Osta koira Dubaista

Tuntui oikeastaan aika kummalliselta ja samalla mahtavalta kattoa eilen niitä viisuja suorana. Kannatin Puolan teeveetä ja äimistelin niitä kummallisia kipaleita. Miten joku oikeasti voi laulaa vampyyreista ja kuvitella pääsevänsä jatkoon. DJ Bobo oli kova sana sillon yli kymmenen vuotta sitten, muttei enää. Ja se yks pornopuku oli aika ällö. Ees Britney ei laita tollasia väköstyksiä päällensä. Oliko se niinku housut vai hame ja oliko kangas loppunu kesken? Kappaleitten välissä näytettävät "postikortit" oli hienoja, tosin ehkä yhdyn siihen mielipiteeseen, että ne oli aika ykstoikkoisia. Ehkä silläkin oli merkityksensä etten kattonu koko aikaa. Mukavia pätkiä oli mm. lasten leikit ruskalehillä sekä suosähly.

Jääkiekkoa ei tietty näkyny mistään ja ylen selostuskaan ei ihan koko aikaa kuulunu, mutta asia tuli seleväksi. Jatkoajan kulutin kuntosalissa hikoillen ja oli positiivinen ylläri, että oltiin voitettu. Huom sanamuoto, oltiin. Ainahan se on niin, että me voitetaan ja joku toinen häviää. Huomenna onkin taas kotimaapäivä. Ensin vähän Räkää telkkarista, sitten toivottavasti kiekkoa telkusta, ainakin selostus taas netistä ja illalla ja yöllä viisuja suorana. Voipi olla, että sunnuntaina otan tän vuojen ehkä kolmannet päikkärit.

Eilen altaalla justkasin taas itävaltalaisäitin ja olisko jostain syyriasta tai mistälienee kotoisin olevan äiteen kanssa. Kysyivät Hiposta. Tuli puhetta siitä lennon hinnasta ja sanoin sen maksan sen 900 euroa. Itävaltalaisäiti sanoo, että siis 900dhs? Ei ku euroa. Meinas lentää persiilleen. Sanoi, ettenhän minä elefanttia ole kuskaamassa. Toinen äiti fiksusti kysyi, miksei ostettu sitä koiraa täältä kun on niin kallista. Nii just. Vastasin, että kun se koira on perheenjäsen.

Tänään se perheenjäsen pääsi uimaan pitkästä aikaa. Käytiin aamulla rannalla pari tuntia ja kyttäsin niin kauan, etti mikään auto ollut lähimailla liikkeellä ja sitten vaan pallo mereen. Pitää varoa niitä siviilikyttiä ettei ne tule korjaamaan tuota otusta parempaan talteen. Merivesi on muuten jo ällölämmintä!

200:s kerta tarinointia

Kotiäitin päivät on kyllä kiireiset. Maanantaina uintia Arabian rancheillä, tiistaina kahvit greensissä, keskiviikkona kahvit springsissä, torstaina reissu Sharjahiin central soukkiin, perjantaina rannalle, sunnuntaina katkerat äitienpäivälounaat wagamamassa ja taas maanantaina alkaa uintikierrokset alusta. Nämä siis sellaisia hommia, jotka on sovittu muitten äitien kanssa. Lisäksi tietty oma elämä ja muut kuviot. Mutta näin se aika kuluu ja matka lähenee. Välillä iskee sellanen kotiäitin infoähky, ettei jaksa eikä halua nähä ketään. Parasta vaan kierrellä jossain ostarilla vieraitten ihmisten keskellä. Huomenna vielä ollaan sosiaalisia ja lauantaina välipäivä.

Tämä Dubai alkaa olla aika pieni kaupunki. Tutustuin tässä talossa siihen itävaltalaisäitiin ja tämä äiti oli eilen tavannu Karinan ja Kaarlon, joitten kanssa ollaan nähty tälläkin viikolla jo moneen kertaan. Kummatkin siis tietävät minut. Itävaltalaisäiti oli selittäny, että asuu greensissä ja samassa talossa on joku suomalaisäiti (minä). Tapaaminen tapahtui siis tässä miljoonakaupungissa, 450 kaupan ostarin yhessä useista lastenhoitohuoneissa. Voi sitten vielä laskea, että kuinka monen vieraan tyypin kanssa tulee juteltua. Todennäköisyys tavata joku joka tuntee jonkun tutun, on aika pieni.

Leivottiin eilen Kertun kanssa pullaa. Tai minä leivoin ja Kerttu söi taikinaa. Yritti se kauliakin. Alla todisteet mun leipomisurakan epäilijöille. Niitä epäilijöitäkin kummiski riittää..

Eilen pullanleipomisurakan jälkeen otin taas kalenterin käteen ja yritin saaha jotain tolkkua kesäsuunnitelmiin. Ilmoittauduin neljään kisaan. 9.6 Rovaniemelle ja sm-kisaviikonlopun perjantain kisoihin. Jotain siis sain päätettyä. Lähen sm-kisoihin jokatapauksessa, vaikken yksilökisaan pääsiskään. HAUn joukkueeseen ei mahuta, koska ei ole seittemää nollaa kasassa saati että oltais tänä vuonna kisattu kertaakaan. Vielä jos tietäisivät reenikertojen määrät. Ajattelin pyrkiä lendereitten joukkueeseen.

Eilen kävin kiertämässä tämän Tecom-alueen ympäri ja napsin kännyllä kuvia maisemista. Otan kesän jälkeen uuet kuvat ja vertaan, kuinka monta taloa on valmistunut tai montako kerrosta talot on kasvaneet. Tässä on eka kuva meän omasta talosta. Meän parveke on just toisella puolella.

Tässä on talo, joka on ihan meän talon eessä. Asentelevat just ikkunoita tai niitä karmeja. Lähes kaikissa taloissahan on nykyisin uima-altaat ja kuntosalit. Tämän talon kylteissä mainostetaan Health clubia ja luxus apartmentseja. Oliskohan marinassa, jossa ihmisiä houkutellaan asumaan elokuvateatterilla. Mitähän seuraavaksi?

Täällä kun talon rakennus aloitetaan, kaivetaan eka ihan järjettömiä kuoppia maahan. Toki kaikkiin taloihin kuuluu ainaki yks kerros autoille maan alla. Joskus mietityttää, miten nämä talot pysyy hiekassa pystyssä. Tuossa kuopan takareunassa näkyy, ettei se hiekka ihan olekaan pehmoista koko matkalta. Kyllä ne ihan järeillä työkaluilla joutuu tuota maata työstämään. Kovaksi se mene heti pari metriä Kiinaan päin.

Ollaan nyt vihdoin saatu se rakennuslupa sille pikkupikku mökille. Huomenna on luultavasti sellanen palaveri siellä tontilla. Mikon mukaan voivat alkaa rakentamaan heti lauantaiaamuna. Tuskin ne silti ihan meitä ovat oottaneet koko kevään, siis ne raksamiehet. Että jos juhannuksena olis valmis? Eipä ehkä. Toki miehen iso huolenaihe oli, että miten siihen mökin pihalle saahaan nurmikko laitettua. Yritin toppuutella, ettei sitä tänä vuonna tartte ees aatella.

Mutta nyt pitää juosta tuonne salille. Kepa nukkui tämän päivän päikkärit autossa, joten jäi kuntoilu väliin kokonaan. Reilun puolen tunnin päästä alkaa ne viisut. Ainaki kahelta kanavalta ne pitäis näkyä, uuet ystävämaani Puola ja Romania tarjoaa viisut. Jääkiekkoa ei tarjonnu mikään meillä näkyvä kanava. Yle onneks pukkaa tuon selostuksen netistä. Päästivät just 4-4 maalin, prkl!

Missä palaa?

Vihdoinkin! Mulla on ne liput tuossa kirjahyllyssä. Aamulla ajelin sinne Deiraan ja sattumalta satuin oikealle tielle, josta muutaman uukkarin jälkeen löytyi se Aeroflotin toimisto. Pienten selkkausten jälkeen sain ne liput. Piti kymmenen minsaa selittää, että haluaisin mitätöidä ne nettivaraukset ja ottaa ihan uuet liput ja maksaa ne omalla kortilla, ei sillä Suomessa olevalla miehen kortilla. Eka virkailija, jolle asia ei menny perille, oli just stereotyyppi tavallisesta venäläisestä naisesta. Hiustenpidennykset, reilusti huulten luonnollisen rajan ylittävät maalaukset, toki erisävyllä rajaus ja puna, kynsiin ei riittänyt pelkkä manikyyri, saati pidennykset vaan jokainen kynsi oli lisäksi koristeltu hienosti. Valkoiset korkeat korot puuttui. Ei siis mitään venäläisiä vastaan, onhan niitä ihan suvussakin, mutta joskus kun joku nainen kävelee vastaan ostarilla, tietää kansalaisuuden jo kysymättäkin. Toiselle virkailijalle asia meni perille ja saatiin liput. Välissä siinä pyörähti joku mies, joka puhui vaan venäjää ja se oli huolissaan, että olenko varmasti viemässä omaa koiraani koneeseen. Vaativat jotain dokumenttia saman tien. Kerroin, että oon saman reissun tehny myös edellisenä vuotena ja tiiän kyllä, että omistajuussuhteen tarkistetaan monessa paikassa. Samantien mies häipyi ja mumisi jotain omalla kielellään, eikä naisvirkailija suostunu kääntämään mulle sitä. Samapa sille. Keskiviikkoyönä 30. päivä tätä kuuta lähtee kone ja elokuun 12. päivä lähtee kone takaisin.

Kotimatkalla kävästiin vielä ekaa kertaa SZR:n varrella olevassa Petzone-eläinkaupassa. Hieman epäilleen kannattaa aina tässä maassa mennä nuihin paikkoihin, mutta olipa positiivinen yllätys. Toki kauppa näyttää ulospäinkin kivalta. Alakerrassa oli kilpikonnia ja käärmeitä joka lähtöön, lisäksi oli akvaarioita. Yläkerrassa kaneja, hiiriä, lintuja, kissoja ja koiria. Kaikilla eläimillä oli siistit häkit, vettä, ruokaa, leluja ja ne näytti hyvinvoivilta. Kellään ei rähminyt silmät ja kaikki oli ilosia. Kissoja ei ollu ku pari, koiria ehkä 5 kappaletta. Ihanin koirista oli valkoinen puminnäköinen karvapallo. Melkein lähti mukaan. Rodusta ei hajuakaan. Arvelisin sen silti jotain rotua olevan. Hehän tuovat pentuja euroopan puolelta ja myyvät täällä paperikoiria. Yläkerrassa oli myös trimmauspalvelut. Varustepuolella oli kaikkea mahollista, ruuista leluihin, pantoihin, remmeihin, peteihin, ihan ku Suomessa, tai vähän enempiki. Kepa oli tietty riemuissaan, varsinki kissoista. Raukka kun ei tiiä, ettei äiti halua kissaa. Isi varmaan joskus äitin kiusaksi kantaa Kepalle 5-vuotislahjaksi kissanpennun. Siinä tilanteessa äiti hankkii itelle lahjaksi uuen koiran.

Oli muuten menomatkalla taas yks auto tulessa SZR:n varressa. Yritin tietty ottaa kännykuvaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Täällähän palaa jatkuvasti jotain. Muutama päivä sitten oli se merenpäälle rakennettu saari tukossa. En tiiä mikä siellä paloi, mutta sinne saarelle kulku oli poikki muutaman tunnin. Oota siinä sitten. Siisti ku ei pääse kotiin. Osa siitä saaresta on jo ihan asuttua. Mikähän katastrofi siitä joskus syntyy kun se on kokonaan valmis. Marina ainaki on jo ihan tukossa, koska siellä on tyyliin 100 pilvenpiirtäjää pienellä alueella ja olemattomat kulkuväylät. Sieltä poispääsy ja sinne pääsy kestää kuulemma jo aika kauan. Jos kilometrin matkalla kuluu yli 30 minsaa, mitä järkeä siinä on. Täällä rakennetaan eka talot ja sitten vasta mietitään, mihin ne tiet laitetaan. Tähän lykätään kesällä lisäksi vielä ne tietullit! Sus sienakkoon.

Kepan sanavarastoon lisättäköön appelsiini ja no niin!

Aerofloppia

Tuli eilen sitten varailtua vähän lippuja Suomeen. Mies pakkasi tavaroitaan työreissua varten ja minä yritin tehä jotain järkevää. Päätin, että me lennetään aeroflotilla, samoin ku tehtiin viime vuonna. Ei muuta ku tuumasta toimeen ja naputtelin nettisivujen kautta kaikki tarvittavat tiedot: 1 adult plus 1 infant, eli yks aikunen ja yks sylissä matkaava lapsi, alle 2-vuotias. Omasta mielestäni laitoin Kertullu oikean "tittelin" ei mitään Dr. tai Mister. Maksoin miehen luottokortilla ja painoin viimistä nappia. Näytössä luki, että varaus onnistui mutta maksu ei. Näytössä myös luki, että varattu 2 aik. Jonna ja Kerttu Väyrynen sekä infant Kerttu V. Laskun summa oli jotain nelinumeroinen summa dollareina. Ei sen niin pitäny mennä! Netin kautta sitä ei tietenkään voinu peruuttaa. Miehelle puhelin käteen ja soittamaan. Minähän vältän viimiseen asti englannin puhumista. Ties vaikka joku kuulee ja lynkkaa mut samalla tavalla ku nyt on Hanna Pakarinen lynkattu huonon enkun takia. Kuvitteliko joku, että trukkikuskit tarttee hyvää enkkua? Aeroflotin päässä ei osattu Pakarisenkaan vertaa vaan käskettiin soittaa tänä aamuna uusiksi. Onneks netissä luki, että jos ei matkaa makseta 48 tunnin sisällä, se raukeaa.

Yritin uusiksi. Tarkemmin nyt tällä kertaa laitoin Kertulle tittelin kohalle vaan tyhjää ja sama homma! Varasin jo toiset liput kahelle aikuselle ja yhelle lapselle. Onneks taaskaan maksu ei onnistunu. Suuntaan siis huomenna luultavasti niitten toimistoon johonki deiraan. Ei kyllä kauheaa hajua ole siitä, missä deirassa se pulju on. Pitää samalla varata Hipon boksille paikat.

Kerran näin Suomessa ku joku täti otti autoa parkista pois ja kolhi sekä eessä että takana olevia autoja kolme kertaa, ite sitä muka huomaamatta. Ei käyny ainakaan jälkiä kattomassa. Hitaasti se sen teki, ettei välttämättä ite ees oikeesti tienny sitä. Eilen näin täällä yhen kolauksen. Aattelin taas, että vitsi mikä dorka! Tätä seuraavaa juttua ei voi myöntää miehelle, mutta tein ite tänään saman homman. Parkkeerasin Battutassa autoa ja kolautin sen siihen eessä olevaan autoon niin, että se auto heilahti. Paniikki iski. Onneks sen auton omistaja oli vielä paikalla ja se vaan sano, ettei se haittaa ja lähti kiireisenä kauppaan. Ei onneks mitään jälkiä tullu mihkään.

Varmaan tuonkin möläytän vielä joskus miehelle, kuten yleensä kaikki muutkin jutut. Kerran kerroin että viimeks ku tuosta hiekka-oikotiestä ajoin, niin siinä oli poliisit. Mies takertui jo siihen lauseen keskivaiheeseen ja vannotti olemaan ajamatta enää koskaan muualta ku oikeita teitä pitkin. Samoin kerroin, että viimeksi kun pesetin autoa Moessa, niin... Taas vannotti olemaan koskaan pesemättä autoa siellä Moessa, koska niillä on niin vähän vettä käytössä, että ne naarmuttaa autot. Tänään tein työtä käskettyä ja kävin pesettään reilulla veellä auton, 25dhs eli 5 euroa se maksaa. Markettien parkkiksilla vähällä veellä pestynä lysti maksaa 2 euroa. Talon parkkihallissa se maksaa 3 euroa. Ei ole kallista lystiä. Hyvä niin, koska vähintään kerran viikossa auto täytyy kuurata hiekan takia.

Ja tein taas elämäni virheen. Tylsää elämääni virkistyttämään latasin Australian big brotherin avausjakson. Olipa viisasta. Nyt oon kattonu 5 ekaa päivää ja kolme seuraavaa on koneelle tulossa. Mutta kun se on niin huippu. Siellä on vaikka mitä kiemuroita kuvioita. Yhet on pariskunta oikeasti, mutta ne ei saa kertoa sitä kellekkään. Sitten tän pariskunna naisen ex-poikakaveri tuli myös taloon ja kuviot on ihan sekasi.

Aloin taas miettiin uusiksi sitä Gotlannin kisaturneeta. Joko mennään sinne tai koko perheen voimilla Gällivaaran näyttely- ja kisaviikonloppuun kesäkuun lopussa.

Sanoin tänään tuolle alakerran securityukolle siitä saunan toimimattomuudesta. Kerroi, että oon kaks kertaa sitä yrittäny laittaa päälle ja se vaan sammuu tai joku käy sen sammuttamassa. Setä sanoi, että siinä on jo ongelma, että se vie jotenki liikaa virtaa ja se sammuu itestään. Kun kerroin, että yritin laittaa 65 astetta setä hymähti. Mitä seki hymähtelee, sehän on vielä ihan peruslämpöä. Ehkä se ei filippiiniläisenä pysty kuvitteleen, että joku haluaa kesällä mennä saunaan. Käski tulla sanomaan seuraavalla kerralla, pystyvät kuulemma jotenki ohittaan sen virtahomman. Höyryhuone toimii moitteetta se on myös mukava homma. Ei tarttenu ku 5 minsaa siellä kevyissä höyryissä istua Kepan kanssa ja johan alko nahka lähtemään.

Voi että olen miehelle kateellinen kun se saa olla Suomessa. Ja mikä pahinta, siellä on hillittömät viisuhuumat ja se näkee jääkiekkoakin ihan töllöstä!

Vihdoin jääkiekkoa!

Löytyihän se oikea kanava ainakin tälle illalle. Italian kanava näyttää tietysti Italia-Suomipelin, jota nyt vahataan ja selostus kuunnellaan netistä omalla kielellä, kätevää. Täytyy toivoa, että joku kanava näyttää ne viisutkin.

Viikonloppu ollaan aika tiiviisti vietetty omalla altaalla. Joka päivä ollaan siellä nyt lilluttu. Kastelukannu on kuuminta hottia tällä hetkellä. Toinen on tikkari, jonka annoin palkkioksi neitille kun se lirutti pottaan poikamaisella tyylillä. Meni siihen potan päälle seisomaan ja antoi tulla. Osuihan siitä osa oikeaan paikkaan ja palkkio oli luvassa.

Käytiin myös Kertun kanssa saunassa tänään. Aikani napsuttelin saunan virtanappia ja yritin saaha sen lämpiämään heti. Sainkin sinne kiukaaseen jotain eloa ja mentiin altaalle ootteleen hetkeksi. Takaisin tullessa ei koko saunassa ollu minkäänlaista virtaa. Kuntosalilla asenneltiin peilejä seinään ja olivat varmaan katkaisseet pääkatkaisimesta virran pois. Aika köyhät löylyt siellä tuli, mutta höyryiseen ikkunaan sain kirjoitettua "Kerttu was here".

Nyt se mies alko tuulettelemaan tuossa vieressä. Suomen selostus ei oikein ole niinku ajan tasalla. Yli 20 sekkaa eroa selostuksessa ja telkussa. Olis kiva jos menis niinpäin että selostus olis eessä niin osais kattoa töllöä oikeaan aikaan, mutta meillä kuva menee eellä.

Euroviisuja ootellen

Eilen vaihteeksi oltiin synttäreillä. On ne vaan niin kivoja. Ennen ku oli omaa lasta, ei juuri kenenkään synttäreitä vietetty. Nyt laskin, että viimeisen noin 8kk:n aikana ollaan oltu viisillä synttäreillä. Eilen oli vuorossa vuoden täyttäny Elvi, Einarin pikkusisko. Pikuvieraat ikähaarukassa 1kk ja 2,5v. Vilinää siis riitti ja mukavaa oli. Meillä meno jatkui iltaan asti kun neiti sätki isin kanssa altaassa. Uni tuli jo puoli ysin aikaan tavallisen kympin sijaan.

Tänään lastattiin auto täyteen sakkia ja kurvattiin kiinalaiselle kaatopaikalle eli Dragon Marttiin. Heti ekat vastaantulijat oli tietysti suomalaisia. Kovasti oli kauppoja vaihtunu ja ravintolakin oli avattu. Aina vaan mua jaksaa ihmetyttää, että mitä tietä pitkin sielät pitäisi ajaa kotiin? Joka kerta menen samaa reittiä, sitä ainutta mistä tiiän varmasti osaavani, mutta eihän siinä ole mitään järkeä ajaa viittä kilsaa harhaan ja taas uukkarin jälkeen uuet viis kilsaa, että pääsee oikeaan suuntaan. Tosin yks viikonloppu yritettiin mennä Jebel Alin pankkiin ja mies ei uskonu mun neuvoa, joten käytiin kymppi kilsan päässä tekemässä eka mahollinen uukkari.

Kohta alkais taas jääkiekko, ei toki telkusta, mutta voihan sitä netistä kuunnella. Aatella, että meillä näkyy joku 700 kanavaa plus netin sadat kanavat, enkä tiiä mistä niitä pelejä vois kattoa suorana. Italian kanava näytti yks ilta Italia-Ruotsi pelin. Sveitsin kanavia meillä ei näy.

Tapasin muuten tuossa meän altaalla yks ilta Itävaltalaisen naisen, jolla oli yks 7-kuinen tytölapsi. Olivat 5 viikkoa sitten tänne muuttaneet ja mies on, kuten aika monet tässä talossa asuvat, töissä SZR:n päässä olevassa hotellissa töissä. Nainen oli kai oikea euroviisufani, kuten minäkin, että koko Itävalta on oikeita Lordifaneja täynnä. Viime vuonna kun Lordi voitti, kaikki itävaltalaiset hoilasivat Hard rock hallelujaata ja kaikki ostelivat levyjä. Vieläkin se siitä ihan tohkeissaan selitti. Harmiteltiin siinä kun ei nähä näitä kisoja suorana. En ainakaan vielä oo ratkaisua keksiny, ellei sitten joku pystytä kisakatsomoa jonnekki ja mentäis sinne, vink vink? Tosin ne tulee kai taas niin myöhään, että olis ihan kivaa kattoa niitä kotona. Mies lähtee ens viikoksi Suomeen työreissulle ja pääsee kattomaan sitä huumaa kaupungille. Oli ollu ainaki hotellit ihan täynnä joka paikassa.

Teeveestä puheenollen, katoin eilen taas american idolsia ja on se vaan niin vaikeeta keksiä, ketkä 2 sieltä tippui eilen pois. Mulla on kohtapuolin koneella valmiina se tuloslähetys, mutta kun ne jenkit on kaikki niin hyviä. Veikkaan, no en ees osaa veikata. En ees osaa sanoa suosikkia. Se Justinin näköinen ja Phil tippuu, Blake ei voi millään tippua sillä esityksellä. Siis jos jotain kiinnostaa.

Tässäpä on pari kuvaa meän hirmumyrsky-asuinalueesta. Yläkuva on otettu altaan suunnalta talon parkkiksellepäin. Tuon takana olevan talon rakentaminen jatkuu, veikkaan ainaki vajaan vuojen. Tuossa alempana kuvassa näkyvän talon rakentaminen varmasti yli vuojen, koska varmaan 15 kerrosta puuttuu vielä kokonaan. Tuohon altaan ja pihan reunalle ootetaan vielä näkösuojaa, koska ihan tuossa lähellä menee vilkas tie, josta näkee suoraan altaalle. Lisäksi vois kehitellä jotain suojia nuihin joka puolella oleville työmaille, sieltä ne kymmenet tummat silmäparit aina tuijaa.

Naisteniltaa ja nalkutusta

Eilen oltiin vikaa kertaa maanantaipuistossa suomilasten kanssa. Siellä on niin tautisen kuuma, että ihan vaan varjossa seistessä hiki valuu. Päätettiin ens kerralla mennä tuonen aavikolle, Arabian rancheille altaaseen pulikoimaan. Eipä ole sielläkään koskaan tullut käytyä.

Puistossa vietetyn tunnin jälkeen kurvattiin Kepan kanssa shoppailemaan. Illalla eessä oleva naistenilta oli hyvä syy ostaa vähän uutta kampetta. Aiemmin tehty periaatepäätös olla ostamatta mistään Suomesta löytyvästä kaupasta mitään kumottiin alkumetreillä ja niin H&M:stä lähti ihana mekko mukaan. Se oli ku tehty mulle. Hyvä etten ihan kiljunu riemusta siellä kopissa kun sitä sovittelin. Kengät ja kaulakoru lähti muista kaupoista. Tosin se kaulakoru ei sitten sopinukkaan siihen mekkoon.

Illalla tuli kiire. Siinä tuntia ennen ku piti olla tuolla tien poskessa taksia oottamassa leivoin karjalanpiirakat (puuro oli valmiina), paistoin ne, käytin koiran ulkona, kävin Kepan kanssa kaupassa, vaihoin vaatteet ja kampasin tukan. Sivutuotteena tuli perheriita. Se ei tunnelmaa latistanut, lapselle pillimehu käteen ja heippa. Taksissa lakkasin kynnet ja tuskastelin jo rakoilla olevia jalkoja. Jouduin juoksemaan loppumatkan taksiin. Ei hyvä.

Mutta ilta oli hyvä Jumeirah beach hotellissa. Ruoka oli ehkä parasta, mitä täällä oon syöny. Pehmiskoneesta täys kymppi! Seura oli hyvää, 13 suomalaista emäntää. Kahen hienon hotellin välissä ulkona syötiin. Miten sattuikaan, venäläisiä oli viereinen pöytä täynnä. Ei sillä, että niistä mitään haittaa olis, mutta niitä vaan on joka paikassa.

Vaan kovin nopeaa se aika menee, kun on kotoa poissa. Aamulla tutut kuviot taas seiskalta. Meillä herätään nykyään kellon tarkasti seiskalta, riippumatta nukkumaanmenoajasta tai yöheräilystä. Rannalle suunnattiin nokkamme jo ennen kymppiä. Mentiin sellaselle hiljaselle rannalle, joss meän lisäksi oli vain kourallinen muita. Ku puoliltapäivin lähettiin pois, rannalle ei jääny ketään. Paitsi ne meduusat taas, joita on pilvin pimein. Tuossa on kuva jo veivinsä heittäneestä meritähestä, kokoa ehkä 10 senttiä. Yks jalkaki on taistelujen tuoksinnassa hiukan amputoitunut.

Meillä on orbitin telkkarikanavat. Tai ainaki pitäis olla. Yli 2 kuukautta sitten tapahtuneen muuton jälkeen ei olla saatu yhtään järkevää orbitin kanavaa näkyviin ja ollaankin päätetty, että koska ilmankin tullaan toimeen, niin irtisanotaan sekin homma heti kun se vuosi tulee täyteen. Jos ennen vuotta irtisanoo, joutuu pulittaan reilut 100 euroa ihan tyhjästä. BBC prime ei näy ollenkaan, joten euroviisut jää näkemättä. Tänään kävin pitkästä aikaa orbitin sivuilla ja ilokseni hokasin, että Conan O'Brienin show alkaa tänään. Vielä iloisempaa on se, että sama jakso esitetään samana päivänä jenkeissä. Kerrankin jotain tuoretta telkusta.

Vaihteeksi eilen istuin netissä ja puhelimessa lentolippuja kinuamassa. Löysin mm. Air Francen, KLM:n sekä Lufthansan hinnastot, joittenka mukaan kilo koiraa maksaa 20 euroa. Eli se viime vuonna saamani yli 70 euroa kilolta ranskan kautta ei ihan piä paikkansa. Finnairille soitin myös ja yritin löytää järkevää selitystä siihen heän laskuttamaansa noin 50 euroon kilosta. Ei osannu virkailija sitä ihan selittää, vaan väitti, että se maksaa vaan noin kympin kilo. Lopulta selitti kalliin hinnan sillä, että koska käytössä on kaksi eri lentoyhtiötä, hinta nousee pilviin asti. Kumma kun Suomeenpäin mennessä ja kahta yhtiötä käyttäessä kyse on pikkurahasta. Nyt vielä pitää selvittää, onko mahollista tehä matkaselvitys vain puoleen väliin saakka ja sitten Moskovassa uusi, jolloin maksaisin Hiposta kahelle eri yhtiölle erikseen, mutta silti se olisi edullista. Tai sitten lennetään KLM:llä. Enää 29 yötä. Tai 28.

Leppä Kerttu

Heti rikon sen mun säännön, ettei kympin jälkeen netissä. Mies sai uuen puhelimen pari päivää sitten, joten minä perin sen edellisen N73:n, jonne nyt lataan musiikkia. Tuntuu vaan kestävän aika kauan, tosin menee sinne yli 30 kipaletta. Samalla purin luurista ne meduusakuvat ja muut, joita oon tähän mennessä napsinu. Ylhäällä on vähän rantaluukkia ja varusteita, mitä ilman ei tule toimeen. Suomessa oon aina ettiny niitä rantatelttoja, joita ihmiset viljelee mm. agi mm-karsinnoissa. Koko myyrmäkihalli on täynnä niitä, joita ei mistään saa. Nyt mulla on sellanen. Maksoi kokonaiset 25dhs eli noin 5 euroa carrefourissa. Viikonloppuna se oli ekaa kertaa käytössä ja neiti ainaki viihty siinä varjossa hyvin.

Alla on ystävämme herra meduusa. Tai mistä sitä tietää onko se herra vaiko rouva? En muista mihin eläinryhmän nuo kuuluu, pitäis virkistää bilsanoppeja vaikka netistä. Nuita löytyy tuollasia siistejä sinisiä, valkoisia ja ihan kirkkaita. Tuon "kuplan" halkaisija oli ehkä 15-20cm ja "jalat" siihen ehkä 10 senttiä päälle. Kohtuullisen iso. Oli niitä kirkkaita myös noin 10 sentin kokoisia.

Seuraavassa huonossa kuvassa Hipon helmikuussa voittama palkinto sieltä koiranäyttelyn agikisoista. Joku sitä kuvaa josku pyysi. Heikkonäköset ei varmaan ees erota tuota lasijuttua tuosta kuvasta. Hipon naamavärkki on muuten parantunu tosi hyvin. En oo ees muistanu tarkistaa näkyykö siinä mitään jälkeä siitä ihoriekaleesta. Ajattelin kyniä sen partakarvat ihan saksien kera, koska ne on aina yhtä liittaset ja niissä roikkuu viikon ruokalista. Sillä listallahan on Kitekattia joka päivä sekä kotiruokaa. Silloin tällöin nakinpalasia ja Kertun syöttämiä jätöksiä, tänään mm. muovailuvahaa.

Tänään tosiaan vähän muovailtiin vahaa. Kerttua se ei kamalasti innostanu, vanhempia sitäki enemmän. Arvelisin, että isi on muovaillu vahaa viimeksi yli 20 vuotta sitten, minä tämän vuojen puolella. Jotenki nuo hahmot esittää täysin tekijäänsä. Kumpi onkaan suurpiirteinen kaiken siiteyden sun muun suhteen ja kumpi haluaa, että kengät on hyllyssä ja roskat roskissa, ei pöyällä? Ylimääräiset tavarat piiloon. Tosin hahmot ei pääse kunnolla oikeuksiinsa tästä kuvakulmasta. Punanen pätkä on edesmenneen lohikäärmeen häntää...

Tilasin tänään ittelleni agility-lisenssin. Vähän outoa hankkia lisenssi 2,5 kuukautta varten, mutta säännöt on säännöt. Agilitystä on siis tullut SLU:n alaista toimintaa, jos ei joku tiiä. Tilasin myös kotopuolesta pari ASB-lehteä, että sais juorut ja tapahtumat ajantasalle. Vähän jääny tiedot päivittämättä viime aikoina.

Asiasta kymppiin, mietittiin tänään, että kun kesän jälkeen suomalaiset täällä asuvat palaavat Suomesta, niin sanotaanko, että lähetään kotiin vai minne? Minä ainakin piän tätä nyt kotina ja Keminmaata kotikotina. Helsingissä ollaan kyllä kirjoilla, mutta postit menee pohjoiseen. Vähän oli hankaluuksia sen lisenssinkin kanssa kun siihen piti laittaa osoite. Laitoin keminmaan sinne, koska en tiiä, mikä on haagan asunnon tilanne kun se lisenssi luukusta kolahtaa. Hyvässä lykyssä ollaan Suomessa vasta perjantaina ja ekat kisat on samana päivänä. Saa sitten nähä, kohtaanko lisenssini ajoissa ja missä.

Tuli mieleen yks päivä, että kun on se yks näyttelija Perttu Leppä. Sitten on meän Kerttu. Jos ne menis naimisiin, niin... Ikäeroa on tosin ehkä 30 vuotta.

Koti-isä muuten aloittaa työt ja lopettaa blogeilemisen. Linkki löytyy tuosta vierestä listasta. Mulla ei tulis mieleenkään aloittaa täällä töitä. Rantojen ja altaitten vetovoima on vahva. Mutta nyt peti kutsuu. Pitäis kerätä voimia huomista naisteniltaa varten. Mennään akkaporukalla hienoon hotelliin syömään.

Ei sittenkään Istambulin kautta

Ettei sitten lennetä sillä Turkish airlinesillä. Olishan se ollu liian halpaa. Ne vastas, ettei voi ottaa eläimiä välille Dubai-Istambuli ollenkaan konetyypin johdosta. Ei tietenkään!

Tällä hetkellä olis sitten kiikarissa vakavasti se Dubai-Moskova-Hampuri-Helsinki. Jausaa. Minähän tykkään matkustamisesta... Pääasia, että keretään ajoissa sinne stadi gamesiin kisaamaan.

Laitoin eilen kysymyksen agilityliitolle rokotusasioista. Netissä lukee, että koira, joka tulee ulkomailta tulee rokottaa rabiesta vastaan vähintään 30vrk ennen kisoja. Varmistelen, että lasketaanko meät ulkomailta tuleviksi. Käytännössähän me tullaan ulkomailta. En löytäny ihan meän kohalle sopivia sääntöjä netistä.

Varasin juhannukseksi majoituksen Rokualta. Jos pääsis monen monen vuojen jälkeen sinne juhannuskisoihin. Ainahan sen voi peruuttaa, jos mieli tekeekin Turkuun. No ei vaiskaan, eihän Turkuun voi koskaan tehä mieli. Samoin aattelin ilmoittaa Hipon Rovaniemen lauantaikisoihin kesäkuussa. Lisäksi olis vielä ne Gällivaaran kisat kesäkuun lopussa. Jos sitten suunnattaisiin juna kohti etelää ja oltais siellä alokuun alkuun, eli siihen, kun saahaan mies nousemaan takas Dubain koneeseen. Muistin myös laittaa telttakyselyn agirotuun. Meinaan vakavissaan olla Kepan kanssa telttailemassa.

Oltiin tässä viime torstaina rannalla isommalla porukalla ja puhuttiin aiheesta ajan kuluttaminen Dubaissa. Totesin, etten enää kehtaa mainita kotona töistä raahautuvalle miehelle, kuinka oltiin taas tänään rannalla uiskentelemassa tai käytiin ravintolassa syömässä. Jälkimmäistä en kyllä visukinttuisena ihmisenä tee kuin harvoin. Samaa ne muut myöntelivät, että kivaa tuntuu olevan. Lisämausteena on kyllä ne lähes kaikille koittavat Suomen lennot. Mutta kelit on kyllä nyt niin mainiot. Joka päivä paistaa aurinko ja lämpöä vajaat 40 astetta. Merivesi on niin lämmintä, että melkein ällöttää. Ällöttävää siellä on kyllä ne meduusat, joita aamulla on aika harvassa, mutta muutaman tunnin päästä voi olla kymmenen metrin säteellä kymmenen kipaletta. Muutenkin ällöän kaikkia mereneläviä. Ne kuulemma polttaa jos niihin koskee, mutta eilen näin kun joku inkkari otti käteensä sellasen kirkkaanvärisen, eikä se ainakaan huutanu. Otin kuvia kännyllä, mutta koska en omista sellasta ohjelmaa, että voisin niitä tähän laittaa jäämme oottamaan sitä ohjelmaa ;) Yksinkertaista.

Eilen käytiin ekaa kertaa Mazaya centerissä. Tarvittais uusia huonekaluja. Hipon syömä sohva ei enää innosta ja kuolleen mummovainaan ruokapöytä lentää kohta tuosta parvekkeen kaiteen yli. Ei tartte hermostua, en oikeasti tarkoita sitä! Mattoja samoin pitäis hankkia, mutten jaksa niitä kyllä enää yhtään enempää pestäväksi. Kiitos Hipon. Ei sitten löyetty sieltäkään yhtään mitään. Ajeltiin samalla Satwaan kiertelemään. En suosittele ainakaan viikonloppuiltaisin. Paikka kuhisee kaikkia tummaihoisia, joita vastaan mulla ei ole mitään, mutta liika on liikaa. Paikka on ku jostain kehitysmaasta ja kaukana ei ollu, että olis ruvennu pelottaan. Pakolla sain miehen raahattua muutaman sadan metrin niitä kadunpätkiä. Kävin kolmessa neljässä eläinkaupassa tutkailemassa, mitä siellä oli. Siitä tuli kyllä pahalle päälle, mutta piti silti mennä. Niissä myytiin melkein kaikissa kaloja, lintuja, kaneja, hiiriä sekä kilppareita. Kaloilla oli likaset akvaariot, linnuilla liian vähän tilaa, kaneilla ritilät alla eikä kaikilla ollu vettä. Osalla linnuista nokat oli ihan solmussa. Myyjät tuli kysyyn, että madam do you need help? Ei ollu kaukana, etten vastannu, että no, but the animals need help. Ei tartte uusiksi mennä. Onneks täällä on ihan siistiäkin elukkakauppoja.

Paluumatkalla piti päästä vessaan. Mentiin huoltikselle ja mies meni vessaan. Minä ostelin Kepan kanssa jätskejä. Näin ku mies tuli veskistä pois ja sanoi myyjälle, että terrible, terrible. Aattelin, että mitä kamalaa siellä voi olla. Mies sanoi, että nyt lähetään ja minä jäin vielä maksamaan Kepan tikkaria. Myyjä meni veskiin ja tuli pois ja sanoi seuraavalle menijälle, että it´s closed. Myyjä ei näyttäny kauheen onnelliselta. Maksoin tikkarin ja menin ulos ja kysyin, mitä siellä oli käyny. Veski oli ollu niin likanen, ettei sinne voinu istua, mutta pakko siellä oli käydä. En nyt viitti ihan kaikkea kertoa, mutta loppumatkan nauroin kippurassa niitä myyjän kommentteja.

Minuuttipeliä

Nyt keksin uuen systeemin joka takaa mulle kunnon yöunet. Ei netissä roikkumista enää kymmenen jälkeen illalla. Oikeasti takapuoli on kipeänä, koska tämä kone on olohuoneessa ja istun kovalla ruokapöyän tuolilla joka ainut ilta. Mulla on siis 6 minuuttia aikaa!

Tänään löysin taas yhen toisen avustuksella Turkish airlinesin, jolla meän koko 3 hengen seurue pääsee noin 900 eurolla Suomeen. Siinä on jo jotain järkeä. Välilasku on tietty Istambulissa. kerran aikasemmin oon lentäny turkkilaisella koneella Oulusta johonki Kreikkaan ja se oli kamala matka. Toivottavasti tämä kuski on selvinpäin ja järissään. Jos sais tällä viikolla varattua matkat.

Ei tartte olla huolissaan meän vedenkäytöstä. Astiat tiskaan kyllä kommentista huolimatta edelleen juoksevan veen alla, mutta ammeessa en oikeasti käy kuin ehkä 2-3 viikon välein, suihkussa kyllä ainaki kerran päivässä johtuen uuesta elämästä ja jatkuvasta urheilemisesta, hehheh. En usko tuohon ees ite. Johon liittyen ajattelin aloittaa atkinsonin dieetin ens kuun alussa. Tosin täällä se on vaikeampaa, koska maitotuotteita on niin huonosti tarjolla ja ainakin viimeksi minä niitä söin aika paljon tutustuessani atkinsoniin.

Apua, nyt loppui aika, ei voi mittään!

Pauli saapui!

Tulin sillon sieltä ostarilta niin väsyneenä kotiin, ettei mitään rajaa. On se niin raskasta se shoppailu. Aamulla heräsin pirteänä ja kattelin itteäni peilistä. Aivan törkeät silmäpussit! Mistä ne ilmestyy. Nyt on joka-aamuisten silmäpussien lisäksi naama ku teinillä. Suklaata en kyllä ole syöny tänä vuonna enkä sipsejäkään juuri koskaan. Laitoin rillit päähän ja ihmettelin ku ilman niitä näki paljon paremmin. Silmät tuntu muutenki jotenki kummalta. Menin lähemmäs peiliä ja ei näkyny silmissä piilareita, mitä pelkäsin. Tarkistin kuiteski piilarikotelosta ja se oli tyhjä! Kynnellä kaivelin sitten niitä kiinnimuurautuneita linssejä irti päästä ja lähtihän ne. Jo helpotti! Jotenki tää hajamielisyys vaan pahenee. Yks päivä olin nostamassa automaatilta rahaa ja jätin ne rahat sinne. Katoin vaan sitä kuittia ja kävelin pois. Pääsin 10 metriä ja käännyin takas. Yhet miekkoset ojensi ne rahat. Eivät kyllä olis tuoneet niitä jos en olis kääntyny takas.

Eilen Kepa taas yritti pimittää päikkäreitä, mutta nukkumatti vei voiton kuuelta illalla autossa. Annoin sen koisia 3 varttia ja pistin rähinän päälle. Johan heräs. Tänään ei enää keskusteltu nukkumisesta vaan niin se porskutti ihan normaaliin tapaan 2 tuntia putkeen. Sillä välin äiti kävi taas itkuhälyttimen kera punttiksella.

Tänään aamulla oltiin puistossa, mutta alkaa kyllä olemaan liian kuumaa. Oli ehkä joku 35 astetta eikä kauhean kivaa. Iltapäivällä mentiin rannalle, jossa oli kivaa. Oli eväät ja viltit mukana ja ilma oli täysin siedettävää. Kävin jopa uimassa. Kerttuhan ei mereen vapaaehtoisesti mene. Ei kyllä ole hyväkään, koska aallot oli taas aika isot. Hiekkakakkujen teko on nyt in. Se lapio ja ämpäri on must juttu.

Tänään aukes meän uima-allaskin. Ei siinä mitään näkösuojaa vieläkään ole tiellepäin, joten en ainakaan minä mene sinne kekkuloimaan ihan ku jollekin teatterilavalle. Altaat on puhistettu ja suojatkin on tulossa. Alhaalla lukee lapussa, että olemme vihdoinkin saaneet luvan suojan rakentamiseen. Siihenkin siis tarvittiin lupa. Leikkihuoneen katto on revitty auki. Sinne laitetaan ilmastointi! Olisko kantsinu laittaa heti alkuunsa? Ja kantsisko samalla laittaa kiinteä ikkuna, kysyy insinööri.

Dewan (Dubain sähkö- ja vesilaitos) eka laskukin tuli ja se oli positiivinen ylläri. Summana oli noin 240dhs (noin 50eur) kun ollaan totuttu saamaan nelinkertainen lasku. Meillä on vesi ilmaista! Nyt rupes ammeen käyttö lisääntymään entisestään. Aletaan valuttaan kumpaakin ammetta joka ilta. Ja pyykkikone rullaa yötä päivää. Ja tiskaan edelleen juoksevan veen alla.

Kertun serkkukin sujahti maailmaan tänään. Tai sujahti ja sujahti, iso pötkälehän sieltä tuli. Veitteä apuna käyttäen Oulussa maailmaan tuli 4,8kilon paketti, Pauli nimeltään! Minen kyllä olis sen kokoista suostunu alakautta pukkaamaankaan. Tuo 4,2 kilonen oli jo niin kovan työn takana.

Mua ei nukuta!

Valitettavasti lähes kaikki nykyiset kirjoitusket koskevat Kerttua. Muuta tässä elämässä ei nykyisin tapahu, paitsi päivien lähtölaskentaa. Jos vaan ne liput eka sais varattua.

Kun kuumeisesta ja unisesta päivästä herättiin, neiti oli täysin terve ja levännyt, kirjaimellisesti. Sama vanha touhotus jatkui ja jatkui ja jatkui. Päiväunille yritettiin mennä pari tuntia, kunne isi tuli auringonottoreissultaan kotiin ja nosti täysin hereillä olevan neitin sängystä pois. Mitäs sitten jos ei kerran nukuta. Aateltiin lähtä uuteen Waterfront ostariin, kyllä se automatkalle viimeistään nukahtaa. Herätty oltiin aamulla kasilta ja kello oli neljä ip:llä. No ei nukahtanu, muttei myöskään kitissy. Kotimatkalla ihan varppi simahtaa. Ei simahtanu. Sillä oli lähes yhtä hauskaa kun äitillä. En ollu käyny tankkaamassa autoa viikkoon ja bensamittari näytti punaista. Isi muistutti, että autoa pitäs välillä tankata, mutta kun olen kotoa sen oppinu, että punasella valolla ajaa vielä ainaki 50kilsaa. Ajotietokone ilmoitti, että 20 kilsaa vielä ja isi ajo kiihyttämättä ja kieli keskellä suuta. Sitten häipyi kokonaan ne numerot, se näytti pelkkää viivaa. Että kohta loppuu matkanteko. Huoltikselle oli vielä matkaa ja mina salaa myhäilin. Ei mulla koskaan oo bensa loppunu kokonaan, eikä tälläkään kertaa. Hyvin päästiin perille.

Mutta Kertulla ei silmä vieläkään luppassu. Kello oli yli seiskan illalla ja aateltiin panna se ajoissa nukkumaan. Minä lähin kotiäitin vapaailtaa viettämään yksin Moeen. Puhelin soi ysiltä, että mitä tälle tehhään, kun se ei nuku? Seuraavaksi se soi kympiltä, että kun ei vieläkään. Juteltiin Kepan kanssa puhelimessa, tai minä juttelin ja Kerttu yritti vastailla. Yheltätoista tulin kotiin ja uni oli vieny voiton. Tänään herättiin ysiltä.

Nyt oottelen telkkarimiehiä laittamaan kanavat kohilleen. Mietin vaan, että kun lupasivat tulla aamulla, niin niillä olis vielä mun laskujen mukaan kymppi minsaa aikaa tulla. Sitten laitan oven säppiin ja hurautan johonki. En ala täällä koko päivää päivystämään.

Vois mennä vaikka tuonne rannalle vähäks aikaa. Siellä on jotain ihme vuorovesiongelmia ja porukkaa on hukkunu lyhyen ajan sisällä useampi. Kun eivät oikein osaa uida kunnolla ja menevät vaan aaltoihin.

Oli muuten hieno se uus Waterfront ostari. Tai tulee olemaan sitten kun ne puolet vielä kiinniolevista liikkeistä avataan. Siellä on hienoja vesijutskia koristeina. Istuttiin kahvilla/teellä siinä yhen vesihomman vieressä ja yhtäkkiä alko musiikki soida lujaa ja se vesisuihkut alko musiikin tahtiin "tanssia". Oli aivan mielettömän hienoa. Miten joku tässä maassa osaa tehä jotain tuollaista?

Kertulle syntyy viimeistään huomenna uusi serkku. Sen piti tulla maailmaan 2 viikkoa sitten ja huomiseen asti on annettu armon aikaa.

Just kun pääsin sanomasta...

...niin meillä ollaan kuumeessa, kirjaimellisesti. Kertulle nousi viime yönä kuume ja valvottiin taas. Tämä päivä onkin sitten ollu tosi tapahtumarikas. Ekan kerran pääsin ulos tossa kuuen aikaan illalla. Mihinkäs sitä lähtee kuumeisen kakaran kanssa. Ollaan luettu kirjaa, katottu telkkua, luettu kirjaa, nukuttu, luettu kirjaa, leikitty, piirretty ja luettu kirjaa. Ja jokaisessa välissä oltu sylissä, mikään muu ei kelpaa. Syöty ei olla mitään. Siinä sivussa yritin saaha jotain tolkkua nuihin Hipon lentoihin, seuraavassa tulos.

Sain selville, että jos lennetään Aeroflotilla Moskovan kautta, menomatka maksaa sen tutun 150euroa Hipolle. Paluumatka on taas tuttu yli 700 euroa, koska se on Finnairin operoima se eka pätkä Helsingistä Moskovaan. Jos lennetään sekin pätkä aeroflotin koneella, ei keretä siihen oikeaan jatkolentoon, vaan joudutaan oleen Moskovassa yötä. Katoin jo juna-aikatauluja välille Hki-Moskova ja mietin olisko lentokentällä hotellia. Ja mitä papruja tarttee koiran vientiin venäjälle, entä tarttenko ite viisumia. Meni liian monimutkaiseksi.

Seuraavaksi keksin Tukholman. Sinne pääsee samalla hinnalla kuin Helsinkiin aeroflotin koneella. Tukholmasta vois tulla laivalla vesistön yli, tosi helppoa. Paluumatkalla on taas ongelmia, koska Tukholmasta Moskovaan (ette kai luullu, et olis suora Dubaista Tukholmaan...) on SASsin lento ja se maksaa taas niin paljon, että lennot ja laivamatkat menee ainaki samaan ku tuo Venäjän kautta tulo, vaikka oliski finnairin yks pätkä.

No sitten tuli mieleen, että josko Tallinnaan pääsis, sieltä sitten pikalautalla taas yli. Menomatka meneeki ihan ok:sti taas Moskovan kautta, mutta paluu... Tallinnasta lähtevä kone käy mutkan jossain keski-Euroopassa. Liian monta vaihtoa.

Mietin vielä Osloon lentoa. Katoin sitten taas pätkää Oslo-Helsinki. Blue 1:lla pääsee, mutta siihen taas koiran lennot ja pitäis olla Oslossa yötä, koska lennot ei mene sillai sopivasti lomittain. Näitä Oslon lentoja kattellessa mies pyöritteli päätään ja sanoi, että älä nyt sentään tuollasia kato.

Mutta kun en ole tottunu maksamaan matkustelusta ylihintaa, menen aina sillä, mikä on halvinta kunhan pääsee. Mitä tästä opimme? Seuraava koira tulee olemaan joko borderterrieri tai joku pieni russeli, joka pääsee matkustamoon jalkatilaan.

Salkkarit

Latasin pitkästä aikaa eilisen salkkarijakson. Siis ketä siellä on ja mitä siellä on tapahtunu? Yli puolet on ihan vierasta sakkia mulle. Asuntojaki on näköjään pyöritetty perheeltä toiselle. Ulla ja Seppo on sentään palannu yhteen. Niin ja lisäks näyttää sarja olevan pullollaan ns. seksuaalivähemmistöjä... Kotieläimiä ei silti kai ole vielä kelläkään.

Savustusta?

En tiiä yritetäänkö tässä nyt savustaa meikäläistä ulos tästä maasta, mutta kyllä alko ärsyttään koko Dubai taas, jälleen kerran. Vaikka siis kyllä täällä on ihan kiva asua, aikansa kutakin. Yks päivä kattelin ikkunasta kun tuossa vastapäisellä tontilla työmiehet makoilivat nurtsilla ruokatunnillaan, kuten jokaikinen päivä ruukaavat tehä. Siihen pyyhälsi Emrillin securityauto ja niin ne miekkoset ajettiin pois maleksimasta. Mulla nousi karvat pystyyn. Mihin ne muka vois muuallekaan mennä? Siinä on ihan hyviä loikoilupaikkoja siinä pehmeällä nurtsilla varjossa. Eihän niillä ole työmailla mitään järkevää paikkaa.

Tänään menin tuohon vastapäiselle nurtsille heitteleen Hipolle palloa ja kuluttaan aikaa Kertun kanssa. Istuksin siinä ja nypin Hipolta korvista karvoja. Siihen tulee securitymies ja sanoo madam, how are you? Ekaksiki, mua nyppii tuo how are you, kun se ei oikeasti tarkota mitään, eikä kukaan kuitenkaan kuuntelis, vaikka sanois, ettei ihan kovin hyää kuulu. Siis jos ei kuuluis, you know. Sitte se selittää, ettei siinä nurtsilla saa istua, maata eikä nukkua. Ihmiset on valittaneet kuulemma paljon. Toisekseen, ne kastelulaitteet voi nousta mihin aikaan tahansa siitä maasta ja sitten kastuu. Sanoin, että siis seistä voin, mutten istua? Joo, kyllä. Kummallista, vastasin. Siinä vaiheessa kyllä tuijotin vaan sen miehen silmämunia, olivat nimittäin keltaisimmat ikinä. Taitaa olla miehellä maksassa vähän onkelmia. Silmämunista viis, mutta mulla kiehu päässä. Mitä hemmetin haittaa siitä voi kellekkään olla, jos joku istuu siellä nurtsilla. Ei siellä ees ole yhtään puistonpenkkiä, missä istua. Ja oma vikahan se on, jos ei kerkiä niitä kastelulaitteita pakoon, se on vaan terveellistä 40 asteen helteessä. Voi piru vie.

Parkkeerasin auton takas pirun ahtaaseen halliin ja siihen se pyyhälsi se mun terrorisoima subaru viereen. Autosta nousi läs.. no, hieman ylipainoinen enkkumies ja selitin sille, että se olin minä, joka sen naarmun teki. Miehellä tuntui olevan kiire, varmaan syömään, ja sanoi, että vie ens viikolla auton huoltoon, muttei usko, että sille jälelle voi mitään tehä. No, olempa asiani selittäny, katotaan tapahtuuko mitään.

Mutta kuinka toope äiti voi olla? Kepa panttas sontimista 3 päivää, toisin kuin useilla muilla perheillä täällä on kokoajan sekä ripulia että yrjötautia. Tohkeissani otin neitiltä sontavaipan pois, kun aika oli kypsä. Lähettiin Battutaan shoppaileen. Nostin neitin autosta kärryihin ja hokasin, ettei sillä ollu rihmankiertämää mekon alla. Siis ei ollenkaan vaippaa, eikä housuja! Siitä vaan nopeasti Geanttiin vaippoja ostamaan ja toivoin, ettei se liruttais ihan heti kärryihinsä. No ei liruttamu ja vaipat saatiin paikalleen. Hiukka piti aina välillä vetää sitä mekkoa jalkovälin eteen, Kepalla kun on tapana roikottaa jalkojaan sen turvakaaren sivuilla...

Ugh, jo helpottaa. Helpottaa tuo jäätelökin, jota äsken lappasin ääntä kohti. Huomenna pitää juosta kahta kovempaa, huono omatunto pois. Ja vuorokausiki taas vaihtu, koneen ääressä.

Kertun veroehotus

Taas on viikko melkein vierähtäny, mutta mitään merkittävää ei oo tapahtunu. No, vetäsin auton ovella pikkulommon naapurin auton oveen. Ja kävin tunnustamassa! Totesin sen jälkeen itteni tulleen aikuiseksi. Muutama vuosi sitten olisin vaan vaiennu ja ollu niinku mitään ei olis tapahtunu. Seuraamuksista en vielä tiiä. Onneks siinä autossa oli vanhempiaki naarmuja, eikä se ollu mikään ferrari vaan subaru, tuunattu sellanen.

Mekin käytiin taas tuhannennen kerran kattomassa autoja kaupassa. Todettiin vaan, ettei tarvita just nyt toista uutta autoa. Kun kesän jälkeen tehään päätökset, missä ens vuosi asutaan, katotaan sitte uusiksi sitä autohommaa. Tän vuojen jälkeen ei kuiteskaan saatais vietyä Suomeen kahta verovapaata autoa, koska viihyn liian hyvin kotimaassa. Lentoja ei vieläkään oo varattu, koska kukaan juntti ei vastaa mun kyselyihin Hipon lentohinnoista. Halvimmat lennot on tietty jo myyty.

Itkuhälytinkokeilu johti siihen, että nyt olen muutaman päivänä käyny hyvillä mielin kuntoilemassa keskellä päivää. Eka kerralla tunnin hiljaiselon jälkeen aattelin, että josko se ei sittenkään toimi, kunnes neiti alko huhuilemaan. Nukkui poikkeuksellisen lyhyet päikkärit, mutta kerkesin lähes tunnin polkea pyörällä. Ei mene enää päikkyajat vaan netissä surffailuun.

Oli sitten tullu veroehotukset kirjailemmlisesti koko perheelle. Kerttukin sai omansa! Oli muita verotettavia pääomatuloja 0,17eur ja maksuunpannut verot 0,05eur, jossa lukee "Ei peritä". Ite saan rutkasti enempi. Olihan niitä tuloja viime vuojelle reilu 1000 euroa, mutta etuuksia sentään enemmän, joista perityt verot palautetaan. Josko niiden rahojen turvin sanois hyvästit silmälaseille.

Ai niin. Kysyin shköpostilla paikallisen koirakoulun omistajalta, että jos vuokraisin sen esteitä omaan käyttöön tunniksi, niin mitä maksais. Vastas, että on mahollista vuokrata se kenttä hintaan 225dhs=46eur. Vastasin, että oliko hinta yhelle kerralle vai kuukaudelle. Neiti vastas, että hinta on yhelle tunnille, I am afraid. Antaapi olla, piä kenttäs. Täytyy olla tosi hullu jos tollasta hintaa maksais. Onneks ei kysyny paljonko haluaisin maksaa, oisin ehottanu kymmentä euroa tunnilta.

Vesipuistoa ja viinaa

Tänään oli kovasti ootettu vesipuistopäivä. Mentiin heti aamusta reilun sadan kilsan päässä olevaan Dreamlandiin. Nimesin sen heti viien minsan tutustumisen päästä UAE:n parhaaksi paikaksi. Isosti tilaa, hyviä liukumäkiä, mahtavat altaat ja puolet halvempaa kuin Dubain Wild wadin pikkuruisessa kalliissa vesipuistossa. Oltiin sovittu treffit ex-naapueitten kanssa, slovakki-pakistanilaisperhe. Se mies on mallia "kilon kappaleina vesipuistoon raahattava." Ei siis voi sietää vettä eikä aurinkoa, aika paha yhistelmä tässä maassa asuvalle. Sinne se kuitenki saatiin, eikä se kehannu olla menemättä uimaan ja räpiköimään kun Mikko sitä pyysi. Siellä se muslimikin kaljaa vaan joi, tais olla Allahilla vapaapäivä vartioinnissa. Niin se vaimonsakin oli sanonu, että turhaa se rukoilee kun viinaa oli eilen illallaki juonu. Tosin niillä sitä viinaa menee harvoin, että kyllä se Allah vähän rajoittaa.

Paluumatkalla käytiin katsastamassa Barracuda-niminen joku motellijuttu. Ollaan kuultu, että siellä olis joku alkontyyppinen paikka, missä ei tartte lisenssiä ostamiseen. Täällä sen kaljan ostaminen on kiven alla, jos sitä lupalappua ei ole. Ite ei sitä olla hommattu. Paikka oli aika erikoinen tähän maahan. Ihan suomalaisen alkon kopio. Hyllyt notku kaikenlaista viinaa ja kaljaa, jopa siideriä löyty. Ja ne ihmisten ostoskärryt vasta notkukin. Kaljaa ei ostettu tölkeittäin vaan laatikoittain ja niitä laatikoita oli jokasella vähintään 3. Jotkut osti pari kärryllistä. Vähän aikaa katteltiin että mikä ihme homma tää on, mutta sitten alko kärryyn tarttua tavaraa. Minä sain jopa 3 kokonaista siideripulloa, jotka todennäköisesti jää kaappiin vuodeksi.

Tuo toinen kuva kertoo siitä, miten meillä neiti nykyään nukahtaa. Aikansa se tyhjentää sänkyä mielenosoituksellisesti, eli nakkaa kaikki kamat laian yli, patjoineen päivineen ja laittaa sitte koisimaan kovalle pohjalle.

Skype-tartunta?

Voiko oksennustauti tarttua skypelinjoja pitkin? Luulen, että voi. Just puhuttiin Mouhijärven suurruhtinaskuntaan skypellä tässä yks päivä ja hehkutin, kun meillä ei koskaan ole ollu niitten kohtaamaa yrjötautia. Seuraavan yönä, eli toissayönä neiti rupes jutteleen ihan itekseen. Sitten kuulu jotain epäilyttävää. Mies nousi ylös ja sanoin, että laitappa valot päälle kun tuntuu, että neiti yrjös. Siellähän sitä oli. Jotain ruskeaa ruuan tapaista tavaraa. Neiti vaan totes, että: "Oho". Vaihettiin lakanat ja peitot ja käytiin pikasuihkussa ja laitettiin uusiks nukkuun. Kohta sama homma, nyt tuli vaan jotain vaahon tapaista. Sitten jatkettiin unia aamuun asti. Edellisiltana Kettu oli jotenkin ihan outo. Kaikki oli huonosti eikä ruoka maistunu koko päivänä. Eihän se koskaan maistu, ei o yhtään tullu vanhempiinsa. Seuraavan päivän kaikki jutut peruttiin.

Tauti tuli yhtä nopeasti ku lähtiki. Ja me lähettiin Moeen bussilla, kun ei ollu autoa, koska se oli edelleen huollossa. Takaisin tullessa ootettiin bussia 65 minuuttia! Sinä aikana meni hermot sekä 2 bussia väärään suuntaan. Kerttu oppi varmaan uuen lauseen, jota toistelin useamman kerran ääneen: "Aiti on niin vihainen, että saattaa kohta tappaa jonkun." Lämpöä olis ellaset vajaat 40 astetta, eikä auringonsuojaa. Vesi oli jo loppu ja ei ollu kaukana, että oltais hypätty taksiin. Mutta kun on kerran julkinen liikenne, niin käytetään sitä ja vähennetään ilmastonmuutosta ees vähän. Oikea bussi viimein tuli ja tokaisin kuskille, että ollaan ootettu sua 65 minsaa. Toivottavasti kaikki muutkin kuuli. Päättärillä totesin Kertun olleen todella suvaitsevainen ja kärsivällinen ja ostin sille tapojani vastaisesti Pandan lakupatukan. Niitähän saa tuosta lähikaupasta. Kotona laitoin Kepan koisimaan ja kirjoitin heti haisevan valituksen bussiyhtiölle. En koskaan tee valituksia, mutta nyt oli aihetta.

Tänään piti aamulla lähtä hakemaan sitä autoa. Soitin taksia ja vastasivat, että tunti menee, kaikki on fully booked, madam. Menin alakertaan ja selitin securitymiekkoselle, että koitin saaha taksia, muttei sitä saa, että taian mennä tuon turvaistuimen kanssa tuonne tien varrelle oottaan ja yritän saaha lennosta taksin. Mies ei oikein ymmärtäny ja kysyi vaan, että haluatko taksin, madam? Joo, minä selitin uusiksi, ettei niitä saa. Se meni takapihalle ja tuli 5 minsan päästä takas vastaten, että kohta tulee. Oli huitonu sieltä lennosta jonku taksin. Jotenki kertoo täkäläisestä kulttuurista, että Kertun turvaistuin laitettiin ihan spontaanisti takakonttiin. No eipä kulu aikaa sen laittamiseen.

Kuski oli Sudanista, tummaaki tummempi. Eessä oli pitkä matka, ehkä 20 kilsaa, joten juteltiin siinä pitkä tovi. Oli tullu 2 kk sitten Dubaihin, huih. Aattelin heti, että onkohan sillä koskaan ennen ollu ees ajokorttia, ja olikohan nytkään. Ehkä se vähäinen Dubaissaolo vaikutti siihen, että oli kyllä Dubain rauhallisin kuski, ei mittää hötkyilyjä. Kerto, kuinka heillä oli ollu/oli menossa sisällissota ja arabit valtaa senkin maan. Maasta on tosi vaikeeta päästä pois, jos et ole käyny armeijaa ja ollu sodassa 3 vuotta. Hiukka meni välillä huonon kuulon puolelle nuo jutut, mutta suurin piirtein ymmärsin. Monet on kuulemma menneet Suomeen, Australiaan tai esim. Ranskaan. Oli sekin mies laittanu papereitaan vaikka mihinpäin maailmaa, muttei muualle ollu päässy kuin Saudeihin. Kysyin, kauanko aikoo olla tässä maassa, vastasi, että lähtee vaikka huomenna, jos pääsee muualle. Helppo kuvitella. Työtä on 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä, jos oot sairaana, palkkaa ei tule ja lomia ei ole. Annoin neuvoksi, että lennät vaan maahan, jonne et tartte viisumia ja haet turvapaikkaa, mullahan on paljon kokemusta näistä asioista.. Parempi silti olla ees tässä maassa orjana ku omassa maassa ja pelätä sotaa.

Tein äsken tietellisen testin. Kokeilin, että jos laitan itkuhälyttimen tänne kymppikerrokseen päälle ja meen alas kuntosalille, niin kuuluuko sinne mitään. Ulos uima-altaalle kuulu hyvin telkkarin ääni, mutta kun pääsin kuntosalille sisälle, loppu tietenki patterit. Joten testi jäi puolitiehen. Päätin jatkaa testiä kunnes saan uuet patterit ja palautin vanhat takaisin paikalleen, eli puolet kaukosäätimeen ja puolet Kertun leluun. Tämän tavan oon ihan kotoa oppinu. Se on jo niin naurettava tapa saaha pattereita käyttöön, että mies kattoo aina ku hullua ku sitä teen. Mutta kuka oikeesti muistaa ikinä ostaa pattereita? Tai hehkulamppuja?

Meillä haisee Prada

Mies kävi tuossa taannoin työreissulla ja sanoin jo epätoivoisena, että saat tuua mulle vaikka selluliittirasvaa tuliaisena. Onneks ollaan koko perheen kesken käyty haistelemassa hajuvesiä jo oikein urakalla ja osas tuua sittenkin selluliitin sijaan hajuvettä, putelin Pradaa. Eilen Kerttu nousi tapansa mukaan vessanpöntön päälle ja siinä eka rasvailtiin itteemme. Minä rasvaan naamaa niin pitäähän neitin matkia. Ei se tasaisesti leviä, mutta leviää omalla tavallaan. Sitten se näki sen Pradan ja nappas korkista kiinni. Siirsi sen pois siitä pöydältä ja... Korkki jäi käteen, pullo ei. Ja levis muuten pirun kauas ne sirpaleet. Pullo oli vajaan kuukauen vanha, joten sitä ainetta oli paljon. Mulla kirveli jalkoja kun ei sitten iho ollu ihan ehjä. Mutta nyt meillä haisee tunkkasen hajun sijaan Prada, heti kun ulko-oven avaa, tuoksuu ihanalle. Idean saa varastaa ihan kuka haluaa.

Joku pyysi kuvia Hiposta, mutta niitä ei ole tullu kyllä paljoa otettua. Tuossa alla yks kuva YYA-sopimuksen toimimisesta meän perheessä.

Katoin sitten sillon yks ilta puoli kahteen sitä Taivaan tulia. Huono homma vaan ku ei tuu ku yks jakso enää. Mies kyllä jo vitsailee tai irvailee tästä nokka koneessa kiinni istumisesta. Itte katto Prison break (Pako)-sarjaa yks päivä ainaki 5 jaksoa. Laskin myös kattoneeni 5 jaksoa taivaita samana päivänä. Saa ihmetellä miks tiskivuori joskus vaan kohoaa.

Tuossa kun kävin Hipon kanssa iltalenkillä hokasin taas yhen tämän maan ihmeellisen tavan. Ei ole mikään harvinaisuus, että ihmiset työntää ostoksensa kaupasta kotiovelle saakka. Tuolla niitä ostoskärryjä on välillä ihan missä sattuu. Mää en ees kehtais tehä sellasta. Varsinkin kun lähikaupasta tuntuu olevan kiellettyä pukata ees autollensa asti.

Toinen kummallisuus on se, että useassa "virastossa" pääsee nopeata linjaa kiilaamaan toisetn jonottavien ihmisten ohi, kunhan maksaa extraa. Esim. tänään mies kävi uudistamassa auton rekisteröinnin ja maksoi extraa ja selvis hommasta alle kymppi minuutissa. Samoin on mm. viisumiin vaadittavan terveystarkastuksen kanssa. Sinne ne filippiinot ja inkkarit jä rannalle ruikuttaan kun "valkoinen" väki kiilaa eteen. Auton rekisteröinti oli muuten kuukauen myöhässä, sekin selvis tänään... Samalla piti maksaa kertyneet sakot pois. Ne saa selville netistä kattomalla. Naputtelee vaan rekkarinumeron ja avot. 4 sakkoa. Kaks samana päivänä lentokentältä, toinen aamulla miehelle, toinen illalla mulle ;) Mulle lisäks ylinopeussakko automaattikamerasta ja miehelle parkkisakko. Yhteensä muistaakseni jotain 700dhs = 145euroa. Täällä pääsee halvalla.

Ja asiasta kymmenenteen, kylläpä taas himottais olla kisaamassa siellä Suomessa kun on joka päivälle kasoittain kisoja. No, kerätkää te nyt niitä ilmaisia nollavoittoja vielä kun niitä on jaossa. Kesäkuun alusta tilanne muuttuu ;)

Ei kävelysauvoja terassille

Täsä sitä taas istutaan koneen eessä. Mutta kun tuo taivaan tulet on niin superb että vielä yks jakso ja vielä yks. Näkyy sauvakävely rantautuneen Kemijärvellekki. Baarin terassilla lukee kyltti: Ei kävelysauvoja terassille. Notta ei helepota univelat vielä huomennakaan.

Sain tänään hampaat kuntoon lopulta. Alkuvuojen aikana oon rampannu ehkä 4 kertaa samassa paikassa ja nyt vaihettiin lääkepaikka oikeeseen. Aina kun seleviää lekurista pois on sellanen voittajafiilis. Eikä käyny yhtään kipiää.

Taian alakaa oikiasti kirijottaa tällä tavala ku jotkut lukijat ei tätä välttämättä ymmärrä. Tosin itteeki ällöttää joskus lukia jottai murretta, joten unohettaan ainaki täysin.

Tänään saatiin myös vuokra-auto ja oma meni huoltoon! Jippii! Päästään mekin Kepan kanssa kumia polttaan. En muuten meinannu uskoa kun se auto toimitettiin pihaan 45 minsaa ennen aikojaan. Tässä maassahan mikään ei koskaan tapahu ajoissa.

Ja Kärpät otti ekan voiton Jokereista. Ei tartte Ninankaan repiä (taaskaan) Kärppä-tarraa auton takalasista. Jos ei siis vielä oo repiny.

Hintaeroista

Yks juttu tuli mieleen kun luin tuota Kodin kuvalehteä. Täällähän tulee luettua kaikki Suomessa ilmestyvät naisten lehet, paljon enempi ku Suomessa asuessa... Siinä oli juttu persoonallisesti pukeutuvista ihmisistä ja yhellä oli Crocs-kengät jalassa. Täällähän ne on kuuminta hottia, ainaki lähes kaikilla lapsilla on sellaset ja aikuisillakin niitä näkee. Lehessä luki niitten hinnaksi 50euroa! Täällä tuo Cayman-malli maksaa 125dhs=n. 26eur. Joten jos joku välttämättä haluaa sellaset kesäkengät halvemmalla, voin matkalaukussa (rinkassa) niitä kantaa. Nehän ei paina mitään. Kävin niitä viimeks eilen illalla kokeilemassa, mutta omaan makuun ne on tähän 40-kokoiseen koipeen kamalan leveät. Mutta harkinnassa ne vielä on.

Eilen illalla oli kotiäitin vapaailta. Siihen kuului pari tuntia ostarilla kävelyä, jäätelöä, vaatteitten sovittelua ja toteamista, että pitäis lopettaa se jäätelön syönti ja justiinsa!

Päivä ylitse muitten

Eilen lähettiin uusiksi ajelemaan. Kohteena oli Fujairah, intian valtameren rannalla oleva yksi emiraatti. Mikolla oli tarkoituksena snorklata siellä Snoopy islandilla 3 tuntia. Aikamme karttaa pyöriteltyämme ja reiteistä tapeltuamme päädyttiin ajamaan edellispäivätä tuttua tietä ja pysähdyttiin samalla siellä Sharjahin eläintarha/museolla. Kerttu herätettiin siellä pihalla ja ei menny herätys hukkaan. Neitin silmät suureni ja loisti kun näki livenä ne aasit, hepat, ankat, vuohet (tai mitä lienevät), lehmät, lampat ja kamelit. Varsinkin se yks perään määkivä lammas kiinnosti. Kierrettiin vaan nopeasti paikka läpi ja käytiin myös tien toisella puolella olevassa natural history museumissa. Elukkapuolella sai ottaa kuvia, mutta museon puolella kamerat kerättiin pois. Kerttu ja me muut myös tykättiin kovasti. Aikaa vaan ei ollu riittävästi. Nyt vaan jäi kummittelemaan tuo edelliseen viestiin tullu kommentti, että siellä eläimet olis lasien takana, tarkottaako se, että se kolmas rakennus, jossa ei käyty, olis sitten se varsinainen eläinpaikka? En saanu nimittäin miestä ajamaan sinne ollenkaan, oli kuulemma niin kiire.

Vihdoin päästiin taas matkaan ja pysähyttiin friday market-paikkaa, vaikka siellä on ns. markkinat muutenkin ku perjantaisin. Mattoja käytiin katteleen ja tingattiin alunperin 800dhs:n villamatto loppujen lopuksi hintaan 500dhs ja samaan hintaan oltais saatu vielä hieman pienempi samanlainen matto. Pyynnöistä huolimatta ei maksettu etukäteismaksua... Sanottiin, että tullaan tätä kautta takas ja sitte uusiks ihaileen niitä mattoja. Se oli tarkoitus.

Minä jatkoin kartanlukua ja mies ajoi. Maisemat oli mahtavat. Kunnon vuoristoa niin että korvissa humisi. Kurvattiin rantaan motelli/hotellille ja hokattiin, että se snorkkelivuokrapaikka oli kiinni. Luukulla lappu sanoi, että on niin paljon meduusoja meressä, että olkaa varovaisia. Käytiin syömässä ja pulikoitiin parisen tuntia, lopuksi vielä jäätelöt ja vähän virvokkeita. Kerttu oli onnessaan niiden kissojen ansiosta, joita se paikka kuhisi. Venäläiset hienostoporukat ajo niitä tiehensä ja Kerttu riemuitti.

Vähitellen lähettiin jatkamaan matkaa ja vaihettiin kuskia. Täällähän on nolla promillerajana, joten minä olin meistä kolmesta se ainut, joka pystyi ajamaan. Kerttua ei viitti vielä panna rattiin. Siitä se sitten lähti. Mies ei osaa lukea yhtään karttaa, eikä sitä se kiinnosta. Ajettiin ihan pieleen. Aikamme kurvailtuamme kysyttiin kolmelta eri ihmiseltä tietä ja neuvoja, missä oltiin. Yks jopa väitti meän olevn Omanissa, naapurimaassa, jonne ei pääse ilman passeja. Lopulta se Omanin raja tuli vastaan, oltiin ihan hukssa. UAE off road-kirjan perusteella ei päästy puusta pitkälle. Siinä sitten taas tietä kyseleen ja niitä neuvoja ei taas voinu soveltaa ollenkaan käytäntöön. Ei muuta ku uhkarohkeena pääteltiin, mikä on oikea tie ja se onneks oli. Ajettiin mm. yli kilsan pituisen tunnelin läpi. Ylhäällä vuoristossa oli taas mahtavat maisemat. Toki mun kamerasta oli jo akku loppunu aikaa sitten...

Mun valittema kotiin vievä tie oli sitten kirjan luupama nopea tie, muttei se 120km/h rajoitus ja autiomaa paljoa viihyttäny. Lapsi rupes marisemaan ja eväät oli loppu. Aurinko alko laskeen ja aattelin vaan, että mitä se Hipporukka siellä oven takana parkuu kotona. Sille uli kyllä pitkä päivä. Mutta niin tuli meillekki. 400 kilsaa näytti trippimittari, mutta mukavaa oli, kotmatkaa lukuunottamatta. Ei sitten siis ajettu enää sen mattopaikan ohi.

Sen verran oli paikat kipeänä istumisesta, että päätettiin jättää väliin vesipuistovierailu sekä Abu Dhabin lentokonekisat tältä viikolta. Meni tällä reissulla se 20 000 kilsaa auton mittaristakin rikki, johan se on vuojen vanha auto.

Täysin turha päivä

Olipa taas lomapäivä. Aamulla todettiin ikkunan eessä, ettei rannalle asiaa. Ilmassa taas hiekkaa ja kaikkea kisaa pienempää. Päätettiin lähteä Sharjahin eläintarhaan. Siitä olen kuullut pelkkää positiivista, toisin kuin Dubain eläintarhasta pelkkää negatiivista. Puolivälissä oltiin ja mies rupes puhuun, että kun täällä on näin paljon hiekkaa ja tuulta niin ne elukatki on varmaan jossain suojassa. Minä vakuuttelin, että mennään nyt vaan. Ajettuamme sen vajaat 100 kilsaa totesimme paikan olevan tiistaisin kiinni. Just joo. Näitä sattuu meille. Joku ehkä muistaa ne venemessut ja heppahyppykisat. Mainittakoon tässä välissä, että viime viikonloppuna yritettiin mennä Car boot sale -tapahtumaan. Auton tuulilasiin oli laitettu mainos tapahtumasta jo viikkoja aiemmin. Ei siellä mitään myyjäisiä ollu, mutta oli mainos seuraavan päivänä olevasta Golf-autojen rallikisasta. Mikko meni tohkeissaan seukki päivänä paikalle, arvaatte varmaan oliko siellä mitään...

Kurvatiin sitten sieltä autiomaasta Sharjahin keskustan kautta takaisin Dubaihin ja päätettiin mennä Moeen syömään ja kauppaan. Just siinä oikean liittymän kohalla joku runkkari ajoi kahta kaistaa ja mies siinä tööttäilee, jolloin minä tapani mukaan veän aurinkolippaa kasvojen suojaksi, ettei kukaan hokais eikä hävettäis niin paljoa. Kurvattiin sitten seuraavasta liittymästä ja palattiin siihen samaan risteykseen, josta oltiin ehkä nelisen tuntia sitten matka aloitettu. Totesin siinä, että onpa hyvä, että mun miehellä on niin hyvät hermot ja kärsivällisyyttä, olis jollain muulla voinu jo käämit palaa. No ne palo viimeistään siinä kun yritettiin parkkeerata valtamerilaivaa tuhansien autojen parkkihalliin, joka oli täynnä. Kouluista on lomaa, joten kaikki oli ostarilla. Eka paikasta ei oltais kukaan päästy ovien kautta ulos, naapuriautot oli parkkeerattu niin huonosti, ettei tilaa ollu. Seuraavasta paikasta piti lähteä pois, koska auton konepellille tippu katosta jotain ihme nesteitä. Kolmas paikka oli sopiva. Kotiin päästyämme todettiin päivän olleen täysn turha. Paitsi, että saatiin illalla haettua Kertun käsittämättömän hyvät kuvat. Terhi otti niitä kotonaan maanantaina ja jostain kummast syystä se sai Kertustakin muutaman naurukuvan. Yleensä se suunnilleen juoksee kameraa karkuun. Laitetaan tähä yks makupalaksi. Kuvaajana siis Karppisen Terhi.

Ja päätin muuten, että Suomeen lennetään vasta toukokuun ihan lopussa, joko vika tai tokavika päivä. Mennään suoraan kisoihin ja jos ei päästä sm-kisoihin, niin mitä sitten. Tällai saan lisäaikaa loman loppuun ja nään myös pk-sm-kisat Oulussa elokuussa. Ilmoittauduin muuten eilen illalla kuuteen kisaan. Kaikki samana viikonloppuna..

Pari kuvaa

Nyt kun tämä kuvahommakin näköjään toimii, tässä pari kuvaa eilisestä ukonilmasta. Samoin nopeasti otettu Kertun tosi nauravainen kuva. Niitä kun on niin helppo ottaa...

Oohlalaa happy hooligan!

Otsikon kanssa samanniminen kissa oli joskus 80-luvulla kova sana kissanäyttelyissä. Ja oohlalaa, meillä on netti. Ja se tuli ajallaan ja se toimii heti, miten yllättävää. Oltiin aamulla eka Terhillä valokuvattavana tai siis Kerttu oli ja sieltä puiston kautta kotiin. Kotona oli nettimiehet tehny työtä käskettyä ja nyt ollaan palattu takasin sivistyksen pariin. Mietittiin tuolla puistossa, että kohta mennään oikeasti Volvolle mankumaan jotain sponssikahveja tms. Oli nimittäin 10 Volvo xc 90:stä siinä puiston parkkiksella hienossa rivissä. Oli siellä toki välissä jokunen Mersu, Honda, Ford ja Wolkkari, kaikki maastureita. Huvittavannäkönen rivistö. Ja ne miesrukat kun ne menee sitten perheitten kakkosautoilla tai takseilla töihin. Täällä on kotirouva arvossaan. Meillä on kyllä mies lomalla ja se oli nettivahtina, enkä minä kulje nykyisin ku bussilla. Ollaan muutaman kerrannyt käyty bussilla ajeleen ja ei vi valittaa.

Me saatiin myös kuntosali tuonne alakertaan. Ei menny ku reilu kuukausi niin jopa valmistu. Sieltä löytyy 2 juoksumattoa, 2 kuntopyörää ja yks soutulaite. Lisäksi on käsipainot, jumppamatot ja sellannen iso hökötys, jossa pystyy tekeen neljä eri tyyppiä yhtäaikaa ehkä 8-10 eri liikettä. Ohjeitahan siellä ei ole, joten kaikesta en oo ihan satavarma.

Saunat ja uima-altaat ei sentään oo vielä valmiina. Ootellaan sellasia näkösuojia, ei haluta aiheuttaa enää yhtään enempää liikenneonnettomuuksia. Nykyisellä tahillahan täällä tapahtuu joka 36 tunnin välein yks kuolemaan johtava liikenneonnettomuus. Ja täällä on 2/3 kaikista ihmisistä miehiä. Siinä päivän tilastopläjäys.

Nyt kun täällä on asuttu jonkin aikaa, pystyy jo sanomaan, ketä tässä talossa asuu. Naapureina kummallaki puolella on brittejä, lapsettomia. Kuntosalilla tapasin yhen intialaisnaisen, jolla on samanikänen kakara ku meillä. Muutama muu lapsiperhe on nähty, ehkä jostain naapurimaasta. Hirveästi on sellasia perheettömiä, varmaan jonkun firman vuokraamassa asunnossa majailevia "bisnes"tyyppejä. Yks Bahraininkilvillä varustetun Porshen omistaja meinas heittäytyä hankalaksi kun oltiin kuulemma saatu sen autopaikka ja ei suostuttu sitä vaihtamaan. Ei se asia niin ollu. Me otettiin se, mikä saatiin. Ja on muuten vaikea parkkeerata siihen. Mutta kaikkeen tottuu.

Äsken jutskasin ton seinänaapurin kanssa parvekkeella. Tuli ihan yhtäkkiä sellanen hirvee ukonilma, ukkonen jyrisi ja tuli pari tippaa vettä. Taivas meni ihan synkäksi. Tempasin kameran ja menin kuvaamaan. Saman teki naapuri. Ne muuten soittaa ihan sairaan lujalla musiikkia aina iltasin. Tosin täällä on ihan hyvät seinäeristykset. Ovien alta mahtuu toki vaikka hiiri menemään. Olivat muuttaneet tänne nyt tammikuussa. Kirosi siinä, että mies lentää tänne ens yönä ja jotain muita sukulaisia myös. Tossa kelissä voi olla hankala tuo lentäminen.

Me ollaan muuten enää tunnin aikaeron päässä Suomesta, meillä on kello tunnin eessä. Asia tuli selväksi kun Ylesat vaihtui just YleX:stä johki ruottinkieliseen molotukseen. Josta tuliki mieleen, että meillähän näkyy sellanen Italian Pet tv. Siinä tulee noin puolet vuorokaudesta kaikkea lemmikkiohjelmaa ja toinen puolikas jotain olisko matkailua. Joka päivä ne esittää noin kolmen eri rodun esittelypätkiä, tähän mennessä on näkyny bortsuja, leonbergejä, huskyjä, shar peitä, nöffejä jne. Samoin melkein joka päivä tulee jotain koiranäyttelypätkiä ja messuja. Kerran näin paimennusta, kerran vesipelastusta ja kerran ihan pienen pätkän agilitya. Vepessä oli nöffit Italian maisemissa ja ne veti venettä, jossa oli 6 ihmistä. Samoin hukkuvan pelastuksessa oli renkaassa itse hukkuva ja 2 apuria, joten se koira yhteensä kolmea tyyppiä. Kuten Suomessa, koirat vei veneeseen tavaroita. Koirat myös kiipes veneeseen takaisin.

Kesämatkoja ei olla vielä varattu, suunnitelmissa olis lentää joskus 24.5 sinne suuntaan ja elokuussa takas. Jatkovuojestahan ei edelleenkään ole mitään tietoa. Helsingin vuokralainen irtisanoi ittensä, joten sekin ongelma pitäis ratkaista. Eikä me mitään mökin rakennuslupaa saatu, se oli vasta poikkeuslupa. Rakennuslupa on kuulemma eri juttu. En minä niistä mitään ymmärrä.

Mutta sen ymmärrän, että taas viime yönä olin unissani kisoissa, MM-kisoissa. En vaan muista siitä mitään, olinko ees oman koiran kanssa. Tosin yks yö seurustelin Toni Niemisen kanssa.. Ehä se johtuu siitä, ttä silläkin on Kerttu-niminen tyttö.

Kertusta puheenollen, se on nyt avannu sanaisen arkkunsa. Eilen juttua pukkas jo ihan kivasti ja sama meno jatku tänään. Se lukee lehtiä ja kirjoja aika äänekkäästi ja selittää. Oikeita sanoja tulee kakka, kukko, kukka, (H)ippo, (H)eppa, dino, kuu, ki(ss)a, koi(r)a. Suluissaolevat ei tuu. Lisäks aika hyvin alkaa jo toistamaan sanoja perässä ja yrittää sanoa niitä oikein. Ja mikä parasta, yöheräämiset on meillä historiaa. Nykyään ne on jo harvinaisia. Päiväunet kestää edelleen 2-3 tuntia, tosin ne on siirtyneet jo niin myöhään, että eilenkin herättiin vasta 18.00.

Mutta eiköhän tämä sepustus riitä. Rupean suunnittelemaan sitä Suomen reissua. Josko sais päätettyä meneekö Ruotsin kisoihin vai jääkö etelä-Suomen kisoihin stadi gameseihin tai sm-kisoihin asti? Mitä jos en saa sitä yhtä puuttuvaa nollaa? Totaalisella tauolla ollaan nyt oltu kohta 8 kk!!

Yritys hyvä kymmenen

Tämä osa tekstistä on kirjoitettu oikeasti eilen, mutta koska nettikahvilan netti oli rikki ja kerkesin jo tilata kaakaon, kirjoitin silti.
Viikonloppu meni taas vilauksessa. Meän perhettä ei ainakaan voi syyttää yrityksen puutteesta. Yritettiin nimittäin mennä 2 kertaa venemessuille lauantaina. Eka mentiin aamupäivällä joskus yhentoista aikaan ja se aukes vasta kolmelta. Mentiin sitten marinaan kahville. Kerttua yritettiin laittaa yli kaks tuntia nukkumaan päivällä, kunnes se keksi kivan leikin. Taittoi patjansa, istui taitoksen päällä ja rummutti jaloillaan sängynpohjaa. Ruokaki valmistu siinä välillä ja otin Kepan sängystä ja käytiin syömässä ja taas jatkettiin yrittämistä. Vihdoin se uni tuli, mutta tuli samalla kyllä enkat, sellaset 3 tuntia meni neitin nukahtamiseen.
Illalla yritettiin taas venemessuille. Joka tie oli niin tukossa, että ei mitään järkeä. Kaikki muutkin hokas viimeisenä päivänä saman asian. Olis pitäny mennä taksilla. Auton olis voinu viiä kauempana oleville parkkiksille ja mennä shuttle bussilla tapahtumapaikalle, muttei meän lasta kuulemma viiä shuttle bussiin. Sanoi isi. Kun ei niistä kuskeista tiiä, miten ne ajaa.
Olin kattonu Emirates today-lehestä, että arabian rancheilla on esteratsastuskisat 8-11 pm. Lähettiin siis sitä kohti. Kun sinne asti päästiin paikka oli ihan autio. Esteet kyllä löyty, koska ne oli niin hienosti valaistulla kentällä, mutta ketään muita ei ollu mailla halmeilla. Kysyttiin porttivahilta, että onko täällä tänään jotain? Voi madam, ne loppu jo viieltä.
Onneks siinä välissä hokattiin (tai siis kummi ja mummo ja mummon sisko) hokas, että nyt on Kertun nimipäivä. Auton nokka kurvattiin greensin ostarin jäätelöbariin. Se sentään oli auki ja isot annokset vetästiin kupoliin. Kerttu sai oman annoksensa, mutta se ei ole vielä äitinsä jäätelönsyontitaitoja perinyt (tahti on vähintään puoli litraa tunnissa) joten isin piti vähän auttaa.
Kotona tarkistin lehestä ja minä olin oikeassa, lehti väärässä. Pitäs tehä valitus, mutta eipä ole tapana.
Eilen illalla taas harrastin kotoista oloa kuuntelemalla vaalituloksia telkusta ylen radiokanavalta. Luksusta sanoisin. Oma ehokas pääsi läpi, tosin se ei ollu yllätys, toisin kuin Juha Mieto ja Marko Asel. Onhan siellä toki varmaan muitakin heppoisin perustein ja kyllä kai nekin jotain osaa kansaa edustaa.
Isi sitten lähti vuojen ekalle työreissulle. Sanoin sille, ettei ollenkaan olis pahitteeksi jos se kävis useammin jossain. Saatais olla enempi "akkaporukalla". Siis minä, Kepa ja Hippo. Eihän sitä tiiä, vaikka bileet pietettäis. Soitti jo päässeesä perille Budabestiin ja ekana oli suunnitelmissa takin osto, oli kuulemma pirun kylymää.
Oon yrittäny opettaa Kepalle dvd:n kattelua, mutta ei se opi. Tomi traktori lainattiin Aapolta ja Ellalta ja minä osaan itte kyllä ne kaikki jaksot jo ulkoa, ne on oikeasti hyviä, mutta miten tuon tytön sais oppimaan hyvän päälle. Ite ollaan vahattu Kepa päikkäreitten aikaan elokuvia ihan tarpeeksi. Kävi dvd-myyjä ekaa kertaa meillä pimpottamassa, mietittiinki jo, että kauanko menee, että löytävät tiensä kerrostaloihin. Ostettiin 16 elokuvaa, maksettiin niistä jotain 150dhs, eli noin 2 euroa kappale. Ihan laillisia kopioitten kopioita... Ainaki Blood diamond toimi kohtuullisesti. Oli muuten ihan tautisen hyvä elokuva, ellei paras ikinä näkemäni, vaikkakin hillittömän raaka. Uskaltaakohan sitä koskaan enää ostaa timantteja? Ihan niinku niitä olis joskus ostellu.
Tänään oltiin aamulla puistossa suomilasten kanssa ja päikkyjen jälkeen suunnistin teollisuusalueelle antiikki museoon, joka on sellanen kaiken tavaran kauppa. En oo siellä koskaan käyny, mutta mulla oli niien käyntikortti mukana, jossa oli kartta. Yritin löytää perille sellasen tunnin verran. Arvata saattaa, löysinkö sinne ikinä. Tästä suivaantuneena kurvasin yhen ostarin pihaan, jonne kerran yritin Mikkoa saaha parkkeeraamaan, muttei se suostunu. Näytti kuulemma vaaralliselta paikalta. Nyt menin sinne Kepan kanssa. Muita naisia ei asiakkaana näkyny. Vaikka se oli ihan syrjässä se ostari, hinnoissa se ei näkyny. Ostin sellasen prinsessamekon Kepalle ja jotain muuta pientä. Pikkusen alko hiostaan kun raksamiehet kyyläs ja sen tunsi. Kyylää ne kyllä meillä kotipihallaki ja se oikein oksettaa, mutta pakko siellä on kävellä.
Josta päästiinki sujuvasti meän talon valmistumiseen, siis sen talon, jossa on asuttu jo kai kuukausi. Pihalle on nyt laitettu autokatokset ja kuntosalin lattia on päällystetty laminaatilla. Laitteet puuttuu sieltä sekä leikkihuoneesta. Uima-altaissa on vettä, joak on likaista ja pohjat on täynnä hiekkaa. Saunomaan ei vielä pääse. Yks päivä ne sentään kävi kyselemässä, että onko lapsia ja minkäikäisiä. Olis pitäny valehella ja reippaasti, mutten tajunnu.
Ja tästä päästiin sujuvasti siihen, että ollaan saatu mökille rakennuslupa. 25 neliötä sanamökki. Tosi tilava, mutta enempää ei saa rakentaa. Luultavasti saatais kesäksi pystyyn.

Tämä osa oikeasti on siis tätä päivää, tiistait. Ollaan vietetty kansainvälistä päivää. Aamulla soitin entiselle naapurille, slovakkinainen, jolla pakistanilaismies ja sovittiin rannalle menosta. Siellä oltiin reilu tunti, välissä päikyt kotona ja taas leikkiä saman aamuseuran kanssa meillä. Meno yltyi aika rajuksi välillä, koska kaks 1,5 vuotiasta talossa ei hyvää seuraa. Kerttukin osaa jo pitää puolian, eikä niin vain anna tavaroitaan muille. Samalla vertailtiin kotimaiden oloja ja aika hurjalta tuntui slovakkin korruptiosysteemi. Synnyttämäänkin kun menee kannattaa maksaa hoitajille ja lääkäreille vähän sivusta niin sa parempaa palvelua.

Josta tulikin mieleeni, että viime yönä syntyi Kepalle uusi kaveri. Monika-kummitäti pyöräytti pojan! Koot tiedän, mutten paljon muuta. Yliajallehan se meni niin monta päivää, etten laskuissa mukana pysynyt, mutta kyllä ne aina jollain keinolla ulos kaivetaan.

Rööriroopet hommissa

Nettikahvilassa taas... Ehkä kolme päivää sitten keitin riisiä ja polin sen pohjaan. Joo, riisin voi polttaa pohjaan jos lähtee kesken keiton suihkuun. Laitoin kattilan likoamaan ja kaadoin sen vessanpönttön, joka meni tietysti tukkoon. Vesi nousi ihan ylös asti ja laskeutui hitaasti. Sama tapahtui monta kertaa peräkkäin. Unohin asian ja aattelin, että antaa ajan kulua. Tänään ovikello so ja securitymies kysyy, että onko meillä pöntöt tukossa? Mina että ei, mutta kokeillaan. Oho, on se tukossa ja niin näköjään kaks muutakin pönttöä meän asunnossa. Meillähän on siis 3 vessaa meän kolmiossa, jokaiselle oma. Miekkonen sanoi, että kun meän kohalta alaspäin kaikilla on pöntöt tukossa, asutaanhan me kymppikerroksessa. No hups alko posket kuumottaan. Sedät haki jotain työkaluja ja minä mietin, että ketä syyttäis niistä riiseistä. Jos laittais meidin syyksi (meillähän ei mitään meidiä eli apulaista ole eikä tule) tai jos syyttäis miestä (jota en ikinä sais tyhjentämään riisikattilaan ees roskikseen). Aattelin katto, mitä ne sanoo ennenku paljastan syyllisen. Hirvee pulina ja kolina kuulu ja sanoivat, että nyt on kunnossa. Ei ne siis kai mitään riisiä löytäny tai jostain muusta syystä pääsin pälkähästä. Samalla saatiin hoidettua kaikki muutkin vikakohat: ulko-ovi pitää joka kerta paiskata lujaa kiinni, että se yleensä menee kiinni, ei tartte enää. Parvekkeen ovi ei ole koskaan menny lukkoon, nyt menee. Yhestä vessasta puuttuu noin neliömetrin kokoinen levy marmoria, se on kuulemma nyt tulossa ja vessanpönttöjen kannet pysyy nyt ihan hyvin paikoillaan. Että se siitä taas.

Täällä alkaa taas viihtyä vähän kai liiankin hyvin. Yks päivä kun kuuntelin taas radiota telkkarin kautta, siis yleä, oikein ällistyin kun sieltä tuli ylex:n ohjelmaa. Lempiradiokanavan ohjelmaa tulee useita tunteja päivässä, ennen kuin alkaa ruotsinkielinen ohjelma. Pitäis laittaa jonnekki toivetta menemään, että laittaisivat vaan lisää sitä suosikkia. Ehkä tämä alkaa oikeasti tuntua jo paljon paremmalta paikalta elää kun osaa ajaa autolla useampaan paikkaan, ilman montaa uusintayritystä, on tutustunut varmaan viiteen kymmeneen suomalaiseen ainan ja Suomesta palattaessa ei Dubai enää ala masentaa vaan tänne palaa mielellään. Vielä jos tänne sais tota koiraharrastusta. Eivät ole perhana vastanneet sieltä uuesta paikasta mitään. Laskin, että kymmenen viikkoa aikaa enää ekoihin kisoihin ja sinne mennään ihan pystymettästä. No tuurilla vaan.

Täällä elämä on paljon sosiaalisempaa kuin Suomessa oli. Se johtuu siitä, että kun täällä lähes kaikissa muissakin perheissä on kotiäiti, joka hoitaa lapset ja kodin, niin on aikaa tapailla toisiaan ja kyläillä. Melkein joka päivä sitä on jonkun luona tai joku on kylässä. Naistenlehtiäkin pyörii joka nurkissa ihan vaivaksi asti, vaikkei niitä mistään tilaakaan. Koskaan en oo niin paljoa Me naisia, Annoja, Kodin kuvalehtiä ja muita lukenu kuin nyt ulkomailla. Hassua. Miehenkin yöpöytä pursuaa Annoja. Toin sille myös Erä-lehtiä, mutta ennen ku ehin miään sanoa, sillä oli uus seittemän päivää hyppysissä.

Jää niin paljon kaikkea kirjoittamatta kun ei kerkiä ajatella. Neiti istuu tuossa vieressä köytettynä vankituoliinsa ja repii papereita. Osaa se sanoa jo Ippo. Kolme yötä se nukkui omassa huoneessaankin yksin kun siirsin vaan yks päivä sen sängyn sinne. Takaisin se raahattiin syvällisen keskustelun jälkeen isän kanssa, koska tulimme siihen tulokseen, että kaikille on helpompaa kun nukutaan näköetäisyydellä. Ja niin se vaan okeasti on. Kyllä se kerkiää vielä joskus omaankin huoneeseen.

Mies lähtee viikon päästä työmatkalle en muista minne. Saa mennäkki vähäks aikaa pois jaloista. Saahaan Kepan kanssa kurvailla niin paljon ku sielu sietää. Ja sehän sietää. Toukokuun alkupuolella se menee Suomeen viikoksi ja väläytteli idean, että jos lähttäis mukaan ja jäätäis siltä reissulta jo Suomeen. Meillehän se sopii, mutta luulen, että se idea haudattiin jo alkuunsa kun laskettiin, että oltais erossa sitten 2 kuukautta putkeen.

Hanna-Mari muuten: laitoin sulle tekstaria sun kai vanhaan numeroon josku ehkä 3 kuukautta sitte, mutta meni varmaan johki bittiavaruuteen. Laitappa sähköpostia kun kerran oot äippälomalla. En kyllä ole paljoa muillekaan vastaillu kun ei ole sitä....

Ei vieläkään nettiä

Täällä kamelimaassa tippuu ihan sivistyksen parista kyllä pois. Taas ollaan nettikahvilassa, mutta ei tuo nopeus ole sitä luokkaa, että sitä idolsia sais ladattua. Paska! Pakko kai mennä jonnekki kylään koneen kanssa, että sais ittensä takasi kartalle. Sanoivat nettihommasa, että ehkä kuukauen päästä saahaan meän taloon netti. Just joo.

Pari päivää olin ilman puhelinta. Täällähän on nuo pre-paid-systeemit kännyissä. Tulihan sieltä joskus tekstari, että tule uudistamaan se vuosimaksu, mutta unohin täysin sen. Sitte yks päivä ei vaan enää voinu soitta eikä laittaa viestejä. Kahen päivän kuluttua saatiin aikaiseksi marssia Carrefourin tiskille asiaa selvittään. Arvelin jo menettäväni sen saman numeron, mutta ei. Piti vaan ladata sen vuosimaksun verran (100dhs eli noin 22eur) puheaikaa ja se hävin samantien tililtä. Parin tunnin päästä puhelin toimi taas. Nou hätä enää.

Huomenna meillä on äänestyspäivä, siis eduskuntavaaleista tai jotkut vaalit kummiski. Äänestämään mennään tottakai. Pitää vilasta netistä ehokkaat, ettei tartte paikan päällä arpoa. Uskoisin, että kuulutan johki Helsingin vaalipiiriin... Valitaan sieltä joku vihreä nainen. Nuori. Ihan jo kokemuksen vuoksi tarttee mennä äänestämään.

Ja nyt heräs Kepa. Johan se puoli tuntia nukkuki. Täällä soi niin lujaa tuo musiikki, etten minäkään täällä nukkuis.

Nörttien maailmassa

Joo, ei ois tätä päivää uskonu tulevan, mutta tuli se. Vähän pohjustuksena, ne muuttomiehet tuli sitten ehkä tunnin myöhässä, pakkasivat kaikki tavarat ja uuessa kodissa oltiin laatikkojen keskellä joskus ysiltä illalla. Pari viikkoa melkein ollaan nyt oltu uuessa kodissa, mutta netti ei ole vielä saapunut. Joten. Olen nettikahvilassa oman tietsikan kanssa. Äärimmäisessä hädässä kaikki keinot on sallittuja. No ei tää mikään hätä, mutta meneehän se päivä näinkin, että ensin uuvuttaa ittensä ja lapsensa shoppailulla ja kun lapsi simahtaa käryihin, mennään kahvilaan, jossa on langaton netti ja kaivetaan se kone sieltä kärryjen alta. Kuppi kuumaa tuossa vieressä. Ei hassumpaa ollenkaan.

Uusi koti piti olla eilen ihan valmis, mutta käytävät on täynnä rakennuspölyä, uima-altaassa ei oo vettä, leikkihuone ja kuntosali ammottaa tyhjyyttään. No kunhan ennen kesää olis valmina, vois sen saunan käyä korkkaamassa. Kuntosalille ei olis mitään asiaa muutenkaan vielä, on tämä räkätauti kestäny sen pari viikkoa kohta. Räkää ei onneks enää paljoa tuu, jos jotain kiinnostaa. Uuen kodin ympäristö on sitä luokkaa, että ymmärrän ehkä paremmin nyt niitä tsunamin tai maanjärstyksen uhreja, jotka kaivaa tavaroitaan esiin jostain luonnonmullistuksen alta. Vihreetä ei meän asuinalueella ole ollenkaan ja hiekkaa pöllyää. Hipolla on lievästi vaikeuksia kusemisen kanssa. Eihän hiekkaan voi lirutella, ei siellä ole ku työmiesten hajuja. Mennään aina välillä greensin puolelle kuselle. Löytyi muuten greensistä Hipolle eka leikkikaverikin, sellanen oisko joku kokkerinnäkönen, eläinkaupasta ostettu narttupentu. Jos uskaltais, nii vois käyä vilasemassa niitä eläinkauppoja, missä oikeasti myyään niitä koiria.

Abu Dhabissakin käytiin, kun ei ikinä missään käyä. Mukavannäköinen paikka. Oli lauantai ja vähän arvelen, että siellä on kai erilai nämä viikonloput ku täällä tai sitten siellä vaan on aina niin hiljaista. Ei mitään ruuhkia, paikka näytti suht valmiilta kaupungilta ja rannalla kilometreittän kävelykatuja. Kaikki siis ihan toista, mitä Dubaissa.

Tenniskisat on vielä menossa ja siellä käytiin Kertun kanssa maanantaina ja springsin entisen slovakkinaapurin kanssa tiistaina. Mikkohan ei koskaan päässy töistä ajoissa maanantaina, joten oltiin yksisteen siellä. Tiistaiksi tuli ne kaverit, mutta ei niitä kyllä paljoa tennis kiinnostanu. Minä yritin, että jos mentäis tuonne kattoon sitä Niemisen Jarkon peliä ja yritettiin me kyllä, mutta se "Saddamiksi" kutsuttu 1,5 v slovakki-pakistanilaispoika ei sitten halunnu olla paikoillaan. Oltiin lähinnä leikkialueella ja syötettiin ankkoja. Käytiin kyllä Kertun kanssa kattoon ihan riittävästi niitä pelejä ja vituiksihan ne meni. Venäläiset hyppi riemuissaan. Niin hyppi ne suomalaislapsetkin, joille annoin ne mun 2 lippua kun lähin pelipaikalta pois. Kysyin niiltä, että onko niillä lippuja ja ne selittään, että ei oo ku ne on loppuunmyyty. Annoin ne liput ja lapset tohkeissaan selittään lippuluukulla anovalle isälleen, että me saatiin kaks lippua. Sen verran kulutin ite niitä lippuja, että voin sanoa livenä nähneeni Nadalin kentällä. Se on komein tenniksenpelaaja, mitä on olemassa.

Ilokseni huomasin, että Kirkkiksellä on lisätty 2 kisaa stadi gamesviikonlopun perjantaille. Joku on tainnu kuulla mun valitukset, kun ei ole kisoja riittävästi. Nyt on sitten 6 kisaa ennen sm-ilmon päättymistä, joista 3 on perusrataa, joista yhen pitäis onnistua. Aina tämän todetessani muistan, että pitäis kai kysyä jo niitä reenimahiksia täältäpäin. Tässä kuussa pitäis aueta sen uuen reenipaikan, pitäis vaan laittaa sinne postia ja kysyä tarkemmin. Onhan tässä 3 kuukautta aikaa. Koira ei kyllä ole missään kunnossa.

Mutta hengissä siis ollaan!