200:s kerta tarinointia

Kotiäitin päivät on kyllä kiireiset. Maanantaina uintia Arabian rancheillä, tiistaina kahvit greensissä, keskiviikkona kahvit springsissä, torstaina reissu Sharjahiin central soukkiin, perjantaina rannalle, sunnuntaina katkerat äitienpäivälounaat wagamamassa ja taas maanantaina alkaa uintikierrokset alusta. Nämä siis sellaisia hommia, jotka on sovittu muitten äitien kanssa. Lisäksi tietty oma elämä ja muut kuviot. Mutta näin se aika kuluu ja matka lähenee. Välillä iskee sellanen kotiäitin infoähky, ettei jaksa eikä halua nähä ketään. Parasta vaan kierrellä jossain ostarilla vieraitten ihmisten keskellä. Huomenna vielä ollaan sosiaalisia ja lauantaina välipäivä.

Tämä Dubai alkaa olla aika pieni kaupunki. Tutustuin tässä talossa siihen itävaltalaisäitiin ja tämä äiti oli eilen tavannu Karinan ja Kaarlon, joitten kanssa ollaan nähty tälläkin viikolla jo moneen kertaan. Kummatkin siis tietävät minut. Itävaltalaisäiti oli selittäny, että asuu greensissä ja samassa talossa on joku suomalaisäiti (minä). Tapaaminen tapahtui siis tässä miljoonakaupungissa, 450 kaupan ostarin yhessä useista lastenhoitohuoneissa. Voi sitten vielä laskea, että kuinka monen vieraan tyypin kanssa tulee juteltua. Todennäköisyys tavata joku joka tuntee jonkun tutun, on aika pieni.

Leivottiin eilen Kertun kanssa pullaa. Tai minä leivoin ja Kerttu söi taikinaa. Yritti se kauliakin. Alla todisteet mun leipomisurakan epäilijöille. Niitä epäilijöitäkin kummiski riittää..

Eilen pullanleipomisurakan jälkeen otin taas kalenterin käteen ja yritin saaha jotain tolkkua kesäsuunnitelmiin. Ilmoittauduin neljään kisaan. 9.6 Rovaniemelle ja sm-kisaviikonlopun perjantain kisoihin. Jotain siis sain päätettyä. Lähen sm-kisoihin jokatapauksessa, vaikken yksilökisaan pääsiskään. HAUn joukkueeseen ei mahuta, koska ei ole seittemää nollaa kasassa saati että oltais tänä vuonna kisattu kertaakaan. Vielä jos tietäisivät reenikertojen määrät. Ajattelin pyrkiä lendereitten joukkueeseen.

Eilen kävin kiertämässä tämän Tecom-alueen ympäri ja napsin kännyllä kuvia maisemista. Otan kesän jälkeen uuet kuvat ja vertaan, kuinka monta taloa on valmistunut tai montako kerrosta talot on kasvaneet. Tässä on eka kuva meän omasta talosta. Meän parveke on just toisella puolella.

Tässä on talo, joka on ihan meän talon eessä. Asentelevat just ikkunoita tai niitä karmeja. Lähes kaikissa taloissahan on nykyisin uima-altaat ja kuntosalit. Tämän talon kylteissä mainostetaan Health clubia ja luxus apartmentseja. Oliskohan marinassa, jossa ihmisiä houkutellaan asumaan elokuvateatterilla. Mitähän seuraavaksi?

Täällä kun talon rakennus aloitetaan, kaivetaan eka ihan järjettömiä kuoppia maahan. Toki kaikkiin taloihin kuuluu ainaki yks kerros autoille maan alla. Joskus mietityttää, miten nämä talot pysyy hiekassa pystyssä. Tuossa kuopan takareunassa näkyy, ettei se hiekka ihan olekaan pehmoista koko matkalta. Kyllä ne ihan järeillä työkaluilla joutuu tuota maata työstämään. Kovaksi se mene heti pari metriä Kiinaan päin.

Ollaan nyt vihdoin saatu se rakennuslupa sille pikkupikku mökille. Huomenna on luultavasti sellanen palaveri siellä tontilla. Mikon mukaan voivat alkaa rakentamaan heti lauantaiaamuna. Tuskin ne silti ihan meitä ovat oottaneet koko kevään, siis ne raksamiehet. Että jos juhannuksena olis valmis? Eipä ehkä. Toki miehen iso huolenaihe oli, että miten siihen mökin pihalle saahaan nurmikko laitettua. Yritin toppuutella, ettei sitä tänä vuonna tartte ees aatella.

Mutta nyt pitää juosta tuonne salille. Kepa nukkui tämän päivän päikkärit autossa, joten jäi kuntoilu väliin kokonaan. Reilun puolen tunnin päästä alkaa ne viisut. Ainaki kahelta kanavalta ne pitäis näkyä, uuet ystävämaani Puola ja Romania tarjoaa viisut. Jääkiekkoa ei tarjonnu mikään meillä näkyvä kanava. Yle onneks pukkaa tuon selostuksen netistä. Päästivät just 4-4 maalin, prkl!