Verta, hikeä ja kyyneleitä

Eilen olin taas päivättäisellä urheilutuokiolla salilla. Poljin sitä typerää kuntopyörää tunnin. Olen siihen niin ihastunut, koska siinä samalla tulee luettua ainakin yksi lehti ja hiki virtaa ihan ku ittestään. No ei ehkä ihan.. Nousin pyörältä ja naps. Niskassa kävi ku salaman isku. Vasemmalle puolelle kävi ihan turkasen kipiää. Eikä ole siis kyse siitä, etten olis lämmitelly. Melkein itkua väänsin ja mietin, mitä tehä. Päätä ei voinu kääntää mihinkään ku kokoajan sattu. Kotona otin särkylääkkeen sen jälkeen ku yritin ettiä netistä jotain ohjeita. Ihan niin, netistähän ne ohjeet löytää. Tänään ei sattunu kovinkaan paljoa kunnes...

Oltiin aamulla Kepan kanssa altaalla. Neiti leikki siinä kastelukannullaan ja hups, yritti mennä lastenaltaalle hieman vauhdilla. Kaatua mulahti sinne altaan pohjalle ja hirveä huuto. Eihän se osaa sieltä itte ylös nousta. Nostin sen ja luulin, ettei käyny muuta ku säikähti. Leuasta vuoti verta. Mentiin veskiin hakemaan paperia ja siinä kattelin haavaa, joka näytti pieneltä eikä verta tullu paljoa. Se oli kuitenkin avonainen, noin sentin pitkä. Haavasta näkyi rasvakudosta, jota en arvannu nuin pienellä ja varsinkin hoikalla lapsella olevan, ainakaan leuassa. Siinä taas hoitsuäiti yritti tehä järkevää ratkasua, mitä tehä. Mennäkkö lääkäriin vaiko ei. Autoa ei ollu pihassa, isi oli sillä töissä, eikä ole tullu lääkäreissä paljoa käytyä.

Mietin, että jos en mene ja leukaan jää paha arpi siitä hyvästä, ettei äiti viittiny käyä sitä ompeluttaan, Kerttu vielä joskus teini-iässä kostaa sen äitilleen. Siis lähettiin matkaan. Taksi vaan alle ja ilmoittamatta etukäteen astelin Nicholas & Aspille marinaan. Selitin asiani ja kymmenen minuutin päästä oltiin jo lääkärin hoivissa. Todettiin haava niin syväksi, että pakko se on ommella. Vähän ajan päästä vaihettiin suunnitelma silti ihan teippeihin, joilla haavan reunat saahaan yhteen. Filippiiniläishoitaja siinä yritti parhaansa mukaan avustaa lääkäriä, sai varmaan kuulla kunniansa meän lähön jälkee. Niillä oli vaan sellsta noin millin levyistä teippiä, meillä ainakin töissä on sitä samaa sentin levyisenä. Leuka saatiin pakettiin ja ohjeeksi tulla kaheksan päivän päästä avaamaan paketti ja olla kastelematta sitä naamaa. Kerttu tietenki huusi ku syötävä silkasta pelosta. Neuvolassahan se myös aina alkaa huutaa viimeistään riisuutumisvaiheessa. Ennen kotimatkaa pakitsin urhean potilaan pienellä karkkipussilla.

Täällähän koko perheellä on vakuutukset, jotka kattaa kaikki tarpeelliset sairaala- ja lääkärikulut. Saa kävellä mihin asemalle tahansa eikä tartte laskun summasta paljoa huolehtia. Tietyt rajat on esim. hammashuoltoon per vuosi asetettu, mutta saa siihen summaan aika paljon penkkiä kuluttaa. Ei tietty mitään kosmeettisia korjauksia korvata, mutta kaikki normaalit. Nyt kun on vielä vaihettu toinen vakuutusyhtiö, esim. tänään meni niin helpolla, ettei tarttenu ite maksaa yhtään mitään. Vakuutuskortti vaan heti virkailijalle käteen ja veloitus menee ku ittestään. Ennen tartti täyttää niitä kaavakkeita ja periä itte maksamansa laskut jälkikäteen takasi. Tätä ulkomaillaeloa hyvin kuvastaa taas se, että lääkärissä oli myös toiset suomalaispotilaat... Ei meistä eroon pääse missään ;)

Käytiin isi eilen hakemassa kentältä. Kerttu oli taas niin ujona tyttönä, ettei ees syliin uskaltanu mennä vasta ku kotona varmistuksen jälkeen, että se tosiaan oli meän isi. On se aika surkeaa selittää lähes puhumattomalle lapselle, ettei isi tule tänään kotiin, eikä itseasiassa tule vielä viikkoon. Onneksi meillä tätä tapahtuu tosi harvoin, tämä oli vasta toinen työmatka tälle vuojelle. Monissa muissa perheissä isit on joka viikko jossain matkoilla. Ei tartte ihmetellä, että osalla äiteistä on hermot kireällä.

Tasan 2 viikkoa enää Suomen matkaan. 2 viikkoa ja 3 päivää ekoihin kisoihin. Pikkusen alkaa jänskättää mennä yli 9kk:n tauon jälkeen kisaamaan. Hieman helpottaa tieto, että mies tuo tänään töistä paketin, joka on tullu Keminmaasta. Uskoisin siinä olevan ASB:lehtiä, toivottavasti 2 kappaletta.

Pitäisi vielä hankkia Hipolle lääkäriaika sitä loishäätöä varten, hankkia maastapoistumislupa sekä takaisintulolupoa, tulostaa lisenssimaksukuitti ja ilmoittaa muutamaan kisaan, joihin ei voi emailitse ilmoittautua. Kertulle pitää varata Suomeen neuvola-aika. Ai niin ja pitäis kai ilmoittaa Helsinginpään majapaikkaan, että tulossa ollaan. Ja mikä tärkeintä, kukille pitäisi kehitellä joku järjestelmä, mikä takaa niille selviytymisen miehen hoidosta. Se ei koskaan niitä muista kastella. Viisainta ehkä olis viiä nuo kukat tuonne alakerran securitymiehille hoitoon.

Mulla on muuten tapana jättää avain oveen roikkumaan jos menen esim. salille tai Hippoa käyttään ulkona. Eilen tulin uimasta ja avain oli viety. Kävin tarkistamassa vielä alhaalla, muttei se salille ollu jääny. Kävin kysyyn asiaa securitymieheltä enkä ymmärtäny yhtään, mitä se selitti. Siellä se avain kuiteski oli.

Luotan aika paljon muutenki ihmisiin. Yleensähän jätin auton avaimetkin Suomessa virtalukkoon yön ajaksi. kerran vaan auto oli viety, ei siis varastettu vaan luvatta käyttöön otettu. Löytyi se sitten kun lumet suli, sellasen hörhökerrostalon parkkikselta lumikasan alta. Bensat oli ajettu loppuun ja sukset viety. Kerran oltiin lomalla jossain kanarialla eikä lukittu ovia yöksi. Yhtenä aamuna sitten herättiin ja yläkerrasta, jossa nukuttiin, oli meän vierestä yöpöydiltä viety kaikki rahat ja kännykät. Vyölaukku löytyi pihalta. Onneks oli insinööriliiton vakuutus, josta saatiin vahingot korvattua. Tuo inssivakuutus on kerran myöhemminkin pelastanu tilanteen. Agilityn mm:iä Italiassa seuraamassa ollessani heitin digikameran yhelle penkille, muttei se siihen pysähtyny vaan tippu ja hajosi. Omavastuun maksettuani sain kameran korjattuna takasi. Ja ihan ilmanen vakuutus.

Löhti taas juttu vähän käsistä, mutta koskapa ei lähtis?