Jopas jotakin. Nämä mun matkakumppanit alkaa kai jo vähän hermoilla huomista. Hippo iltalenkillä nilkutti toista etusta tullessaan pallo suussa järvestä ylös. Onneksi se nilkutus unohtui lähes samantien. Yks päivä sillä tuli kynnensivusta verta.
No ei se vielä mitään mutta kun tää pikkuneiti on kuumeessa. Illalla nukahti ihan normaalisti sänkyynsä ja muutaman tunnin päästä rupes itkemään. Kävin laittaan tutin suuhun ja tunsin kuinka iho kuumottaa. Ei muuta ku mittari hommiin ja yli 39 se nousi. Panadolia alakerrasta ja yö oli aika takkuista molemmila. Ei juurikaan nukuttu. Nyt olis vielä 1,5vrk aikaa parannella oloa. Hyvin tämä jaksaa touhuilla mutta välillä on kyllä aika epätoivoisia yrityksiä pitää lapsi tyytyväisenä ees hetken. Nokkakin vuotaa ku seula. Kunhan nyt ees tässä matkanjohtajan asemassa pysyis itte terveenä.
Tämä päivä siis pysytään sisällä, kattellaan miesten tenniksen finaalia, formulaa ja tuo Koti-ikävä-dvdkin on vielä kattomatta. Mies kysyi yhtenä päivänä, että onko koti-ikävää? Annoin kuulemma oikean vastauksen, kun sanoin, että miten vois olla koti-ikävää, jos olen kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti