Onnenpyörä

Aamulla päätin, että tänään tuo tyttö nukkuu kahet päikkärit ja nukahtaa ite omaan sänkyyn molemmilla kerroilla. Palataan takaisin vanhaan rytmiin. Viime yönä ei syöty kertaakaan, mutta koska illalla nukuttaminen kesti 1,5 tuntia ja aamulla herättiin puoli seittemän, kerkeääkö siinä välissä ees syyä? Eli vois sanoa, että se oli eka yö ilman syömistä. Mutta pitää kasikuisen nukkua pidemmät yöunet kuin 8 tuntia. Varsinkin jos päivällä otetaan vain yhet kahen tunnin päikkärit. Sanon minä, ekakertalaisäiti. Laitoin Kertun sänkyyn aamulla puoli 10, koska alkoi jo hieromaan silmiään, ja palasin alakertaan. Ihmettelin hiljaisuutta ja palasin kattomaan viien minsan päästä ja siellä se nukkui. Sama tapahtui äsken kun vein toisille päikkäreille. On se vaan enkeli... Ainakin joskus.

Tousuin sen kanssa tuossa aamupäivällä lattialla ja kurotauduin laittamaan töllöä hiljemmalle jolloin maailma pimeni. Melkein lähti taju. Huipannut on kyllä ennenki, mutta nyt tuntu että kuolema tulee. Olin varmaan pari minsaa ihan tillintallin, jonka jälkeen rupes oksettamaan. Menin sitten vessaan ja oksennutin itteni. Olen ollu karkkilakossa kohta kuukauden ja olettaisin, että niillä eilen saamillamme tuliais Dacapo-suklaakonvehdeilla, joita söin ehkä vain 20, saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Oikeastaan toivon sitä. Vessareissun jälkeen olo on kohentunut jo niin paljon, että tuolla uunissa oottaa juustoiset lihapullat. Toivon, että ne ei aiheuta samanlaista oksennusreaktiota makunsa puolesta.

On se muuten mahtava homma tuo skype. Taas aamupäivällä olin yli tunnin yhteyksissä Kiinaan, Maritaan, joka siellä painii borterinsa kanssa kaikenmaailman karanteeniongelmien kanssa. Onneks täällä ei sentään ole karanteenia. Mukava jauhaa jonkun samanlaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa pelkästään agilitystä tunnin verran. Maritahan on siis myös miehensä työn perässä mennyt Kiinaan kaheksi vuojeksi. Tuli vaan muuten mieleen, että onneksi on ne euron sunnuntaipuhelut ainakin koko kesän ajaksi. Voi lörpötellä ihan vaan suomea Suomessa niin paljon kun sielu sietää.

Onnittittelut muuten taas Rallille, Ojanperän nollasta. Josta tulikin mieleeni tuo finagilitysivuston juttupalsta. Vastasin sinne kun joku puhui, että koira osaa lukea rataa, että en ymmärrä, miten koira voisi osata lukea rataa. No sain omaanikin vastauksen, jossa ystävällisesti kerrottiin, miten se tapahtuu. Kokeneet koirat osaavat kuulemma lukea rataa. Minun koirani ei sitten ole kai tarpeeksi kokenut.

Ette arvaa, mikä töllöohjelma putkahti aamulla kuvaruutuun? Onnenpyörä. Aivan mahtavaa.