Kaks vuotta siellä piti olla, reilut kolme vierähti. Tärkeimpänä tuliaisina aikaan saatiin Hermanni, lapsiahan sinne lähin "tekemään". Monta kertaa suunniteltiin jonnekin muualle lähtöä, oli tyrkyllä maita niin Euroopassa kuin muuallakin. Jostain puskan takaa taas kerran tuli työpaikka Espoossa ja sinne mies nyt sitten menee. Pari kuukautta tätä ollaan vatvottu ja nyt se on päätetty. Minä ja lapset sekä Hippo ei käytetä sitä paluulippua. Tosin suunnittelen kyllä jo ekaa lomavisiittiä sinne...
Asumaan asetutaan ihan ekaks Haagaan, josta lähettiinkin. Ahdasta siellä tulee, joten katellaan rauhassa uutta isompaa kotia. Käytännössä mies menee lopettelemaan hommat vielä Dubaihin sekä pakkaa kodin muuttokonttiin. Tavarat ja autot saapunee sitten joskus ehkä varovaisesti arvioiden elo-syyskuussa. Siihen asti oleskellaan mökillä.
Joten nyt alkaa sitten se masennusvaihe! Se kuulemma iskee lähes kaikille expattielämästä palaileville aika pian. Kesä on kyllä hyvä aika palata. Ennemmin olen (olisin) Suomessa 20 asteessa kuin Dubain 45 asteessa, vaikka ei siellä iltiksen mukaan nyt niin kuumaa ole. Masennusvaihetta toivottavasti auttaa muut masentuneet Dubaista jo palanneet pääkaupunkilaiset... Useampi hyvä tuttu on palannu jo aiemmin, joten viilletään yhessä sitten ranteet :)
Masennuksen täsmälääkkeenä kävin tänään vielä vikaa kertaa täällä Gävlen paikallisella agikentällä. Paikalla oli muitakin reenareita ja ovat kyllä älykivoja. Jos Suomessa tunget jonnekki kentälle muina miehinä niin ainaki joku tulee nokka pystyssä kertomaan, kuinka tarttee olla jäsen ja plaaplaa. Täällä pyyettiin mukaan reeneihin ja tänään jopa tarjottiin keksejä :) Paikalla oli pari shelttiä, käppänäsnautseri ja kelpie, jonka pentuja on kuulemma Suomessakin. Ihan näin tunnin reenin jälkeen en kyllä itte siitä koirasta niin innoissani olisi, tosin voihan siinä olla ainesta johonkin muuhun lajiin. Tietysti täällä on just nyt viikonloppuna tosi isot kisat (lähistöllä), mutta mielellään kyllä tulen Suomen puolelle agirotuun. Eniten sinne kyllä vetää puolikas perhe, jotka kuulemma ihan hyvin mökillä pärjäävät. Ekana iltana Kerttu soitti itkuissaan kun oli niin äitä ikävä. Nyt tulee melkein kaks viikkoa äitistä erossaoloa, joka on kyllä liian pitkä. Mutta odotushan palkitaan. Ja tuliaiset on hyvät. Isillekin pitää ostaa "vain" 60 purkkia nuuskaa laivalta.
Huomenna siis aamulla Hermanni autokaukaloon, serkkupoika ilman turvaistuimia, turvavyö vain nimellisesti paikoillaan, pomppien arabimaisesti takapenkillä, puhumista kieltäen... Niin siis rattoisa matka Tukholman quality outlettiin, paluu tuulipukukansan pariin vaatii uudet tuulihousut. Sitten keula kohti Siljan satamaa ja Suomeen. Pysyvästi! Ja nettipimentoon kesäksi. Ai niin, mutta onhan onneksi Turengin kirjastossa koneet.
6 kommenttia:
Tervetuloa Suomeen!! Voin lohduttaa, etten kertaakaan ole vielä ranteita viillellyt vaikka vuosi paluusta jo tuli.
Joulukuun alussa oli ihan hirveä auringonikävä, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Siihen saumaan kannattaa varata se Dubain loma :)
No niin, tätä uutista sitä on odotettu ja pelätty. Mutta näin se elämä menee, vaikka tyhjä "paikka" jää sun poistuttua kuvioista... Ja ei sitä tiedä missä seuraavan kerran törmätään!!! Häntä pystyyn ja uutta kohti vain!
Moi,
Tervetuloa pysyvästi Suomen kamaralle. Sinuna kävisin kyllä hyvästelemässä entisen kodin, paikan, ystävät. Itselläni lähtö (vaikka oli suunnuteltu) tuli sittenkin liian äkkiä, että asia vaivasi vielä pitkän aikaa. Asuin kyllä maassakin todella pitkään verrattuna normaaliin expat perheeseen. Masis ei iskenyt vaikka Suomen oloihin verrattuna pahimpaan loskakauteen saavuttiinkin, töihin paluu vei kaiken energian. Hirveä hinku on päästä UAE:hen aina "käymään". Tsemppiä!
Tervetuloa. Ranteet on vielä viiltämättä, mutta eikös sitä joukossa tyhmyys tiivisty... No onhan tämä vähän erilaista arkea tämä raksan, päiväkodin ja työpaikan välillä ravaaminen, kaipa se olisi Dubaissakin rassannut. Ihanaa että tulette! Tanja
Älä masennu. Sua ja Hippoa on kaivattu värittämään agiliitomaailmaa. Hyvä oli ainakin aloitus. Onnittelut!
Mitähän saatte aikaan, kun pääsette kunnolla treenaamaan :O
"Epun Anne"
Moikka!
Niinkuin tiedät, minun kotiinpaluu ei ole ollut ruusuista! Ikävä Dubaihin on kova ja tein sitä surutyötä jo ennen lähtöä...kuitenkin vois olla hyvä käydä sanomassa kodille ja Dubaille "heiheit", helpottanee sitä muutosta mahdollisesti jonkin verran! Mutta mielelläni kahvittelen sun kanssa jatkossakin ja parannetaan sitä ikävää sitten vaikka yhdessä porukalla!
All the best, Mari
Lähetä kommentti