyt, eikä siis nukkunut kuin pikkutorkkuja sylissä. Missään muualla ei ole hyvä. Vattaa vääntää ja selkä on kaarella. Onneks sieltä välillä jotain pörinöitäki kuuluu, takapäästä siis. Nyt on kummatkin kakarat nukkumassa, pieniki simahti lopulta. Tämä on kyllä luksusta kun molemmat on ennen ysiä untenmailla, tosin itte pitäis mennä heti perään, muutenhan siitä ei iloa liiemmin ole. Pätkä nukkuu yleensä ekan pätkän 3-4 tuntia, siihen sitten loput yösyötöt noin kahen tunnin tai jopa tunnin välein loppuyö. Taas tämä teksti alkaa noudattaa saamaa (miten meillä nukutaan?) kaavaa kuin Kepan vauva-aikoina.

Aamupäivällä sentään saatiin Hermannin kanssa hommattua joululahjoja. Oltiin moessa ehkä 3 tuntia shoppailemassa ja Kepalle ja herralle itelleen löyty edes jotain. Kerttu saa legoja ison paketin plus pienempiä lahjoja (palapelejä, muovailuvahoja yms). Potkulaudalle en saanu mieheltä lupaa, on kuulemma liian vaarallinen ja 50 prosenttia kaikista rullalautailijoista yms. murtaa kätensä! No onhan se totta, itekki käteni mursin rullaluistimilla aikoinaan, mutta on tässä onneks vielä aikaa jouluun... Että jos mies menee ja ostaa sen uhkaamansa akvaarion, niin mää tiiän kyllä mun osoitteen.

Tuli yks päivä puhetta siitä, että kun on toinen tai kolmas lapsi kyseessä, sitä koittaa olla esim. heijaamatta kärryjä liialti tai nukuttamatta lasta. Jättää sen vaan nukahtamaan itekseen sänkyyn. Sitä määkin nykyään koitan ja aika hyvin oon myös onnistunu. Ihan pikku inahuksesta en enää ryntää syliin pelastamaan. Kaveri kertoi kuitenkin joskus yllättävänsä ittensä heijaamasta kärryjä. Homma menee jo niin pitkälle kolmannen lapsen kanssa, että silloin harvoin kun pääsee kauppaa yksin ilman mitään palloa jalassa, sitä hoksaa nolona heijaavansa ostoskärryjä. Ittelle ei sentään näin ole vielä käyny, tosin enpä ole vielä ilman vauva kauppaankaan menny.

Kepardi oli sitten siellä tarhassa ekan kerran. Viien minuutin jälkeen sain neitiltä luvan lähteä. Hermostuksissani lähin Hermannia pukkeleen pihalle ja oottaan puhelinsoittoa. No sitä ei kuulunu ja onneks lähistöltä löyty kahvitteluseuraakin, joten kaikki hyvin. Hain Kepan kolmen tunnin päästä eikä se ainakaan myöntäny itkeneensä. Eväistä kysyessäni sanoi, ettei tätit olleet lämmittäneet sitä nakkisoppaa, mutta oli hyvää kylmänäki! Kyselin myös millaset eväät muilla lapsilla oli, johon vastaus oli, että muilla oli vähemmän ruokaa. Määhän pakkasin sille kolmeks tunniks nakkisoppaa, banaanin, muropatukan ja 2 piparia sekä vettä. Että ainaki joku kelpaa.

Ettei kukaan luule, että Dubaissa kaikki on niin suureellista, ni kerrotaan nyt, että tänne rakennetaan maailman eka jäähdytetty biitsi! Uuen hotellin rantahietikon alle laitetaan jäähdytyslaitteet sekä siihen hiekan päälle viilennyspuhaltimet. Ei tartte turistien polttaa jalkojansa kesäkuumalla. Että mikä ilmastonmuutos? Missä?

Ja jos ei vanha hotelli miellytä, ni moukaroidaan se maan tasalle ja rakennetaan tilalle hienompi!

Joulua pukkaa taas

Kolmas joulu tässä maassa lähestyy. Joulukortit on lähetetty, jopa yheksän kappaletta tänä vuonna. Yks vielä oottaa osoitetta, mutta onhan se joskus perillä. Toinen erä pipareita on aloitusta vaille valmis... Torttuja en oo ees aatellu. Kuusi sentään on koristeltu jo joku aika sitten, jokohan siitä mainittin? Yks ainut paketti lähti Suomeen koneella jopa ajoissa ja tänään tuli Suomesta yks paketti. Wafi-ostarissa ei kuulemma tänä vuonna ole pukkia ollenkaan, joten aika vähissä on tämä joulun vietto. Yhessä kaupassa sentään soi joululaulut. Ajattelin, että mentäis jouluaattona johonki hotelliin syömään. Sitä tosin olen suunnitellu jo sen pari vuotta, mutta suunnitelun asteelle on jäänynnä. Viime vuonna paistoin itte kalkkunan, joka kuivu niin, että koira sai syyä sen kokonaan.

Ai niin, Kerttu sai joulupukilta kirjeen! Tilasin sen muutama viikko sitten netistä ja nyt se saapui. Veti hymyn korviin asti kun isi sen kirjeen luki. Oli niin kiva yllätys, että minä en ees saanu nähä koko kirjettä. Muuten joulu tulee aika huomaamatta. Nyt on ollu niin paljon lomaa ja vapaata kaikilla, että arki on menny iha sekasi. Siihen vielä kolmet Kepan kavereitten synttärit viikon sisään niin avot.

Pikkumies on alkanu vähän seurusteleen. Kattelee silmät suurena ympärilleen ja vääntää kakkaa. Toissayönä heräs viien aikaan, eikä sen jälkeen enää paljoa nukkunut ennen puolta päivää. Pikkutorkkuja sylissä välissä. Tänään sentään seiskan aikaan noustiin vasta. Tämän päivän synttärit siltä meni kyllä autokaukalossa nukkuessa ihan ohi.

Eilen käytiin lasten kanssa kattomassa esteratsastuskisoja keskellä aavikkoa. Ratsastuskeskus oli muuttanu 50 kilsaa keskelle ei mitään. Kerttu pääsi elämänsä ekaa kertaa poniratsastukseen ja oli kivaa. Niin kivaa, että koitetaan joskus päästä ihan tunneille asti. Taitaa ikää vaan olla hiukan liian vähän.

Annoin lopulta periksi, että meille hankitaan siivooja. Oven alta on pukattu lappu jo ajat sitten, että joku ettii osa-aikatyötä. Mies soitti ja sopi seuraavalle päivälle tapaamisen. Ootin 1,5 tuntia sitä eukkoa ja otin imurin omaan käteen. Ei ole vielä ketään tullu pimputteleen. Ovikelloa käyttää ainoastaan dvd-myyjät, joita on nyt muutaman illan ajan riittäny. Tulevat illalla jopa kymmenen aikaan pimputteleen. Panin ovikellon viereen lapun, että "no dvds, thank you!", mutta tuskin ne ees osaa lukea. Toivotaan, että osaavat.

Annoin myös periksi tässä neitin tarha-asiassa. Käytiin reilu kuukausi sitten tutustumassa yhteen tarhaan, jonne saa lapsen viiä silloin ku siltä tuntuu. Soitin tänään ja sovin kokeilukerran huomiseksi. Neiti itte haluais oppia englantia ja ainakin nyt sanoo, että uskaltais jäähä sinen tarhaan vaikkei mitän ymmärräkään. Katotaan huomenna uusiksi. Muutenkin aattelin (huom. aattelun tasolla vasta), että kävisin kyseleen ens syksyksi neitille oikeaa tarhapaikkaa.

Nyt tässä suunnittelen, että pitäiskö ottaa ja maksaa mtv 3:lle siitä hyvästä, että näkis idolsit suorana illalla? Ei maksa ku 3 juuroa ja ainaki kuvittelen, että ne näkyis ihan normaalisti. Taian maksaa ja ottaa riskin. Mutta Koop se silti voittaa. Sen oon tienny (tai toivonu) jo alkukarsinnoista asti. Sehän on kuulemma aikuisten naisten suosikki. Niin, täytinhän mää sitäpaitti vuosiaki tässä pari päivää sitten.

Dubaissa voi nyt ainaki lasketella ja luistella ostareitten sisällä. Eilen sanoivat uutisissa, että Mirdifiin (yks kaupunginosa) tulee ostari, jonka sisällä voi kokeilla indoor skydivingia! Miten lienee se tehään...

Noi muutamat mustavalkokuvat on taas Karppisen Terhin otoksia. Mahakuva on otettu raskausviikolla 37+6, eli 4 päivää ennen operaatiota. Pikkuveijaristaki on Terhi ottanu jo ison satsin kuvia, joista ainaki makupaloja nähneenä tuli ihan huippuja.

Eid mubarak!

Nyt en uskalla sanoa, mitä varten me täällä vietetään vapaapäivää, kuitenki joku oikaisee asian ystävällisesti. Meillä on kuitenkin joku Eidin tapainen yleinen kolmen päivän vapaa viikonlopun jatkeeksi. Jokainen neliö ostareissa on pakattu ihmisiä täyteen, ihan kuin olis jotkut isot alet. Alet on kyllä aika monessa kaupassa, oikeat isot alet alkaa tammikuun puolivälissä kun alkaa shopping festival. Saiskohan siihen mennessä vähän kiloja pois ja vois ostaa oikeesti jotain sopivaa? Onhan tässä jo kahessa viikossa kymmenen kiloa lähteny. Seuraavat kymmenen on rasvaa, joka ei pelkällä olemisella lähe.

Pätkä syö ja kasvaa vauhdilla. Tänään käytiin lääkärissä ihan vaan tarkistuksessa. Napaa piti "polttaa" jollain tikulla, se kun vuotaa. Vuoto on kans kyllä ihan normaalia, mutta niin näytti olevan se polttaminenki. Toinen silmä vuotaa jotain töhnää, mutta sekin on ihan normaalia. Pitää kuulemma vähän hieroa sitä kyynekanavan kohtaa, että kaikki töhkä tulee ulos. Painoa oli jo 3,8 kiloa, joten 600 grammaa sairaalasta lähön jälkeen, liekköhän pitää paikkansa? Pituuttaki oli jo huikeat 56 senttiä, eli 3,5 senttiä kahessa viikossa??? Pientä vattaoiretta taitaa olla, kakka ei ihan pärähä enää niin helposti ku ihan alussa. Nukkumaankaan ei enää mennä ihan vaan niin että syyään ja nukahetaan jo tissille. Vähän pitää vastaan sanoa ja eilen vähän enemmänki ku vähän. Mutta summa summarun, pätkä on erittäin helppo pikkuvauva. Aloin jo suunnitteleen iltatähteä viien vuojen päähän. Hah.

Keminmaan pappa käväs viikon visiitillä ja oli hyvänä apuna kärryjen nostelussa yms. kantelussa. Vika päivänä käytiin Moen valet parkingissa bongaamassa kalliita autoja ja olihan niitä. Riittää Keminmaan Teboililla pojille kertomista. Hopea Rolls Royce oli kyllä upea, samoin nuo mustat Bentleyt. Oli siellä kaks Ferrariakin vierekkäin. JBR:ssä nähtiin myös kaks Lamborghinia kylki kyljessä.

Eilen illalla katottiin linnanjuhlat livenä netistä telkkuun yhistettynä. Hienot on systeemit nykypäivänä. Tänään kaivettii joulukuusi pölyjen alta ja kasattiin sekä koristeltiin se. Pipareitaki leivottiin tässä yks päivä, mutta sitä taikinaa en kyllä enää tee. Ihan piparksi ne meni!

Pipariksi on menny varmaan osalta turisteista auringonotot. Täällä on satanu nyt ties kuinka monta päivää putkeen, ei nyt koko päivää, mutta vähän väliä. Kamalat ukonilmat koettelee öisin ja aamulla saa jännittyneenä mennä parkkihalliin kattomaan, kuinka paljon sitä vettä sitten tuli. Just kertoivat telkussa, että autodromen autokisatki peruutettiin, koska välillä oli tiellä vettä metrin verran. Jos matkakatalogissa lukee, että viis päivää keskimäärin vuojessa sataa, ni eihän viemäreitä kannata rakentaa?

Synnäritarinaa

Tästä se lähtee... Maanantaiaamuna ennen kukonlaulua käväsin suihkussa ja pikkuneiti revittiin unisena auton kyytiin. Vietiin Kerttu tuohon muutaman kilsan päähän hoitoon kaverinsa luokse. Kamalalla itkulla se sinne kuulemma jäi, itte oottelin autossa. No itku oli tietty heti kohta helpottanu. Myöhässä oltiin menossa kuten aina ja matkalla hokattiin, että ollaan väärällä autolla liikenteessä. Uuessa autossa ei ollu vielä tietullitarraa, joten pikkutietä pitkin piti mennä. Sairaalassa vekslasivat sitä aloitusaikaa moneen kertaan ja ainaki itte kuulinki, että joku toinen leikkaus oli peruutettu. Oma lääkärini tuli hiki hatussa ja antoi palautetta henkilkunnalle siitä, ettei hälle ollu ilmoitettu aikataulun muutoksesta. Meät siis käskettiin tulla 6.30 paikalle, mutta itte leikkaus alkoi vasta 8.30. Siinä välissä mulle laitettiin tippaa ja raakattiin karvoja, joka oliki maailman epämiellyttävintä hommaa, ainaki lähes. Ei niitä Suomessa raakailla, pissakatetrin takia siis. Niin ainaki muistelen. Siinä jokunen tovi ooteltiin ja eikun saliin.

Salissa oli mun helpotukseksi mies anestesialääkäri, joka vaikutti pätevältä. Spinaalipuudutus meni täysin nappiin eikä ees sattunut. Istualtaan se laitettiin. Sitten vaan pitkälleen ja leikkausliinat paikoilleen pesun jälkeen. Jalat oli ku tukit, kaiken tunsi, muttei pystyny liikuttaan ollenkaan. Gynekologi testas jollain tavalla jotain, mitä en tuntenu ollenkaan. Sitten aloitettiin ja noin 2 minuuttia meni kun Hermannni parkaisi. Ääni kuulosti heti siltä, että se on samaa sisarparvea Kertun kanssa. Ihan tuttu ääni. Vauvan toivat heti ekan putsauksen jälkeen mun naamalle tuhisemaan. Ihan rauhallinen se oli ja tosi pienen oloinen. Olihan se 700 grammaa pienempi ku Kerttu 3 vuotta sitten. Sitten alkoi se niin tuttu kamala ompeleminen. Tuttu siis Kertun synnytyksen jäljiltä, vaikka nyt ompelivatkin eri paikkaa. Se kesti ja kesti ja oli ilkeää. Kamalinta oli kun ymmärsi kaikki "nyt vedetään lihakset"-sanat. Kovaa möyrintää se oli ja olisin halunnut vetää jalat ees vähän kippuraan tai mennä kyljelleen. Sellainen tunne se oli. Kerran oli lähellä, ettei oksennus tullut, mutta kun katoin miestä siinä vieressä ni oma paha olo unohtu. Vaikkei se myönnäkään, ni pahaa teki silläki. Katoin ilmeisesti aika murhaavasti yhtä teknikkoa, joka pelas niitten koneitten kanssa, koska se tuli kysymään, että haluanko sanoa jotain? Sanoin, että haluaisin lyyä jotain. Se ymmärsi, kait.

Lopulta salista päästiin heräämöön, jonne toivat vauvan aina vähän väliä tissiltä toiselle. Muuten pitivät sen omassa hoidossaan. Pari tuntia muistaakseni olin heräämössä ja puudutus alkoi vähenemään. Salissa gyne antoi aika kovat lääkemääräykset kipupumpusta lähtien, tosin niitä en koskaan nähny. Kaikenlaisia lääkkeitä suoneen tungettiin, petadinista panadoliin ja jopa suppoja laitettiin, mikä on aika ihmeellistä tässä maassa. Joka kerta kun vauvan rinnalle laittoivat alkoi tuskalliset jälkisupistukset, jotka oli kyllä tuttuja Kertunkin kanssa. Nyt viikon jälkeen ne on onneksi kokonaan poissa. Kipulääkkeitä annettiin kohtalaisen tiheään, mutta sai niitä välillä pyytää lisääkin, eikä palvelu ollu aina kovin nopeaa.

Vähitellen siirryttiin osastolle ja ekaks mentiin neljän hengen huoneeseen, koska edellinen potilas ei ollut vielä luovuttanut yhen hengen huonetta, joka oli siis meille tarkoitettu. Monta kertaa kävi joku kauluspaitasetä pahoittelemassa, kun jouduttiin oottamaan sitä omaa rauhaa. Siinä neljän hengen huoneessa ei kyllä ollut kuin yksi äiti meän lisäksi. Jossain vaiheessa mies lähti hakemaan Kerttua mukaan ja siinä minut siirrettiin lähes hotellitasoiseen omaan huoneeseen. Huoneessa oli tasokkaan sairaalasängyn lisäksi sohva, telkkari, oma veski, vaatekaappeja, pikkupöytiä yms. Olin ottanu vauvan "mukaani" jo edelliseen huoneeseen. Ittehän sitä en tietty pystyny nostelemaan rinnalle, mutta kellon soitolla siitä selvisi.

Olin siis heti ekasta yöstä lähtien vauvan kanssa samassa huoneessa ja vieressä se taisi ekankin yön nukkua. Ensimmäisenä iltana sain ihan pienen kulauksen vettä, paastoa siis 24 tuntia. Yömyöhällä sain jotain liemi/hyytelöhässäkkää, mutta nälkä ei kyllä ollut. Seuraavana aamuna mut nostettiin ylös ja ei ku suihkuun. Kävely oli kuin vanha mummo kyyryssä, mutta iltaa myöten selkä jo suoristui. Lääkkeitä vaan riittävästi ennen ylösnousua ja alkoi se sujumaan. Haava oli kyllä kipeä ja paras asento olikin vaakatasossa. Vaikka kuinka olisi kyljelleen tehny mieli, ei pystyny.

Sairaalassa oltiin neljä päivää. Pari kertaa vauva haettiin lastenlääkärin tarkastukseen, jolloin kävin mutkan siellä vauvalassa. Paljon näytti muut äitit pitävän vauvojaan hoitajien huostassa, niin paljon niitä joka kerta siellä vauvalassa oli. Ja hoitaja parka pesi ja puunasi ja sai pomohoitajalta haukut päälle. Sen vuoksi aika paljon itte hain ja kuskasin mm. rintapumppua, jolla oliki paljon käyttöä. Maito nousi noin 48 tuntia leikkauksesta ja sitä tulee edelleen paljon.

Sairaalassa ei muita äitejä näkynyt paljoakaan, vaikka siellä syntyikin yli kymmenen vauvaa päivässä. Muut vauvat näytti aika paljon tummemmilta ja kukkalaitteet huoneiden ovien ulkopuolella paljastivat aika monen olevat intialaisia. Niin ainakin arvelen.

Nyt viikko operaation jälkeen ollaan käyty vähitellen myös ulkona ja ihmisten ilmoilla. Eilen oltiin jo Suomikoulun pikkujouluissa ja herra vaan veteli sikeitä kärryissä. Automatkat menee kitisemättä, samoin muu aika. Perustyytyväinen vauva, joka nukkuu ja syö hyvin. Jotenkin muistelen, että Kerttu ei ollut koskaan "nukkuu ja syö"-vauva, mutta tämä kaveri on. Ehkä muistan väärin ja varmaan tämäkin tapaus vielä kohta herää. Oma vointi on tosi hyvä. Haava on siisti ja aika kivuton, varmuuden vuoksi silti vielä muutama panadolin päivässä nappaan. Mitään haavanhoito-ohjeitahan en saanu sairaalasta, saati mitään kontrolliaikoja. Kaikki saa itte hankkia. Ja netistähän niitä ohjeita löytyy... Kerttu kasvoi yhellä iskulla isoksi tytöksi, joka pukee ja kiipeää autoon ite. Huomiotahan se vaatii, mutta onneksi esim. tänään isillä on vapaata kansallispäivän vuoksi ja neiti saa haluamansa.