Olin äsken salilla polkemassa pyörää ja siihen viereen tuli, luulisin libanonilainen nainen. Päättelin sen blondatusta pitkästä hiuslisäkkeestä, tummista silmistä sekä erittäin laitetuista kynsistä. He kun yleensä laittavat ittensä vimpan päälle. Nainen näki mun juovan masafi-pullovettä. Totesi siihen, että toi vesi muuten lihottaa. Hän oli tänne muuton jälkeen lihonu 3 kiloa tekemättä muita muutoksia kuin juomalla kyseistä vettä entisen sijaan. Oli myös eilen joltain kuullut luennon kyseisen veden vaikutuksista. Kysyin oliko tosissaan ja kyllä se oli. Ihan pokkanaamalla se sitä selitti. Samalla selitti, että hänen pitää laihtua se 3 kiloa. Missään ei juuri ollu ylimääräistä. Siinä se neitonen polki vieressä 3 minuuttia lipokkailla, kuvitelkaa lipokkailla ;) Sitten se kokeili yhtä lihaskuntolaitetta ja lähti väsyneenä pois. Kyllähän sillä pitäis laihtua. Sanoi myös kommentin mun vartalosta, jota en kehtaa tähän kirjoittaa. Se oli oikeasti kohteliaisuus, joka sai mut nauramaan kippurassa.
Neitin leukateippi pysyi kohillaan melkein yhen päivän, ei ihan. Repäs sen autossa yhellä ranneliikkeellä veke. Kotona laitettiin paljon kivemmannäköinen nalle puh-laastari päälle. Sama uusittiin taas eilen illalla. Onneks haava ei näytä pahalta.
Tässä on kepan uudet hienot liukumisestetossut, Made in UAE. Ei tartte enää liukastella rannalla eikä altaalla. Ei muuten voi ku ihmetellä uskomatonta rahanmäärää, jonka täällä saa kulumaan. Just tuollaset tossut ku houkuttelee kauppaan, mistä tarttuu mukaan myös muuta vaatetta. Pitäähän Suomessa olla pitkähihaisia ja jos sellasen sopivan löytää, niitä pitää ostaa useampi kappale samantien. Itsekuri kyllä piti ostosten lukumäärän yhessä, mutta tossut, paita, puhelinkortti, ruuat, kahvilamaksu... Sinne meni taas kaikki, mitä automaatista nostin. Ai niin, ostin ruusukimpun. Parantelin sillä haavoja, jotka aiheutuivat siitä, ettei äitienpäivää muistettu juurikaan. Samaan syyhyn menee myös tuo paita. Ja kampaaja, jonka varasin. Ja manikyyri, jonne myös menen, kunne täysin syödyt kynsinauhat siihen kestää.
Ja että se aika kulkee. Tänään on meillä 5-vuotis kihlapäivä. Yritetään juhlistaa sitä huomenna menemällä syömään jonnekki. Toivottavasti jonnekki muualle ku battutaan tai moeen... Meiläl varmaan tulevaisuudessakin juhlistetaan enempi kihla- kuin hääpäivää. Pakkoavioliitossa ku ei ole paljoa hurraamista. No ainaski puoleksi se oli pakkoavioliitto.
Kohta nokat suunnataan tuohon naapuriin Greensiin grillailemaan. Mahtaa olla kokemus grillata tällaisessa helteessä. Ei tartte välttämättä tultakaan laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti