Sivistyksen piirissä ollaan taas

Ollaan laskeuduttu ja kotiuduttu euroopan puolelle, Ruotsin Gävleen. Kirjoitetaanko eurooppa muuten isolla? Alkaa olla liikaa aikaa koulusta... No anyway, matka tänne meni hyvin, kunhan pääsi alkamaan. Dubaissa tuli tietty jumalaton paniikki pakkaamisen kanssa, kun hokasin olevani alennusmyynneissä kaks tuntia ennen kun taksin piti tulla, enkä ollu vielä alottanu pakkaamista. Kotimatkaa ostaristaki oli ehkä 20 kilsaa. Taksi onneks tuli vasta ihan ajallaan, eikä yhtään etukäteen. Saatiin kamat kasaan ja koti suunnilleen jättövalmiiksi. Vain astianpesukone jäi päälle. Taksiin sullouduttiin ääriään myöten eikä kuunneltu kuskin mutinoita koirasta. Dubaissahan ei koiria kyytiin oteta.

Kentällä muistin edellisvuosien paniikin koiran matkan maksusta. Muistin, ettei siellä käy kortti ja automaatit ei yleensä toimi. Menin kokeilemaan ATM:ää, joka ei tietenkään toiminu. Mentiin kuiteski tiskille maksamaan koiraa ja siellä toimi kortti! jotain kehitystä sentään. Seuraavaksi piti saaha kopiot koiran papereista. Niitähän en tietenkään ollu tajunnu ottaa etukäteen. Kiire oli kova ja käämit meinas palaa siinä vaiheessa kun ei kopiokone toiminu. No juoksin seuraavaan kiskaan, jossa kone piti olla. Täti neuvoi koneen käytössä ja sano, että painat tuosta ja kolmen minuutin päästä se alkaa toimiin. Siis kolmen minuutin!!! No siinä välissä käytiin juosten Kepan kanssa veskissä ja paluumatkalla käytiin nappaseen paperit koneesta ja takas tiskille. Setä sanoo, että näitä piti ottaa kahet... Siinä vaiheessa meinas itku päästä, mutta koitin ottaa rauhallisesti. Mutkien jälkeen saatiin koira laitettua meneen ja päästiin passijonoon. Ite en kai tajunnu miehen puheesta mitään, mutta oli vielä yks mutka matkassa. Vähän aikaa sitten ei yks suomalainen ollu päässy maasta pois kun oli joku asuntoasia oikeudessa vetämässä. No meillä taitaa olla vähän samansuuntainen homma menossa, mutta miehelle vaan hymyiltiin ja matkaan päästiin.

Matkat meni rattoisasti lähes kaikkien nukkuessa koko eka matkan. Hermanni nukku kopassa, muut penkillä paitsi minä. Pari tuntia taisin torkahtaa, mutta muuten nautin siitä matkustamisesta. Oikeastaan kattelin sitä koneen lentokarttaa välillä ja kun oltiin päästy vesistön yli, ajattelin, että no hyvä, jos tämä kone nyt tippuu, niin meät ainaki löydetään.

Nyt ollaan siis Gävlessä miehen sukulaisten luona. Kepa nauttii serkkunsa kanssa leikkimisestä ja pihalla olemisesta. Metästä on kerätty pussitolkulla kaikenlaista moskaa, käpyjä, kukkia, havuja ihan kaikkea, mikä irti lähtee. Kylmää oli ekat päivät, mutta tänään on jopa oltu t-paidalla pihalla. Visakortin olen kerinny jo hukata (löyty pihalta), just avatun nettipankin sain taas lukittua ja uus valtakirja on jo kohta menossa Suomeen, Hippo on nypitty ja reeneissä on käyty kaks kertaa. Paikallisella agikentällä toivottivat tervetulleiksi ja siellä saa käydä millon tahtoo. Kaks kenttää vapaana lähes aina ja kunnon esteet. Hipolla on tietenki jo yks tassu auki, vaikka esteissä on mattopohja. Eilen käytiin junaratamuseossa ja tänään koitetaan mennä johonki toiseen lastenpaikkaan. Aivan mahtavaa olla "melkein" Suomessa. Vielä kun muistais Ruotsin kielen, eikä tarttis esittää tyhmää ja puhua kaupasa englantia...

Niin ja tulevaisuus edelleen auki.