Käytiin äsken viimeistä kertaa reeneissä Hipon kanssa. Pikkusen arvelutti jo etukäteen mennä Kertun kanssa sinne, se kun ei ole paljoa viihtynyt siellä ennenkään. Yhden radan kerkesin melkein loppuun asti ennenkuin se parkaisi. Ja sitä se oli loppuaika. Mielenkiinnolla ootan sm-viikonloppua, mitä siitä tulee. Mikko ei ole siellä auttamassa ja Kerttukaan ei voi koko viikonloppua nukkua kärryissä. Se vierastaa tällä hetkellä niin paljon, että ainoastaan sille tutuiksi tulleet ihmiset saavat sen pysymään itkemättä. Rataantutustumisiinhan sen voi ottaa mukaan muttei radalle kuitenkaan, vai pitäiskö kysyä siitä mahollisuudesta... Muuten reenit meni kyllä meillä hyvin, kontakteista lähtien.
Agilityreenit jatkuu vielä kolme kertaa, mutta me ei enää mennä. Hipon juoksun olisi jo pitänyt alkaa ja se käyttäytyykin niin ärhäkästi, että kai se kohta oikeasti alkaa. Kuukauden verran ole tosin jo ootellut.
Loppui sitten Piia-Noora Kaupin helistin.fi-sivuille kirjoittama päiväkirjakin. Siis raskaudenajan ja vauvavaiheen kirjoitukset. Meillä syntyi tytöt varmaan samalla viikolla, joten sieltä on ollut kiva lukea, millaista heillä on ollut. Politiikkaan en ole syventynyt pätkääkään, mutta meillä on yhteisiä tuttavia, joten sekin on jotenkin lisännyt mielenkiintoa.
Tähän väliin pakko laittaa muistin aikana onnittelut Ninalle ja Taaville kahesta nollavoitosta ja Åkelle nasta cupin kisaavien voitosta. Hyvin startattu kisaura!
Kerttu on maailman paras shoppailukamu. Se istuu kiltisti kärryissä eikä koskaan kyseenalaista mitään hankintoja vaikka useasti kysynkin sen mielipidettä. Kysyn myös lenkille mentäessä myös Hipolta mielipidettä mihin suuntaan mennään, tosin kumpikaan ei ole vielä koskaan vastannut mitään. No mutta tänään siis käytiin sellaisessat ns. varastomyymälän alennusmyynnissä. Mahtavaa tavaraa, jos sitä tarvitsisi. Itämaistyppistä kaappia ja pöytää. Ale oli alkanut kai eilen, ja monessa kaapissa olikin jo lappu SOLD. Kerttu sai sieltä romulaatikon leluilleen, sellaisen puuarkun. Kyllä sieltä muutakin olisi voinut mukaan ottaa.
Kerttu on oppinut sellaisen karhukävelyasennon. Kämmenet ja jalkapohjat maassa. No tuosta kuvastahan se selviää. Myös konttaaminen alkaa pikkuhiljaa sujua.
Syön muuten tällä hetkellä Pandan täytelakupussia tyhjäksi. Löysin tän pussin tuosta meän pienestä lähikaupasta, lähikauppa tarkoittaa alle kilsan matkaa. Siellä hyllyssä näitä roikkui ja ihan suomeahan näissä takana lukee. Valmistettu Vaajakoskella. Aika kalliita lakuja kyllä ja onneksi mun herkkulakko alkaa huomisiltana. Sitten ei karkkia eikä pullaa tai keksejä tms. ennen Suomeentuloa. Ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu.
Tässä maassa vaikka liikennekulttuuri on ihan skeidaa, niin on jotain hyvääkin. Jos sattumalta on ruuhkaa, eli aina, niin ruuhkan taimmaisissa autoissa laitetaan hätävilkut päälle. Ensin sitä ihmettelin, mutta se on kyllä hyvä tapa. Seuraavat kaaharit näkee jarruttaa aiemmin. Hyviä puolia on myös lukuisat liikenneympyrät, joita olen kai aiemminkin ylistänyt, samoin nuo hyppyrit tuolla teillä pakottaa hidastamaan, ainakin osaa autoilijoista. Nopeusrajoituksia useimmat kuskit eivät tunne. Tullessani silloin torstaina Dragon martista ajoin 40-alueella ite kaheksaa kymppiä ja kaikki muut ajoi tuhatta ja sataa ohi musta. Joskus, kuten tänään, ajoin ihan vasitellen rajoitusten mukaisesti ja muut hullut teki aika vaarallisia ohituksia, mutta se on niitten ongelma.
Mun ongelma on tämä koneen jumitus, yritin kolme kertaa laittaa kuvia tähän juttuun, siinä onnistumatta. Tässä on koko päivän kestänyt virustarkistus joka jatkuu edelleen. Palaan kuviin sitten kun tämä toimii kunnolla.
Ai niin ja pikkulisäys vielä. Täällä nuilla isommilla herroilla, eli hallitsijaäijillä on erilaiset rekkarit kuin muilla. Tai muuten samanlaiset mutta niillä on pienet numerot. Meillä on joku 80 000 tyyppinen luku tuossa koslassa ja isoilla pampuilla alkaa ykkösestä, joka on siis ylipäällikkö. Siinä onkin kyttäämistä muutamaksi vuojeksi, että bongailee niitä. Tähän mennessä olen nähnyt numerot 11, 13 ja 18.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti