Aavikkomaasta 2009 palannut kotiäiti. Kolme alle kouluikäistä ipanaa ja koira. Kaikenlaista vuodatusta ja vaipanvaihtoa
tiistaina, joulukuuta 29, 2009
Välipäivätouhut
keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009
Joulu tulla jolkottaa
maanantaina, joulukuuta 14, 2009
Ja elämä purettuna, taas.
torstaina, marraskuuta 26, 2009
Elämä pakattuna, taas
lauantaina, marraskuuta 21, 2009
Joulutunnelmaa?
torstaina, marraskuuta 19, 2009
tiistaina, marraskuuta 10, 2009
Sikasikasika
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
BB:n lomassa naputeltua
torstaina, lokakuuta 22, 2009
Syyslomailua lisää
Hermanni alko tänään käveleen. Seistä töröttäny se on jo kauan aikaa ja tukea vasten hiippailee, mutta tänään oivalsi, että pysyy joten kuten pystyssä jo ilman mitään. Maksimi taitaa olla joku 5 askelta ennenku maan vetovoimaa on liian suuri. Lisäks isäntä oli tänään vajaan tunnin mummin kanssa kotona kun me muut käytiin asioilla. Oli ollu täys työ pitää heppu tyytyväisenä sen jälkeen kun salaa pantiin ovi kiinni.
keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009
Lääkäristä lääkäriin...
Lähti taas vähän lapasesta, mutta eilen iltapäivällä sattu taas. Mummua vietiin terveyskeskukseen. Se oli edellisen yön töissä eikä sitten Simon reissun takia kerinny nukkua ollenkaan. Samoilla silmillä oli vielä iltapäivällä laittamassa takan luukkuja kiinni ja kiipes tuolille, että yltäis paremmin. Jumalaton kolina kuulu ja sitten ihan hiljaa. Oli tippunu tuolilta lyöny silmäkulmansa takan reunalla roikkuvaan "espanjalaiseen kidutusvälineeseen". Se on sellanen matkamuistona tuotu ikäänku ruoska, mutta siinä pn kettinkien päässä metalliset pallot, joissa on tylsiä piikkejä ympäriinsä. Osu sitten se piikki silmäkulmaan. Sitä ei tarttenukaan ommella vaan olivat liimanneet sen kiinni. Nyt on niin makia mustelma nousemassa siihen laastarin alle, että ohikulkijat ei voi olla ku ihan varmoja, miten on mummulle käyny.
Lääkärireissujen lisäksi ollaan aikaa kulutettu lähinnä kyläilemällä ja olemalla. Ihan parissa kaupassa ollaan käyty. Tänään käytiin katsastamassa Tornion uus ostari (no on se kuulemma jo vuojen vanha) ja eilen löysin kirppikseltä Hermanille Reino-tossut. Vielä olis ehkä 27 kyläpaikkaa jäljellä. Ehkä skipataan osa. Lauantaina on tarjolla paikallista toko-osaamista kisojen merkeissä ja sitten aateltiin ajella Ouluun vielä yheksi yöksi.
Loput pikakelauksena: koti on myynnissä, pappa hukassa ja yöimetyksen lopetettu.
lauantaina, lokakuuta 10, 2009
Leppoisa lauantai
tiistaina, syyskuuta 29, 2009
Se on täällä tänään!
maanantaina, syyskuuta 21, 2009
Bloggaaja laiskottelee
keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009
Ja taas muutetaan leiria...
Kertun kerhokin on alkanu sujumaan. Eihan siina kerhossa mitaan ongelmaa ole ollukkaan, mutta sinne jaaminen on ollu iso ongelma. Neitia ei ole koskaan mihinkaan hoitoon jatetty, paitti Dubaissa 1,5 kertaa. Eka kerta meni ilman itkuja ja toinen loppu ekaan tuntiin... Taalla tehtiin niin, etta ekat pari kertaa olin koko kolme tuntia siella kerhossa mukana ikaanku taustalla H:n kanssa. Kolmannella kerralla sain pitkan neuvottelun tuloksena kayda kaupassa valilla mutkan. Sen jalkeen kerhon vetaja ehotti, etta jos seuraavalla kerralla vaan jatan sen vahan ajan paasta. Seurauksena tietty puolen tunnin dramaattiset itkut. Oli huutanu yli puol tuntia suoraa huutoa ja valilla vetany henkea. Tata jatku muutama aamu kunnes tanaan... ei itketty lainkaan! Eilen aamulla iski viela kamalat mahakivut matkalla kerhoon ja viela kerhon eteisessa hivvea nalka. Tanaan jopa hymyilytti ja iloisin mielin vilkutettiin aitille siita vilkutusikkunasta. Muista kerholapsistakin puhutaan jo kaveri-sanalla. Kerhohan kestaa sen 3 tuntia kerrallaan ja se sattuu olemaan vartin kavelymatkan paassa purinalta (koirahallilta). Siina on reippaasti aikaa reenata vaikka mita.
Hipon kanssa on keskitytty perustreeniin ja syomiseen. Hallilla olen kayny pari kertaa viikossa tekemassa valmista rataa... En juurikaan ole mitaan suunnitellu, tehny vaan jotain perusjuttuja. Ei paljoa jaksa yksin raahata mitaan. Josko tassa nyt paasis johonki reeniryhmaan niinku silta kylla nayttais. Haluaisin sellaiseen ryhmaan, joka alkais vasta ysilta illalla, jolloin lapset olis jo nukkumassa, mutta sellaista sopivaa ei oikein ole. Hipon kylkiluitten peitteeksi saahaan varmaan jo kohta jotain, koska neu nayttaa maistuvan. En oikein tiia maaraa, paljonko se saa sita syya, mutta nyt oon antanu syya melkein niin paljon ku syo. Kiva naha oman koiran kerranki nauttivan syomisesta. Kisoihin tulee tai on tullu jo aika pitka tauko. En uskalla mihinkaan ilmoittaa sita kun ei ole sita autoa. Mm. Ojangossa on kylla kisoja ollu, mutta sinne on turhan tyolasta menna julkisilla. Toisaalta, eipa tassa kisoihin ole kiire. Piirinmestaruuksiin sitten varmaan seuraavaksi kuun lopussa.
Asunnon haku on hitaahkosti kaynnissa. Yhessa esittelyssa kaytiin viime sunnuntaina. Mentiin Kirkkonummelle sundsbergiin. Ollaan siella kayty viimeksi 4 vuotta sitten. Nyt katottiin kolmen makkarin rivaria pikkuruisella pihalla. Tultiin lopulta siihen tulokseen, etta se on liian kaukana. Asuinalue on ihanin ikina, talot kivoja, halvempia ku esim. Espoossa, mutta vahintaan 20 kilsan tyomatka on liian pitka.
Eilen tuli tavattua myos tyokavereita. Tai voiko niita sanoa tyokavereiksi jos ei ole ollu toissa neljaan vuoteen? No anyway, tavattiin Sellossa ruuan merkeissa. Oikeastaan meista yks vaan oli toissa. Kaks on hoitovapaalla, yks viimeisillaan raskaana ja yks vaan toissa. Oli kylla mukava rupatella ja paivittaa tapahtumia. Yksikin oli saanu lapsen tammikuussa, enka tienny asiasta mitaan. Talle viimeisillaan esikoistaan oottavalle jakelin tosi hyvia neuvoja ja kielsin ostamasta mm. sitterin ja altaallisen hoitopoydan. Toivottavasti en saa myohemmin syytteita niskaan, mutta ainakaan itte en ole moisia tarvinnu. Illalla mentiin viela ex-Dubai-Tiinan kanssa elokuviin. Oli korkea aika paasta kotoa pois. Kavi nimittain niin, etta kun olin lahossa ja annoin ohjeet Hempan syottamisesta, mies kysyi, etta mista maa tiian, millon silla on nalka?
sunnuntaina, elokuuta 23, 2009
House hunting ja turistikierroksia
Paivan polttava aihe meilla on uusi koti ja sen ettiminen. Hakukriteerit on niin valjat, etta niihin mahtuu varmaan monta sataa kamppaa 50 kilsan sateelta. Ei siis oo helppoa. Ei osata ees paattaa, halutaanko kerrosta, rivaria vai omakotitaloa. Kaikki kolme paakaupunkiseudun kaupungit sopis. Oikeestaan Vantaa on kylla melkein jo jatetty pois. Eilen kaytiin muitten turistien (?) tapaan pitka kierros Helsingissa kattelemassa maisemia. Lahettiin rautatieasemalta espalle, siita torin ja rannan kautta tahtitornin maelle, kaivopuiston kautta ullanlinnanmaet ja eirat, punavuoren ja kampin kautta taas junalle. Matkassa meni ehka 5 tuntia. Tuli syotya evaat, jatskit ja vahan katteltua myos purjehuskisoja. Paasin piipahtamaan jossain hiukka paremmassa elaintarvikekaupassa, jonka kylla ennustan meneen konkkaan alta aikayksikon. Kuka ostaa timangipantoja fifilleen riittavan usein? Tai jotain juicy couture-pukuja? Maastokuvioista, pinkkia, turkiskauluksella? Anyone? Ei nouse yhtaan katta... Loppumatkalla osuttiin myos Moko markettiin, jossa oli mm. Dubaista tuttuja Intia-kaappeja, ehka 30 prossaa kallimmalla kuin Marina-kaupassa. Kierroksen saldona kipeat jalat, monta uutta paikkaa nahtyna, muutamat julkimot ja miljoona turistia. Turisteja on joka paikka taynna huolimatta siita, etta niita on kuulemma paljon vahempi ku ennen.
Tanaan jatkettiin hiukka lyhyemmalla kaavalla Helsingin kierrosta. Aamulla koitettiin ettia sopivia asuntoesittelyja, mutta yhtaan tosi mielenkiintoista ei ollu. Ainakaan juna- tai bussireitin varrella. Lompsittiin vaan keskustaan ja taas saatiin monta tuntia meneen. Kaytiin mm. hietaniemen hautausmaalla Kertun mummon haudalla. Mielenkiinnon veti kylla eniten ne oravat, joille pahkinoita oli onneks mukana. Yks tuli jopa Kepan kaesta ottamaan syotavaa. Kertulla oli muuten kerhossaki pahkinoita viimeks pikkupussissa mukana ja evastauolla se oli sanonu, etta mulla on oravien pahkinoita (maapahkinoita) mukana. Kerhotati oli pitany hiukka arveluttavana syya niita, mutta neiti oli sanonu, etta Jonna on antanu luvan syya niita. Tati oli kyselly, etta onko se Jonna joku sun kaveri vai kuka, muttei neiti ollu vastannu. Koko tan viikonlopun on meita sanottu omilla etunimilla, ei olla oltu aitia ja iskaa ollenkaan.
Muuten Kerttu on kotiutunu yllattavan hyvin "uuteen kotimaahansa", sehan oli nelisen kuukautta vanha kun Suomesta lahettiin ja ens kuussa tayttaa nelja vuotta. Vaikka kokoajan ollaan vaihettu leiria ku mustalaiset konsanaan, on Kepa nukkunu jopa yonsa lahes ilman heratyksia. Tana kesana ollaan oltu jo viiessa eri majapaikassa. Pikkuveljen nostaminen vaan on asia, jonka kielto ei mene perille. Muutaman kerran on iltasatu jo pitany jattaa lukematta liian monen varotuksen saannin takia.
Kesakuulemisista oon tyystin unohtanu mainita Hipon tokouran jatkumisen. Tulihan sita treenattua tokoakin jonkun verran talven aikana, mutta ne ryhmapaikallaolot jai siihen yhteen kertaan, joka tehtiin kahta paivaa ennen kisoja. Paikalla kuitenki pysyttiin, kuten ryhman muutkin koirat ja tasaisesti ok pisteita kaikista liikkeista. Kapulakin tuotiin ja luoksetulossa pysahyttiin. Tuloksena avoimesta joku 180 pojoa ja siirto voittajaan. Mehan ei kayda ku ne tarpeelliset kokeet per luokka, eli koulutustunnuksia ei haeta. Ens vuonna tavoitteet voittajan lapimenoon. Ehka..
Nyt ku on ees jotain agikisoja takana, on onneks mahollisuus paasta jonkun kameraanki. Belgikisoissa oliki kuvaaja, joka pani otoksensa nettiin. Sielta loytyy Hipostaki mahtavia kuvia, esim. tama otos, joka todistaa suhteellisen hyvat ominaisuudet hypata taysin mutkalla... Ei muuten ole viela yhtaan rimaa tippunu tana kesana. Viime vuonna niita tais tulla useampiaki.
Talla hetkella Hippo on luurangonlaiha. Ei ole oikein ollu motivaatiota ees tarkkailla sen syomisia, kunnes hoksasin sen olevan sairaan laihassa kunnossa. Syominenhan on sille muutenkin ongelma, kun ei maistu niin ei maistu. Asia on sentaan jollain tavalla jo korjaantunu. Kavin hakemassa koetteelle potkon neuta kaupasta (samalla ku uusittiin kisoissa poikki menny joka-koiran-omistajan-kauhu-vehe eli flexi). Ja se sattu maistumaan! Eli siis nain helppoa. Saahaan jattaa kissanruuat nykyaan kaupassa kissojen omistajille ja siirtya koiranruokaan :)
Ai niin, meinas unohtua. Kesan aikana oon tavannu enempi ku aikasempina vuosina naita muita "suomalaisia dubailaisia" tai entisia dubailaisia. On tavattu esim. Sonjaa, Tanjaa, Carinaa ja Ilsea. Voin sanoa, etta joillekkin tuo mahan kasvatus nayttaa olevan akuuttiaihe???
keskiviikkona, elokuuta 19, 2009
Kirjastossa taas
tiistaina, elokuuta 18, 2009
Arkielämään sopeutumista
Oma kappaleensa voisi olla myös tuo mökiltä kotiin muutto ilman autoa, mutta kuitataan se vaan niin, että rinkka selässä (rinkassa vaatteita, tietsikka, Kepan autopalli yms), Hermanni turvakaukalossa kärryissä, kärryissä roikkumassa matkasänky, sateenvarjo yms, Hippo 30 sentin rikki menneessä remmissä Kertun auttavissa (?) käsissä ja tällä bändillä tyhjään kämppään kaupan kautta... Muutaman kerran voin myöntää hermojen kilahtaneen ennennäkemättömästi tämän vajaan kuukauden yksinhuoltajuuden aikana, mutta onneks apu on jo kohta tulossa. Ekaks aattelin mennä elokuviin kattomaan Brunoa.
Muutamat kisat on käyty, reeneissä ei. Belgikisoissa kahesta radasta yks hylly ja hyppynollavoitto, joten hyppyvalioksi säälittävän helpolla. Viime viikonloppuna oltiin yrittämässä tuloksia Janakkalassa kolmella radalla, joista yksi tais olla vitonen, yks hylky ja yks nollalla kakkonen. Reeniä tarttis kumpikin, itte myös kisapäivän ruoka-ja nestehuoltoon pitäis paneutua ja ainaki muistaa juua. Janakkalassa meinas monta kertaa pökrätä kun kyykystä nousi ylös. Kyllähän sitä tällä metodilla laihtuu, mutta joku raja kuiteski. B-maajoukkueeseen laitoin lyijykynällä kirjoitetut pitkän hakemuksen, joka hyväksyttiin, joten ainakin reeniä on tulossa. Lisäks tais löytyä ryhmäpaikkakin talvikaudelle.
Kerttu on aika riemuissan edelleen Suomesta. Äsken käveltiin ehkä 300 metriä kerhosta kirjastolle ja sillä matkalla kärryihin piti kerätä omenia ja tammenterhoja. Myös kepit kelpaa. Hermanni on alkanu nousta tukea vasten seisomaan ja hampaitaki löytyy jo 6 kipaletta. Lääkäriin mennään ens viikolla ottamaan mitat ja kattomaan kehistystä. Jonkinmoista kehitystö vois saaha ainaki ikuiseen murheenkryyniin eli nukkumiseen. Aika vähillä herra näyttää pärjäävän öisin.
Haagan naapurit ratkes varmasti riemusta heti ekana päivänä kun huomasivat lapsi- ja koiraperheen saapuneen heän iloksi. Nyt ne ei saa nukkua öisin (Hermanni heräilee) eikä päivisin (Hippo kiljuu yksikseen). Onnittelut heille!
tiistaina, heinäkuuta 21, 2009
Heinäkuun päivitystä
-Avoimissa SM-kisoissa loistoavaus, hopeaa yksilökisassa. Karsinnassa oltiin vasta en-ees-muista-mones. Otin vähän lisämutkaa ja kontaktikurssia, nolla kummiski.
-MM-karsinnoissa oltiin nollakoirakkoina, loistavat suoritukset, kunhan ekasta luistelusuorituksesta toivuttiin ja heitin lenkkarit nurkkaan.
-Mökkeilyä ollaan harrastettu kokoajan, nyt tänään sivistyksen parissa Nokialla, miehen työt jatkuu viikon verran Suomessa ennen lauantaista Dubaihin paluuta.
-Lapsille neuvolat varattu, muuttoilmoitukset tehty, Kelalla käyty, Kepalle saatu kerhopaikka!
-Rusketukset lähteny, mutta muuten tosi mukavaa :)
-Hermanni alias Hemuli täyttä jo 8kk tällä viikolla, ryömii sujuvasti ja nousee istumaan.
Sellanen pikahomma.
tiistaina, kesäkuuta 30, 2009
Bye bye Dubai!
Asumaan asetutaan ihan ekaks Haagaan, josta lähettiinkin. Ahdasta siellä tulee, joten katellaan rauhassa uutta isompaa kotia. Käytännössä mies menee lopettelemaan hommat vielä Dubaihin sekä pakkaa kodin muuttokonttiin. Tavarat ja autot saapunee sitten joskus ehkä varovaisesti arvioiden elo-syyskuussa. Siihen asti oleskellaan mökillä.
Joten nyt alkaa sitten se masennusvaihe! Se kuulemma iskee lähes kaikille expattielämästä palaileville aika pian. Kesä on kyllä hyvä aika palata. Ennemmin olen (olisin) Suomessa 20 asteessa kuin Dubain 45 asteessa, vaikka ei siellä iltiksen mukaan nyt niin kuumaa ole. Masennusvaihetta toivottavasti auttaa muut masentuneet Dubaista jo palanneet pääkaupunkilaiset... Useampi hyvä tuttu on palannu jo aiemmin, joten viilletään yhessä sitten ranteet :)
Masennuksen täsmälääkkeenä kävin tänään vielä vikaa kertaa täällä Gävlen paikallisella agikentällä. Paikalla oli muitakin reenareita ja ovat kyllä älykivoja. Jos Suomessa tunget jonnekki kentälle muina miehinä niin ainaki joku tulee nokka pystyssä kertomaan, kuinka tarttee olla jäsen ja plaaplaa. Täällä pyyettiin mukaan reeneihin ja tänään jopa tarjottiin keksejä :) Paikalla oli pari shelttiä, käppänäsnautseri ja kelpie, jonka pentuja on kuulemma Suomessakin. Ihan näin tunnin reenin jälkeen en kyllä itte siitä koirasta niin innoissani olisi, tosin voihan siinä olla ainesta johonkin muuhun lajiin. Tietysti täällä on just nyt viikonloppuna tosi isot kisat (lähistöllä), mutta mielellään kyllä tulen Suomen puolelle agirotuun. Eniten sinne kyllä vetää puolikas perhe, jotka kuulemma ihan hyvin mökillä pärjäävät. Ekana iltana Kerttu soitti itkuissaan kun oli niin äitä ikävä. Nyt tulee melkein kaks viikkoa äitistä erossaoloa, joka on kyllä liian pitkä. Mutta odotushan palkitaan. Ja tuliaiset on hyvät. Isillekin pitää ostaa "vain" 60 purkkia nuuskaa laivalta.
Huomenna siis aamulla Hermanni autokaukaloon, serkkupoika ilman turvaistuimia, turvavyö vain nimellisesti paikoillaan, pomppien arabimaisesti takapenkillä, puhumista kieltäen... Niin siis rattoisa matka Tukholman quality outlettiin, paluu tuulipukukansan pariin vaatii uudet tuulihousut. Sitten keula kohti Siljan satamaa ja Suomeen. Pysyvästi! Ja nettipimentoon kesäksi. Ai niin, mutta onhan onneksi Turengin kirjastossa koneet.
perjantaina, kesäkuuta 26, 2009
Volvoja siellä ja täällä
Hermannista ja Kertusta on muuten otettu Terhin toimesta taas uuet satsit kuvia ja niistä on maistiaisia Terhin sivuilla. Aivat ylihyviä ovat taas! Hermanniki istuu parhaassa kuvassaan vaikkei se ihan vielä osaa istua, ainakaan tasaisella lattialla. Konttausasento pysyy hyvin, muttei liiku vielä. Samoin nyt on muutaman kerran ottanu sellasen vain kämmenet ja varpaat lattiassa asennon. Herra täytti toissapäivänä 7kk, Hippo muuten täytti eilen 6v. Hermannin syöntirytmi on taas ihan sekaisin, yösyönti siis. Nukkuu mun vieressä, joten maitoa on aina tarjolla. Viime yönä en enää jaksanu alkaa syöttään sadatta kertaa, joten otti sitten tyynynkulman suuhun... Päivisin sille maistuu ruoka tosi hyvin ja sen kyllä huomaa. Kaupan purkkeja meillä tällä hetkellä nautitaan kun ei olla omassa kotona, eikä täällä vieraissa ole pakastinta. Eilen kyllä tein omaa sössöä ja hyvin maistui. Hampaita ei ole vieläkään lisää tullu, niitä ootellessa.
Hippo on päässy reenaamaan oikein kunnolla pitkän tauon jälkeen. Onhan me Dubaissakin reenailtu ahkerasti, mutta nyt kun lämpöä on noin 20 astetta vähemmän, sujuu reenitki paremmin. Itte lyllertelen perässä, mutta koira painaa ku vanha tekijä. Nyt vajaan kahen viikon täälläoloaikana ollaan käyty 6 kertaa kentällä. Eilen jo melkein rupes hymyilyttään kun mietin, että se menee itseasiassa aika hyvin. Eilen oltiin kentällä jo kaheksalta aamulla ja ysin aikaan sinne tuli paikallisia harrastajia. Ottivat meät reeniin mukaan ja niin sain annoksen ruottalaisista agilitaajista. Olivat kakkosluokan kisailijoita ja voi jösses. Rataa rakennettiin noin tunti ja estevälit oli noin 3 metriä. No, kaikki reeni on meille hyvää ja ekaa kertaa melkein vuoteen saatiin tuntumaa pienoisesta jännityksestä sekä "treenitunnelmasta". Parasta antia eilisestä oli muistutus puomin ylösmenokontaktista. Täytyy muistaa jarruttaa, muuten voi mennä helposti yli.
Nyt kun on "uhkana" muuttaa Suomeen (ei siis vieläkään tiietä mistään mitään) tuli mieleen Hipon tekemättä jääneet pennut. Nythän se täytti jo kuus vuotta, joten taitaa olla myöhäistä tehä ensimmäisiä enää tässä iässä. No kummiskin puhuin ääneen tästä asiasta ja lapset istu takapenkillä. Kerttu ja serkkunsa Eric 4v. Eric puhu, että hän haluais koiranpennun. Kerttu sano, että ai sää haluat Hipon pennun? No kuule, nyt on niin, että Hipon pennut on kaikki jo myyty, mutta Bossen (ukin kultainen noutaja) pentuja on vielä paljon jälellä. Ja sillon mää repesin.
Multa tais revetä jotain muuta eilen kun leikin taas omakotitalkkaria. Yks päivä avasin täällä keittiön viemärin kun oli tukossa. Toinen päivä koitin korjata jumittunutta mankelia. Sain kyllä lakanan välistä pois, mutta ei se pyöritä yhtään. Ikkunoita pestiin yks päivä noin 5 metrin korkeudelta tikkailla keikkuen. Eilen leikkasin pensasaitaa ekaa kertaa elämässä. Nettiohjeitten mukaan tein ja hyvä siitä tuli. Tontilla riittää kokoa ja aitaa oli ehkä 200 metriä. Autotallista löyty siihen hommaan sopiva työkalu ja johtoa ainaki 50 metriä. Siinä sitten huseerasin muutaman tunnin ja aita on valmis. Vasen käsi ei kai ollu tottunu tuollaseen rasitukseen, joten sitä jomottaa aivan älyttömästi. Nyt pitäis vielä haravoida ne aidanrippeet, ettei kukaan tule valittaan. Tämä on vuokraomakotitalo, josta naapurit pitää huolta. Ovat ilmoittaneet omistajalle jo muutaman kerran kun on mm. trampoliini jääny lumen alle tai nurmikko leikkaamatta. Naapurit ovat muuten alkaneet tervehtiä talon emäntääkin vasta sen jälkeen kun Yaris kasvoi Volvoksi... Ja näitä Volvojahan täällä riittää. Vähintään joka toinen auto liikenteessä on sellanen.
Täällä nautitaan vielä hellekeleistä viikonloppu ja tiistaina lähetään Tukholman quality outletin kautta satamaan ja Siljalla Suomeen. Sitä ennen käydään Ockelbo markkinoilla (jossa on kolmen päivän aikana 150 000 kävijää), huomenna meen kattoon paikallisia tokokisoja ja reeneissä vielä ainaki yhen kerran. Viikon päästä Agirotuun ja siitä se kesä lähtee!
keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009
Sivistyksen piirissä ollaan taas
Kentällä muistin edellisvuosien paniikin koiran matkan maksusta. Muistin, ettei siellä käy kortti ja automaatit ei yleensä toimi. Menin kokeilemaan ATM:ää, joka ei tietenkään toiminu. Mentiin kuiteski tiskille maksamaan koiraa ja siellä toimi kortti! jotain kehitystä sentään. Seuraavaksi piti saaha kopiot koiran papereista. Niitähän en tietenkään ollu tajunnu ottaa etukäteen. Kiire oli kova ja käämit meinas palaa siinä vaiheessa kun ei kopiokone toiminu. No juoksin seuraavaan kiskaan, jossa kone piti olla. Täti neuvoi koneen käytössä ja sano, että painat tuosta ja kolmen minuutin päästä se alkaa toimiin. Siis kolmen minuutin!!! No siinä välissä käytiin juosten Kepan kanssa veskissä ja paluumatkalla käytiin nappaseen paperit koneesta ja takas tiskille. Setä sanoo, että näitä piti ottaa kahet... Siinä vaiheessa meinas itku päästä, mutta koitin ottaa rauhallisesti. Mutkien jälkeen saatiin koira laitettua meneen ja päästiin passijonoon. Ite en kai tajunnu miehen puheesta mitään, mutta oli vielä yks mutka matkassa. Vähän aikaa sitten ei yks suomalainen ollu päässy maasta pois kun oli joku asuntoasia oikeudessa vetämässä. No meillä taitaa olla vähän samansuuntainen homma menossa, mutta miehelle vaan hymyiltiin ja matkaan päästiin.
Matkat meni rattoisasti lähes kaikkien nukkuessa koko eka matkan. Hermanni nukku kopassa, muut penkillä paitsi minä. Pari tuntia taisin torkahtaa, mutta muuten nautin siitä matkustamisesta. Oikeastaan kattelin sitä koneen lentokarttaa välillä ja kun oltiin päästy vesistön yli, ajattelin, että no hyvä, jos tämä kone nyt tippuu, niin meät ainaki löydetään.
Nyt ollaan siis Gävlessä miehen sukulaisten luona. Kepa nauttii serkkunsa kanssa leikkimisestä ja pihalla olemisesta. Metästä on kerätty pussitolkulla kaikenlaista moskaa, käpyjä, kukkia, havuja ihan kaikkea, mikä irti lähtee. Kylmää oli ekat päivät, mutta tänään on jopa oltu t-paidalla pihalla. Visakortin olen kerinny jo hukata (löyty pihalta), just avatun nettipankin sain taas lukittua ja uus valtakirja on jo kohta menossa Suomeen, Hippo on nypitty ja reeneissä on käyty kaks kertaa. Paikallisella agikentällä toivottivat tervetulleiksi ja siellä saa käydä millon tahtoo. Kaks kenttää vapaana lähes aina ja kunnon esteet. Hipolla on tietenki jo yks tassu auki, vaikka esteissä on mattopohja. Eilen käytiin junaratamuseossa ja tänään koitetaan mennä johonki toiseen lastenpaikkaan. Aivan mahtavaa olla "melkein" Suomessa. Vielä kun muistais Ruotsin kielen, eikä tarttis esittää tyhmää ja puhua kaupasa englantia...
Niin ja tulevaisuus edelleen auki.
tiistaina, kesäkuuta 09, 2009
Liput hankittu
Ihme ja kumma, mutten ole ilmoittautunu yhteenkään kisaan koko kesänä. Yleensä ilmotan jo huhtikuussa ekoihin, ni kesä tuntuu olevan lähempänä. Tällä kertaa mun pankkitili on ollu lukittuna jo pari kuukautta kun avainlukulistalle kävi köpelösti. Toivottavasti se nyt saatais avattua mahdollisimman pian ja vois maksaa lisenssin. Vasta sitte voi ilmottautua kisoihin...
lauantaina, kesäkuuta 06, 2009
This is Dubai!
Tänään käytiin vielä hikoilemassa agireeneissä. Ei niinkään se lämpötila (ehkä +36) vaan se kosteusprosentti (mitä sitten lienee) takas jatkuvan hikivirran ilman liikuntaaki. Nämä oli viimeistelyreenit ennen kauden päättäjäisiä. Reenataan vika kerta piknikin kera ens viikolla. Ihan kaks koirakkoa meitä on ollu reeneissä, ettei sen isommista pippaloista ole kyse, mutta täytyy yksityisoppilas-Carloksenkin saaha päättäjäisnakit. Ja meän Dunkin donitsit... Niin ja Hipon toisesta etujalasta on nyt sitten lähteny se yläanturan kynsi. Uusikin on jo tullu.
keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009
Kesä tulee kohisten!
Osa suomalaisista on jo lähteny kesälaitumille, aika moni lähtee viikon sisään ja loput oottaa pitemmälle. Tuntuu, että porukka lähtee tänä vuonna aikaisemmin. Kouluvuosi jatkuu syyskuun 6. päivä ainakin parissa opinahjossa, ramadan sotkee kai kuvioita jonkin verran. Tämä kevätlukukausi loppuu nyt kesäkuun lopussa kai melkein kaikissa kouluissa. Samalla kun oppilaat valmistautuu lomille, on myös monet muut "projektit" saatu loppuun. Nimittäin nämä Suomi-raskaudet. Meitä oli se 12 yhtä aikaa paksuna ja nyt se viimeinenkin on saatu maailmaan. Uutta epidemiaa ei ole vielä tullut, mutta ainakin yks näkyvä ja yks vielä piilossa oleva taitaa muhia. Tosin ei tässä nyt riitä vielä uuteen aaltoon kai ihmisiäkään, ellei nämä edellisen aallon naikkoset ala vääntää lisää työmaata...
On tullut tässä päivänä muutamana hieraistua silmiä kun lukee paikallislehteä. Nimittäin jos Suomessa on iltisten lööpit kirkuvan keltaisilla pohjalla varustettuna raaoilla tai pornahtavilla teksteillä niin Gulf news ja muut lehet panee kyllä rankasti paremmaksi. Etusivulla saattaa olla kuva jostain ruumiista suurin piirtein pää irti tai kuten muutama päivä sitten oli Iranista hirttokuva, jossa 3 pommimiestä roikku narujen varassa. Joka päivä on verta pursuavia kuvia sivutolkulla. Ei liity tähän, mutta täällä oli joku aika sitten juttua Abu Dhabissa pahoinpidellystä lapsesta, joka oli vuosikausia joutunut olisko nyt isän ja äitipuolen aivan sairaan väkivallan kohteeksi. Nyt on tehty laki, että jos apulainen näkee tällaista tapahtuvan, voi itte joutua syytteeseen, jos ei asiasta tee ilmoitusta. Miten ne raukat vois edes uskaltaa tehä ilmoituksen kun eivät uskalla tehä ilmoitusta edes omasta pahoinpitelystä? Jos tekee yleensäkin jonkunmoisen ilmoituksen, työt ainakin loppuu.