Aurinkoa ja tsunamia pukkaa

Toiset taistelee tsunamin kanssa ja toiset miettii, minkävärisiä tulppaaneja ostais kaupasta. Vaan pakko se on vaan valita niitä tulppaaneja, ei kai sitä muutakaan voi. Ei uskalla ees avata töllöä ja kattoa, missä vaiheessa sulamista ne ydinvoimalat tällä hetkellä on. Ekaa kertaa en ole oikeasti muka ees kattonu netti tv:stä Tuksun häitä. Edellisessä elämässä olisin kattonu livenä töllöstä. Vaan nyt ei viitti. Mutta en sentään niin sivistyny vielä(kään) ole, ettenkö seurais Ruotsin BB:tä :) Hieno sarja. Parissa päivässä katoin (jossain välissä) noin 10 jaksoa putkeen, mutta mitäänhän en siitä ymmärrä. Kuinka se kieli on muuttunu niin vaikeaksi? Ehkä 10% puheesta ymmärrän. Siinä on syytä kattoa lisää.

Kertun uimakoulu loppu eilen. Oli näyttäny isille, että kato, mitä mää teen. Oli uinu sitten. Ovat kyllä puhuneet, ettei siellä opeteta uimaan vaan tehään kaikkea muuta. Näköjään siellä kuitenkin jotain oikeita asioitaki tehään. Jatkouimakoulu alkaa sitten parin viikon päästä. Siellä pitäis tulla ihan uimaopetustaki. Ärrä-koulussa käytiin kerran ja ope sano: kiitos, ei tartte enää tulla. Ärrä tulee hienosti ja melkein aina oikein. Osaa jo vähän pärisyttääki. Ärrä-koulun loppuaika keskityttiinki keskimmäisen puheeseen, tai puhumattomuuteen. Melko heikkoahan se on. Kaks sanaa tulee peräkkäin, muttei enempää. Joka päivä tulee joku uus sana, mutta aika hitaasti. Nuorin oppii taatusti aiemmin puhumaan kunnolla.

Koko perhe ollaan kunnon flunssassa. Isommat lapset onneks alkaa oleen jo terveitä, mutta me aikuiset ja vaavi ollaan vielä aika pahassa köhässä. Kummipojan juhlat meni sivu suun ja miehen lomaki melkein kokonaan. Viikko pyjamassa ei silti ollu pahitteeksi. Kivaa vaihtelua. Välissä ollaan silti kävästy mm. Munamiestä katsomassa keskustassa, Jokerit-Kärpät-pelissä ja isommat lapset oli isin kanssa pari yötä mökillä. Satuin kattomaan sinä aikana voimala-ohjelman ja innostuin siitä aika lailla. Yli kuukauen verran olen ollu vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, en atkinsilla, enkä ketoosissa, mutta sinnepäin. Siinä voimalassa oli viidakkomies-vieraana ja siitä se ajatus sitte lähti. Oon surffaillu kaiken maailman sivuja superfoodeista ja raakasuklaasta ja kävin jopa ruohonjuressa. Siellä tosin olis pitäny olla kauppalappu mukana. Valikoimaa riitti. Kookosöljyä ostin ja jotain luomuteetä, samoin ruokakaupasta luomumaitoa. Muuten olen vielä ajattelun asteella. Pakurikääpää pitäis googlettaa ja sitten vaan mettään kirveen kanssa! Pienestä pitää alottaa.

Hipon kanssa reenit jatkuu. Viime kisathan meni loistavasti. Tupla olis tullu, mutten halunnu... Kahesta radasta toinen voitettiin nollalla ja toisesta tuli hylky. Siitä olis tullu nolla kans, mutta pukkasin yhen hypyn väärältä puolelta. Vähiksen opissa ollaan käyty kerran, tosin oli räkää pää täynnä ja hyvä, että tolpillani pysyin. Otetaan uusiksi jonkun ajan päästä. Veikkolan hallissa ollaan edelleen käyty, purina-areena on käyttökiellossa sortumavaaran vuoksi. Löysin itseni HAUn hallituksesta ja sitä asiaa ollaan nyt puitu. Reklamaatio hallin rakentajalle on lähteny ja nyt ootellaan, mitä tapahtuu. Viikonloppuna kisataan KKK:n hallissa.

Vauvoja pukkaa kans. Viiestä tuttavaperheestä (miehen kamuja alunperin) kolmeen tulee vauva, eikä meitä lasketa niihin kolmeen :) Mahtavaa, että muutkin tekee muksuja lisää. Meän vauveli on jo 7kk ja iso poika. Ei liiku vielä muuta kuin taaksepäin, mutta istumassa pysyy jo melko hyvin. Lähes uskaltaa hetkeksi jo jättää istumaan, muttei ihan. Hampaita on kohta suu täynnä, taitaa olla 7 jo olemassa. Öisin syyään vielä pari kertaa (kai) ja iltaisin ei enää nukaheta syliin. Nyt on vajaa viikko harjoiteltu omaan sänkyyn nukahtamista. Alko oleen sellasta heilumista se sylissäolo, että nyt viiään omaan sänkyyn ja jään siien viereen lukemaan. Menee 5-10 minsaa yleensä nukahtamiseen, että harjoiteltavaa vielä on.

Pakkasta piisaa

Jo ties kuinka monetta päivää pakkasta piisaa. Kaikki valittaa, minä en. Eilenki oli tosi kylmä mittarin mukaan, mutta ulos mentiin isompien kanssa tunniksi. Aurinko paisto tosi komeasti, eikä meitä palellu. Vauvaa en sentään tuonne ulos laita nukkumaan ja sen kanssa onkin vähän ongelmia. On kuitenkin muutaman kuukauden nukkunu pelkästään ulkona tai autossa, joten omaan sänkyyn nukahtaminen ei suju. Iltaisinki annan sen nukahtaa syliin. Nyt just tais hiljentyä ehkä kolmannen kerran elämässään omaan sänkyyn.

Eckerön reissu peruttiin, samoin jotkut muut kisat. Hippo ei sentään enää onnu, mutta vieläkään se ei kulje portaita kunnolla. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään vikaa, fysioterapeutin mielestä siellä oli vaikka mitä ongelmaa. Kaikkea en edes ymmärtäny. Ens viikolla mennään uusiksi käsiteltäväksi ja uskon, että vielä kolmannenkin kerran. Kisoissa käytiin viimeksi pari viikkoa sitten Hyvinkäällä. Ei ihan keritty ekaan rataesittelyyn, joten menin sen ilman sitä. Eipä ole ennen sitäkään tullut kokeiltua, mutta hyvin se meni, vaikka oli Jalosen rata. Se oli sen veran helppo. Kaks rataa mentiin ja molemmista rima plus muurin palikat. Ajat oli hyvät. Reeneissäkään se ei mielestäni hyppää kunnolla tai sitten vain viis veisaa rimoista. Nyt mulla on oma halliaika Veikkolan lämpimään keinonurmihalliin. Ollaan käyty melkein pari kuukautta siellä yksin tai kaverin kanssa ja lapsia on aina mukana 3-4. Kai siitä jotain hyötyäkin on... Purinalle ei voi ajatellakaan menevänsä. Kylmä ku siperiassa ja aina vaan ne tassut siellä aukeaa. Siihen vielä hiekan suola päälle ja avot. Onneksi ens viikolla on HAUn kokous ja päätetään pohjan kuntoon laitosta.

Nokia irtisanoo kai tuhansia tyyppejä. Saa nähä osuuko meän perheeseen, hope so not! Tai en nyt ole ihan varma, olisko se iso pettymys, varsinkin jos sieltä sais sen paketin. Ite olen aatellu mennä vuojen päästä tammikuussa töihin. Lapsille on jo hakemukset laitettu kahteen päiväkotiin plus Kertulle eskarihakemus syksyksi.

Kerttu on reipastunu valtavasti. Uimakouluun mennään jo ilman isiä ja itkua. Jumppaan jäähään kans ilman itkua ja äiti päästetään sieltä pois. No, onhan se aikaki jo. Huomenna päästään pitkän odotuksen jälkeen R-kouluun. Tosin neiti kyllä jo melkein 100%:sti sanoo oikein senkin, mutta käyään nyt näyttäytymässä.

Hermanni on innostunu kans uimisesta. Isin kanssa käyvät uimassa kerta viikkoon ja kivaa on. Herra menee suihkut ja saunat mennen tullen, kotonaki suihkussa viettäis vaikka kuinka kauan eikä pelkää veden silmiin menemistä. Täysin päinvastaista ku neitillä. Silmiin ei saa mennä tippaakaan vettä tai alkaa huuto.

Sampo kasvaa ja pullistuu. No ei sentään, mutta edelleenki +7-käyrällä mennään. Naapurin tyttö on sentään +20-käyrällä. Sampo on saanu 2 hammasta pari kuukautta sitten, kääntyilee mahalleen ja selälleen ja maistelee kiinteitä tissistyksen lomassa. Kaks viikkoa se jo söikin hyvin kaikenlaisia mössöjä, mutta nyt on tullu stoppi. Viikon verran ollaan menty pelkällä rintamaidolla, olisko sitten tulevat ylähampaat syynä vaiko mikä. Samaan kastiin se menee näitten muittenki kanssa. On tosi rauhallinen ja vähäitkuinen tyyppi. Öisin syyään vielä parit kerrat ja hereilläoloajat viihytään sylissä tai matkarattaissa istumassa. Päivisin otetaan kahet torkut.

Mitähän vielä? Lontooseen olis tehny mieli mennä ens kuussa vaan tulee kohtuuttoman kalliiksi kaks päivää. Aikuisille oli halpoja lentoja, mutta jos sylivauvasta pitää pulittaa yli satanen suuntaansa, ni ei tule kauppoja. Hiihtoloma on ens viikolla, mutta eipä se meän perhettä koske. Eilen just neuvolassa täti kysy, että ihmetteleekö kukaan kun sulla on kaikki lapset kotona? No ei ainakaan suoraan kukaan ole ihmetelly. Nämä on sen verran helppoja lapsia kaikki, etten tarvii niitä laittaa jonkun muun riesaksi päiväsaikaan.

Nii ja munamies-faneja ollaan kaikki. Ja Lassi Valtonen-faneja. Ja leivät, riisit, pullat ja makaroonit jätän tästä lähtien muille. Jos lähtis nämä loput kilot harakoille. Ja kahvakuula löytyy. Vielä kun sen jaksais nostaa tuonne pään yläpuolelle...

Joulun odotusta

Päädyttiin perheen kanssa lomalle Egyptiin Sharm el Sheikhiin kaheksi viikoksi. Onneks valittiin se viien tunnin lento versus Thaimaan yli kymmenen, tuon kaks vuotiaan pojan verakan kanssa se viisikin oli riittävästi. Hotelliksi valittiin Hilton, eikä otettu all inclusiivia vaan käytiin mm. mäkkärissä ainaki 10 kertaa syömässä. Hotelli oli tosi kiva, voisin mennä uusiksiki samaan paikkaan. Alueella oli 7 uima-allasta, vaikka meille riitti joka päiväksi se lasten allas. Ekan viikon lapset oli aivan riemuissaan uimisesta, vaan mitä pitemmälle loma meni, sitä vähemmän sinne altaaseen jaksoi pomppia. Loppulomasta käytiin muutaman kerran rannallakin ja varsinkin vanhin lapsi innostui snorklaamisesta. Mahtavia kaloja oli ihan rannassa. Ite lähinnä pakittelin saman tien hietikolle takasin ku kala tuli vastaan. Se oliki ehkä hyvä idea, koska kotiin palatessa lehistä sai lukea niitä hai juttuja. Siellä Naama bayssa se meänkin hotelli oli. Mies kävi pari kertaa sellasen venereissun ja kokopäivän snorklas siellä meressä, haitten seassa.

Aika lailla aikaa vietettiin lähinnä hotellialueella, se oli iso. Melkein joka ilta mentiin kuiteski kylille käpsyttelemään. Onneks saatiin Suomesta naapureilta toiset matkarattaat Hempalle, se sammahti aika ajoin. Oikeastaan mitään ei ostettu, muutamia paitoja matkaan lähti, mutta mitään ihmeellistä ei sattunu silmään. Kotoisa olo tuli mm. Hard rock cafesta, Carrefourista ja Starbucksista, Dubaista tuttuja kaikki. Varsinkin tuo Carrefour (vähän ku lähi k-kauppa) oli pelastus, se oli lähes ainut kauppa, jossa oli hintalaput paikoillaan. Kertun ja Sampon kanssa käytiin myös Old marketissa. Se oliki melkonen reissu. Mentiin taksilla sinne ja hotellille takaisin tultiin jallajallalla. Mun hienot peg peregot (matkarattaat) viskattiin pakun katolle eikä laitettu millään kiinni. Meät istutettiin pakun takapenkille muiden tummien miesten keskelle. Yhtään naista saati muita turisteja siellä ei ollu. No perille päästiin halvalla ja luulin puhelimen hävinneen siinä matkalla. Suljin koko liittymän ja löysin myöhemmin luurin muovipussista.

Mahatautia ei meille tullu kellekään matkalla, mutta kotona kyllä. Kotiin tultiin tiistai-iltana myöhään ja torstai-aamulla lähin lasten kanssa ajamaan Keminmaata kohti. Jäätiin kyllä yöksi matkalla Ouluun ja siitä jatkettiin seuraavana aamuna perille. Eka pätkä meni ongelmitta, mutta viiminen pikataival oli vaikeeta. Piti päästä kärkkäiselle Iihin, mutta siinä vaiheessa yks nukku, yks oli mahatautinen ja yks muuten vaan kitisi. Siitä ei tullu mitään. Lopputulos oli puoli litraa limsaa auton jalkatilassa lattialla.

Viikonloppuna mummulla oli onneks vapaata, joten pääsin ite vauvan kanssa agilitya kisaamaan. Koira oli hyvässä iskussa. Se oli meän loman ajan tosi hyvässä hoitopaikassa tässä meän lähellä ja pääsi joka päivä kunnon lenkeille plus leikkimiset toisen koiran kanssa siihen päälle. Reenattuhan sillä ei oltu noin kuukauteen... Junkohallissa olen viimeksi ollu viis vuotta sitten. Nyt siellä oli hieno tekonurmimatto. Pakkasta ulkona yli 20 astetta, joten hallissakin oli noin 10 astetta miinuksella, ainaki se siltä tuntu. Sampo nukku melkein koko viikonlopun, joten oli helppo keskittyä kisaamiseen. Pakkasen takia koiraa ei voinu viiä välillä autoon, eikä häkkiinkään sitä olis voinu jättää, on se sen verran kylmän arka. Hippo oli siis tosi väsyny viikonlopun jälkeen. Itte kisat meni suht koht ok. Yks nollavoitto ja muut ihan hyviä pikku lipsuksella varustettuna. Viiminen agilityrata päättyi meän ehkä kolmanteen kontaktivirheeseen ikinä. Otin puomin uusiksi, vaikken usko sillä olevan mitään merkitystä muuta kuin itelle. Pitäis kai harjoitellakin välillä eikä vaan kisata, näinhän sen koiran päästää aina vaan korkeammalta pois ja lopulta se ottaa ohjat jo itelleen.

Kemistä tultiin kotiin apuvoimien kanssa. Oma veli oli kyytissä ja se auttoi kyllä asiaa. Oli joku, joka laitteli isommille lapsille miniläppäriin aina uuen ohjelman päälle. Reilussa viikossa tuli ajeltua 1960 kilsaa, käytiin myös oikeaa joulupukkia kattomassa Rovaniemellä.

Hermanni täytti pari viikkoa sitten 2 vuotta ja toissapäivänä pidettiin juhlat. Sampo on jo 4kk ja 2 hammasta törröttää suusta. Kerttu on menny ihan sekasi kaikista joulujutuista ja toivoo lahjaksi mm. pikkareita. Sen se ainakin halus kirjottaa lahjatoivelistaan, joka pukille jätettiin. Hippo liukastu pihalla pari päivää sitten, mutta kävelee jo melkein kunnolla. En edes uskalla ajatella, menikö jotain rikki. Ilmotin sen muistaakseni Hyvinkäälle kisoihin tammikuun aluksi ja Eckerö on kans tulossa. Messukeskuksen koiranäyttelyyn mennään neitin ja pienimmän kanssa turisteilemaan ja katteleen koiruuksia. Kävimme tuossa jokunen aika sitten kattomassa borterin pentuja ihan vaan kattomismielessä. Josko meille sellanen tulis ens vuonna. Miehen pää pitäis vielä kääntää.

Hengissä ja hereillä

Kantoliina on testattu ja hyväksi havaittu. Olen vaan laiska sitä käyttämään. Vauva syö ja kasvaa ja nukkuuki melko hyvin. Yks yö vetäs jo 7 tuntia unta putkeen. Aamuyöt on edelleenki sellasta äheltämistä ja välillä se yökin alkaa vasta puolen yön jälkeen, kuten eilen. Nimi on saatu papereihin, Sampo Eliel siitä tuli. Sampo on mulla ollut Konstan ja Eemelin ohella sellanen toivenimi jo kauan ja nyt sen sain. Siinä sekavaa tekstiä vauvelista, mutta sallittakoon se...

Hippolandian pääjehu, Hippo, alkaa olla aika hyvässä kunnossa, kuten itekki. Jalasta ei ole ollu mitään haittaa ja entinen tuttu ja turv... no, nopea vauhti on edelleen kuvioissa. Kisoissa ollaan käyty muutamaan otteeseen. 4 virallista starttia ja tulokset 2 hylsyä ja 2 nollaa (sij.1 ja 2.). Jos siis oikein muistan.. Tuo voitto (osallistujia vajaa 40)tuli hyppyradalta, joka tuntui tosi kivalta. Ennen sitä rataa olin aivan raivona, koska piti ottaa kisoihin myös Hemppa mukaan, muttei Kepaa. Hemppa nyt on normaali lähes 2v-poika, joka ei pysy ihan joka paikassa paikoillaan, vaikka hyvin rauhallinen onki. Onneks Sampo nukkui koko kisan ajan ja raahasin "vain" Hemulia radalla esittelyssä mukana. Radan ajaksi köytin sen auton istuimeen ja annoin karkkiaskin käteen. Tälläkin tavalla näköjään selviää...

Reeneissä on käyty omaksi iloksi muutamia kertoja. En käy missään ohjatussa enkä ees kimpparyhmässä vaan itekseen, tai siis tämän legioonan kanssa päiväsaikaan. Tilasin Tekniikka 1-dvd:n jota vahtaan harva-se-päivä ja koitan tehä perässä. Tällä hetkellä olen vasta koittanu ehkä kahta ohjaustyyliä ajatuksen kanssa.

Muuten meän perhe... on lähössä matkalle. Mietittiin mm. Thaimaata ja Dubaita (joo tiiä, toinen on maa ja toinen kaupunki) mutta päädyttiin Egyptiin. Lähetään parin viikon päästä pariksi viikoksi. Bonuksena vielä miehen veli poikansa kanssa tulee viikoksi samaan hotelliin. Aurinkorasvaa on ja Sampon passi tilattu. Sieltä reissusta kun tullaan, ollaan yks päivä kotona ja taas lähetään. Pakkaan lapset autoon ja lähen Keminmaahan reiluksi viikoksi. Ilmoitin jo Kemin kisoihin, ettei vaan unohu. Siellä näkee lähes kaikki tutut yhellä iskulla junkohallissa.

Autokantaki on meillä vaihtunu. Bensasyöppö maasturi lähti lihoiksi ja meni autokauppaan. Tuli se aika täyteen, että sen saa myyä pois. Jos jäis enemmän rahaa itelläki muuhun ku löpöön. Sain miehen auton persuksen alle ja miehelle tulee leasing tilalle.

Synnytyksestä on ilmeisesti toivuttu, koska sisustusinto pukkaa taas päällensä. Eilen maalasin olkkarin isot seinät harmaan-ruskealla ja Hempan huoneeseen on tapetit tuossa pöyällä. Ikeaan vois tehä reissun ja hakea ison peilin tänään, jos jaksaa.

Lappu luukulle?

Aattelin laittaa lapun tämän blogin luukulle. Kun en jaksa mitään kirjottaa eikä meillä mitään tapahukkaan koskaan. Enää. Hippolandia on rantautunu jo vuosi sitten Suomen kamaralle ja ite Hippo on kans telakalla. En kuitenkaan ihan lopullisesti lopeta tätä, mutta kirjotan varmasti tosi harvoin.

Tänään pääsee tapaamaan taas pitkästä aikaa ex-dubailaisia ruokailun yhteyessä. Näkee samalla Tanjan vauvelia, oma tietty lähtee kans mukaan. Tiina kävi lastensa kanssa myös meillä mieluisalla visiitillä viime viikolla. Nämä siis molemmat Dubaista tuttuja. Suomen mummu oli kans käymässä ohikulkumatkallaan Viron puolelle. Molemmat koirat (malit) oli myös mukana ja saivatkin erikoisen reissun. Omalla autolla menivät laivalla Viroon, jonne sitten se auto tietty hajos. Tulivat toisten kyytissä pois, minä hain ne satamasta ja tänään jatkoivat junalla matkaa Kemiin. Tulevat taas kahen viikon päästä hakemaan autoa ja menevät samalla Tämä on-kennelin leirille Inkooseen. Vai oliko se Inkoo? No joku semmottinen kuitenki.

Ite olen ollu pari kertaa vauvelin (jolla ei ole vielä nimeä, mutta passikuvat on otettu) kanssa kisoissa töissä. Sisäänheittäjän homma on just sopiva meille. Hippo sai viimisen cartrofen-piikkinsä viime viikolla ja tän viikon sunnuntaina pitäsi startata pitkästä aikaa kisoissa, tosin joukkueessa vaan. Pari kertaa ollaan purinalla käyty ja aina tuloksena aukinaiset anturat, tai yks sellanen. Jännevammanen varvas ei haittaa, mutta sen juureen hankaa viereinen terve kynsi. Katotaan, tuleeko siitä kalua vai mitä. Olen myös vetänyt kaks kertaa Sundsbergin omaa agilityjatkokurssia. Kivoja koiria ja ihmisiä sielläkin on. Kovin on kova maa, johon esteet pitää "piikittää" kiinni, mutta onhan sitä aavikkohiekallaki reenattu..

Sillon ku mies lähti isyysloman jälkeen töihin, aattelin kauhulla meän tulevia päiviä. Kolme alle 5-vuotista mukulaa, joista 2 nukkuu päikyt. Suunnittelin sitä ja tätä päivien tylsyyen tappamiseksi, mutta kertaakaan ei olla missään kerhossa käyty. Tuolla hiekkalaatikolla aika kuluu niin hyvin. Ja sisätilat säilyy sotkun tieltä. Kauppaanki pystyy melko hyvin meneen kaikkien kanssa yhessä, Hemppa vaan on lähes pakko köyttää johonki kiinni tai nostaa ostoskärryihin istumaan. Kantoliina tuli postissa vauvelia varten ja lauantaina on sellanen kurssi sen käytöstä. Siinä pihatalkoitten välissä aattelin siellä kävästä...

Aikansa kutakin

Kesä on ohi. Meillä on kylymää! Piti laittaa jo lämmitykset sisälle päälle kun varpaita palelee. Illalla on kyllä kiva mennä pitkästä aikaa peiton alle. Ulkona oli tänä aamuna ekaa kertaa alle 10 astetta lämmintä. Onhan siellä varmasti ollu reilusti alle senkin, mutta mun hereilläoloaikana (tai sinä aikana kun olen mittaria katellu) ei. Pari päivää sitten istutettiin pihalle kuitenki vielä luumupuu ja muutaki vois vielä hankkia. Yhessä myrskyssä meni meän ja naapurien välistä puu poikki ja siihen piti saaha tilalle joku muu. Omenapuuta mentiin ostamaan, mutta myyjä varotteli, ettei yhellä puulla välttämättä saa omenoita aikaiseksi, siks vaihettiin luumuun. Puuhan on tietysti aika pieni ja menee vuosia ennenku siitä näkösuojaksi on. Siks mies kysyki, että "mikä tuon puun funktio oikein on?". Olin niinku en ois kysymystä ymmärtäny.

Tämän kotiäitin lempiohjelma on taas alkanu, eli BB. Tai vois sanoa, että entinen lempiohjelma. Uuet asukkaat ei ole juur millään tavalla kiinnostavia, mutta onneks saatiin ne vanhat tutut asukkaat taas sinne. Ois ees jotain mielenkiintoista. Brittien BB loppu viikko sitten ja se on vaan niin paljon parempi, jostain syystä. Siellä asukkaatki on vanhempia, eikä mitään "mä-haluun-vaan-silarit-laminaatit-botoksit-ja-muut-Montagit"-bimboja. Tämä kausi oli viiminen Briteissä nähtävä, vaikkakin siihen heti perään alkoi vajaan kuukauden ultimate-BB, johon on koottu muutamia aikaisempien kausien voittajia ja muuten mieleen jääneitä asukkaita. Sekin on kiinnostavampi kuin Suomen kausi. Tottakai olen monta meänkin jaksoa kattonu (en kaikkea), koska ootan, että jos siellä jotain tapahtuis... Joku isä olikin löytäny tyttönsä kattomasta töllöstä 24/7:aa ja kysyny, että mitä sää katot? Tyttö vastas, että BB:tä. Isä siihen, että mutta nehän nukkuu? Johon tyttö vastas, että mutta ne voi ihan millon vaan herätä!

Tilasin vauvalle sen kantoliinan. Se toivottavasti tulee pian. Eilen kävin hakemassa vaunuihin seisomalaudan Hemppaa varten. Myyjä kysy, että haluatko liittyä kanta-asiakkaaksi johon vastasin, etten missään nimessä. Toivon, että tuo lauta olis ollu meän perheen viiminen ostos siitä kaupasta. Muuten ollaan tällä viikolla aikaa (ja rahaa) kulutettu erilaisissa hermojen menetys-paikoissa. Yhtenä aamupäivänä kävin näitten kolmen lapsen kanssa Plantagenissa, Bauhausissa ja toisessa puutarhakaupassa. Eilen lenkki oli reittiä eläinlääkäri (cartrofen-piikki), Purina, ruokakauppa ja lastentarvikekauppa. Kumpanakaan päivänä ei menny hermot ollenkaan! Bauhaus on kyllä yks lempikaupoista. Sieltä vois ostaa vaikka minkälaista työkalua, jos vaan tarvis. Ite kävin hakemassa kylppärin kaappiin 2 lisähyllyä. Ostin aiemmin valmishyllyn, mikä oli tietysti väärän kokonen. Kävin sitten sahauttamassa oikean kokoisen ja 2 hyllyä maksoi yhteensä 4 euroa. Ne sahattiin asiakkaan jättämästä palasesta, joten kustannukset tuli vain työstä. Ei ollu kallista.

Purinallaki siis pyörähettiin kuukauen tauon jälkeen. Juoksuhan on melkein loppu... Muutama este kerettiin mennä kun Hippo ontu. Suihkutin jalan (hallillahan on nykyään hienot sisäveskit ja koiran suihkutuspaikkaki) ja hokasin, että ongelma ei ainakaan ole se jännevammavarvas vaan sen viereinen. Se vieruskynsi hankaa siihen liian pitkään varpaaseen. Täytyy näyttää taas sitä jollekki ja kysyä neuvoa. Näin amatöörinä sanoisin, että se vieruskynsi pitäis poistaa ekana ja samalla varmaan se liian pitkäki kynsi, mutta tuleeko siitä sitten jalkaa ollenkaan? Onneks ei ole mitään hirveitä hinkuja kisaamaan, reenatakki pitäis ekaks.

Ja mitäs vauva? Huomenna taitaa tulla kuukausi täyteen. Mahavaivat kyläilee meillä yleensä aamulla klo: 5-7, joten olenki mainostanu sitä parhaana aikana nähä vauva hereillä. Muutenki se kyllä on alkanu valvoskelemaan pitempiä aikoja. Eilen huomasin, ettei se koskaan löysää tissistä irti kun ne on syöny. Se alkaa repimään tai maiskuttelemaan, muttei vahingossakaan irrota ite. Puruote on siis hyvä :) Muutenki syöminen kestää yleensä aika kauan. Nämä muut on ollu mallia: 5 min syöntiä ja uni jatkuu, mutta nykyään me pyöritään sängyssä aina vähintään 30 minsaa per syönti. Aamuöisin on sitten sellasta vekslaamista. Mutta ei saa valittaa. Ei ainakaan vielä väsytä tai sitten vaan en tajua. Eilen olin puhelimessa ja etin samalla taskusta kännyä, että oisin nähny paljonko kello on.

Piti tulla vielä lisäämään, että kävin yhellä naapurilla kylässä yks päivä. Tuli taas niin paljon sisustusintoa, että voi pyhä jysäys. Naapurilla oli kämppä niin siisti. Sama pohja ku meillä, mutta niin paljon avarampi, valoisampi, tyylikkäämpi yms. Kotiin tultua otin jääkaapin ovesta puolet magneeteista ja lippulappusista pois, aloin suunnitella uutta järjestystä ja päätin, että nuo ylimääräiset sohvat yms. lähtee heti. Vaan ei ole vielä lähteny, mutta ehkä viikonloppuna. Maalikaupasta hain taas värilappuja yms. Mutta maalia en ole vielä ostanu. Taitaa sekin jäähä. Jos joku oikeesti häirittis ni senhän olis jo tehny. Ei jaksa ottaa paineita. Verhotki olis kiva vaihtaa. Seuraavaan kotiin (tämä on kyllä oikeesti eka ns. oikea oma koti lapsuuen kodin jälkeen) otetaan sisustussuunnittelija. Vaan ei sekään mitään mukavuutta takaa, meän elämäntyyliin ei sovi Vepsäläisen kalusteet. Ollaan muuten tonttijonossa. Sitten joskus kun niitä tänne tulee. Toivottavasti menee monta vuotta, että kerkiää innostua ajatuksesta.

Varoaikaa kerrakseen

Hippolandian nimikkoeläin Hippo on nyt useamman lääkeaineen doping-varoajan kourissa. Nykyäänhän agilitykisoissa on eri aineista eripituiset varoajat ja dopingtestejäkin joskus tehään. Viime viikolla Hippo pääse käymään kahella eri lääkärillä. Eka käytiin Viitasen Minnalla Espoossa poistattamassa niskasta syylä ja hammaskivet samalla. Siitä tuli nukutusaine ja kipulääkepiikki. Parin päivän päästä siitä käytiin "oikeen" Mevetissä näyttämässä sitä varvasta, joka on kesästä lähtien ollu omituisen näköinen. Takajalan yks varvas on pitempi ku muut, eli siinä on jonkun sortin vaurio käynyt joskus. Tapahtumaa en ole hokannu ite ollenkaan. Mevetissä jalan tutki oman harrastusseurankin jäsen ja siis lajin harrastaja Anu Saikku-Bäckström. Anu pyöritteli jalkaa varmaan minuutin, jos sitäkään ja totes varpaan jänteen olevan poikki. Muuten jalkaa ja koko koiraa kyllä tutkittiin puolisen tuntia, mutta ite diagnoosi varmistui jo ens kättelyssä. Anturassa on jonkunlainen jälkikin, joten siihen voi olla osunut joku terävä ja jänne on menny sen siliän tien. Anu totes, että tän vaurion ei pitäis vaikuttaa Hipon elämään mitenkään, varvas/kynsi on vaan tapaturma-alttiimpi nyt kun se roikkuu pidemmällä. Sanoi vielä, että älä koskaan anna kenenkään poistaa sitä varvasta, kynnen poisto riittää, jos jotain tarttee tehä.

Muuten anturoista löyty yks tulehtunu kohta, johon tuli jotain salvaa. Siitä myös varoajat kuluu. Anu suositteli myös antamaan cartrofen-kuurin, nyt kun kuitenkin pitää ottaa taukoa kisaamisesta. Nyt on 2 piikkiä ainetta laitettu ja vielä pari jälellä. Tämä siis siksi kun on jo 7-vuotias koira, joka treenaa kuitenkin aika ahkerasti ja nivelet joutuu kovalle koetukselle. Ikäänku ennaltaehkäisevästi hoidetaan. Tähän kaiken lisäksi alkoi vielä juoksu muutama päivä sitten ja mukaan kun lasketaan oma synnytys 3 viikkoa sitten niin nyt toivutaan koko porukka ja aloitetaan treenit uuella innolla muutaman viikon päästä. Esteillä on viimeksi oltu muistaakseni 3.8 ja sillon tehtiin ainoastaan pujottelu 2 kertaa ja todettiin anturoitten olevan auki... Sitä ennen agirotu kuukautta aiemmin.

Vaavi on kova syömään! Siitä vois vaikka alottaa uuen tulokkaan esittelyn. Se syö ja syö ja taas se syö. Välillä se nukkuu, tai sitten ei. Yleensä iltaisin se vetää monen tunnin yöt, että jaksaa taas yön syyä. Tuttia en aikonu antaa ollenkaan, mutta viime lauantaina olin "shoppailemassa" herran kanssa ja kauppareissu huipentui huutava käärö käsivarsillä hytkyen citymarketin tuttiosastolle. Paniikissa nappasin pari erilaista pakettia ja revin ne heti kassan jälkeen auki. Lisäavuksi mies haki Rela-tippoja apteekista ja näillä on nyt luultavasti oikeasti auttava vaikutus. D-vitamiinia en ole vielä uskaltanu ees alottaa. Aattelin heittää neuvola Jekovitit naapurin pihalle ja käydä ostamassa jotain vähemmän huudattavaa ainetta.

Vaavi kun synty 2 viikkoa yliaikaisena (vaikkei sitä lasketa yliaikaiseksi) niin se on jo tosi jäntevä ollakseen 3-viikkoa vanha. Se jopa jutteli neuvolatätille. 2 päivää sitten saatiin ekat hymytki aikaiseksi ja niitä on satunnaisesti näkyny sen jälkeenki. Ja kun kyseessä on kolmas ja viimeinen vauva meillä (seuraavat ON vahinkoja) niin tilasin elämäni ekan kantoliinan. Tuplarattaita en enää hanki (kai) vaan koitan saaha liinaan toisen rääpäleen ja isomman räkänokan kärryihin. Hyvä suunnitelma ainaki.

Nyt kun tuo synnytys on jo takanapäin niin voi olla onnellinen, että koko homma on ohi. Jos oikeesti odottavat äitit tietäis, mitä kaikkea asiaan liittyy, niin sitä miettis varmaan pari kertaa jaksaako sitä. Kaikki kun kysyy sairaalasta kotiipääsyn jälkeen, että miten voit ja jaksat niin sitä vaan vastaa, että hyvin. On niin hormonipyörteissä, että kaikki epämukava unohtuu. Totesin kotonaki yks päivä, etten enää muistanu kaikkea. Tikit kiristää, tissit vasta kiristääki, ei voi nukkua ekoina päivinä ees kylellään ku tissit on niin täynnä maitoa, jälkivuotoa saattaa hulahtaa pönttöön kun sen luuli jo vähentyneen, jälkisupistukset on aivan kamalia, imetys käy jumalattoman kipeetä aluksi, mitkään vaatteet ei mahu päälle pitkään aikaan, puhumattakaan mielialan vaihteluista. Neljäntenä päivänä meillä itki sekä vauva että äiti kunnolla. Toinen mahaansa ja toinen... siihen päivään sopis lause: "eniten vituttaa kaikki". Neuvolassa kerroin tästä ja täti kysyi, että oliko neljäs päivä synnytyksestä? Olihan se. Se on kuulemma yleisin päivä äitillä itkeä ihan kaikkea. Koita siinä sitten nauttia vauvasta.

Muuten elämä kolmen alle 5-vuotiaan kanssa menee ainakin kohtalaisesti. Hemppa on yllättäen tosi kiinnostunu vauvasta. Kerttukin tietysti. Mies oli 1,5 viikkoa isyyslomalla ja sen jälkeen ollaan oltu keskenään, paitsi mummu oli meillä just kylässä. Yllättäen päivät menee kivasti kotosallaki. Ollaan pari kertaa jopa käyty marketissakin ostoksilla ihan nelistään. Ilman isompia tappeluita. Itkuhälytinkin on testattu ja päästään isompien kanssa pihan leikkipaikalle asti vehkeen kanssa.

Mitähän muuta meille? Kerttu oottaa edelleen osapäiväistä tarhapaikkaa lähitarhasta enkä usko sitä tulevan ainakaan ennen uutta vuotta. Mun auto menee ens kuussa myyntiin, nyyh! Siirryn sitten astetta pienempään ja mies vielä pienempään, kai. Tosin sillä on nyt myös motocrossipyörä, joka olis pitäny hankkia jo Dubain aikaan. Toisen koiran hankinta vaan selkeytyy, se tulee toivottavasti ennen ens kesää.