Itsarin partaalla

On nimittäin ollu tässä perheessä jo muutama tyyppi. Toissayönä neiti näpsä veti sellaset showt puoli neljän aikaan, että oksat pois. Kanniskelin Kerttua keittiössä ja mietin, että mitä ne tekee siinä pikkujulmurit tai supernanny 911-sarjassa kakaroille, jotka ei nuku öisin. Sama vanha vaiva. En muistanu yhtään kikkakolmosta, niillähän ei ole ongelmana se herääminen vaan se itekseen nukahtaminen. Kerttu rupes huutaan, mikään ei kelvannu, kaikki oli huonosti. Ihan pelkkää kiukuttelua. Pissahätäänhän sitä ekaks herätään tai pahaan uneen, mutta kun ei siitä enää osaa nukahtaa. Saattaa muutaman minsan olla hiljaa ja sitten konsertti alkaa taas. En enää muuta keksiny ni vein lapsen ulkoportaille huutaan. Menin ite sisälle ja aattelin, että hitto jos joku postinjakaja soittaa poliiseille. Ei auttanu ku mennä seuraks istuun ulos. Sitte rauhoituttiin ja pääsiin yksmielisyyteen nukkumaan menosta. Sama rumba silti vaan jatkui ja ulkona käytiin kolmesti. Lopulta en jaksanu kuunnella huutoa ja panin radion päälle. Siitäki tuli käenvääntöä, että mitä musiikkia ja millä volyymillä sitä kuunnellaan. Lopuksi nostin Kertun istumaan tietsikkapöyän ääreen ja laitoin piirrustusvehkeet eteen ja panin ite nukkumaan. Kohta tuli neitille tietenki nälkä. Eka en antanu periksi, mutta olin jo siinä pisteessä, että hain sitä kuivaa leipää ja vettä ja panin ne nkan eteen. Ei menny enää kauaa ku kumpiki sammuttiin sänkyyn ja jatkettiin nukkumista. Puoli neljältä alkanu taistelu loppu vähän ennen kuutta ja neitihän tietenki heräs sitte lounasaikaan kaheltatoista.

Viime yö oliki jo ihan eri juttu, kerran herättiin pissalle ja siinä kaikki. Arvelisin, että tmä virikkeitten määrä ja nukkumisen vähyys ei oo ihan hyvä ratkaisu. Pitäs kai välillä vetää niitä päikkyjäki, mutta jos yhentoista aikaan herää ni moneltako sitä sitte nukkumaan menis? Iltaisin menee niin myöhään ennenku kotiudutaan (mummoloidutaan) että ilta venyy väkisin. No, toinen mukula ei kai voi olla enää huonompi nukkumaan? Sitte iskee koliikki...

Hippoki oli kai jo niin epätoivonen laadukkaitten unien suhteen, että päätti päättää päivänsä eilen illalla agikentän reunalla. Olin vetämässä reenejä Kemkolle ja olin Hipon jättäny autoon ikkunat auki. Eka kuulu kauhee räkytys kun näki muitten menevän rataa. Sitten sellanen ihmevinkaisu ja ihan hiljasta. Kattelin autoonpäin (onneks) ja mietin, että onko se jumissa vai miks ei liiku. Pää oli ulkona ikkunasta. Onneks juoksin autolle ja hokasin, että se oli eka laittanu pään siitä ikkunan yläosasta ulos ja hilannu sen sitte sinne eteen sivummalle siihen pienempään rakoon ja siinä se oli puristuksissa kaulasta. Ei saanu ite päätä mihinkään suuntaan vaikka yritti. Sain itte käen siitä ikkunan yläosasta sisälle ja niskanahasta revin sen pään ylös sinne leveämpään kohtaan. Kyllä se rutisi ja paukku, mutta ei se ollu moksiskaan. Onneks auto oli siinä näkyvissä ja kuulin sen ainoan vinkasun. Muuten olis voinu käyä pahasti.

Hipolla on myös etujalan yläåanturan kynsi aika huonossa jamassa. Viikko sitten se sojotti kummallisesti sivulle. Olin jo varaamassa aikaa kynnen poistoon ja varautunu pitämään kuukauden doping-varoajan nukutuksen takia ja hylkäämään siis varmaan koko loppukesän kisat (juoksukin pitäs alkaa milloin tahansa), mutta kysyin tuolta "Keminmaan eläinsairaalan teho-osaston hoitajalta" (=äitiltä, joka on pitäny tuossa keittiössä muutaman kerran nesteytysklinikkaa), mitä tehä. Arveli kynnen tippuvan ja uuen kasvavan paikalleen. Se on just tapahtumassa. Uus kynsi näkyy pari milliä vanhan alta eikä kirurgisia operaatiota näin taia tarttea. Kynsi ei haittaa milllään muulla tavalla kuin jos maahan menee, tassu ei mene suoraan vaan se pitää koukistaa. Menoa se ei hiasta, päinvastoin. Eilisien reenien perusteella ollaan jo niin syvällä suossa, ettei sieltä viikossa nousta. Koira menee ku tykinkuula ja minä niinku möhköfantti vyöryn perässä ja huuan epätoivoisesti. En ees kehannu eilen ottaa uusiksi ratoja, mitä olin itte suunnitellu. On se niin epävoivoista.

Eilen olis ollu viiminen ilmopäivä HiHan kisoihin, mutta jätin väliin. Yritän silti epätoivoisesti käyä luultavasti vielä 12 starttia (4 kolmen startin päivää) ennenkuin taas tulee vajaan vuojen tauko. Ellei se juoksu iske.

Täällä kotipuolessa kyllä taas viihtyy yllättävän hyvin. Parasta on se kun kauppareissulla saattaa isomummo tulla pyörällä vastaan. Ihan meinasin tukehtua kun se 82v vetelee pyörällään tuolla kylillä. Kyllähän se asuu tuossa kilsan päässä, mutta kun ei Dubaissa tule ketään sukulaisia vastaan. Eihän siellä ees käyä kävelemällä kaupassa. Isomummo on kyllä hyväkuntoinen, mutta oli siltä kuulemma kielletty jo pyörälläajo sukulaisten toimesta ja avaimet piilotettu. No, kyllä kait se oman talonsa tuntee ja niin oli taas liikenteessä. Liikenteessä ne on muutkin sukulaiset. Vähän väliä on joku rattijuoppo ajellu Tervolassa tai jopa kaks rattijuoppoa törmänny toisiinsa Kemissä. Aina tulee mieleen, että oma setänän se siellä. Asuu Tervolan mettäperillä ja käy kylällä kilvettömällä autolla. Täytyyhän sitä alkoon päästä.

Norjalaisia sukulaisia (täti ja serkkujen lapset) näin myös 7 vuojen tauon jälkeen kun olivat käymässä. Niitä lapsia en oo kai koskaan nähny. Toinen tätiki on kait nyt saapunu Kemiin, joten niitäki tarttis kyllä tavata.

Teknistä apua oon saanu kans antaa. Ekaks "vähän" siivosin tätä tietokonetta. Poistelin tapani mukaan kaikkea turhaa ohjelmaa ja kappas vaan. Ei enää kuulunu äänet. Olin poistanu koko äänilaitteen, vaikken sellasta muistakaan. Aamulla kolmisen tuntia ja illalla jatkoin vielä pari tuntia ja konsultoin veljeä ja sain taas äänet palautettua. Tein tän saman virheen omalle kannettavalle tuossa männä talvena. No, kolmas kerta toden sanoo. Sitten piti korjata digiboxia. Se oli toimiva vehe vielä talvella, mutta mummo oli iskeny imurinsa sinne lähelle ja sen jälkeen se löytäny yhtään kanavaa. Pappaa syytettiin ku ei löytäny takuulappua eikä näin pystytty sitä viemään mihinkään korjaukseen. Tarkistin piuhat enkä saanu boxia kuntoon. Yks ilta oltiin kaupassa ja tuli sopivan hintanen boksi vastaan ja ostin sen. Samalla reissulla puotin ihan ohikulkemassa yhen ison lampun hyllystä ja se min tuhannen säpäleiksi. No se on toinen juttu. Mutta oltin siis sen boksin ja asensin sen paikalleen. Aattelin, että kokeilen kumminkin sitä rikkinäsitä boksia vielä toisen makkarin telkkuun ja kappas vaan. Sehän toimi! Piuhat oli siis vaan väärin, tietenki. No nyt on kaikissa kolmessa telkussa boksi ja talossahan asuu kaks ihmistä. Ompahan vieraillekki toimivat vehkeet.