No ei kyllä olla. Tai välillä ollaan, mutta nyt taas ei. Ei täällä kuoltu olla, mutta jossain ollaan. Yhestä syövästä lähes selvinnyt ja toisen saanut isäpuoli sai sydänkohtauksen kotiin pääsyä seuraavana päivänä ja jäi sille tielleen. Onneksi sentään kuoli sairaalaan polille eikä kotiin. Sattumien summana olisi voinut olla useamman päivän kuolleena kotona. Hautajaiset on sitten juhannuksena, koska tulee avaukset sun muut.
Muuten elämään kuuluu isoa mahaa ja töitä. Paitsi, että nyt olen toista päivää hoitamassa pikku kuume- ja köhäpotilasta kotona. Huomenna toivottavasti jo pääsis töihin takasin. En ole ollenkaan työtä vieroksuvaa sorttia joten tämä alkaa jo tympiä. Sovitut työt täytyy hoitaa mun mielestä. Johan se sekin "ilo" loppuu 11.6, jolloin on vimonen työpäivä. Maha ei ainakaan vielä ole tuota sappikohtausta (?) lukuunottamatta vaivannu mitenkään. Kisoissa ollaan Hipon kanssa käyty vaihtelevalla menestyksellä. Muutama viikko sitten saatiin toinen tuplanolla Janakkalassa ja samalla lenderimestaruuspronssia. Viime sunnuntaina saatiin sitten tuplahylky, vaikka ei se niin pahalta tuntunu. Reeneissä käydään epäsäännöllisesti, mutta Oreniuksen reenit ollaan käyty kyllä joka kerta. Omatkin reenit on hyvät, mutta se 25 kilsan ajaminen riittää mulle kerran viikossa.
Mitäs meille muuta? Pikku vene on hankittu, tosin en ole sinne kyytiin asti vielä päässy enkä varmaan lähivuosina pääsekään. Se on sellanen soutuvene jossa on sellanen honda monkeyn moottori, yhtä tehokas. Kyllä miehet sieltä pikkuselta kalareissulta toivat kuhan yks päivä, ettei se ihan turha kapistus ole. Pihaa on myös "laitettu" kuntoon. Rahaa ollaan kannettu puutarhakauppaan niin paljon, että pohja näky pankkitilillä jo viime viikolla ennenku uus palkka tuli. Pienihän tuo piha on, mutta mahtuu siihen pari vattupuskaa, pieni kirsikkapuu, pensasmustikkaa, tuijaa ja muuta. Yks päivä petsasin terassit kummaltaki puolelta sekä Dubain auringon polttamat terassivehkeet samalla. Isompaa terassia suunnitellaan myös ja varmaan sen joku virolainen vääntää tässä kesän kuluessa.
Kerttu on saanu tarrakampanjan seurauksena potkulaudan. Ei sentään saanu sitä vaaleanpunaista, minkä varmaan olis halunnu vaan sai sen extreme duudsonien hienomman laudan, jonka äiti halus... Puolustuksena sanottakoon, ettei se ollu mukana ostohetkellä, eikä näin ollen ees tiiä sellasesta pinkistä vehkeestä. Muuten se on saanu paljon lisää kavereita lähipiiristä ja tietää jo paremmin ketä täällä asuu ja missä.
Hemppa taas sai eka parturoinnin mun ansiosta kun sen tukka rehotti ku ampiaispesä. Aika haasteellista oli kyllä se saksiminen parissa minuutissa pirun terävillä saksilla. Omasta mielestä siitä tuli tosi hyvä tukka. Sanoo se, jolla ei ole yhtään mitään silmää millekään. Nimim. eilen maalasin yläkerran aulan seinän värillä, jonka mies kielsi. Mutta johonki seinään se loppumaali oli saatava ja se sopii oikein mainiosti. Tosin asiasta ei ole ees jälkeenpäin puhuttu sanaakaan. Ai niin, Hempan eka sana taitaa olla "pappa". Myös hauhau tulee välillä äänen kanssa ja välillä vaan suuta avaten ilman ääntä.
Muuten elämä Sundsbergissä sujuu lähes ku tanssi. Edelleen ollaan tosi tyytyväisiä, että tänne muutettiin. Sitä Suomeen paluu-masennusta ootellaan edelleen. Missähän se viipyy???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti