En tiiä yritetäänkö tässä nyt savustaa meikäläistä ulos tästä maasta, mutta kyllä alko ärsyttään koko Dubai taas, jälleen kerran. Vaikka siis kyllä täällä on ihan kiva asua, aikansa kutakin. Yks päivä kattelin ikkunasta kun tuossa vastapäisellä tontilla työmiehet makoilivat nurtsilla ruokatunnillaan, kuten jokaikinen päivä ruukaavat tehä. Siihen pyyhälsi Emrillin securityauto ja niin ne miekkoset ajettiin pois maleksimasta. Mulla nousi karvat pystyyn. Mihin ne muka vois muuallekaan mennä? Siinä on ihan hyviä loikoilupaikkoja siinä pehmeällä nurtsilla varjossa. Eihän niillä ole työmailla mitään järkevää paikkaa.
Tänään menin tuohon vastapäiselle nurtsille heitteleen Hipolle palloa ja kuluttaan aikaa Kertun kanssa. Istuksin siinä ja nypin Hipolta korvista karvoja. Siihen tulee securitymies ja sanoo madam, how are you? Ekaksiki, mua nyppii tuo how are you, kun se ei oikeasti tarkota mitään, eikä kukaan kuitenkaan kuuntelis, vaikka sanois, ettei ihan kovin hyää kuulu. Siis jos ei kuuluis, you know. Sitte se selittää, ettei siinä nurtsilla saa istua, maata eikä nukkua. Ihmiset on valittaneet kuulemma paljon. Toisekseen, ne kastelulaitteet voi nousta mihin aikaan tahansa siitä maasta ja sitten kastuu. Sanoin, että siis seistä voin, mutten istua? Joo, kyllä. Kummallista, vastasin. Siinä vaiheessa kyllä tuijotin vaan sen miehen silmämunia, olivat nimittäin keltaisimmat ikinä. Taitaa olla miehellä maksassa vähän onkelmia. Silmämunista viis, mutta mulla kiehu päässä. Mitä hemmetin haittaa siitä voi kellekkään olla, jos joku istuu siellä nurtsilla. Ei siellä ees ole yhtään puistonpenkkiä, missä istua. Ja oma vikahan se on, jos ei kerkiä niitä kastelulaitteita pakoon, se on vaan terveellistä 40 asteen helteessä. Voi piru vie.
Parkkeerasin auton takas pirun ahtaaseen halliin ja siihen se pyyhälsi se mun terrorisoima subaru viereen. Autosta nousi läs.. no, hieman ylipainoinen enkkumies ja selitin sille, että se olin minä, joka sen naarmun teki. Miehellä tuntui olevan kiire, varmaan syömään, ja sanoi, että vie ens viikolla auton huoltoon, muttei usko, että sille jälelle voi mitään tehä. No, olempa asiani selittäny, katotaan tapahtuuko mitään.
Mutta kuinka toope äiti voi olla? Kepa panttas sontimista 3 päivää, toisin kuin useilla muilla perheillä täällä on kokoajan sekä ripulia että yrjötautia. Tohkeissani otin neitiltä sontavaipan pois, kun aika oli kypsä. Lähettiin Battutaan shoppaileen. Nostin neitin autosta kärryihin ja hokasin, ettei sillä ollu rihmankiertämää mekon alla. Siis ei ollenkaan vaippaa, eikä housuja! Siitä vaan nopeasti Geanttiin vaippoja ostamaan ja toivoin, ettei se liruttais ihan heti kärryihinsä. No ei liruttamu ja vaipat saatiin paikalleen. Hiukka piti aina välillä vetää sitä mekkoa jalkovälin eteen, Kepalla kun on tapana roikottaa jalkojaan sen turvakaaren sivuilla...
Ugh, jo helpottaa. Helpottaa tuo jäätelökin, jota äsken lappasin ääntä kohti. Huomenna pitää juosta kahta kovempaa, huono omatunto pois. Ja vuorokausiki taas vaihtu, koneen ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti