Avasin äsken ensimmäisen tuliaispullon, siideriä. En siis takaa tekstin oikeellisuutta enää, koska tuo juomani yksi lasi kihahti kyllä hattuun. Se kun on puoli lasia enempi kuin ainakaan puolen vuoden aikana on mulla alkoholia kulunut.
Tänään käytiin Karppisen perheen kanssa sellaisen kaupan kuin Maxin alennusmyynnissä. Kauppa on muutenkin jo halpa ja alennusmyyntiähän ei voi ohittaa. Kerttu sai kolme uutta paitaa, yhteensä maksoivat 7 euroa, ei siis kamalan kallista. Ihan hyvä silti ettei sieltä muuta tarttunut kyytiin. Äsken kävin vielä ruokakaupassa. Tuli sieltä jotain ruokaakin, muunmuassa pari palaa juustoa tiskiltä. Toinen oli jotain pippurijuustoa ja toinen on mustikkajuustoa. Joo, ihan mustikalle se maistuu ja muutenkin aika erikoiselle. Ei sitä juustoa kukaan muu vielä ollutkaan ostanut, oli ihan uusi paketti tiskillä. Siinä matkalla ruokakaupasta autolle jalat jotenkin vielä veivät Mothercare-kauppaan, eli siis lastentarvikekauppaan, josta mukaan lähti syöttötuoli. Oon niitä jo aika kauan kattellu mutta miks ne siitä muuttuis. Otin sellasen ihan perusmallin. Myyjä lähti raahaamaan sitä autolle ja kysyi onko lapselle turvaistuinta. Näytin, että kaukalo on. Myyjä sanoi, että voi rouva kun nuo ovat vain kuuden kuukauden ikäisille tarkoitettuja. Vastasin että meillä Suomessa ne menee kyllä lähes yhteen ikävuoteen asti. Naurahti vain ja sanoi, että perjantaihin heidän alensa jatkuu ja heillä on tarjouksessa myös istuimia. Meillä Britaxin kaukalon ohjeissa lukee ihan selvästi, että oliskohan 13 kiloon asti käytetävissä. Ei täällä maassa muutenkaan läheskään kaikki lapset istu istuimissa saati sitten että vöissä. Enkä kyllä siirrä Kerttua ihan täysin istuvaan asentoon ennen syksyä.
Takaisintulomatkalla joku väläytti valoja josta tajusin, että ajoin koko matkan kauppaan ja takaisin ilman ajovaloja. Täällä kun ei päivällä pidetä valoja päällä niin ei niitä sitten illallakaan hoksaa laittaa.
Kotipihalla avasin Kertun puolen oven ja napsautin ovet lukkoon, laitoin avaimet takapenkille, keräsin tavarat syliin ja pamautin ovet kiinni. Avaimet jäi siis sisälle. Onneks Mikko melkein just soitti ja kertoi vara-avainten oleva kotona sisällä. Menin sitten hakemaan niitä oikeita avaimia autosta, jossa ne eivät ollukkaan. Ne olikin sisällä. Joten ihan turhat kirosanat ja turha paniikki, taas.
Ja melkein paniikki iski kun näin muutaman printatun valokuvan tässä tietsikkahuoneen penkillä. Öö, mistä ne on tullu. No asia selkis kun Karppisen perheen äitiltä oli tullu kolme puhelua. Olivat tulleen pimpottaan ja koputteleen ja ovihan meillä on aina auki. Eikö teillä ole? No olivat tuoneet kuvat sisälle asti. Hyviä ovat. Olivat samalla tutustuneet meän naapureihin, joihin me ei olla tutustuttu. Niitä kun ei koskaan juuri näe kuin pihalla tulossa tai menossa. Perheen äiti on kuulemma kaiket päivät kotona, kuten minäkin. Ehkä niihin joskus törmää.
Tänään hoksasin, että taas on pari taloa tyhjentynyt lisää. Muunmuassa se venäläisen perheen koti näyttää ammottavan tyhjyyttään. Ihmettelinkin kun sitä isoäitiä ei ole pitkään aikaan näkynyt. Mihin lie muuttaneet. Jospa heillä on sama kohtalo kuin monella, että kun vuosi tulee täyteen ja pitäisi uusia vuokrasopimus niin kappas vaan, vuokra nouseekin 40% eikä siihen oikein ole varaa. Täällä se on tavallista. Sähkökin voi maksaa uskomattomia summia, vai miltä kuulostaa 180 euroa kuussa sähköstä ja vedestä. Täällä sekin voi olla arkipäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti