Eilisillan ja yön ajatuksia

No niin nyt laitetaan nukkumaan. Menet siihen omaan sänkyyn noin ja otat tosta sormesta kiinni. Lauletaan nyt Sinistä unta. No tässähän meni vaan kymmenisen minsaa. Mää meen nyt alakertaan. Jaahas, alle tunti kulu ja huuto alko kuuluun yläkerrasta. En mene sinne heti vaan viien minsan päästä. "Eikö tuo ole jo hysteeristä huutoa?" Ei ole vastaan. Menen silti. Laitan tytön takas makuuasentoon ja lähen pois. Sinne nukahti uusiksi. Olipa helppoa.

Taas kuluu tunti ja sen jälkeen ei oo niin helppoa. Menen itte kans viereiseen sänkyyn ns. nukkumaan ja kuuntelen sitä huutoa. Aina välillä rauhoittelen ja laitan Kertun taas makuuasentoon vaan aina se nousee seisomaan. Ja puree sitä sänkyä. Pure vaan, onneks se ei ollu kallis sänky ja jos oikein lujaa puret ja se menee paskaks, voi olla, ettet koskaan saa sisarusta. Ihan niinku se tajuais.

Välillä käyn naapurihuoneessa kuikuilemassa, jossa mies nukkuu sikeästi kuorsaten.

Mietin aina välillä naapureita, mitähän ne mahtaa aatella. No, oli niiltäki kuulunu jotain välienselvittelyjä edellisenä yönä. Kerttu nukahtaa kolme kertaa kolmen tunnin aikana istualteen, jalat roikkuu pinnojen välistä eikä se tajua kellahtaa makuulleen. Ja taas jatkuu. Huutoa siis yhestätoista kahteen. Yritän olla nukkumaisillani ja olla välittämättä. Kahelta kaajan tytön makuulleen ja siihen se nukahtaa. Menikö tuo taas ihan hukkaan, ei luulis olevan vaikeeta kellahtaa nukkumaan. Mutta kun se vaan on. Aamulla herätään yhtäjaksoisen unen jälkeen puoli ysiltä herätyskellon soittoon. Herätyskello siksi, että yöt on nukkumista ja päivät touhuamista varten. Aamulla mies kysyy, että no, millanen yö oli. Etkö sää kullu mitään? En.

Maahanmuuttajat munaa ittensä

Munattiin kyllä kunnolla aamulla ittemme. Käytiin Carrefourissa ostoksilla ja välillä sanoin Mikolle, ettei tuota purkkaa sais kyllä jauhaa julkisella paikalla. Ramadanin vuoksi. Ai niin, se sanoo ja varmaan niittas sen jonnekki hyllyyn. Aikamme pyörittiin kaupassa ja haettin vielä jätksit pakastealtaasta ja alettiin syyä niitä siinä maailman suurimman ostarin käytävällä keskellä Ramadania. Securitymies tuli sanomaan, että tuo on kiellettyä. Me pöljät! Hävetti aivan tolkuttomasti. Ja jotta tarpeeksi todistettaisiin tyhmyytemme, jätettiin ne tavaran säilytykseen viedyt (toisesta kaupasta ostetut) tyynyt sinne kokonaan. Hokattiin kotona, että ne jäi lunastamatta.

Ramadanin aikaanhan kiellettyä on siis julkisilla paikoilla syönti ja juonti. Kotona ei saa esim. soittaa musiikkia niin, että muut kuulee. Eikä harrastaa seksiä auringonvalon aikaan. Positiivista on se, että työpäivän pitäisi olla vain 6 tuntia. Täähän ei tietty toteudu ainakaan meän perheessä.

Oli muuten carrefourissa myytävänä suomalainen sauna. Harvian kiukaalla varustettu koppisauna. Vieressä oli myynnissä suomesta tuotuja koivuklapeja. Niitä olis voinu ostaa ihan kannatusmielessä.

Videoita netistä

Jos ei oo muuta tekemistä, käykääpä kattoon näitä:

Pikku äxidentti
Shakiran uus video
Jätetään seuraava jätski syömättä
Jätetään se ekakin syömättä...
Ja muista olla tööttäilemättä vanhuksille!

Ja kuka juntti sen meän uuden ulkoharjan varasti, tuokoon heti takasi!

Viinirypäleitä vaipassa

Alko jo hiostaan kun en päässy koko päivänä koneelle. Mikko teki etätyötä koko päivän ja äsken lähti pomonsa luo jatkamaan hommia. Nyt alko jo helpottaan ja muutamassa minsassa päivitin itteni takaisin BBn tapahtumiin. Jos joku ei ole kattonu sitä videota, mikä Mikan ajoi talosta, niin tässä se on. Toivottavasti tuonne tulee jotain elämää tuonne taloon, alkaa oleen aika tylsää jo. Hena takasi, vaadin. Tai Perttu. Tai Matti Nykänen...

Taas tuli kahesta asiasta kotoisa olo. Kimi Räikkönen oli eilen ollu Dubaissa. Oli ajanu formula-autolla tuolla asfalttitiellä. Toinen kotoisa asia oli piimäpullo, mikä löytyi lähikaupasta. Pullossa lukee, että valmistettu Valion lisenssillä, tai jotain sellasta. En oo vielä maistanu. Pandan lakuahan löytyy toisesta lähikaupasta. Ikeasta saa herkkukurkkuja ja esim. lakkahilloa. Sirkku-sokeria löytyy Carrefourista. Ja manikyyrisetissä oli ohjeet myös Suomeksi. Mitähän vielä? Hapankorppuja löytyy Jumeirahin suunnalla olevasta kaupasta.

Ja Kerttu kutsuu vaihteeksi. Johan se nukkuikin jo melkein tunnin yöunia. Löysin uuden tämän hetken parhaan töllöohjelman. MBC 4-kanavalta tulee the house of tiny tearaways. Siinä samaan taloon tulee asumaan kolme perhettä, joilla on ongelmalapsia. Yhellä on kuuro tyttö, joka hakkaa suuttuessaan päätä seinään tai lattiaan. Yhellä poika ei syö juuri mitään kuin pakosta. Yhellä on kolme lasta, joista kukaan ei nuku omissa sängyissään. Koko perhe nukkuu samassa sängyssä. Vanhemmat ei oo nukkunu keskenään seittemään vuoteen. Kauhulla katoin, että tuoko on meänkin tulevaisuus. Samalla laitoin kertulle välipalaa syöttötuolin pöydälle. Pilkoin leipää ja viinirypäleitä ja se napsi niitä hyvällä halullaan suuhun. Oli kuin enkeli. Ei muuten kannata vuojen ikäselle antaa kovin paljoa viinirypäleitä heti kerralla. Ne löytyy vaipasta muutaman tunnin päästä täysin sulamattomina.

Ja toiset synttärit...

Laitoin ne kutsutekstarit toissailtana. Ihmettelin kun eilen illalla tuli viesti, että kiitos kutsusta, tullaan aamulla. Aamu-uintien jälkeen tulin kotiin ja siinähän ne viimeiset vieraat olivat. Oli vähän päivät menny sekasin. Onneks eilen illalla osasin ootta vieraita vielä tänään ja kielsin Mikkoa koskemasta siihen viimeiseen kakkupalaan. No sillä ei tee vaikeeta olla syömättä kakkua. Päinvastoin. Kerttuhan tykkäsi kun taas oli vieraita.

Eilen tuli vielä pikavisiitille ne turkkilaiset, joilla kävin edellisenä päivänä. Hiukka hävetti ajaa ne jo parinkymmenen minsan päästä pois, mutta mitä tulivat myöhässä. Me lähettiin leikkipiiriin tuonne alle kahen kilsan päähään. Autolla se matka kesti silti yli puoli tuntia, koska näillä kahella alueella ei ole muuta yhistävää tietä. On pakko kiertää tosi kaukaa. Olihan taas iso talo täyttä suomalaismuksuja juoskemassa ympäriinsä. Varmaan taas talon emäntä huokasi helpotuksesta kun viimiset vierat laittoi oven kiinni. Meille se porukka ei koskaan mahtuis (varmaan noin 20 lasta + äitit) vaikka tapoihin kuuluu, että se piiri on kiertävä. Meidät se kiertää... kaukaa...

Viikonloppuna käytiin pitkällä autoajelulla. Sattumalta kattelin tien varrella olleista porteista sisään. Yhessä kohassa kiljaisin, että mitä tuolla oli. Oliko ne lasten vai koirien esteitä. No tehhään uukkari ja takasi. Näyttää koirien esteiltä, mutta isommilta kuin tavis agilityesteet. Siellä oli rengasta ja hyppyä jos jonkinmoista ja kaikki peräkkäin nurtsilla. Vielä kerran ajettiin siitä ohi ja näin että joku sotilas/vartija seisoi siinä portin eessä. Samalla snne meni yks kyttäauto. Ne oli siis koirien esteitä. Niillähän on ne resuiset esteet toisessa paikassa, mutta koskaan en oo ketään siellä nähny. Pitää joku päivä taas ajaa ohi ja haaveilla.

Meille on ilmaantunu kierrätyslaatikko autokatokseen. Ohjeissa lukee, että limsatölkit, vesipullot ja lehet eri bokseihin ja pusseihin. Kerran viikossa ne tyhjennetään. Siinä lapussa luki, että Dubaissa tulee 4000 tonnia jätettä päivässä. Yhessä täällä mietittiin, että paljonko se on. No paljon. UAE on kuulemma maailman eniten jätettä tuottavia maita. Ei oo vaikeeta uskoa. Kertakäyttökulttuuri kukoistaa.

Kerttu 1v!

Tänään on Kertun synttäripäivä. Eilen käytiin ostamassa lahja, dinosaurusauto. Arvasin, että se on mieluinen, koska sitä pystyy pukkaamaan samalla tavalla kuin taperokärryä. Käytiin myös ostamassa kakku, jota tänään tarjottiin vieraille. Laitoin muutaman tekstarin eilen illalla menemään ja aamulla oli pieni olohuoneemme porukkaa pullollaan. Ja kaikki tulivat paketin kanssa. Kerttu saikin hienon puhelimen, palapelin ja vaaleanpunaisen penkin. Paperit ja paketit kiinnosti tietysti hiukan enempi, mutta varmasti kaikki lelut tulee käyttöön.

Äitin mielestä parasta tässä päivässä on se, että tajuaa onnistuneensa pitämään tuon lapsen hengissä ainakin yhen vuojen. Kyllähän sitä sen mahan kantaa ja vielä saa sen lapsen synnytettyäkin, mutta että sen saa pysymään hengissä. Ja musta on tulossa joku imetysnatsikin kohta puolin. Ylpeänä nyt voin sanoa, että olen imettänyt lastani kokonaisen vuoden. Enkä ihan heti ajatellu lopettaa.

Leikkasin ne tutit kahtia kolme päivää sitten ja viimeiset kaksi paketissaolevaa lahjoitin äsken eteenpäin. Meillä siis ei enää heräillä tutin tippumiseen. Yllättävän helposti se on mennyt. Tutin korvikkeena on nykyisin laulava äiti ja äitin sormet. Jotain kappaletta pitää hyräillä ja antaa sormet tunnusteltavaksi. Yöheräilyt ei silti ole historiaa, vielä ainakaan. Mutta yleensä loppuyö nukutaan jo paremmin.

Käytiin eilen turkkilaisilla kylässä. Kysyin omasta mielestäni, että vieläkö teillä öisin syödään. Joo, yleensä porkkanaa ja puuroa... Kielimuuri tuli vastaan. Sanoin antavani Kertulle lehmänmaitoa pari kertaa päivässä. Samanikäisen pojan äiti sanoi, että suositus on aloittaa vuodenikäiselle lehmänmaito. Sitten se kysyi, että laitanko siihen maitoon sokeria tai jotain muuta. Siinä tuli se kulttuuriero. Viimeistään se ero tuli siinä, kun tämä äiti juotti pojalleen appelsiinimehua. Katoin silmät kierossa.

Eilen alkoi se ramadankin. Sen kyllä huomasi ostarissa. Käytävät ammotti tyhjyyttään. Kahvilat oli kiinni kun sinne mentiin viiden aikaan ja seittemän aikaan kun lähettiin pois, ne oli auki. Muslimit eikä muutkaan täällä saa juua eikä syyä julkisilla paikoilla auringonpaisteen aikaan olleskaan. Edes purkkaa ei saa jauhaa eikä kuntosalilla juua vettä, paitsi jumppasalissa piilossa. Lapset saa tehä kaikkee, ja raskaanaolevat. Jos sääntöjä rikkoo, voi joutua putkaan. Ja tää kestä kuukauden verran. Muslimit kuulemma syö sitten öisin. Heräävät kolmen aikaan syömään. Ja pitäis pitää jotain peittävämpää vaatetta. Ite en taas tajunnu mitään kun aamulla menin altaalle ja otin Kertulle aamupuuron mukaan ja syötin sen siellä. No, onneks se on lapsi.

Uusia harrastuksia

Oon kehitelly muutaman uuen harrastuksen. Ihan takuulla ei muilla ole samoja. Yks on mannapuuron jokapäiväinen keittäminen. Siis ihan joka päivä. Toinhan Suomesta kilon niitä ryynejä. Kun ne loppuu, siirryn niihin puuroriiseihin, jotka myös toin Suomesta.

Toinen harrastus on tuonne ulos sijoittuva. Nurmialueilla on sellaset automaattiset kastelulaitteet, jotka ei aina ihan toimi. Jotkut miekkoset niitä silloin tällöin nostelee ylös. Siis niitä systeemejä, joiden pitäis automaattisesti nousta nurmesta ylös ja alkaa suhuttaa vettä. Oon minäki alkanu nostella niitä. Se on mukavaa. Siitä tulee jotenki sama olo kuin koiran karvojen nyppimisestä... Saa jotain hyvää aikaiseksi.

Kolmas harrastus on sängyn hankkiminen tyhjään vierashuoneeseen. Kävin jo katomassa yksillä suomalaisilla vuodesohvaa ja melkein jo sovin, milloin se meille toimitetaan. Tulin kotiin ja mietittiin yhessä, että se on liian pieni meille. Tosiasiassa Mikkohan siinä nukkuis aika paljon. Se ei pysty nukkuun, kuten en minäkään, Kertun kanssa samassa huoneessa. Mun vaan ei tartte käydä kodin ulkopuolella töissä, joten yritän nukkua Kepan kans samassa sängyssäki.

Kyllä kotiäitillä on hyvät mahikset kehitellä vaikka mitä tekemistä. Mullaki on nykyisin niiin paljon tekemistä, että se Abu Dhabin salukinäyttely meni ihan sivu suun. Löysin muuten eilen netistä amerikan pitt bull terrierierien myynti-ilmoituksen. Pentueen isä oli ihan Arabiemiraattien terrierien hallitseva suojelumestari. Huh huh. Määkin haluan nähä ne kisat.

Kohta kun saan itteäni niskasta kiinni ja asian loppuunkäsiteltyä, menen ja leikkaan kummatkin kaksi tuttia kahtia ja heitän ne roskiin. Viimeinen keino saaha yöt sujumaan ilman kymmentä herätystä. Niin siis sitten viikon itkemisen jälkeen. Ehkä.

Autokauppaa

Viikonloppuna käytiin kyllä autokaupoissakin. Neljässä!!! Ollaan aateltu hankkia toinen auto, jolla olis varaa ajaa Suomessakin. Jos sinne täältä sitten tullaan. Itte kyllä haaveilen, että pääsis vaikka Silvia Trkmanin kanssa Sloveniaan reenaileen tai jonnekki Belgiaan tai vaikka Ranskaan kisaileen pariksi vuojeksi. No nää nyt on tällasia haaveita. Eikä se Trkman kyllä tänä vuonna pärjää kun Frodo on siellä ja Laamanen laittaa puomista suoraan tiukan käännöksen 360 astetta. Jos siis tuomittee medien perusradan.

No mutta käytiin kattoon Audeja, Wolkkareita, Mersuja ja Volvoja. Audin liikkeessä ei ollu yhtään farmaria ja sitte ei taas yhtään A3-4-luokkaa. Jos jostais halvalla sais niin voisin ottaa sellasen pienen Audin. Wolkkarin liikkeessä katteltiin tavallisia golfeja ja plussaa. Se plussa olis kyllä kiva. Mersumiehiä en oo koskaan ymmärtäny. Mun mielestä vaan tietyn tyyppiset ihmiset ajaa mersuilla. En halua olla sellanen ihminen. Ainoastaan semmonen pieni tilatyyppinen mersu oli ok. Volvonliikkeessä katteltiin S40, johon Hipon olis vaikee tulla kyytiin. Hattuhyllyä ei saa pois. V50 olis ihan ok, V70 taas jo hintavahko kakkosautoksi. Tarttetaanko me farmariautoa toiseksi ja ostetaanko uus vai käytetty? Sitä tarttee alkaa miettiin kunnolla kun se auto pitää kummiski tilata 3 kk ennen ostoa, siis jos haluaa uuden ja se pitää omistaa täällä 6kk ennen maastavientiä.

Olis kyllä ihan kiva kokemus joskus käyä nuissa Ferrarinliikkeissä yms missä ei muuten tulis koskaan käytyä. Täällä on sellanen Automarketkin, jossa on satoja käytettyjä autoja myynnissä. Siellä voi omalla autolla kierrellä ja kattella. Tosin suomalaisilla on tapana olla jotenkin älyvapaita ja mielikuvituksettomia, että kaikilla on samanlaiset autot. Suurimmalla osalla on Volvot. Nyt osa oli tilaillu GTI Golffeja. Siitä tulee varmaan kakkosautosuosikki.

Eilen kävin pitkästä aikaa taksilla ostarilla. Emirates mallissa kierreltiin Kertun kans taas muutama tunti. Se on kyllä ainaki vielä helppo shoppailukamu. Nyt oli ekaa kertaa tosi lähellä, etten menny esim. Luis Vuittonin kauppaan. Sen vieressä on läjä niitä kauppoja, joihin tarttis eka ostaa vaatteet ja käydä kampaajalla ja kosmetologilla, että sinne vois mennä. Niihin on kyllä helppo mennä kun niissä on ne ovenavaajatkin, jotka toivottaa tervetulleeksi. Ehkä niissäkin pitää vierailla ennenkuin täältä muuttaa pois.

Tänään Mikko tuli joskus kolmen aikaan töistä. Uskomatonta. Tosin se oli heränny yöllä neljältä ja käynnistäny tietsikan. Se voi kohta liittyä nuitten mulimien yötouhuihin. Täällä alkaa kohta Ramadan. Silloin ei saa julkisilla paikoilla ainakaan syyä eikä juua auringonpaisteen aikaan. Ne kuulemma herää yöllä kolmen aikaan sitte syömään.

Arkinen aherrus

Viikonloppu se mennä vilahti ohi taas. Perjantaina sain kuningasajatuksen. Vaihdetaan yheksi yöksi nukkumisjärjestelyjä niin, että minä nukun kunnon yöunet ilamn keskeytyksiä alakerrassa ja isä nukkuu tyttönsä kanssa ylhäällä. Yöimetykset kun on historiaa ja on tässä jo yli vuosi tullu nukuttua katkonaisia öitä. Tulos oli seuraava... Yheltä heräsin kun Kerttu kitisi enkä nukahtanu enää uusiksi, vaikka se nukahti. Kahen jälkeen alkoi uusi ktiinä ja menin varovasti ylös. Siellä se isäriepu kanniskeli tyttöään, jonka volyymitaso vaan nousi. Vaihettiin järjestelyjä ja menin Kertun kanssa samaan sänkyyn ja samantien kun laitoin sen selälleen ja annoin käden sille hipelöitäväksi se nukahti uusiksi. Kuulemma ne lapset viimesitään 18-vuoden iässä alkaa nukkuun kokonaisia öitä.

Eilen lähettiin taas asioita hoitamaan. Ehotin, että mennään sekä Ikeaan että Bur Dubaihin ostaan sitä turvaistuinta. Huom. Kerttu istuu vieläkin kaukalossa vaikka jalat tulee jo komeasti yli reunan. Mikko katto mua ja sano, että oot nyt asunu täällä yli puoli vuotta, onko sun mielesät järkeä lähtä tähän aikaan kahteen ihan eri paikkaan? En taas ajatellu, että oli iltapäivä. Mun mielestä ne kaks paikkaa on kyllä aika lähekkäin, mutta piti valita, minne mennään. No mentiin Ikeaan. Nyt saatiin jotain ostettuakin. Viikko sitten päästiin siellä yks kerron kierreltyä kunnes tuli tappelu ja kotimatka oli hiljainen. Nyt ostettiin työtuoli, lamppu, naulakko ja Kertulle portti rappusiin. Työtuolia ollaan haettu monta vuotta. Vielä jos joku sais laitettua tuon portin paikoilleen.

Uudet naapurit

Käytiin eilen uudessa kyläpaikassa. Vierailtiin tälle samalle alueelle muuttaneen suomalaisperheen luona iltapäivällä. Matkaa oli vain se alle puoli kilsaa mutta tuolla 40 asteen helteessä sekin teki tiukkaa. Piristävää se silti aina on. Yleensä päivät menee hyvin aina siihen asti kun Kertulle saa ruuan annettua päikkäreitten jälkeen, eli johonki kolmeen. Sitten alkaa se ootus. Milloin se mies tulee töistä tai milloin on sen verran viilempää, että voidaan mennä Hipon kanssa ulos. Tosin nyt jostain syystä Mikko on tullut muutaman päivänä jo ennen kuutta töistä. Liekö sillä uudella ei-niin-mukavalla-pomolla osallisuutta asiaan.

Pomo ei ole enää suomalainen. Entinen oli. Karsinnoissa olin kauakisten sukulaisten luona yötä Vantaalla ja ne mietti, että onkohan se niitten tuttu mies kans Dubaissa. Oli kuulemma niitten virallinen kesäkissa ja pojan paras kaveri lapsuusajoilta. Nimen kuultuani tajusin, että se oli se Mikon pomo. Pieni on maailma. Yhtä pieni maailma taas oli kun tuolla suomimammojen kahvilatapaamisessa jutskailin yhen mamman kanssa, joka kuultuaan agilityharrastuksestani sanoi, että oli viime vuonna istunu lentokoneessa jonkun agilityharrastajan vieressä. Oli joku nuorimies, joka oli menossa mm-kisoihin ja oli kuulemma ihan hyvin menestynyt aiemminkin. Kuvauksien perusteella ei ollu kyllä muita vaihtoehtoja ku Aaltosen Mikko.


Vastapäiseen taloon kannetaan just uusia huonekaluja sisälle. Viime viikolla entiset muutti pois, yks päivä siellä maalattiin seinät, kuten täällä aina maalataan kaikki kun asukkaat vaihtuu. Ja nyt sinne kannetaan lupaavasti pinnasänkyä, parvekekalusteita ja vatsalihaslaitetta. Meilläkin on muuten sellanen vatsalihaslaite varastossa. Joo, kyllä mää sitä käytän, ihan varmasti, ostetaan vaan...

Sain eilen travellinkista vastauksen Hipon lentolippukyselyyn. Vastasivat, että olivat saaneet sen 12,90 eruoa per kilo tiedon lentoyhtiöstä suoraan ja ne olivat siis antaneet väärää tietoa. Valitettavasti eivät voi tehdä asialle mitään. Hohhoijaa. No mitähän mää voisin tehä? Pikku ero maksaa yli 700 euroa kuin 200 euroa.

Jääkiekon sm-liigakin alkoi eilen. Mun liigapörssi-joukkue sai ihan kohtalaisesti pisteitä. Piti silti antaa heti aamusta parille tyypille kenkää, jotka eivät ees päässeet pelaamaan eilen.

Tunkkasta ilmaa

Ikuisuusaiheesta... nyt ei olla valvottu yöllä, mutta ei myöskään nukuta illalla. Toiset päikkärit alkaa vissiin oleen historiaa meidän perheessä ja meno on sen mukaista. Neiti muistuttaa iltaisin kännissä heiluvaa kääpiötä. Jalat menee miten sattuu ja kokoajan muksahtelee nurin. Päivisin on kuin itte aurinko, joten pienet on murheet.

Nyt on nokian kotirouvien uima-allaspiiri taas alkanu kokoontua. Useana aamuna ollaan keräännytty altaalle heti aamusta. Me ei kyllä olla sinne selvitty kuin joskus ysin aikaan, osa menee sinne jo heti kasin jälkeen. Yks aamu tuli joku äiti kahen lapsen kanssa ja tervehti englanniksi. Sitten se kysyi lapsiltaan suomeksi että mihin penkille laitetaan pyyhkeet. Altaalla siis ei ollu taaskaan ketään muita kuin suomalaisia ja sinne tuli lisää suomalaisia. Saatiin siis lisää vahvistusta. Olivat muuttaneet ihan vähän aikaa sitten tälle samalle alueelle meän kanssa, välimatkaa ehkä 300m.

Eilen käytiin kahvilatapaamisen jälkeen Tanjan ja Elvi-vauvan kanssa Emirates mallissa shoppailemassa. Hyvä päivä, en ostanu yhtään mitään. Se on saavutus mulle. Kotimatkalla yritettiin tulla tuttua reittiä, mutta kappas, siinä yhessä isossa risteyksessä olikin auto tulessa. Se oli kyllä jo palanu aika kauan, alkoi oleen melko romuna. Koko risteys oli ihan sekasin ja mekin jouduttiin etsimään kiertoreitti kotimatkalle. Kumpikin pikkuneiti alkoi oleen unen ja ruuan tarpeessa, mutta ihmeellisesti se jaksoivat olla rauhassa sen vajaan puolen tunnin matkan ajan. Täällähän ei voi koskaan tietää, missä on ruuhkat. Ikean reissut on aina jännityksellisiä. Ikea on ehkä 20-30 kilsan päässä meiltä, mutta matka sinne voi kestää jotain 30 minsan ja kahen tunnin välimaastosta.

Yks päivä lehessä oli Dubai-faktaa uusiksi. Täällä on nyt muistaakseni 1,4 miljoonaa asukasta ja niistä yli 70% on miehiä! Sen kyllä huomaa nuista rakennustyömaista, joka paikka on täyttä haalarimiehiä. Lehet on myös täynnä raiskausjuttuja. Aina ne on joitain intialaisia, pakistanilaisia tai libanonilaisia tai ihan tämän maan kansalaisia, jotka on ottaneet jonkun kyytiin ja vieneet johonki hiekkamaalle ja raiskanneet. Sitten ne väittää, että maksoivat uhrille. Yrittävät lievennystä tuomioihin.

Meillä vajoaa maa auton alta! Autokatoksen alusta on ihan kuopilla. Se on vajonnu sen jälkeen kun tuo auto ostettiin. Kiva parkkeerata sitä kun yrittää laittaa sen sellaseen paikkaan, mikä ei olis vajonnu. Pitäis ehkä soittaa joku korjaaja siihen. Oon kyllä nähny kun muistakin kämpistä on pihaa käyty laittaan uusiksi. Meillä pitäis kyllä nuille ilmastointilaitteillekki soittaa joku korjaaja. Haju alkaa olla aika muheva ja laitteitten toimivuus ei ole ihan ok. Tosin, mikäpä näissä taloissa toimisi.

Agilitykurssien vetäjä kyseli tullaanko seuraavalle jaksolle, mutta on kyllä meille vielä liian kuumaa. Vastasin, että tullaan sitten seuraavalle. Alkaa kyllä oleen jo vieroitusoireita. Aattelinkin tilata netistä viime vuojen mm-videon. Katotaan nyt eka paljonko tulee postimaksuja.

En saa taaskaan kuvia laitettua tähän...

Ei nukuta

Aika vähässä kirjoitusaiheet. Illalla sain Kepan nukkuun puoli 11 illalla, herätys tunnin päästä, taas puolen tunnin päästä ja yöllä neljän aikaan herättiin huutamaan. Huutoa jatkui yli tunnin. Siinä välissä käytiin hakemassa alakerrasta panadolia, vesipullo ja vaihettiin vaippa. Pieruja myös rekisteröityi muutama. Liekkö sitten se lehmänmaito pyöriny mahassa vai ne "välihampaat" alhaalla, jotka tekee tuloaan. Mikään ei ollu hyvä. Oli aika lähellä jo minunkin hermot mennä. Yöllä mietin, että jos ei tekiskään enää toista lasta. Jos sais nukkua jo vaikka vuojen päästä kunnollisia öitä. Kunhan Kerttu oppis puhumaan ja sanomaan, mikä vaivaa öisin.

Ei ollu vaikeeta mennä aamulla reiluks tunniks altaalle pulikoimaan ilman Kepaa. Viidettä lastaan oottavalle Terhille siellä valitin kun en selviä yhenkään kanssa...


Tämä netti-tv ei oikein taas toimi. Eilen sain BBn näkyviin vasta illalla. Ihan tarpeeks sitä silti on tullu katteltua. Tuo Kaki on aivan kauhee. Sekotus Juhan af Grannia ja jotain pornostaraa. Koko ajan äänessä, eikä ketään kiinnosta. Oli kyllä optikko ollu ihan rehellinen sanoessaan, ettei koskaan ole rumempia laseja tehny. Heidi on joku wannabe-jessica simpson. Ihan kiva kuites ku on Simosta. Arista taas tuli heti joku kummajainen, kun paljasti olevansa biuseksuaalinen. Se kyllä näyttääki siltä. Sari taas... huh huh. Ihan oikealla alalla varmaan töissä. Tosi tyrkky. Veikkaan, että tuo Tatu pääsee pitkälle. On aikas tylsä, mutta mukavan oloinen.

Dubaihin avattiin muuten viime viikolla eka H&M-kauppa. Toinen avataan lähipäivinä. Ihmetyttää vaan taas kun siellä valikoimassa on Suomen tyyliin talvivaatteita. Lämmintähän ei kyllä enää ole kuin noin 40. Talvi lähestyy.

Nukkumista vai ei?

Aamulla virkeänä... toiveajattelua. Milloin tuo lapsi alkaa nukkuun yhtäjaksoista unta useamman tunnin? Illalla sain sen ysin jälkeen vasta nukkumaan yliväsyneenä huudon kanssa. Eka huuto kuului tunnin päästä, toinen toisen tunnin päästä. Kolmannella kerralla otin sen samaan sänkyyn ja yöllä muutama lisäherätys tuohon vielä lisää. Haluaako joku lapsista haaveileva Kertun lainaksi yökylään? Käsiä ei näytä nousevan...

No suht koht pirteänä silti aamulla... tehtiin eka vähän hyväntekeväistyötä. Ainakin suunnilleen. Muistin, että läheisessä spinneyksessä on Feline friendsin kirjamyynti. On sellanen paikallinen pelastakaa kissat- järjestö. Käytiin Kertun kans hakemassa muutama lasten kirja, yks vessalukemiskirja ja itelle otin sellasen James Herriot kirjan, jossa oli paljon piirroksia bortsuista. Siis kuvituksena. Yks Kertun kirja oli nimeltään "miksei uni tule?".... Enpä ole ennen englanninkielisiä kirjoja ostanutkaan.

Päiväunet kyllä sujuu jos ei yöunet. Kolme tuntia yhtä putkea. Mutta toki sitä joskus täytyyki koisia. Iltapäivällä käytiin vielä Battuta mallissa ostoksilla. Ei sieltä kyllä mitään järkevää saatu. Muutama uusi lelu Kepalle. Huominen vielä aikaa olla "tyttöjen kesken" kotosalla, kunnes se viidakossa villiintynyt mies tulee kotia.

Muutama lisäys...

Kerttu on tänään saanu ekaa kertaa muuta maitoa kuin rintamaitoa ja hyvin maistui. Ihan innoissaan joi yhteensä 100ml lehmänmaitoa kahteen otteeseen ja oli kummissaan kun maito loppui pullosta. Ei ainakaan vielä oo mitään ongelmia ollu. Yhen vuoden ikä alkaa lähestymään ja tarkoituksena olis lopettaa imetys siitä sitten pikkuhiljaa. Näin sitä vaan selvittiin vuoden ikään vaikka alussa hermoiltiin monta kertaa, että tuleeko sitä maitoa tarpeeksi vai ei?

Dubaissahan ei ole niitä tiennimiä juuri missään. On vaan road 35 ja 27c jne. Postilaatikoita ei oo, postilokerot vaan. Nyt täällä aloitetaan teiden nimeämiset ja tulevaisuudessa olis tarkoitus, että jokaisella talolla olis postilaatikot. Niin ainakin ymmärsin lehtijutusta. Huraa. Tosin tuskin me niitä tullaan näkemään. Tien varressa on uuden vesipuiston mainoskin ja yks päivä luin tarkemmin sitä mainosta, opening 2009. Metrokin tulee joskus tän vuosikymmenen lopussa.

Dubai on muuten ainoita maita maailmassa, jossa Mc Donaldsilla on kotiinkuljetus.

Matkapäivitystä

Palataampa siihen kotimatkaan. Ensinnäkin surkeasti menneiden Kemin kisojen jälkeen (3 kisaa, joista ekasta vaan nolla, joten 6 nollaa meillä siis kasassa ens vuotta varten, ei riitä mihkään...) noustiin yöjunaan, jolla porskuteltiin Helsinkiin. Sunnuntaiaamuna oltiin pääkaupungissa ja aikaa koneen lähtöön oli 8 tuntia. Kiertelin aikani hiljaisella kaupungilla ja käväisin kysymässä turistioppailta olisko hietsun kirppis sinä päivänä "auki", no olihans e. Eikun ratikkaan koiran ja lapsen kanssa, sitä ennen olin vieny tavarat säilytykseen rautatieaseman lokeroihin. Kirppiksellä oli aivan sairaasti porukkaa ja ostettavaa. Järkevästi ostin vain 2 mekkoa Kertulle. Samalla yritin herätellä Joonaa, jolla oli Espoon puolella Hipon lentoboksi. Tunnin päästä ekasta soitosta taisin saaha sen hereille. Sovittiin, että tulen junalla vastaan ja haen sen boksin. Jotenkin se kello riensi ja nopeasti nappasin boksin matkaan ja junalla, koiran ja kärryjen kanssa takasin Helsingin puolelle. Tavarat säilytyksestä ja lentokenttäbussin kyytiin. Aikaa ei olu yhtään liikaa ainakaan kun näin sen jonon siellä kentällä. Hyvät oli suunnitelmat osataa vaikka mitä tuliaisia sun muita. Varmistin virkailijalta, että olen menossa oikeaan jonoon, siihen mikä oli noin 200 metriä pitkä. Joo, olin minä. Rautatieasemalta ostin onneksi kilon puuroriisiä, pottumuusijauhetta ja mannapuuroa. Jos vaikka koti-ikävä yllättää...

Siinä jonossa toisella käellä pukkasin Kertun kärryjä, joissa se ei tietenkään suostunu kauaa istumaan. Toisella käellä pukkasin tavarakärryjä, Hippo oli jossakin kolmannessa käessä ja jalalla potkin sitä boksia eteenpäin. Aikani kun siinä jonossa mutkiteltiin, päästiin tiskille. Siinä välissä varmistin vielä kerran, että olen oikeassa jonossa. Siitä huolimatta virkailija siinä tiskillä, jonotettuani sen vajaan tunnin, sanoi, että olen ihan väärässä odotushallissa! Aikani asiaa selviteltyämme todistin virkailijan olevan hakoteillä. Hipon lento piti lähteä maksamaan 2 kerrosta alaspäin, jonka ajaksi jätin koiraparan boksiin sinne ruuhkaan. Maksutiskillä tuli pienoinen yllätys. Lasku oli yli 700 euroa, kun se piti olla reilut 200 euroa. Maksoin ja sanoin palaavani asiaan myöhemmin. Eihän siinä ole mitään ideaa matkustaa Venäjän kautta, jos se on kalliimpaa kuin turvalisemmat maat. No takaisin yläkertaan pelastaan Hippoa ja viemän sitä sinne erikoismatkatavaratiskille. Heiheit ja sitten kiireesti ettimään sitä lähtöporttia. Se oli tietenki vihon viimeisessä nurkassa tosi kaukana ja aina välillä kattelin niitä näyttöruutuja, joissa luki "final call". Juostiin loppumatka ja onneks siellä tiskillä oli ruuhkaa. Kaikki muut oli suhteellisen venäläisen näkösiä.. Kone lähti pikkusen myöhässä.

Ai niin, se finnairin virkailija sanoi siellä tiskillä, että tiedänhän, että joudun ottaan koiran Moskovassa koneesta pois ja hoitaan sen itte seuraavaan koneeseen. Jepajee... Vaihtoaikaa oli vajaa tunti ja kokemukseni mukaan Moskovan virailijat tosi nyrpeitä. Kysyin asiasta noustessani Moskovan koneeseen ja se täti lupasi varmistaa, että koira tulee samaan koneeseen. Itte onneksi näin koneen ikkunasta, että Hippo tuotiin sinne koneelle. Huoli siis pois. Matka meni muutenkin mukavasti, Kerttu touhusi omiaan sylissä ja siinä "seinäkopassa". Dubaissa oltiin puolen yön jälkeen ja sitten vain seuraava huoli taas, miten sen Hipon on käyny. Oottelin aikani sitä matkatavarahihnalla, muttei sitä näkyny. Puolisen tuntia kuupoilin ja kysyin sitten asiasta. "Ei rouva, se koira pitää hakea cargo-villagesta". Just joo, viimeksi se tuli matkalaukkujen seassa. Ei kun Mikko ettimään ja autolla muutama kilsa ihan toiseen paikkaan. Eläinlääkärille piti soittaa ja herättää se tarkastamaan Hippo. Ystävällinen setä sieltä tuli ja koko hommassa meni varmaan tunti, ennenku saatiin Hippo pikapissatusten jälkeen omaan autoon. Kunnossa se taas oli. Ei ainakaan näkyviä traumoja. Jälkeenpäin kuulin, että Eskolan Kaisan mies oli lastannu Hipon Moskovan koneeseen.

Kyllä Dubain vielä tunnistaa 2,5 kuukaudenkin jälkeen vaan paljon on talot taas kasvaneet. Laskin, että rakennustahti on sellaiset reilu kerros per viikko. Tiet menee taas eri reittejä ku ennen, viikonloppu on vaihtanu paikkaa ja skype on blokattu tästä maasta. Ei worki enää. Naapurit muutti pois just kun saivat pihan valmiiksi. Lämpöä on enempi ku tarpeeksi (45), mutta se kuulemma on jo viilenemään päin. Paljon on taas uusia suomalaisia muuttanut tänne. Yhet joutu muuttaan muualle kun vuokra nousi 40%. Kahteen perheeseen tulee perheenlisäystä. Siinäpä ne tärkeimmät. Tuo viikonloppujuttu on kyllä ihan sekavaa vielä. Nyt kaikilla pitäisi olla pe-la viikonloppu, mutta en tiiä onko näin.

Lehestä muuten bongasin Abu Dhabissa olevan salukien näyttelyn. Sitä pitäis lähtä kattoon. Onhan sinne joku 160km matkaa mutta samalla tulis nähtyä sekin kaupunki. Sähköpostiin oli tullu myös agilitykurssi-ilmoitus. Sinnekin voisi mennä, ei kyllä ihan vielä, on liian kuumaa.

Viime viikonloppuna käytii naapuriemiraatissa, Sharjahissa ajelemassa ja aika omituista mutta mukavaa oli kun paikallisradiossa alkoi soida Rasmusta. Lieventää Suomi-ikävää. Ensimmäisessä kahvilatapaamisessa, jossa oli muuten runsaasti porukkaa, suomalaiset naistenlehet tekee myös hyvin kauppaa, sekin osaltaan auttaa Suomi-ikävässä. Tänään vielä ikäänkuin ennaltaehkäiseväksi avuksi avasin big brotherin 24/7 koneelle. Olisin tosiaan voinu jo jonkun kuristaa tämän netin takia, suurelta osin siksi, kun tiesin tuon ohjelman jo alkaneen. Viime vuonna vimeisillään raskaana katoin 24/7 digiboksin kautta minimissään varmaan 5 tuntia päivässä. Nytkin se on kokoajan taustalla.

Tämä päivä menikin menneiden tapahtumien kattomisessa. Samoin agilityrintaman tapahtumapäivitys kesti aikansa. Useat tulokset on jo luettu ja erityisesti Åke-kelpien luokkanousu lämmittää. Samoin tietysti Quukkiksen hopea sekä pk-viestin että vepen SM-kisoista. Ja nyt unten maille, jonne Kertun vienti tänään kesti piinaavan pitkään.

Hengissä ollaan...

ja ketään en ole vielä keriny kuristaakaan. Eilen oli jo lähellä. Netti ei ole toiminu koko sinä aikana kun tänne Dubaihin taas tultiin. Joka päivä ollaan soitettu ja on luvattu soittaa takaisin ja lähettää joku korjaaja. No yks aamu seittemän jälkeen tulikin joku toteamaan että on sellanen vika, johon pitää tulla toinen korjaaja. No se toinen tuli tänään. Eilen otin Kertun syliin ja menin valittamaan paikan päälle, että en lähe tästä rakennuksesta pois, ennenkuin sanotte ajan, jolloin tulette. No nyt kun tää kone toimii, on 100 osoitetta, missä pitäis käydä. Sähköposti on plarattu läpi ja agilitysivut. Pankissa pitäis käydä, vararikko on lähellä. Hipon lento maksoikin yli 700 euroa!! Siitä pitäis laittaa valitukset. Big brother on menny jo monta viikkoa ja minä ihan kuutamolla. Mies on Keniassa virkistymismatkalla työpaikan kanssa ja Kerttu kiipeää portaita heti kun selän kääntää. Ja se kävelee täysillä. Hippoki on hengissä, siinäpä ne tärkeimmät. Palataan asiaan!

Niin ja turha skypeillä, sehän on tässä maassa kiellettyä ja mahdotonta nykyisin! Siis hallelujaa. Ihan oikeesti.