Kotiäitin arkea

Tähän arkeen kyllä alkaa tottua. Ennen kuin kello on 11 aamulla koira on kusetettu ja uitettu, lapsi syötetty ja leikitetty ja laitettu nukkumaan, pyykkiä pesty koneellinen ja monta paitaa silitetty, imuroitu koko talo ja muutenkin paikat on kunnossa. Voi keittää kupin teetä ja istua koneelle. Eikä päätäkään enää säre pepsivieroituksen vuoksi. Enää ei huvita töihin paluu, kuten aiemmin välillä halutti takaisin kodin ulkopuoliseen työhön. Ei ainakaan tällä hetkellä.

Samalla kun imuroin, tyhjensin myös meidän ikioman pieneläinhautausmaan. Se on tuossa parvekkeen oven sisäpuolella lattialla. Illalla listin siihen nuita pikkupyrkyreitä, jotka yrittää tulla sisään. Eilen myrkytin kyllä molemman ulko-oven aluset ja tänään lisäsin suolaa oven eteen. Katotaan illalla paljonko porukkaa yrittää vielä sisään. Pitää muuten ottaa järeämmät aseet käyttöön jos ei ala sana kiiriä kavereille asti.

Tuohon kotiäitin tämänaamuisiin hommiin kuului myös pinnasängynpohjan alaspäin laskeminen. Tähän asti olen vain miettinyt, että koska se pitää laskea ja tänään tuli se aika. Neitille kun selän kääntää se töröttää istumassa. Kolme päivää sen taidon oppimiseen meni, eikä sitä ole nostettu istumaan vaan itse sen keksi. Vielä saisi hiukka miettiä, että mihinpäin siitä istumisasennosta sitten kaatuu kun kaatuu.

Täällähän nämä asuinalueet on vartioituja, eli tuolla on portti josta vahti päästää autot tulemaan sen jälkeen kun tietää minne asunnolle ne ovat menossa. Kävelijät ja pyöräilijät on tähän mennessä päässeet muualtakin, esim. tienpäädyistä nurmikon kautta. Nyt niihin laitetaan aidat, yli metrisen metalliaidat. Samoin ainakin yhden tekojärven ympärillä on jo aidanrakennuspuuhat aloitettu. Nyt sitten kun esim. kauppaan lähtee kävelemällä, pitää kiertää kai sieltä portin kautta. Samoin jos rakentavat kaikkien järvien ympärille ne aidat, loppuu Hipolla uimakelit. Plääh. Pitää kai se pikkunen muoviuima-allas hommata tuonne pihalla. Saavat sitten talon pienimmät naisväen edustajat polskia siellä, siis tyttö ja koira.

Kävin tässä välissä vähän lukemassa taas kisatuloksia ja voi herran pieksut. Kuka oikeasti keksii tosi typeriä nimiään koirilleen. En nyt viitsi niitä tällä kertaa mainita, mutta joku raja kai pitäis olla nimen pituudellakin mitä voi laittaa. Äitinihän aikoi ainakin vielä joku aika sitten laittaa seuraavalle koiralleen nimeksi Juhana Helmenkalastaja, joka sekin on tosi typerä, jos se on ns. virallinen kutsumanimi. Ainahan sitä voi kotona kutsua koiraansa millä nimellä vaan, mutta...

Mun lähettämät postikortit olivat jo saapuneet Suomeen. Ei siinä siis mennyt sitä kymmentä päivää, joka jossain opuksessa luvattiin. Elän siis toivossa, että ne KGBn lupaamat ASBt joskus myös saapuu tänneasti. Ne on kai eilen tai toissapäivänä lähetetty.

Valtakunalliseen agilitypäivään on saatu kyllä tosi hyvin tapahtumia ympäri Suomen. Ihan etelästä Rovaniemelle asti. Pääkaupunkiseudulla ei kyllä harrastajien lisäämiseksi tarttis tehä yhtään mitään, päinvastoin. Voisi pitää jotain tosi naurettavia tapahtumia, että saatais jonot lyhenemään... Yhtäkkiä tuli mieleen, että onpa sitä kerran oltu Kemissä lumilinnassakin pitämässä agilitynäytöstä. Alkuajoilta tulee kyllä muitakin muistoja mieleen. Ihan alussa reenattiin ominpäin esteitä ja kun mentiin ekoihin kisoihin ihmeteltiin että voiko ne esteet olla muussakin järjestyksessä kuin suorassa jonossa... Silloin 10 vuotta sitten kuletiin Lehdon Ollin bussilla ympäri Suomen yhden kisan takia. Myöhemmin oltiin muistaakseni Hautalan Reiman autolla liikenteessä ja sillä kävin ekoissa karsinnoissakin. Auto oli joku asuntoauto tai pikkubussi ja ihan täynnä koiria ja ihmisiä, mutta hyvin tuloksin kotiin palatiin.