Vihdoinkin! Mulla on ne liput tuossa kirjahyllyssä. Aamulla ajelin sinne Deiraan ja sattumalta satuin oikealle tielle, josta muutaman uukkarin jälkeen löytyi se Aeroflotin toimisto. Pienten selkkausten jälkeen sain ne liput. Piti kymmenen minsaa selittää, että haluaisin mitätöidä ne nettivaraukset ja ottaa ihan uuet liput ja maksaa ne omalla kortilla, ei sillä Suomessa olevalla miehen kortilla. Eka virkailija, jolle asia ei menny perille, oli just stereotyyppi tavallisesta venäläisestä naisesta. Hiustenpidennykset, reilusti huulten luonnollisen rajan ylittävät maalaukset, toki erisävyllä rajaus ja puna, kynsiin ei riittänyt pelkkä manikyyri, saati pidennykset vaan jokainen kynsi oli lisäksi koristeltu hienosti. Valkoiset korkeat korot puuttui. Ei siis mitään venäläisiä vastaan, onhan niitä ihan suvussakin, mutta joskus kun joku nainen kävelee vastaan ostarilla, tietää kansalaisuuden jo kysymättäkin. Toiselle virkailijalle asia meni perille ja saatiin liput. Välissä siinä pyörähti joku mies, joka puhui vaan venäjää ja se oli huolissaan, että olenko varmasti viemässä omaa koiraani koneeseen. Vaativat jotain dokumenttia saman tien. Kerroin, että oon saman reissun tehny myös edellisenä vuotena ja tiiän kyllä, että omistajuussuhteen tarkistetaan monessa paikassa. Samantien mies häipyi ja mumisi jotain omalla kielellään, eikä naisvirkailija suostunu kääntämään mulle sitä. Samapa sille. Keskiviikkoyönä 30. päivä tätä kuuta lähtee kone ja elokuun 12. päivä lähtee kone takaisin.
Kotimatkalla kävästiin vielä ekaa kertaa SZR:n varrella olevassa Petzone-eläinkaupassa. Hieman epäilleen kannattaa aina tässä maassa mennä nuihin paikkoihin, mutta olipa positiivinen yllätys. Toki kauppa näyttää ulospäinkin kivalta. Alakerrassa oli kilpikonnia ja käärmeitä joka lähtöön, lisäksi oli akvaarioita. Yläkerrassa kaneja, hiiriä, lintuja, kissoja ja koiria. Kaikilla eläimillä oli siistit häkit, vettä, ruokaa, leluja ja ne näytti hyvinvoivilta. Kellään ei rähminyt silmät ja kaikki oli ilosia. Kissoja ei ollu ku pari, koiria ehkä 5 kappaletta. Ihanin koirista oli valkoinen puminnäköinen karvapallo. Melkein lähti mukaan. Rodusta ei hajuakaan. Arvelisin sen silti jotain rotua olevan. Hehän tuovat pentuja euroopan puolelta ja myyvät täällä paperikoiria. Yläkerrassa oli myös trimmauspalvelut. Varustepuolella oli kaikkea mahollista, ruuista leluihin, pantoihin, remmeihin, peteihin, ihan ku Suomessa, tai vähän enempiki. Kepa oli tietty riemuissaan, varsinki kissoista. Raukka kun ei tiiä, ettei äiti halua kissaa. Isi varmaan joskus äitin kiusaksi kantaa Kepalle 5-vuotislahjaksi kissanpennun. Siinä tilanteessa äiti hankkii itelle lahjaksi uuen koiran.
Oli muuten menomatkalla taas yks auto tulessa SZR:n varressa. Yritin tietty ottaa kännykuvaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Täällähän palaa jatkuvasti jotain. Muutama päivä sitten oli se merenpäälle rakennettu saari tukossa. En tiiä mikä siellä paloi, mutta sinne saarelle kulku oli poikki muutaman tunnin. Oota siinä sitten. Siisti ku ei pääse kotiin. Osa siitä saaresta on jo ihan asuttua. Mikähän katastrofi siitä joskus syntyy kun se on kokonaan valmis. Marina ainaki on jo ihan tukossa, koska siellä on tyyliin 100 pilvenpiirtäjää pienellä alueella ja olemattomat kulkuväylät. Sieltä poispääsy ja sinne pääsy kestää kuulemma jo aika kauan. Jos kilometrin matkalla kuluu yli 30 minsaa, mitä järkeä siinä on. Täällä rakennetaan eka talot ja sitten vasta mietitään, mihin ne tiet laitetaan. Tähän lykätään kesällä lisäksi vielä ne tietullit! Sus sienakkoon.
Kepan sanavarastoon lisättäköön appelsiini ja no niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti