tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Aurinkoa!



Jos tähän väsymykseen on lääke niin se on kyllä aurinko. Sinne lähetään viikon päästä. Otin lasten kanssa äkkilähöt finnairin sivuilta ja mennään viikoksi Dubaihin moikkaileen tuttuja ja rannalle kaiveleen hiekkaa. Yli kuukauen olen kytänny äkkilähtöjä aurinkomatkojen sivuilta, mutta suomalaisilla on näköjään kaikkea muuta ku matti kukkarossa. Ei mitään äkkilähtöjä. Olin jo valmis lentämään 15 tuntia Lontoon kautta tai Riikan kautta, mutta finnairilla näköjään myyään kans ns. äkkilähöt halvemmalla. Minä ja lasoset maksaa 710 euroa ja suorat lennot päiväaikaan. Satulle mennään punkkaamaan ja laitoinki jo listaa, mitä me tehään viikon aikana. Tekemistä olis paljon, vaikkei mennä vesipuistoihin yms. lisukkeisiin. Kertun kohokohta tulee olemaan mm. Ainon näkeminen ja simpukoitten keräily. Ittellä kohokohta on se hetki ku menee tädellisessä bikinikunnossa biitsille vaatteissa, jotka ei mahu päälle. Tästä ruhosta ei saa viikossa mitään irti. Enkä ees yritä.

Hipon juoksu alkoi sitten vihdoin ja viimein. Tietysti viikonloppuna olis ollu agilityn b-maajoukkueleiri ja juoksu alko perjantaina. Reenit jäi siis väliin koiralta, muttei multa. Lauantai oltiin lasten kanssa mm. fysioterapeutin luennolla. Ite kyllä keskityin siihen veikkaukseen, kuinka kauan kehtaan olla nuitten elohiirien kanssa siinä pulpetissa. Hämmästys oli suuri, kun päästiin koko luentonippu loppuun asti. Sunnuntai oli aivan huippu. Olin ilman ketään liikkeellä, monta tuntia huippu koulutusta. Vaikkei ollu oma koira mukana (ehkä just siksi) opin tosi paljon oikeista ohjauskuvioista. Suomalainen (J.) on vaan niin huippu.

Kävin myös työhaastattelussa. Tosin heti aluksi todettiin, ettei se paikka sovi mulle. Se olis fyysisesti aivan liian raskas paikka. Kävin Jorvissa rekry-tyypin luona laittamassa hakemusta sisään. Toivotaan, että jotain poikis. Sitä paikkaa, jota hain, oli hakenu 0 sairaanhoitajaa mun lisäksi ja 27 perushoitajaa. Netistä bongasin meilahesta neurologisen osaston, jonne haettiin yökköä. Viime yön olin sitten siellä. Töissä yli 4 vuoden tauon jälkeen. Pala nousi kurkkuun siinä vaiheessa, kun tajusin, että olen yksin hoitamassa niitä 7 ventovierasta neuron potilasta. Ikinä en ole yhtään neuron vikaa hoitanu. Vuoro meni kuitenki loistavasti. Olihan siellä valvonta, jossa oli 2 kokenutta hoitajaa, joita ahkerasti tenttasin. Samoilla silmillä hoidin tänään Kertun kerhoon ja sieltä kotiin ja Hempan mentyä nukkumaan otin melkein 2 tunnin nokoset. Kun heräsin, oli puhelimessa tyrkyllä 7 uutta vuoroa.

sunnuntaina, tammikuuta 17, 2010

Paluu p....n tasolle


Hipon juoksua ei ole näkyny, joten startattiin eilen kahessa kisassa Kirkkonummen omassa hallissa. Olis ollu paree menemättä kokonaan. Ekaa kertaa tämä 2 lasta mukana (ja hereillä), kylmä halli ja itte kisaaminen ei luonnistunu. Hemppa rupes kitisemään heti ku lähin radalle tutustumaan. Lopulta se pääsi toiseen tutustumiseen mukaan, en pystyny enää kuuntelemaan. Radoista en tykänny. Aina kun rataprofiilin näkee, siitä joko tykkää tai ei. Yleensä ne, joihin tykästyy, menee myös hyvin. Asennekysymyshän se siis on. Kyllähän siellä joku pystyi ainaki makseissakin tuplanollan tekemään. Me tehtiin tuplahylky. Ne oli aivan mentävissä, mutta mua rupee heti ahistaan ne sarjahypyillä tehdyt kiemurat: takaa, takaa ja eestä. Eiku eestä, takaa ja takaa. Vai miten se oli? Koira kyllä kulki, mutta omat kädet huito pikkusen liikaa, kuten videoista näkee. Kyllä, mullon pari videota! Ne on kyllä kännyllä kuvattuja, mutta menettelee.

Kisapaikalta kotiin ja pakattiin pari kassia ja auton nokka kohti mökkiä Hämeenlinnassa. Suunniteltiin sitä jo viikolla ja ihme tapahtui kun se idea toteutui. Meän perheessä on yleensä paljon hyviä ideoita. Mökillä oli aika reippaasti lunta, mutta mitä varten meillon maasturi, jos ei just sitä pihaan ajoa varten. Sitten vaan patterit täysille ja takkaan tuli. Vai miten se meni? Kuka sen takan sai sytytettyä ja monennellako kerralla... No lopulta tuli saatiin ja hyvä tuli saatiinki. Takka alko höyryämään ja se hormi siinä vieressä/ylhäälläki halkes... Oli kai liian kovat lömmöt tai jotain... No ei se pahasti. Mukavaa oli tähän aamuun asti. Kun heräsin, olin aivan puolikuollu. Ei voi kai mitään diagnoosia sanoa, mutta yleinen heikotus. Siitä ei tullu yhtään mitään, piti vaan ottaa rennosti (ei ole vaikeeta). Löysin kaapista panadoliaki, mutta ei siitä apua ollu. Eikä ruuasta. Eikä mistään. Nyt illalla otin toisen panadolin ja se vähän helpotti. Alko hikeä pukkaan. Tuli taas mieleen ne yksinhuoltajaäitit, kuka niitten lapsia hoitaa kun äitit makaa sängyssä puolikuolleena?


Perjantaina harrastettiin Kertun kanssa penkkiurheilua. Mentiin Hartwall-areenalle kannustamaan Kärppiä voittoon. Oltiin kai liian huonoja faneja kun hävittiin 4-1 lopulta. Mahtavaa oli olla jääkiekkoa kattomassa monen, monen vuojen tauon jälkeen. Kerttu tykkäs kans, vaikka voiton tais viiä popparit ja limsa. Myös Jokerien maskotti sai paljon huomiota. Mennään kyllä uusiksi.
Tuo otsikko piti kuvata vaan eilisten kisojen tuomaa olo, mutta tässä kirjoittamisen lomassa se konkretisoitui kun kävin kuuraamassa pikkumiehen paskat tuolta lattialta, seinältä ja neitin (onneks se ei ole kotona) dvd:stä. Puuha-Pete palapeli lensi suoraan roskiin, siitä ei olis puhasta enää tullu. Kyllä nämä kotiäitin tylsät tilanteetki siis voi vaihtua tosi nopeasti. Elämä on huisin hauskaa! Ja näköjään se panadol palautti myös huumorintajun..
Videossa tuo p...amaakari esittää tanssiansa naapurin Ellan kengissä.

tiistaina, tammikuuta 12, 2010

Tärkeitä tuliaisia Eckeröstä


Ahvenanmaalle lähettiin kukonlaulun aikaan perjantaiaamuna lasten, Kaisan ja kahen länderin kanssa. Auto oli lastattu suhteellisen tiukkaan, pitihän mukaan ottaa kärryt, matkasänky, pulkka (?), kassit, nyssäkät plus ihmiset ja koirat. Onneks koiraluku on järkevissä mittasuhteissa ja kokokin on riittävän pientä. Turun satama oli jo miinoitettu kymmenillä muilla koira-autoilla ja ne saatiin laivaan lastattua. Heti laivassa oli oikea tunnelma. Lähes koko paatti oli täynnä tuttuja ja itellä oli olo, että oltais menossa ihan ulkomaillekin asti kisaamaan. Ahvenanmaalla oltiin iltapäivällä ja asetuttiin kaupunkiin heti. Hotelli oli avoinna vain koiravieraille ja niitä riitti. Joka huoneessa oli joku tuttu tai puolituttu ja tunnelma myös sen mukainen. Sama meno jatkui koko viikonlopun. Lauantaina oli 3 kisaa kolmosille ja 2 alemmille luokille. Mahtavassa hallissa, mahtavalla kumirouhepohjalla oli mahtavaa kisata. Kertulle oli jo laivalla löytyny useampia kamuja ja lapset saikin olla aika vapaasti hallissa ja touhuta omiaan.

Heti eka rata tuntui jo ensinäkemältä tosi kivalta ja sitähän se oli. Hippo tais olla pikkusen liian innokkaana ja veti 2 ekaa kontaktia omalla tavallaan, ei ajatustakaan pysähtymisestä, vika kontaktieste oli A, jossa simputin sitä ja ootin useamman sekunnin alastuloa. Nollalla päästiin maaliin ja sijoitus 5. Toinenkin rata tuntui kivalta, vaikka oliki aika sumppua. Se oli hyppyrata ja siitäkin nolla. Uskomatonta, mutta totta, saatiin tehtyä se tuplanolla, joka vaaditaan kesän arvokisoihin osallistumiseen. Samalla sm-kisavaatimukset tuli täyteen, mm-karsinnoista puuttuu vielä yksi nollatulos. Meille noi sm-kisat tulee olemaan tänä(kin) vuonna se tärkeämpi tapahtuma. Tai yritetään päästä edes sinne...


Oli vähän tyhjä olo kyllä sen jälkeen kun se tulos oli tehty. Illan viimeinen rata oli kans mukava ja vauhdikas, siinä tuli vaan yksi pieni mutta erityisen tärkeä lipsahus, joka johti väärään rataan ja hylkyyn. Sunnuntaina oli todella kinkkinen rata, jolla maksit oli saanu 7 nollaa, minit vähän vähemmän ja medit sai kokonaista 3. (Joka luokassa oli noin 50 kisaajaa) Me ei oltu siinä kolmen joukossa. En ollu ees päättäny ohjaussuunnitelmaa ennenkuin menin radalle. Selvitin silti sen vaikean kohan, mutta sitten aivan yksinkertaisessa paikassa kielto muurilta. Loppupätkällä sattu vielä pikkunen väsähtäminen iteltä, enkä ollu siellä missä piti ja Hippo meni kokonaan nurin yhellä hypyllä, rima siis alas. Se oliki ainut rima viikonlopun aikana.



Koira jakso tosi hyvin koko viikonlopun ilman päikkäreitä. Päivisinhän se vetelee sikeitä useamman tunnin ja käy pääsääntöisesti vain lyhkäsillä lenkeillä, ainakin pakkasten aikaan. Onneks mies ottaa sen melkein aina nykyään kävelylle mukaan. Saa edes jotain liikuntaa. No, nyt ootellaan juoksua, joka varmasti iskee viikon päästä kun olis b-maajoukkueleiri Hyvinkäällä. Kerrankin osasin edes kysyä oikean kysymyksen oikealta ihmiseltä ja sain selville leirin kouluttajat etukäteen. Toisen kouluttajan oppiin haluaisin eritoten päästä.

En käsitä miten, mutta eilen sain raahattua itteni ja lapset aamulla MLL:n perhekahvilaan tuohon lähikirjastoon. Mukavia ihmisiä ja tulen varmasti käymään siellä uudestaanki. Illalla saatiin vielä odotettuja ex-Dubaivieraita kylään ja lapset nautti. Hermanni yritti olla myös menossa mukana, vaikkei sitä ehkä kukaan ymmärtäny.. Tänään alko Kertulla seurakunnan päiväkerho. Olin siellä H:n kanssa mukana ekat 10 minsaa, jonka jälkeen neiti sano, että saatte lähteä. Ohjaaja tuntu tosi mukavalta. Hieman itteä häiritsi ne kaikki "jeesustelut" siellä seinillä. Jäin silti vielä sinne perhekerhoon aikaa tappamaan ja siitä en ole varma, menenkö sinne enää. Lähinnä tarkoitus oli olla vaan siinä Kepan kerhon lähellä, jos neitillä joku hätä tulee. No hätä ei tullu ja varmaan voin jatkossa vaan jättää ja lähteä kotiin. Perhekahvila on varmasti hyvä paikka muille, mutta itelle ne rukoukset ja virret ei oikein istu. Meillä taitaa olla tässä omalla alueellakin samana päivänä kerho, joten vaihan sinne. Kerttu oli tykänny kovasti uuesta kerhostaan ja oli aivan mielissään. Varsinkin maalaaminen oli ollu tosi kivaa. Edellisessä kerhossa eivät tainneet maalata kuin yhen kerran, mutta siellä oliki tuplamäärä lapsia. Tässä kerhossa oli tänään 7 mukulaa.

Energialatausta ootellessa... haukotus. Onneks päivää piristää huomattavasti brittien julkkis-BB, joka on menny reilun viikon verran. Aluks tuntui, ettei siellä ole ketään kiinnostavaa, mutta oikeastaan ne kaikki on hyviä tyyppejä. Vielä lisäbonuksena sinne tuli Ivana Trump. Ladyn taloon tulo tehtiin yllätyksenä kaikille aivan mahtavasti. Asukkaitten piti esittää kaikkien jotain rooleja tms. Jenkkilaulaja Sisqo teki yhen brittiräppärin kanssa katoamistaikatempun sellasen ison laatikon kanssa ja sai tempun tehtyä. Kun se sitten taikoi sen kamunsa takaisin, laatikossa oliki Ivana. Kaikki oli aivan ällikällä lyötyjä. Mukana on myös todellinen jeesustelija Stephen Baldwin (yks niistä Baldwinin näyttelijäveljeksistä), julkkisten ex-parittaja Heidi jenkeistä (istunut linnassa yli 3 vuotta), ruotsalainen laulaja Basshunter (disko/teknojumputus Now you're gone) joka on iskeny silmänsä ja suunsakin nyt kiinni ex-Rollarityttöystävään 21v Katiaan, joka siis heilasteli sata vuotta itteään vanhemman Ronnie Woodin kanssa. Lisäksi siellä on 2 povipommmi-Jordanin ex-miestä, toinen häkkitaistelija ja toinen laulaja. On siellä vielä jotain Dynastia-näyttelijää ja kolmos-sivuntyttöä yms. Kaikki oli alussa niin hienoja ja erikoisia, mutta ekana iltana eka tehtävä oli kaikkien ahtautua miniauton sisälle. Siinä karisi kaikki hienous ja julkkismaisuus. Aivan mahtavaa viihdettä ja englanninkielen ylläpitoa. Sillä mää sitä ainaki itelleni puolustelen.

keskiviikkona, tammikuuta 06, 2010

Morot saunasta!


Tai siis ei me nyt saunassa olla, mutta kuuma on. Sisällä siis. Kävivät toissapäivänä säätämässä jotain lämmityksiä ja lupasivat tulla eilen säätämään loppuun. No eivät tulleet. Säätimiin ei kuulemma saa ite koskea, joten avoimia ovia ollaan vietetty. Ihan jumalaisen kuuma. Ei viittis ihan alastikaan olla kun ei nuita sälekaihtimia kuitenkaan muista vääntää kiinni. Ei ole kroppa sitä "jumalan parasta antia."


Kuusi on pakattu taas boksiinsa oottelemaan ens joulua, kaikki koristeet on laitettu laatikkoon. Olohuoneeseen saatiin eilen laitettua verhot paikoilleen tai ainaki osa. Mää halusin sellaista valkoista höttökangasta ja niin me Ikeasta koko perheen voimin sitten ostettiin tollasta luonnonvalkoisella pohjalla olevaa harmaa/oranssi-marjakangasta. Että ei sitten ollenkaan valkoista, mutta ihan siistit ne on. Pitää vielä käydä ostamassa lisää samaa kangasta niin on riittävästi.


Saatiinhan sitä kylmyyttäkin tänne kun sitä kaipasin. Joulun aikaan koitin tehä jäälyhtyjä, mutta viikossakaan ei jäätyneet. Sain sitten tehtyä 3 kipaletta ja lopuksi ämpärit tietty jääty rikki asti. Kylmyyttä riittää niin paljon, ettei purinan reeneistä tule yhtään mitään. Hippo koittaa kävellä kahella jalalla heti kun ulos astuu. Onneks tänään pääsin Kaisan kanssa sporttikoirahallille reenaileen. Perjantainahan meillä on lähtö Ahvenanmaalle kisaamaan, lauantaina 3 kisaa ja sunnuntaina yks. Lapset lähtee mukaan, joten "hauska" reissu tiedossa. Toivotaan, että on muitakin epätoivoisia, jotka raahaavat Kepalle kamuja mukaan.


Kävin viikonloppuna kattelemassa kisojaki Hyvinkäällä, kun en muistanu ilmoittautua. Kiva olis ollu kisata sen sijaan, että kaheksisen tuntia kuluttaa aikaa turisteiluun. Se on kyllä lähes yhä kivaa kun itte kisaaminenki. Että toisaalta en tiiä ,mikä olis mulle se paras homma agilityn parissa. Tuomariksi en halua kun en ole niin pikkutarkka tyyppi, että voisin olla tasapuolinen. Ei kai se kuitenkaan tervettäkään ole, että ajelee aika useasti vaan kattomaan kisoja vaikka 100 kilsan päähän?
Ja nyt takas kattomaan mäkihyppyä! Ai että sitäki on kaivannu yli 3 vuotta, että omasta töllöstä tulee jotain muuta ku krikettiä, jalkapalloa tai kameliraveja.