tiistaina, joulukuuta 29, 2009

Välipäivätouhut


Joulupäivät meni ja välipäivät painaa. No ei ne nyt paljoa paina, koska ei ole minnekään menoa. Mies tekee etätöitä koko viikon eikä meillä ole mitään kerhoja tms. Alennusmyynnit olis alkanu, vaan en nykyään pääse edes ulos ennen iltahämärää. Tapaninpäivänä kävin pitkästä aikaa purinalla reenaamassa ja tuloksena Hipon tassut tietysti aukes. Onneks ei pahasti. 1,5 viikon päästä olis Ahvenanmaalla meän ekat kisat, mutta juoksu voi vielä sotkea sen kuvion. Kävin kyyläämässä netissä osallistujalistaa, sellaisia kun nykyään julkaistaan jo hyvissä ajoin, ja pala nousi kurkkuun. Pitkästä aikaa olis mahis kisata aivan huippuja vastaan. Luka ja Frodo on kans mukana. Toivottavasti ne ohjaajat on kans hyvin syöneitä ja erittäin hyvin levänneitä... epäilen silti vahvasti.


Pukki ja tonttu kävi meillä jouluaattona ja oli kyllä odotamisen arvoista. 5v-Eric hoki koko joulun, ettei pukkia ole olemassa, vaan kun tonttu sanoi, että "Eric, tehän asutte tuolla flamingossa tämän viikon, mutta oikeasti Ruotsissa", loksahti Ericin suu napakasti kiinni. Kerttua haittasi hyvin paljon lahjojen hakemista pukilta se lohjennut kynsi, joka oli niin kipeä, ettei yhtäkään pakettia pystyny ite vastaanottamaan. Mieluisia paketteja kaikille.


Muuta välipäiväohjelmaa on ollut kummipojan ja perheensä vierailu meillä, luistelutuokiot (ahtaa nyt nro 40 jalka 38:n luistimiin!), kirjastokäynnit ja pulkkamäki. Alkaa oleen jo se vaihe menossa, kun pitää miettiä, kuinka kauas voi 4-vuotiaan päästää pulkkamäkeen 7-vuotiaan kaverin kanssa. Tie pitää ylittää ja mäki on ehkä puolen kilsan päässä näkymättömissä.



Hermanni kävi myös neuvolassa eilen ja hyvin näytti voivan tätin mukaan. Pituus (79cm) ja paino (joku 10,5kg) oli ihan keskiarvokäyrillä. Ei siitä siis tulekaan sumopainijaa. Täti kuuli selvän "äiti"-sanan oulun murteella venytettynä ja muutenkin kehui pikkunäpertäjää. Ekan vuojen Hermanni oliki äitin poika, vaan nyt se alkaa viihtymään entistä enemmän isin sylissä. Hyvä niin.

keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009

Joulu tulla jolkottaa

Serkukset Kerttu ja Eric keskustan stokkan jouluikkunaa ihmettelemässä.



Antaa tulla vaan tänne heti, Joulu! Kyllä se on aika lailla jo tullutki. Lahjoja olen ostellu aivan liikaa, lähinnä Kertulle. Samalla haluais olla totuttamatta siihen krääsän määrään, mutta samalla sitä haluaa ostaa mussukalleen ihan kaikkea. Muistaahan sen oman lapsuuden kun ne laskettiin ne paketit. Osan lahjoista annan/olen antanu jo etukäteen ikäänkuin ei-lahjoina, esim. marimekosta oli pakko ostaa mekko, olihan se alennuksessa... Kun nuita lahjoja plus muuta tavaraa on tullu hankittua läjäpäin, niin nuukailin sitten kuusessa. Kävin plantagenissa eilen kattomassa niitä kahen kympin kuusia, joita ihmiset osti ku sikaa säkissä. Muutama niistä oli malliksi avattu ja voi taivas, mitä roskaa ne oli. Varmaan tuurilla saattais saaha hyvänki kuusen, mutten ostanu. Tulin kotiin kellon ympäri kestäneen kierroksen jälkeen nälkäiset ja kiukkuiset lapset takapenkillä ja kaivoin varastosta viimeset kolme joulua Dubaissa hyvin palvelleen carrefourin kuusen ja kasattiin se. Kerttu sai naapurin Ellan kanssa koristella ja ihan hyvä siitä tuli. Stokkalta käytiin eilen ostamassa uusia koristeitaki puoleen hintaan.



Tänä jouluna meille tulee oikea pukkiki ekaa kertaa. Tilasin sundsbergin oman pukin tonttunsa kanssa ja ne tulee meille 19.45. Aikasempi vapaa aika olis ollu kahelta päivällä. Lisäksi meille tulee miehen isoveli perheensä kanssa, joten hulinaa pitäis riittää. Ei nyt silti samanlaista hulinaa kuin ennen vanhaan kun oli kymmenen tenavaa ja aikuiset. Sellasta hulinaa oli viime viikonloppuna hautajaisissa Kemissä kun vanhin serkku laskettiin mullan alle. Serkku ei muuten sittenkään hukkunut vaan paleltui siihen avannon reunalle. Hautajaiset oli niin "mukavat" kuin vain voi olla. Mukavinta oli nähä Norjan serkkuja ja tätejä. Päätettiin, että seuraava sukukokous saisi sitten olla mieluiten häät.


Kertulla loppui kerho eilen. Onneksi samalla loppui neitin parhaan ystävän kerho myös. Joululoma siellä siis alkoi kaikilla, mutta nämä kaksi eivät sinne enää koskaan mene. Paras kamu menee päiväkotiin ja Kepa jää kotiin. Tai niin ainaki luuli, ennen kuin soitin seurakunnalle. Aivan tuosta vierestä Masalasta löytyi 4-vuotiaitten ilmainen päiväkerho, joka on 2 kertaa viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Aivan loistavaa. Sinne siis tammikuun puoli välissä.


Elämäni eka kinkku paistuu uunissa, tekasin aamutuimaan piparit ja tortut, rosollia ja puolukkajäädykettä väännän kohta, kauppaan pitäis vielä mennä, puolet perheestä väkertää pihalla lumiukkoja, osa lahjoista paketoimatta. Semmoinen olis päivän suunnitelma. Niin ja illalla pitkästä aikaa reeneihin jos sellaiset on. Joulusiivous on sama jättää huomiseen. Ai niin, bongasin eilen kaupungilta Sauli Niinistön vaimoineen.


Hyvää joulua kaikille Hippolandian lukijoille! Tehään ne tuplanollat sitten ens vuonna, jookos? Jotka ei ymmärrä tuplanollista tuon taivaallista, on muuten vaan kilttejä toisilleen.

maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Ja elämä purettuna, taas.


Kylläpä vierähti aikaa. Netin saaminen otti tosi koville, eikä se vieläkään ole täysin "valmis". Kukaan ei oikein tälle alueelle tarjoa mitään kiinteitä systeemejä, mokkulalla pitäis selvitä. Vaan kun ei haluttais mokkulaa kun on aika huonoja kokemuksia niistä. Laittoivat jo yhen paketin tulemaan jostain, mutta totesivat paikan päällä, ettei se sovikaan meille. Nyt on tulossa seuraava paketti. Ekaan pakettiin kuuluva mokkula on nyt sitten käytössä. Kyllä tällä jotain saa tehtyä.

Muutto meni aika kivuttomasti. Oli Grundell-nimisestä firmasta 2 äijää kantamassa lootia ja miehen avulla siinä meni 5 tuntia kun kaikki oli siirretty. Minä pysyin lasten kanssa sen ajan takavasemmalla. Uuessa kodissa on tosi paljon säilytystilaa ja tilaa tietty muutenkin tuplasti edelliseen verrattuna. Kaikilla on omat makkarit ja ah, miten luksusta se on! Hemppa nukkuu alkuvaikeuksien jälkeen lähes joka yö sellaset vähintään 10 tuntia ihan putkeen ja neiti samoten. Omat viimesen vuojen univelat on kyllä jo kuitattu.

Alkaa olla kohta veronpalautuksetki kuitattu. On hankittu muka vaikka ja mitä, mutta yksikään huone ei ole valmis. Neitin huoneessa alkaa olla lähes kaikki, tapetit on leikattu valmiiksi, samoin verhot. Kun joku vielä viimeistelis ne. Mutta mitä kauemmin muutosta on, sitä valmiimmalta näyttää, vaikkei pane tikkua ristiin. Kaikkeen tottuu niin ällistyttävän nopeasti...


Kertun kerhoa on vielä 3 kertaa jäljellä ennen "kotihoidon" alkamista. 27 kilsaa yhteen suuntaan alkaaki jo maistua puurolta. Ja kalliilta. Huomenna mennään kerhon joulujuhliin. Onneksi läheltä löytyy jatkossa leikkikaveria. Seinänaapurin tuttu-Ella on meillä lähes joka päivä, joten tekemistä riittää. Pitäis vielä jaksaa raahautua tuonne ulos tapaamaan muita alueen miljoonista lapsista.

Ite kävin Hipon kanssa (ja Kaisan ja Rallin) Turussa kisaamassa reilu viikko sitten. Kummallaki oli 3 starttia, yhteensä siis 6 kisaa. Kaisa osti lohtusuklaata jo menomatkalla. Ihan vaan kaiken varalta. Lopulta se avattiin jo ennenku paluumatka ehti alkaa. Kuuesta radasta 5 hylkyä ja yks 0-voitto meille. Se oli oikeesti eka supermiinus meille kahteen vuoteen. Sinänsä tosi hyvä, mutta me oltiin kyllä muuten aika surkeita. Olen vähäsen päässy jyvälle nykyohjauksista ja tunnistan jo sanat jaakotus, pakkovalssi, saksalainen, niisto, ihmisnuoli ja leyeröinti. Turussa koitettiin sitten Kaisan kanssa molemmat tehä niistoa. Ite seisoin siellä kahen esteen päässä ja mietin, että mitä helkkaria teen tässä kun ei ole hajuakaan, miten se niisto tehään. Sain sen riman sitten alas. Aattelin, että katotaan, mitä se Kaisa tekee, tuskin samaa ku mää. Tulos oli aivan yhtä surkea, rima alas ja muutenki vituralleen. Jälkeenpäin sain pikakurssin Ninalta niiston tekoon, joten seuraavalla kerralla osaan. Nyt olen ilmoittautunu Eckerööseen (jos ei juoksu sotke kuvioita) ja mietin vielä JAUn kisoja. Nyt just tulee nämä joulutauot kun olis intoa kisata.


Tavattiin ex-Dubailaisten kanssa tuossa iltana eräänä ravintolassa. Meitä taisi olla paikalla 9, joka oli hyvä aika lyhyellä varoitusajalla. Oli mukavaa jutella asioista, joita kukaan ei hämmästelly eikä ihmetelly. Tuli updatettua aika monta asiaa, mutta monen kanssa jutut jäi kyllä aivan kesken. Täytyy ottaa uusiksi!

Mummukin käväs viikko sitten meillä muutaman yön visiitin. Palveluskoiraliiton luento oli se pääjuttu, mutta käytiin myös lintsillä lasten kanssa sekä purureeneissä muutaman vuojen tauon jälkeen. Kun on riittävän monta vuotta ollu toko- ja pk-kuvioista irtaallaan, se alkaa tuntua jo itseasiassa aika mukavalta touhulta. Ainakin katsojana. En kyllä kerinny kattoa Kytän puruja, koska linnanjuhlat alko töllössä. Että ei musta ehkä ihan pk-ihmistä tai vakavasti otettavaa harrastajaa sais.

Vakavaksi sen sijaan veti puhelinsoitto, jonka sain päivänä eräänä. Mummu soitti ja sano, että on ikäviä uutisia. Näitä olen oikeasti oottanu jo muutaman vuojen kun on kyse meän perheestä. Nyt vaan tuli tosi pommi. Serkku oli eka kadonnu Rovaniemellä ja se oli seuraavana päivänä löydetty järven pohjasta moottorikelkan kanssa. Siitä oli monessa lehessäki. Olen siis lähössä nyt perjantaina Kemiin hautajaisiin Hempan kanssa lentsikalla. Pikainen ja surullinen reissu vielä joulun alla. Meän suvun ollessa kyseessä nämä ovat kuitenkin nimellä "monttubileet" hautajaisten sijaan.

Messarissakin tuli käytyä monen vuojen tauon jälkeen. Tuttuja tuli käytävillä useampia vastaan. Kateltiin lasten kanssa vähän sitä sun tätä. Kerttua eniten kiinnosti chihuahuat yllättäen. Onneks satuttiin näkemään myös BATin agilitynäytös (knockout-kisa), jossa finaalissa vastakkain oli Mättö (Fire-kromfo) vastaan Karstunen (Emmi-auskel), jälkimmäisen viedessä voiton. Nähtiin myös tosi laadukas pk-näytös, jossa oli tottista, hakua ja puruja. Mukana mm-tason koiria ja maalimies. Tästäkin oli ainaki se hyöty kun kuulin, että ens vuonna on purujen MM Suomessa. Eilenhän Suomen agilitymaajoukkue toi Ruotsista PM-kisoista mitaleita kassikaupalla, tais olla 6 kappaletta. Tuskin koskaan on maajoukkue pärjänny näin hyvin. Muistan eräänki reissun kun Knuutisen tyttö oli PM-kisoissa pronssilla ja se taisi olla joukkueen ainut mitali.

Ai niin, näin siellä messarissa myös Matti Vanhasen ja eilen näin Isossa Omenassa Tanja Karpelan vai mikä se lienee nykyään, perheensä kanssa kummiski. Tämä alkaa oleen jo kohta pieni bongaa julkkiskisa, mutta ei se vielä mitään. Sovittiin Kaisan kanssa, että kun saahaan tehtyä tuplanollat, laitetaan kummatki tekokynnet. Millahan niitä myös suunnittelee ja sillä niitä tuplia on jo läjäpäin.