Aurinkoa!

Jos tähän väsymykseen on lääke niin se on kyllä aurinko. Sinne lähetään viikon päästä. Otin lasten kanssa äkkilähöt finnairin sivuilta ja mennään viikoksi Dubaihin moikkaileen tuttuja ja rannalle kaiveleen hiekkaa. Yli kuukauen olen kytänny äkkilähtöjä aurinkomatkojen sivuilta, mutta suomalaisilla on näköjään kaikkea muuta ku matti kukkarossa. Ei mitään äkkilähtöjä. Olin jo valmis lentämään 15 tuntia Lontoon kautta tai Riikan kautta, mutta finnairilla näköjään myyään kans ns. äkkilähöt halvemmalla. Minä ja lasoset maksaa 710 euroa ja suorat lennot päiväaikaan. Satulle mennään punkkaamaan ja laitoinki jo listaa, mitä me tehään viikon aikana. Tekemistä olis paljon, vaikkei mennä vesipuistoihin yms. lisukkeisiin. Kertun kohokohta tulee olemaan mm. Ainon näkeminen ja simpukoitten keräily. Ittellä kohokohta on se hetki ku menee tädellisessä bikinikunnossa biitsille vaatteissa, jotka ei mahu päälle. Tästä ruhosta ei saa viikossa mitään irti. Enkä ees yritä.

Hipon juoksu alkoi sitten vihdoin ja viimein. Tietysti viikonloppuna olis ollu agilityn b-maajoukkueleiri ja juoksu alko perjantaina. Reenit jäi siis väliin koiralta, muttei multa. Lauantai oltiin lasten kanssa mm. fysioterapeutin luennolla. Ite kyllä keskityin siihen veikkaukseen, kuinka kauan kehtaan olla nuitten elohiirien kanssa siinä pulpetissa. Hämmästys oli suuri, kun päästiin koko luentonippu loppuun asti. Sunnuntai oli aivan huippu. Olin ilman ketään liikkeellä, monta tuntia huippu koulutusta. Vaikkei ollu oma koira mukana (ehkä just siksi) opin tosi paljon oikeista ohjauskuvioista. Suomalainen (J.) on vaan niin huippu.

Kävin myös työhaastattelussa. Tosin heti aluksi todettiin, ettei se paikka sovi mulle. Se olis fyysisesti aivan liian raskas paikka. Kävin Jorvissa rekry-tyypin luona laittamassa hakemusta sisään. Toivotaan, että jotain poikis. Sitä paikkaa, jota hain, oli hakenu 0 sairaanhoitajaa mun lisäksi ja 27 perushoitajaa. Netistä bongasin meilahesta neurologisen osaston, jonne haettiin yökköä. Viime yön olin sitten siellä. Töissä yli 4 vuoden tauon jälkeen. Pala nousi kurkkuun siinä vaiheessa, kun tajusin, että olen yksin hoitamassa niitä 7 ventovierasta neuron potilasta. Ikinä en ole yhtään neuron vikaa hoitanu. Vuoro meni kuitenki loistavasti. Olihan siellä valvonta, jossa oli 2 kokenutta hoitajaa, joita ahkerasti tenttasin. Samoilla silmillä hoidin tänään Kertun kerhoon ja sieltä kotiin ja Hempan mentyä nukkumaan otin melkein 2 tunnin nokoset. Kun heräsin, oli puhelimessa tyrkyllä 7 uutta vuoroa.