Voiko oksennustauti tarttua skypelinjoja pitkin? Luulen, että voi. Just puhuttiin Mouhijärven suurruhtinaskuntaan skypellä tässä yks päivä ja hehkutin, kun meillä ei koskaan ole ollu niitten kohtaamaa yrjötautia. Seuraavan yönä, eli toissayönä neiti rupes jutteleen ihan itekseen. Sitten kuulu jotain epäilyttävää. Mies nousi ylös ja sanoin, että laitappa valot päälle kun tuntuu, että neiti yrjös. Siellähän sitä oli. Jotain ruskeaa ruuan tapaista tavaraa. Neiti vaan totes, että: "Oho". Vaihettiin lakanat ja peitot ja käytiin pikasuihkussa ja laitettiin uusiks nukkuun. Kohta sama homma, nyt tuli vaan jotain vaahon tapaista. Sitten jatkettiin unia aamuun asti. Edellisiltana Kettu oli jotenkin ihan outo. Kaikki oli huonosti eikä ruoka maistunu koko päivänä. Eihän se koskaan maistu, ei o yhtään tullu vanhempiinsa. Seuraavan päivän kaikki jutut peruttiin.
Tauti tuli yhtä nopeasti ku lähtiki. Ja me lähettiin Moeen bussilla, kun ei ollu autoa, koska se oli edelleen huollossa. Takaisin tullessa ootettiin bussia 65 minuuttia! Sinä aikana meni hermot sekä 2 bussia väärään suuntaan. Kerttu oppi varmaan uuen lauseen, jota toistelin useamman kerran ääneen: "Aiti on niin vihainen, että saattaa kohta tappaa jonkun." Lämpöä olis ellaset vajaat 40 astetta, eikä auringonsuojaa. Vesi oli jo loppu ja ei ollu kaukana, että oltais hypätty taksiin. Mutta kun on kerran julkinen liikenne, niin käytetään sitä ja vähennetään ilmastonmuutosta ees vähän. Oikea bussi viimein tuli ja tokaisin kuskille, että ollaan ootettu sua 65 minsaa. Toivottavasti kaikki muutkin kuuli. Päättärillä totesin Kertun olleen todella suvaitsevainen ja kärsivällinen ja ostin sille tapojani vastaisesti Pandan lakupatukan. Niitähän saa tuosta lähikaupasta. Kotona laitoin Kepan koisimaan ja kirjoitin heti haisevan valituksen bussiyhtiölle. En koskaan tee valituksia, mutta nyt oli aihetta.
Tänään piti aamulla lähtä hakemaan sitä autoa. Soitin taksia ja vastasivat, että tunti menee, kaikki on fully booked, madam. Menin alakertaan ja selitin securitymiekkoselle, että koitin saaha taksia, muttei sitä saa, että taian mennä tuon turvaistuimen kanssa tuonne tien varrelle oottaan ja yritän saaha lennosta taksin. Mies ei oikein ymmärtäny ja kysyi vaan, että haluatko taksin, madam? Joo, minä selitin uusiksi, ettei niitä saa. Se meni takapihalle ja tuli 5 minsan päästä takas vastaten, että kohta tulee. Oli huitonu sieltä lennosta jonku taksin. Jotenki kertoo täkäläisestä kulttuurista, että Kertun turvaistuin laitettiin ihan spontaanisti takakonttiin. No eipä kulu aikaa sen laittamiseen.
Kuski oli Sudanista, tummaaki tummempi. Eessä oli pitkä matka, ehkä 20 kilsaa, joten juteltiin siinä pitkä tovi. Oli tullu 2 kk sitten Dubaihin, huih. Aattelin heti, että onkohan sillä koskaan ennen ollu ees ajokorttia, ja olikohan nytkään. Ehkä se vähäinen Dubaissaolo vaikutti siihen, että oli kyllä Dubain rauhallisin kuski, ei mittää hötkyilyjä. Kerto, kuinka heillä oli ollu/oli menossa sisällissota ja arabit valtaa senkin maan. Maasta on tosi vaikeeta päästä pois, jos et ole käyny armeijaa ja ollu sodassa 3 vuotta. Hiukka meni välillä huonon kuulon puolelle nuo jutut, mutta suurin piirtein ymmärsin. Monet on kuulemma menneet Suomeen, Australiaan tai esim. Ranskaan. Oli sekin mies laittanu papereitaan vaikka mihinpäin maailmaa, muttei muualle ollu päässy kuin Saudeihin. Kysyin, kauanko aikoo olla tässä maassa, vastasi, että lähtee vaikka huomenna, jos pääsee muualle. Helppo kuvitella. Työtä on 7 päivää viikossa, 12 tuntia päivässä, jos oot sairaana, palkkaa ei tule ja lomia ei ole. Annoin neuvoksi, että lennät vaan maahan, jonne et tartte viisumia ja haet turvapaikkaa, mullahan on paljon kokemusta näistä asioista.. Parempi silti olla ees tässä maassa orjana ku omassa maassa ja pelätä sotaa.
Tein äsken tietellisen testin. Kokeilin, että jos laitan itkuhälyttimen tänne kymppikerrokseen päälle ja meen alas kuntosalille, niin kuuluuko sinne mitään. Ulos uima-altaalle kuulu hyvin telkkarin ääni, mutta kun pääsin kuntosalille sisälle, loppu tietenki patterit. Joten testi jäi puolitiehen. Päätin jatkaa testiä kunnes saan uuet patterit ja palautin vanhat takaisin paikalleen, eli puolet kaukosäätimeen ja puolet Kertun leluun. Tämän tavan oon ihan kotoa oppinu. Se on jo niin naurettava tapa saaha pattereita käyttöön, että mies kattoo aina ku hullua ku sitä teen. Mutta kuka oikeesti muistaa ikinä ostaa pattereita? Tai hehkulamppuja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti