Samaa rataa

Päivien kulussa ei mitään uutta. Tämä vimeinen kaksviikkoinen ennen Suomeen tuloa pyörii omalla painollaan. Vielä muutama päivä, sitten Mikko lähtee mihinkähän lie, niin siis Casablancaan, on siellä melkein viikon, ja sen kotiintulon jälkeen muutama päivä ja me lähetään. Ens viikolle onkin paikkoja mitä kierrellä kun on auto käytössä 24h joka päivä. Tekstiili souq on yks paikka, Sana -niminen paikka, josta pitäisi löytyä halvalla lasten vaatteita, rannalla pitäisi käydä joku iltapäivä kokeilemassa valokuvausta Karppisten kanssa ja mitähän vielä. No tietty pakolliset Battutat ja Emirates Mallit.

Tänään käytiin aamukahveilla Suomirouvien kanssa ja taas oli niin mukavaa. Jos välillä yhtään täälläolo tökkii, kuten joskus tökkii, niin tuolla tulee niiiin hyvälle tuulelle. Kaupan päälle saa vielä itselle uusia suomalaisia naistenlehtiä. Joku niitä aina jostain saa. Otin mukaani myös sen lehden, jota kukaan muu ei huolinut, Painonvartijat. Alkaahan huomenna taas uus kuukausi. Luin sitä jo. Samalla söin kaksi suklaapatukkaa... Tämä on tosi hyvä karkkilakko.

Koko loppuajan olen taistellut sen lentomaksun maksamisen kanssa. Millä kortilla se maksetaan ja mitkä on ne pirun numerot, mitä ne haluaa. Ja ai, tuli väärä numero, no kokeilkaa tuota. Katsotaan, mikä on lopputulos. Väliajoilla haen Kerttua portaista pois, Hipon vesikupilta pois, annan vauvakeksin käteen, pyyhin keksinjämät lattiasta, poskilta, vaihetaan keksiset vaatteet, laitetaan kirjahyllyn tavarat takaisin kirjahyllyyn, kengät takaisin kenkähyllyyn, korjataan luetut lehdet lattialta. On se kiireistä hommaa. Niin ja välissä lyhyet.. skypesessiot Mouhijärven suurruhtinaskuntaan.

Täkäläisessä lehdessä on ollu juttua hullujen uudesta pelistä. Siinä ajetaan autolla kuusikaistaista motaria, heitetään ikkunasta kissanpentu keskelle tietä ja lasketaan, kuinka monta autoa se pystyy väistämään ennenkuin kuolema korjaa sen. Sairasta. Ihan sairasta. Ja pitää olla kolme silminnäkijää, ennenkuin poliisi pystyy puuttumaan hommaan. Toinen aika sairas yksityiskohta on se, että ilmakiväärejä saa ostaa kuka tahansa, ei tartteta mitään lupia, eikä kaupassa opasteta aseen vaarallisuudesta. Halvimmat kiinalaisvalmisteet lähtee mukaan noin kymmenellä eurolla.

Sunnuntaita

Näkyihän ne formulat täälläkin. Piti selata aika kauan nuita kanavia, mutta oliskohan ollu numero 277, josta kisa löytyi suorana. Tai siis aika-ajot. Ei kyllä ymmärretty yhtään tämän vuojen sääntöjä, mutta ei sillä Räkällä hassummin menny. Tänään katellaan sitten itse kisaa. Samalta kanavalta tuli illalla myöhään suorana hyväntekeväisyysjalitsupeli, jossa pelas vanhoja pelaajia, mm. Maradona ja lisäksi muuan Robbie Williams. Ei ne kyllä osanneet juurikaan pelata, mutta isot katsomot pursusi katsojia. Eikä Robia paljoa ees näytetty, pyh.

Katoin eilen myös ekaa kertaa sitä Tanssii tähtien kanssa-ohjelman brittiversiota ja tykästyin heti. Paha vaan kun ei tunne niitä julkkiskisaajia, mutta mukavannäköistä touhua. Jotenkin tuo töllö on kokoajan päällä, mutta minkäs teet kun ulos ei kertakaikkiaan voi mennä. Paitsi silloin kun lapsi nukkuu, kuten nyt. Nukkuukin varmaan pitkät päikkärit, kun yöunet oli taas ihan valtavan pitkät, 8,5 tuntia. Ite nukuin ruhtinaalliset 6 tuntia.

Olis pieni pyyntö agilityväelle. Jos jollain olis muistissa joku sm-tuomarien rata tai karsintatuomarien rata, vois vaikka piirtää sen ja lähettää sähköpostilla. Voi sanoa, että oon aika pahasti tippunu kärryiltä nuitten ratojen suhteen. Ja tosi vähän niitä nykyään löytyy netistä. Pitäis ehkä kaivaa vaikka ulkomaan ratoja ja mennä niitä mielikuvituskoiralla.

Se eilinen eläinlääkäri muuten kysyi, kun Hipolla oli housut jalassa, että vuotaako tuo koira vielä? Öö, vuotaa. Olis kai voinu sanoa, että ei, muuten vaan tykkään kun sillä on nuo pöksyt ja se on ihan nolona.

Täydelliset naiset -sarjan toinen kausi lähenee mun koneella loppuaan. Löysin siihen äsken luultavasti viimeiset jaksot netistä ja arvioitu saapumisaika on nyt noin 12 tunnin päässä. Toinen kausi on kyllä pieni pettymys, se ei ole lähelläkään ekan tasoa, mutta katottava se silti on. Jos haluatte juonipaljastuksia, tiiätte mistä kysyä. Vielä tuosta tv-aiheesta, oli Mikon kaveri ollu siinä Noora menee naimisiin sarjassa ihan vasta. Tipahti kyllä sekin heti pois. Luin netistä sen sarjan ideaa ja tapahtumia, enkä voi kuin ihmetellä kuka on tuollaisen ees keksiny. Mitä jos se naikkonen ei kelpuuta ketään ennenku pitää mennä alttarille? Eihän sille näytä kukaan kelpaavan.

15 yötä jouluun on, laskin aivan itte äsken!

Jalitsua

Eilen päästiin vihdoin ja viimeinen aikaiseksi vääntäytyä katselemaan jotain tapahtumaa. Mentiin katsomaan rantajalkapallon Aasian mestaruuskisan finaalipeliä, Japani vastaan Bahrain. Pikkusen eksyttiin välillä kartalta matkalla sinne oikealle rannalle, mutta perille päästiin. Laji näytti mukavalta, vaikka säännöt olikin kai aika erikoiset. No mulle riittää, että maalit lasketaan siitä jos pallo menee maaliin... Katsomot oli pullollaan paidattomia miehiä, joten naisväelle olisi ollut muutakin katsottavaa. Miehille oli myös väliajoilla cheerleadereiden esityksiä. Katsomossa oli myös kuvastakin löytyvät ilmeisesti jkonkin sortin sheikit tms. Kuva on aika kaukaa otettu, mutta ensimmäinen mun ottama kuva, jossa on näitä paikallisia. Niin ja Bahrain voitti 5-3 ja pääsee näin Brasiliaan kisaamaan Aasian mestarina.












Kotimatkalla näppäilin autosta muitakin kuvia ympäristöstä. Yhessä liikenneympyrässä otin huvikseen kuvan Hummerista. Äsken latasin kuvat koneelle ja kas, mitä olin ikuistanut. Etupenkillä vänkärin puolella näyttää olevan pikkulapsi suhteellisen turvattomassa paikassa. Tämä valitettavasti on täällä ihan arkipäivää. Lisäksi kuva jostain moskeijasta. Näitä muslimien rukouspaikkoja on pilvin pimein.










Tänä aamuna kävin eläinlääkärissä Hipon kanssa hakemassa sille sen heisimatolääkityksen Suomeen tuloa varten. Jo viimeksi mietin, että sainko vain vahingossa hieman epäystävällisen vastaanoton. En saanut. Tällä kertaa taas oli aika nihkeää se vastaanotto. Lääke kyllä saatiin suuhun asti laitettua ja toinen niskanahkaan, en ees tiiä miks sinne jotain laitettiin, luultavasti se oli joku punkkihomma. Lääkäri tais olla joku sveitsiläinen tms. keskieurooppalainen nainen, joka tarttui tähän juoksuongelmaan. No ei se meille mikään ongelma ole, mutta kummallisia kysymyksiä se esitti. En ymmärtäny puoliakaan.. Kehotti mm. tarkistamaan lentokoneesta poisoton jälkeen ettei Hippo ole tiineenä. Meinasi olla antamatta sitä matolääkettä koska lähtöön on vielä 2 viikkoa aikaa. Englantiin tarvitaan max 3 päivää ennen annettuna, mutta Suomeen riittää 30 päivää ennen. Kyseli myös millä lentoyhtiöllä lennetään, Emirates ei kuulemma ota lemmikkejä. Ehkä olen varannu ja tarkistanu, että koira pääsee myös.. Tällä kertaa saivat minulta 25 euroa nyhdettyä, mutta seuraavalla kerralla menen johonkin muuhun paikkaan.

Eilinen ilta oli meillä taas itkua ja hammastenkiristystä. Tai lähinnä kai ikenien. Ainakin siihen tulokseen tultiin, että hampaat itkettää. Aivan saa.......sta huutoa aika kauan, kunnes uni vei voiton ja Kerttu nukahti mulle syliin. Toinen ilta peräkkäin. Ja ruoka ei maistu, sen tyrkyttäminen vasta saakin huutoa aikaiseksi. Päivisin onneks kaikki on hyvin.

Onnittelut haikaran laskeutumisesta viimein pohjolaan!

Ja tsemppiä sinne yksille Ruotsin turneelle. Heti ekan päivän jälkeen oli ainakin reilusti paremmat kotiintuomiset kuin edellisestä reissusta. No ei puhuta nyt siitä.

Me jäähään oottamaan tuleeko meän telkusta tänään aika-ajoja.

Onnenpyörä

Aamulla päätin, että tänään tuo tyttö nukkuu kahet päikkärit ja nukahtaa ite omaan sänkyyn molemmilla kerroilla. Palataan takaisin vanhaan rytmiin. Viime yönä ei syöty kertaakaan, mutta koska illalla nukuttaminen kesti 1,5 tuntia ja aamulla herättiin puoli seittemän, kerkeääkö siinä välissä ees syyä? Eli vois sanoa, että se oli eka yö ilman syömistä. Mutta pitää kasikuisen nukkua pidemmät yöunet kuin 8 tuntia. Varsinkin jos päivällä otetaan vain yhet kahen tunnin päikkärit. Sanon minä, ekakertalaisäiti. Laitoin Kertun sänkyyn aamulla puoli 10, koska alkoi jo hieromaan silmiään, ja palasin alakertaan. Ihmettelin hiljaisuutta ja palasin kattomaan viien minsan päästä ja siellä se nukkui. Sama tapahtui äsken kun vein toisille päikkäreille. On se vaan enkeli... Ainakin joskus.

Tousuin sen kanssa tuossa aamupäivällä lattialla ja kurotauduin laittamaan töllöä hiljemmalle jolloin maailma pimeni. Melkein lähti taju. Huipannut on kyllä ennenki, mutta nyt tuntu että kuolema tulee. Olin varmaan pari minsaa ihan tillintallin, jonka jälkeen rupes oksettamaan. Menin sitten vessaan ja oksennutin itteni. Olen ollu karkkilakossa kohta kuukauden ja olettaisin, että niillä eilen saamillamme tuliais Dacapo-suklaakonvehdeilla, joita söin ehkä vain 20, saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Oikeastaan toivon sitä. Vessareissun jälkeen olo on kohentunut jo niin paljon, että tuolla uunissa oottaa juustoiset lihapullat. Toivon, että ne ei aiheuta samanlaista oksennusreaktiota makunsa puolesta.

On se muuten mahtava homma tuo skype. Taas aamupäivällä olin yli tunnin yhteyksissä Kiinaan, Maritaan, joka siellä painii borterinsa kanssa kaikenmaailman karanteeniongelmien kanssa. Onneks täällä ei sentään ole karanteenia. Mukava jauhaa jonkun samanlaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa pelkästään agilitystä tunnin verran. Maritahan on siis myös miehensä työn perässä mennyt Kiinaan kaheksi vuojeksi. Tuli vaan muuten mieleen, että onneksi on ne euron sunnuntaipuhelut ainakin koko kesän ajaksi. Voi lörpötellä ihan vaan suomea Suomessa niin paljon kun sielu sietää.

Onnittittelut muuten taas Rallille, Ojanperän nollasta. Josta tulikin mieleeni tuo finagilitysivuston juttupalsta. Vastasin sinne kun joku puhui, että koira osaa lukea rataa, että en ymmärrä, miten koira voisi osata lukea rataa. No sain omaanikin vastauksen, jossa ystävällisesti kerrottiin, miten se tapahtuu. Kokeneet koirat osaavat kuulemma lukea rataa. Minun koirani ei sitten ole kai tarpeeksi kokenut.

Ette arvaa, mikä töllöohjelma putkahti aamulla kuvaruutuun? Onnenpyörä. Aivan mahtavaa.

Lähtölaskenta

Vihdoinkin liput on varattu Suomeentuloa varten. Lähtö tapahtuu keskellä yötä kesäkuun 13. päivä. Takaisin palataan elokuun 20. Ja matka taittuu leppoisasti tai vähemmän leppoisasti Venäjän kautta. Hiponkin paikka varmistui tänään. Eli lähtöön on vajaa 3 viikkoa aikaa, pitäis kai tehä se aamukampa jo valmiiksi. Hippo onneks eilen ymmärsi yskän ja aloitti sen juoksun, joten sekin kerkiää just loppua ennenkuin kone laskeutuu Helsinkiin. Meinasin jo tulla sillon perjantaina, jolloin olisin tullut ASTn kisoihin, mutta tuo juoksu olis ehkä sotkenu kaiken. Tänään menin lähimmälle eläinlääkäriasemalle selittään, että tartten loishäädön koiralle ja nimen paperiin, että se on annettu. Menin siis varaamaan aikaa. Vastaanottovirkailija antoi yhen pillerin pussissa ja meni näyttään EU-passia eläinlääkärille, että se allekirjoittaisi sen. Ajattelin jo, että näinköhän tämä hoidetaan, ettei koko koiraa tartte sinne viiä. No lääkäri kyllä vastas että kyllähän se koira täytyy täällä madottaa, jos kerta se pitää vielä todistaa. Huomiseksi sain ajan, samalla pitää kysyä, miten sen terveystodistuksen saa, jolla maasta pääsee pois. On muuten aika noloa tyttöä taas tuo koira kun on housut jalassa kokoajan. Aiemmin tein sen virheen, etten pitäny niitä housuja ja sen kyllä huomas. Nyt ei ole montaakaan jälkeä lattiassa eikä muuallakaan.

Tänään oltiin taas aamukahveilla tuolla Spinneyksessä muitten suomirouvien kanssa. Mukavaa taas oli ja muutama uusikin oli mukana. Sieltä kurvailin kotiin ja suunnitelmissa oli lähtä heti Kertun päikäreitten jälkeen shoppaileen kun on kerta auto käytössä. Tuo tytön unirytmi on ihan sekasin ja se nukahti aika myöhään, joten heräskin aika myöhään. Olin sopinu Mikon kanssa hakevani sen töistä neljän aikaan ja vievän sen ja sen suomesta tulleet työkaverit golffaamaan. No sillä venyi se töistätulo ja lopulta tuli puoli ysiltä kotiin. Siinä väliaikana kävin Emirates mallissa tuhlaamassa rahaa. Tai vinguttamassa korttia. Oli meinaan alennusmyynnit taas jostain syystä aika monessa suosikkikaupassa. Tuliaisia mm. tarttui mukaan. Äsken nuo miekkoset käväsivät tuolla altaalla uiskentelemassa samalla kun yritin nukuttaa lasta. Se on kyllä sitkeä sissi. Yli tunnin se keikkui meän sängyssä ja vaikka oli ihan töttöröö, ei voinu laittaa nukkuun. Saatiin Suomesta tuliaiseksi Muumimamma ja se oli kiva juttu. Lopulta väsytystaistelun palkinnot jaettiin ja voittaja olin minä. Nukahtihan se p.....le. En usko, että monessa talossa päivää vajaat kasikuiset on ylhäällä vielä puoli 11.

Mulla on jo muutama suosikkiohjelma tuolla töllötarjonnassa. Samantyyppinen kuin Suomen antiikkia, antiikkia -sarja on sellanen huutokauppaohjelma, jossa ensin arvioidaan tavaran arvo ja sitten seurataan huutokaupassa, miten kauppa käy. Toinen on brittien heikoin lenkki, joskaan en kaikkea naljailua siitä ymmärräkään. Nyt tuolla menee Idolsien tapainen ohjelma, mutta siinä kisataan tanssitaidossa. Kanavia on niin paljon, että millään ei pysy kärryillä mitä mistäkin tulee. Tänään katoin pikkusen matkaa kauniita ja rohkeita ja luulisin, että aika tasoisa menee Suomen kanssa.

Luin eilen ASB-lehteä ennenku nukahin. Maha kippurassa ja veet silmissä lueskelin sitä tallipalstaa. Että joku osaa kirjottaa. Nyt taidan ottaa tän koneen (taas) tuonne sänkyyn matkaan ja kattoa (vaan) yhen jakson desperate housewiveseja. Pojat lähti nimittäin baariin.

Toivotaan, toivotaan

Hokattiin tässä yks päivä, että oltais nähty suorana ne euroviisut, jos oltais oltu päivän etuajassa liikkeellä. Saatiin tuo satelliitti päivän liian myöhään. Ja joo, tuo töllö on kyllä ollu ihan kiitettävästi päällä, lähes kokoajan. Mikko jo yks ilta raahas peiton ja tyynyn alakertaan. Kyllähän sitlä paljon kanavia näkyy, veikkaisin noin kahta sataa, mutta suurin osa on jotain lähimaiden kanavia. Joukossa toki jotain muutakin, tietysti Orbitin kanavat on asia erikseen. Animal Planetiltä sattumalta tuli eilen vankilakoirista ohjelmaa. Vangit saivat kaheksaksi viikoksi agilityesteet ja neljä koiraa, joilla harjoittelivat tulevaa kisaa varten. Hyvin saivat opetettua ja yksi osasi jopa pujottelun kisoissa. Remmissä toki kaikki menivät. Parilla koiralla oli koulutuskaulain kaulassa tavallisen pannan lisäksi. Täällä on myös eläinkaupassa tyrkyllä koulutuskaulaimia jokaista kokoa. Pitäiskö ostaa Hipolle jos rupeaa tulevaisuudessa ryttyileen?

Tuo meän tinttarallatyttö on alkanu pikkusen ryttyileen. Heräsi eilen parin tunnin päikkäreiltänsä puol kaks iltapäivällä ja seuravan kerran nukahti illalla puoli kymmenen. Nukkui sentään tänä aamuna sitten puoli ysiin, joka on harvinaista. Josko se alkaa jo hakemaan yksien päikkäreitten rytmiä, tosin se vasta täyttää 8 kuukautta. Ja meillä seistään kokoajan. Minua vasten, kirjoja vasten, jopa seinää vasten yritetään nousta pystyyn.

Oltiin illalla uimassa seiskan aikaan kun alko hämärtää ja ootettiin Mikkoa töistä kotiin. Tuli kyllä vasta keskellä yötä. Mutta kuiteski, siellä altaalla oli Kertun kanssa samanikäinen tyttö, luulisin että olivat Intiasta. Tytöllä oli valtava hiuspehko ja äiti sanoikin, että on jo kahesti leikkauttanut sen tukan. Oli vienyt toisella kertaa oikein parturiin kun tuli tukka silmille. Kateellisena katoin sitä pehkoa. Tosin on Kertunkin letti kasvanu jo paljon. Ehkä jo syksyllä saa ottaa sakset käteen.. On kyllä tämän maan parasta antia olla illalla hämärässä uimassa altaiden valossa, lämmintä 35 astetta.

Jos meillä on mukavaa niin ei kaikilla. Sähköpostien ja muiden perusteella osa tuskailee koiran osa lapsen terveyden kanssa. Eilen kuulin borcol Luddesta, joka Hesan jäähallikisoissa oli tippunut betonille korkealta, tuloksena pahaa jälkeä ja teholle. Toivotaan pikaista paranemista, samoin muille ongelmien kanssa painiville.

Ilmoitin Hipon SM-kisoihin kuulemma ekojen joukossa. Hyvä saavutus minulta. Samoin olen jo maksanut karsintamaksun ja ilmoittautunut Riihimäen heinäkuun kisoihin. Samalla laskin, että tulee aika paniikki ens vuoden nollien keräyksessä. Alle 15 kisaa saan hikisesti koluttua kesän aikana, jos en jotain ihmettä keksi. Ei viittiis kuiteskaan tulla ens kesää varten huhtikuussa Suomeen. Tai viittishän sitä..

Eilen aamulla käytiin yhden puolalaisnaisen kotona kahvilla Karppisten kanssa. Aivan hervottoman kokoinen talo. Yläkerrassa kai 4 makkaria ja alhaalla iso keittiö, iso ruokailutila, ISO olohuone ja makuuhuone plus vielä ainakin yks huone. Ja perheellä on vaan 2 lasta, toinen 4 kuukautinen vauva. Olivat kyllä ostaneet aika paljon huonekaluja sen Warsovasta tuodeun sohvakaluston lisäksi. Meidän pienen kodin toinen makkari on vielä ihan ilman kalusteita. Aateltiin, että kun täällä on kesällä aivan hirveät alet, kuulemma, niin ostetaan sitten. Minäkin kerkeän tämänhetkisten suunnitelmien mukaan niihin. Ja liput edelleen varaamatta..

Ja jos maailma on pieni niin se ON pieni. Kotirouvien kahveilla istui nainen, joka oli istunu viime vuonna Aaltosen Mikon vieressä koneessa matkalla Espanjan mm-kisoihin. Arvelsin Mikon olevan nyt muissa puuhissa kuin istumasas koneessa, koska Skypen mukaan Haukiputaalla ollaan skypessa oltu viimeksi toissailtana ja Marin laskettuaikahan on jo ohi. Toivotaan jo haikaran laskeutuvan.

Onnittelupalsta

Tämä alkaa toisinaan olla onnittelupalstaa muistuttavaa, mutta mikäs siinä. Ekaks onnittelut kromfo Rallille ja Kaisalle jossain päin maailmaa saavutetusta nollasta ykkösissä. Taas hikipäässä oottelen tuloksia ilmaantuvan nettiin.

Sitten onnitelu äityliinille mali Quukkiksen valioitumistuloksen hakemisesta jäljeltä. Nythän niitä valioarvoja on jo suojelusta, hausta, etsinnästä ja jäljeltä. Vielä se viestin tulos niin siinä sitä riittää. Siis tokovalion arvoa unohtamatta.

Ja sitten LORDI!!! Euroviisujen vakiokatselijana tänä vuonna jäi kattomatta. Eipä ole kanavia, josta sen ois nähny. Tosin me vietettiin varsinainen monsteriyö muuten. Kerttu kitisi lähes koko yön ja aamulla noustiin virkeänä ylös.

Nyt ootellaan niitä satelliitin asentajia. Jos tämä nettiaddiktio siirtyisi taas teeveen puolelle. Ja kuten kivasta voi päätellä, meillä seistään ahkerasti. Ja myös itketään kolhuja.

Harjoitellaan seisomista

Eilen saatiin paljon aikaiseksi. Suunnattiin kohti emirates mallia, jossa kauppoja riittää yli 400. Ensin mentiin ihan vaan kyseleen tv-kanavapakettia nimeltä Orbit. Lopputuloskena se, että tulevat huomenna asentamaan lautasen katolle. Oli kyllä taas niin lipevä myyjä ja itseasiassa se sama on mulle aiemminkin myynyt samaa pakettia. Sama juttuhan on niissä tv-kaupoissa, että lähes kaikki myyjät on meitä palvelleet, vaikka ollaan ostettu vaan yks töllö. Ollaan siis ahkerasti kierrelty liikkeitä ja tehty vertailuja...

Sitten mentiin katteleen sitä kauan ootettua vihkisormusta. Eihän siitä ole ku puoli vuotta itte tapahtumasta. Olen aiemmin jo käyny valitteen vaihtoehot ja nyt mentiin kattoon miehen kanssa yhessä. Ekasta kaupasta tultiin noin parin kymmenen minuutin tinkauksen jälkeen sormuspaketin kanssa pois. Tiukkaa kädenvääntöä ja tuloksena yli 60% hinnanalennus. Ensin hinnasta lähti yli 100 euroa ilman kysymättä, se kai on normaalitaktiikka myyjillä. Sitten vaan laskukoneeseen sekä myyjän että ostajan tarjoukset, jotka jossain välissä kohtaavat toisensa. Välissä soitettiin muka jonnekki omistajalle ja kysyttiin voiko niin halvalla myydä. No kas kummaa, kyllä voi. Lopulta kaikki oli tyytyävisiä ja sain mitä halusin.

Tuossa meän uudessa töllössä on ollut se vika, ettei saaha playstationia näkymään värien kanssa. Piuhoja on laitettu vaikka mihin järjestykseen, mutta värejä ei näy. Kielsin Mikkoa yks päivä ottamasta sitä tvtä seinästä irti ja kattomasta kunnolla niitä kytkentöjä. Otin itte sen laitteen seuravana päivänä yksin pois... Eilen sitten kaupassa aiheesta keskusteltiin ja tunnustin nostaneeni sen masiinan irti siksi, koska olen meän perheen insinööri. Käytiin yhessä liikkeessä kysymässä neuvoa ja Mikko katteli niitä kytkentöjä siellä. Kotona se laitto ne piuhat paikoilleen ja pyysi tuleen kattomaan. Siellä ne värit tietysti oli. En vaan osannu laittaa insinöörinä niitä piuhoja oikein. Se siitä koulutuksesta.

Nythän täällä on viikonloppu to-pe ja nokialaisilla pe-la. Syyskuussa täällä vaihtuu viikonloppu. Se onkin kait kaikilla sittn tuo pe-la. Jos Suomessa vaihettais viikonlopun paikkaa kaikki menis sekasin. Mitenköhän täällä?

Kerttu seisoi eilen ekaa kertaa pinnasängyn reunaa vasten. Ja ilman auttamista. Siitä se lähtee. Mutta se alastulo... Äsken tyttö seisoi taas sängyssään ja alastulo ei sitten onnistunu ihan helposti. Hampaat kopsahti sängynreunaan ja veret tuli suuhun. No onneksi se tyrehtyi nopeasti, eikä kuultu ees kunnon itkuja.

Juttelin yks päivä yhen italialaisen naisen kanssa, jolla on yksi vajaan vuoden ikäinen lapsi. Oli niin kypsänä täällä asumisessa kun mies tekee 6 päivää viikossa töitä kaukana ja heillä on vaan yksi auto. Nainen ei pääse mihinkään koskaan päivisin kun ei uskalla mennä taksilla, kun niissä ei ole turvaistuimia. Ovat asuneet Saudi-Arabiassa tätä ennen 4 vuotta ja siellä oli helpompaa kun matkat oli lyhyemmät. Tällä naisella on täällä tasan yksi italialainen tuttu. Minä ylpeänä kerroin kuinka paljon täällä on suomalaisia. Itse olen kyllä kulkenut taksilla lapsi sylissä koska ei ole muita vaihtoehtoja. Turvakaukaloita ei voi ostareilla jättää mihinkään, eikä omisteta sellaisia matkarattaita, johon sen kaukalon saisi kiinni. Lupasin ottaa tämän Gemman ja Vittoria-tytön joskus kyytiin kun lähen kurvaileen meän autolla.

Niin ja vielä, hyvä Lordi ja Leijonat. Tänään istutaan ku tatti p......a kuuntelemassa netin ääressä Suomen peliä.

Tuossa ylhäällä muuten kuva siitä liikenneonnettomuusruuhkasta, jossa seisoskeltiin yks päivä kymmenisen minuuttia. Ambulanssi näkyy vasemmalla eessä, muutapoa sitten ei näykään.

EI, meneekö perille?

Tämän päivän ohjelmana oli heti aamusta se kotirouvien kahvilatapaaminen. Kiva muuten sanoa itteä kotirouvaksi, mutta tottahan se on. No kummiski. Meillä herättiin ihanan myöhään aamulla, vähän ennen kaheksaa vasta ja sitten tulikin kiire. Meinasin jo soittaa Karppisille, että ottavat meät kyytiin kun ei keretä kävelemällä sinne kahvilaan. Onneks käytin Hipon nopeasti kusella ja hokasin samalla että autohan on pihassa. Nelivuotiskihlajaispäivän kunniaksi mulle oli jätetty auto. No eihän sitä tietenkään sitä varten oltu jätetty, mutta ajatellaan vaikka niin. Kahvilla olikin paljon porukkaa ja mukava oli taas rupatella ja vaihella kuulumisia. Sieltä matka takasin kotiin ja Kepa nukkumaan kolmeksi tunniksi. Siinä kerkesi tehä pienen pakastelokeron täyteen lapselle kaiken maailman soseita. Sinne meni porkkanaa, pottua, kukkakaalta, maissia ja lampaan jauhelihaa. Ne riittääkin joksiki aikaa.

Iltapäivällä aikamme tepasteltuamme lähimme jälleen kerran kohti Ibn Battuta mallia, jossa jotenkin ihmeellisellä tavalla vierähti taas sellaset 4 tuntia. Siinä ajassa sain teetettyä muutaman valokuvan, ostin kalastajahatun taas vaihteeksi ja kävin ruokakaupassa. Ei siinä kuulkaa nejässä tunnissa paljoa ehi. Niin ja kävin taas kahvilassa. Yritin ettiä kaupasta korppujauhoja, mutta tapani mukaan en löytäny niitä. Pitäis oikeasti kattoa etukäteen sanakirjasta niitten ruoka-aineitten nimet, että osais ettiä oikeita pusseja. Eikä tuolla kauppalapullakaan näytä tekevän mitään, kun sen aina unohtaa kotia.

Kuulin, että täällä kiertää pirattielokuvien myyjä. Eilen kohtasin sen myyjän tuossa meän auton luona pihalla. Sillä on kuski ajamassa hitaasti autoa sen perässä ja itte se käpytteli ovelta ovelle kauppaamassa. En ostanu siltä mitään, netistähän saa mitä elokuvia tahansa. Olin muuten tän päivän kokonaan kattomatta desperate housewiveseja. Huomenna täytyy aloittaa se toinen kausi. Kolmaskin on kuulemma jo olemassa. Netistä en kyllä ole ees osannu ettiä sellasta.

Täällä on ihanan halpaa tankata auto. Meän autossa on iso tankki, en tiiä kuinka iso, mutta iso kummiski. Tänään se oli lähestulkoon tyhjä, valo ei sentään palanu. Tankin täyttö maksoi 95 dirhamia eli noin 22 euroa. Ei siis yhtään mitään. Lähes ilmaista.

Yks mikä ei ole ilmaista, on tuo Hipon lennättäminen Suomeen ja takasin. Sain tänään vastauksen hintatiedusteluun. Finnairillahan se oli puoli-ilmaista eli 8 euroa kilo, mutta kun finnair ei lennä nyt kesällä tänne ollenkaan. Boksi ja koira painaa yhteensä noin 17 kiloa. Aeroflotilla tuo lysti maksaa yhteen suuntaan noin 220 euroa, Austrian airlinesilla noin 470 euroa ja Air Francella 1200 euroa meno ja 725 euroa paluu. Luitte aivan oikein, koira maksaa enemmän kuin mun lento. Jotenkin alan kokoajan kallistumaan tuon aeroflotin tai flopin kannalle.

Kerttuselle on tullut yksi hammas lisää, taas. Nyt niitä on yhteensä 7 kappaletta. Laitoin Suomen neuvolan tätille sähköpostilla kuulumisia ja mittoja ja sieltä vastattiin, että Suomen käyrillä näyttää olevan ihannemitoissa. Hampaita on kuulemma paljon. Joillakinhan ei tässä iässä ole vielä yhtään. Tänään on konttaamisessa menty monta harppausta eteenpäin. Eka päivä kun ollaan konttailtu huoneesta toiseen. Nopeasti se näyttää piruvie kehittyvän. Tänään aloitetiin myös käskysanojen käyttö. Tai voiko niitä käskysanoiksi sanoa, mutta aloitimme sanasta EI. EI mennä sinne Hipon vesikupille, EI. Aika hyvin näytti tehoavan, vaikkakin aina välillä katottiin äitiin ja mietittiin, onko se tosissaan, oli se. Samaa sanaa käytettiin ekaa kertaa aamulla kun Kerttu yritti nousta sohvaa vasten seisomaan ja Hippo makasikin sohvalla. Hipon parta sattui olemaan pikkukätösten ulottuvilla ja kaksin käsin siitä tarrattiin kiinni. Sanoin ei ja tyttö päästi irti. Ja tämä on videolla.

Kurvailua

Vein aamulla Mikon töihin, jotta saan auton, jos innostun jonnekki lähtemään. Sekin riittää, että auto on pihalla vaikkei sitä tarttis. Helpottaa kummaski. Kurvasimmekin sitten heti ysiltä Starbucksiin kahville Karppisten kanssa. Kertun päikkäreitten jälkeen lähettiin käymään Ace-kaupassa ekaa kertaa. Se on vähän niinku rautakauppa tai samantyyppinen kuin joku Tampereen säästötex. En tosin tiiä onko nuita tamppiksia muualla kuin Kemissä ja Torniossa, mutta sieltä saa tai pitää niistä jotain maksaa, mutta siis grillejä, puutarhahökötyksiä, työkaluja, remppatarvikkeita ja lemmikkitavaroita. Nuita viimeisiä oikeastaan menin katteleen. Hippo sai keksejä paketin sillä reissulla. Hyvät valikoimat oli tavaraa, mutta en tarvinnu sieltä muuta.

Matka tuonne Aceen kesti pikkusen arvioitua kauemmin. Piti ajaa tuota pahamaineista Sheikh Zayeed roadia, enkä ees tienny, mistä kohtaa poiketa pienemmälle tielle. Ennen kuin olin läheskään oikeassa paikassa ihmettelin kun helikopteri kaarteli siinä eessäpäin. Kohta liikenne pysähty kokonaan ja sitten sopi poliisien sireenit. Ihmiset nousi autoista, minä myös, ja kaikki 6 kaistaa oli seis. Olin siis joutunut keskelle liikenneonnettomuutta, tosin matkaa onnettomuuspaikalle oli noin 100 metriä, joten en nähny mitään. Hyvä niin. Helikopteri oli maassa ehkä vain 5 minsaa ja lähti sairaalaanpäin. Samoin lähti ambulanssit. Tapahtumapaikan ohi kun ajoin, näin ainoastaan yhen kolariauton, joka oli isokokoinen ja vain hieman lytyssä. Siinä taas nähtiin yksi syy, miksi täällä pitää olla isot autot, jotka on lujaa tekoa. Radio toitottaa aina tasaisin väliajoin, missäpäin on kolareita ja niitähän riittää.

Sekatavarakaupan läheltä löysin eläinkaupan, joka oli tosi hieno. En tiiä, mikä Suomen eläinkauppa olis parempi. No täältähän ei tietenkään löydy koirille lihapakasteita mutta kaikkea muuta. Leluja ja tarvikkeita oli hyllytolkulla, pantoja joka lähtöön ja älyttömän siisti kauppa. Ainut mikä siellä häiritti oli ne 5 myyjää, joilla ei ollu mitään tekemistä. Eläviä eläimiä siellä oli onneksi vain yksi kissa, jolla iso lasikoppi, ehkä joku 6 neliötä pinta-alaltaan. Siellä se loikoili yhessä korissa ja veteli sikeitä. Lisäksi oli marsuja muutama kipale isossa kopissa, jossa oli kaikennäköisiä telineitä ja koloja. Yläkerrassa oli akvaario-osasto, jossa oli mm. pinkkejä kultakaloja. En tienny, että sellaisia on olemassakaan. Kerttu oli ihan tohkeissaan nitten kalojen kanssa ja naureskeli niille aikansa.

Tuolta teollisuusalueelta ei ole ihan helppo osata tulla pois, jahka sinne ensin pääsee. Jonkin verran piti pyöriskellä autolla samaa reittiä ennenku pääsin oikeaan suuntaan. Kurvasin vielä Emirates malliin kuluttamaan aikaa. Ajattelin ostaa lihakeittoaineksia, mutta eihän täältä löydy kaupasta sellaisia sekavihannespusseja. En ainakaan minä löytäny. Mulla on muutenkin vielä kaikki jauhopussit ihan hepreaa, että mikä on mitäkin englanniksi. Vehnäjauhot olen sentään löytäny. Tarttu sieltä yhestä vaatekaupasta tietenki paitakin matkaan. Kassalla mun pankkikortti ei jostain syystä toiminu niillä, mutta tiesin kyllä että ei siellä ainakaan mitään tiliä ole ylitetty, joten kävin nostamassa rahaa ja siitäkin selvittiin.

Nyt on desperate housewivesien eka kausi katottu. Yks jakso kestää 40 minuuttia ja yhteen kauteen mahtuu 23 jaksoa, aikaa meni kai se 4 päivää... Huomenna lähtee toinen kausi. Ja huomenna aamusta heti tuonne kahvilaan taas toisen kerran suomalaisten desperate housewivesien kanssa. No ei sentään desperateja olla.

Kerttu yritti tänään ekan kerran nousta vaikkapakettia pitkin seisomaan, ja nousikin sen minkä siitä pääsee. Koska eilen piti jostain syystä kuunnella se Suomen huono peli loppuun asti, alkaa olo olemaan jo ihan töttöröö. Parempi mennä koisimaan nyt.

Aa, mutta yks juttu vielä. Kotimatkalla vaihtelin radiokanavia ja jäin kuuntelemaan yhtä kanavaa joka soitti Europea. Välispiikissä juontaja sanoi soittavansa skandinavian top kymppiä. En kyllä tiiä miltä vuosikymmeneltä se top kymppi oli, mutta hyvää ja kotopuolen musiikkia; Ace of bace, Björk ja muita ruottalaisia bändejä.

Hyvää äitienpäivää

Jaa että kommenttiboksissa käskettiin laittamaan töllö kiinni. Itseasiassa katson niitä jaksoja tällä tietsikalla, joten töllön sulkeminen ei auta asiaa. No mutta seuraavaksi olis kai jakso 15 edessä. Ja tänään sain jo toisen kauden jaksoja ainakin viisi imutettua, joten kateltavaa riittää.

Tänään on ollu kyllä niin paljon muuta ohjelmaa, että tietsikka on jäänyt kevyesti vähemmälle huomiolle. Aamuksi oli sovittu aamukahvittelut meillä Karppisten kanssa. Kahvit juotiin ja vietettiin äitienpäivää, minä yksinkertaisena, Terhi nelinkertaisena. Äitinä siis. Sitten Kerttu päikkäreille, joiden jälkeen mentiin naapurialueelle kyläilemään. Käytiin katsomassa Perla-vauvaa, nelikuukautista suomalaistyttöä äitineen. Lähtevät kesän viettoon Suomeen jo ens viikolla, joten seuraavan kerran tavataan sitten syksyllä. Paitsi, että keskiviikkona on kyllä ensin kotirouvien kahvilatreffit. Perlan luota piti tulla jo juoksujalkaa vajaan neljänkymmenen helteessä kotiin päästämään niitä töllön tuojia sisälle. Masiina saatiin seinään kiinni puolessa tunnissa kolmen miekkosen voimin. Rupesin itse yrittää laittaa pleikkaria toimimaan, mutta se ei ole vieläkään onnistunu. Veliäkin on jo konsultoitu, mutta värejä siihen ei vaan saaha näkymään. VHS-video näkyy kyllä hyvin. Kanaviahan ei näy vielä mitään, koska niitä ei ole kytketty. Ne pitää käydä pyytämässä samasta toimistosta kuin tämä nettiyhteys. Joten siihen asti katsotaan kirjaimellisesti teeveetä, siis sitä laitetta.

Kerttua yritin kammeta toisille päikkäreille reilun tunnin, jonka jälkeen luovutin. Ei sitten nukuta. Tyttö valvoi 7 tuntia putkeen, 7 kuisena. Kun yöuniaika tuli, oltiin jo aika yliväsyneitä. Lopullisen voiton taistelusta sain kun iltapuuron ja tissimaidon jälkeen sulatin pakkasesta vielä 100 milliä maitoa jonka annoin tuttipullosta. Johan nukahti. Kyllä äiti yleensä konstit keksii.

Taas kerran oli hyvä kisaviikonloppu siellä Suomessa. Soilelle Piitun kanssa kaks nollavoittoa, Millalle yks nolla Nikulle, Åkelle kisauran startti ihan hyvällä tuloksella. Ja varmasti unohin puolet tuloksista.

Niin ja Norjan Sirpa-tätille osanotot Suomen ylivoimaisesta voitosta tänään jääkiekossa. No, kyllä te taas pesette ehkä meät euroviisuissa viikon päästä.

Meinasi muuten tärkein unohtua. Sain tänään Mikon työpaikan kautta parasta postia Suomesta. Vuoden 4 ekaa ASB-lehteä oli Gumbleri lähettänyt. Kyllä on hyvää palvelua, Kiitos!

Epätoivoisesti koukussa?

Katoin eilen kait kaksi jaksoa täydellisiä naisia. Tämän päivän saldona seittemän jaksoa lisää. Helppoa kun ei ole mainoksia vaan täyttä toimintaa noin 40 minsaa putkeen. Ja aika hyvin sitä näköjään ymmärtää englantiakin ilman tekstitystä. Katon vielä yhen jakson ja sitten petiin.

Päivän muuta ohjelmaa oli käynti Wafi cityssä, ostarissa, joka aukesikin vasta neljältä. Mehän olimme siellä ennen kahta. Tuli halpa ostosreissu. Sieltä kurvasimme aina niin turvalliseen Battuta Malliin, josta saldona töllö. Joko huomenna tai ylihuomenna se kannetaan ovesta sisään ja ripustetaan seinälle.

Niin ja naapuri toi äskettäin kaksi jälkkäriannosta ja sanoi perustaneensa catering-yrityksen ja tulee huomenna hakemaan astiat ja kysymään mielipidettä. Tiramisu oli ainakin loistavaa, toinen oottaa vielä kapissa.

Melkein sukua julkkikselle

Jollain radiokanavalla oli ainakin joku aika sitten vielä melkein sukua julkkikselle -osuus. Mää varmaan ny kelpaisin siihen. Reeniryhmän Nina ja Tave oli viikko sitten Ylen kakkosen Hiki-ohjelmassa ja Milla Nuuskun ja Liekin kanssa tänään Ihanassa aamussa. Minä siis olen melkein niille sukua. Kohta puolet ryhmästä on ollu telkussa. Itseasiassa jos kaikki vanhat jututkin lasketaan niin puolet on ollu. Onhan sitä ittekki ollu kukallisissa pyöräilyshortseissa töllössä juoksemassa. Kuvassa nykyinen juoksukaveri, jos siis juoksisin... Pitäisi ottaa ees yks juoksuaskel ennen kisakauden avausta, eihän sitä tiiä vaikkei enää ees osaa juosta. Olenko sitten joskus osannut, en.

Sain aamulla täydellisten naisten ekan kauen jaksot ladattua koneelle. Eihän siinä mennyt kuin ehkä viikko aikaa. Kaks jaksoa katoin aamupäivällä putkeen ja kohta ajattelin jatkaa urakkaa. Jos yhen vielä kattois ja sitten painuis pehkuihin. Toisen kauen kymmenen ekaa jaksoa on imuutettu nyt varmaan se sama viikko, mutta siinä menee vielä aikaa. Kun en osaa silleen kauheen hyvin näitä lataushommia niin uskon moukan tuuriin, että sieltä tulee myös kakkoskauesta katottava versio.

Tämä päivä meni ihmeen nopeasti ohi. Aamulla kävin kyläilemässä ja puhumassa taas suu vaahossa, Kerttu nukkui päikkärit ja minä vahtasin konetta, sitten käytiin taas muutaman tunnin ostarireissu. Siinä välissä huiskautin kämpän kuntoon ja pesin vielä auton ja portaat pihalta. Kun nuo pesuhommat oli tehty, olis ite kans voinu lähtä suihkun kautta sinne ostarille. Mutta kun sen suhkuruljanssin tekee ja sitten kampeaa ittensä autoon, suihkunraikas olemus on jo tipotiessään valunut hien mukana. Ulkona on niin kuumaa ja kosteaa. Lämpöä on nyt ollu joku 35 eli ei mitään huippulukemia mutta tuo kosteus alkaa olemaan jo riittävää. Joten Allah, voisikko vähentää sitä kiuasta pienemmälle.

Kävin just kampeamassa Kertun takaisin vaakatasoon. Se kun nousee unissaan istumaan ja sitten rupeaa itkemään, eikä tajua mennä ite makuuasentoon. Konttaaminenkin sujuu jo tosi hyvin.

Mikko oli päässyt eilen leikkimään leijonanpentujen kanssa. Siis ihan oikeitten. Oli siellä Johannesburgissa käynyt jossain leijonapuistossa. Jotain naarmuja oli kuulemma saaneet aikaan.

Alhaalla muutama työmies on päässyt paparazzin kouriin. Kunnon pukeutuminen on pääasia myös helteisessä ilmanalassa. Mitä kuumempi, sitä enemmän nuilla näyttää aina kampetta olevan päällä. Toisessa kuvassa paikallinen koulu, muttei paikallisten koulu. Koska nyt on viikonloppu täällä, piha on tyhjillään. Tosin nyt ei oppilaitten tarvi mennä ulos kuin ekan välitunnin ajaksi. Seuraavan välkkärin saa olla sisällä. Vähän ku Suomessa kovilla pakkasilla.

Känninen käki

Avasin äsken ensimmäisen tuliaispullon, siideriä. En siis takaa tekstin oikeellisuutta enää, koska tuo juomani yksi lasi kihahti kyllä hattuun. Se kun on puoli lasia enempi kuin ainakaan puolen vuoden aikana on mulla alkoholia kulunut.

Tänään käytiin Karppisen perheen kanssa sellaisen kaupan kuin Maxin alennusmyynnissä. Kauppa on muutenkin jo halpa ja alennusmyyntiähän ei voi ohittaa. Kerttu sai kolme uutta paitaa, yhteensä maksoivat 7 euroa, ei siis kamalan kallista. Ihan hyvä silti ettei sieltä muuta tarttunut kyytiin. Äsken kävin vielä ruokakaupassa. Tuli sieltä jotain ruokaakin, muunmuassa pari palaa juustoa tiskiltä. Toinen oli jotain pippurijuustoa ja toinen on mustikkajuustoa. Joo, ihan mustikalle se maistuu ja muutenkin aika erikoiselle. Ei sitä juustoa kukaan muu vielä ollutkaan ostanut, oli ihan uusi paketti tiskillä. Siinä matkalla ruokakaupasta autolle jalat jotenkin vielä veivät Mothercare-kauppaan, eli siis lastentarvikekauppaan, josta mukaan lähti syöttötuoli. Oon niitä jo aika kauan kattellu mutta miks ne siitä muuttuis. Otin sellasen ihan perusmallin. Myyjä lähti raahaamaan sitä autolle ja kysyi onko lapselle turvaistuinta. Näytin, että kaukalo on. Myyjä sanoi, että voi rouva kun nuo ovat vain kuuden kuukauden ikäisille tarkoitettuja. Vastasin että meillä Suomessa ne menee kyllä lähes yhteen ikävuoteen asti. Naurahti vain ja sanoi, että perjantaihin heidän alensa jatkuu ja heillä on tarjouksessa myös istuimia. Meillä Britaxin kaukalon ohjeissa lukee ihan selvästi, että oliskohan 13 kiloon asti käytetävissä. Ei täällä maassa muutenkaan läheskään kaikki lapset istu istuimissa saati sitten että vöissä. Enkä kyllä siirrä Kerttua ihan täysin istuvaan asentoon ennen syksyä.

Takaisintulomatkalla joku väläytti valoja josta tajusin, että ajoin koko matkan kauppaan ja takaisin ilman ajovaloja. Täällä kun ei päivällä pidetä valoja päällä niin ei niitä sitten illallakaan hoksaa laittaa.

Kotipihalla avasin Kertun puolen oven ja napsautin ovet lukkoon, laitoin avaimet takapenkille, keräsin tavarat syliin ja pamautin ovet kiinni. Avaimet jäi siis sisälle. Onneks Mikko melkein just soitti ja kertoi vara-avainten oleva kotona sisällä. Menin sitten hakemaan niitä oikeita avaimia autosta, jossa ne eivät ollukkaan. Ne olikin sisällä. Joten ihan turhat kirosanat ja turha paniikki, taas.

Ja melkein paniikki iski kun näin muutaman printatun valokuvan tässä tietsikkahuoneen penkillä. Öö, mistä ne on tullu. No asia selkis kun Karppisen perheen äitiltä oli tullu kolme puhelua. Olivat tulleen pimpottaan ja koputteleen ja ovihan meillä on aina auki. Eikö teillä ole? No olivat tuoneet kuvat sisälle asti. Hyviä ovat. Olivat samalla tutustuneet meän naapureihin, joihin me ei olla tutustuttu. Niitä kun ei koskaan juuri näe kuin pihalla tulossa tai menossa. Perheen äiti on kuulemma kaiket päivät kotona, kuten minäkin. Ehkä niihin joskus törmää.

Tänään hoksasin, että taas on pari taloa tyhjentynyt lisää. Muunmuassa se venäläisen perheen koti näyttää ammottavan tyhjyyttään. Ihmettelinkin kun sitä isoäitiä ei ole pitkään aikaan näkynyt. Mihin lie muuttaneet. Jospa heillä on sama kohtalo kuin monella, että kun vuosi tulee täyteen ja pitäisi uusia vuokrasopimus niin kappas vaan, vuokra nouseekin 40% eikä siihen oikein ole varaa. Täällä se on tavallista. Sähkökin voi maksaa uskomattomia summia, vai miltä kuulostaa 180 euroa kuussa sähköstä ja vedestä. Täällä sekin voi olla arkipäivää.

Agirotua odotellessa

Sain eilen lendereitten agirotujoukkueiden kokoonpanot sähköpostilla. Yksi maksijoukkue ja kuusi medijoukkuetta. Ihan kivasti. Listasta tosin puuttuu vielä aika monta kisaavaa koiraa, jotka mulla tulee mieleen. Jos joku ei tiedä, mikä koko agirotu on, niin siellä on 4 koiran joukkueet kerätty samanrodun edustajista ja kun eka pääsee maaliin, seuraava lähtee samantien tekemään oman suorituksensa. Yhteisaika neljääle koiralle ratkaisee joukkueen tuloksen. Virheet lisätään aikaan viitenä sekunttina per virhe. Jostain syystä mut on taas laitettu menemään meän joukkueen viimeisenä.

Yks joukkue näistä nousee mun mielestä ylitse muitten nopeutensa takia. Vai miltä kuulostaa Rumba, Duo, Aku ja Chili. Se suoritus pitää nähä ite eikä kuulopuheitten perusteella.

Katoin äsken pitkästä aikaa tähän blogiin jollain hakusanoilla päätyneiden hakukriteerejä. Ihan kivoja. Yleensä on ollu vaan hippolandiaa. Nyt on mm. skype puhelu katkeaa, karting rata lupa, toinen keuhko poistettu ja chihuahua myydään halvalla. Musta tää viimenen on paras. Ei nää sanat oo kyllä ihan näin peräkkäin ollu.

Silloin kun lennettiin tänne jouduin maksamaan Hipolle uuden lipun vaikka sillä oli jo lippu. Olen ottanut Finnairiin yhteyttä montaa eri kautta. Soittanut muutamaan numeroon muutamaan kertaan sekä laittanu sähköpostia ainakin kahteen tai kolmeen osoitteeseen. Nyt sain joku päivä sitten postia jossa kerrotaan että mun antama palaute on käsitelty jotenki väärin ja valitetaan asian hidasta käsittelyä. Samassa viestissä luvataan tietenkin maksaa se ylimääräinen lento takaisin sekä 15 euron kortti tax freehen, ellei joku muu taho ole jo ottanu hoitaakseen asiaa. Pitää laittaa vaan taas se kuitin numero, tilinumero ja osoite, mihin laittavat sen kortin tulemaan. Toista kautta asian sais hoitumaan kun laittais noin 10 eri tietoa menemään ja selvittäis ite jotain nokian kuittien numeroita ja muita ihan käsittämättömiä tietoja, joita en ala selvittää. Jos tämä tällä selviää helpommin niin hyvä niin. Kunhan joskus saan se 128 euroa takasin.

Tällä hetkellä mun tosi epätoivoiset naiset-sarja tulee vauhtia 5kB sekunnissa ja kun koko kausi on yli 7 megaa niin arvioitu saapumisaika on yli 90 tuntia... Vauhti vaan kiihtyy. Lähempä tästä auringon ottoon paremman tekemisen puutteessa.

Ai niin ja huomenna vaihdan taas yksinhuoltajan vaihteen päälle, Mikko lähtee Johannesburgiin, Etelä-Afrikkaan. Me lähetään siis Kertun kanssa alennusmyynteihin.

Million dollar baby

Katoin äsken loppuun useamman oscarin voittaneen elokuvan, million dollar baby. Jos voi jossain olla hyvät näyttelijät niin siinä oli. Tarina oli myös hyvä, mutta en kyllä silti antaisi tälle viittä tähteä. Ehkä se elokuvan nyrkkeilyteema hieman sotkee mun mieltä, en siis hyväksy nyrkkeilyä oikein edes harrastuksena.

Minun oma million dollar baby nukkuu toisia päikkäreitään yläkerrassa, tutti suussa... Eilinen päivä meni hyvin ilman sitä ja yökin meni, minun vieressä. Illalla oli vaikeuksia nukahtaa omaan sänkyyn ilman tuttia joten otin tytön viereen, johon se nukahti ja heräsi ainoastaan kerran ja syötön jälkeen nukkui aamuun asti. Äsken katselin sitä kun yritti nukahtaa, silmät kiinni ja suulla hamusi ilmaa. Ikenet turvoksissa uusien hampaiden takia ja kuolaa valuu ihan solkenaan. Kaivoin tutin laatikosta ja nukahti samantien. Tämä oli jo toinen unikoulukokeilu kerta meille. Tällä hetkellä en ainakaan voi olla antamatta sitä tuttia. Yritetään ehkä joskus myöhemmin uusiksi. What the hell, sain viime yönä nukkua 5,5 tuntia putkeen.

Sara-lenderi teki sitten eilen jo ekan nollansa, hienoa. Ja Tave otti nollavoiton. Tämän päivän tuloksia ei ole vielä agentit laittaneet. Enkä edelleenkään voi olla kertomatta kuinka jalka vipattaa kun näin kuvia eilisistä Hollolan kisoista. Kuiva hiekkakenttä ja ihmiset t-paitasilleen. Kun Suomesta lähettiin, oli lähes 30 pakkasta ja lumi maassa. Näköjään se aika menee eteenpäin myös muualla kuin täällä.

Täällä on nyt piha siistinä. Aamupäivällä kun olin tietysti ottamassa pihalla aurinkoa tuli puutarhurit hommiin. Monta kertaa leikkasivat tuon pikkunurmen ja yhtä monta kertaa tyhjensivät sen leikkurin säiliön. Nurmi lyheni ehkä 10-15 senttiä ja kukkapuskat siistiyty. Sanoivat lähtiessään, että yks kastelulaitteen osa on rikki. Jos oikein ymmärsin, tuovat huomenna uuden osan. Saas nähä.

MM-jääkiekkokin on näköjään alkanu. Hokasin jostain iltiksestä ehkä. Täällä ei oikein ole kisoja mainostettu. Onneks hokasin myös että netistä kuulee selostukset Suomen peleistä. Siinäpä se ilta sitten vierähtää.

Nämä meän perheen nuorimmaiset on aina viihtyneet toistensa seurassa. Tänään kattelin toisesta huoneesta salaa kun Hippo tyrkytti Kertulle narupalloa ja Kerttu yritti sitä ottaa, jolloin Hippo taas innostu. Uskoisin näitten olevan kohta aika erottamaton parivaljakko. Tähän yhteiskuvaan Hippoa ei ole käsketty vaan ite se siinä vieressä istuskeli.

Minäkö muka lapsityranni?

Olen nyt lukenut yli puolen välin englantilaista kirjaa, joka kertoo lasten uniongelmista. Eilispäivän alusta lähtien meillä ei enää käytetä tuttia. Ymmärsin, miksi meillä sekä äiti, isä, lapsi ja jopa koirakin herää monta kertaa öisin ihmettelemään maailman menoa. Siksi, ettei Kerttu osaa yöllä herätessään nukahtaa itsekseen vaan vaatii joka kerta jotain suuhunsa, joko tissin tai tutin. Tätä tapahtuu meillä pahimmillaan kahden tai kolmen tunnin välein. Kyllä sen kerran tai maksimissaan kaksi kertaa jaksaa vielä syöttää mutta siihen päälle ne tutin tarjoamiset. Päiväunillemenot meni täysin ilman ongelmia. Yöunillekin nukahdettiin kohtalaisen helposti, mutta sitten reilun kahen tunnin unien jälkeen se alkoi. Meillä ja varmaan naapureillakin valvottiin puolitoista tuntia keskellä yötä. Välillä rauhoituttiin ja melkein nukahettiin ja taas jostain löytyi potkua vielä taistella sen tutin perään. Kävin aina muutaman minuutin jälkeen rauhoitelemassa tyttöä ja silittelemässä ja lähin pois. Lopulta ajattelin että kirjassa myös neuvottiin, että jos ei halua täysin jättää heti yösyöttöjä pois kertaheitolla voi myös pikkuhiljaa vähentää imetysaikaa öisin. Sain itselleni paremman mielen kun lopulta annoin periksi ja imetin tyttöä normaalia lyhyemmän ajan ja laitoin tyytyväisen tytön nukkumaan. Aamuyöstä toinen imetys ja nukkumaan ilman tuttia. Aamulla seittemän aikaan noustiin toooosi pirteänä ylös.

Kirjassa perusteltiin yösyöttöjen lopettamista ja vähentämistä asteittain mm. sillä, että yli 3kk ikäinen vauva pystyy vaan ei välttämättä halua olla yötä syömättä. Lisäksi ihmisen elimistön pitäisi olla öisin lepotilassa, varsinkin ruuansulatuksen. Tiiä sitten, mutta meillä kyllä kokeillaan toinen ja vaikka kolmaskin yö. Ihan hulluun huudatukseen meillä ei mennä, aikansa kutakin. Jos ei tepsi niin ei sitten. Ollaan sitten vaikka vielä puoli vuotta ilman viiden tunnin yhtäjaksoisia unia.

Sellaista meillä. Mutta toivotaan ettei siellä Suomessa ainakaan yhessä perheessä olla unetonta yötä vietetty tänään alkaneen kisauran takia. Agentit voisivat laitella niitä tuloksia tännepäin...

Meilä tuo piha rehottaa jo niin pahasti, että pitkän tauon jälkeen kävi yks jeppe tarjoamassa puutarhapalveluitansa. Pitkän tinkaamisen jälkeen tehtiin sopimus. Tulevat kerran viikossa leikkaamaan nurmen ja laittamaan pihan muutenkin kuntoon. Hinnastakin saatiin neuvoteltua alennusta. Automaattinen kasteluhan meillä tuon vedenjakamisen hoitaa, siihen ei tartte puuttua.

Eilen käytiin taas kerran ihmettelemässä telkkuja, mutta jätettiin vielä ostamatta.

Tuosta telkun puuttumisestakin johtuen opettelin tämän netin käytön mm. elokuvien katsomiseksi. Ja saahan netistä kaikkea muutakin, esim. tv-sarjoja. Ja kaikkihan katsoo täydellisiä naisia paitsi minä. Joten tuumasta toimeen ja pistin lataukseen ekan kauden koonaisuudessaan. Nyt mylly on jauhanut 86 tuntia putkeen ja tällä tahdilla noin 30 tuntia vielä ja sitten startataan. Aika kauan tuossa menee ja liekkö kauan menee koko kauden kattomisessa. Eka latasin sarjan pilottijakson yksinään ja kun aloin sitä kattomaan, se olikin espanjaksi dubattu. Yritin nyt hakea englantilaisen version, katotaan sitten ehkä ylihuomenna menikö tääkin homma harakoille.

Kotiäitin arkea

Tähän arkeen kyllä alkaa tottua. Ennen kuin kello on 11 aamulla koira on kusetettu ja uitettu, lapsi syötetty ja leikitetty ja laitettu nukkumaan, pyykkiä pesty koneellinen ja monta paitaa silitetty, imuroitu koko talo ja muutenkin paikat on kunnossa. Voi keittää kupin teetä ja istua koneelle. Eikä päätäkään enää säre pepsivieroituksen vuoksi. Enää ei huvita töihin paluu, kuten aiemmin välillä halutti takaisin kodin ulkopuoliseen työhön. Ei ainakaan tällä hetkellä.

Samalla kun imuroin, tyhjensin myös meidän ikioman pieneläinhautausmaan. Se on tuossa parvekkeen oven sisäpuolella lattialla. Illalla listin siihen nuita pikkupyrkyreitä, jotka yrittää tulla sisään. Eilen myrkytin kyllä molemman ulko-oven aluset ja tänään lisäsin suolaa oven eteen. Katotaan illalla paljonko porukkaa yrittää vielä sisään. Pitää muuten ottaa järeämmät aseet käyttöön jos ei ala sana kiiriä kavereille asti.

Tuohon kotiäitin tämänaamuisiin hommiin kuului myös pinnasängynpohjan alaspäin laskeminen. Tähän asti olen vain miettinyt, että koska se pitää laskea ja tänään tuli se aika. Neitille kun selän kääntää se töröttää istumassa. Kolme päivää sen taidon oppimiseen meni, eikä sitä ole nostettu istumaan vaan itse sen keksi. Vielä saisi hiukka miettiä, että mihinpäin siitä istumisasennosta sitten kaatuu kun kaatuu.

Täällähän nämä asuinalueet on vartioituja, eli tuolla on portti josta vahti päästää autot tulemaan sen jälkeen kun tietää minne asunnolle ne ovat menossa. Kävelijät ja pyöräilijät on tähän mennessä päässeet muualtakin, esim. tienpäädyistä nurmikon kautta. Nyt niihin laitetaan aidat, yli metrisen metalliaidat. Samoin ainakin yhden tekojärven ympärillä on jo aidanrakennuspuuhat aloitettu. Nyt sitten kun esim. kauppaan lähtee kävelemällä, pitää kiertää kai sieltä portin kautta. Samoin jos rakentavat kaikkien järvien ympärille ne aidat, loppuu Hipolla uimakelit. Plääh. Pitää kai se pikkunen muoviuima-allas hommata tuonne pihalla. Saavat sitten talon pienimmät naisväen edustajat polskia siellä, siis tyttö ja koira.

Kävin tässä välissä vähän lukemassa taas kisatuloksia ja voi herran pieksut. Kuka oikeasti keksii tosi typeriä nimiään koirilleen. En nyt viitsi niitä tällä kertaa mainita, mutta joku raja kai pitäis olla nimen pituudellakin mitä voi laittaa. Äitinihän aikoi ainakin vielä joku aika sitten laittaa seuraavalle koiralleen nimeksi Juhana Helmenkalastaja, joka sekin on tosi typerä, jos se on ns. virallinen kutsumanimi. Ainahan sitä voi kotona kutsua koiraansa millä nimellä vaan, mutta...

Mun lähettämät postikortit olivat jo saapuneet Suomeen. Ei siinä siis mennyt sitä kymmentä päivää, joka jossain opuksessa luvattiin. Elän siis toivossa, että ne KGBn lupaamat ASBt joskus myös saapuu tänneasti. Ne on kai eilen tai toissapäivänä lähetetty.

Valtakunalliseen agilitypäivään on saatu kyllä tosi hyvin tapahtumia ympäri Suomen. Ihan etelästä Rovaniemelle asti. Pääkaupunkiseudulla ei kyllä harrastajien lisäämiseksi tarttis tehä yhtään mitään, päinvastoin. Voisi pitää jotain tosi naurettavia tapahtumia, että saatais jonot lyhenemään... Yhtäkkiä tuli mieleen, että onpa sitä kerran oltu Kemissä lumilinnassakin pitämässä agilitynäytöstä. Alkuajoilta tulee kyllä muitakin muistoja mieleen. Ihan alussa reenattiin ominpäin esteitä ja kun mentiin ekoihin kisoihin ihmeteltiin että voiko ne esteet olla muussakin järjestyksessä kuin suorassa jonossa... Silloin 10 vuotta sitten kuletiin Lehdon Ollin bussilla ympäri Suomen yhden kisan takia. Myöhemmin oltiin muistaakseni Hautalan Reiman autolla liikenteessä ja sillä kävin ekoissa karsinnoissakin. Auto oli joku asuntoauto tai pikkubussi ja ihan täynnä koiria ja ihmisiä, mutta hyvin tuloksin kotiin palatiin.

Hampaidenkirskuntaa

No niin tämä kone on saatu toimimaan. Oli aika lailla tukossa, mutta yli tunnin konsultatio veljelleni sai taas asiat oikenemaan. Eihän insinööri voi osata käyttää tietokonetta, ei. Jos nyt sais laitettua niitä kuviakin lisää.

Sain hyvät tuliaiset Suomesta, läjä lehtiä, siideriä 3 pulloa ja lapselle purkkeja, tosin ei niitä marjapurkkeja joita pyysin siksi, ettei täällä sellaisia ole. Sain omenapäärynää. No pääasia, että purkit muistettiin tuoda. Ei kuulemma ollut vaikeaa lähteä Suomesta tänne suuntaan. Ollaan silti tultu siihen tulokseen, että on melkein sama missäpäin maailmaa asuu, samanlaista elämää se on jokapuolella. Paitsi, että täällä ei voi kisata agilityssä.

Kerttu tekee vaan niitä hampaita. Nyt se on oppinut jostain, kai isältään, hampaiden narskuttamisen jalon taidon. Siellä ylhäällä on yksi pikkuinen nysä johon se narskuttaa alahampaitaan. Todella ärsyttävän kuulosta, vaan ei kai sille mitään mahda. Kerkeävät vielä kulua pois ennenkuin kokonaan edes puhkeavat. Lisäksi eilen tyttö nousi ekaa kertaa itse istumaan. Kerkesin hakea kameran ja saaha muutaman kuvankin napattua ennenkuin tasapaino horjui.

Pepsin juonnin lopettamisen seurauksena poden päänsärkyä, mutta sehän on tuttua juttua aikaisemmista lopettamisista.

Ensi kuussa Suomeen, jihuu! Vaikka ei täälläkään tylsää ole.. Tapasin muuten tässä yhtenä päivänä isoisän jolla oli sylissä Kerttua 6 päivää vanhempi tyttö. Asuvat tuossa 50 metrin päässä, enkä ole aiemmin niitä tavanneet. Ovat Etelä-Afrikasta. Lisäksi olen tavannut yhden turkkilaisen naisen, jonka poika on vajaa 7 kk. Jos tässä jotenkin jonain päivänä voisi tutusta heihin kaikkiin vähän paremmin ja voidaan sitten äitien kesken vertailla lapsosia.