Paluu p....n tasolle

Hipon juoksua ei ole näkyny, joten startattiin eilen kahessa kisassa Kirkkonummen omassa hallissa. Olis ollu paree menemättä kokonaan. Ekaa kertaa tämä 2 lasta mukana (ja hereillä), kylmä halli ja itte kisaaminen ei luonnistunu. Hemppa rupes kitisemään heti ku lähin radalle tutustumaan. Lopulta se pääsi toiseen tutustumiseen mukaan, en pystyny enää kuuntelemaan. Radoista en tykänny. Aina kun rataprofiilin näkee, siitä joko tykkää tai ei. Yleensä ne, joihin tykästyy, menee myös hyvin. Asennekysymyshän se siis on. Kyllähän siellä joku pystyi ainaki makseissakin tuplanollan tekemään. Me tehtiin tuplahylky. Ne oli aivan mentävissä, mutta mua rupee heti ahistaan ne sarjahypyillä tehdyt kiemurat: takaa, takaa ja eestä. Eiku eestä, takaa ja takaa. Vai miten se oli? Koira kyllä kulki, mutta omat kädet huito pikkusen liikaa, kuten videoista näkee. Kyllä, mullon pari videota! Ne on kyllä kännyllä kuvattuja, mutta menettelee.

Kisapaikalta kotiin ja pakattiin pari kassia ja auton nokka kohti mökkiä Hämeenlinnassa. Suunniteltiin sitä jo viikolla ja ihme tapahtui kun se idea toteutui. Meän perheessä on yleensä paljon hyviä ideoita. Mökillä oli aika reippaasti lunta, mutta mitä varten meillon maasturi, jos ei just sitä pihaan ajoa varten. Sitten vaan patterit täysille ja takkaan tuli. Vai miten se meni? Kuka sen takan sai sytytettyä ja monennellako kerralla... No lopulta tuli saatiin ja hyvä tuli saatiinki. Takka alko höyryämään ja se hormi siinä vieressä/ylhäälläki halkes... Oli kai liian kovat lömmöt tai jotain... No ei se pahasti. Mukavaa oli tähän aamuun asti. Kun heräsin, olin aivan puolikuollu. Ei voi kai mitään diagnoosia sanoa, mutta yleinen heikotus. Siitä ei tullu yhtään mitään, piti vaan ottaa rennosti (ei ole vaikeeta). Löysin kaapista panadoliaki, mutta ei siitä apua ollu. Eikä ruuasta. Eikä mistään. Nyt illalla otin toisen panadolin ja se vähän helpotti. Alko hikeä pukkaan. Tuli taas mieleen ne yksinhuoltajaäitit, kuka niitten lapsia hoitaa kun äitit makaa sängyssä puolikuolleena?

Perjantaina harrastettiin Kertun kanssa penkkiurheilua. Mentiin Hartwall-areenalle kannustamaan Kärppiä voittoon. Oltiin kai liian huonoja faneja kun hävittiin 4-1 lopulta. Mahtavaa oli olla jääkiekkoa kattomassa monen, monen vuojen tauon jälkeen. Kerttu tykkäs kans, vaikka voiton tais viiä popparit ja limsa. Myös Jokerien maskotti sai paljon huomiota. Mennään kyllä uusiksi.

Tuo otsikko piti kuvata vaan eilisten kisojen tuomaa olo, mutta tässä kirjoittamisen lomassa se konkretisoitui kun kävin kuuraamassa pikkumiehen paskat tuolta lattialta, seinältä ja neitin (onneks se ei ole kotona) dvd:stä. Puuha-Pete palapeli lensi suoraan roskiin, siitä ei olis puhasta enää tullu. Kyllä nämä kotiäitin tylsät tilanteetki siis voi vaihtua tosi nopeasti. Elämä on huisin hauskaa! Ja näköjään se panadol palautti myös huumorintajun..

Videossa tuo p...amaakari esittää tanssiansa naapurin Ellan kengissä.