Rakkaat lukijat

Siitäs saitte. Siltä se tuntuu kun seuraa jotain blogia ja sitten yhtäkkiä, uutta tekstiä ei tulekaan ja jo alkaa manailu... No ei vaiskaan. kirjoitin eilen pitkän tarinan ja se häipyi ku tuhka tuuleen. Ei tehny mieli kirjottaa uusiksi.

Tässä välissä ollaan käyty halpavaatekaupassa tekemässä löytöjä. 12 eurolla Kerttu sai mekon, bodyn ja kolme paita-housuyhistelmää. Ei paha. Autolle palatessa parkkipirkko, tai pitäiskö sanoa parkkipekka naputteli koneellensa kai sakkoa. Olin kyllä laittanu vinkistä viisastuneena parkkilapun, mutta ku en tienny, ttä se minuuttiosio siitä lapusta meni just piiloon. Kaks tuntia laitoin aikaa siihen lappuun ja kauppaan kului 1:59. Siis yhteen kauppaan.. Näytin käskystä sitä lappua ja just minuutilleen loppui se aika. Setä selitti, ettei se voi arvailla minuutteja ja jotain se siinä sihisi ittekseen. Jatkoi sitä näppäilyään ja toivon että samalla pyyhki sen sakon. No saas nähä tuleeko joskus perille asti, jos ei se sitä poistanu. Joskus kymmenen vuotta sitten saatiin Aaltosten sisarusten kanssa Ruotsin maalla parkkisakot, jotka ei minun tietääkseni ole tulleet vieläkään perille.

Rannalle mentiin kuvaileen lapsia eilen kolmen aikaan päivällä. Kuviteltiin, että alkaa oleen jo siedettävä keli siihen aikaan. Reilun kolmen kuukauden kokemuskella ei näköjään ole paljoa oppinu. Ei siellä voinu olla. Äkkiä kamera käyntiin ja pikaisesti pois. Hienoja kuvia tuli silti, ja Kerttukin maisteli hiekkaa elämänsä ekaa kertaa. Menomatkalla meinasin ajaa toisen auton kylkeen ja mulle tööttäiltiin. Vähän matkan päässä pääsin ite tööttäileen kun yks urpo vaihtoi kaistaa ja sanoinkin ääneen, että tuleeko tuo mun kylkeen ja olihan se tulossa. Tööttäilin ja miekkonen vaan tyynesti päätään kääntämättä jatkoi matkaansa. Hahmosta päättelin, että mies se oli.



Eilen olin myös Karppisilla aamukahveilla. Puolalaisäiti Barbara oli myös viisikuisen lapsensa kanssa. Se lapsi painaa yhtä paljon kuin Kerttu nyt kasikuisena eli reilut 8 kiloa. Se tyttö syö pelkästään rintaa. Lääkäri oli sanonu, että pistäis rajoittaa sitä syömistä, lapses on ylipainoinen. Rintalapsi ylipainoinen, mitenhän sitä rajoitetaan...

Tänään olin naapuritiellä asuvan italialaisäiti Gemman ja tyttönsä Vittorian kanssa shoppailemassa. Kiva kun kumpikin osaa lähes yhtä huonoa englantia, mutta hyvin tultiin toimeen. Joka toinen lause loppui sanoihin: en tiiä mikä se on englanniksi mutta ymmärrät varmaan. Neljä tuntia saatiin kulumaan ja rahaa ei juuri ollenkaan. Eihän täällä muutenkaan rahaa kulu, ainakaan mulla. Kortillahan sitä maksaa. Lähes joka paikassa onkin sellainen mokkula johon kortilla maksettaessa naputellaan tunnusluku, mutta silti pitää allekirjoittaa. Sitä en kyllä ymmärrä. Ruottissa oli samanlaiset näpytyskoneet, mutta ei siellä enää mitään allekirjoitusta tarttettu.

Tätä se on kun mies on työreissussa. Kokoajan auto persuksen alla, no ei sentään kokoajan. Huomen aamulla kurvaan hakemaan eilen tänne muuttaneen äitin lapsineen aamukahveille tuonne kotirouvien palaveriin. Jos olis iltapäivän sitten vaikka ihan vaan kotosalla. Mikko palailee Marokosta perjantaita vasten yöllä. Sitten onkaan muuta päivä ennenkuin Flopataan. Hippo onneksi kai lopettelee juoksuaan. Ei enää siirrä häntäänsä kun laitan sille housuja jalkaan..
Täällä muuten on radiossa kisa, jossa palkintona on matka Suomen juhannukseen katsomaan yötöntä yötä. Nyt minä menen kattomaan jääkiekkoa telkusta kun sitä kerrankin tulee. Vähän vaihtelua tuohon tennikseen, jota tulee 8 tuntia päivässä.