House hunting ja turistikierroksia

Torstaina mentiin miesta vastaan kentalle ja vikanahan se sielta tuli. Oli jaany kas kummaa matkalaukut jonnekki. Silloin ei viela tiietty, etta ne ei ollu koskaan lahtenykaan Dubaista ja etta niien saapumiseen menis 4 paivaa... Lopulta se laukku tuli suurin piirtein palasina ja mukana oli laukkuliikkeitten yhteystietoja. Perjantaina taas kerran pakattiin ja hurautettiin Espoon puolelle huoneistohotlaan kaheks viikoksi. Paikka on ihan kiva, rauhallisella paikalla, rauhallinen talo. Ymparisto sen sijaan sellainen, jossa en toivoisi lapseni kasvavan... Selloon matkaa vajaa kilsa, josta lahtee lahimmat julkiset kulkuneuvot.

Paivan polttava aihe meilla on uusi koti ja sen ettiminen. Hakukriteerit on niin valjat, etta niihin mahtuu varmaan monta sataa kamppaa 50 kilsan sateelta. Ei siis oo helppoa. Ei osata ees paattaa, halutaanko kerrosta, rivaria vai omakotitaloa. Kaikki kolme paakaupunkiseudun kaupungit sopis. Oikeestaan Vantaa on kylla melkein jo jatetty pois. Eilen kaytiin muitten turistien (?) tapaan pitka kierros Helsingissa kattelemassa maisemia. Lahettiin rautatieasemalta espalle, siita torin ja rannan kautta tahtitornin maelle, kaivopuiston kautta ullanlinnanmaet ja eirat, punavuoren ja kampin kautta taas junalle. Matkassa meni ehka 5 tuntia. Tuli syotya evaat, jatskit ja vahan katteltua myos purjehuskisoja. Paasin piipahtamaan jossain hiukka paremmassa elaintarvikekaupassa, jonka kylla ennustan meneen konkkaan alta aikayksikon. Kuka ostaa timangipantoja fifilleen riittavan usein? Tai jotain juicy couture-pukuja? Maastokuvioista, pinkkia, turkiskauluksella? Anyone? Ei nouse yhtaan katta... Loppumatkalla osuttiin myos Moko markettiin, jossa oli mm. Dubaista tuttuja Intia-kaappeja, ehka 30 prossaa kallimmalla kuin Marina-kaupassa. Kierroksen saldona kipeat jalat, monta uutta paikkaa nahtyna, muutamat julkimot ja miljoona turistia. Turisteja on joka paikka taynna huolimatta siita, etta niita on kuulemma paljon vahempi ku ennen.

Tanaan jatkettiin hiukka lyhyemmalla kaavalla Helsingin kierrosta. Aamulla koitettiin ettia sopivia asuntoesittelyja, mutta yhtaan tosi mielenkiintoista ei ollu. Ainakaan juna- tai bussireitin varrella. Lompsittiin vaan keskustaan ja taas saatiin monta tuntia meneen. Kaytiin mm. hietaniemen hautausmaalla Kertun mummon haudalla. Mielenkiinnon veti kylla eniten ne oravat, joille pahkinoita oli onneks mukana. Yks tuli jopa Kepan kaesta ottamaan syotavaa. Kertulla oli muuten kerhossaki pahkinoita viimeks pikkupussissa mukana ja evastauolla se oli sanonu, etta mulla on oravien pahkinoita (maapahkinoita) mukana. Kerhotati oli pitany hiukka arveluttavana syya niita, mutta neiti oli sanonu, etta Jonna on antanu luvan syya niita. Tati oli kyselly, etta onko se Jonna joku sun kaveri vai kuka, muttei neiti ollu vastannu. Koko tan viikonlopun on meita sanottu omilla etunimilla, ei olla oltu aitia ja iskaa ollenkaan.

Muuten Kerttu on kotiutunu yllattavan hyvin "uuteen kotimaahansa", sehan oli nelisen kuukautta vanha kun Suomesta lahettiin ja ens kuussa tayttaa nelja vuotta. Vaikka kokoajan ollaan vaihettu leiria ku mustalaiset konsanaan, on Kepa nukkunu jopa yonsa lahes ilman heratyksia. Tana kesana ollaan oltu jo viiessa eri majapaikassa. Pikkuveljen nostaminen vaan on asia, jonka kielto ei mene perille. Muutaman kerran on iltasatu jo pitany jattaa lukematta liian monen varotuksen saannin takia.

Kesakuulemisista oon tyystin unohtanu mainita Hipon tokouran jatkumisen. Tulihan sita treenattua tokoakin jonkun verran talven aikana, mutta ne ryhmapaikallaolot jai siihen yhteen kertaan, joka tehtiin kahta paivaa ennen kisoja. Paikalla kuitenki pysyttiin, kuten ryhman muutkin koirat ja tasaisesti ok pisteita kaikista liikkeista. Kapulakin tuotiin ja luoksetulossa pysahyttiin. Tuloksena avoimesta joku 180 pojoa ja siirto voittajaan. Mehan ei kayda ku ne tarpeelliset kokeet per luokka, eli koulutustunnuksia ei haeta. Ens vuonna tavoitteet voittajan lapimenoon. Ehka..

Nyt ku on ees jotain agikisoja takana, on onneks mahollisuus paasta jonkun kameraanki. Belgikisoissa oliki kuvaaja, joka pani otoksensa nettiin. Sielta loytyy Hipostaki mahtavia kuvia, esim. tama otos, joka todistaa suhteellisen hyvat ominaisuudet hypata taysin mutkalla... Ei muuten ole viela yhtaan rimaa tippunu tana kesana. Viime vuonna niita tais tulla useampiaki.

Talla hetkella Hippo on luurangonlaiha. Ei ole oikein ollu motivaatiota ees tarkkailla sen syomisia, kunnes hoksasin sen olevan sairaan laihassa kunnossa. Syominenhan on sille muutenkin ongelma, kun ei maistu niin ei maistu. Asia on sentaan jollain tavalla jo korjaantunu. Kavin hakemassa koetteelle potkon neuta kaupasta (samalla ku uusittiin kisoissa poikki menny joka-koiran-omistajan-kauhu-vehe eli flexi). Ja se sattu maistumaan! Eli siis nain helppoa. Saahaan jattaa kissanruuat nykyaan kaupassa kissojen omistajille ja siirtya koiranruokaan :)

Ai niin, meinas unohtua. Kesan aikana oon tavannu enempi ku aikasempina vuosina naita muita "suomalaisia dubailaisia" tai entisia dubailaisia. On tavattu esim. Sonjaa, Tanjaa, Carinaa ja Ilsea. Voin sanoa, etta joillekkin tuo mahan kasvatus nayttaa olevan akuuttiaihe???