Kosteeta on

Jos tälle päivälle pitäis itte kehitellä iltapäivälehteen lööppi, se olisi :"Vettä sataa!". Ei kai täällä ole yli kahteen kuukauteen tullu vettä. No ei kyllä nytkään sada, mutta yöllä sitä oli tullu ja taivas on harmaa. Meillä kyllä pihalle lorotti yks yö 10 tuntia vettä suoraan hanasta kun äitee unohti laittaa vesiletkun kiinni illalla. Eikä se vesi menny ees nurmikolla eikä kukille.


Tämä päivä oli sopiva kirppispäiväksi. Aamulla Kertun herättyä haettiin mun 80-vuotias mummo kyytiin ja Kemiä kohti auton nokka. Eihän me keritty käyä ku kolmella kirpparilla ja mummolle alko jo riittää. Siis ei yhtään turnauskestävyyttä. Ite en ole kirppisihmisiä, mutta kiva niitä joskus on kiertää. Nyt löysin itelle hatun ja Kertulle tai jollekki muulle äitiyspakkauskevyttoppahaalarin... Ihan käyttämätön. Ei se kyllä Kertulle mahu enää, enkä tiiä, miks sen halusin, mutta ostettu on.

Välillä Kerttu kävi päikyillä kotona ja taas kävästiin mummolassa, siis mun mummolassa kahvilla. Sielläpä Kerttu näki ekaa kertaa pikkuserkkujaankin, Veetiä ja Verttiä. On kyllä tullu nähtyä ihmisiä aika paljon täälläolon aikana (ei voi sanoa loman aikana, kun ei ole lomaa). Silti olis paljon vielä näkemättä, muttei sille mitään voi. Aiemmin kun asui etelä-Suomessa ja täällä kävi silloin tällöin oli päivät buukattu ihan täyteen kaikenlaisia "pakollisia" kyläilyjä. Äitin neuvosta olen jättäny nuo pakolliset pois ja menen vain sinne, minne haluttaa. Nyt jää kuiteski sellasiakin käymättä. Joillekki olenkin jo sanonut, että nähään taas kolmen vuojen päästä.

Selän takaa kuuluu ääntä ja tulee kuvottavaa hajua... Mikä se on? Ja mitä tuossa kuvassa tapahtuu?

Lähtö lähestyy

Niin se viikonloppu meni ja 3 nollatulosta valui käsien läpi hukkaan. Yksi ainut saatiin kalastettua. Yhellä radalla tippui yksi rima, yhellä sain koiran aika lopussa väärään päähän putkeen ja yhellä kieltovirheen jälkeen otin A:n uusiksi ja sain itelle paremman mielen. Nyt olisi siis 5 nollaa kasassa ja kolme yritystä vielä lauantaina. Pitääkö tässä suunnitella Kemin tammikuun kisoja... Tai sitten pannaan asiat oikeasti tärkeysjärjestykseen ja otetaan ensi vuosi vielä rennommin ainakin ilman sm-kisoja. Karsintoihinhan voisi vielä ensi kesänä keräillä tuloksia. No katotaan.

Tutustuin viikonloppuna yhteen rataan Kerttu sylissä... läpykkäät jalassa. Kysyin Jokisaarelta lupaa etukäteen. En kyllä saanut suoraa vastausta, mutta menin silti. Eräs lajin lehen toimittaja vielä ikuisti tämän.. Olin myös toisena päivänä ilman lasta kisoissa, mikä oli kyllä harvinaista herkkua. Ja helppoa. Sattuihan Mikko olemaan samalla paikkakunnalla meän kanssa. Se lensi ke-to yönä Dubaista Frankfurtin kautta Helsinkiin, josta jatkoi Oulun koneella. Eilen se jatkoi matkaansa Oulusta Helsinkiin koneella, josta vuokrasi auton ja ajoi Saloon, josta palasi illaksi Helsinkiin autolla ja jatkoi tänä aamuna koneella taas Frankfurtin kautta Dubaihin. Jos jatkoi. Oli kuulemma aika ruuhkaa kentällä ja tunnetusti kentälle ei mennä liian aikasten. Mehän mennään la yöjunalla etelään, josta sitten noustaan su iltapäivällä koneeseen. Sitten ei kai vähään aikaan matkustetakaan mihinkään.

Piirtelin ratoja yksi päivä ja hain netistä piirto-ohjelmaa. Löysin tällaisen radan netistä. Näyttää todella tutulta.



Kerttu harjoittelee kävelyä tosissaan. Seittemän askelta on nyt enkka ilman tukea. Perjantaina mennään neuvolaan esittelemään taitoja ja hakemaan rokotus.

Reeneistä reeneihin

Muutama päivä sitten tultiin vepereeneistä ja Kemissä meän autoa vastaan juoksi saluki-koira valjaat päällä. Yritettiin ottaa sitä kiinni, mutta vaikka sitä halutti antaa kiinni ei se sitä uskaltanut tehä. Siellä se puikkelehti autotiellä eikä yhtään varonut peltilehmiä. Findilla sain paikallisradion numeron, jonne ilmoitin tästä koiraparasta. Olihan se juoksemassa kohti Ouluun menevää isompaa tietä. Tämän päivän Pohjolan sanomissa on tekstiviestipalstalla kiitokset sille, joka ilmoitti radiossa Peppi-salukin karkureissusta. Koira oli itse avannut lukitun oven ja lähtenyt kalppimaan. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Eilen kävin vaippaostoksilla lähicittarissa. Siinä kaupan käytävillä on pikkuliikkeitä, joissa yhessä näkyi tuttu nainen. Terkkarikoulun opiskelijakaveri oli päätynyt asuntovälittäjäksi. Siinä aikamme rupattelimme ja taas väläyteltiin luokkakokousasiaa. Ikinä ei kukaan ole järkännyt minun luokkieni kokouksia. Aika olis jo. No tulin maininneeksi, että näin joskus ehkä vuosi sitten kuolinilmoituksen meän yhestä toisesta luokkakamusta ja mietin voisko olla samannimisiä samanikäisiä useampia. Ei kuulemma ole kuin yksi ja sama henkilö kyseessä. Tämä kaksoslasten äiti oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä. Kun sitä kouluaikaa muistelen, niin en kyllä ihan yllättynyt ole, vaikka asia kamala onkin.


Eilen oltiin myös viestireeneissä ja sitä ennen tottisreeneissä. Ollaan Kertun kanssa oltu siis jo agility-, tottis-, vepe-, haku-, viesti- ja esinereeneissä muutaman viikon aikana. Ilmankos Kerttu onkin jo nukkunut kolmen tunnin päikkärit yhteen menoon. No kohta kun se herää, lähetään vepe- ja agilityreeneihin. Siinä välissä on tottista samaan aikaan... Ei sille mitään voi kun on syntynyt tämmöiseen perheeseen, jossa Kertun mummo ja pappa ovat äitiään sata kertaa aktiivisempia koiraharrastajia. Olis kannattanut perhe valita harkitsevaisemmin.

Agilityreeneissä olen nyt käyny Hipon kanssa kahesti karsintojen jälkeen. Viimeksi totesin taas nostellessani rimoja paikalleen takaisin, että pitäs tehä jotain, vaan enpä viitti. Mennään nyt vaan tuurilla taas kisaamaan ja toivotaan parasta.

Kylähullujen Keminmaa

Meän perheellä on eräs maailman paras ystävä. Ystävä, joka kutsuu itse itsensä kylään. Kun se soittaa ja sanoo, että kutsuitte kylään ja sille vastaa, että ei olla kutsuttu, niin tämä ystävä vastaa, että tullaan silti. Kävivät yksi ilta muutaman tunnin istumassa. Tämän parhaan ystävän mieskin oli mukana. Kyllä täytyy sanoa, että on vakka kantensa valinnu. Toisessa kyläpaikassaan tämä nainen oli sanonut, että voi ottaa päiväunetkin siellä kylässä ja jäädä kattomaan kauniita ja rohkeita.

No ei siinä mitään, tämä päiväkyläily on kuiteskin ihan harmitonta, ainoastaan aikaa vievää. Lisäksi tätä naisvierasta ei tartte jututtaa. Se keksii jutut ihan omasta takaa. Mutta viime yönä oli muuta kuin harmitonta. Luokittelen tämänkin vieraan kylähulluksi. Keskellä yötä joskus yhen jälkeen eka meän koirat alkoi räksyttää, sitten alkoi kuulua auton töötin ääntä ja sitten soi vielä puhelin jossain. Kohta soi ovikello. Ittellä meinas heti mennä hermot, kun Kerttu tietenki alko pyörimään siinä melussa ja hälinässä. Tuli eräs toinen suuri ystävämme hulluna päissään kylään. Oli autolla liikkeellä. Isäpuoli yritti sanoa, että mitä sää tänne tuut keskellä yötä. Tämä hullu vaan vaivaisella äänellä, että eikö saa tulla. Evästä tarjottiin ja majapaikkaa, mutta aikoi lähteä autollaan jatkamaan matkaa. Soitettiin poliisit perään. Muisteltiin, että eihän sillä taida olla ees korttia. Ajoi vaimonsa autolla ja lähti renkaat ulvoen pihasta. Sanottiin kyllä sille, että soitetaan ne jepet, muttei se tuntunu haittaavan.

Simossa eksynyt pappa oli löytynyt toisena etsintäpäivänä kuolleena. Löytymispäivänä siellä oli ollu koiraporukoitten ja poliisien lisäksi pelastushelikopteri sekä armeijasta reilut 40 tyyppiä. Luultavasti oli saanut sairaskohtauksen. Tosin ehtihän se ollakin jo 5 päivää kateissa.

Dubain sääkartta näyttää päivälle +41 astetta ja yölle +35. Eipä paljoa helpota. Kahen viikon päästä se on meillekki taas totta.

Jännityksien kotiseutu

Eilen käytiin huvittelemassa Tornion iltakisoissa. Hyllytavaraa saatiin saalistettua. Rima tippui radan puolessavälissä ja annoin Hipon mennä loppusuoralla putkeen kun piti mennä hypylle. Pitäis kai mennä reenaileen nuita rimoja oikein kunnolla. 7 starttia vielä tulossa muutaman viikon sisällä ja ne kolme nollaa nyt ainakin pitäis saaha.

On se vaan jännityksellinen tämäkin kotiseutu. Pari päivää sitten, useista raiskauksista tuomittu Ruumensaari oli taas raiskannu Suonenjoella jonkun naisen. Viime sunnuntaina se oli sitten nähty täällä Keminmaassa ja lopulta saatu Simossa kiinni. Viime sunnuntaina oltiin hakumetässä monta tuntia, mutta onneks siellä oli enempi porukkaa. Silti se mielikuvitus alkaa lentää. Eikö tuolta rajan toiselta puolelta voisi jonkun Alexein palkata tekemään jotain...

Äsken oltiin vaihtamassa reenipaikasta toiseen, vesipelastuksesta hakumettään kun puhelin soi. Simossa on joku eksyksissä ja sitä haetaan nyt poliisien, Sepe-pelastushelikopterin ja koirien avulla. Äippä lähti sinne koiransa kanssa. Olis mukava olla ittekki siellä hakemassa, minun suuntavaistolla olisin vaan aika nopeasti siellä etsittävien listalla.