Joulun odotusta

Päädyttiin perheen kanssa lomalle Egyptiin Sharm el Sheikhiin kaheksi viikoksi. Onneks valittiin se viien tunnin lento versus Thaimaan yli kymmenen, tuon kaks vuotiaan pojan verakan kanssa se viisikin oli riittävästi. Hotelliksi valittiin Hilton, eikä otettu all inclusiivia vaan käytiin mm. mäkkärissä ainaki 10 kertaa syömässä. Hotelli oli tosi kiva, voisin mennä uusiksiki samaan paikkaan. Alueella oli 7 uima-allasta, vaikka meille riitti joka päiväksi se lasten allas. Ekan viikon lapset oli aivan riemuissaan uimisesta, vaan mitä pitemmälle loma meni, sitä vähemmän sinne altaaseen jaksoi pomppia. Loppulomasta käytiin muutaman kerran rannallakin ja varsinkin vanhin lapsi innostui snorklaamisesta. Mahtavia kaloja oli ihan rannassa. Ite lähinnä pakittelin saman tien hietikolle takasin ku kala tuli vastaan. Se oliki ehkä hyvä idea, koska kotiin palatessa lehistä sai lukea niitä hai juttuja. Siellä Naama bayssa se meänkin hotelli oli. Mies kävi pari kertaa sellasen venereissun ja kokopäivän snorklas siellä meressä, haitten seassa.

Aika lailla aikaa vietettiin lähinnä hotellialueella, se oli iso. Melkein joka ilta mentiin kuiteski kylille käpsyttelemään. Onneks saatiin Suomesta naapureilta toiset matkarattaat Hempalle, se sammahti aika ajoin. Oikeastaan mitään ei ostettu, muutamia paitoja matkaan lähti, mutta mitään ihmeellistä ei sattunu silmään. Kotoisa olo tuli mm. Hard rock cafesta, Carrefourista ja Starbucksista, Dubaista tuttuja kaikki. Varsinkin tuo Carrefour (vähän ku lähi k-kauppa) oli pelastus, se oli lähes ainut kauppa, jossa oli hintalaput paikoillaan. Kertun ja Sampon kanssa käytiin myös Old marketissa. Se oliki melkonen reissu. Mentiin taksilla sinne ja hotellille takaisin tultiin jallajallalla. Mun hienot peg peregot (matkarattaat) viskattiin pakun katolle eikä laitettu millään kiinni. Meät istutettiin pakun takapenkille muiden tummien miesten keskelle. Yhtään naista saati muita turisteja siellä ei ollu. No perille päästiin halvalla ja luulin puhelimen hävinneen siinä matkalla. Suljin koko liittymän ja löysin myöhemmin luurin muovipussista.

Mahatautia ei meille tullu kellekään matkalla, mutta kotona kyllä. Kotiin tultiin tiistai-iltana myöhään ja torstai-aamulla lähin lasten kanssa ajamaan Keminmaata kohti. Jäätiin kyllä yöksi matkalla Ouluun ja siitä jatkettiin seuraavana aamuna perille. Eka pätkä meni ongelmitta, mutta viiminen pikataival oli vaikeeta. Piti päästä kärkkäiselle Iihin, mutta siinä vaiheessa yks nukku, yks oli mahatautinen ja yks muuten vaan kitisi. Siitä ei tullu mitään. Lopputulos oli puoli litraa limsaa auton jalkatilassa lattialla.

Viikonloppuna mummulla oli onneks vapaata, joten pääsin ite vauvan kanssa agilitya kisaamaan. Koira oli hyvässä iskussa. Se oli meän loman ajan tosi hyvässä hoitopaikassa tässä meän lähellä ja pääsi joka päivä kunnon lenkeille plus leikkimiset toisen koiran kanssa siihen päälle. Reenattuhan sillä ei oltu noin kuukauteen... Junkohallissa olen viimeksi ollu viis vuotta sitten. Nyt siellä oli hieno tekonurmimatto. Pakkasta ulkona yli 20 astetta, joten hallissakin oli noin 10 astetta miinuksella, ainaki se siltä tuntu. Sampo nukku melkein koko viikonlopun, joten oli helppo keskittyä kisaamiseen. Pakkasen takia koiraa ei voinu viiä välillä autoon, eikä häkkiinkään sitä olis voinu jättää, on se sen verran kylmän arka. Hippo oli siis tosi väsyny viikonlopun jälkeen. Itte kisat meni suht koht ok. Yks nollavoitto ja muut ihan hyviä pikku lipsuksella varustettuna. Viiminen agilityrata päättyi meän ehkä kolmanteen kontaktivirheeseen ikinä. Otin puomin uusiksi, vaikken usko sillä olevan mitään merkitystä muuta kuin itelle. Pitäis kai harjoitellakin välillä eikä vaan kisata, näinhän sen koiran päästää aina vaan korkeammalta pois ja lopulta se ottaa ohjat jo itelleen.

Kemistä tultiin kotiin apuvoimien kanssa. Oma veli oli kyytissä ja se auttoi kyllä asiaa. Oli joku, joka laitteli isommille lapsille miniläppäriin aina uuen ohjelman päälle. Reilussa viikossa tuli ajeltua 1960 kilsaa, käytiin myös oikeaa joulupukkia kattomassa Rovaniemellä.

Hermanni täytti pari viikkoa sitten 2 vuotta ja toissapäivänä pidettiin juhlat. Sampo on jo 4kk ja 2 hammasta törröttää suusta. Kerttu on menny ihan sekasi kaikista joulujutuista ja toivoo lahjaksi mm. pikkareita. Sen se ainakin halus kirjottaa lahjatoivelistaan, joka pukille jätettiin. Hippo liukastu pihalla pari päivää sitten, mutta kävelee jo melkein kunnolla. En edes uskalla ajatella, menikö jotain rikki. Ilmotin sen muistaakseni Hyvinkäälle kisoihin tammikuun aluksi ja Eckerö on kans tulossa. Messukeskuksen koiranäyttelyyn mennään neitin ja pienimmän kanssa turisteilemaan ja katteleen koiruuksia. Kävimme tuossa jokunen aika sitten kattomassa borterin pentuja ihan vaan kattomismielessä. Josko meille sellanen tulis ens vuonna. Miehen pää pitäis vielä kääntää.

Hengissä ja hereillä

Kantoliina on testattu ja hyväksi havaittu. Olen vaan laiska sitä käyttämään. Vauva syö ja kasvaa ja nukkuuki melko hyvin. Yks yö vetäs jo 7 tuntia unta putkeen. Aamuyöt on edelleenki sellasta äheltämistä ja välillä se yökin alkaa vasta puolen yön jälkeen, kuten eilen. Nimi on saatu papereihin, Sampo Eliel siitä tuli. Sampo on mulla ollut Konstan ja Eemelin ohella sellanen toivenimi jo kauan ja nyt sen sain. Siinä sekavaa tekstiä vauvelista, mutta sallittakoon se...

Hippolandian pääjehu, Hippo, alkaa olla aika hyvässä kunnossa, kuten itekki. Jalasta ei ole ollu mitään haittaa ja entinen tuttu ja turv... no, nopea vauhti on edelleen kuvioissa. Kisoissa ollaan käyty muutamaan otteeseen. 4 virallista starttia ja tulokset 2 hylsyä ja 2 nollaa (sij.1 ja 2.). Jos siis oikein muistan.. Tuo voitto (osallistujia vajaa 40)tuli hyppyradalta, joka tuntui tosi kivalta. Ennen sitä rataa olin aivan raivona, koska piti ottaa kisoihin myös Hemppa mukaan, muttei Kepaa. Hemppa nyt on normaali lähes 2v-poika, joka ei pysy ihan joka paikassa paikoillaan, vaikka hyvin rauhallinen onki. Onneks Sampo nukkui koko kisan ajan ja raahasin "vain" Hemulia radalla esittelyssä mukana. Radan ajaksi köytin sen auton istuimeen ja annoin karkkiaskin käteen. Tälläkin tavalla näköjään selviää...

Reeneissä on käyty omaksi iloksi muutamia kertoja. En käy missään ohjatussa enkä ees kimpparyhmässä vaan itekseen, tai siis tämän legioonan kanssa päiväsaikaan. Tilasin Tekniikka 1-dvd:n jota vahtaan harva-se-päivä ja koitan tehä perässä. Tällä hetkellä olen vasta koittanu ehkä kahta ohjaustyyliä ajatuksen kanssa.

Muuten meän perhe... on lähössä matkalle. Mietittiin mm. Thaimaata ja Dubaita (joo tiiä, toinen on maa ja toinen kaupunki) mutta päädyttiin Egyptiin. Lähetään parin viikon päästä pariksi viikoksi. Bonuksena vielä miehen veli poikansa kanssa tulee viikoksi samaan hotelliin. Aurinkorasvaa on ja Sampon passi tilattu. Sieltä reissusta kun tullaan, ollaan yks päivä kotona ja taas lähetään. Pakkaan lapset autoon ja lähen Keminmaahan reiluksi viikoksi. Ilmoitin jo Kemin kisoihin, ettei vaan unohu. Siellä näkee lähes kaikki tutut yhellä iskulla junkohallissa.

Autokantaki on meillä vaihtunu. Bensasyöppö maasturi lähti lihoiksi ja meni autokauppaan. Tuli se aika täyteen, että sen saa myyä pois. Jos jäis enemmän rahaa itelläki muuhun ku löpöön. Sain miehen auton persuksen alle ja miehelle tulee leasing tilalle.

Synnytyksestä on ilmeisesti toivuttu, koska sisustusinto pukkaa taas päällensä. Eilen maalasin olkkarin isot seinät harmaan-ruskealla ja Hempan huoneeseen on tapetit tuossa pöyällä. Ikeaan vois tehä reissun ja hakea ison peilin tänään, jos jaksaa.

Lappu luukulle?

Aattelin laittaa lapun tämän blogin luukulle. Kun en jaksa mitään kirjottaa eikä meillä mitään tapahukkaan koskaan. Enää. Hippolandia on rantautunu jo vuosi sitten Suomen kamaralle ja ite Hippo on kans telakalla. En kuitenkaan ihan lopullisesti lopeta tätä, mutta kirjotan varmasti tosi harvoin.

Tänään pääsee tapaamaan taas pitkästä aikaa ex-dubailaisia ruokailun yhteyessä. Näkee samalla Tanjan vauvelia, oma tietty lähtee kans mukaan. Tiina kävi lastensa kanssa myös meillä mieluisalla visiitillä viime viikolla. Nämä siis molemmat Dubaista tuttuja. Suomen mummu oli kans käymässä ohikulkumatkallaan Viron puolelle. Molemmat koirat (malit) oli myös mukana ja saivatkin erikoisen reissun. Omalla autolla menivät laivalla Viroon, jonne sitten se auto tietty hajos. Tulivat toisten kyytissä pois, minä hain ne satamasta ja tänään jatkoivat junalla matkaa Kemiin. Tulevat taas kahen viikon päästä hakemaan autoa ja menevät samalla Tämä on-kennelin leirille Inkooseen. Vai oliko se Inkoo? No joku semmottinen kuitenki.

Ite olen ollu pari kertaa vauvelin (jolla ei ole vielä nimeä, mutta passikuvat on otettu) kanssa kisoissa töissä. Sisäänheittäjän homma on just sopiva meille. Hippo sai viimisen cartrofen-piikkinsä viime viikolla ja tän viikon sunnuntaina pitäsi startata pitkästä aikaa kisoissa, tosin joukkueessa vaan. Pari kertaa ollaan purinalla käyty ja aina tuloksena aukinaiset anturat, tai yks sellanen. Jännevammanen varvas ei haittaa, mutta sen juureen hankaa viereinen terve kynsi. Katotaan, tuleeko siitä kalua vai mitä. Olen myös vetänyt kaks kertaa Sundsbergin omaa agilityjatkokurssia. Kivoja koiria ja ihmisiä sielläkin on. Kovin on kova maa, johon esteet pitää "piikittää" kiinni, mutta onhan sitä aavikkohiekallaki reenattu..

Sillon ku mies lähti isyysloman jälkeen töihin, aattelin kauhulla meän tulevia päiviä. Kolme alle 5-vuotista mukulaa, joista 2 nukkuu päikyt. Suunnittelin sitä ja tätä päivien tylsyyen tappamiseksi, mutta kertaakaan ei olla missään kerhossa käyty. Tuolla hiekkalaatikolla aika kuluu niin hyvin. Ja sisätilat säilyy sotkun tieltä. Kauppaanki pystyy melko hyvin meneen kaikkien kanssa yhessä, Hemppa vaan on lähes pakko köyttää johonki kiinni tai nostaa ostoskärryihin istumaan. Kantoliina tuli postissa vauvelia varten ja lauantaina on sellanen kurssi sen käytöstä. Siinä pihatalkoitten välissä aattelin siellä kävästä...

Aikansa kutakin

Kesä on ohi. Meillä on kylymää! Piti laittaa jo lämmitykset sisälle päälle kun varpaita palelee. Illalla on kyllä kiva mennä pitkästä aikaa peiton alle. Ulkona oli tänä aamuna ekaa kertaa alle 10 astetta lämmintä. Onhan siellä varmasti ollu reilusti alle senkin, mutta mun hereilläoloaikana (tai sinä aikana kun olen mittaria katellu) ei. Pari päivää sitten istutettiin pihalle kuitenki vielä luumupuu ja muutaki vois vielä hankkia. Yhessä myrskyssä meni meän ja naapurien välistä puu poikki ja siihen piti saaha tilalle joku muu. Omenapuuta mentiin ostamaan, mutta myyjä varotteli, ettei yhellä puulla välttämättä saa omenoita aikaiseksi, siks vaihettiin luumuun. Puuhan on tietysti aika pieni ja menee vuosia ennenku siitä näkösuojaksi on. Siks mies kysyki, että "mikä tuon puun funktio oikein on?". Olin niinku en ois kysymystä ymmärtäny.

Tämän kotiäitin lempiohjelma on taas alkanu, eli BB. Tai vois sanoa, että entinen lempiohjelma. Uuet asukkaat ei ole juur millään tavalla kiinnostavia, mutta onneks saatiin ne vanhat tutut asukkaat taas sinne. Ois ees jotain mielenkiintoista. Brittien BB loppu viikko sitten ja se on vaan niin paljon parempi, jostain syystä. Siellä asukkaatki on vanhempia, eikä mitään "mä-haluun-vaan-silarit-laminaatit-botoksit-ja-muut-Montagit"-bimboja. Tämä kausi oli viiminen Briteissä nähtävä, vaikkakin siihen heti perään alkoi vajaan kuukauden ultimate-BB, johon on koottu muutamia aikaisempien kausien voittajia ja muuten mieleen jääneitä asukkaita. Sekin on kiinnostavampi kuin Suomen kausi. Tottakai olen monta meänkin jaksoa kattonu (en kaikkea), koska ootan, että jos siellä jotain tapahtuis... Joku isä olikin löytäny tyttönsä kattomasta töllöstä 24/7:aa ja kysyny, että mitä sää katot? Tyttö vastas, että BB:tä. Isä siihen, että mutta nehän nukkuu? Johon tyttö vastas, että mutta ne voi ihan millon vaan herätä!

Tilasin vauvalle sen kantoliinan. Se toivottavasti tulee pian. Eilen kävin hakemassa vaunuihin seisomalaudan Hemppaa varten. Myyjä kysy, että haluatko liittyä kanta-asiakkaaksi johon vastasin, etten missään nimessä. Toivon, että tuo lauta olis ollu meän perheen viiminen ostos siitä kaupasta. Muuten ollaan tällä viikolla aikaa (ja rahaa) kulutettu erilaisissa hermojen menetys-paikoissa. Yhtenä aamupäivänä kävin näitten kolmen lapsen kanssa Plantagenissa, Bauhausissa ja toisessa puutarhakaupassa. Eilen lenkki oli reittiä eläinlääkäri (cartrofen-piikki), Purina, ruokakauppa ja lastentarvikekauppa. Kumpanakaan päivänä ei menny hermot ollenkaan! Bauhaus on kyllä yks lempikaupoista. Sieltä vois ostaa vaikka minkälaista työkalua, jos vaan tarvis. Ite kävin hakemassa kylppärin kaappiin 2 lisähyllyä. Ostin aiemmin valmishyllyn, mikä oli tietysti väärän kokonen. Kävin sitten sahauttamassa oikean kokoisen ja 2 hyllyä maksoi yhteensä 4 euroa. Ne sahattiin asiakkaan jättämästä palasesta, joten kustannukset tuli vain työstä. Ei ollu kallista.

Purinallaki siis pyörähettiin kuukauen tauon jälkeen. Juoksuhan on melkein loppu... Muutama este kerettiin mennä kun Hippo ontu. Suihkutin jalan (hallillahan on nykyään hienot sisäveskit ja koiran suihkutuspaikkaki) ja hokasin, että ongelma ei ainakaan ole se jännevammavarvas vaan sen viereinen. Se vieruskynsi hankaa siihen liian pitkään varpaaseen. Täytyy näyttää taas sitä jollekki ja kysyä neuvoa. Näin amatöörinä sanoisin, että se vieruskynsi pitäis poistaa ekana ja samalla varmaan se liian pitkäki kynsi, mutta tuleeko siitä sitten jalkaa ollenkaan? Onneks ei ole mitään hirveitä hinkuja kisaamaan, reenatakki pitäis ekaks.

Ja mitäs vauva? Huomenna taitaa tulla kuukausi täyteen. Mahavaivat kyläilee meillä yleensä aamulla klo: 5-7, joten olenki mainostanu sitä parhaana aikana nähä vauva hereillä. Muutenki se kyllä on alkanu valvoskelemaan pitempiä aikoja. Eilen huomasin, ettei se koskaan löysää tissistä irti kun ne on syöny. Se alkaa repimään tai maiskuttelemaan, muttei vahingossakaan irrota ite. Puruote on siis hyvä :) Muutenki syöminen kestää yleensä aika kauan. Nämä muut on ollu mallia: 5 min syöntiä ja uni jatkuu, mutta nykyään me pyöritään sängyssä aina vähintään 30 minsaa per syönti. Aamuöisin on sitten sellasta vekslaamista. Mutta ei saa valittaa. Ei ainakaan vielä väsytä tai sitten vaan en tajua. Eilen olin puhelimessa ja etin samalla taskusta kännyä, että oisin nähny paljonko kello on.

Piti tulla vielä lisäämään, että kävin yhellä naapurilla kylässä yks päivä. Tuli taas niin paljon sisustusintoa, että voi pyhä jysäys. Naapurilla oli kämppä niin siisti. Sama pohja ku meillä, mutta niin paljon avarampi, valoisampi, tyylikkäämpi yms. Kotiin tultua otin jääkaapin ovesta puolet magneeteista ja lippulappusista pois, aloin suunnitella uutta järjestystä ja päätin, että nuo ylimääräiset sohvat yms. lähtee heti. Vaan ei ole vielä lähteny, mutta ehkä viikonloppuna. Maalikaupasta hain taas värilappuja yms. Mutta maalia en ole vielä ostanu. Taitaa sekin jäähä. Jos joku oikeesti häirittis ni senhän olis jo tehny. Ei jaksa ottaa paineita. Verhotki olis kiva vaihtaa. Seuraavaan kotiin (tämä on kyllä oikeesti eka ns. oikea oma koti lapsuuen kodin jälkeen) otetaan sisustussuunnittelija. Vaan ei sekään mitään mukavuutta takaa, meän elämäntyyliin ei sovi Vepsäläisen kalusteet. Ollaan muuten tonttijonossa. Sitten joskus kun niitä tänne tulee. Toivottavasti menee monta vuotta, että kerkiää innostua ajatuksesta.

Varoaikaa kerrakseen

Hippolandian nimikkoeläin Hippo on nyt useamman lääkeaineen doping-varoajan kourissa. Nykyäänhän agilitykisoissa on eri aineista eripituiset varoajat ja dopingtestejäkin joskus tehään. Viime viikolla Hippo pääse käymään kahella eri lääkärillä. Eka käytiin Viitasen Minnalla Espoossa poistattamassa niskasta syylä ja hammaskivet samalla. Siitä tuli nukutusaine ja kipulääkepiikki. Parin päivän päästä siitä käytiin "oikeen" Mevetissä näyttämässä sitä varvasta, joka on kesästä lähtien ollu omituisen näköinen. Takajalan yks varvas on pitempi ku muut, eli siinä on jonkun sortin vaurio käynyt joskus. Tapahtumaa en ole hokannu ite ollenkaan. Mevetissä jalan tutki oman harrastusseurankin jäsen ja siis lajin harrastaja Anu Saikku-Bäckström. Anu pyöritteli jalkaa varmaan minuutin, jos sitäkään ja totes varpaan jänteen olevan poikki. Muuten jalkaa ja koko koiraa kyllä tutkittiin puolisen tuntia, mutta ite diagnoosi varmistui jo ens kättelyssä. Anturassa on jonkunlainen jälkikin, joten siihen voi olla osunut joku terävä ja jänne on menny sen siliän tien. Anu totes, että tän vaurion ei pitäis vaikuttaa Hipon elämään mitenkään, varvas/kynsi on vaan tapaturma-alttiimpi nyt kun se roikkuu pidemmällä. Sanoi vielä, että älä koskaan anna kenenkään poistaa sitä varvasta, kynnen poisto riittää, jos jotain tarttee tehä.

Muuten anturoista löyty yks tulehtunu kohta, johon tuli jotain salvaa. Siitä myös varoajat kuluu. Anu suositteli myös antamaan cartrofen-kuurin, nyt kun kuitenkin pitää ottaa taukoa kisaamisesta. Nyt on 2 piikkiä ainetta laitettu ja vielä pari jälellä. Tämä siis siksi kun on jo 7-vuotias koira, joka treenaa kuitenkin aika ahkerasti ja nivelet joutuu kovalle koetukselle. Ikäänku ennaltaehkäisevästi hoidetaan. Tähän kaiken lisäksi alkoi vielä juoksu muutama päivä sitten ja mukaan kun lasketaan oma synnytys 3 viikkoa sitten niin nyt toivutaan koko porukka ja aloitetaan treenit uuella innolla muutaman viikon päästä. Esteillä on viimeksi oltu muistaakseni 3.8 ja sillon tehtiin ainoastaan pujottelu 2 kertaa ja todettiin anturoitten olevan auki... Sitä ennen agirotu kuukautta aiemmin.

Vaavi on kova syömään! Siitä vois vaikka alottaa uuen tulokkaan esittelyn. Se syö ja syö ja taas se syö. Välillä se nukkuu, tai sitten ei. Yleensä iltaisin se vetää monen tunnin yöt, että jaksaa taas yön syyä. Tuttia en aikonu antaa ollenkaan, mutta viime lauantaina olin "shoppailemassa" herran kanssa ja kauppareissu huipentui huutava käärö käsivarsillä hytkyen citymarketin tuttiosastolle. Paniikissa nappasin pari erilaista pakettia ja revin ne heti kassan jälkeen auki. Lisäavuksi mies haki Rela-tippoja apteekista ja näillä on nyt luultavasti oikeasti auttava vaikutus. D-vitamiinia en ole vielä uskaltanu ees alottaa. Aattelin heittää neuvola Jekovitit naapurin pihalle ja käydä ostamassa jotain vähemmän huudattavaa ainetta.

Vaavi kun synty 2 viikkoa yliaikaisena (vaikkei sitä lasketa yliaikaiseksi) niin se on jo tosi jäntevä ollakseen 3-viikkoa vanha. Se jopa jutteli neuvolatätille. 2 päivää sitten saatiin ekat hymytki aikaiseksi ja niitä on satunnaisesti näkyny sen jälkeenki. Ja kun kyseessä on kolmas ja viimeinen vauva meillä (seuraavat ON vahinkoja) niin tilasin elämäni ekan kantoliinan. Tuplarattaita en enää hanki (kai) vaan koitan saaha liinaan toisen rääpäleen ja isomman räkänokan kärryihin. Hyvä suunnitelma ainaki.

Nyt kun tuo synnytys on jo takanapäin niin voi olla onnellinen, että koko homma on ohi. Jos oikeesti odottavat äitit tietäis, mitä kaikkea asiaan liittyy, niin sitä miettis varmaan pari kertaa jaksaako sitä. Kaikki kun kysyy sairaalasta kotiipääsyn jälkeen, että miten voit ja jaksat niin sitä vaan vastaa, että hyvin. On niin hormonipyörteissä, että kaikki epämukava unohtuu. Totesin kotonaki yks päivä, etten enää muistanu kaikkea. Tikit kiristää, tissit vasta kiristääki, ei voi nukkua ekoina päivinä ees kylellään ku tissit on niin täynnä maitoa, jälkivuotoa saattaa hulahtaa pönttöön kun sen luuli jo vähentyneen, jälkisupistukset on aivan kamalia, imetys käy jumalattoman kipeetä aluksi, mitkään vaatteet ei mahu päälle pitkään aikaan, puhumattakaan mielialan vaihteluista. Neljäntenä päivänä meillä itki sekä vauva että äiti kunnolla. Toinen mahaansa ja toinen... siihen päivään sopis lause: "eniten vituttaa kaikki". Neuvolassa kerroin tästä ja täti kysyi, että oliko neljäs päivä synnytyksestä? Olihan se. Se on kuulemma yleisin päivä äitillä itkeä ihan kaikkea. Koita siinä sitten nauttia vauvasta.

Muuten elämä kolmen alle 5-vuotiaan kanssa menee ainakin kohtalaisesti. Hemppa on yllättäen tosi kiinnostunu vauvasta. Kerttukin tietysti. Mies oli 1,5 viikkoa isyyslomalla ja sen jälkeen ollaan oltu keskenään, paitsi mummu oli meillä just kylässä. Yllättäen päivät menee kivasti kotosallaki. Ollaan pari kertaa jopa käyty marketissakin ostoksilla ihan nelistään. Ilman isompia tappeluita. Itkuhälytinkin on testattu ja päästään isompien kanssa pihan leikkipaikalle asti vehkeen kanssa.

Mitähän muuta meille? Kerttu oottaa edelleen osapäiväistä tarhapaikkaa lähitarhasta enkä usko sitä tulevan ainakaan ennen uutta vuotta. Mun auto menee ens kuussa myyntiin, nyyh! Siirryn sitten astetta pienempään ja mies vielä pienempään, kai. Tosin sillä on nyt myös motocrossipyörä, joka olis pitäny hankkia jo Dubain aikaan. Toisen koiran hankinta vaan selkeytyy, se tulee toivottavasti ennen ens kesää.

Syntyihän se!

Iltatähtemme, joka piti tehä ehkä parin vuojen päästä, syntyi keskiviikkona 4.8. tasan 2 viikkoa yli lasketun ajan. Menin aamulla yliaikakontrollikäynnille Jorviin ja sain vastata kysymykseen: mitä mieltä sää ite ole tästä tilanteesta? Kysyin, että mitähän mieltä mää voisin olla? Kysyivät sitten, että kun meillä on tilaa, ni haluatko jäähä samantien käynnistykseen? Melkein itku valu ku oli niin helpottunu olo. Jäin siis heti. Soitin kotiin, että hakekaa auto pois ja palataan asiaan. Aattelin, että siellä menee koko päivä, tai yöhön saakka, mutta mitä vielä. Kymmeneltä puhkaistiin kalvot, ooteltiin 2 tuntia eikä mitään tapahtunu. Sitten laitettiin tippa käteen ja vähitellen lisättiin vauhtia. 1,5 tuntia tipan alusta painoin sitä punasta nappia ja sanoin, että NYT se puudutus. Yritin mahollisimman pitkään olla pyytämättä sitä, koska aattelin, että edellinen alatiesynnytys kesti 16 tuntia, ni ei tämä voi näin nopeasti edetä. Puudutus laitettiin ja olin silloin 3-4cm auki. Heti puudutuksen jälkeen olin jo 7cm auki ja sanoin, että on pakko ponnistaa nyt HETI! Ei kuulemma saanut... Kätilö laittoi vielä jonkun pudendaalipuudutuksen ja sen jälkeen sano, että oletki jo täysin auki. Mies oli onneksi paikalla ollu jo sen 3 tuntia ja jossain välissä ne olivat sopineet, että kun kätilö sanoo nyt, ni mies painaa sitä halytysnappia. Huoneeseen tuli 2 kätilöä lisää ja alettiin ponnistaa.

Tämä mun kätilö oli aivan huippu. Ohjas miten ponnistaa ja mihin ponnistaa ja koko ajan hoiti tilanteen hyvin. Sen 10 minuuttia se koko homma kesti ja välillä piti ponnistaa ja välillä taas ei saanu ponnistaa. Se ei voi olla nuin helppoa. Vaan se oli. Hirveintähän oli ne kipeät supistukset ennen puudutusta, mutta se ite synnytys oli lasten leikkiä. 5 päivää on näköjään riittävän pitkä aika kultaamaan muistot :)

Täyden kympin poika synty siis klo: 15.10 ja oli 3915g ja 54cm pitkä. Vauva sai olla lähes tunnin rinnalla ennen pesuja sun muita. Lapsivuodeosastolla saatiin olla kahestaan kolmen hengen huoneessa lähes loppuun asti. Kotiin tultiin kahen päivän ikäsenä.

4-henkinen perhe edelleen

Täällä vielä kärvistellään. Nyt on rv 40+6, joten menee yli esikoisen ajan. Sillon mentiin vaan neljällä yli, nyt menee ainaki viikolla. Eiliseen asti ei tuntunu fyysiseti missään, henkisesti vaan. Nyt tuntuu jo kropassaki. Välillä vihlasee vasempaan jalkaan aika ikävästi ja mahassaki möyryää välillä. Pahaaki tekee sillon tällön. Neuvolassa kävin tänään vikaa kertaa, ei siellä mitään uutta. Olin molempien lasten kanssa muuten siellä neuvolaa sotkemassa, kun tuli ampiaispesän tuhoaja samaan aikaan. Ilmeisesti saivat pesän myrkytettyä ja tuhottua sen etupihan terassin alta.

Takapihalle saatiin eilisen aikana yli tuplasti terassia lisää. Sain yhen virolaisen raksamiehen kiinni pihalta ja sovin töistä. Yks miehen kamu parka tuli viime viikolla kylään ja sattumalta sillä oli koukku auton perässä kiinni. Menihän siinä kolmisen tuntia kun raahasivat ympäri pitäjää tarpeeksi tavaraa pihalle. Bauhausin terassilaudat oli lopussa ja niitä piti hakea toisestakin paikkaa. Nyt pitäs taas alkaa laittaa piha uusiksi, kun pysyvät rakenteet on nyt paikoillaan.

Vauvallekin on nyt sänky valmiina. Kertulle hain Ikeasta uuden sängyn (lastensänky) ja Hemppa peri Kepan vanhan ja vauva sai siis Hempan vanhan. Tänään oli ekaa kertaa vaikeuksia saaha Hemuli pysymään sängyssään päikkyjen ajan. Viime päivät se on nukkunu päikyt autossa, joten uutuuden viehätystä on vielä. Viime yöt on menny aikalailla sirkusta kattellessa. Kepa ei pysy omassaan vaan tulee meän sänkyyn tai sitten se näkee painajaisia ja huutaa herättäen veljen, jolloin koko talo on hereillä. Eilen nukuin kolmessa paikassa saman yön aikana. Kauiiten meni lastenhuoneen ehkä sentin paksuisella automatolla.

Jatketaan siis vaavin ootusta. Uhkasin sitä jo eilen nimeämällä sen nimipäiväkalenterin mukaisesti välittämättä onko se tyttö vai poika. Sen verran kamalia nimiä on tulossa.

Yhtenä kappaleena, hermot riekaleena kuumuuesta

Eihän tässä taas menny ku kuukausi, mutta kuka näitä blogeja ees kesällä lukee? Ite luin eilen yöllä tunnin verran pitkästä aikaa tuttujen tarinoita. Illallahan ei pysty ajoissa meneen nukkuun helteitten takia, joten jotain muuta pitää värkätä vähintään puoleen yöhön. Ovet ja ikkunat on ollu jo kauan sepposen selällään yötä päivää. Eka yö meni sääskiä läiskiessä ja huutavia lapsia rauhotellessa. Tunnelma aamulla oli sitten sen mukainen. Sen jälkeen tajuttiin vetää verhot räppänöitten eteen ja jo helpotti. Mutta en ymmärrä, missä välissä vois pitkään nukkua kun aamulla kaheksalta on jo sikakuuma. Valittaa entinen helteitten ystävä. Ehkä tämä on vaan tilapäistä valitusta.

Mökillä ollaan oltu tosi paljon, agirotuviikonloppuna olin lasten kanssa telttailemassa kisapaikalla 2 yötä ilman mitään ongelmia. No, pieni hidaste oli se tavaran määrä, joka piti kantaa autolta teltalle. Käytiin kai 3-4 reissua autolla ja viiminen hermojen menetys tapahtu niitten patjojen kanssa, joita raahasin kärryjen päällä. Muuten lapset tykkäs telttailla ja neiti jopa molempina aamuina jäi telttaan nukkuun samalla kun ite menin Hempan kanssa kattoon kisoja. Kätevää. Ite menin Hipolla avo-sm-karsintaradan vaikka olin jo varaohjaajan nakittanut hommaan. Rata oli niin helppo, ylipainoisille suunniteltu. Jäin vain keskikohalla rataa vähän jälkeen, joten Hippo meni kahteen kertaan saman hypyn. Agirotujoukkueessa Liukan Ville veti Hipolla aivan ylihienon radan puhtaasti. Harmi, että tuloksissa ei aivan kaikki ole kohallaan, ei pysty aikoja vertailemaan.

Mahaa on kasvateltu nyt rv 39+2 päivän verran, eli viiminen viikko jo menossa. Neuvolassa käydään viikon välein ja viimeksi oli jopa oma paino laskenu. Ikinä ei sellasta vahinkoa ole tapahtunu. Ei vaan ruoka ole kunnolla maistunu, vaikkakin painoa on jo yli 20 kiloa tullu. Muuten ei tunnu missään, kävely ei mun mielestä muistuta ankkaa, eikä muutakaan vaivaa ole. Huomenna tai ylihuomenna meinaan lähteä karsintoja katteleen Turkuun. Voihan sielläki synnyttää tai viimeistään kotimatkalla Salossa.

Mitähän muuta on hommattu? Sillon ku mies meni lasten kanssa mökille, ne oli siellä sen 4 yötä. Oli aivan mahtavaa. Eihän sillon ite pystyny lomaileen, vaan piti siivoilla ja värkätä kaikkea muuta. Laittoivat mökillä pihan kuntoon sillä aikaa. Oli tilattu multaa rekkalastillinen, rekka tietty jäi pihaan kiinni. Sille piti tilata kaivuri avuksi. Kaivurityyppi oli myyny halvemmalla vielä yhen multa- ja 2 sorakuormaa. Nurmen siemenet on jonkin verran itäneet, joten kyllä siitä hyvä tulee. Istutin pihalle muutamia puskia. Ainoastaan terijoensalaville en saanu mieheltä lupaa laittaa niitä mihinkään. Kumma tyyppi. Siellä ne nyt makaa jossain metän reunassa ja kuolee varmaan kuivuuteen. Pitää ens kerralla lykätä ne vaan johonki piiloon kasvaan.

Nyt vaan ootellaan, millon lähtö tulee. Sairaalakassi on vihdoin pakattu, en tosin tiiä,mitä sinne pitäs panna. Tällä viikolla kävin ostamassa hoitoalustan, entisen kerkesin myymään pois. Sänkyä ei ole vaaville vieläkään, jos tänään jaksais käydä ostaan Kertulle uuden sängyn, jotta Hermanni sais neitin sängyn ja vauva pinnasängyn. Nimestäkään ei tietty ole mitään varmuutta. Kolmannen lapsen hoitoki menee varmaan siinä sivussa. Toivotaan ainaki.

Ai niin, onhan tässä välissä käyty hautajaisetki viettämässä pohjoisessa. Ikävämpi perhetapahtuma, mutta kyllähän se oli odotettuakin. Ei ehkä silti näin pian. Isäpuoli siis kuoli lopulta sydänkohtaukseen. Leukemia todettiin ehkä 8 vuotta sitten ja niiden hoitojen jälkeen tuli muistaakseni sekundäärisyöpänä suuhun kasvain, joka piti poistaa luuta m

yöten. Trakeostomiahaava ei menny umpeen ja kun sitä lopulta ommeltiin polilla edellispäivän kotiutumisen jälkeen, tuli sydänkohtaus, josta ei elvytyksestä huolimatta selvitty. Onneksi. Ihminen, joka on yli 180cm pitkä ja painaa 44 kiloa, ei juurikaan ole elinkelpoinen. Näin se vaan on.

Nii ja pikkujuttu unohtu. Naapurissa oli tulipalo, siis seinänaapurissa. Soitin sinne palokunnan. Haistelin pari viikkoa sitten savua ja kävin jopa pihalla haistelemassa. Hoksasin valtavan savun määrän, joka tuli naapurin ilmanvaihtokanavasta. Alko sydän hakkaan. Tiesin, ettei siellä ole kukaan kotona, mutta näin niitten leonberginkoiran makoilevan keittiön ikkunan eessä. Sanoin hätäpuheluun, että siellon koira sisällä. Puhelun jälkeen kävin koputtamassa ikkunaan ja Blondi nosti päätänsä. Kämppä oli aivan jumalattoman savussa. Joka kolosta tuli savua, mutta onneks takapihalla oli ikkuna raollaan. Kävin kokeilemassa oveaki, joka toisaalta onneks oli lukossa. En kuitenkaan olis uskaltanu sitä avata. Naapurin rouva teilas mun avoimesta ikkunasta sisäänmenon heti ja käski oottaa palokuntaa. Vaan mitä tekee koiraihminen? Viis talosta, mutta koiran henki on kallis. Repasin puutarhatuolin ikkunan eteen ja pukkasin ikkunaa pitäneet kiinninneet rikki, että mahuin mahan kanssa sisään. Huusin Blondia siellä parvekkeen oven eessä tovin, kunnes se tajus tulla. Avasin parvekkeen oven ja tultiin sieltä ulos ja ovi kiinni. Koira veti aivan hirveesti talosta poispäin. Soitin talon isännälle myös samalla ja sieltä tuli ensireaktiona kaikki maholliset kirosanat, mitä voi kuvitella.

Loppujen lopuksi tais olla koira laittanu lieden päälle ja koiraki tais olla savussa melkosen kauan, koska toiset naapurit oli jo kolme tuntia ennen palokunnan soittoa haistanu savun. Blondi on toipunu oikeen hyvin, eikä ole enää moksiskaan. Ite talossa ei ollu liekkejä näkyvissä. Palomiehet kanto uunin karmeineen pihalle ja sanoivat, että hetkenä minä hyvänsä olis leimahtanu. Ite talo kärsi kovat savuvahingot. Kaikki kamat alakerrasta ja paljon yläkerrastaki menee roskiin, keittiöön tulee iso remontti, kaikki pinnat pitää maalata. Nyt siitä on pari viikkoa ja menee ainaki pari viikkoa lisää, ennenku talonväki pääsee takas kotiin.

Perhevapaa viikonloppu

Niin siinä vaan kävi, että mies melkein lunasti uhkauksensa. Aikoi lähteä torstaina mökille viieksi yöksi lasten kanssa. Se nyt typistyi kai kahteen, mutta loistavaa sekin. Koskaan ennen en ole ollu kotona yötä yksin, mutta nyt on se eka kerta. Tai onhan mulla Hippo vartijana. Oma viikonloppu menee kuiteski aamusta iltaan Tikkurilassa Vantaalla agi-SM-kisoissa. Tänään perjantaina olin vaan kattelemassa ja huomenna sama meno jatkuu. Sunnuntaina starttaan pitkästä aikaa mestaruuskisoissa. On kai jotain 4 vuotta ollu taukoa kun ei ole tulokset ollu kasassa.

Hippo täyttää juhannuksena 7 vuotta. Aattelin viiä sen oikeesti eläinlääkärille tuossa joskus loppukesästä. Pitäis poistattaa hammaskiveä, syylä niskasta ja mitähän muuta? Pari viikkoa sitten kiinnitin huomiota toisen takajalan keskimmäiseen kynteen. Se kun näyttää eriltä kuin ennen. Se kynsi on paljon muita pidempi, vaikka sitä leikataan yhtä paljon kuin muita. Tänään kysyin muutamalta kamulta kisoissa, mikä siinä mahtais olla vikana. Sain kuulla useammalta saman kohtalon kokeneen koiran omistajalta, että ura on loppunu samantyyppiseen ongelmaan. Meän tuuria on se, että se on keskimmäinen kynsi/varvas. Saattaa olla joku hermovaurio tms. jolloin se varvas ikäänkuin roikkuu vaan mukana tai jotain sinnepäin. Meillä se ei haittaa menoa ollenkaan, eikä se varvas mitenkään roiku. Jos se olis reunimmainen, olis isompi ongelma. Saattaa vaikuttaa koko kävelyyn ja aiheuttaa esim. selkäkipuja. Kynnessä ei siis mitään vikaa ole, mutta se varvas on jotenki omituinen.

Viikko sitten meillä olis ollu kisat Janakkalassa. Piti taas olla mökkiviikonloppu ja olis siinä kotimatkalla käyny heittään 2 rataa. Edelliset päivät sato ja tuuli mahottomasti eikä lähetty mökille. Niin vaan mustakin on tullu sunnuntai- tai hyvän-päivän-harrastaja koska peruin osallistumisen sateen vuoksi. Oikeestaan sateen vaaran vuoksi. En siis lähteny ku pelkäsin lkuunkastuvani... Ei olis ennen tullu kuuloonkaan.

Mahassa on kaikki hyvin. Tarkistin eilen viikot netistä ja nyt on kasassa rv 35+2. Enää nelisen viikkoa siis aikaa. Vauvaparka ei ole saanu muuta kuin vaunulelun. Ei ole vaippoja, ei vaatetta pakattua, ei edes sänkyä vielä tyhjennettynä. Hemppa pitäis siirtää toiseen, että vaavi sais paikan. Tosin haluan sen nukkuvan kuitenki mun vieressä aluksi. Ehkä kuitenki olis hyvä olla omaki petipaikka. Viikon päästä on synnytystapa-arvio, tosin luulen, ettei tällä kertaa ole syytä mihkään leikkaukseen.

Pääsin kampaajallekki tässä yks päivä. Se oli varmaan vika kerta sitten tämän vuojen. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, en lähe parturintuoliin ennenku vauva on vuojen ikänen. Samana päivänä pääsin myös elokuviin. Käytiin meän hiekkalaatikkoäitien kanssa kattomassa Sinkkuelämää kakkonen. Kiva elokuva, joka oli muka kuvattu Abu Dhabissa. Oikeesti se on kuulemma tehty Marokossa. Tuli niin Dubaiajat mieleen. Oli aika paljon muslimikulttuuria ja ite nauroin kyllä eri paikoissa kuin suurin osa muista. Esim. hunnutettujen musliminaisten ruuan syömiskohtaukset nauratti kaikkia muita paitsi mua. Olenhan sitä nähny lähes 4 vuotta käytännössä. Samoin kokovartalouimapuvut on muslimien arkipäivää.

Työtkin loppu muutama päivä sitten. Ollaan siis virallisesti äitiyslomalla. Viimeistä kertaa tässä elämässä. Miehelläki alko kesäloma, mutta se jatkuu vaan pari viikkoa. Välissä se menee töihin ja sitten just ennen laskettua-aikaa jää pidemmälle lomalle. Tänään ne menivät sinne mökille ja sinne oli tilattu multakuorma. Kuorma oli tullu, mutta hupsista, se kuorma-auto oli jääny sinne pihalle kiinni. Siihen piti tilata kaivuri avuksi. Kaivurikuski oli osoittautunu myös sora- ja multa-kuormien toimittajaksi ja mies oli tilannu sen alkuperäisen yhen multakuorman lisäksi toisen mullan ja kaks sorakuormaa, jotka tulee huomenna. Vähän laajeni sitten tämä pihaprojeksi. Kuten arvelinki, Hempalla on ollu tosi kivaa katella niitä konehommia.

Nyt on loppu jo jalitsut töllöstä ja Brittien BB:n olen jo tänään vahannu. Vois koittaa, miten se uni tulee tyhjässä talossa. Ainakin se on varmaa, ettei kukaan mua herätä ens yönä. Ellei sitten kusirakko.

Oho, taas täällä!

Mies on viettämässä mökkiviikonloppua kaverinsa kanssa ja lapset nukkuu. Viimiset euroviisukappaleet pyörii töllössä ja kohta on keskiyö. Pitäs mennä nukkumaan, mutta nämä tällaset yksinhuoltajaillat lasten mentyä nukkumaan on niin parhaita. Olkoonki, että Hemppa herää aamulla viimeistään kasilta. Huomisillaks pääsee viettämään omaa aikaa töihin. Se on oikeesi omaa aikaa ja sitä tulee kai ikävä kun se ilo loppuu kahen viikon päästä. Vois kyllä ottaa sitä oikeaaki omaa aikaa vielä ennen mahan poksahtamista.

Kävin taas hakemassa pihaan vähän täytettä. Tällä kertaa ihan vaan kolme ruusuntainta ja neki oli pitkän harkinnan jälkeen vahingossa kahta eri lajia... Valittin niitä kolme varttia ja matka kassalta niitä puskia vaihtamaan oli niin pitkä, etten jaksanu enää palata. Oli ne sentään samaa väriä. Sitä miehen vihaamaa maalia on nyt jo kolmannessa seinässä. Maalasin makkarin päätyseinän kans ja siihen se maali jo loppui. Uudet sohvatki tuli tällä viikolla, joten alkaa koti oleen sisustettu. Enää puuttuu alakerrasta tv-taso, maalit, taulut tai jotkut sen tapaiset ja sitte voi alottaa alusta. Makkarin yöpöydät pitäs maalata, verhot uusia, päiväpeitto yms. Ai nii, vauvaparalle ei ole pinnasänkyä, saa nukkua mun vieressä jos en muuta keksi. Toista pinnistä en hanki! Enkä tuplarattaita. Enkä jaksa vielä Hemppaa vaihtaa tavissänkyyn.

Aamupäivällä oli pihatalkoot vesisateessa. Tuli siinä heiluttua harjan ja trimmerin kanssa. Lopuksi oli kunnon syömingit. Iltapäivällä piti mennä puistoon tapaamaan ex-dubailaisia, mutta peruin sen koska oltiin jo kastuttu aamulla ja nenät vuotaa kaikilla valmiiksi.

Eilen käytiin kattomassa koiran pentuja. Ei sentään olla ottamassa, mutta länsigööttejä on mukana käydä aina vilasemassa. Kerttu tykkää erityisesti ja kotimatkalla tietysti sanoi, että äiti mää haluan sellasen. Milla ainaki sai aimoannoksen ehkäisyterapiaa kun Hermannia katteli aikansa. Sehän ei ees ole adhd-lapsi, mutta se oli ns. normaalin touhukas...

Tässä aikani kuluksi olen nyt pyöritelly ländereitten agirotujoukkueita muutaman päivän. Joukkueita tulee loppujen lopuksi 11 kipaletta. Eli mukana on noin 45 eri länderiä. Taitaa olla uus ennätys. Hirvee säätäminen, että saa sääntöjen mukaiset joukkueet. Hipon olen ilmottanu Janakkalan kisoihin ens kuussa ja sm-kisoihin. Tajusin vasta eilen, että olen unohtanu avo sm-kisat kokonaan. Koitan osallistua vielä niihin. Ne on 3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Harjoitella ainaki pitäs pystyä. Tänään tuli mailia, että tänne Sundsbergiin tulee omat agiesteet. Osa on jo tilattu asukasyhistyksen laskuun ja osa tehään vähitellen. Aika kivaa.

Kivaa on myös se, että Kyttä ja äippä saivat SM-pronssia Iporin hakukokeessa. Onnittelut!

Kesämielellä!

No ei kyllä olla. Tai välillä ollaan, mutta nyt taas ei. Ei täällä kuoltu olla, mutta jossain ollaan. Yhestä syövästä lähes selvinnyt ja toisen saanut isäpuoli sai sydänkohtauksen kotiin pääsyä seuraavana päivänä ja jäi sille tielleen. Onneksi sentään kuoli sairaalaan polille eikä kotiin. Sattumien summana olisi voinut olla useamman päivän kuolleena kotona. Hautajaiset on sitten juhannuksena, koska tulee avaukset sun muut.

Muuten elämään kuuluu isoa mahaa ja töitä. Paitsi, että nyt olen toista päivää hoitamassa pikku kuume- ja köhäpotilasta kotona. Huomenna toivottavasti jo pääsis töihin takasin. En ole ollenkaan työtä vieroksuvaa sorttia joten tämä alkaa jo tympiä. Sovitut työt täytyy hoitaa mun mielestä. Johan se sekin "ilo" loppuu 11.6, jolloin on vimonen työpäivä. Maha ei ainakaan vielä ole tuota sappikohtausta (?) lukuunottamatta vaivannu mitenkään. Kisoissa ollaan Hipon kanssa käyty vaihtelevalla menestyksellä. Muutama viikko sitten saatiin toinen tuplanolla Janakkalassa ja samalla lenderimestaruuspronssia. Viime sunnuntaina saatiin sitten tuplahylky, vaikka ei se niin pahalta tuntunu. Reeneissä käydään epäsäännöllisesti, mutta Oreniuksen reenit ollaan käyty kyllä joka kerta. Omatkin reenit on hyvät, mutta se 25 kilsan ajaminen riittää mulle kerran viikossa.

Mitäs meille muuta? Pikku vene on hankittu, tosin en ole sinne kyytiin asti vielä päässy enkä varmaan lähivuosina pääsekään. Se on sellanen soutuvene jossa on sellanen honda monkeyn moottori, yhtä tehokas. Kyllä miehet sieltä pikkuselta kalareissulta toivat kuhan yks päivä, ettei se ihan turha kapistus ole. Pihaa on myös "laitettu" kuntoon. Rahaa ollaan kannettu puutarhakauppaan niin paljon, että pohja näky pankkitilillä jo viime viikolla ennenku uus palkka tuli. Pienihän tuo piha on, mutta mahtuu siihen pari vattupuskaa, pieni kirsikkapuu, pensasmustikkaa, tuijaa ja muuta. Yks päivä petsasin terassit kummaltaki puolelta sekä Dubain auringon polttamat terassivehkeet samalla. Isompaa terassia suunnitellaan myös ja varmaan sen joku virolainen vääntää tässä kesän kuluessa.

Kerttu on saanu tarrakampanjan seurauksena potkulaudan. Ei sentään saanu sitä vaaleanpunaista, minkä varmaan olis halunnu vaan sai sen extreme duudsonien hienomman laudan, jonka äiti halus... Puolustuksena sanottakoon, ettei se ollu mukana ostohetkellä, eikä näin ollen ees tiiä sellasesta pinkistä vehkeestä. Muuten se on saanu paljon lisää kavereita lähipiiristä ja tietää jo paremmin ketä täällä asuu ja missä.

Hemppa taas sai eka parturoinnin mun ansiosta kun sen tukka rehotti ku ampiaispesä. Aika haasteellista oli kyllä se saksiminen parissa minuutissa pirun terävillä saksilla. Omasta mielestä siitä tuli tosi hyvä tukka. Sanoo se, jolla ei ole yhtään mitään silmää millekään. Nimim. eilen maalasin yläkerran aulan seinän värillä, jonka mies kielsi. Mutta johonki seinään se loppumaali oli saatava ja se sopii oikein mainiosti. Tosin asiasta ei ole ees jälkeenpäin puhuttu sanaakaan. Ai niin, Hempan eka sana taitaa olla "pappa". Myös hauhau tulee välillä äänen kanssa ja välillä vaan suuta avaten ilman ääntä.

Muuten elämä Sundsbergissä sujuu lähes ku tanssi. Edelleen ollaan tosi tyytyväisiä, että tänne muutettiin. Sitä Suomeen paluu-masennusta ootellaan edelleen. Missähän se viipyy???

Potilas V

Heräsin torstaina aamulla Hempan huhuiluun seiskalta. Kävin sen nostaan pinniksestä pois ja menin vessaan. Jotenki koski kovasti mahaan. Jäin sinne istuskeleen ja alko tuskahiki melkein valua. Maha oli aiva krampissa, aivan ku olis ollu joku kestosupistus päällä. Olo vaan huononi ja kirjaimellisesti raahauduin parvekkeen ovelle haukkaamaan happea. Onneks Hemppa meni leikkihuoneeseen ja mieskin siinä heräili, kylmyyteen varmaanki. Oli sellanen olo, ku virtsarakko olis ollu pissaa täynnä tai maha täynnä kaasuja. Mitään ei kuiteskaan tullu eikä kauheasti tehny pahaa. Ryömin taas veskiin ja jäin sinne makaamaan ja vaikeroimaan. Välillä pyysin panadolia ja taas vaikeroin. Alko olemaan jo sellaset oltavat, että pelkäsin jotain kipushokkia. Mietin, että mihinkähän sitä soittais. Ajatus siitä, että pitäis portaat päästä alas ja auton kyytiin, oli aivan mahoton. Pyysin miestä soittaan ambulanssin ja se kysy totisena, että ambulanssi???

Puhuin sinne itte ja selitin tilanteen, että maha on tosi kipeä ja olen 27:llä viikolla raskaana enkä tiiä, supistaako mulla. Maha oli niin joka paikasta kipeä. Myöhemmin katoin papereista, että sen auton tulo kesti 25 minuuttia ja se oli pitkä aika. Siinä välissä se panadol vei sen kuolettavan kivun pois ja jäi vaan se kestokouristus päälle, joka oli siinä vaiheessa kestäny jo 1,5 tuntia. Soitin töihin, että olen nyt 2 päivää pois.

Ambulanssissa tuli 2 naista, jotka oli tosi mukavia. Lapset ei yhtään ihmetelly kun makasin tuskissa ja tuli aivan vieraita ihmisiä kotiin. Naikkoset soittivat konsultaatiota lääkärille ja päättivät viiä mut naistenklinikalle (noin 25km) ja ilman kipulääkettä. Niillä oli vain tosi vahvoja lääkkeitä mukana ja ne oli sikiölle haitallisia. Se autokyyti oli aivan kamala. Ihan ku olis ollu jonku vanhan transitin takana, kaikki kuopat ja pikkutöyssyt... Kysyivät aina välillä kipuasteikkoa nollasta kymppiin. Kotona taisin sanoa 6-7, autokyytissä 8-9 ja sairaalaan ku päästiin oli taas 10, kuten oli ollu apusoittoa ennenki. Sairaalassa piti taas oottaa eka lääkäriä ennenku sain ekan kipulääkkeen. Sen sain ehkä joskus ysin jälkeen. Se kymmenen minsan odotusaika ennen lääkkeen vaikutusta oli piiiitkä! Vauvaa seurattiin kokoajan käyrillä eikä sillä ollu mitään hätää. Se kyllä liikku paljon enemmän ku koskaan aiemmin. Kohtu oli normaali, eikä supistanu. Se eka suonen sisäinen kipulääke autto sen verran, että pystyin jo ajattelemaan jotain. Puol 12 tulivat sanomaan, että kun vauvalla on kaikki hyvin, niin menen ultraääneen, jossa tutkitaan olisko esim. virtsakivet syynä. Siinä välissä sain kankkuun lisää lääkettä (oxanestia) joka oli puolen tunnin vaikutuksen jälkeen aivan ku olis saanu epiduraalin. Kaikki kipu lähti pois ja pysty jo laittaan tukanki ponnarille...

Puoli yhen aikaan mut rullattiin sinne röntgeniin ja tunnin norkoilun jälkeen pääsin itte tohtorille. Ultran tuloksena löyty sappikivet, mutta ne ei kuulemma tollasta kipukohtausta aiheuta. Eli mitään syytä ei löydetty. Raskaus vaan kuulemma aiheuttaa kaikenlaista. Voi olla, että esim. aikaisempi keisarinleikkaus olis aiheuttanu jotain kiinnikkeitä, jotka vaivaa tai esim. virtsa- tai sappikivi olis lähteny liikkeelle. Iltapäivällä olin jo niin hyvässä kuosissa, että ajattelin, että olikohan se unta vaan ja olinko mää tosissaan niin kipeä, että soitin ambulanssin. Oli aika hölmöä olla itte potilaana ja vinkua kipulääkettä. Joskus kolmen aikaan lääkäri tuli kysymään, että mitähän me sun kanssa tehään? Sanoin, että mää lähen nyt kotia, koska en ole enää kipeänä. Lähin sitte normaaleissa maalaisvaatteissa (miehen pyjamahousut, aamu t-paita, takki ja tennarit plus sairaalasta saadut sukat ja pitsipöksyt...) yläkerran kahvioon, alko oleen nälkäki ku oli yli puoli vuorokautta ilman mitään. Mies ja lapset tuli hakemaan ku Hemppa oli heränny päikyiltä.

Taas siinä jotain oppi potilaan roolissa. Kipu täytyis ottaa vakavasti jos joku oikeesti valittaa tuskissaan, odottavan aika on tosi pitkä. Kaikki hoitajat ja lääkärit oli tosi mukavia. Ja näköjään sitä voi nuin vaan yhtäkkiä ittekki päästä tollaseen kuntoon, ettei enää tajua mistään mitään. Onneks tämä sattu heti aamusta, ettei mies kerinny lähteä töihin, lapset olis muuten ollu aivan hunningolla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kesää pukkaa

Kylläpä kirjottaminen välillä venähtää. On niin kiireistä. Pyh. Ei oikeesti ole kiireistä, mutta ehkei sitä energiaa kaikkeen riitä. Nyt kyllä pitäis olla se raskauden energisin vaihe menossa. On jo ku 26. viikko. Ollaan jo kauan mietitty, miten nuo makkarit kannattais oikeesti järjestää. Yks päivä tein päätöksen ja touhusin pari tuntia yläkerrassa. Hempan huoneesta tuli meän aikuisten makkari, koska se on pienin ja siinä on iso parveke. Hemppa muutti nukkumaan ns. lasten makkariin, jossa nukkuu myös Kerttu. Meän vanhasta makkarista tuli lasten leikkihuone, koska se on isoin. Meän uuteen makkariin mahtuu kyllä myös pinnasänky vauvalle, mutta kun niitä pinnasänkyjä on vain yksi ja Hemppaa en vielä kesällä taida jaksaa siirtää oikeaan sänkyyn, niin kai se vauva nukkuu mun kanssa ja isi muuttaa alakerran sohvalle. Jos siis vanhan kaavan mukaan mennään. Sillä tavalla kaikki nukkuu kuitenkin parhaiten.

Muuten ei kyllä ole mitään saatu aikaiseksi, mutta ulkoilmassa ollaan viihytty muitten lapsiperheitten tavoin. Mulle on aiemmin ollu aika vierasta tollanen hiekkalaatikkokulttuuri (vaikka Dubaissa kerran viikossa siellä oltiinki), mutta nyt on tullu tutuksi. Alkaa pikkuhiljaa tuntemaan kuka asuu missäkin ja yks aamu tv-juontajaki on jo bongattu.

Kepa ja naapurin Ella halus tietysti virpoa pääsiäisen alla ja niin se puettiin tollasiin retkuihin. Kerttu seuras sujuvasti Ellan perässä ja Ella hoiti työt. Kyllä se meän neitiki heilutteli nuita oksia, muttei sanaakaan sanonu. Aika reilusti ne sai kerättyä karkkia, meillä ei sen sijaan käyny yhtään virpojaa vaikka olin 3 pussia karkkia ostanu valmiiksi. Eivät taida vielä meitä tuntea nämä naapurin lapset.

Koirarintamalla on kans touhuttu. Pääsiäisenä olin viimisella b-maajoukkueleirillä Turussa. Olipa kummaa kun oli Aaltosen Mikko ja Suoknuutin Jaakko kouluttamassa niin yhtään meikäläistä ei ollu poissa. Aikaisemmilta leireiltä on kyllä oltu pois. Tämä oli toinen A-maajoukkueen kanssa yhessä vietetty leiri. 2 tuntia oli aikaa varattu heän reenien seuraamiseen, muuten ei heän kanssa kyllä aikaa tullu vietettyä. Ollaan ihan eri porukoissa ja siitä annettiin kyllä palautettaki. Leirillä on liikaa koirakoita ja liian vähän aikaa, ei siellä paljoa opi tuntemaan kuin oman kokoluokan koirakot.

Itte reenit oli kyllä hyvät. Nyt kun on ollu kerran Linna Teemun opissa, kerran Suoknuutin ja kerran Aaltosen sekä kerran kuunteluoppilaana Suomalaisen reeneissä, niin on kyllä oppinu paljon. Siihen lisätään vielä mun ja Kaisan yksityistunti Niinun reeneissä niin jo pitäs oppia ohjaamaan. Ihan peruskuvioissa on mätää. Ittellä siis. On opittu tekemään valssia oikein, niistoa, ohjaamaan hyppyjä niin, että koiralla ei tulis kiirettä vetää rimaa alas, on tehty kammottavia persjättöjä, jotka meille sopii ku naulattu, poispäinkäännöstäki on väännetty. Niinu opetti meille jotain, jonka nimeä en nyt muista... Ens viikolla päästään vielä kerran Niinulle ja ilmoitettiin Kaisan kanssa ittemme Oreniuksen valmennusryhmään. Se kestää 7 viikkoa (kerta per viikko) ja sen jälkeen onkin jo kesä ja varmaan 20 kiloa ittellä lisää ruhossa. Kaikissa reeneissä mietin jo tulevaa kesää ja sitä, miten vähimmällä vaivalla saisin koiran ymmärtämään mitä siltä haluan. Nyt on vasta tuo 10 kiloa tullu itelle ja viime reeneistä sain taas liitoskivut tai jotain sellasta hankittua. Pitää vaan jatkaa harrastamista niin pystyy mahollisimman pitkälle meneen.

Jos itte olis ees pikkusen jotain oivaltanu niin on meän lapsetki. Meillon kaikilla nyt flunssa (ittellä aika pahaki, mutta olin silti 2 viime yötä töissä) ja Hempalla vuotaa nokka kunnolla. Kepalla on vaan tupakkayskä, tai ainaki se siltä kuulostaa. Hemppa oppi niistämään eilen. Kokeilin vaan laittaa paperin sen nenän eteen ja sanoin, että niistä ja se tuhersi räkää tulemaan. Tänään on niistetty jo monta kertaa, joten ei ollu sattumaa. Kepa taas on oppinu ottamaan keinussa ite vauhtia. Yks päivä sanoin, että en enää jaksa antaa vauhtia vaan otat nyt ite ja se rupes ite keinumaan. Taas yks homma ittellä vähemmän. Vielä pitäis jotenki saaha neiti oppimaan ajaan ilman apupyöriä. Tänään se sai luvatun uuden isomman pyörän joten vanhasta pikkupyörästä vois ottaa apparit pois ja harjotella sillä. Ai niin, onhan se Hemppa oppinu syömään lusikalla! Yks päivä aloin syöttään sille jotain ruokaa ja Kerttu istu vieressä ja sano, että äiti se osaa syyä itekki. Sanoin, että no älä valehtele. Kepa jatko vannottelujaan ja laitoin sitten Hempalle lautasen nokan eteen ja annoin lusikan sille käteen. Niin se ruoes lappamaan ruokaa suuhun. Kerttu sano, että hoidossa se aina ite syö. Siinäki on itelle taas yks homma vähemmän :)

Ajoitus on kaiken a ja o

Otsikon tarkoitukseen myöhemmin. Muutama viikko vierähtäny viime kirjotuksesta. Tässä välissä on keritty mm. kisaamaan 2 starttia Kirkkonummen kioissa ja hankittu kesän mm-karsintoihin tarvittavat tulokset kasaan. Meiltä puuttu yks agiratanolla ja se tehtiin viime lauantaina. Video nähtävillä. Olin varmaan ekaa kertaa kisaamassa kokonaan ilman lapsia ja heti näkyy tuloksissa. Pysty rauhottuun ja keskittyyn ns. normaalisti koko kisaan. Kukaan ei kitissy kärryissä tai valittanu tylsyyttä. Eka rataki oli hyvä, mutta vähän herpaantu ote kolmannes vikassa hypyssä ja se tuli alas. Kontaktit oli tosi hyvät kummallaki radalla, koira jäi liianki ylös ja sitä piti vähän oottaa. Koitin olla liikaa hosumatta ja jopa yrittää ohjata mahollisimman vähillä valsseilla, tietystä syystä, joka selviää myöhemmin. Reenaamassa ollaan käyty parin viikon aikana kerran, Kaisan kanssa sisähallissa. Pääsiäisenä on vika b-maajoukkueen leiri Turussa ja se on ku kermavaahtoa kakun päällä. Kouluttajina Aaltosen Mikko ja Suoknuutin Jaakko, 2 lajin todellista huippua. Ah, että ootan sitä. Lisäks ollaan Kaisan kanssa tilattu Niinulta 2 oppituntia.

Joka ostarilla ja kaupassa on menossa jos minkälaista mammuttimarkkinaa. Meillä on töissä oikeat hulinapäivät. Potilaita tunkee ovista ja ikkunoista ja ollaan päästy oikeeseen työn makuun! Jos meillä normaalisti on ollu jolu 2-4 leikkauspotilasta päivässä, ni tänään oli 9. Onneks oli vapaapäivä.. Eilen olin pitkän päivän töissä eli 14 tunteroista. Pää oli sekasi ja varmaan jäi jotain tärkeetäki huomioimatta. Kaks potilasta olis pitäny nostaa sängystä ylös, muttei ehitty. Omaa henkilökuntaa on saikkulomalla ja töissä oli 2 keikkalaista ja 2 opiskelijaa kahen vakituisen ja mun lisäksi. Tein tuon pitkän päivän ihan vaan sen vuoksi, että sain yhen sunnuntain vapaaksi. Miehen pitää päästä "asenteleen" sähköjä Nokialle, you know? Vasara just pysyy käessä... Oikeesti en tee ollenkaan pitkiä päiviä. Eilenki Hemppa nukku ku lähin töihin ja nukku ku tuli töistä, ei kivaa.

Tuossa alakuvassa ollaan meren jäällä patikoimassa. Oltiin reilu 3 tuntia liikkeellä ja Hemppa nukku pulkassa yli 2 tuntia putkeen. Oli aika siisti kyllä samoilla jäällä, vaikka periaatteessa olen aina vastaan tollasia mammuttilenkkejä.. Sukista sai vääntää vettä kotona, oli sen verran onnistunu kenkävalinta. Siitä kuvasta näkee kyllä muutaki, jos osaa kattoa. Tuo yläkuva on mun tämän päiväisestä löydöstä. Tässä yks päivä kuulin, että meän lähellä olis Etelä-rannan tassutiimin kenttä (ERTTI). Pitihän se käyä vilasemassa ja totta maar, se on meistä alle kilsan päässä. Kesäisin kuulemma kentällä on agilityesteet. Kehitellään sundsbergilaisten kanssa jotain vuokraussysteemiä ja jos se ei onnistu, ni liityn sitte jäseneksi, jos vaan huolitaan. En sentään edustusseuraa ole vaihtamassa, mutta aika siistiä olis vaikka kävellä alle kilsa ku ajaa 25 kilsaa reeneihin. Yhessä kuvassa ollaan kummipojan synttäreillä Kangasalla. Seki oli aika hauska homma, että meitä ajo naapurukset sen vajaa 200 kilsaa samoihin juhliin. Sattuu vaan olemaan samaa kaveriporukkaa tässä seinän vieressä.

Sitten tuohon otsikkoon... Tuossa viime vuojen loppu puolella hoksasin yhtäkkiä, että mulla on varmaan joku ruokamyrkytys tai joku muu sairaus. Oksensin kerranki yhestä aakkoskarkista (niitä en ole sen jälkeen muuten syöny). Oli paha olo pari viikkoa. Aattelin, että kohta tarttee kyllä mennä jo lääkäriin, ellei olo mene ohi. Sitten jostain tuli mieleen, että mitähän jos??? Sanoin ääneen lauseen: "voisinkohan mää olla raskaana?" Mies tuumas, että no et voi, miten niin? Nuita edellisiähän on tehty pari vuotta kumpaaki. Aloin miettiä viimisiä menkkoja, muttei tullu mieleen, millon ne oli ollu. Ei ku reissu apteekkiin ja kyllä siinä suu loksahti auki. Meille tulee kolmas lapsi! Kyllähän mää olen biologian tunneilla koulussa istunu ja kuunnellu, mutta tuo muutaman viikon pahoinvointikaan ei tälle sairaanhoitajalle mitään kertonu. Siinä vaiheessa olin jo kaheksannella viikolla. Alussa oli se pahaolo ja aika raskas väsymys. Tässä välissä on ollu närästystä, kamalia liitoskipuja (joitten takia vältän siis niitä valssiohjauksia), levottomia jalkoja ja mitähän vielä? Normaaleja oireita.

Tämän raskauden takia menin myös töihin. Ootin ekaan ultraan asti ja varmistuksen jälkeen hain töitä. Pääsee vähäks aikaa aikuisten maailmaan, että jaksaa sitten taas olla kotosalla. Samalla saan nostettua äitiyspäivärahoja, jotka muuten olis ollu minimit ulkomailla olon vuoksi.
Tällä hetkellä ollaan siis jo kuuennella kuulla, rakenneultra on ohi ja yhen toisen raskaanaolevan (vielä salaisen sellaisen) sanoin: "hyvää vauhtia valaaksi", eli sellanen kymmenen kiloa on jo tullu. Tämähän on mun viiminen mahollisuus syyä. Kysyin jo ultrassa, että mites se sterilisaatio? Ollaan siis tietysti tosi ilosia ja onnellisia tämän kolmannen raskauden vuoksi, mutta samalla hiukka ällistyneitä. Kolmannesta ollaan puhuttu jo aikasemmin, mutta sitä piti ryhtyä suunnittelemaan niin, että se syntyis ku esikoinen menee kouluun.

Entä tämä ajoitus sitten, että millon on laskettuaika? Jos aattelee ns. pahimman mahollisen ajan agilityharrastajalle ni mikä se vois olla? Jos oon viimiset 3-4 vuotta ollu pois vuoden tärkeimmästä kisasta eli mm-karsinnoista kun ei ole ollu tuloksia ja nyt on ni mikähän se vois olla se pahin? Karsinnat on 17.-18.7 ja laskettuaika on 21.7. Voisko joku keksiä jonkun keinon osallistua itte kisaan? Onhan se vauva tietysti se kaikkein tärkein asia, mutta olis tämä "ajoitus" voinu mennä jotenki paremminki.

Plääh, nyt se on siis julkista.

Uuet aikataulut jyllää!

Hemppa heräs tänään viien jälkeen aamulla... krooh! Ei se ole mikään aika herätä. Kuuen vielä kestän, mutten ennen sitä. Varsinkaan vapaapäivänä. Vaan pakko se oli nousta. Siistiä vielä kun on vieras, joka nukkuu alakerrassa toista viikkoa, ni ei oikeen kehtaa mennä sinnekään.

Tänään kävin elämäni ekaa kertaa kaupoissa kiertelemässä niin, että lapset oli hoidossa. Huono äiti! Itseasiassa lapset oli pakko eka aamulla viiä hoitoon, koska oli yks paikka käytävänä, minne ei saa lapsia viiä mukaan. Sieltä kurvasin purinalle viemään kisa-avaimia ja sitten myyrmanniin. Sieltä kaahasin sporttikoirahallille reenaan Kaisan kanssa. Hyvät oli reenit ja tuli tehtyä mm. viskileikkausta. Ainaki luulen niin. Se mattoalusta vie ainaki Hippoa ihan jumalatonta vauhtia. Tuntuu, ettei se missään muualla mene niin kovaa. Omat varusteet oli taas viimisen päälle, siviilivehkeet saappaineen... Paljon tuli kiroiltua, mutta onneks ei ollu ku Kaisa parka kuuntelemassa. Toivon, että tuo hirveän kiroilun palaaminen sanavarastoon aiheutuu tuosta meän vieraasta, joka ei muista, ettei me haluta opettaa lapsille kiroilua. Noh, matka hallilta hikoilun jälkeen jatkui vielä Selloon tuhlaamaan.

Eilen pyörähin töissä iltavuoron verran ja tein samalla iv-lääketentin. Siinä oli lääkelaskuja, jotka piti olla 100% oikein ja teoriaväittämiä, joissa sai olla 20% väärin. Läpi meni ekalla kerralla! Lukemisen perusteella olisin voinu väittää, etten saa sitä teoriaa läpi, mutta onneks olin väärässä. Nyt saan siis pistellä potilaille tippoja ja laitella laillisesti mm. antibiootteja tippumaan.

Vasta äsken muistin, että mullahan on kattomatta Salosen Nooran polttaripilavideo ja se oli totisesti hyvä. Suosittelen ainaki kaikille koiraihmisille, jotka agilitystä ees jotain ymmärtää.

Annos normaaliperheen arkea

Viime viikkoinen arki on varmaan muille jokapäiväistä. Meillä sitä kesti kokonaisen viikon. Mulla oli joka päivä aamuvuoro ja lapset meni joka päivä hoitoon. Mies sai ku saikin hoitoon viennin hoiettua esimerkillisesti. Joka aamu ne oli siellä kasin molemmin puolin eikä ovella nähty mitään draamaa. Joka päivä Kerttu olis halunnu jäähä hoitoon eikä vielä kertaakaan ole sanonu, ettei halua mennä. Hemppa kuulemma menee haalarin riisumisen jälkeen suoraan leikkihuoneeseen. Päikyt on menny hyvin, reilut kakstuntiset melkein joka päivä. Viikonloppuna tein yhen ylimääräisen yövuoron ja sen ansiosta tästä viikosta tuli entistä repaleisempi. Muuten vapaata koko viikko, mutta ti ilta, to ja su aamu. Lapset oli menossa tänään silti hoitoon, että äiti pääsee harrastamaan. Niin alas ollaan jo vajottu.. Vaan pienemmällä oli eilen 39,5 kuumetta. Nyt se on kyllä aivan tokenemassa ja touhuaa entiseen malliin. Tänään olis Silvia Trkman Espoossa ja meen sinne kuunteluoppilaaksi. Varmaan sitten kera Hempan.

Töissä on ihme ja kumma mukavaa. Se on jo luksusta, että tuntee olevansa tarpeellinen ja siitä vielä maksetaan. Työkamut on mukavia ja potilastapauksetki kivoja. Ekoina päivinä rupes kyllä heikottaan (pakko myöntää) kun näkee sellaset 20 senttiä pitkän haavan reidessä, joka siinä avataan sormin ja kaivetaan mädät pois... Mutta siihen vaan tottuu. Kai. Aika tiheetä ravasin kahvihuoneessa juomassa ja haukkaamassa happea. Toukkahoitoja on kans meän osastolla, mutta en ole vielä päässy niihin käsiksi. Huomenna olis iv-lääketentti, johon olen kertaalleen lukenu melkein kaiken materiaalin läpi. Lääkelaskut on samalla. Niissähän ei sais olla yhtään virhettä ja se teoriatenttiki on kuulemma aina kiero.

Hipon tassut on taas olli 1,5 viikkoa huonossa kunnossa. Nyt ne on ummessa ne hiertymät, mutta aika paljon niitä saa näköjään varoa. Eilen olin sukka-teippi-yhistelmällä reenaamassa pitkästä aikaa ulkopuolisen opetuksessa. Linnan Teemu oli HAUlla vetämässä parin tunnin reenit. Meikäläisen käsien huitominen ja liikkuminen on kyllä varsin kamalaa katottavaa. Ohjaus on niin epäloogista ja sekavaa, ettei siitä ota pirukaan selvää. Kuten Teemu sanoi, pitäis jotenki palata perusohjauksen pariin. Mutta kun se on jotenki vaikeeta. Ainaki mulle tuo eilinen koulutus oli aivan huippua ja tosi tarpeellista ja tiiän, mitä reenata. Tajusin, että vois ainaki alottaa siitä, että joku opettais käsien käyttöä.

Viimistä viiään

Tänään on kai virallisesti vimonen hoitovapaapäivä mulla. Maanantaina alkaa työt aamuseiskalta. Mies vie lapset hoitoon muka puoli kasin-kasin välillä. Ei takuulla. Ekaa kertaa sen tarttee pukea molemmat ja ahtaa ne autoon ja jättää hoitoon, jonne niitä ei ole koskaan jätetty. Rasti seinään, jos menee suunnitelmien mukaan. Ite sanoin hoitopaikkaan, että kun mies ne tuo siinä ennen kymmentä, sillä menee muutama tunti, ennenkuin se pääsee sieltä töihin. Onneks se voi mennä myöhempään.

Asioitten hoitaminen on joskus vähän työlästä, vaikka oliski pikkuasioita. Eilen sain viimein tilattua uuen verokortin, vaikkei siitä tulekaan sellanen ku haluaisin. Miten tilataan kortti, jossa on suht pieni prosentti ja jossa ei ole kauhean pienet kuukausitulorajat? Menen kuitenki töihin vaan 3,5kk:ksi ja loppu vuosi meneeki taas kelan tuilla. Tää ei osaa. Toinen tilattava lappu oli maistraatista saatava paperi, jossa ilmenee se tosiasia, että olen muuttanu paikkakunnalle jossa ei ole elixian kuntosalia. Sekin oli vaan yhen puhelun päässä. Nyt tarttee vaan marssia se lappu käessä salille ja valitettavasti lopettaa se hyvin alkanut suhde. Kävinhän mää siellä viien kuukauen aikana 2 kertaa.

Yks lisäjuttu on vielä hammaslääkäriajan saaminen. Kirkkonummella on keskitetty ajanvaraus joka on aina tukossa. Kolmannella päivällä tärppäs. Ei ihme, että on tukossa. Vastaajatäti lörpötteli maan ja taivaan väliltä aivan kaikkea. No pääasia oli ajan saaminen mulle ja lapsille.

Eilen oltiin ekaa kertaa tuossa naapuritalossa mammakahveilla. Ehkä kymmenen mammaa ja pari kymmentä kakaraa. Melua oli järjetön määrä ja uusia tuttavuuksia tuli niin, etten kenenkään nimeä muista. Ainut, jonka muistan, jonka kans en sanaakaan vaihtanu, oli eräs äiti, joka oli muutamia vuosia sitten mukana unelmakämppäohjelmassa. Ovat siis muuttaneet tänne ja saavat kohta toisen lapsensa. Muutamien päivien aikana ollaan jopa oltu ulkona ja tavattu muita lapsia. Kerttu on saanu uusia kamuja, jotka on vieraillu jo meillä ja päinvastoin. Vielä kun lumet sulaa ja aletaan asua ulkona, saa neiti vielä lisää leikkikavereita. Naapurin Ella onki ollu koko viikon lomalla pohjoisessa, joten uusia kamuja tarvitaan.

Hipon kanssa ollaan tän viikon aikana käyty jopa kaks kertaa reeneissä. Yhet pikareenit ja yhet suunnitellut, ainaki suunnilleen. Molemmat takajalat on nyt auki. Tauon jälkeen anturat on näköjään niin pehmeät, ettei ne kestä. Ilmastointiteipillä sukka pysyi kyllä hyvin jalassa, sitä vois alkaa käyttää. Kävin samalla vetämässä yhet reenit ja on kyllä mukavaa nähä uus tulokas, joka pääsee pitkälle. Meän kimpparyhmän kouluttamassa ryhmässä on lenderi nimeltä Hikka. Koira on nuori, just viikonloppuna nousi kolmosiin, ohjaaja on nuori, mutta hyvin kokenut aikaisempien koirien kanssa. Hikka on aivan loistava. Ihan Hippomainen, paitsi, ettei tiputa rimoja. Loistava vauhti, todella hyvin opetettu teknisesti, ohjaaja taitava. Ei siis mitään puutteita. Kesän arvokisoissa tavataan.

Noroa vai mitä?

Kertulle tein diagnoosin: norovirus. Se mahakipu ei ollu vaan kerhosta johtuvaa. Kolme yötä valvottiin, kahtena se oksensi ja muuten vaikeroi ja itki kippurassa mahaansa. Ekana oksennusyötä edeltävänä iltana tehtiin mustikkapiirakkaa ja sitä sitten siivosin veskin lattialta, seinistä, pöntöstä, matosta ja kaikista muistaki paikoista plus kummankin vaatteista. Oksennus tuli niin vauhilla, että sitä tursus nenästäki. Maha ei muuten ollu kuralla eikä meille muille ole mitään tarttunu, mutta kai se sitä noroa oli. Loppuviikosta lasten piti mennä sinne hoitoon reenaileen, mutta sillon oli se täti kipeänä, sama tauti. Nyt sitten ens viikko aloitetaan ilman harjoitteluja..

Kirkkiksen kisat oli tossa muutaman kilsan päässä mahtavan lämpimässä hallissa. Taitaa oikeesti olla joku 5 vuotta kun masalan kuplassa olen viimeksi ollu. Oli lähellä, etten perunu pakkasen takia koko osallistumista, kunnes googlettamalla sain selville tuon sisälämpötilan. Ekalla radalla oli yks huoleton ohjaus muka ei vaikeaan kohtaan ja ei se koira sitten tajunnutkaan mennä takaa vaan väärästä suunnasta yhen hypyn. Toisella radalla tippu toka rima, muuten kivasti. Juutubissa on meän toka rata nähtävillä. Ekaa kertaa Kerttu ei halunnu missään nimessä lähteä kisoja kattomaan. Olihan isi just tullu aamulla kotiin lomaltaan tuliaisten kanssa. Oltiin sitten Hempan kanssa hallilla. Illalla kävin vielä yksinäni kattomassa minejä. Sunnuntaina käytiin eka aamusella ihmettelemässä veneitä venemessuilla. Yksissä tuumin päätettiin ostaa sellanen isompi vene sitten viien vuojen päästä kun lapset on vähän isompia. Ne veneet ei maksanu maltaita kuitenkaan. Toista on varmaan sitten ne säilytykset ja huollot plus bensat, vai millä ne kulkee?

Iltapäivällä kurvasin takasi kuplalle viieksi tunniksi kattomaan kisoja. Kyllä siellä motivaatio reenaamiseen tai ainaki onnistumiseen nousi, vaikka oliki "vain" ykkösluokat menossa. Samallahan sitä saa itteensä sosiaalisetttua ja puhuttua "roskaa" muitten yhtä horojen kanssa :) Tuli päivitettyä juorut entisistä pareista ja todistettua uusikin pari. Hyvin oli valinta tehty, todettiin kaverin kanssa yhessä.

Tänään maanantaina meninki innolla purinalle reenaileen. Aattelin, että pitäis alkaa oikeesti tekemään taas jotain, eikä vaan haaveilla. Vois koittaa harkata muutaman viikon, ennenku menee taas kisaamaan. Karsinnoistahan meillä puuttuu yks aginolla vielä, mutta on se karsintoihin osallistuminen muutenki todella epävarmaa. En kuitenkaan jaksanu alkaa rakentaan sitä suunnittelemaani rataa vaan kyhäsin erilaisia tilanteita. Tuloksena yks auennu takatassu. Onneks siellä hallilla on nykyään hieno se "kuraritilä" jossa pystyy koiran tassut huuhteleen. Todistin muuten hallin pihalle ajaessani luultavasti yhen pariskunnan autosta itse teosta. Kovasti siitä vänkärin penkiltä pää nousi äkäsesti ja tyyppi hyppäs kuskin penkille. Vähän aikaa sieltä kuikuiltiin ja kun näkivät että pystytin lasten rattaita, nostivat kytkintä ja ajoivat naapurihallin parkkikselle. Ei ollu pokkaa mulla kävellä sen auton ohi..

Ja nyt jatketaan mäkihypyn kattomista. Todistetaan samalla kun Suomi jää sijalle neljä. Sanokaan minun sanoneen. Ja juuri Happonen vetäs toooosi hienon loikan! Syön siis hatullisen paskaa.

Kisoja, kisoja jos jaksaa...

Siis nuita olympialaisia. Eilenki oli hyvä yritys ja lähes loppuun asti jaksoin oottaa yhistetyn hiihtoa. Lopulta pää paino niin turkasen paljon, etten jaksanu ees sohvalle asti mennä vaan ilman tyynyä kellahin olkkarin matolle. Harmittavan huonosti on miehillä menny hypyt, kumpareet ja yhistetyt, mutta onneks nuo rautaset naikkoset hakkaa jääkiekossa kunnolla muut. Tänään taas ootetaan hiihosta ja paljon. Alakuvassa Hemppa on aina ihan riemuissaan kun naapurin Ella tulee meille. Tänään se tuli hiihtomonoilla ja niistäkös riemua riitti!

Viikko ilman isiä menee kohtalaisesti. Ehkä kerran olen huutanu kitarisat ulkona ja jälkikäteen pyyelly anteeksi. Jonkunlainen "kausi" tuntuu olevan neitillä päällänsä ja usko meinaa loppua äitin kielloista. Tänään on tällainen mahakipupäivä, joka selvisi kun osasin kysyä, että johtuuko se siitä, että huomenna pitäis mennä kerhoon? Saattaa se johtuaki, tuli vastaus. Lupasin, ettei tartte mennä sinne, koska se olis joka tapauksessa vimonen kerta koko kerhoa. Ens viikolla taitaa olla hiihtolomat ja sitten nuo meneeki hoitoon. Tänään käytiin tutustumassa perhepäivähoitajaan. Alle 2 kilsaa oli matkaa tuohon masalan puolelle. Rivari oli sellanen ehkä 80-luvun vanha pääty ja sisustus myös sen mukainen. Paikalla oli 2 muuta hoitolasta, 3- ja 6-vuotiaat tosi mukavat pojat, tosi kiva hoitaja ja sen tosi mukava koulutyttö. Koira oli mukava, akvaario oli tosi mukava ja paikka tosi siisti. Lapset meni heti leikkihuoneeseen touhuamaan eikä neiti olis halunnu lähteä ennen väritystehtävän saamista kotiin. Sovittiin, että ens viikon hiihtoloman takia meän lapset menee jo nyt torstaina ja perjantaina sinne "hoitoon". Koitan jättää ne molempina päivinä joksikin aikaa ja nyt on jo ongelma, että mitä ite teen sen ajan? Jos käyttäis vaikka koiraa ulkona kunnolla pitkästä aikaa. Sekin raukka on ilmoitettu viikonlopun KKK:n kisoihin ja kunto on mitä on. Muutenkin sen ulkomuoto näytää tursakkeelta... Emäntä ei kyllä ole yhtään hohdokkaampi.

Eilen oli työntäyteinen päivä. Aamusta revin lapset ylös (aamupala mukaan) ja mentiin Purinalle kisoihin töihin. Onneks osaan nykyään valita siistit sisätyöt, eli tietsikkahommia. Kerttu oli pöyän alla oman tietsikan kimpussa monta tuntia, elokuvien parissa siis. Hemppa hiippaili ympäriinsä ja nukku päikytki välillä kärryissä. Suht helposti siitä selvittiin. Sieltä mentiin 83v-mummin (ei sukulais) luo kylään ennenku kurvattiin jäähallille kattomaan Muumien jääshowta. Ostin liput sundsbergin oman keskustelupalstan kautta halvemmalla ja sain vielä myytyä yhen ylimääräisen lipun ovella. Itse show oli hieno ja mukana oli myös jotain Helsingin luistelijoiden tyttöjä. Hemppa jaksoi myös kattoa koko 1,5 tuntia kestäneen (yks väliaika) esityksen tosi hyvin. Illalla oltiin kasin jälkeen kotona päästämässä jalat ristissä ollutta Hippoa pihalle.

Sisustusvimma iskee taas vähän päälle. Ikeasta on jo yli kuukausi sitten valittu hyllykkö. Koko perheen kera väännettiin sillon kättä, että mitä osia ja värejä siihen tulee. Nyt kun sain yksin sen käydä hakeen, valittin oman maun mukaan kokovalkoisen, ilman mitään laatikoita tai vitriinejä. Sen pääasiallinen käyttö on säilytys. Kaiken saa piiloon tuohon systeemiin, jonka kokoamisene kulu 4 tuntia! Tänään haettiin plantagenista vähän kukkasia ja samalla innostuttiin laittaan myös jotain yrttejä kasvamaan. Jostain syystä tekastiin valmispakastetaikinasta myös mustikkapiirakka. Vielä ei olla maisettu, mutta ainaki se näyttää syötävältä. Toki on lisäks vielä vaniljakastiketta. Saa nähä, kuinka jostain syystä tuo uusi ongelma nimeltä närästys taas kohta vaivaa.

Kotona taas

Käytiin viikon verran tarkastamassa, että Dubai on paikoillaan. Olihan se. Satun, Samin ja Carlos-mäyriksen (josta tuli muuten Hempan paras kamu) majatalo sijaitsi 18. kerroksessa golf-kentän reunalla. Hienot oli maisemat. Siellähän pelattiin samalla miesten arvoturnaus ja maailman parhaat pelaajat siellä kiersi, paitsi tietty Tiger, joka kierttää omia turnauksiaan. Metro oli aloittanut kulkunsa ja sillä käytiinki Dubai mallissa. Hankalaksi oli vaan muuten tehty julkinen liikenne tai ainakin sen aloittaminen. Bussista ei saanu ostettua sellasta arvokorttia, eikä käteistä hyväksytty. Joten ota ekaks taksi ja aja lähimmälle metroasemalle (suurin osa niistä on vielä kiinni) ja sitten pystyt ajeleen. Metrossa ei saa syyä, ei juua ja matkalaukun kokokin on rajoitettu. Ite menin sinne kahen lapsen ja kärryjen kanssa enkä siis kerinny istumaan. Mua nuoremmat kotiapulaiset ja pakistanimiehet miinoitti kaikki penkit, eikä näyttäneet yhtään sitä paheksuvan. Onneks siellä oli joku metron työnekijä, joka tuli kysymään haluaisinko istua. Hänen avullaan pääsin sinne Kepan kanssa istumaan niihin mummoille ja raskaana oleville tarkoitetuille penkeille.

Muuten viikko meni aamusta iltaan joka paikassa heilumiseen. Ilmat oli surkeat. Ekana ja vikana päivänä paistoi kunnolla. Rannalla silti oltiin 4 kertaa ja altaalla 2 kertaa, käytiin emirates mall 2 kertaa, battuta samoin 2 kertaa, dubai mall, suomalaisten aamukahvit, toukkakahvit, liikuntakerho, Suomi-koulu ja 2 eri kyläpaikkaa. Että mitä me siis tehtiin? Nähtiin lähes kaikki tutut suomalaiset. Kerttu sai jakaa niiskuneiti-hammastahnansa ja muumipatukkansa. Simpukoita kerättiin kai 3 kiloa, myös sellanen joku ihme pitkä siemenkotakeppi (noin 40cm pitkä) tuli kotiin asti. Lentokentällä hihnalla tuli myös Hempan pikkuauto ihan yksinään. Hieman petti pokka siinä vaiheessa. Oli tippunu kärrypussista. Pahimmasti pokka petti mulla ja Satulla silloin kun käytiin Battuta mallissa kosmetiikkakaupassa. Oltiin jo poistumassa kaupasta kun myyjä tuli kysymään multa, että "is that your natural colour?". Jos aurinko on harvinaista herkkua niin kuka nyt aurinkorasvaa käyttäis?

Kaikki kysyi samat kysymykset: Miten Suomeen paluu meni? Mikä Suomessa ahistaa? Haluaisko palata Dubaihin? Paluuhan on menny loistavasti, masennuskautta ootellessa. Suomessa ei ahista mikään. En haluais ainakaan vielä palata Dubaihin. Tuntuu, että paljon on porukkaa tulossa pois sieltä ja lisää haluais tulla pois. Aamukahveilla oli kuulemma yleisöennätys, joka johtui meistä. Musta siellä oli vähän sakkia ja sama homma toistui muissakin touhuissa. Liikuntakerhoon porukka ei tullu, koska oli hiekkamyrsky. En hokannu mitään myrskyä, yhtään ei hiekka narskunu suussa vaan keli oli mainio pilvinen keli.

Burj Khalifa-torniin meinasin hankkia liput, mutta kattelin sitä lippujonoa enkä halunnu liittyä seuraan. En näe kuitenkaan itteäni ihan turistina ja sitä tönön rakentamista olen kattellu yli 3 vuotta. Liput olisin saanu maanantaiksi ja se paikkahan laitettiin kiinni just maanantaina. Ei siis olis ees päästy. Oli porukka juuttunu hissiin yli tunniksi ja savua ollu näkyvissä. Siellä sitten oisin ollu lasten kanssa "nauttimassa". Muuten oli kiva nähä taas isot akvaariot, luistelukaukalo, hiekkarannat, jbr:n walk ja tivoli ja muut tutut kuviot. Chicken comboa söin noin 4 kertaa ja mäkkärissä vaan kerran. Isin tuliaiskarkkeja haettiin viiestä kaupasta, tuloksetta.

Tässä siis pikakertaus matkasta. Mukavaa oli mennä ja mukavaa palata kotiin. Lentomatkat on luku sinänsä. Menomatka meni kivuttomasti mutta ahtaasti. Paluumatkalla molemmat lapset näytti pahimmat puolensa ja siinä superahtaassa penkkirivissä keskimmäisenä istuvana riehuva Hemppa sylissä sain annoksen huonosti käyttäytyvistä kakaroista. Kirosin molemmat moneen kertaan ennenkuin neljän tunnin riehunnan jälkeen pienempi nukahti. Muuten lapset oli superhyviä matkakumppaneita. Huolimatta aina vaan myöhempään venyvistä nukkumaan ajoista... Pahimmillaan kukuttiin yli puolen yön.

Kotona odotti kirje lasten hoitopaikasta. Lapusta ei tarkkaan selvinny, mikä paikka on kyseessä, mutta arvelisin perhepäivähoitajaa. Täytyy soittaa ja sopia tapaaminen, mutta näillä näkymin vapaarouvan elämää kestää siis enää pari viikkoa ja sitten 1.3 töihin. Nyt viikon "loman" lasten kanssa jälkeen olen todellakin loman tarpeessa. Seuraava "loma" alkaa huomenna kun mies lähtee reissuun viikoksi. Täytyy siis tänään ottaa omaa lomaa, että jaksaa taas lomailla...

Ja nyt pakataan!

Tai ainaki pitäis pakata. Aina se jää viime tinkaan. Mitähän tuokin tinka tarkoittaa? Viikonlopusta suuri osa vierähti Kangasalla kavereitten luona. Kerttu leikki 2 päivää kahen pojan kanssa niin kuin olis aina leikkiny. Hermanni lähinnä harjoitteli portaiden menoa pylly eellä sekä "siivos" lattioita lastalla. Miesten mielestä se harjoitteli jääkiekon peluuta, mutta selvästi se haluaa siivota. Pikkuherralla valuu räkää kohtuuttoman paljon koko ajan, joten voi olla mukava lento huomenna. Onneks se ei ole kuin jotain 6 tuntia.

Töitäkin löyty. Soittivat Jorvista, että sellaisella yhistetyllä plastiikkakirurgisella sekä naistentautien vuodeosastolla tarttee sijaista. Kävin siellä heti samantien ja paikka oli tosi kiva. Osastonhoitajalla on tietysti koira, jonka kanssa on alottanu jossain yksityisella agin alkeiskurssin. Tietysti me siihen keskusteluun lopulta päästiin. Aloitan maaliskuun alusta, mikäli saan lapsille hoitopaikan. Ei nyt kannata kauhistella, vaikka pahalta kuulostaa. Olen aina ollu vastaan nuin pienen lapsen hoitoonlaittoa (1v 3kk), mutta meän lapsien hoitokausi kestää 3,5kk. Kesäkuun puoli välissä ne tulee takas kotihoitoon. Eihän sinne töihin nyt pysyvästi mennä.

Ai niin, lähteehän se mieskin lomalle, muttei meän kanssa. Oishan me voitu mennä samaanki paikkaan, mutta mua ei vaan mikään veä Thaimaahan. Ite haluan mennä ja viiä lapset vielä kerran Dubaihin kamujen tykö ja mies ei halua sinne. Mies lähtee veljensä kanssa Vietnamiin 2 päivää meän paluun jälkeen. Meneehän se näinki.