lauantaina, huhtikuuta 28, 2007

Ei sittenkään Istambulin kautta


Ettei sitten lennetä sillä Turkish airlinesillä. Olishan se ollu liian halpaa. Ne vastas, ettei voi ottaa eläimiä välille Dubai-Istambuli ollenkaan konetyypin johdosta. Ei tietenkään!

Tällä hetkellä olis sitten kiikarissa vakavasti se Dubai-Moskova-Hampuri-Helsinki. Jausaa. Minähän tykkään matkustamisesta... Pääasia, että keretään ajoissa sinne stadi gamesiin kisaamaan.

Laitoin eilen kysymyksen agilityliitolle rokotusasioista. Netissä lukee, että koira, joka tulee ulkomailta tulee rokottaa rabiesta vastaan vähintään 30vrk ennen kisoja. Varmistelen, että lasketaanko meät ulkomailta tuleviksi. Käytännössähän me tullaan ulkomailta. En löytäny ihan meän kohalle sopivia sääntöjä netistä.

Varasin juhannukseksi majoituksen Rokualta. Jos pääsis monen monen vuojen jälkeen sinne juhannuskisoihin. Ainahan sen voi peruuttaa, jos mieli tekeekin Turkuun. No ei vaiskaan, eihän Turkuun voi koskaan tehä mieli. Samoin aattelin ilmoittaa Hipon Rovaniemen lauantaikisoihin kesäkuussa. Lisäksi olis vielä ne Gällivaaran kisat kesäkuun lopussa. Jos sitten suunnattaisiin juna kohti etelää ja oltais siellä alokuun alkuun, eli siihen, kun saahaan mies nousemaan takas Dubain koneeseen. Muistin myös laittaa telttakyselyn agirotuun. Meinaan vakavissaan olla Kepan kanssa telttailemassa.

Oltiin tässä viime torstaina rannalla isommalla porukalla ja puhuttiin aiheesta ajan kuluttaminen Dubaissa. Totesin, etten enää kehtaa mainita kotona töistä raahautuvalle miehelle, kuinka oltiin taas tänään rannalla uiskentelemassa tai käytiin ravintolassa syömässä. Jälkimmäistä en kyllä visukinttuisena ihmisenä tee kuin harvoin. Samaa ne muut myöntelivät, että kivaa tuntuu olevan. Lisämausteena on kyllä ne lähes kaikille koittavat Suomen lennot. Mutta kelit on kyllä nyt niin mainiot. Joka päivä paistaa aurinko ja lämpöä vajaat 40 astetta. Merivesi on niin lämmintä, että melkein ällöttää. Ällöttävää siellä on kyllä ne meduusat, joita aamulla on aika harvassa, mutta muutaman tunnin päästä voi olla kymmenen metrin säteellä kymmenen kipaletta. Muutenkin ällöän kaikkia mereneläviä. Ne kuulemma polttaa jos niihin koskee, mutta eilen näin kun joku inkkari otti käteensä sellasen kirkkaanvärisen, eikä se ainakaan huutanu. Otin kuvia kännyllä, mutta koska en omista sellasta ohjelmaa, että voisin niitä tähän laittaa jäämme oottamaan sitä ohjelmaa ;) Yksinkertaista.

Eilen käytiin ekaa kertaa Mazaya centerissä. Tarvittais uusia huonekaluja. Hipon syömä sohva ei enää innosta ja kuolleen mummovainaan ruokapöytä lentää kohta tuosta parvekkeen kaiteen yli. Ei tartte hermostua, en oikeasti tarkoita sitä! Mattoja samoin pitäis hankkia, mutten jaksa niitä kyllä enää yhtään enempää pestäväksi. Kiitos Hipon. Ei sitten löyetty sieltäkään yhtään mitään. Ajeltiin samalla Satwaan kiertelemään. En suosittele ainakaan viikonloppuiltaisin. Paikka kuhisee kaikkia tummaihoisia, joita vastaan mulla ei ole mitään, mutta liika on liikaa. Paikka on ku jostain kehitysmaasta ja kaukana ei ollu, että olis ruvennu pelottaan. Pakolla sain miehen raahattua muutaman sadan metrin niitä kadunpätkiä. Kävin kolmessa neljässä eläinkaupassa tutkailemassa, mitä siellä oli. Siitä tuli kyllä pahalle päälle, mutta piti silti mennä. Niissä myytiin melkein kaikissa kaloja, lintuja, kaneja, hiiriä sekä kilppareita. Kaloilla oli likaset akvaariot, linnuilla liian vähän tilaa, kaneilla ritilät alla eikä kaikilla ollu vettä. Osalla linnuista nokat oli ihan solmussa. Myyjät tuli kysyyn, että madam do you need help? Ei ollu kaukana, etten vastannu, että no, but the animals need help. Ei tartte uusiksi mennä. Onneks täällä on ihan siistiäkin elukkakauppoja.

Paluumatkalla piti päästä vessaan. Mentiin huoltikselle ja mies meni vessaan. Minä ostelin Kepan kanssa jätskejä. Näin ku mies tuli veskistä pois ja sanoi myyjälle, että terrible, terrible. Aattelin, että mitä kamalaa siellä voi olla. Mies sanoi, että nyt lähetään ja minä jäin vielä maksamaan Kepan tikkaria. Myyjä meni veskiin ja tuli pois ja sanoi seuraavalle menijälle, että it´s closed. Myyjä ei näyttäny kauheen onnelliselta. Maksoin tikkarin ja menin ulos ja kysyin, mitä siellä oli käyny. Veski oli ollu niin likanen, ettei sinne voinu istua, mutta pakko siellä oli käydä. En nyt viitti ihan kaikkea kertoa, mutta loppumatkan nauroin kippurassa niitä myyjän kommentteja.

Ei kommentteja: