Ääni kuuluviin!

Kävästiin akkaporukalla (no oli H mukana) Abu Dhabissa hoitamassa kansalaisvelvollisuudet ja raapustettiin numerot lappuseen. Menomatkalla suurlähetystöön poikettiin ihailemassa järisyttävän isoa ja mahtavaa moskeijaa, joka todella on käymisen väärti. Jumeirahin moskeija ei ole mitään. Taitaa olla maailman suurimpia ja sen kyllä uskon. "Tönö" on vielä hieman keskeneräinen tai lähinnä sen ympäristö ja parkkiksen löytäminen olikin hiukan hankalaa. Mentiin vahingossa VIP entrancelle, josta isolla aseella varustettu sotilasmies päästi meät pois neuvojen kera. Moskeijassa naisille jaetaan huivit ja abayat päälle ja paikassa saa vapaasti käyskennellä ja osallistua niin halutessaan kierrokselle. Vaikka lämpöä oli yli 40, paikassa oli niin hyvät tuuletukset, ettei juuri kuuma ollut, vaikka välillä oli vain katos pään päällä. Isossa "rukoussalissa" on koko latian peittävä käsin tehty todella hieno matto, jossa saa käyskennellä vain ilman kenkiä. Vessoihin mennään liukuportailla. Myös jalkojen pesuun tarkoitetut tilat oli hienot.

Moskeijassa ei keritty edes abayatiskille asti kun tuli suomalaisia vastaan. Nämä asuivat vielä Abu Dhabista 200 kilsaa Saudeihin päin jossain paikassa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Kuulemma siellä esim. kauppojakin on, mutta parin viikon välien täytyy lähteä isompaan cityyn ostoksille. Paikassa on kuulemma erityisen paljon sotilaskalustoa ja matkalla olivatkin ohittaneet monen kymmenen sotilasauton letkan vai oliko ne jopa panssariautoja, en nyt muista. Naamasta päätellen heillä oli myös turisteja mukana. Täällä suomalaisen turistin kyllä siis tunnistaa ihonväristä. Mitä palaneempi, sitä vähemmän aikaa täällä on ollut.

Muuten viime päivät on menny lähinnä erilaisia vouchereita kulutellessa. Eka sain baby shopin viimeisen lahjakortin kulutettua. Sitten wafista haettiin gulf newsin kortilla turhaakin turhempi voileipägrilli. Jossain vaiheessa tuli syötyä ilmaiset jätskit marble slabilla. Eilen pääsin kuluttamaan äitienpäiväksi saamani spa-lahjakortin. Reilu 2 tuntia hierottavana ja kasvohoidossa oli melkoista luksusta. Sai vain ajatella rauhassa pari tuntia ja siinä ohimennen otin ihan vaan pienet torkut, tai siis kahet.. Uuet rillitkin on jo päässä, vakuutuksen etujakin on siis käytetty. Tänään isi pääsi käyttämään synttärilahjansa, formula-ajo-lahjakortin. Oltiin autodromella kattomassa sitä kaahausta hillittömässä paahteessa. Lisäks ollaan pulikoitu altaalla vähän väliä, koitettu ottaa aurinkoa ja vetää lonkkaa. Pitää nyt vielä nauttia näistä keleistä jos tämä kohta loppuu. Voin sanoa, että ihan pikkuriikkisen verran olis kiva ollut olla tänään stadi gameseissa.

Missä se kiuas on?

Otsikko juontaa juurensa sille, että reilu viikko sitten hokasin yhtäkkiä, että ilmastointi taia oikein kunnolla toimia. Miehen mielestä sitä nyt ei kannata alkaa korjata kun pystyyhän täällä silti oleen. Kunnes sillä tuli vapaapäivä ja alko olo kuumottaa. Monen mutkan kautta sitten eilen jo (?) tuli korjaaja ja homma jatkui tänään. Ennen alakerran ilmastointi ei toiminu ja ylhäällä toimi. Nyt korjauksen jälkeen tilanne on toisinpäin. Ylhäällä on 31 astetta plussaa ja alhaalla sellaset 20. Tässä yrittää insinööri miettiä, mille asteille alakerran laittais, että sais kylmää myös ylhäälle. Entä sitten tuuletuksen tehot, pannaanko ne alhaalta maksimille ja ylhäältä minimille vaiko miten? Kuka keksii? Nyt illalla puoli yheltätoista ulkona on pilkkopimeää ja lämpöä 36, joten turha avata ikkunoita. Huomenna päivällä on taas 44... Luultavasti me nyt ootetaan jotain uutta osaa systeemiin, että korjausmiehet saa hommansa päätökseen. En kyllä ymmärtäny sanaakaan, mitä ne yritti mulle aamulla kertoa.

Tänään piti leikkiä nuuskijaa. Peppi-elokuvassa lapsen leikkii nuuskijaa, josta siis tuo nimike... Olen vihdoin löytäny uudet rillit arviolta noin 200 kehyksen kokeilun jälkeen, eikä tuossa ole yhtään liioittelua. Oon käyny neljässä eri ostarissa lähikaupan lisäksi parin viikon aikana. Tietenki lopulta ostin ne rilekset tuosta kävelymatkan päästä. Välihuomautuksena vielä se, että näkö oli parantunu -1,5:stä -0,75:een. Mutta siis anyway, samalla kävin ruokakaupan puolella jossa kiinnitin huomioni tyylikkääseen keski-ikäiseen pariskuntaan, joitten ostoskärryjä pukkas kaupan henkilökuntaan kuuluva mies. Tottakai sellasen huomioi ja minä uteliaana tyyppinä menin niin hämilleen/sekasin, että unohin puolet ostoslistan tavaroista kauppaan. Jotenkin mun tavarat sattu oleen aika samoilla reiteillä ku niittenkin, joten osaan kertoa niien olevan venäläinen lapsiperhe ostosten perusteella. Naisella oli Louis Vuitton (tietenki) olalla ja miehellä saman sarjan pörssi. Yleensä täällä venäläiset tunnistaa Armani Jeanseista, ainakin lapset. Miehet on yleensä isomahaisia ja naiset hoikkia korkkareilla keikkuvia typyjä, mutta ei nämä. Jotenkin ajauduin just samalle kassallekki niien kanssa ja idyllisyys kyllä romahti kun kassamies sanoo tälle setälle, että anteeki, olisko sulla joku toinen kortti, kun tämä ei toimi! Mielessä kävi jo vaikka mitkä seuraukset, mutta harmi, seuraava kortti toimi. Alko kiinnostaa, että millasella autolla ne ajaa. Jotenkin mun jalat vaan vei samaan suuntaan kun niien, vaikken ollu sinne suuntaan menossa. Piti vaan ottaa selville, että Bentleyllä ne lähti. Helppo veikkaus, että Jumeirah Islandin suuntaan. Sitä en sentään lähteny tarkkailemaan. Melko lapsellista hommaa myönnän, mutta täytyy kai sitä kotiäitilläki jotain piristystä olla..

Onhan täällä noita ökyjä pilvin pimein, mutta ei niitä ihan tuolla leikkipuistoissa näy. Ei nämäkään silti mitään öky-ökyjä ole, koska käyvät ite kaupassa. Jumeirah Island on sellainen hehtaaritalojen asuinalue, johon ei pikkurahalla pääse. Siellä on silti kuulemma sellainenkin talorakennelma, missä on 2 vierekkäistä taloa yhistetty. Siinä asuu pariskunta, joista mies on saudi ja olisko nainen ollut jenkki. Henkilökuntaa kuulemma piisaa ja koirallakin (sakemanni) on oma taluttajansa.

Tuleekohan Hermannista hämmentäjä? Näin se Kepa kysy iltapalalla. Ihmeteltiin, että mikä hämmentäjä? No siinä Bee-elokuvassa, tai mikä mehiläispätkä se nyt on, siinä osasta tulee hämmentäjiä. Ilmeisesti liittyy hunajaan tai johonki, emminä tiiä...

Hermanni 6kk!

Niin se "vauva" kasvaa ja tänään tuli 6kk mittariin. Päivän kunniaksi käytiin lääkärissä hakemassa läjä rokotuksia. Aiemmin olen käyny cooper klinikalla dr Khanilla, mutta on alkanu vähän ottaan pattiin sen lääkärin välinpitämättömyys vauvaa kohtaan. Äijä kyselee selkä vauvaan päin, että pitääkö päätä pystyssä, seuraako katseell yms. Peruin viimeksi sen kuukausi sitten varatun ajan ja eilen soittivat, että varmistame vain, että muistatte iltapäivän ajanvarauksen? Kysyin, että anteeks vaan, minkähän ajan, en ole mitään varannu. Sain vinkin toisesta paikasta, marinan lifelinesta, jonne tänään mentiin. Naislääkäri oli just sellainen kun pitäis, tutki vauvaa kunnolla, kyseli ja antoi neuvoja. Kaikki oli kunnossa, H on kuulemma just sopivan painoinen pituuden suhteen. Painoa oli kai 8,7kg ja pituutta noin 70cm. Soseita ollaan nyt maisteltu pari viikkoa ja eilen jopa suu aukeni muutaman kerran. Mango taitaa olla parasta ja ceralac-"puurokin" menee aika hyvin alas. Hampaita ei ole tullu niitten kahen jälkeen lisää, mutta sen verran pahasti ikenet pullottaa, että huh huh!

Agireeneja ollaan jatkettu viikoittain. Aika alkeellisia ne kuviot on, mutta onpa edes jotain. Tehään hyppyjä ja keppejä, ei juuri muita. Nyt ollaan 3 viime kertaa reenattu vähän eri paikoissa ja joka kerta on saatu valitukset aikaiseksi! 2 edellistä kertaa oli varmasti sama nihilisti-pariskunta liikkeella, mutta eilen tuli yks naikkonen valittaan, että hänen sairas lapsensa ei saa nukuttua kun Hippo niin huutaa. Täti oli kyllä varmasti ihan oikeassa, mutta ei me kyllä paljon uusia paikkoja enää keksitä. Mikä näitä Dubain tyyppejä oikein vaivaa?

Ja mikä vaivaa Hippoa? Juoksu on nyt ohi, mutta tänä aamuna se ei kävelly kunnolla, eikä siis kävele edelleenkään. Aamulenkiltä piti palata takaisin kotiin, koska se löi makaamaan heti kun vähän pysähyttiin. Ihan ku takajaloissa olis jotain vikaa. Koskea en uskalla, koska jo takapään silittäminen saa sen vetäytymään pois. Selkärankaa se ei onneksi arista, mutta reidet/pakarat on arat. Kipulääkettä sille menin ostamaan apteekista ja lasten nestemäistä panadolia tarjosivat... no en ostanu.

Eurovaalit tulee! Kyllä on huonosti mainostettu tapahtuma. Onneks uima-altaalla tuli puhetta koko hommasta ja auton nokan suuntaan kyllä torstaina Abu Dhabin lähetystöön ja hoidan velvollisuuteni. Täällä äänestämistä ei tehdä kyllä kovin helpoksi, koska se on tehtänä reilun sadan kilsan päässä arkipäivänä ja virka-aikana. Lähetystö on siellä maan pääkaupungissa, vaikka suurin osa meikäläisistä asuu muualla.

Kesäsuunnitelmat ei edisty, vaikka Dubain plus 40 joka päivä alkaa jo melkein ahistaan. Eilen käytiin ostarilla kesken päivän ja se oli tupaten täysi. Kukaan ei ole enää ulkona, koska siellä ei pysty oleen. Uima-altaalle sentään voi mennä, ainakin vielä. Rannallakin oli porukkaa ku pipoa illan saapuessa, koska silloin siellä on siedettävää. Jos tässä viikon sisään selviäis tulevaisuus, ni tyytyväinen olisin. Myydäänkö jääkaappi vai ei?

Ja tapahtui eräänä päivänä...

... etten uskonut auton parkkitutkaa. Se ulvoi suoraa huutoa ja minä vaan peruutin. Sanoin Kertullekki, että voi vitsi, tää auto on menny rikki. Sitten kuulu vähän muutaki outoa ääntä ja ihan ku siellä takana oliski ollu jotain. Onneks lapset olin kyllä muistanu nostaa kyytiin, mutta ne kärryt oli jääny nostamatta. Muusiksihan ne meni. Kauan olen manannu niitä kärryjä ja suorastaan toivonu, että ne hajoais. Silti vakuutan, etten tahallani ajanu niien päälle. Onneks olin päivää aiemmin käyny muitten ostosten lomassa ihailemassa uusia vihertäviä kärryjä babyshopissa ja eilen vielä tuli tekstarimainos alkavasta alesta. Nyt meillä sitten komeilee uuet kärryt eteisessä. Alunperin kyllä halusin Maclaren kärryt, mutta ostin kylläki ihan muuta. Vanhat kärryt oli sentään yli 3 vuotta palvelleet hyvin, ne on kasattu ja avattu useita kertoja päivässä, tavarakori repsotti, työntöaisan päällinen oli rikki, jarrua piti nostaa vähän väliä ja yks rengaski heilu. Seliseli, mutta kohta olis joka tapauksessa ostaa uuet.

Kävipä sitten taas. Eilen menin lähikauppaan kävellen ja tietty otin Hipon mukaan. (Hipolla alkaa juoksu oleen jo voiton puolella.) Hermanni oli rintarepussa ja sidoin Hipsun flexistä siihen kaupan eteen kiinni. Ostosten jälkeen kävelin siitä kaupan eestä vaan pois ja pääsin melkein puoli väliin kotimatkaa ku hokasin, että unohtukos jotain? No se koiraparka siellä sitten takas palatessa oli yhtä iloisena ku aina, että kiva kun mutkin muistit.

Ja kävi viikko sitten niin, että oltiin harkkaamassa agia tuolla jonkun matkan päässä hyvällä nurtsilla. Vartin päästä tuli vartijasetä pyörällä tuomaan iloisen uutisen meille. Oltiin saatu valitus aikaiseksi. Mäyräkoira-Carlos oli kuulemma vaarallinen ja se pelottaa ihmisiä. Meän koirat ei kyllä ollu käyny kenenkään luona, eikä varsinkaan Carlos tee yhtään mitään, ei ees hauku. Hippo sen sijaan louskuttaa koko radan ajan ja vielä puussakin koittaa, jos sitä ei kiellä. No, tänään siirryttiin ehkä sata metriä eespäin. Kävipä sitten niin, että reenit oli melkein lopussa kun taas sama vartijasetä pyöräilee meän luokse ja tuo saman ilouutisen ku edelliselläki kerralla. Tällä kerralla nähtiin kyllä kun yks pariskunta kävi siinä takaovellansa kattomassa meän touhuja. Vartijasetä sanoi, että valitettavasti hälle oli taas soitettu, eikä häntä kyllä meän touhu haittaa. Sama pariskunta kuulemma valittaa myös jos joku on siinä nurtsilla ihan vaan viltin päällä istuskelemassa rauhassa. No ei jakseta alkaa vääntään kättä harrastusoikeuksista. Ehkä sillä pariskunnalla menee muutenki huonosti. Siirrytään seuraavalla kerralla pikkusen enempi. Täällä Dubaissa ei kyllä saa mitään muutakaan harrastaa. Yks Suomi-perhe oli lennättäny leijaa rauhallisella nurtsilla ja sekin oli tultu kieltään.

Toim.huom. nämä yläkuvan käryt EI ole ne uuet! Ja huomatkaa ylemmässä kuvassa H:n kaks legoa.

Googletusta

Joskus heikkoina hetkinä kun ei ole mitään tekemistä... onko niitä ees... no tänä aamuna oli 5 sekkaa ylimääräistä aikaa... no kummiski. Siis avasin googlen ja mietin, mitä haluaisin tietää? Oon tässä päivänä muutamana miettiny, että minkä verran rahaa tarttee olla taskussa voiakseen sanoa olevansa sheikki. No googlesta en löytäny vastausta, mutta jotenki ajauduin tähän meän maan pää(s)heikin tietoihin, eli Sheikh Mohammed bin Rashid Al-Maktoum. Setä on ainaki maan pääministeri ja ruler of Dubai, ja tais olla vara-presidentti. Tällä heikillä on 2 julkisuudessa esiintyvää poikaa ja oonkin pähkäilly, että kenen kanssa ne on tehty ja onko niitä lapsosia enempiki olemassa. Kävipä ilmi karmaiseva totuus! Sehän on oikein urakoinu ja pannu vaimot hommiin. No tuskin vaimot vaan palvelijansa kummiski. Sillä on senior-vaimo ja junior-vaimo. Tämä senior on sen serkku, jonka kanssa on tehty 12 lasta. Junior-vaimo, joka on Jordanian kuninkaan tytär, on pyöräyttäny yhen mukelon ja sitten löytyy lista children of unknown wives, joitten kanssa on tehty loput 6 tenavaa eli yhteensä siis 19 lasta. Populaa siis löytyy ja vaimojaki vaikka muille jakaa. Nää lapset on aika nykyaikaisia muuten, koska esim. yks tytär edusti Pekingin olympialaisissa tätä maata taekwondossa tai karatessa, en enää muista kumpi se oli. Ei ne ainakaan mitään vanhanaikaista kasvatusta siis saa.

Tämä meän isompi mukula on alkanu jättää ekaa murrosikäänsä jo taaksepäin. Yks päivä huomasin, että enää ei mene läheskään niin usein napit vastakkain. Hermannin syntymän jälkeen alko olla päivittäistä napinaa aiheesta ku aiheesta ja hivenen äitiki tyytyväisenä välillä katteli "raivoavaa" ja itseään ilmaisevaa, ennen niin kilttiä ja rauhallista tyttöä. Tämä rauhallinen neiti sai maanantaina silti kyytiä kun mentiin puolijuoksua Moessa auton suuntaan. Suomi-kouluun oli kova kiire ja ehkä se joutuki pikkusen juoksemaan jos tarkkoja ollaan. Neiti huomautti, että taietaan itseasiassa mennä vähän ylinopeutta. Siis ostarin käytävällä. Siinä kohtaa mää repesin. Edellisen kerran repesin päivää aikasemmin kun oltiin just vastikään mitattu Kertun pituudeksi tasan metri. No, Hippo oli taas kai koittanu ilmottaa pienestä hädästään, mutten tajunnu päästää sitä ulos. Oli sitten tehny isomman asiansa Kertun matolle. Ihmeteltiin talossa vallitsevaa hajua ja Kepa meniki yläkertaan tarkistamaan tilanteen. Kysyin, että oliko siellä isoki kakka? Neiti vastas, että oli. Kysyin, kuinka iso? Vastaus kuulu, että metrin pitunen!

Ja voin kertoa, että tämä ilta jatkuu googlen parissa. Nyt olen menossa Jordanian kuningassuvussa...

Teheran, Iran

Mahtava Iran ja Teheran! Aivan loistava reissu takana ja hyviä muistoja loppuelämäksi. Kun alunperin tuskailtiin lippujen ja hotellin saamisen vaikeuksissa, tuumittiin, että tämä voisi ennustaa loistavaa matkaa. Niinhän se oli. En todellakaan voi suositella Teherania heikkohermoisille, hienohelmoille tai shoppailijoille, mutta jos haluaa nähdä toisenlaista elämää ja ikäänkuin palata ajassa taaksepäin, niin Teheran on loistovalinta. Yksi maailman suurimmista kaupungeista, jota ei ole pilattu jenkkimeiningillä tai englantia taitavilla ihmisillä, eikä suinkaan turisteilla. Huivin käyttöön tottuu helposti ja sen poisotto sai olon tuntumaan alastomaksi. Muutama päivä Teheranissa sai ajatukset totaalisesti pois muusta maailmasta.

Onneksi valittiin lenotyhtiöksi Iran air eikä "ykkösluokan" Emirates, koska reippaasti halvemmalla hinnalla saatiin hyvää laatua. Matka kesti noin 2 tuntia ja perillä saatiin kelloa vääntää ihmeelliset puoli tuntia eteenpäin. Tuli siis koettua sellainenkin aikavyöhyke. Viisumia ei hankittu etykäteen, koska sen sai kentältä. Lysti maksoi 70 dollaria per passi, joten se olikin suurin kustannus siinä maassa. Viisumitiskillä siirryttiin Iranin tyyliin sukupuoliasteikossa pohjalle ja kaikki miehet pääsi meän ohi. Virkailija tivasi multa, missä on Hermannin isä? Ja mitä kansalaisuutta se on? Onneks meillä oli hotelli varattuna etukäteen ja saatiin setä rauhotettua hotellin puhelinnumerolla. Toisin oli espanjalaisten neljän miekkosen laita, jotka tuli sääntöjen vastaisesti sortseissa ja ilman mitään kytköstä koko maahan. Saivat tovin selittää virkailijalle, ettei heillä ole Iranissa ystäviä, ei kutsua maahan, eikä etukäteen varattua hotellia.

Koneessa naamioiduttiin paikalliseen tapaan vartalonmuodot peittäviin vaatteisiin: pitkät housut, pitkähihainen trikoopaita ja huivi päähän. Niissä sitten jatkettiin kentällä matkaa rahanvaihtopisteeseen ja oltiin ekaa kertaa elämässämme miljonäärejä. Sitä rahaa sai aivan käsittämättömän määrän. Sillä ei siis ollut mitään arvoa. Tuossa nipussa on suunnilleen 1,7 miljoonaa. Eka kerran mentiin sekasi taksin maksussa. Kukaan ei ollut etukäteen maininnut, että maassa on tapana ilmoittaa hinnat niin, että viimeinen nolla jätetään mainitsematta. Siis jos hinta on vaikka 10 000, se on oikeasti 100 000. Taksikuski siis meinas vetää hikarit, kun tarjottiin sille melkein 10 kertaa liian pientä summaa... Tämä opittiin kyllä nopeasti, eikä enää paljastettu tyhmyyttämme.

Hotellilta saatiin onneksi hyvä kaupungin kartta, johon oli tosin tiivistetty suunnilleen 60 kilometrin levyinen kaupunki. Lähettiin silti heti kuluttamaan kengänpohjia ja käveltiinkin ekana päivänä varmasti yli 10 kilsaa. Taksia ei otettu! Käytiin puistossa tutkailemassa paikallista elämää sekä mm. mattomuseossa sivistämässä itteämme. Iso erittäin vehreä puisto oli täynnä paikallista kansaa, erityisesti pariskuntia nauttimassa toisistaan. Ihmeteltiin matkan aikana lapsien vähyyttä. Näin kolmen päivän aikana ehkä yhteensä viiet kärryt ja yhen pyörätuolin. Ei silti, kyllä niihin saakelin "mukulakiviin" hermot meniki monta kertaa. Vähän väliä oli joku este rakennettu, josta kärryt sai nostaa ylitte. Onneksi paikalliset miehet oli avuliasta porukkaa. Yhtään lemmikkieläintä en nähny, Satu tosin väitti nähneensä yhen koiran. Muutama kulkukissa sekä pari kanaa jäi mieleen. Niin ja yks mahottoman iso rotta, joka sai Satun haukkomaan henkeä. Itte tecomin raksa-alueella 2 vuotta asuneena ei rotat enää kiinnitä mun huomiota vaikka oliskin kissan kokoa, kuten tämä Teheranin paikallisrotta.

Iltaa kohti elämä kaupungilla kiihtyi ja nuorisoakin tuli kaduille aikaa tappamaan. Ihme ja kumma, tässä noin 10 miljoonan asukkaan kaupungissa vastaan tuli ne samalla lennolla Dubaista saapuneet sortiasuiset espanjalaiset, jotka olivat löytäneet ittelleen hotellin sekä paikallisen oppaan. Kaikki he puhuvat erittäin huonoa englantia, jopa paljon huonompaa ku minä, joten kommunikointi oli pikkusen vaikeaa ja väärinkäsityksiäkin tapahtu...

Perjantaina hypättiin taksiin ja hurautettiin etukäteen suunnitellulle museokierrokselle. Päivän aika käytiin tiiraamassa pari palatsia, taidenäyttelyä, villieläinmuseo ja lisää palatseja! Ennalta oltiin netistä listattu wikitravelin suosittelemat 7 kohdetta, joista lopulta 5 käytiin tsekkaamassa. Nähtiin mm. Picasson pari työtä, Warholin rustauksia sekä historiallisia hallitsijoiden hienoja palatseja. Istuttiin paikallisten (no ei ollu muutenkaan paljon turisteja...) suosimassa kahvilassa, jonka lattiasta kasvoi iso puu läpi katon. Ajettiin "pimeällä" taksilla, koska ei ollu vaihtoehtoja, muut ei ottaneet kyytiin. Oltiin menossa pari kymmentä kilsaa väärään suuntaan heän reiteiltään. Kuskit sanoi, että ei, he eivät mene yläkertaan vaan alakertaan... Jouduttiin vähäjärkisen parkkipaikkajärkkääjä-äijän huohottamaksi. Nähtiin kun 7-kuiselle paikalliselle vauvalle syötettiin ranskista. No, samassa raflassa saatiin myös ylihyvää pitsaa ja Hermannille tuotiin oma soppalautanen... Todettiin kahen toisistaan tykkäävän miehen hivelevän toisiaan avoimesti. Satuttiin olemaan ketjukolaripaikalla. Mitähän vielä? Ennen kaikkea melkein totuttiin aiheuttamaamme huomioon. Erityisesti Hermanni oli ihmetyksen kohde. Toisena päivänä arvelin Hermannin saaneen jonkun allergisen reaktion punoittavien poskien takia, mutta ehkä se vain johtu niistä lukuisista pusuista ja poskien puristeluista. Dubaissa lapsiin ei juuri kiinnitetä huomiota verrattuna Iraniin. Ehkä tämäkin johtuu siis vaan turistien vähäisestä määrästä ja iranilaisten tummista silmistä. Kyllähän tuollanen sinisilmäpoika vetoaa. Toisena päivänä aloinkin "velottaa" kuvan kuvasta. Siis jos halusit ottaa H:sta kuvan, otin myös kuvaajasta kuvan. Näin saatiin myös omalle kameralle tallennettua paikallisia kasvoja.

Etukäteen oltiin luettu Teheranin olevan erittäin saasteinen ja liikenteen kaaosmaista. Saasteista en olis läheskään samaa mieltä eikä se liikenne nyt niin kamalaa ollut. Olihan siellä toki tapana ajaa päin punaisia, jalankulkijoita ei väistetty, turvavöitä ei käytetty (takapenkeillä ei niitä myöskään ollu), yks eukko peruutti yks suuntaista suht vilkasta katua noin 300 metriä pimeässä ilman valoja yms. Poliiseja oli joka paikassa ja varsinkin partioivia armeijaäijiä, mutta kukaan ei puuttunu millään tavalla. Näistä armeijahommista sai ekan kuvan heti lentokentältä lähettyämme. Tien sivuilla oli jos minkälaista rakennelmaa ja katoilla heilu aseistautuneet tyypit. Teheranin kaupunki oli täynnä partiotyötä kuulemma tekeviä maastohousuja, joiden merkitys jäi pikkusen epäselväksi meille. Aseita ja pamppuja tuli nähtyä enemmän ku ikinä. Samoin muuten myös kerjäläisiä, katumyyjiä (myivät kaikkea hammasharjoista housuihin, kukkiin, sytkäreihin ja teehen) ja lapsityövoimaa. Puistoissa oli telttoja ihan asumiskäyttöön, muutama tyyppi asui tien varrella tai ojan reunamilla.

Lauantaina suunnattiin mm. Golestanin palatsille, jossa tyypilliseen tapaan piti ostaa portilta 6 eri lippua, jokaiseen pieneen tai vähän suurempaan tönöön. No oli ne kyllä oikeasti mahtavia palatseja, mutta alkoi vähän olemaan jo sellainen kulttuuriähky. Iranin kansallismuseossakin oli vaikka mitä, mutta me moukat kehattiin kiertää se paikka viiessä minuutissa läpi ja vaihtaa paikkaa. Posti löytyi lopulta sattumalta, ei toki siitä, missä se kartan mukaan olis pitäny olla, mutta postimerkkejä meille ei myyty. Postissa ei tietysti ollut postikorttejakaan myynnissä, joten sori, kortteja ei saa kukaan. Lopulta suunistettiin jätti isoon basaariin, jossa kuhisi varmaan tuhansia ihmisiä. Ahtaat ja ah niin mukulaiset kujat... oli täynnä jos jonkinlaista kapustaa ja kattilaa, vaatetta, korua ja meisseliä. Paikka oli niin iso, ettei siitä jääny minkäänlaista hajua. Mansikan maku sentään hurmas. Aika nopeasti todettiin, että juuri mitään ei löydetä ostettavaa, ei ainakaan sellaista, mitä tultiin hakemaan. Tefalin kattiloita saa carrefourista ja Dolce&Gabbanan alkkareita ei välttämättä haluta. Ainakaan niin aitoja, samoja saa tekstiili soukista. Suuri ero vaan siinä, että kukaan ei tyrkyttäny yhtään mitään!

Lentokentälle lopulta lähettiin hotellihenkilökunnan suosittelemana hyvissä ajoin just ja just ratin ja taakse vedetyn penkin väliin mahtuvan huohottavat kuskin ajamana. Tyyppi selitti koko matkan farsin kielellä meille taakse jäävien rakennusten nimiä ja tarkoituksia kai... Kentällä tavattiin sama espanjalaisjoukkio, jotka olivat viettäneet koko ajan uuden iranilaisen ystävänsä kanssa mm. kotibileissä. Satu kysäisi tyypeiltä, mitä ne Dubaisa työkseen tekee ja miten ne pystyy työskenteleen, kun niien enkku on niin huonoa. Siinä vaiheessa mulla vähän hävetys nosti päätään, mutta kyllä ne itekki asian tiedostivat. Olivat mediafirmassa töissä, jossa yli puolet on espanjaa puhuvia kavereita. Kuvaavat 2 päivää viikossa työkseen jalkapalloa. Lopun ajan makoilevat rannalla, hengaavat baareissa, asuvat JBR:ssä työnantajan piikkiin ja saavat tuplapalkkaa Espanjaan verrattuna. Pesti kestää 9kk ja kaks viikkoa on aikaa enää kotiinpaluuseen. Työhän se on sekin :)


Hermannin osalta ensimmäinen lentokoneella tehty reissu meni loistavasti. Sekä meno- että paluumatkan tyyppi veti sikeitä. Päivät seurailtiin menoa rintarepusta tai sai rytisevää kyytiä kärryissä. Yöt meni kyllä enemmän syödessä ku nukkuessa, tosin hotellilla ei ollut matkasänkyjä, joten ymmärrän yskän. Viime yö kotona meni vanhaan yhen-syötön-malliin.

Kuvia olis vaikka muille jakaa, mutta tämä bloggeri on menny sen verran hankalaksi kuvien lisäämisen suhteen, että tällä erää en jaksa enempää laittaa. Jatkossa ehkä lisää. Pari tuntia tähänkin meni, joten vois jo pikkuhiljaa valua yläkertaa koisimaan. Siellä se Herkkukin jo vetää sikeitä, ekat pottu-perunalusikalliset masussaan! Tosin suurimman osan se kielellä sujuvasti pukkas ulos. Varsinainen Suomipoika. Syntyny Arabiemiraateissa, ei koskaan käyny Suomessa, passista löytyy sekä Omanin että Iranin viisumit.

Matkalle mars!

Eilen oltiin pitkästä aikaa järvilenkillä. Kelit viileni sopivasti vähäksi aikaa ja päästiin mm. syöttään ankkoja. Hipolle, jolla juoksu alko pari päivää sitten, heittelin palloa tohkeissani siihen varmaanki myrkyillä terästettyyn järveen. No siinä kesken heittosession tuli sellanen teinityttö poikakaverinsa kanssa kertoon, että siinä järven lähellä on vasta tapahtunu kaks raatelutapausta. Toinen uhreista oli pikkukoira, joka kuoli rotweilerin hampaisiin. Toinen oli hänen kaverinsa koira, joka just ja just jäi henkiin, raatelijoina 2 dalmatialaista. Sen rotiskan olen ittekki nähny, iso uros, jota kuletetaan koulutuskaulaimella (tylpät piikit kaulaa vasten). Kulettajana tietty sellanen vähän machoileva tumma mies. Muistaakseni olen myös ne dalmikset nähny tai sitten mua sekoittaa se, että joka roskiksen kylkeen on teipattu "löytynyt 2 dalmista"-lappu. Koitin selittää sille tytölle, että mun kohalla ei ole hätää. Jos mun koiran kimppuun joku käy, tapan eka sen omistajan ja sitten hakkaan sen koiran. En kai osannu tarpeeksi hyvin selittää, koska ei sitä tyttöä ainakaan naurattanu...

Niin se vaan lähtö lähenee. Siis Irania tarkoitan. Huomenna aamulla lähtee Air Iran meitä kuljettaan Teherania kohti muutamaksi päiväksi. Satun kanssa ollaan tässä koitettu miettiä, mitä laittaa päälle. Lämpöä on kuulemma vajaa 20 astetta ja vettä on satanu jo monta päivää. Netin mukaan just ne meän "lomapäivät" pitäis olla puolipilvistä. Mua ei haittaa, vaikka oikein kunnolla satais, ihanaa vaihteluahan se olis. Vaatteet pitäis olla muodot peittävät, jonka takia aattelinki laittaa yhen äitiyspaidan päälle ja sinne alle mustan pitkän paidan. Huivi on vielä kaupassa. Eiköhän siitä reissusta selvitä hengissä... Tänään vois vielä käyttää Hermannia varmuuden vuoksi lääkärissä, sillä kun yskä rohisee aika lailla ja huomenna herra lentää ekaa kertaa elämässään. Kerttukin itki toissayönä 3 tuntia korvakipua, josko sitäkin kävis näyttään. Tosin sitä kipulääkettä nyt osaa itekki antaa.

Kattelin tuossa just äsken Diiliä. Ovat näyttäneet vanhoja jaksoja aikansa ja nyt taitaa olla ihan uusi kausi menossa. Ihan alussa tehtävänä oli kasata iso teltta pihalle. Siitä katottiin, ketkä olis hyviä projektipäälliköitä. Ne sai valita joukkueet, joilla eka kisa mentiin läpi. Voittajajoukkue pääsi sitten asumaan hienoon kämppään ja häviäjät joutu sinne telttaan ulos. Käytössänsä on ulkosuihkut, ulkokeittiöt yms. Pääsevät sisälle vasta kun ovat yhen tehtävän voittaneet, jolloin häviäjät joutuu ulkoruokintaan. On vähän muuttunu systeemit siis sielläki. Talouskriisi puskee päälle...

Ittellä pukkaa tukkakriisi. Päästä lähtee joka päivä enemmän hiuksia kun sinne jää jäljelle. Hormonit siis heittää häränpyllyä ja kai tuo isäntä imee viimeisetki vitamiinit mennessään. Kyllä muistan, että Kerttuaki imettäessä tukkaa lähti, muttei kyllä näin paljoa. Kiva homma kun just on saanu tukan pitkäksi kasvatettua, pakko kai sitä on kohta leikata. Nii jos kohta on enää mitään leikattavaa.

Vappujorinoita

Hyvät vaput kaikille! Meän vappu koostui itsetehdyistä munkeista, joita tekasin yks yö samalla seuraten mm-kiekkoa netistä. Simaa tehtiin tällä viikolla reilusti kaiken varalta, 8 litraa sitä tuli ja osa on jo viety "naapureille". Itte ollaan melkein juotu eka pullo, 2 vielä oottaa avaamattomina. Eilen löyettiin vesi-ilpapalloja lähikaupasta ja niitä piti sormenpäät ruvella vääntää neitin iloksi. Torstaina niitä oli liikuntakerhossa ja nyt piti saaha lisää. Hankala vaan täyttää niitä keittiönhanassa kun se suutin on vähän liian iso... Siinäpä se vappu. Itte olen kukkunu harva-se-ilta netissä yhteen saakka nuita pelejä seuraten. Joten kuten kuvaruudusta saa selvää, kiekkoa ei sentään läheskään kokoajan erota, mutta tunnelmaan kyllä pääsee.

Vaan on tässä talvilajeja ittekki harrasteltu. Käytiin viikko sitten muutaman muun mamman kanssa Ski Dubaissa lautailemassa. Viime kerrasta oliki jo yli vuosi, voi olla kaksiki aikaa... Kassalla setä kyseli, että ollaanko kokeneita lautaulijoita? Vastattiin, että joo. Pakko oli valehella, koska oltiin kuultu, ettei sinne saa mennä harjotteleen ja toikkaroimaan. Sellaset voiaan poistaa kuulemma rinteestä. Kyllä me hyvin pystyssä pysyttiin ja tietysti jo suunnitellaan seuraavaa iskua.

Eilen korkattiin Kertun kanssa luistelukenttä Dubai mallissa. Varustauduttiin lämpimillä vaatteilla, farkut ja takit mukaan. Kypärää eikä hanskoja tietenkään muistettu ottaa mukaan, mutta ilman niitäkin selvittiin. Ekan kymmenen minsan jälkeen sai takit heittää pois ja hiki virtas. Ainaki mulla. Selkä oli tänä aamuna aivan jumissa, koska 15 kiloa 1,5 tunnin "roikotuksessa" oli aika rankkaa. Neiti koitti kattoa muilta mallia ja koitti juosta luistimilla, olihan se ihan ekaa kertaa jäällä. Talutin ja pukkasin Kerttua siis kokoajan, eikä kaajuttu kertaakaan. Pari kertaa piti neiti asetella istumaan jäälle, koska sekin oli kokemus. Siis istua jäällä... Eipä se oikeestaan oo ennen tainnu ees nähä jäätä, jos tarkemmin aattelen.

Mitäs meillä muuta Dubaissa? Kesä tuli kohisten. Kelit on keskimäärin 6-8 astetta normaalimpaa lämpimämmät ja sen kyllä huomaa. Oven avatessa tulee saunafiilis, eikä ulos tee oikein mieli, ennenkuin alkaa hämärtää, illalla seiskan jälkeen siis. Ei auta ees vaikka aamulla seiskalta menee, sekin ihme on tullu tavaksi tässä perheessä... Ihmeen hyvin olen sopeutunu aikasiin herätyksiin, vaikkakin hyvin etenee myös tämä herra-aamulla-meän-sänkyyn-ja-unta-lisää-operaatio. Tissi vaan suuhun ja herätään joskus vasta lähempänä ysiä. Ainaki 2 kertaa tämä on tapahtunu.

Ai niin, onhan täällä vietetty läksiäisiäkin. Tiinan ja Tillin perhe muutti Suomeen täällä vietetyn noin 2,5 vuojen jälkeen. Lähtivät tyylillä... Limusiini-Hummeri oli tilattu aamulla viemään lentokentälle. Ei hassumpi tyyli! Alakuvassa päivitystä Oasis-hotellin moukarointiin. Aika vaiheessa vielä, mutta kyllä se siliäksi vielä menee...

Kesäsuunnitelmat ei ole edistyny senttiäkään. Suunnitelmissa tällä hetkellä olis ensin muutama viikko Ruotsissa koko perheen voimin kesäkuussa ja vasta kesä-heinäkuun vaihteessa mökille Hämeenlinnaan. Onpa muuten helppoa nyt sanoa, että meillon mökki Hämeenlinnassa, kiitos kuntayhtymän. Ennen en koskana tienny, onko se mökki Turengissa, Janakkalassa, Lammilla vai missä lienee... Rantalassahan se kyllä tarkalleen on :) Niin ja Ruotsin kisakalenteri on siis hallussa.