... etten uskonut auton parkkitutkaa. Se ulvoi suoraa huutoa ja minä vaan peruutin. Sanoin Kertullekki, että voi vitsi, tää auto on menny rikki. Sitten kuulu vähän muutaki outoa ääntä ja ihan ku siellä takana oliski ollu jotain. Onneks lapset olin kyllä muistanu nostaa kyytiin, mutta ne kärryt oli jääny nostamatta. Muusiksihan ne meni. Kauan olen manannu niitä kärryjä ja suorastaan toivonu, että ne hajoais. Silti vakuutan, etten tahallani ajanu niien päälle. Onneks olin päivää aiemmin käyny muitten ostosten lomassa ihailemassa uusia vihertäviä kärryjä babyshopissa ja eilen vielä tuli tekstarimainos alkavasta alesta. Nyt meillä sitten komeilee uuet kärryt eteisessä. Alunperin kyllä halusin Maclaren kärryt, mutta ostin kylläki ihan muuta. Vanhat kärryt oli sentään yli 3 vuotta palvelleet hyvin, ne on kasattu ja avattu useita kertoja päivässä, tavarakori repsotti, työntöaisan päällinen oli rikki, jarrua piti nostaa vähän väliä ja yks rengaski heilu. Seliseli, mutta kohta olis joka tapauksessa ostaa uuet.
Kävipä sitten taas. Eilen menin lähikauppaan kävellen ja tietty otin Hipon mukaan. (Hipolla alkaa juoksu oleen jo voiton puolella.) Hermanni oli rintarepussa ja sidoin Hipsun flexistä siihen kaupan eteen kiinni. Ostosten jälkeen kävelin siitä kaupan eestä vaan pois ja pääsin melkein puoli väliin kotimatkaa ku hokasin, että unohtukos jotain? No se koiraparka siellä sitten takas palatessa oli yhtä iloisena ku aina, että kiva kun mutkin muistit.
Ja kävi viikko sitten niin, että oltiin harkkaamassa agia tuolla jonkun matkan päässä hyvällä nurtsilla. Vartin päästä tuli vartijasetä pyörällä tuomaan iloisen uutisen meille. Oltiin saatu valitus aikaiseksi. Mäyräkoira-Carlos oli kuulemma vaarallinen ja se pelottaa ihmisiä. Meän koirat ei kyllä ollu käyny kenenkään luona, eikä varsinkaan Carlos tee yhtään mitään, ei ees hauku. Hippo sen sijaan louskuttaa koko radan ajan ja vielä puussakin koittaa, jos sitä ei kiellä. No, tänään siirryttiin ehkä sata metriä eespäin. Kävipä sitten niin, että reenit oli melkein lopussa kun taas sama vartijasetä pyöräilee meän luokse ja tuo saman ilouutisen ku edelliselläki kerralla. Tällä kerralla nähtiin kyllä kun yks pariskunta kävi siinä takaovellansa kattomassa meän touhuja. Vartijasetä sanoi, että valitettavasti hälle oli taas soitettu, eikä häntä kyllä meän touhu haittaa. Sama pariskunta kuulemma valittaa myös jos joku on siinä nurtsilla ihan vaan viltin päällä istuskelemassa rauhassa. No ei jakseta alkaa vääntään kättä harrastusoikeuksista. Ehkä sillä pariskunnalla menee muutenki huonosti. Siirrytään seuraavalla kerralla pikkusen enempi. Täällä Dubaissa ei kyllä saa mitään muutakaan harrastaa. Yks Suomi-perhe oli lennättäny leijaa rauhallisella nurtsilla ja sekin oli tultu kieltään.
Toim.huom. nämä yläkuvan käryt EI ole ne uuet! Ja huomatkaa ylemmässä kuvassa H:n kaks legoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti