Tällä hetkellä istun kirjastossa Kertun kerhon lähistöllä. Kerho alkoi eilen ja vielä en ole sieltä pois itte päässyt. Huomenna ajattelin koittaa moista. Kontti on Dubaissa pakattu reilu viikko sitten ja tavarat sekä autot seilaa jossain, toivottavasti kuun vaihteen jälkeen jo täällä perillä. Mies on tulossa parin päivän päästä ja silloin pakataan vaatteet ja matkataan ihan niin kauas kuin Espooseen johonkin perämettiin huoneistohotelliin pariksi viikoksi. Nyt ollaan muutama yö vietetty omassa Haagan kämpässä patjoilla ja laina-astioilla. Telkkuki löytyy, mutta mökiltä raahattu digiboksi sattui olemaan väärää mallia. Varaston lukotkin saatiin murrettua huoltomiehen pihteillä lopullisesti paskaksi, mutta digiboksia ei löytyny. Tietsikan raahasin rinkassa mökiltä kans, mutta kellään naapureilla ei taida olla langatonta nettiä.
Oma kappaleensa voisi olla myös tuo mökiltä kotiin muutto ilman autoa, mutta kuitataan se vaan niin, että rinkka selässä (rinkassa vaatteita, tietsikka, Kepan autopalli yms), Hermanni turvakaukalossa kärryissä, kärryissä roikkumassa matkasänky, sateenvarjo yms, Hippo 30 sentin rikki menneessä remmissä Kertun auttavissa (?) käsissä ja tällä bändillä tyhjään kämppään kaupan kautta... Muutaman kerran voin myöntää hermojen kilahtaneen ennennäkemättömästi tämän vajaan kuukauden yksinhuoltajuuden aikana, mutta onneks apu on jo kohta tulossa. Ekaks aattelin mennä elokuviin kattomaan Brunoa.
Muutamat kisat on käyty, reeneissä ei. Belgikisoissa kahesta radasta yks hylly ja hyppynollavoitto, joten hyppyvalioksi säälittävän helpolla. Viime viikonloppuna oltiin yrittämässä tuloksia Janakkalassa kolmella radalla, joista yksi tais olla vitonen, yks hylky ja yks nollalla kakkonen. Reeniä tarttis kumpikin, itte myös kisapäivän ruoka-ja nestehuoltoon pitäis paneutua ja ainaki muistaa juua. Janakkalassa meinas monta kertaa pökrätä kun kyykystä nousi ylös. Kyllähän sitä tällä metodilla laihtuu, mutta joku raja kuiteski. B-maajoukkueeseen laitoin lyijykynällä kirjoitetut pitkän hakemuksen, joka hyväksyttiin, joten ainakin reeniä on tulossa. Lisäks tais löytyä ryhmäpaikkakin talvikaudelle.
Kerttu on aika riemuissan edelleen Suomesta. Äsken käveltiin ehkä 300 metriä kerhosta kirjastolle ja sillä matkalla kärryihin piti kerätä omenia ja tammenterhoja. Myös kepit kelpaa. Hermanni on alkanu nousta tukea vasten seisomaan ja hampaitaki löytyy jo 6 kipaletta. Lääkäriin mennään ens viikolla ottamaan mitat ja kattomaan kehistystä. Jonkinmoista kehitystö vois saaha ainaki ikuiseen murheenkryyniin eli nukkumiseen. Aika vähillä herra näyttää pärjäävän öisin.
Haagan naapurit ratkes varmasti riemusta heti ekana päivänä kun huomasivat lapsi- ja koiraperheen saapuneen heän iloksi. Nyt ne ei saa nukkua öisin (Hermanni heräilee) eikä päivisin (Hippo kiljuu yksikseen). Onnittelut heille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti