keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Rööriroopet hommissa

Nettikahvilassa taas... Ehkä kolme päivää sitten keitin riisiä ja polin sen pohjaan. Joo, riisin voi polttaa pohjaan jos lähtee kesken keiton suihkuun. Laitoin kattilan likoamaan ja kaadoin sen vessanpönttön, joka meni tietysti tukkoon. Vesi nousi ihan ylös asti ja laskeutui hitaasti. Sama tapahtui monta kertaa peräkkäin. Unohin asian ja aattelin, että antaa ajan kulua. Tänään ovikello so ja securitymies kysyy, että onko meillä pöntöt tukossa? Mina että ei, mutta kokeillaan. Oho, on se tukossa ja niin näköjään kaks muutakin pönttöä meän asunnossa. Meillähän on siis 3 vessaa meän kolmiossa, jokaiselle oma. Miekkonen sanoi, että kun meän kohalta alaspäin kaikilla on pöntöt tukossa, asutaanhan me kymppikerroksessa. No hups alko posket kuumottaan. Sedät haki jotain työkaluja ja minä mietin, että ketä syyttäis niistä riiseistä. Jos laittais meidin syyksi (meillähän ei mitään meidiä eli apulaista ole eikä tule) tai jos syyttäis miestä (jota en ikinä sais tyhjentämään riisikattilaan ees roskikseen). Aattelin katto, mitä ne sanoo ennenku paljastan syyllisen. Hirvee pulina ja kolina kuulu ja sanoivat, että nyt on kunnossa. Ei ne siis kai mitään riisiä löytäny tai jostain muusta syystä pääsin pälkähästä. Samalla saatiin hoidettua kaikki muutkin vikakohat: ulko-ovi pitää joka kerta paiskata lujaa kiinni, että se yleensä menee kiinni, ei tartte enää. Parvekkeen ovi ei ole koskaan menny lukkoon, nyt menee. Yhestä vessasta puuttuu noin neliömetrin kokoinen levy marmoria, se on kuulemma nyt tulossa ja vessanpönttöjen kannet pysyy nyt ihan hyvin paikoillaan. Että se siitä taas.

Täällä alkaa taas viihtyä vähän kai liiankin hyvin. Yks päivä kun kuuntelin taas radiota telkkarin kautta, siis yleä, oikein ällistyin kun sieltä tuli ylex:n ohjelmaa. Lempiradiokanavan ohjelmaa tulee useita tunteja päivässä, ennen kuin alkaa ruotsinkielinen ohjelma. Pitäis laittaa jonnekki toivetta menemään, että laittaisivat vaan lisää sitä suosikkia. Ehkä tämä alkaa oikeasti tuntua jo paljon paremmalta paikalta elää kun osaa ajaa autolla useampaan paikkaan, ilman montaa uusintayritystä, on tutustunut varmaan viiteen kymmeneen suomalaiseen ainan ja Suomesta palattaessa ei Dubai enää ala masentaa vaan tänne palaa mielellään. Vielä jos tänne sais tota koiraharrastusta. Eivät ole perhana vastanneet sieltä uuesta paikasta mitään. Laskin, että kymmenen viikkoa aikaa enää ekoihin kisoihin ja sinne mennään ihan pystymettästä. No tuurilla vaan.

Täällä elämä on paljon sosiaalisempaa kuin Suomessa oli. Se johtuu siitä, että kun täällä lähes kaikissa muissakin perheissä on kotiäiti, joka hoitaa lapset ja kodin, niin on aikaa tapailla toisiaan ja kyläillä. Melkein joka päivä sitä on jonkun luona tai joku on kylässä. Naistenlehtiäkin pyörii joka nurkissa ihan vaivaksi asti, vaikkei niitä mistään tilaakaan. Koskaan en oo niin paljoa Me naisia, Annoja, Kodin kuvalehtiä ja muita lukenu kuin nyt ulkomailla. Hassua. Miehenkin yöpöytä pursuaa Annoja. Toin sille myös Erä-lehtiä, mutta ennen ku ehin miään sanoa, sillä oli uus seittemän päivää hyppysissä.

Jää niin paljon kaikkea kirjoittamatta kun ei kerkiä ajatella. Neiti istuu tuossa vieressä köytettynä vankituoliinsa ja repii papereita. Osaa se sanoa jo Ippo. Kolme yötä se nukkui omassa huoneessaankin yksin kun siirsin vaan yks päivä sen sängyn sinne. Takaisin se raahattiin syvällisen keskustelun jälkeen isän kanssa, koska tulimme siihen tulokseen, että kaikille on helpompaa kun nukutaan näköetäisyydellä. Ja niin se vaan okeasti on. Kyllä se kerkiää vielä joskus omaankin huoneeseen.

Mies lähtee viikon päästä työmatkalle en muista minne. Saa mennäkki vähäks aikaa pois jaloista. Saahaan Kepan kanssa kurvailla niin paljon ku sielu sietää. Ja sehän sietää. Toukokuun alkupuolella se menee Suomeen viikoksi ja väläytteli idean, että jos lähttäis mukaan ja jäätäis siltä reissulta jo Suomeen. Meillehän se sopii, mutta luulen, että se idea haudattiin jo alkuunsa kun laskettiin, että oltais erossa sitten 2 kuukautta putkeen.

Hanna-Mari muuten: laitoin sulle tekstaria sun kai vanhaan numeroon josku ehkä 3 kuukautta sitte, mutta meni varmaan johki bittiavaruuteen. Laitappa sähköpostia kun kerran oot äippälomalla. En kyllä ole paljoa muillekaan vastaillu kun ei ole sitä....

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Näitä sun juttujasi on mukava lukea. Ei piä mennä laittamaan riisiä minne sattuu.
haasattelin Kertun mummoa Kirsu-lehteen. Tuli melekosen pitkä tarina. Pyyä säilyttämään, niin voit lukea, ko saavut Suomen kmaralle ja sääskien syötäväksi. Tervolalaiset

Anonyymi kirjoitti...

Rööriroope on asettunut mun päähäni valuttamaan ikivihreää, poskiontelotulehdusta uhmaten huomenna kisoihin ja sunnuntaina vaalit eli töihin. Täällä joka suunnalla ihmiset niiskuttaa ja lapset sairastelee... ihanaa rospuuttoaikaa muutenkin.
Meidän yks toimittaja kävi nurkillasi lomalla, oli otettu. Ja otettu olin myös minä, Mäkelän Marko tykkäs Raltsusta. Se onkin nasta koira, paranee koko ajan, hylyt siirtyneet pitemmälle radalla :o).... ei vaan minä sössin aina jotain. Vainion Terhi nauroi adhd-tapaukseksi ;o) muistutti jotain niiden pentua. No niin, terkkuja Kertulle ja rapsutuksia Hipolle,
t. kaisa duhainen