Myrskyä oottellessa

Tässä BB:n vahtaamisen ohessa kävin kattoon, mitä muuta on netti-tv:ssä tarjolla. Sieltä löytyi tulosruudun Kalle camit. Varmaan näytetty siellä Suomessa töllössä. Jos ei oo nähny, kantsii käydä kattoon. Tosi mielenkiintoisia pätkiä Palanderin valmistautumisesta tulevaan kauteen. Näkyihän se sormuskin siellä, on kotisuomen naapurikaupungin poika vaihtanut siviilisäätyäkin. Aivan sairaan hyvä tyyppi, nuitten videoitten perusteella. Jos sais sen innon siirrettyä sinne rinteenkin puolelle, niin eiköhän ala tuloksia tuleen.

Aamulla kävästiin MOEn peekaboo-leikkipaikassa. Mahtava paikka tuollaisille yli vuotisille naperoille. Leluja ihan sikana ja löytyy kaikkee tunneleita ja liukumäkin. Siellä järkätään mm. muskareita. Jotenkin ei vaan innosta mennä lauleskelee tai yrittään laulaa englanninkielisiä lauluja.

Tänään alkaa kolmen päivän viikonloppu. Sunnuntaina on joku kansallispäivä tai joku sellanen ja se on yleinen vapaa. Tapahtumia olis vaikka kuinka paljon. Rugby 7s alkoi tänään, sitä vois harkita, x-games olis huomenna, huomenna community market day, jotkut venekisat olis kans ja mitähän muuta. Katotaan jos jonnekki menis. Muuallekki ku autokauppoihin.

Mutta meille tulee huomenna myrsky! Sitä ootellessa.

Ai niin, mietin yks päivä, että mitä tuonne lähikaupan pihalle aletaan rakentaan. Eilen se selvis, uutta moskeijaa, mitäpä muuta. Onnittelut vaan siinä naapurissa asuville, 5 kertaa päivässä räjähtää kaiuttimista rukoukset ilmoille.

Valvomisia

Taas eilen piti valvoa yhteen asti yöllä. Paska homma tämä kahen tunnin aikaero Suomeen. BB oli pakko kattoa, koska sinne tuli vanha asukas takasin. Onneks oli se, jota myös ite äänestin. Nyt siellä on neljä jäljellä ja kaks oikeesti vaan voittajaehokasta. Olli ei pysty voittaan kun on ei-alkuperäinen asukas ja Kale tuli takaisin, joten niistä ei mun uskoakseni ole voittajaksi. Annettakoon voitto siis vaikka, en tiiä kummalle. No onneks tää kestää enää 5 päivää, vaikka kolme asukasta luulee, että ohjelma loppuu vasta sunnuntaina. Aattelin, että nukun nyt Kertun päikkäreitten aikana. Just joo.

Meillä satoi eilenkin vettä! Kävin Hipon kanssa keskellä päivää ulkona kun Mikko teki kotona töitä ja Kerttu nukkui. Ei ollu ristinsielua missään. No se ei kyllä ole yllättävää, kun ei aurinkoisellakaan säällä ketään ole missään. Oli aivan Suomi-olo kun oli kosteeta ja synkkää. Mahtavaa!

Juicekin sitten otti ja kuoli. Luin lehestä, ettei ollu käyny dialyysihoidoissa viiteen viikkoon. No sen olisin itekki voinu tietää, että jos et niin pitkään aikaan käy hoidoissa, niin kuolema korjaa. Kaikki myrkyt, joista terveillä ihmisillä munuaiset huolehtii sekä ylimääräiset nesteet, jotka valuu vessanpönttöön, kertyy elimistöön. Ei tervettä hommaa.

Mietin yks päivä, en tiiä miksi, että mitkä töissä tapahtuneet jutut/potilaat on jääny parhaiten mieleen. Ekana on se harjoitteluaikana OYSsin leikkurissa ikkunan takaa nähty käsi-irti-tapaus. Kyylättiin kaverin kanssa käytävästä saleissa tapahtuvia leikkauksia. Katottiin, että hei, tuolla potilaalla on käsi ihan tynkänä kyynärpään kohilta. Sitten hokattiin, että se puuttuva käsi oli toisella pöydällä. Toinen oli kumma kyllä sellanen mikroskooppileikkaus. Tai siis sellanen, jossa mies oli iskenyt vasaralla jotain ja vasarasta oli lähteny palanen ja lentäny käteen ja uponnu sinne. Sitä sitten etittiin mikroskoopin ja röntgenin alla. Kolmas oli kamalan ihana. Yks sälli ampui itteensä reiteen. En muista, millä aseella, mutta koko reisi oli poissa. Siis jalka ihan paikallaan, mutta reisi puuttu. Reikää sitten putsattiin ja paikattiin keittisräteillä monta kertaa. Onhan sitä paljon muitakin, mutta nää nyt päällimmäisenä. Eri juttu sitten on tutut potilaat. Siihen ei kyllä totu koskaan. Taitaa olla joku hinku töihin kai, ku tällasia miettii.

Asiasta sadanteen, lopetin taas vissiin kolmannen kerran elämässä kolajuomien juonnin joskus monta kuukautta sitten. Äsken oli pakko avata kokistölkki kaapista. Ostin sen sinne joskus jostain syystä. Hyvää oli, mutta saa jäädä yhteen. Kolaholistin viimeiset sanat.

Kertulla ilmeisesti on viimeinen satsi hampaita tulossa. Useampi päivä on ollu kummallista kitinää ja panadolpullo alkaa tyhjentyä. 16 hammastahan siellä on ollu jo kauan, mutta ne 4 vielä puuttuu. Ikenien läpi ei tunnu vielä mitään, joten voi kestää kauan. Eilen annettiin jo ennen nukahtamista illalla panadolia ja sillä saatiin aikaiseksi Kertun elämän viides kokonainen yö. Ei hassummin 14-kuukautiselta.

En muuten saa skypeä toimimaan jostain syystä. Joten turha yrittää rimpautella.

Vuotavia tankkeja

Joo ei tuo pihan korjaus ihan menny sitten niin ku piti. Olivat taas korjaamassa sitä kivetystä yks päivä ja ovikello soi. Kertoivat seuraavaa. Ovat nyt korjanneet sen mitä piti, mutta sitä ei saa ihan kuntoon. Vesitankissa kivetyksen alla on yläreunassa halkeamia, jotka ei vielä ole pahoja, mutta jotka tulee olemaan. Että ei ole mitään järkeä vaihtaa sitä tankkia, koska me ei tarvita niin isoa tankkia. Että kantsii laittaa tarpeen vaatiessa uus pienempi tankki johonki pihalle. Kysyin, että voisitteko soittaa miehelleni ja kertoa saman sille? No eivät voi, mutta mieheni voi soittaa Husseinille johonki arvioitiosastolle. Että se osaa kertoa. Niin varmaan. Mainitsin asiasta Mikolle ja se sanoi, että muutetaan pois koko roskasta. Siisti alkaa kyttäämään tuota vesimittaria, että milloin se alkaa taas juosta lujaa ilman veen kulutusta. No katotaan nyt.

Eilen oltiin grillaamassa Karppisilla naapurikulmilla ja ihmeteltiin, kun ei ole yhtään kärpästä eikä itikkaa missään. Tänään nähtiin Tanjaa naapurialueen leikkipuistossa ja sanoivat eilen myös grillaanneensa ja oli ihan törkeästi kärpäsiä. Ne oli siis siellä.

Lämpötilat alkaa olemaan Suomen kesälämpöjä. Reilut 20 astetta ja illalla saa olla pitempää päällä. Altaalla oltiin aamulla ja oli taas niin kylmää, etten pystyny uimaan. Ne kaupoissa myytävät talvivaatteet tulee varmaan kohta meillekin.

Ja nyt leipomaan korvapuusteja. Illalla mennään joulumyyjäisiin, jos löydetään perille.

Liput postissa

Kerttu ja Kertun kamu Jasmin, puoliksi libanonilainen, puoliksi Torniossa opiskelleen äitin ainokainen. Täällä on toinenkin Torniossa lentopalloa pelannu äiti. Pieni on maailma. Vois sanoa kuvan perusteella, että tyttö ja poikahan ne siinä... Ovat muuten samanikäiset.

Nyt on Suomen matka varmistettu. Eilen varasin ja maksoin (tai joku muu makso) Helsinki-Kemi-välin, koska ne hinnat nousee 60 päivää ennen matkaa. Sitte yritin varata töölön matkatoimiston ja supersaverin kautta Dubai-Helsinki väliä. No eipä onnistunu, vaikka netissä lukee, että niitä lentoja on 490 euron hintaan molemmilla. Sain tänään vastauksen meilillä, että ne maksaa paljon enempi, mutta nettiin ne päivittyy aika hitaasti. No joo. Nyt äsken varasin ja maksoin ihan turvallisimman vaihtoehon eli suoraan finnairilla koko roska. 2 kuukautta aikaa matkaan, Kemissä ollaan siis 20.1 iltapäivällä ja Helsingistä lähetään pois 4.2.

Eilen tultiin kotiin ja oli Emaarin miehet päässeet töihin. Koko autokatoksen pohja oli veetty auki. Eihän siinä menny ku kuukausi, että joku tuli töihin. Tänään ne jyräs tuossa seinän takana monta tuntia, mutten kyllä huomannu, että siinä mitään oli tapahtunu. Saisivat nyt äkkiä homman tehtyä, ettei tuo nurmikko ihan kuolis.

Blogiväsymystä ilmassa, ja sadettakin..

Ajattelin pitää kohta ainakin viikon loman tästä blogista, koska täällä ei tapahu mitään eikä siis ole mitään kerrottavaa... Eikä posteihinkaan jaksa ihan simona vastailla. Joten jos ootat postia, olen hengissä, vastaaminen vaan vähän kestää. Onneks BB loppuu reilun viikon päästä, niin vähenee tämä koneriippuvuus.

Meillä satoi eilen vettä! Edellisestä kerrasta onkin jotain 7-8 kuukautta. Ihan sai autossa pyyhkijäitä eilen käyttää ja keli oli aivan mahtava. Ihan pilvistä ja synkkää. Täällä paras keli on just sellanen pilvinen päivä. Se tekee olon jotenki kotoisaksi.

Haaparannan Ikeakin oli avattu. Äiskä oli saanu vinkin, että ei siellä mitään ruuhkia ole. Olivat sitten lähteneen lauantai-iltapäivällä. No arvata saattaa. Parkkipaikat pursus ja sisälle oli päässy venäjän tyyliin 80 ihmistä kerralla. Parin tunnin kassajonot.

Asiasta kymppiin. Nuita muutamia blogeja seurattuani tuntee melkein ittensäkin masentuvan. Alussa vaan yks oli menossa laitoshoitoon. Nyt niitä on hoidossa jo kaks ja kolmaskin kokoajan valittaa elämäänsä. Voisi olla tervettä vaihtaa blogeja, ei ittellä huvittais tässä maassa lähtä mihinkään laitokseen. Kaisa voisit laittaa sen linkin sinne mainitsemaasi blogiin! Ja kiitti Kaisalle muutenki lähettämästäs ratapiirroksesta. Hieman helpottaa vieroitusoireisiin.

Suunniteltiin eilen jo ensi kesää. Oli mies saanut luvan tehä pari viikkoa Suomesta käsin töitä. Ite sain luvan tulla Suomeen jo toukokuun puolella, loppupuolella tietty. Takaisin palattaisiin elokuussa. Katoin jo kisakalenteria, mutta aika hintsusti ovat päivitelleet ens vuojen kisoja. Yks nolla pitäis rutistaa ainakin karsintoihin. No katotaan nyt. Kaikki on mahollista.

Mökkipiirrokset on saatu myös valmiiksi, nyt anotaan rakennuslupaa ja katotaan, onko tönö pystyssä ens kesänä. Olis paree olla.

Tänään pitäis varata ne Suomen lennot nyt tammikuulle. Suunnitelmissa on tulla Kemin kisojen aikaan lauantaina kentältä suoraan junkohalliin ja sunnuntaina tietty koko päivä hallilla. Seuraavana viikonloppuna Tornissa äitylin tuomitsemat tokot samoin Oulun kisat pitää käydä kattomassa ja vikaviikonloppuna purinalla 1-2- luokkien kisat. Eiköhän ne helpota oloa kesään asti. Toki Hippo jää kotiin lämmitteleen ens kesää varten.

Nyt kattoon salkkareita, että pysyy kartalla, tai että pääsis takas kartalle. Sinne on ilmestyny niin outoja ihmisiä.

Vielä viiminen lisäys. Piha on edelleen notkollansa. Ollaan soitettu tuhat kertaa ja viiminen vastaus oli, että luulivat jo korjanneensa meän ongelmat. Kun on tässä jossain lähellä samanlainen ongelma, jonak korjasivat. Paras selitys tähän asti!

Lapsi lelukaupassa

Kävin eilen viemässä pitkällisen taistelun jälkeen automme huoltoon. Menomatka suju ihan hyvin, kunnes piti saaha taksi, jolla pääsis kotia. Kaikki Dubain taksit oli ajossa! Volvolta joku kuski ajelutti meitä Kertun kans jonkun pätkää ja nappas meille taksin lennosta. Aika erikoista matkustaa taksissa ilman turvaistuimia. Oli sekin kyllä hankalaa selittää siellä huollossa, että tää auto puoltaa oikealle. Kaipa se ymmärsi. Yritin selittää, että kun ajaa ilman käsiä, niin tää menee oikeelle.

Tänään jatkettiin matkustamista täkäläiseen tyyliin, ilman turvaistuimia. Eilenhän se auto olis pitäny hakea ennen viittä. Kuka sinne sillon ois kerinny? Haetaan se huomenna aamulla. Tänään siis mentiin vuokrakopperolla eka aamulla MOEen ja iltapäivällä Battuta malliin. Matkalla Battutaan nähtiin Dubain kilvissä oleva auto numero 8. Aika korkea-arvosia kyytiläisiä siis. Auto oli Range rover ja se ajoi tosi varomattomasti kyytissään 4 arabimiestä. Täällähän on siis niin, että mitä pienempi numero kilvissä, sitä arvokkaampaa väkeä. Aikaisemmin ollaan bongattu autoja numeroilla 11-18.

Takasitulomatkalla Battutasta tultiin Jumeirah Islandin läpi. Alueella on aika isoja taloja, näyttää lähes samalta kuin nuo linkissä olevat piirroskuvat. Portillahan pitää sanoa aina, mihin taloon on menossa. Sori suomalaisperhe, valeheltiin olevamme tulossa teille.. Ainakin uskon muistavani yhen oikean osoitteen. Kunhan vaan katteltiin aluetta ja ajettiin rauhallisempaa tietä kotiin.

Kauhulla kattelen monesti kun varsinkin naiset ajelee autoillaan ja lapset hilluu ilman mitään vöitä takapenkillä ja ties missä. Oon aina arvellu näin tapahtuvan lähinnä paikallisten keskuudessa, kunnes yks päivä vaahtosin just samasta asiasta. Viereisessä autossa hirveessä ruuhkassa takapenkillä lapsi heilu keskipaikalla ilman mitään vöitä. Katoin kuskia ja se oli suomalainen! Toivottavasti senkin turvaistuin tai vyöistuin oli huollossa olevassa autossa.

Ei tuolla lapsirukalla ole vielä mitään suhteellisuudentajua. Aamupäivällä kun oltiin lelukaupassa (kuten nykyisin tosi useasti, koska Kerttu viihtyy niissä hyvin) yritettiin neitille tyrkyttää kaikkea yli kolmivuotiaille sopivia leluja. Mikään ei kelvannu. Se oli heti aluks ottanu hyllystä sellasen avaimenperänallen, jota se kanto tiukasti nyrkissään. Sehän se piti ostaa, kun ei niitä leluja ittelleen kummiskaan viitti hankkia. Vaikka kuinka haluttais. No isi osti silti yhen ison pallon, varmaan ittelleen.

Bongari touhussaan

Mentiin tänään syöttämään Kertun kanssa lähijärven sorsia. Leipää kun tulee joskus niin hamstrattua, että sitä riittää muillekki jaettavaksi. Ne neljä tuttua sorsaa siinä söi, kunnes järvelle tuli todella iso lintu. Se lensi toiselle puolelle järveä ja lähti hitaasti potkiskeleen meitä kohti. Ihan lähelle se ei uskaltanu tulla, mutta kun olin sorsat syöttäny, menin sitä kohti. Pääsin noin 10 metrin päähän, niin että näin kunnolla minkänäköinen se oli. Sitten se taas avasi aivan mahtavat siipensä ja lähti lentoon vähän matkaa eka juostuaan veen päällä. Katoin netistä, mikä se oli. Greater flamingo.

Ne elää 20-50 -vuotiaaksi yleensä. Siipien väli on yli 120cm ja korkeutta on yli metri. Tän linnun tunnistaa tosta käyrästä nokasta, mutta mun näkemäni yksilö ei ollu yhtään punanen, niinku kai yleensä ovat. Oli pelottavan iso kun lähti lentoon.

Sain palautetta kirjoituksistani. Olin kirjoittanu hakeneeni lentokentältä suklaata. Oikeesti hain sieltä Suomesta tulleen vieraan lisäksi suklaata. Pitäis joskus kai kirjoittaa järki päässä, mutta kun tähän koneelle istuu, kaikki järki hukkuu johonkin.

Meillä ei tuo vesihomma vieläkään toimi. Pitäis kai soittaa Emrillille, että milloinka ehtivät tulla meille korjaushommiin. Ollaan maksettu jo etukäteen, eihän niillä enää mitään kiirettä oo. Onneks ollaan opittu käymään tuolla vesimittarin luona avaamassa pumppu tongeilla ja aina välillä täytetään vesisäiliötä ja taas suletaan se.

Ystävämme Karppisen perheen luona olivat vierailleet vuokraisäntä vaimoineen. Olivat kattelleet, mitä kodilleen kuuluu ja Terhi sanoi aamulla, että eivät ainakaan aikoneen muuttaa siihen. Että saavat suomalaiset nyt rauhassa asua vielä toisen vuojen, ellei vuokra nouse kohtuuttomuuksiin. Meniköhän ees kokonaista vuorokautta, kun oli vuokraisäntä tullut takaisin ja sanonut itte muuttavansa siihen. Joten menee koti alta. Siinäpä on kiva hakea uutta kämppää, varsinkin kun perheenlisäystäkin tulee alkuvuojesta. Vuokrat on noussu niin käsittämättömän paljoa, että Helsingissä asuminen on ihan ilmaista. Suomessa on oikeesti tosi halvat vuokrat. Tuhannella eurolla kuussa sieltä saa iso kämpän hyvältä paikalta. Täällä sillä ei saa yhtään mitään. Katotaan, miten meän perheelle käy vuojen alussa, kun pitäis sopimusta uusia. Nokialla on tietty rahasumma henkilömäärän perusteella, mitä ne maksaa asumisrahaa. Onneks se summa nousi joku aika sitten ja meän vuokrassa on vähän nousuvaraa.

Kävin tänään pitkästä aikaa uimassa altaalla Kertun kanssa. Päivällä ilma oli reilut 30 astetta, mutta uinninaikana oli ehkä vajaa 30. Vesi ja ilma oli niin kylmää, ettei voinu uida ku ehkä 5 minsaa. Ja tästä se ilma vaan viilenee. Miten sitä pystyy uimaan vaikka kuukauden päästä kun on täys talvi ja vaan reilut 20 astetta? Mites siellä Suomessa???

Lomailija kentälle

Viime yönä kurvattiin viikon tauon jälkeen lentokentälle ja vietiin vieras, sekä muutama muu suomalainen lennolle kohti kotimaata. Viikossa kerettiin aika paljon näyttää, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä paljon näyttämättä. Viikon parasta antia oli varmaan desert safari, joka saatiin varattua kolmen tunnin varoitusajalla. Kotoa tultiin hakemaan ja kotiin asti tuotiin takaisin, välissä 7 tuntia, joka koostui hiekalla kurvailusta, kamelilla ratsastamisesta, arabialaisten asujen sovittamisesta, hennatatuoinnista, vatsatanssista ja syömisestä. Landcruiserilla tosiaan pääsee hietikolla ihan mitenpäin vaan, vaikka kylkimyyryä. Mulle tarjottiin mahista ajaa itte, no en ajanu. Just sitä ennen meän loistava kuski teki näyttävän parkkeerauksen muitten autojen rinnalle jäämällä syvälle hiekkaan kiinni. Siinä tarvittiin toista autoa vetoapuun.

Viikon aikana Kerttu oppi sanomaan ekan sanan "Äiti". Tosin se ei kyllä tarkoita mitään, se tulee joka yhteydessä, mutta ei sillä väliä. Tänään meillä vietettiin etuajassa isäinpäivää, koska huomenna on työpäivä ja lahja oli niin super, ettei sitä malttanu oottaa huomiseen.

Tänään laitettiin pitkästä aikaa vettä Kertun pikkualtaaseen takapihalle. Noin 10 senttiä vettä riitti hyvin ja siinähän se olis räpiny vaikka kuinka kauan. Eikä tartte ku istua vieressä, hyvin pysy pystyssä ja osas ite mennä altaaseen ja tulla sieltä pois. Eilen oppi myös sisällä, miten kiivetään ruokapöydän tuoleille. Se ei ollu kyllä toivottavaa.

Asiasta kymmenenteen, löysin jo kolmannella etsintäkerralla Just kidding-lastentarvikekaupan. Hienoja lastenhuoneita sinne oli sisustettu, mutta hintataso oli kyllä aika huikea. Voihan siellä hiplaamassa käydä. Käytiin MOEssa hiplaamassa myös Luis Vuitton ja Burberry-liikkeissä. Ainut, mitä olisin niistä kaupoista voinut ottaa (en ostaa) oli Burberry-kuosinen permokoira tai ne McLaren rattaat. Myyjä kehui kärryjä tosi laadukkaiksi. Meitä vaan huvitti..

Fazerin suklaata!

Perjantai-lauantaiyönä kello soitti kahen jälkeen ja auto starttasi kohti lentokenttää. Kuin ihmeellä, osuin ihan suoraan oikeaan terminaaliin, kakkoseen. Vaikka kirosin monta kertaa kun näin viitan näyttävän viereiselle tielle ja ajoin "väärin", olin silti oikealla tiellä. Ei oikein ne tieviitat pysy ajantasalla tai sitten sinne pääsee montaa kautta. Konehan oli tietty myöhässä ja yli tunti kentällä vierähti. Näin kun muita suomalaisia tuli sisälle ja marssivat suoraan pieneen kauppaan, josta lappasivat Fazerin suklaarasioita kassiin. Minä tietty perässä. Kentältä siis saa Mariannekarkkeja, Fazerminttejä ja Geishasuklaata! Kotimatkalla ei tarttenu tehä kuin yksi ylimääräinen uukkari...

Ollaan kierrelty lähinnä kaupungilla kurvailemassa ja kattelemassa maailman menoa, kolme ostaria on käyty, rannalla on vierailtu ja altaassa uitu. Yhtään kamelia ei vielä oo silmään pistäny, mutta yritetään korjata asia jo tänään. Safarille olisi tarkoitus mennä, kunhan Nokian työajat sen sallii.

Mikko aloitti eilen sanomalla, että "tuli sellanen juttu". Sanoin, että ahaa, tää voi tarkoittaa aika pahaakin asiaa. Sille oli tarjottu uutta sopimusta, joka alkais nyt vuoden vaihteessa ja kestäis kaks vuotta, joten täälläolo pidentyisi kolmeen vuoteen. Ilmaisin aika selvästi negatiivisen suhtautumiseni asiaan. Kolme vuotta poissa harrastuksen parista, jossa aikoinaan vietti useita päiviä viikossa on rankkaa ainakin mulle. Kyllähän täällä voi reenailla, mutta kuka jaksaa reenailla vuosia ilman kisoja. Eihän siinä ole mitään ideaa. Idea on siinä voittamisessa! Tietenki. No asiasta keskustellaan vielä.

Täällä alkaa olemaan kivat kelit. Plus 35 astetta päivällä ja altaassa on kylmä kun nousee ylös. Oikeesti kylmä. Todisteena siitä on mun ääni, joka jäi sinen altaaseen. Nyt on toinen päivä menossa tätä käherrystä. Yleensä ääni menee kerran vuodessa. Kyllä se jo huomenna kulkee.

Tukosta piisaa

Ai ai kun Espoossa on sähköt poikki. En nää BB:tä. No onneks tuo NRJ netin kautta kuunneltuna toimii hyvin. Talossa muut nukkuu jo. Käytiin Kertun kanssa pienellä autoajelulla Ikeassa ja Ace-kaupassa. Taas jännäsin, että löydetäänkö perille. No ihan heleppoahan se oli. Eikä ollu pahat ruuhkat, noin 20km ja 50minsaa. Vai onko se paha... Ikeaan oli kans tullu joulu. Mukaan lähti tällä kertaa pöytäliina, keittiön verhotanko ja jotain muuta pientä krääsää. Kaupassa ei paljoa muita ollu, sai olla ihan rauhassa. Ace on sellanen Kodin anttila-versio. Sieltä lähti yks kukka ja lapsiportti, jota ei tartte porata. Edellinen portti edelleen oottaa tuossa nurkassa porakoneen lainausta.

No palataan tuohin kotimatkaan ostosreissusta. Mikko arveli mulla menevän tuplat menomatkaan verrattuna. Mutta ei, ehkä 35 minsaa. Ainoastaan se on aina epäselvää, mitä kautta pitää kaupasta tulla oikeaan suuntaan menevälle tielle, ne kun tapansa mukaan vaihtavat kokoajan paikkaa. Pitää vaan muistaa ajaa Jebel alin suuntaan, jos sattuu kylttejä olevan näkyvillä. Huvittuneena kattelin sitä vastaan tulevaa liikennettä. Oli ihan tukossa 3-5 kaistainen tie. Oli monta kilsaa tukossa jo ennenkuin katoin trippimittarista matkaa. Viien kilsan päässä se loppu, eli tukos oli 10 kilsaa ja autot pääsi liikkumaan 5km/h. Siinäpä Terhi lähet synnyttään tammikuussa ;)

Täällähän kolareista suuri osa on peräänajoja. Taas oli autoja tienposkessa ja varoituskolmio oli metrin päässä autoista. Järkevää. Tyypit ajaa viittä kaistaa 120kilsaa tunnissa. Ja ne ei varo mitään. Vihaan niitä toyota pick up-autoja yli kaiken. Ja niitä autoja vihaan kans, joissa on muovit vielä penkkien päällä. Ovat niiin uusia autoja, vaikka kilvistä huomaa, että esim. vuojen vanhoja. Taitaa olla miehillä pidätysvaivaa.

Ja Kerttu on paras ostoskamu. Menomatkan se katteli maisemia ja jutteli. Tulomatkan se veteli torkkuja. Ja silti laitto ihmisten aikaan nukkumaan. Hyvä siitä tulee.

Kiitos muuten kommenttiboksiin jätetystä tiedosta, että asumme Aasiassa.

Ja onnittelut Kaisalle ja Rallille sekä Reetalle ja Åkelle nollista!

Joulua pukkaa

Osta hyvä Ferrari. Tuossa se tienpäässä lojuu. Tyypit muutti pois ja jätti sen kilvettömänä parkkikselle. Pikkusen on hiekan peitossa ja kohta vähän enemmän.


Unohin eilen täysin, että oli se Halloween-päivä. Onneks menin "naapurien" kyytillä Moeen shoppaileen ja kun tulin taksilla kotiin, suurinpiirtein satapäinen lapsi ja äiti- joukko oli just menny meän kodin ohi. Samalla tiellä kyllä vielä olivat ja vähän hankaloittivat taksin menoa. Taksinkulussa oli kyllä muutakin ongelmaa. Ei taas ollu koskaan kuski käyny meilläpäin ja kokoajan kyseli, että "now left?" ja minä että ei kun suoraan. Seuraavassa risteyksessä taas "now right?" ja ei kun suoraan. Viimeistään siinä ruuhkaristeyksessä sillä meinas hermot mennä ja sanoi varmaan olevan jossain paremman reitin. No kun ei oikein ole parempaa. Siinä yhessä risteyksessä saa aina varautua seisomaan jos väärään aikaan siihen juuttuu. Pihalla kuski vielä kyseli ohjeita takasinmenoon. Selitin, että ajat vaan samaa reittiä, mutta se puhui jotain kieltä, jossa oli ehkä 20% englantia ja loput ehkä pakistania.

Unohin eilen senkin, että meillä oli merkkipäivä. Tasan 8 vuotta sitten tapasimme mieheni kanssa. Muistin sen kyllä vielä viikko sitten, mutta kerrankin näinpäin. Ostin sen kunniaksi kukkakimpun ja Toffifee-rasia, joka taas kerran oli ihan vajaa. Kumma kyllä, samoin kun Keminmaassa niin täälläkin myydään vajaita Toffifee-rasioita. Pitäis tehä valitus. Siitä on siis myös 8 vuotta kun viimeksi olen ollut sm-kisoissa palkintopallilla. Ruutiksen kanssa saatiin kultaa sinä vuonna ja mitalijuhlista löytyi se oma toinenkin kulta. Luin muuten äsken saamaani hesarin kuukausiliitettä ja äimistykseni Remu Aaltosen koiravaljakkoturmastakin on jo 10 vuotta. Niin se aika menee.

Tänne on tullut joulu. Eilen katoin taas suu auki, kun Home centre-sisustuskaupassa oli ekana vastassa kaikenmoista joulukrääsää. Oli tekokuusia ja joulupukkeja. Huoli siis pois, saahaan me se joulu tännekin, ehkä vaan hiukka erilainen ku mihin on tottunu.