Yritys hyvä kymmenen

Tämä osa tekstistä on kirjoitettu oikeasti eilen, mutta koska nettikahvilan netti oli rikki ja kerkesin jo tilata kaakaon, kirjoitin silti.
Viikonloppu meni taas vilauksessa. Meän perhettä ei ainakaan voi syyttää yrityksen puutteesta. Yritettiin nimittäin mennä 2 kertaa venemessuille lauantaina. Eka mentiin aamupäivällä joskus yhentoista aikaan ja se aukes vasta kolmelta. Mentiin sitten marinaan kahville. Kerttua yritettiin laittaa yli kaks tuntia nukkumaan päivällä, kunnes se keksi kivan leikin. Taittoi patjansa, istui taitoksen päällä ja rummutti jaloillaan sängynpohjaa. Ruokaki valmistu siinä välillä ja otin Kepan sängystä ja käytiin syömässä ja taas jatkettiin yrittämistä. Vihdoin se uni tuli, mutta tuli samalla kyllä enkat, sellaset 3 tuntia meni neitin nukahtamiseen.
Illalla yritettiin taas venemessuille. Joka tie oli niin tukossa, että ei mitään järkeä. Kaikki muutkin hokas viimeisenä päivänä saman asian. Olis pitäny mennä taksilla. Auton olis voinu viiä kauempana oleville parkkiksille ja mennä shuttle bussilla tapahtumapaikalle, muttei meän lasta kuulemma viiä shuttle bussiin. Sanoi isi. Kun ei niistä kuskeista tiiä, miten ne ajaa.
Olin kattonu Emirates today-lehestä, että arabian rancheilla on esteratsastuskisat 8-11 pm. Lähettiin siis sitä kohti. Kun sinne asti päästiin paikka oli ihan autio. Esteet kyllä löyty, koska ne oli niin hienosti valaistulla kentällä, mutta ketään muita ei ollu mailla halmeilla. Kysyttiin porttivahilta, että onko täällä tänään jotain? Voi madam, ne loppu jo viieltä.
Onneks siinä välissä hokattiin (tai siis kummi ja mummo ja mummon sisko) hokas, että nyt on Kertun nimipäivä. Auton nokka kurvattiin greensin ostarin jäätelöbariin. Se sentään oli auki ja isot annokset vetästiin kupoliin. Kerttu sai oman annoksensa, mutta se ei ole vielä äitinsä jäätelönsyontitaitoja perinyt (tahti on vähintään puoli litraa tunnissa) joten isin piti vähän auttaa.
Kotona tarkistin lehestä ja minä olin oikeassa, lehti väärässä. Pitäs tehä valitus, mutta eipä ole tapana.
Eilen illalla taas harrastin kotoista oloa kuuntelemalla vaalituloksia telkusta ylen radiokanavalta. Luksusta sanoisin. Oma ehokas pääsi läpi, tosin se ei ollu yllätys, toisin kuin Juha Mieto ja Marko Asel. Onhan siellä toki varmaan muitakin heppoisin perustein ja kyllä kai nekin jotain osaa kansaa edustaa.
Isi sitten lähti vuojen ekalle työreissulle. Sanoin sille, ettei ollenkaan olis pahitteeksi jos se kävis useammin jossain. Saatais olla enempi "akkaporukalla". Siis minä, Kepa ja Hippo. Eihän sitä tiiä, vaikka bileet pietettäis. Soitti jo päässeesä perille Budabestiin ja ekana oli suunnitelmissa takin osto, oli kuulemma pirun kylymää.
Oon yrittäny opettaa Kepalle dvd:n kattelua, mutta ei se opi. Tomi traktori lainattiin Aapolta ja Ellalta ja minä osaan itte kyllä ne kaikki jaksot jo ulkoa, ne on oikeasti hyviä, mutta miten tuon tytön sais oppimaan hyvän päälle. Ite ollaan vahattu Kepa päikkäreitten aikaan elokuvia ihan tarpeeksi. Kävi dvd-myyjä ekaa kertaa meillä pimpottamassa, mietittiinki jo, että kauanko menee, että löytävät tiensä kerrostaloihin. Ostettiin 16 elokuvaa, maksettiin niistä jotain 150dhs, eli noin 2 euroa kappale. Ihan laillisia kopioitten kopioita... Ainaki Blood diamond toimi kohtuullisesti. Oli muuten ihan tautisen hyvä elokuva, ellei paras ikinä näkemäni, vaikkakin hillittömän raaka. Uskaltaakohan sitä koskaan enää ostaa timantteja? Ihan niinku niitä olis joskus ostellu.
Tänään oltiin aamulla puistossa suomilasten kanssa ja päikkyjen jälkeen suunnistin teollisuusalueelle antiikki museoon, joka on sellanen kaiken tavaran kauppa. En oo siellä koskaan käyny, mutta mulla oli niien käyntikortti mukana, jossa oli kartta. Yritin löytää perille sellasen tunnin verran. Arvata saattaa, löysinkö sinne ikinä. Tästä suivaantuneena kurvasin yhen ostarin pihaan, jonne kerran yritin Mikkoa saaha parkkeeraamaan, muttei se suostunu. Näytti kuulemma vaaralliselta paikalta. Nyt menin sinne Kepan kanssa. Muita naisia ei asiakkaana näkyny. Vaikka se oli ihan syrjässä se ostari, hinnoissa se ei näkyny. Ostin sellasen prinsessamekon Kepalle ja jotain muuta pientä. Pikkusen alko hiostaan kun raksamiehet kyyläs ja sen tunsi. Kyylää ne kyllä meillä kotipihallaki ja se oikein oksettaa, mutta pakko siellä on kävellä.
Josta päästiinki sujuvasti meän talon valmistumiseen, siis sen talon, jossa on asuttu jo kai kuukausi. Pihalle on nyt laitettu autokatokset ja kuntosalin lattia on päällystetty laminaatilla. Laitteet puuttuu sieltä sekä leikkihuoneesta. Uima-altaissa on vettä, joak on likaista ja pohjat on täynnä hiekkaa. Saunomaan ei vielä pääse. Yks päivä ne sentään kävi kyselemässä, että onko lapsia ja minkäikäisiä. Olis pitäny valehella ja reippaasti, mutten tajunnu.
Ja tästä päästiin sujuvasti siihen, että ollaan saatu mökille rakennuslupa. 25 neliötä sanamökki. Tosi tilava, mutta enempää ei saa rakentaa. Luultavasti saatais kesäksi pystyyn.

Tämä osa oikeasti on siis tätä päivää, tiistait. Ollaan vietetty kansainvälistä päivää. Aamulla soitin entiselle naapurille, slovakkinainen, jolla pakistanilaismies ja sovittiin rannalle menosta. Siellä oltiin reilu tunti, välissä päikyt kotona ja taas leikkiä saman aamuseuran kanssa meillä. Meno yltyi aika rajuksi välillä, koska kaks 1,5 vuotiasta talossa ei hyvää seuraa. Kerttukin osaa jo pitää puolian, eikä niin vain anna tavaroitaan muille. Samalla vertailtiin kotimaiden oloja ja aika hurjalta tuntui slovakkin korruptiosysteemi. Synnyttämäänkin kun menee kannattaa maksaa hoitajille ja lääkäreille vähän sivusta niin sa parempaa palvelua.

Josta tulikin mieleeni, että viime yönä syntyi Kepalle uusi kaveri. Monika-kummitäti pyöräytti pojan! Koot tiedän, mutten paljon muuta. Yliajallehan se meni niin monta päivää, etten laskuissa mukana pysynyt, mutta kyllä ne aina jollain keinolla ulos kaivetaan.