Alien-päivä

Tänään oli varsinainen alien-päivä. Käytiin Kertun kanssa taas vaihteeksi kattomassa masuasukkia ultrassa, tällä kertaa rakenneultrassa. Kemissä lääkäri sanoi viimeksi, etten tartte mitään rakenneultraa erikseen, kaikki näyttää olevan kunnossa. Samoin sanoi, ettei se 90%:n tarkkuus sukupuolesta vielä välttämättä mitään tarkoita. Varasin silti ajan Cacciatorelle, joka on kai alansa experttejä. Kyllä olis ihan tavisäijäki käyny siihen hommaan, mutta en pannu ajanvaraustätille vastaan. Gyne näytti aina välillä normaalikuvaa ja välillä sitä huippu-4D-kuvaa, jossa näkee ihan kaikki kasvonpiirteet sun muut täysin selvästi. Vaavi näytti aika valmiilta paketilta kaikkine puolineen. Tarvittava määrä sormia ja varpaita löytyi, sydän toimi normaalisti, jalkoväli oli nyt satavarmasti se, mistä on ollu puhe. Dubaissa niskapoimu-ultrassa saksalainen gyne sanoi istukan olevan totaalisesti väärässä paikassa, Kemissä gyne sanoi sen olevan vain marginaalisesti "reiän" eessä ja sanoi, että se takuuvarmasti tulee siirtymään eikä mitään keisarileikkauksia tartteta. Nyt tämä italiaanosyntyinen sanoi istukan olevan just niin paljon väärässä paikassa, että saan varautua melko varmaan leikkaukseen. Ennenkuin istukan paikkaa tutkittiin, setä sanoi vaavin olevan 500grammaa nyt ja tulee olemaan iso ja synnytys tulee tapahtumaan etuajassa, arveli mittausten mukaan sen tapahtuvan lähes 2 viikkoa etukäteen, eli marraskuun lopussa. Kommentoin vaan, että hyvä jos tulis ajoissa, näkis linnanjuhlat koneelta livenä, muutenhan laskettuaika on just itsenäisyyspäivänä.

Kerttuhan on myös raskaana, sillä on mahassa tyttövauva. Pyysin lääkäriä painelemaan myös neitin mahaa kun se kerran sitä halusi. Lekuri ehotti, että jos katottaisiin ihan ultralla samoin kuin äitin mahaa. Neiti suostu ja niin nostin sen siihen petille ja koneet käyntiin. Ultralla saatiin tietty neitin sydänäänet kuulumaan ja hymy oli korvissa. Ihmeellisiin hommiin suostuu tämä maailman arin lapsi..

Eilen käytiin kattomassa vajaa 5-viikkoisia malin pentuja. Ensinnäkin olin yllättynyt kun junaan hypättiin Kertun, kärryjen ja Hipon kanssa, että matka Helsingistä Kirkkonummelle on nykyään ilmainen kärryjen kanssa. Ennen oli vaan Hki-Vantaa-Espoo niin, mutta nyt pääsee Kirkkiselle saakka. Pennut oli nukkumassa kun mentiin, mutta jututettiin ekaks talon muita malikoita. Pennut kun heräs, talo oliki täynnä ihmisiä kun paikalla oli talonväen lisäksi kenneltyttö, toinenkin pennunostaja ja vielä saksalaisia mali-ihmisiä isäntäväkineen. Kauaa ne pennut eivät jaksaneet olla hereillä syömisen ja maitobaarin ja pienen leikkihetken lisäksi, mutta kyllä sieltä sain suosikkini valittua. Onhan se helppo toiselle pentua valita ku ei itte tartte seuraamuksista kärsiä. Sanoin haluavani äitille mahdollisimman ongelmallisen pienen riiviön. Niimpä sovittiinkin kasvattajan kanssa naksukoulutuksen aloituksesta. Aina kun vinkuu aian takana ni naks ja pääsee syliin. Kyllä se siitä ehollistuu.

Viikonloppuna oltiin kattomassa agi-mm-karsintoja Helsingin jäähallissa. Vähän lorvailtiin aina aamulla, koska ei tuo alle 3-vuotias vielä ihan jaksa aamusta iltaan kahta päivää katsomossa istua. Hippohan ei siis kisannu ku ei olla tarpeeksi hyviä, enää... Yllättävän hyvin saatiin aikaa siellä hallilla kulumaan ja suurin osa radoista katottiin loppuun saakka. Hyvät joukkueet tuli kasattua, ei oikeastaan paljoa yllätyksiä, no Ava oli kyllä mulle erittäin positiivinen yllätys. Hirmu paljon tuli viimeisellä radalla virheitä ja monelle muullekin olis paikka ollu tyrkyllä, mutta eivät siihen kyenneet. Tosi helppo oli taas arvostella katsomosta. Mieli ei tehnyt yhtään itte radalle, sen verran on todellisuuen tajua, että oisin jääny ku nalli kalliolle heti ekojen esteitten jälkeen. Silti olen pannu ilmoittautumisia meneen kuuteen starttiin ja vielä sama satsi lähtee tässä joku päivä, ellei se juoksu pirulauta yllätä.

Itseasiassa oisin jo valmis lähteen kotiin Dubaihin, mutta tilanne varmaan muuttuu kunhan saahaan tuo isi tänne perjantaina. Nyt on majapaikka Vantaalla tosi hiljainen ku talonväki lähti eilen mökille. Illaks reenaamaan, että kehtaa ens viikolla kisoihin.

Päätä särkee jo

Taas tätä pakkaamista. Nyt ollaan palaamassa pohjoisesta etelä-Suomeen reiluks viikoks oottamaan miehen loman alkua. Tavaraa on jumalattomat määrät. Eihän tuosta läjästä tänne jää ku tuliais-crocsit. Laskin, että ittellä on viiet kengät ja neitillä neljät. Kerttu tietysti haluais ottaa kaikki lelut ja vehkeet mukaan, mutta pakko piilossa kasata tavaraa takas kaappiin. Tuossa se on jo tunnin verran kävelly muumirepun ja muovipussin kanssa kumpparit jalassa. Hipolla on panta ollu kans jo pitkän tovin kaulassa.

Kun ei ole omia puhelinpiuhoja, ni tarttee käyttää hyväksi ja varastaa kaverilta kuva laittomasti ja panna omaan blogiinsa.. Kävästiin Tervolassa kattomassa Maahiskallion kennelin ekoja pentuja, kahta kolmeviikkoista bordercollieta. Kenneltyttö pyöritteli, silitteli ja väänteli pentuja ammattitaitoisesti. Suloisia pentuja ja mainittinkin taas, että kunhan Suomeen palataan niin Kerttu saa "oman" koiran, sopivanrotuisen tietysti. Siihen kyllä menee vielä varmaan parisen vuotta. Ai niin, toinen pennuista on muuten vailla kotia. Näinhän se meni? Ulla?

Ens viikolla mennään kattomaan mummin ja papan uutta koirulia. Nekin on jotain 3-viikkoisia malikoita Tämä on-kennelissä Kirkkonummella. Niitä onkin mustaakseni kaheksan kappaletta, joista 6 urosta, joten siinä riittääki teräviä hampaita. Tätä ennen olen kait käyny muutama vuosi sitten kattomassa länderin pentuja ja täytyy sanoa, että roduista ja kivoista pennuista huolimatta ei koskaan ole tullut sellaista "ovatpa tosi suloisia, mulle heti yks" -tunnetta. Sama se on vauvojen kanssa. Onhan se ihania, mutta kasvaessaan vasta ihania ovatkin. Siitä puheenollen tämä oma kakkonen mahassa potkii sinnikkäästi, muttei ihan vielä niin, että sen toinen tuntis nahan (=mäkkärimahan) läpi. Kerttukin alkaa jo vähitellen muistamaan ja tajuamaan, että siitä tulee isosisko. Eilen viimenen kysymys ennen nukkumaanmenoa oli, että syntyykö se vauva nyt?

Monet on kysyneet, että synnytänkö Suomessa vaiko enkö? Ekaks päätettiin tulla Suomeen ja synnyttää täällä, mutta kun selvisi, että Dubaissa oleva tosi mukava gynekologi hoitaa myös synnytyksiä, päätettiin jäähä sinne. Meitähän on nyt tällä hetkellä 6 suomalaista paksuna Dubaissa. Tämä on se luku, joka on mun tiedossa. Kaikki ollaan suunnilleen parin kuukauen sisällä tultu paksuks, joten seuraa kyllä riittää, eikä kotiin tartte vauvan kanssa yksin homehtua.

Kuuleeko Kalifornia? En saa sitä kommenttilootassa mainittua postiosoitetta auki, joten en saa lähetettyä mitään viestiä. Pistäkää mulle viestiä hotmailiin (etunimisukunimi@h...)

Nyt ruvetaan vähitellen survomaan kamat autoon ja matka kohti Vantaata ja karsintoja (katsomoa) alkaa.

Itsarin partaalla

On nimittäin ollu tässä perheessä jo muutama tyyppi. Toissayönä neiti näpsä veti sellaset showt puoli neljän aikaan, että oksat pois. Kanniskelin Kerttua keittiössä ja mietin, että mitä ne tekee siinä pikkujulmurit tai supernanny 911-sarjassa kakaroille, jotka ei nuku öisin. Sama vanha vaiva. En muistanu yhtään kikkakolmosta, niillähän ei ole ongelmana se herääminen vaan se itekseen nukahtaminen. Kerttu rupes huutaan, mikään ei kelvannu, kaikki oli huonosti. Ihan pelkkää kiukuttelua. Pissahätäänhän sitä ekaks herätään tai pahaan uneen, mutta kun ei siitä enää osaa nukahtaa. Saattaa muutaman minsan olla hiljaa ja sitten konsertti alkaa taas. En enää muuta keksiny ni vein lapsen ulkoportaille huutaan. Menin ite sisälle ja aattelin, että hitto jos joku postinjakaja soittaa poliiseille. Ei auttanu ku mennä seuraks istuun ulos. Sitte rauhoituttiin ja pääsiin yksmielisyyteen nukkumaan menosta. Sama rumba silti vaan jatkui ja ulkona käytiin kolmesti. Lopulta en jaksanu kuunnella huutoa ja panin radion päälle. Siitäki tuli käenvääntöä, että mitä musiikkia ja millä volyymillä sitä kuunnellaan. Lopuksi nostin Kertun istumaan tietsikkapöyän ääreen ja laitoin piirrustusvehkeet eteen ja panin ite nukkumaan. Kohta tuli neitille tietenki nälkä. Eka en antanu periksi, mutta olin jo siinä pisteessä, että hain sitä kuivaa leipää ja vettä ja panin ne nkan eteen. Ei menny enää kauaa ku kumpiki sammuttiin sänkyyn ja jatkettiin nukkumista. Puoli neljältä alkanu taistelu loppu vähän ennen kuutta ja neitihän tietenki heräs sitte lounasaikaan kaheltatoista.

Viime yö oliki jo ihan eri juttu, kerran herättiin pissalle ja siinä kaikki. Arvelisin, että tmä virikkeitten määrä ja nukkumisen vähyys ei oo ihan hyvä ratkaisu. Pitäs kai välillä vetää niitä päikkyjäki, mutta jos yhentoista aikaan herää ni moneltako sitä sitte nukkumaan menis? Iltaisin menee niin myöhään ennenku kotiudutaan (mummoloidutaan) että ilta venyy väkisin. No, toinen mukula ei kai voi olla enää huonompi nukkumaan? Sitte iskee koliikki...

Hippoki oli kai jo niin epätoivonen laadukkaitten unien suhteen, että päätti päättää päivänsä eilen illalla agikentän reunalla. Olin vetämässä reenejä Kemkolle ja olin Hipon jättäny autoon ikkunat auki. Eka kuulu kauhee räkytys kun näki muitten menevän rataa. Sitten sellanen ihmevinkaisu ja ihan hiljasta. Kattelin autoonpäin (onneks) ja mietin, että onko se jumissa vai miks ei liiku. Pää oli ulkona ikkunasta. Onneks juoksin autolle ja hokasin, että se oli eka laittanu pään siitä ikkunan yläosasta ulos ja hilannu sen sitte sinne eteen sivummalle siihen pienempään rakoon ja siinä se oli puristuksissa kaulasta. Ei saanu ite päätä mihinkään suuntaan vaikka yritti. Sain itte käen siitä ikkunan yläosasta sisälle ja niskanahasta revin sen pään ylös sinne leveämpään kohtaan. Kyllä se rutisi ja paukku, mutta ei se ollu moksiskaan. Onneks auto oli siinä näkyvissä ja kuulin sen ainoan vinkasun. Muuten olis voinu käyä pahasti.

Hipolla on myös etujalan yläåanturan kynsi aika huonossa jamassa. Viikko sitten se sojotti kummallisesti sivulle. Olin jo varaamassa aikaa kynnen poistoon ja varautunu pitämään kuukauden doping-varoajan nukutuksen takia ja hylkäämään siis varmaan koko loppukesän kisat (juoksukin pitäs alkaa milloin tahansa), mutta kysyin tuolta "Keminmaan eläinsairaalan teho-osaston hoitajalta" (=äitiltä, joka on pitäny tuossa keittiössä muutaman kerran nesteytysklinikkaa), mitä tehä. Arveli kynnen tippuvan ja uuen kasvavan paikalleen. Se on just tapahtumassa. Uus kynsi näkyy pari milliä vanhan alta eikä kirurgisia operaatiota näin taia tarttea. Kynsi ei haittaa milllään muulla tavalla kuin jos maahan menee, tassu ei mene suoraan vaan se pitää koukistaa. Menoa se ei hiasta, päinvastoin. Eilisien reenien perusteella ollaan jo niin syvällä suossa, ettei sieltä viikossa nousta. Koira menee ku tykinkuula ja minä niinku möhköfantti vyöryn perässä ja huuan epätoivoisesti. En ees kehannu eilen ottaa uusiksi ratoja, mitä olin itte suunnitellu. On se niin epävoivoista.

Eilen olis ollu viiminen ilmopäivä HiHan kisoihin, mutta jätin väliin. Yritän silti epätoivoisesti käyä luultavasti vielä 12 starttia (4 kolmen startin päivää) ennenkuin taas tulee vajaan vuojen tauko. Ellei se juoksu iske.

Täällä kotipuolessa kyllä taas viihtyy yllättävän hyvin. Parasta on se kun kauppareissulla saattaa isomummo tulla pyörällä vastaan. Ihan meinasin tukehtua kun se 82v vetelee pyörällään tuolla kylillä. Kyllähän se asuu tuossa kilsan päässä, mutta kun ei Dubaissa tule ketään sukulaisia vastaan. Eihän siellä ees käyä kävelemällä kaupassa. Isomummo on kyllä hyväkuntoinen, mutta oli siltä kuulemma kielletty jo pyörälläajo sukulaisten toimesta ja avaimet piilotettu. No, kyllä kait se oman talonsa tuntee ja niin oli taas liikenteessä. Liikenteessä ne on muutkin sukulaiset. Vähän väliä on joku rattijuoppo ajellu Tervolassa tai jopa kaks rattijuoppoa törmänny toisiinsa Kemissä. Aina tulee mieleen, että oma setänän se siellä. Asuu Tervolan mettäperillä ja käy kylällä kilvettömällä autolla. Täytyyhän sitä alkoon päästä.

Norjalaisia sukulaisia (täti ja serkkujen lapset) näin myös 7 vuojen tauon jälkeen kun olivat käymässä. Niitä lapsia en oo kai koskaan nähny. Toinen tätiki on kait nyt saapunu Kemiin, joten niitäki tarttis kyllä tavata.

Teknistä apua oon saanu kans antaa. Ekaks "vähän" siivosin tätä tietokonetta. Poistelin tapani mukaan kaikkea turhaa ohjelmaa ja kappas vaan. Ei enää kuulunu äänet. Olin poistanu koko äänilaitteen, vaikken sellasta muistakaan. Aamulla kolmisen tuntia ja illalla jatkoin vielä pari tuntia ja konsultoin veljeä ja sain taas äänet palautettua. Tein tän saman virheen omalle kannettavalle tuossa männä talvena. No, kolmas kerta toden sanoo. Sitten piti korjata digiboxia. Se oli toimiva vehe vielä talvella, mutta mummo oli iskeny imurinsa sinne lähelle ja sen jälkeen se löytäny yhtään kanavaa. Pappaa syytettiin ku ei löytäny takuulappua eikä näin pystytty sitä viemään mihinkään korjaukseen. Tarkistin piuhat enkä saanu boxia kuntoon. Yks ilta oltiin kaupassa ja tuli sopivan hintanen boksi vastaan ja ostin sen. Samalla reissulla puotin ihan ohikulkemassa yhen ison lampun hyllystä ja se min tuhannen säpäleiksi. No se on toinen juttu. Mutta oltin siis sen boksin ja asensin sen paikalleen. Aattelin, että kokeilen kumminkin sitä rikkinäsitä boksia vielä toisen makkarin telkkuun ja kappas vaan. Sehän toimi! Piuhat oli siis vaan väärin, tietenki. No nyt on kaikissa kolmessa telkussa boksi ja talossahan asuu kaks ihmistä. Ompahan vieraillekki toimivat vehkeet.

Jopas taas...

...venyy kirjotusväli, mutta ei kai näitä muutenkaan kukaan ainakaan kesällä lue. Tosin kelit on sellaset, että konekin houkuttelee usein. Me kävästiin kesäturnee, joka alkoi sillon Liedon "eliittikisoista", eli ne skandaalikisat (kalliit räätälöidyt), joihin myös me osallistuttiin. Osa porukkaa vaan ei tienny, että siellähän oli myös 2 normihintaista starttia. Enempikin olis sinne sakkia mahtunut, kisapaikka hyvä, samoin palkinnot ja osallistujatkin sai kanttiinista hakea ihan samaan rahaan murkinaa. No, silti olen eri mieltä siitä, pitäskö tällasia kisoja järkätä. Ei mun mielestä. Yks nolla sieltä saatiin saaliiksi. Nollarata oli niin vaikea muistaa, että onneks Hippo on alkanu uskoon kontakteilla kunnolla ja pysähtyy, siinä annoin sen seistä sekä puomilla ja A:lla ja käytin aikaa seuraavan numeron ettimiseen. Housujaki piti taas nostella oikein urakalla.

Hosuthan on alkanu tippuun kun maha ja persus kasvaa. Puoliväliin edenny raskaus näkyy jo niin hyvin, että jopa 2 on uskaltanu kysyä mahollisesta lisääntymisestä. Kaplas oli eka joka uskalsi esittää kysymyksen: "ootko paksuna vai ootko muuten vaan nuin lihonu?". Rupesin nauraan vaikka olin etukäteen päättäny esittää vastakysymyksen: miten niin? No sen sain esittä seuraavana päivänä Åsalle ja pidin vielkä piinallisen monen sekunnin hiljaisuuen perään, jolloin toinen vastaa, että aattelin vaan. Päästin piinasta ja myönsin. Kylmät kelit vaan vaatii laittaan enempi vaatetta, eikä se monelle siks näy. Muuten vaan oon lihonu jonku 7-8 kiloa.

Liedosta suunnattiin Naantaliin Muumimaailmaan muutamaksi tunniksi. Meinasin kuolla sinne muumilandiaan, mutta onneks se kävi vaan lähellä... Sieltä 3 tunnin ajomatka vielä Kangasalle, jossa ei ollu hajuakaan majapaikan sijainnista ja akkuki loppu kännystä paikanpäällä. Onneks kello oli vasta viittä vaille yheksän illalla ja verkkovirtalaturi oli mukana. Kauppaan vaan kyseleen jelppiä. Mentiin ilahuttaan Kertun kummeja 3 yöksi. Oikeestikki melkein vain öiksi, koska agirotu-aikataulut piti huolta siitä, ettei muuten kyläillä ehtiny. Tuli koettua sekin, että rataesittelyn ja suorituksen välissä oli reilut 5 tuntia.

Itte kisat Ylöjärven puolella meni niin sanotusti täysin vituralleen. Kerran puomille vinosti ja sutimalla puolivälistä alas, kepeille kielto, pari rimaa, hypylle kielto... siinäpä sitä tämän kesän summaa. Kovaa mennään edelleen, mutta rutiini puuttu kokonaan, kummaltakin. Tai siis multa. Koira on alkanu jostain syystä uskomaan aika hyvin kontakteilla käskyt, tosin entisvanhan nopeisiin täydellisiin kontakteihin on matkaa. Tähtäys oman mahan ansiosta on ens vuojen sm:kisoihin. Itte agirotu-joukkuekisa meni meän suorituksesta huolimatta (15p) loistavasti, voitto tuli yli 50 joukkueen seasta.

Ylöjärveltä auto kohti Vantaata yöksi ja päiväjunalla Kemiin. Siinä välissä kävin imuroimassa yli tunnin autoa, koska eihän siinä ollu ees mitään koiraa kuskattu. Eihän? Puhas siitä tuli eikä ainakaan vielä ole perään soiteltu. Junamatka meni loistavasti, koska seura oli hyvää. Samassa lemmikkivaunussa oli meän kanssa yks kroatiapaimenkoira+omistajansa, joka oli ollu myös agirodussa, samoin Julkun perhe ja matkalta vielä kyytiin ex-maajoukkue-edustaja-puli-Xosmo, jonka omistaja oli ollu Ruotsissa maailmanvoittajanäyttelyssä. Laatuseuraa siis.

Mummolassa on ihmetyksen aiheita tuottanut neitille papan pupu, kissaemo kahen n. 5-viikkoisen pentunsa kanssa, pihan oravat, linnut ja siili sekä puutarha- ja sementtityöt. Siinä hommaa riittää, että kaikki saa ruokittua monta kertaa päivässä.

Itte olen käyny luokkakokouksessa, jonka kanssa meinas mennä hermot. 3 tyyppiä peru viimemetreillä, mutta eipä se meitä hiastanu. Oppia seuraavalle kerralle (5 vuojen päähän), sitovat ilmot ja rahat etukäteen. Kyllä siinä kummasti sittenkin pääsee töistä ajoissa lähtemään, luulisin. Mukavaa oli nähä koulukamuja 10 vuojen takaa, muutamat oli jo eronnu, useilla lapsia, yhtä pieniä ku meillä, se oli yllätys. 4 tuntia meni rupatellessa ihan hetkessä. Siitä jatkoille paikalliseen baariin pariksi tunniksi. Puoli kahelta oliki jo pakko päästä pitkäkseen ku mahaa kiristi. Rupes kakara potkimaan sen verran napakasti, että ymmärsin uniajan tulleen. Nyt tuli uniaika Kertulle, joka ei ole päikkyjä nukkunu koko kesänä paitti tänään. Kaks päivää on oltu vepe-kisoissa ja nyt se vetelee kohta kolmatta tuntia..

Nopeaa...

Tosi pikainen päivitys. Hengissä ollaan. Mökillä ollaan vietetty suurin osa ajasta. On käyty Varkauden sm-kisat, ei toki osallistuttu yksilökisaan, mutta perjantain iltakisa menin täysin putkeen, nolla ja oltiin kakkosia, lauantaina joukkuekisan meän osuus meni samoten, nollalla oltiin tokana kaikista medikoirista. Porvoossa on käyty 2 kisaa, ekassa 2 rimaa ja tokassa kielto kepeiltä. Hau-openeita on käyty ja siellä kontakteja reenattu, niissä riittää tekemistä. Oon ekaa kertaa ottanu kontaktit uusiksi kun lipeää sieltä ja toimii. Kunhan vaan sais oman päänsä pietettyä myös virallisissa, mutta kun tälle kilpailuvietilleen ei mitään voi. Eihän sitä voi virallissa kisoissa hylkyä ottaa... No vois sitä.

Tokoissakin ollaan startattu ekaa ja tokaa kertaa. Ekalla kerralla vettä tuli ku esterin peestä, Hipppo pysy ehkä yhen sekunnin maassa. Kaheksasta koirasta 2 kokonaista pysy paikallaan. Muut liikkeet ok ja pisteitä joku 145 ehkä. Toinen toko oli myös rankkasateessa ja ukkosessa, mutta sisällä hallissa. Peltikattoon jyrisi aivan helkutisti, mutta onneks loppu just ennen kisan alkua. En uskonu hetkeekään paikalla pysymistä, koska ei myöskään pysyny aamupäivän reeneissä. Ihme tapahtu ja saatiin kymppi siitä. Koskaan ei ole kisoissa oksettanu yhtä paljoa ku laskiessa niitä 120 sekunttia. Muutkin liikkeet meni hyvin ja tuloksena 184 pojoa ja luokkavoitto, kisaajia oli kai 13. Pohjoisen tokoja seuratessa 20 vuotta voin sanoa, että etelässä kaikki on toisin. Ei ole liikkeenohjaajia eikä tuomarit juuri kommentoi, latelee vaan pisteitä ilman kommentteja. Eräillä tuomareilla tahti on myös erittäin nopeaa...

Tänään tultiin ihka omalta mökiltä Vantaalle, huomenna mennään Turun suuntaan ja illaksi Kangasalle. Viikonloppu menee agirodussa tiiviisti ja sunnuntaina takas Vantaalle. Maanantaina pohjoiseen junalla, jolloin myös pääsee netin ääreen enempi.