Elämä pakattuna, taas

Elämäni 14:sta muutto alkoi maanantaina ja se huipentuu huomenna aamulla kasin aikaan kun muuttomiehet tulee kantamaan nuo 55 pakattua lootaa. Tilattiin reilusti arvioitua enemmän bokseja, mutta niin ne vaan kaikki taitaa tulla täyteen kun aamulla vielä pakataan loput. Molemmat autot on täynnä tavaraa, jotka menee joko vaatekeräykseen, kirpparille tai jonnekki kippojen ja kuppien osto- ja myyntiliikkeeseen. Molemmat kaks varastoa oli tupaten täynnä tavaraa, lähinnä miehen mummon kristallilaseja yms. No ei sentään pelkästään niitä, mutta voi pojat, että jollain voi olla paljon tarvetta pikkupikkulaseille. Haluaisko joku pari taulua? Tosi hienoa mummukamaa.

Näin viime yönä unta, että Dubain Terhi oli raskaana. Hällähän on vasta 5 lasta. Samoin näin unta, että Satu muutti miehensä ja Carloksen kanssa takasi Suomeen.

Mutta nyt meinas unohtua tärkein juttu! Hermanni täytti vuojen eilen! Juhlia ei ole ollu minkäänlaisia, mutta koitetaan leipoa kakku ens viikolla uuessa kodissa. Postissa sentään tuli Hempan eka synttäripaketti mummulta.

Joulutunnelmaa?

Tänään käytiin joulun avajaisissa Espoon Tapiolassa. Lämmintä kymmenen astetta, vettä tuli välillä ku aisaa ja nurmet vihertää. Ainakin siellä oli glögiä, pipareita, puuroa, pipareitten koristelua, joulukalentereita, pukki, poro ja muuta tunnelman luojaa tarjolla. Ei se kyllä silti vielä siitä lähe. Kunhan uuteen kotiin pääsee, niin siitä se lähtee! Ekat jouluvalot tulee samantien ikkunaan. Päivän kohokohta oli Katti Matikainen, joka on Kertun suosikki. Sitä varten tuonne Tapiolaan yleensä mentiinki. Sai neiti luistimetkin tänään, pitäis vielä terottaa jossain ennen käyttöä.

Eilen käytiin kattomassa päiväkännääjiä laivalla. Ollaan jo kauan naapurinmummon kanssa puhuttu Talliinnaan menosta ja eilen se toteutui. Naapurinmummu on 83v, sama tapaus, joka kävi meillä Dubaissa kahesti lomalla. Viimeksi se kävi New Yorkissa. Metallia polvissa ja olkapääkin varmaan kohta leikataan, mutta muuten ei ikä paina. Ite ostin vähän karkkia ja lähinnä Kertulle maatuskaa ja paitaa. Mummu osti normaalin lastinsa, eli vissiin 4 pulloa viinaa ja tupakkaa toppakaupalla. Ite se ei kyllä oikeesti käytä ees lääkkeitä. Kamalaa kyllä huomata usean suomalaisen, varsinkin naisen ryyppäävän aamusta lähtien koko päivän. Mitä järkeä on olla aamulla kympiltä niin sekasi, ettei muista ees käyneensä Tallinnassa?

Luin muuten netistä etukäteen, että Tallinnasta löytyy useampia kauppoja, jotka on myös Dubaissa, muttei Suomessa. Promod oli ainut kauppa, jonne menin tarkoituksella, mutten ostanu mitään. Muita Dubai-ikävän lievittäjiä on mm. Bershka, Mark & Spencer ja oisko TopShop.

Auton remppa maksoi yli tonnin, eikä menny mihkään takuuseen. Jos ei Dubain päästä tule mitään korvauksia, ei tähän talouteen enää volvoja hankita. Auto on kuitenkin melko uusi ja suht kallis alunperin. Kilvet on saatu laitettua kumpaankin autoon kiinni ja tarrarekkarit roskiin heitetty. Jännityksellä ootin, että mikä kirjainyhistelmä sieltä tulee ja hyvä sieltä tuli. Peräkkäiset numerot on meän autoissa ja kirjaimet on SLZ. Vielä kun saisi mun autoon penkinlämmittimet ja takalasin lämmittimen toimimaan. Toisaalta ei tässä 7 asteen lämmössä vielä pylly palellu.

Asuntokaupat on nyt tehty kirjaimellisesti. Tämä koti meni jollekin 24-vuotiaalle pankkineitille ja hänen kultaiselle noutajalle. Me käytiin Ompussa istumassa 2 tuntia ja kirjotettiin nimiä niin per.....sti. Meistä tulee siis Kirkkonummelaisia. Uusi koti on 2-kerroksinen rivari Sundsbergissä. Ei pääty eikä isoa pihaa. Seinänaapureina on tuttuja ja asunto on uusi. Laitatetaan sälekaihtimet ja yks lisäseinä ennen kuin muutetaan, joten ens viikon torstaina on sitten muuttopäivä. Maanantaina saahaan muuttolaatikot, jotka jonkun pitäis täyttää. Ukot tulee sitten kantamaan ja kuskaamaan. Niin ja en ole vaihtamassa seuraa KKK:ksi. Ainakaan vielä. Enkä hanki bortsua. Ainakaan vielä.

Kisoissa käytiin viikonloppuna kahen startin verran. Eka radalla tosi vaikea kepeillemeno, ainakin henkisesti vaikea. Hyvin se kohta meni, muttei Hippo pysyny loppuun asti kepeillä, meni jo putkeen joten hylly. Rimakin oli tainnu jo tippua ennen sitä. Toinen rata aika hyvä, mutta ohjaaja (siis minä) seiso aivan järettömässä paikassa heti alussa. Ainakin sen suhteen järettömässä paikassa, ettei koira ole mikään mestarihyppääjä. Toka rima alas, muu rata hieno. Aika täysin sama ku voittajalla Rallilla. Olo oli kyllä surkea kisojen jälkeen. Varsinkin eilisten reenien jälkeen surkea vasta olinkin. Muut vetää jotain hienoja saksalaisia ja jaakotuksia ihan tuosta vaan. Mulla ei koira osaa ees kiertää hyppyä takaa. Mutta joskus koitan oloani parantaa sillä, että Suomalainenkin (Jari) ohjaa aika perusohjauksella ilman turhia hössötyksiä ja on sentään maailmanmestari ja moninkertainen Suomen mestari. Hipon tassut on edelleen huonossa kunnossa. Nyt sentään aukeaa vain takajalkojen yhet varpaan välit. Eilen teippasin reeneihin sukat takajalkoihin, mutta ei ne nyt sentään maalarinteipillä kiinni pysy.

Sitten osioon: lapset. Hemppa käpsyttelee aika hyvin ilman kenkiä. Se vetelee jo huoneesta toiseen ilman kaatumisia. Vasta se oppi juomaan nokkamukista ja alkuviikosta alko vilkutteleen. Ei viitti ees verrata neitin kehitykseen, mutta kukin taaplaa tyylillään. Sen verran imetysnatsi olen, että edelleen imetän ja ootan kirjaimellisesti siihen 24. päivään, jolloin sitä vois siirtyä lehmänmaitoon. Isosisko kyselee joka päivä, että milloin se joulu on. Kerhoon jää tosi mielellään, ei tartte sitä enää väkisin vetää autosta ulos... Keskiviikkona kerhon 14:sta lapsesta paikalla oli 4 sitkeintä sissiä. Muut on joko kipeenä, lomalla tai oottamassa neljän seinän sisällä rokotuksen vaikutusta, mikä tuntuu aika käsittämättömältä.

Sikasikasika

Näytän sialta ja kuulostanki siltä. Tarttis pikku hiljaa alkaa valumaan sinne kuntosalille, jonne on kortti ollu jo kohta kaks kuukautta. Kaks kertaa olen kai siellä käyny. Lähinnä lukemassa naistenlehtiä... Suusta tuleva ääni muistuttaa kans possua tällä hetkellä, äänenlähtö on lähellä. Muuten nenä vuotaa meillä melkein kaikilla, Hemppa yskäs muutaman kerran yöllä, Kerttu oli eilen kerhosta pois ja mieskin on ollu kipeänä. Mutta sikaflunssaa ei ainakaan vielä meillä. Eikä rokotuksia.

Eilen käytiin tekemässä uuteen kotiin joku sisäänmuuttotarkistus. Ite keskityin lähinnä lampunpaikkoihin ja suunnittelin keittiönkaappien järjestyksiä. Mies ja Kerttu syynäs asunnon kunnolla läpi ja löysikin muutamia koloja, naarmuja yms. paikattavaa. Ens viikolla pitäis/vois muuttaa. Muuten on saatu paljon aikaa edellisestä päivityksestä. Kesällä murskautunu matkalaukku on saatu tingattua monta kertaa parempaan, kummassakin autossa on talvirenkaat ja eilen jopa saatiin kilvet kumpaakin kaaraan. Kun ne vielä sais paikalleen. Ja kun sen isomman auton sais vielä korjaamolta käyttöön. Se nimittäin lopetti palvelemisen. Menin imuroimaan autoa ja jätin radion päälle lapsille siksi aikaa. Siivouksen jälkeen se ei inahtanutkaan. Soitin huoltoon ja annoin ne vikakoodit sinne. Mies vastas, että siitä on vaan akku loppunu ja kaapeleilla siitä pitäis selvitä. Eka kaapelimies mun piti päästää menemään, kun ei löydetty sitä akkua konepellin alta. Manuaali vaan käteen ja ettimään. Meän toinen auto oli jo siinä vaiheessa saatu paikalle ja huoltamolta lainattiin kaapeleita. Savu vaan nousi kaapeleista, mutta huomattavaa parannusta ei mun autoon saatu. Lopulta soitto hinausautolle ja hilirimpsis. Siitä on menny akku ja laturi, arviolta tonnin verran...

Viikonlopun vietin agilityn b-maajoukkueleirillä. Ihan huippua päästä reenaamaan lämpimään mattopohjaiseen sisähalliin. Ei huolta koiran tassujen aukeamisesta hiekan takia. Kunnon koulutusta yhteensä reilut 6 tuntia, muutamat luennot ja hyvää seuraa. Ainoastaan sen auton puute toisena päivänä aiheutti hieman päänvaivaa, mutta kävelemällähän siitä selviää. Eka junalla kotoa Hyvinkäälle ja siitä noin viien kilsan kävely hallille. Hyvin siitä selvittiin. Hemppa oli mukana molemmat päivät ja rusinapaketilla, rimoilla leikkimisellä ja loistavilla päikkyjen ajoituksilla plus avustajilla se meni. Viikonlopun anti oli aluksi se, että en osaa yhtään mitään. Ollaan totisesti jääty sille neljän vuojen takaiselle tasolle miinus 2 vuotta vielä siitä. Väärät käjet, väärässä paikassa annetut käskyt, holtittomuutta, suunnittelemattomuutta yms. Mutta siitä se lähtee taas. Tärkeimpiä neuvoja mm. tarkkuus lähdössä (koira nousee joka kerta seisomaan itekseen), suunnitelmallisuus lämmittelyesteillä (nyt se saa mennä miten haluaa, miksi se tottelis radalla), selkä suoraksi! (pysyy rimatkin paikoillaan ja ohjaukset kunnossa). Koneella on ratakuvioita seiravaaksi puoleksi vuojeksi, ei pitäis tulla ongelmaa, mitä treenaa.

BB:n lomassa naputeltua

Pohjoisen reissu oli ja meni. Kaikki kuvat on otettu sillä matkalla, on lasten isomummoa, ukkia, lumiukkoa poikineen Oulussa ja aina niin kiinnostavaa ukin pianoa. Oltiin paluumatkalla vielä yks yö Oulussa ja siitä sitten ajamaan etelään. Kerttu teki niin antaumuksella muumi-tietokoneella hommia mun avustuksella, että meillä meinas bensa loppua keskelle ei-mitään. Yhtäkkiä katoin, että bensavalo palaa ja mittari näyttää jo viivaa jäljellä olevien kilsojen kohalla. Alko syke nouseen kunnolla. Viimiset lukemat on 20 kilsaa ja sen jälkeen tulee pelkkää viivaa. Onneks maisemat alko näyttään siltä, että siellä metässäkin olis jo tulomatkalla koettu huoltis ja niin se oli viien kilsan päässä. Saatiin tankattua ja matka jatkui. Oulun kohilla käytiin ekaks Kärkkäisellä hypistelemässä kuppeja ja lautasia, mutta mitään meän tarvitsemaa ei ollu. Loppumatkalla käytiin Lahessa ABC:llä, jossa oli Iittalan outlet. Sieltähän sitten lähti iso kassi niin tarpeellisia lautasia, laseja, neitille omat espressokupit ja joku vati. Pimeällä ajettiin loppumatka ja Keravalle oisin jääny jos ois pitkän matkan ärsytys kasvanu enää senttiäkään. Ei jaksanu enää. Joskus tuo pikkuneitin järjenjuoksu ihmetyttää, kuten kehälle päästyämme. Ajattelin samaa asiaa, jonka se sano ääneen. Kerttu huomautti takapenkiltä, että pitää soittaa isi tulemaan meitä vastaan kantoavuksi. Ei se ihan tyhmä ole.

Viikko hurahtikin sitten miehen isoveljen punkatessa meillä. Oli tullu Ruottista tänne viikoksi töihin. Seuraavana viikonloppuna tuli vielä pikkuveli ja isäkin, tosin ne vaan kyläilivät. Hyvästelivät samalla tämän suvulla alusta asti, eli 50-luvulta saakka hallussa olleen asunnon.

Muuten ollaan pyöritelty asuntoasioita ja muita hoitamattomia asioita. Mitään ei siis ole saatu kuitenkaan käytäntöön. Jo kesän lennoissa rusentunutta matkalaukkua ei ole saatu korjaukseen, miehen autosta puuttuu talvirenkaat, kummastaki puuttuu kilvet, kirpputorille ei ole viety mitään, asuntolainaa ei ole kilpailutettu yms. Pari viikkoa aikaa muuttoon ja muuttofirmoja pyöritellään kans. Kuinka paljon halutaan osallistua ite? Hempan kanssa ei paljoa kanneta roinaa, se vaatii yhen ihmisen huolehtimaan siitä eikä yksin oiken saa lipastoa alakertaan. Tai saahan se, mutta jälki ei ole kaunista.

Etelään palattuani olen alkanu laittaan Hiponkin elämää järjestykseen. Hierojalla ollaan käyty kaks kertaa, pari kauratyynyä on ommeltu lämmikkeeksi selkää varten, vitamiinipilleri on menny suuhun aika monta kertaa ja back on track-loimi on tilattu, sekä aloitettu taas tokotreenit, kun ei oikein esteille viittis mennä puilikuntoisena. Niin ja kitekatista on siirrytty NEUhun melkein pelkästään. Tänään kävin vielä tilaamassa sen super tassusalvan lähieläinkaupasta. Olen sitä maagista ainetta käyny ettimässä nyt kaheksasta eläinkaupasta tuloksetta. Koira oli niin sairaan jumissa vähän joka puolelta. Tämän päiväsen hieronnan ansiosta se joten kuten aukes ja antoi jo venyttää kumpaakin etujalkaa. Selkä kai se ensisijainen engelma oli, mutta kuulemma oli jumissa niskasta asti. Viikonloppuna on bemarileiri, jonne saatiin lupa osallistua. Sitä ootellessa.

Ai niin. Paremman ajankulun puutteessa käytiin lauantaina kattomassa Hyvinkään kisoja reilut seittemän tuntia ja sunnuntaina mentiin Myyrmäkeen lemmikkimessuille. Onneks otettiin Hippo myös mukaan tarkoituksena laittaa Kepa sen kanssa lapsi ja koirakisaan. Selitin ennaltaan neitille, että siellä ei tartte osata mitään, eikä ole mitään väliä, kuka voittaa ja kuka häviää. Tietty Kerttu oli pienin siellä, päätä lyhyempi seuraavaa kakaraa. Seittemän osallistujaa siellä oli ja tuomari pisti Kertun hopealle! Se teki kaiken, mitä tuomari pyysi lähes "ammattimaisesti". Tosi sievästi talutti eestaas ja ympyrää. Hippokin käyttäytyi tosi hienosti, ainoastaan hyppäsi muutaman kusiläikän yli tapansa mukaisesti... Neiti (ja äiti) oli niin maireana elämänsä eka pokaali käessä. Pokaalia tärkeämpi oli kuitenkin se pedigreen iso tuotekassi, jossa oli jos jonkinmoista makupalaa.