keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Suomessa ollaan

Mistähän aloittais matkakertomuksen... Paperisia lippujahan mulla ei ollut, ne piti saaha kentältä. Niitä käytiinki silloin muutama päivä sitten hakemassa, mutta se toimisto oli kiini. Luotettiin siihen, että se on ennen lennon lähtöä auki. No ei ollu. Kävin infosta kysymässä ja neuvoivat menemään lipunmyytitiskille. Sieltä neuvoivat meneen turvatarkistuksen läpi ja tiskille suoraan. Lastattiin tavarat kärryyn ja menin neitosten kanssa porttien läpi. Tiskiltä kysyin lippuja ja miekkoset ihmettelivät. Antoivat jonkun lapun ja menin takaisin sinne lipunmyytitiskille. Siellä pyysivät tietty käteistä rahaa, jota ei mulla ollunna. Siis automaatille, se onneks oli melkein selän takana. Takas tiskille. Tiskiltä sain pitkän ootuksen jäkkeen liput ja takaisin turvatarkastukseen. Tämän väliajan Hippo oli lähtöselvitystiskillä kiinni mun matkataravakärryissä. Lippujen kans takasi lähtöselvitykseen. Kertun turvakaukalon käskivät käydä käärimässä muoviin. Muovipaikalla oli lappu, että 5 dirtsua per paketti. Eihän mulla ollu yhtään, koska mihin sitä tarttis. Tarjosin euroja, vitosen seteliä. Mies otti sen vastaan ja antoi 3 dollaria takasin. Sitten lähtöselvitykseen taas, jossa halusivat maksun Hiposta. Ja kortti ei tietenkään käyny. Sanoivat että nosta 500 dirtsua, se riittää. Nostin 600 varmuudeksi. Taas automaatille ja takaisin. Laukut hihnalle ja Hippo boksiin, antoivat mulle lapun, jolla piti mennä maksamaan se Hippo toiselle tiskille. Jonotin kauan siellä tiskillä ja kun maksun aika tuli, lasku oli 30 kilosta 690 dirtsua. En tiiä, mistä ne sen 30 kiloa saivat, Hippo plus boksi on 17 kiloa. No olin vaan tyytyväinen, että eivät saaneet laskua isommaksi, koska se oli ehkä 70 euroa vähemmän kuin piti olla. No taas automaatille, koska käteinen ei käyny. Kertun kärryt sai ottaa koneeseen mukaan. Ja eikun lampsimaan niitä Dubain kentän piitkiä käytäviä ja koneeseen. Lähes kaikki, jotka kuulivat että lennän Aeroflotilla, kauhistelivat ja varoittivat asiasta. Aina jollekki kaverille oli käyny huonosti. Kone oli täynnä venäläisiä, mutta kukaan ei juopotellut, ei huudellut, koneen nousut ja laskut oli täysin moitteettomat, eikä tavattu ees ilmakuoppia. Kertulle ja muille lapsille tarjottiin muutamat purkit ruokaa ja oma ruokakin oli hyvää. Nukuin Kerttu sylissä noin 4 tuntia. Joten ei mitään valittamista.

Ainut valitus lentoemäntien kielitaidosta. Moskovaa lähestyttäessä tulivat kysymään oliko mulla isot vai pienet kärryt, no mistähän voisin tietää, kun ei ole mihin verrata. Oli kuulemma kahet kärryt laitettu koneen alaosaan ja sanoivat, että saan ne sitten matkatavaroitten kans samasta paikasta. Selitin, että jatkan vielä matkaa, en mene matkatavaroille ollenkaan. Nainen yritti selittää ja haki yhen miehen, joka sanoi, että no problen, kyllä kaikki järjestyy. Kuten arvata saattaa... Kentällä marssin muitten mukana passintarkastukseen, jossa mies sanoi, että tarvin viisumin. Vastasin, että matka jatkuu vielä tänään Helsinkiin, jolloin mun piti palata edelliseen kerrokseen, jossa neuvoivat menemään Transfer-toimistoon klo:11 ja nyt kysymään niitä kärryjä samasta paikasta. Meninkin, mutta nainen siellä sanoi, että niistä pitä itte huolehtia ja eikö mulla ole mitään lappua niistä. No ei ollu. Puhelu koneeseen varmisti, että koneen purku ei ollu valmis ja pyyettiin palaamaan asiaan tunnin päästä. Tunnin kuluttua sama nainen ei tienenkän olu tiskillä vaan oli mies, joka pyöritteli päätään ja soitti johonkin, josta varmistui, että kärryt on löytötavarapaikassa ja ne siirretään suoraan Suomen koneeseen. Tässä välissä oli vielä kolmisen tuntia aikaa Suomeen lähtöön ja sen ajan kulutin istumalla nukkuva Kerttu sylissä katellen ja ihmetellen venäläistä pukeutumiskulttuuria. Varmaan venäläisetkin kattoo meän pukeutumista, mutta jotenkin se valkoinen kotelomekkotyylinen yläosa ja ne sukkanauhasysteemillä kiinniolevat karvasäärystimet korkokenkineen sekä toisella naisella punainen pvc-takki, sekä minihame olivat kyllä kaikien huiput. Oli siellä paljon muitakin.

Koneeseen mennessä näin ikkunasta kun Hippo boksineen nostettiin koneeseen kyytiin, joten huoli huomisesta pois. Ja miehet ihan nätisti kantoivat sitä boksia. Finnairin kone oli tosi väljästi lastattu, mutta ilmakuoppia matkalle sattui ja oma penkkini ei pysyny nousussa yläasennossa. Siinä vartailua venäläiskoneelle. Helsingin päässä matkatavarat tulivat, samoin Kerttusen kärryt. Hippo ei tällä kertaa tullu liukuhihnalla, kuten yleensä. Nyt se piti erikseen pyytää hakemaan ja boksista päästessään oli tietty riemuissaan. Boksin tarkastin, eikä mitään vahinkja ollu sattunu 14 tunnin boksissaolon aikana. Muutama sellainen suolakalasnaksi sieltä löytyi. Oli varmaan jollain alkanu säälittää koiraparka ja aatellu tarjota välipalaa.

Kaikenkaikkiaan siis kiva reissu, kunhan vaan ekaan koneeseen asti päästiin. Kerttu nukkuin hyvin, eikä huutanu ollenkaan matkanaikana. Helsinki-Vantaalta hyppäsin taksiin ja hurautin Espooseen. Ja illalla reeneihin. Hippo väsähti kyllä aika pian reeneissä, mutta ei ne taidot mihinkään ollu hukkuneet. Ihan ok:sti se kulki. Pikkusen kyllä oli havaittavissa kurinpuutetta. Otti väliin aina omia polkujaan, mutta kaikkiaan ok.

Tämä päivä kului lähinnä ulkona, ulkona ja ulkona. Neuvolassa käytiin Pohjois-Haagassa, jossa Kertulle arvosanat: "Ei voisi juuri paremmin olla kehittynyt tämä lapsi tähään ikään mennessä." Ja äiti oli tyytyväinen. Espan puistossa istuskelin varmaan tunnin ja toisen rautatieasemalla. Oli niin hyvä ilma, lämpöä yli 20 ja happea reilusti. Ja Kerttu nukkui. Yli 3 tuntia kärryissä kaupungilla. Oli kai silläki uni- sekä happivajausta. Asiasta sadanteen, on muuten vaikeaa saaha lapsi, joka yleensä nukkuu pinnasängyssä, nukahtamaan tavalliseen sänkyyn. Vaatii hermoja ja käsivoimia.

sunnuntaina, kesäkuuta 11, 2006

Euroopan voittajanäyttely 2006

Voi tavatonta! Netistä tulee suorana lähetys ryhmäkehistä. Välillä käydään studiossa, jossa nytkin istuu Sini Erikson Nekun kanssa. Mekin siis ollaan Kertun kanssa melkein nyt jo Helsingissä.

Matkakuumetta


Jopas jotakin. Nämä mun matkakumppanit alkaa kai jo vähän hermoilla huomista. Hippo iltalenkillä nilkutti toista etusta tullessaan pallo suussa järvestä ylös. Onneksi se nilkutus unohtui lähes samantien. Yks päivä sillä tuli kynnensivusta verta.

No ei se vielä mitään mutta kun tää pikkuneiti on kuumeessa. Illalla nukahti ihan normaalisti sänkyynsä ja muutaman tunnin päästä rupes itkemään. Kävin laittaan tutin suuhun ja tunsin kuinka iho kuumottaa. Ei muuta ku mittari hommiin ja yli 39 se nousi. Panadolia alakerrasta ja yö oli aika takkuista molemmila. Ei juurikaan nukuttu. Nyt olis vielä 1,5vrk aikaa parannella oloa. Hyvin tämä jaksaa touhuilla mutta välillä on kyllä aika epätoivoisia yrityksiä pitää lapsi tyytyväisenä ees hetken. Nokkakin vuotaa ku seula. Kunhan nyt ees tässä matkanjohtajan asemassa pysyis itte terveenä.

Tämä päivä siis pysytään sisällä, kattellaan miesten tenniksen finaalia, formulaa ja tuo Koti-ikävä-dvdkin on vielä kattomatta. Mies kysyi yhtenä päivänä, että onko koti-ikävää? Annoin kuulemma oikean vastauksen, kun sanoin, että miten vois olla koti-ikävää, jos olen kotona.

lauantaina, kesäkuuta 10, 2006

Export vs. Import

Tänään yritettiin saaha matkavalmistelut järjestykseen. Lähes onnistuttiin. Tarkoitus oli mennä hakeen lentokentältä meille ne liput, mutta floppikonttori oli kiinni. Pitää vaan uskoa, että niillä se pulju on auki sitten keskellä yötä kun ollaan lähössä. Toinen hoidettava homma oli se Hipon terveyslappu, jolla tästä maasta pääsee ulos. Se meinas olla vaikeeta, mutta siinä sentään onnistuttiin. Ekaks mentiin mun saamien ohjeitten mukaisesti Cargo villageen, menin sinne, missä luki Export, viemässähän täältä tuota koiraa ollaan. Oli aika kiireinen toimisto ja väkeä ku pipoa. Yhellä tiskillä neuvoivat meneen toiseen kerrokseen, josta neuvoivat meneen toisesta oikeanpuoleisesta ovesta, jossa ei tienneet mitään vaan neuvoivat vielä yhteen paikkaan, jossa neuvoivat meneen takas alas ja kysyyn huonenumeron. Menin takas alas, ja sieltä soittivat katalogista löytyneeseen eläinlääkärinnumeroon, josta neuvottiin tulemaan Import-puolelle. No hypättiin autoon ja ajettiin pitkän talon toiseen päähän, josta oikea toimisto löytyi. Ekaks piti mennä yhelle tiskille ostamaan eräänlainen maksukortti ja sitten papereitten kanssa eläinlääkärin puheille. Miekkonen katteli papruja ja rupes hommiin. Mun piti käydä yhellä tiskillä otattaan kopiot rokotuksista ja sitten lähettiin kattomaan itte koiraa autoon. Lääkäri suorastaan pelkäs Hippoa, joka luimisteli auton takaosassa sen näköisenä, ettei tekis kärpäsellekään mitään. Siru luettiin ja numerot täsmäs. Ja takas sisälle. Kauan siinä meni mutta lapun sain ja itseasiassa sain vielä lapun, jolla päästään tulemaan vielä takasinkin. Ei tartte anoa sitä pirun maahantuontilupaa enää uusiksi. Suomesta tarttee vaan sen eläinlääkärin terveystodistuksen. Siinä maahantuotiluvassa on kyllä ihan väärä puhelinnumeron mun kohalla, Hipon syntymäpäivä on merkattu 22.6.06 ja rokotuspäivät on miten sattuu. No ei niitä kummiskaan kukaan kattele.

Iltasella käytiin vielä syntymäpäiväkakuilla tuolla naapurialueella, Kilpisillä. Kerttukin "leikki" elämänsä ekaa kertaa toisen lapsen kanssa. Einari-poika oli oikeen sopiva pallottelukaveri. Tosin Kertun leikki alkoi siitä kun otti Einarilta pallon ja laitto sen suuhunsa. Olivat muuten kolmikymppiskakut. Ittelläkin sen kakun aika tulee ennen joulua. Milloin se kriisinpoikanen ruukaa tulla. Sitä ootellessa.

Oli ilmestyny SM-aikataulukin nettiin. Melkosen aikasten alkaa taas kisat lauantaina, joten Milla, taidat saada ihan yksin lähteä kisapaikalle aamulla ja me muu porukka jäähään koisimaan.
Mutta hei nyt myös muut laittamaan tuonne kommenttiboksiin niitä voittajaveikkauksia. Ei ole kai missään lukenu, onko tänä vuonna ihan oikeaa Veikkauksen voittajavetoa. Olis vaan, vaikka niistä makseista, kun niitä harvemmin on ollu.



Nyt pitäis jo olla koisimassa. Viime yö ei ollu kauheeta herkkua. Lapsityrannimme Tinttarallaa veti kyllä sellasta tinttarallaa aika kauan, ennenkuin nukahti uusiksi joskus puolen yön jälkeen. Ei kylläkään tarttenut syömistä koko yönä. Mutta sitä ei kyllä voi lähimaillekkaan laskea kokonaan nukutuksi yöksi. Se kohta oottaa vielä vauvakirjassa päivämääräänsä. Toivottavasti enne rippikouluikää saahaan sinne joku päivä laitettua.

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Uniagilityä

Näin unta, että oli isot agilitykisat jossain sisähallissa. Jotenkin tuli SM-kisat mieleen. Alustana piti olla sertimatto, mutta kun sitä kyselin, jotkut sanoivat vaan, että mihin sitä sertimattoa tarvitaan, nää on ihan samanveroiset. Lattia oli tosi liukas, niinkuin sisäpelihallien lattiat on ilman mattoja. Mattoja oli kyllä siellä täällä, mutta ne oli ns. normaaleja olkkarinmattoja, vähän sellasten räsymattojen tapaisia. Kisojen päätteeksi oli vielä sellainen iltapukukierros naisille. Muutama hullu siihen osallistui, minä mukaanlukien. Toinen kenet muistan oli Aaltosen Maria. Muita naamoja ei jääny mieleen. Niin ja kisat oli Keminmaassa.

Laitetaanko kisaveikkaus pystyyn. Pistäkää kommenttiboksiin vaikka nimettömänä jos ei muuten, SM-kultamitalistit viikon päästä kisattavista skaboista. Myös itteään saa veikata, mutta ei ole pakko. Voi myös laittaa perään tiedon, onko kolmikko sellainen, jonka haluaa vai uskoo olevan korkeimmilla palleilla. Ja kaikki säkäluokat mukaan. Laitan myös oman veikkaukseni, ihan nettitulosten perusteella.

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

4 yötä enää

Rupee olemaan asiat järjestymässä Suomea varten. Onhan tässä vielä 4 yötä lähtöön ja nyt jo varmistui majapaikka kolmeksi yöksi ennen sm-kisoja. Menen veljen tykö oleilemaan öiksi, mutta arvelisin että ne muutamat päivät kuluu kyllä muualla kuin sisälläi. Pitäis käydä neuvolassa, reenaamassa, reenaamassa, renaamassa ja missäs muualla. Tiistain reeneihin yritän keretä. Laskeutuuhan se kone jo puoli kahen aikaan iltapäivällä. Kyllä siinä kerkiää tavarat nakata jollain, millähän Espooseen ja kärrätä tän sakin hallille. Se perhanan lentoboksi on kyllä yks ongelma, mihin se sullotaan. Kai sille joku paikka löytyy.

Hiponkin lupa-asiat pitäisi oieta ehkä lauantaina. Tarvitaan maastapoistumislupa, oikeastaan se on lentolupa, että eläin on terve ja kestää lennon. Sain ohjeet, mistä se reilun 20 euron lappu haetaan. Tosin tiedossa ei ole, montako päivää ennen se tarttee olla. Tämä maa se vasta on täynnä byrokratiaa.

Nyt tuosta jalanjuuresta tulee aika vahvat aromit. Kerttu istuu siellä ja tutkii työkalupakkia. Taian mennä aukaisemaan yllätyspaketin ja kattoa, mitä siellä Kertun pakissa on ollunna.

keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Sekalaista


Aamulla hain toissapäivänä tänne muuttaneen uuden kotirouvan mukaan kahvilaan. Hänellä mies on tänne tullut jo muutama kuukausi sitten ja nyt vaimo tuli kahden lapsen kanssa myös. Nuorimmainen on 6 viikkoa vanha. Puhuttiin mm. synnytyksen käynnistämisestä. Nyt tuli kyllä yliveto perustelu käynnistykseen. Muuton takia synnytys aikaistettiin. Käyhän se niinkin. Olen myös kuullut että täällä Dubaissa saa keisarinleikkauksen jos vain vähän vihjaakaan sinne suuntaan. Toki se maksaa enempi.

Äsken kurvailin ihan vaan huvikseni taas Emirates malliin. Joku aika sitten ihmettelin kun ei H&M ole vielä rantautunu tänne. No johan se on tulossa. Isot kyltit ja ilmoitukset oli seinässä, porukkaa haetaan töihin. Yritän kyllä kiertää kaukaa kaikki Veromodat, Mangot ja Zarat, koska nehän löytyy Suomestakin. Tosin en ole kai koskaan muutenkaan löytäny esim. Zarasta mitään, mikä mulle mahtuis päälle.

Kuulin myös eilen, että tänne tulee taas kaks uutta ostaria. Tällä hetkellä tuo toinen suosikkini MOE on suurin 450:llä liikkeellään. Nyt on tulossa tuhannen ja reilun tuhannen kaupan ostarit. Siinä sitä riittää kattottavaa. Alkaa pikkuhiljaa kyllä menemään hiukan yli hilseen nuo kaupat. Kai sitä muutakin pitäis elämään sisältyä. Metroahan tänne myös rakennetaan. Se valmistuu tosin vasta joskus kymmenen vuojen kuluttua, joten me ei ainakaan olla sitä testaamassa. Toki puhetta ulkomaille jäämisestä on jo ollu, mutta seuraava maa, jos Suomeen ei palata, täytyy olla sellainen, jossa on kunnon mahikset agilityyn.

Tällä hetkellä aika moni samanikäisen lapsen omaavista äiteistä on jo palannu töihin ja osa on palaamassa ihan kohta. Meikäläisen kotiolot kestää vielä 1,5 vuotta luultavasti. Itte olis kyllä vaikka välillä valmis menemään töihin, mutta tuota lasta ei kyllä vois laittaa mihinkään hoitoon. Eihän se osaa puhua eikä kävellä. Siellä se jossain päiväkodin nurkassa itkis kokopäivän yksinään kuiteski. Siinä mielessä suomalaiset on kyllä syntyneet hyvään maahan, että on äitiyslomat ja -päivärahat. Eikä ne huonot ole moneen maahan verrattuna. Toki monessa maassa ne on vielä paremmat. Täällä en usko mitään tukea olevan, koska eihän täällä ole verotusta.

Nyt jo parin kuukauden ajan täällä linnut on ollu aika agressiivisia. Saa tosissaan kattoa mihin kävelee. Ne meinaa kunnolla hyökätä kimppuun. Ainaki silloin kun ollaan Hipon kanssa liikkeellä. Mulla onkin nykyään Hipon paskapussi mukana ja sillä heiluttelen kun tulevat liian lähelle. Ja nyt ne saa....t on tehneet pesän tuohon meän autokatokseen. Oon niitä yrittäny aiemmin ajaa sieltä pois, mutta minkäs niille enää tekee, kun paska on jo housuissa. Toivottavasti niillä on joku vuodenaikarytmi keleistä huolimatta. Jos ne syksyllä olis jo muuttaneet pesästään kun palataan maisemiin. Täällä muuten pitäisi olla flamingojakin. Eipä ole meille tulleet vielä kyläilemään. Käskekää niitten tulla meille jos käyvät teillä.

tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Rakkaat lukijat

Siitäs saitte. Siltä se tuntuu kun seuraa jotain blogia ja sitten yhtäkkiä, uutta tekstiä ei tulekaan ja jo alkaa manailu... No ei vaiskaan. kirjoitin eilen pitkän tarinan ja se häipyi ku tuhka tuuleen. Ei tehny mieli kirjottaa uusiksi.

Tässä välissä ollaan käyty halpavaatekaupassa tekemässä löytöjä. 12 eurolla Kerttu sai mekon, bodyn ja kolme paita-housuyhistelmää. Ei paha. Autolle palatessa parkkipirkko, tai pitäiskö sanoa parkkipekka naputteli koneellensa kai sakkoa. Olin kyllä laittanu vinkistä viisastuneena parkkilapun, mutta ku en tienny, ttä se minuuttiosio siitä lapusta meni just piiloon. Kaks tuntia laitoin aikaa siihen lappuun ja kauppaan kului 1:59. Siis yhteen kauppaan.. Näytin käskystä sitä lappua ja just minuutilleen loppui se aika. Setä selitti, ettei se voi arvailla minuutteja ja jotain se siinä sihisi ittekseen. Jatkoi sitä näppäilyään ja toivon että samalla pyyhki sen sakon. No saas nähä tuleeko joskus perille asti, jos ei se sitä poistanu. Joskus kymmenen vuotta sitten saatiin Aaltosten sisarusten kanssa Ruotsin maalla parkkisakot, jotka ei minun tietääkseni ole tulleet vieläkään perille.

Rannalle mentiin kuvaileen lapsia eilen kolmen aikaan päivällä. Kuviteltiin, että alkaa oleen jo siedettävä keli siihen aikaan. Reilun kolmen kuukauden kokemuskella ei näköjään ole paljoa oppinu. Ei siellä voinu olla. Äkkiä kamera käyntiin ja pikaisesti pois. Hienoja kuvia tuli silti, ja Kerttukin maisteli hiekkaa elämänsä ekaa kertaa. Menomatkalla meinasin ajaa toisen auton kylkeen ja mulle tööttäiltiin. Vähän matkan päässä pääsin ite tööttäileen kun yks urpo vaihtoi kaistaa ja sanoinkin ääneen, että tuleeko tuo mun kylkeen ja olihan se tulossa. Tööttäilin ja miekkonen vaan tyynesti päätään kääntämättä jatkoi matkaansa. Hahmosta päättelin, että mies se oli.



Eilen olin myös Karppisilla aamukahveilla. Puolalaisäiti Barbara oli myös viisikuisen lapsensa kanssa. Se lapsi painaa yhtä paljon kuin Kerttu nyt kasikuisena eli reilut 8 kiloa. Se tyttö syö pelkästään rintaa. Lääkäri oli sanonu, että pistäis rajoittaa sitä syömistä, lapses on ylipainoinen. Rintalapsi ylipainoinen, mitenhän sitä rajoitetaan...

Tänään olin naapuritiellä asuvan italialaisäiti Gemman ja tyttönsä Vittorian kanssa shoppailemassa. Kiva kun kumpikin osaa lähes yhtä huonoa englantia, mutta hyvin tultiin toimeen. Joka toinen lause loppui sanoihin: en tiiä mikä se on englanniksi mutta ymmärrät varmaan. Neljä tuntia saatiin kulumaan ja rahaa ei juuri ollenkaan. Eihän täällä muutenkaan rahaa kulu, ainakaan mulla. Kortillahan sitä maksaa. Lähes joka paikassa onkin sellainen mokkula johon kortilla maksettaessa naputellaan tunnusluku, mutta silti pitää allekirjoittaa. Sitä en kyllä ymmärrä. Ruottissa oli samanlaiset näpytyskoneet, mutta ei siellä enää mitään allekirjoitusta tarttettu.

Tätä se on kun mies on työreissussa. Kokoajan auto persuksen alla, no ei sentään kokoajan. Huomen aamulla kurvaan hakemaan eilen tänne muuttaneen äitin lapsineen aamukahveille tuonne kotirouvien palaveriin. Jos olis iltapäivän sitten vaikka ihan vaan kotosalla. Mikko palailee Marokosta perjantaita vasten yöllä. Sitten onkaan muuta päivä ennenkuin Flopataan. Hippo onneksi kai lopettelee juoksuaan. Ei enää siirrä häntäänsä kun laitan sille housuja jalkaan..
Täällä muuten on radiossa kisa, jossa palkintona on matka Suomen juhannukseen katsomaan yötöntä yötä. Nyt minä menen kattomaan jääkiekkoa telkusta kun sitä kerrankin tulee. Vähän vaihtelua tuohon tennikseen, jota tulee 8 tuntia päivässä.

perjantaina, kesäkuuta 02, 2006

Jebel Ali

Tänään ei olla juuri muuta saatu aikaiseksi kuin kävimme pyörähtämässä äskettäin Jebel Ali beachillä. Kerttu veti autossa sikeitä ja mitä menikään silmiemme ohitse.


Paikallista seiskaa aamulla selaillessani olin tyytyväinen, ettei sitä Suomi tarraa ole vielä auton takalasissa. Oli pieni juttu, että suomalaisilla nettisivuillakin julkaistu Profeetta Muhammedin pilakuvajuttu ei aiheuta mitään sanktioita. Jokin aika sitten samaisessa lehdessä oli jopa juttua Lordin euroviisuvoitosta. Ei täällä kyllä kukaan tiiä, missä Suomi on. Mutta en minäkään tiiä missä on vaikka Jordania.


torstaina, kesäkuuta 01, 2006

American idolsista

Kattelen just nyt koneelta tämän vuojen american idolsin finaalijaksoa. Teiän kaikkien siellä Suomessa pitää kattoa se 4.6 subilta tuleva finaali. Olen kattonu finaalista nyt vasta vähän yli puolen välin ja välillä nauran kippurassa ja useamman kerran olen itkenyt liikutuksesta. Onneks Mikko on vielä töissä. Se ei ymmärtäis. Mutta siis katsokaa. Tämä on oikeeta viihdettä, vaikka ei musiikista niin välittäiskään. Paska vaan kun tietää sen voittajan etukäteen.. Ja tietty on vähän etua jos on seurannu myös aikaisempia kausia, tietää paremmin ketä ne välillä esiintyvät tyypit on. Kyllä ne jenkkilässä osaavat tehä kaiken isommin ja paremmin. No, ainakin tv-showt.

Paparazzin tuloksia


Nyt oli pakko kirjottaa tänne heti kun tulin kotiin. Sain, kuten kuvista näkyy, ensimmäiset kuvat napattua arabeista. Osassa kuvista tähtäilin hienon ostarin puitteita ja "sattumalta" muuan arabinainenkin osui kuvaan.


Battuta mallissa oli Dubain poliisien soittokunnasta pari tyyppiä esiintymässä, joten siinä sai ihan luvan kanssa kuvata. Ei silti ihan sopinut mun mielikuvaan pillipiiparille arabien puku päälle.

Tässä vielä yksi kuva menomatkalta auton ratin takaa napattuna. Tämännäköisiä miekkosia tuolla ulkona huhkii aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ja näitä on tuhansia. Kuin muurahaispesässä muurahaisia. Ja mitä kuumempi päivä, sitä enemmän rättejä päässä. Tänään oli 40 astetta auton mittarissa. Kosteusprosentti kuului olevan 38%.


Ja mahtavaa kun HAU rakentaa tpoisen hallin, nurmipohjaisen. Varasin jo siitä vanhasta hallista oman paikan, sinne kun rakennetaan makuutiloja.