Päivä ylitse muitten

Eilen lähettiin uusiksi ajelemaan. Kohteena oli Fujairah, intian valtameren rannalla oleva yksi emiraatti. Mikolla oli tarkoituksena snorklata siellä Snoopy islandilla 3 tuntia. Aikamme karttaa pyöriteltyämme ja reiteistä tapeltuamme päädyttiin ajamaan edellispäivätä tuttua tietä ja pysähdyttiin samalla siellä Sharjahin eläintarha/museolla. Kerttu herätettiin siellä pihalla ja ei menny herätys hukkaan. Neitin silmät suureni ja loisti kun näki livenä ne aasit, hepat, ankat, vuohet (tai mitä lienevät), lehmät, lampat ja kamelit. Varsinkin se yks perään määkivä lammas kiinnosti. Kierrettiin vaan nopeasti paikka läpi ja käytiin myös tien toisella puolella olevassa natural history museumissa. Elukkapuolella sai ottaa kuvia, mutta museon puolella kamerat kerättiin pois. Kerttu ja me muut myös tykättiin kovasti. Aikaa vaan ei ollu riittävästi. Nyt vaan jäi kummittelemaan tuo edelliseen viestiin tullu kommentti, että siellä eläimet olis lasien takana, tarkottaako se, että se kolmas rakennus, jossa ei käyty, olis sitten se varsinainen eläinpaikka? En saanu nimittäin miestä ajamaan sinne ollenkaan, oli kuulemma niin kiire.

Vihdoin päästiin taas matkaan ja pysähyttiin friday market-paikkaa, vaikka siellä on ns. markkinat muutenkin ku perjantaisin. Mattoja käytiin katteleen ja tingattiin alunperin 800dhs:n villamatto loppujen lopuksi hintaan 500dhs ja samaan hintaan oltais saatu vielä hieman pienempi samanlainen matto. Pyynnöistä huolimatta ei maksettu etukäteismaksua... Sanottiin, että tullaan tätä kautta takas ja sitte uusiks ihaileen niitä mattoja. Se oli tarkoitus.

Minä jatkoin kartanlukua ja mies ajoi. Maisemat oli mahtavat. Kunnon vuoristoa niin että korvissa humisi. Kurvattiin rantaan motelli/hotellille ja hokattiin, että se snorkkelivuokrapaikka oli kiinni. Luukulla lappu sanoi, että on niin paljon meduusoja meressä, että olkaa varovaisia. Käytiin syömässä ja pulikoitiin parisen tuntia, lopuksi vielä jäätelöt ja vähän virvokkeita. Kerttu oli onnessaan niiden kissojen ansiosta, joita se paikka kuhisi. Venäläiset hienostoporukat ajo niitä tiehensä ja Kerttu riemuitti.

Vähitellen lähettiin jatkamaan matkaa ja vaihettiin kuskia. Täällähän on nolla promillerajana, joten minä olin meistä kolmesta se ainut, joka pystyi ajamaan. Kerttua ei viitti vielä panna rattiin. Siitä se sitten lähti. Mies ei osaa lukea yhtään karttaa, eikä sitä se kiinnosta. Ajettiin ihan pieleen. Aikamme kurvailtuamme kysyttiin kolmelta eri ihmiseltä tietä ja neuvoja, missä oltiin. Yks jopa väitti meän olevn Omanissa, naapurimaassa, jonne ei pääse ilman passeja. Lopulta se Omanin raja tuli vastaan, oltiin ihan hukssa. UAE off road-kirjan perusteella ei päästy puusta pitkälle. Siinä sitten taas tietä kyseleen ja niitä neuvoja ei taas voinu soveltaa ollenkaan käytäntöön. Ei muuta ku uhkarohkeena pääteltiin, mikä on oikea tie ja se onneks oli. Ajettiin mm. yli kilsan pituisen tunnelin läpi. Ylhäällä vuoristossa oli taas mahtavat maisemat. Toki mun kamerasta oli jo akku loppunu aikaa sitten...

Mun valittema kotiin vievä tie oli sitten kirjan luupama nopea tie, muttei se 120km/h rajoitus ja autiomaa paljoa viihyttäny. Lapsi rupes marisemaan ja eväät oli loppu. Aurinko alko laskeen ja aattelin vaan, että mitä se Hipporukka siellä oven takana parkuu kotona. Sille uli kyllä pitkä päivä. Mutta niin tuli meillekki. 400 kilsaa näytti trippimittari, mutta mukavaa oli, kotmatkaa lukuunottamatta. Ei sitten siis ajettu enää sen mattopaikan ohi.

Sen verran oli paikat kipeänä istumisesta, että päätettiin jättää väliin vesipuistovierailu sekä Abu Dhabin lentokonekisat tältä viikolta. Meni tällä reissulla se 20 000 kilsaa auton mittaristakin rikki, johan se on vuojen vanha auto.