Viikonloppua pukkaa

Tänään käytiin ekaa kertaa koko perheen voimin meressä uimassa. Eihän täällä olla kuin kaheksatta kuukautta vasta. Jebel ali beach on sellanen rennompi paikka, mihin saa auton ihan veen ääreen. Jos Kerttu ei olis niin pieni ja ei olis niin kuuma, olis kiva laittaa autoon eväät ja kamppeet mukaan ja olla vaikka koko päivä. Nyt käväistiin vaan pulahtamassa. Pitäis Kertulle ostaa sellanen aurinkosuojauimapuku. Neiti on muuten alkanu selittään ihan outoja tavuja. Taitaa alkaa puhuun kohta ja sanoo kaikki, mitä tähän asti on pantannu.

Eletään taas slummielämää. Vettä ei tuu hanasta. Mutta ei hätää, Emrillin miehet on saaneet käskyn tulla ja tulevan taas hokeen sitä water tappiä. No ei siinäkään hätää kun me kaikki nyt tiedetään että se on HANA.

Tää ramadan alkaa nyt oleen loppusuoralla. Se loppuu nyt viiden päivän sisään, mutta kukaan ei vielä tiiä tarkkaa päivää. Sen joku sitte ilmottaa. Nokialla myös kuten muillakin pitäis olla 2-3 päivää vapaata sen kunniaksi, mutta kun ei tiietä että milloin ne on. Toki muu maailma ei lomaile, joten meillä ainaki su mennään töihin..

Iltapäivitystä... Korjausmiehet kävi taas ja teki jotain ja huomenna tulevat hakemaan rahansa, koska talossa ei ollut käteistä. Mikko lähti työkaverinsa ja niien vieraitten kanssa ajeleen mönkijöillä hietikolle ja me naiset pakkauduttiin autoon ja lähettiin MOEen shoppaileen. Aika iso ero mennä ramadanin aikaan päivällä tai illalla kauppoihin. Joka paikka ihan tukossa. Aamulla kun menee isoimpan Dubain markettiin, ei oo ristin sielua juuri missään. Nyt mukaan tarttu Kertulle pari omaa lautasta ja muki sekä kaks leluautoa. Viime viikon kahvilareissulla nyysi naapuripöydän pojan auton, joten piti ostaa oma. Voisi kuvitella, että kotimatka olisi ollu äänekkäämpi, mutta hyvin suju yhen vuotisen ja yhen puolivuotisen kanssa.

Sain taas meheviä juoruja agilitymaailmasta. Eritoten niistä ihmetyttää päivitys aikuisten ihmisten käyttäytymisestä ulkomailla. Saman totesin itte kaks vuotta sitten Italian mm:ssä. Kun äitit ja muutkin pääsee maailmalle, niin sitä alkomahoolia kuluu jokseenkin liikaa. Luulis, että sen viikonlopun keskittäis ihan kisojen seuraamiseen, mutta kun ei. Ja sitten ollaan niiin suuria staroja. No eihän se ole silti mitään kun vertaa ihan kotimaan leireihin, koskien lähinnä kokemustani sakemanni- ja suojeluleireistä. Voi olla muillakin roduilla. Aamusta alkaen otetaan loiventavia ja jatketaan koko päivä. Leirin päätteeksi katotaan, miten parinvaihto on loppujen lopuksi sujunut ja kuka kenenkin matkaan lähtee. Ei tietty koske kaikkia.

Aurinkomatkojen sivuilta saa muuten aika edullisia lentoja tänne. 350 euron lentoja oli läjä nopeissa lähdöissä. Paitsi vaikak olis kuinka edullisia, niin ei auta jos Finnairin tätit jatkaa lakkoilua. Tänne oli tulossa eka suora lento pitkään aikaan ja lakko sotki heti kaiken. Aika monelle oli tulossa vieraita. Ei tullu.

Äitini oli ennen isäni?

Ekana pakolliset nukkumispäivitykset. Eilen neiti meni nukkuun hirveen huudon kanssa puoli ysiltä, ei siis nukahtanu tietty. Mun syliin lopulta ja sain siirrettyä sen takas pinnikseen. Tunnin päästä en takapuoltani nostanu kun huuto alkoi taas. Isi meni rauhottaan tyttöään ja sai sen taas kai syliin nukahtaan. Seuravan kerran herättiin aamulla seiskan jälkeen. Siistiä. Paitsi että minä kyllä heräsin puoli kolmen aikaan ihan vaan ihmetteleen että miks heräsin. Ehkä tämä sitkeä ollakko-vaiko-ei-olla-flunssa tekee tehtävänsä.

Katoin äsken 4D-dokkarin Äitini oli ennen isäni tai jotain sinnepäin. Aika sekavaa tarinaa. 12-vuotias tyttö puolustelee perhettään, jossa tyttö asui isänsä kanssa, joka leikkautti ittensä naiseksi ja joka rakastui rekkakuskiin, joka myös leikkautti ittensä naiseksi. Brittiperheestä kertovassa ohjelmassa tämä tyttö löytää samanlaisessa perheessä olevan pojan ja siitä pojasta tulee tän tytön toinen ystävä. Ittellä ei ole kyllä mitään tuollaista vastaan, mutta outoa se silti on. Voiko se oikeesti olla ihan tervettä lapsille asua sellasessa perheessä. Onneks se tyttö oli jo tosiaan 12 ja vaikutti ihan terveeltä. Asuuhan omakin kouluajan paras kamu samaa sukupuoltaolevan kanssa, mikä ei ollut mikään yllätys kuulla.

Täällä arabimaassahan on kait laitonta olla homoseksuaali. Silti nuo työmiehet aina kävelee kaulakkain tai ainakin käsi kädessä. Se ei kuulemma tarkoita mitään, mutta näyttää omituiselta. Ihan yleinen legenda on nuo maan hallitsijasuvut, jotka kuulemma ovat ihan täynnä homoseksuaaleja, piilossa tietenkin. Usein joitain ihmisiä vaan katoaa jostain syystä loppuelämäksi.

Tiistaiturinoita

Päivitetään Aeroflot-tilanne, kun en muistaakseni sitä ole tehnyt. Laitoin sinne sähköpostia ja sieltä vastattiin, että pitää tehä virallinen valitus ja laittaa kaikki matkadokumentit menemään. Osoite oli mukana, mihin laittaa kuitit meneen. Kun sais vaan aikaiseksi. Tarkistein eilen, että mulla toisaan on ne kaikit kuitit tallella ja ihme. Ne oli tallessa. Yleensä heitän kaikki kuitit heti kättelyssä pois. Siis ihan kaikki. Sitten niitä haetaan kissojen ja koirien kanssa kun niitä tarttis.

Mun kamera on ihan sökö, eiliseen asti ainakin oli. Siihen ei ole tullu mitään virranhäläystäkään. Eilen Kerttu tiputti sen pöydältä lattialle ja kas, siihen tuli virta ja se toimii taas. Viimeksi kun tiputin, itseasiassa heitin sen, se hajos. Ja taas etittiin kuitteja. Silloin piti löytää insinööriliiton matkavakuutuskorvaushakemukseen ostokuitit. Olin silloin kattomassa Italiassa agilityn mm-kisoja ja piti heittää se kamera kun oli kiire varata niitä ihania puutarhakeinuja siitä ravintelista. Mutta ne kuitit löyty silloinkin.

Kaikenlaista mutakin voi "löytää" kun osaa kattoa oikeasta paikasta. Miehen veli on ollu kesän töissä Oulussa, vaikka oikeasti asuu ihan muualla. Huhuja kuului, että se muuttais kokonaan Ouluun, mutta varmuutta asiasta ei ollu ees isällään ja hänen vaimollaan, joitten luona tää veli asui osan aikaa kesästä. Poikien äitipuoli, Lissu, sattumalta luki Kalevan halutaan vuokrata- palstaa. Siinä ihan ekana killotti ilmoitus, jossa eläinlääkäripariskunta hakee asuntoa Oulun seudulta ja tän pojan numero. Aa, ne siis muuttaa morsiammensa kanssa molemmat Ouluun, oli Lissu todennut. Tätä tietoa olis oikeesti saanut puristaa kurkusta koko pienen suvun voimin.

Sääennustetta

Milla tuossa kysyi säätietoja kun mainitsin, että kelit viilenee. Tässäpä on sääennuste tuleville päiville. Viilenee se!

Vielä ennuste BB:n häätöön tälle illalle: Mia lähtee kotio, Jaakko jatkaa. Ite lähen koisiin.

Juoksevaa vettä

Unohin kertoa uudistetut kuulumiset vajonneelle pihallemme. Se vesihän on valunu johonki sinne tiilien alle. Viikko sitten Emrillin miehet kävi päivittelemässä asiaa ja sanoivat ottavansa vuokraisäntään yhteyttä. Muutama päivä siitä meillä loppu vesi. Vähitellen mistään rööristä ei tullu pisaraakaan. Yritin taas soittaa Dewalle, mutta kun se on niiin vaikeeta selvitä niistä numeroitten valinnasta, että sais puhua jonkun kanssa livenä. En onnistunu taaskaan. Päivän verran hampaat, naamat ja takapuolet pestiin pullovedellä. Illalla Mikko soitti Emrillille uusiksi ja sanoivat lähettävänsä emergency-ryhmän paikalle. Parin tunnin kuluttua hätäapuryhmä saapuikin ja aukaisivat vesipumpun ja täyttivät jonkun säiliön. Nyt se taas kestää jonkin päivän kunnes taas loppuu. Sitäpä odotellessa... Se vuokraisäntä vois kyllä tehä jo asialle jotain, jos on saanut sen laskuarvion.

Näissä asunnoissa on muuten sellainenkin erikoisuus Suomeen verrattuna, että aina välillä pitäisi muistaa käyttää vedenlämmittäjää päällä, jos haluaa lämpimän suihkun. Veskin ja keittiön seinässä on nappula, mistä sen lämmityksen saa päälle. Muutama minuutti siinä menee, että alkaa toimiin. Tosin sitä ei kantsi kokoajan pitää päällä, koska sitten sieltä ei taas saa muuta kuin kuumaa.

Sekalaisia sattumia

Eipä tartte hehkuttaa, että nuo keskeytyksettömät yöt olis jatkuneet. Ehei. Viime yönä taas valvottiin ihan kiitettävästi.

Lisäsin tuohon linkkien ylle linkin omiin videojutskiin. Sieltä löytyy Kertusta joitain pätkiä ja Hipon muutama kisapätkä, jotka on kuvannu Saaren Milla, jolta myös tuon idean bongasin.

Armas veljeni hommas mut jäseneksi sellaseen yksityiseen nettihommaan, mistä saa ladata mm. salkkareita päivän viiveellä. Jonkinverran on tullu latailtua nuita muualtakin, mutta nää ohjeet on vähän sekavat. Joona kirjoitti mm. näin: "rippaa joku leffa ja tee oma rellu. sain 13 gigaa uppia ku julkasin yhen leffan". Siis mitä tuo tarkottaa? tai:"lataa sen sun koneella olevan päälle--> heti 100%valmista ja seedaamaan. requestin kun täyttää nii saa 40% rellun koosta uppia jo ennenku on ehtiny lähettää yhtään." Tää oli vaan pätkä sen viestistä. Minähän se tietsikkainssi luulin olevani. Tosin en harrasta tietokoneita, liekö siinä syy ymmärtämättömyyteeni.

Dubain ilmat rupee viileneen. Yks aamu altaalla oikein paleli kun nousi altaasta. Onneks kaupat on täynnä toppatakkeja ja pipoja.

Merkintä vauvakirjaan

Me tehtiin se! Kerttu nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä heräämättä. Uskomatonta. Aamulla muistelin että montasko kertaa me herättiin, ei yhtään oli tulos. Illalla nukkumaan ysin aikaan ja aamulla 7.20 herätys. Ite nukuin yhestätoista eteenpäin. Nyt saahaan laittaa siihen "Ensimmäinen kokonaan nukuttu yö" -kohtaan merkintä vauvakirjaan. Vielä yks merkintä puuttuu, "Olin ekaa kertaa lapsenvahdin kanssa". Jos siis lyhyttä aikaa mummolassa ilman äiskää ei lasketa.

En viitsinyt laittaa siihen yhteen kirjoitukseen kommenttiani, mitä aamuilla sanoin kun ei oltu nukuttu juuri ollenkaan edellisenä yönä. Ei sellaista äidit sano. Paitsi tosi masentuneet.

Katoin taas eilen yhen elokuvan, Mean girls. Kun nuita julkkisjuoruja kummiski seurailee, niin olen ihmetelly, että mitä se Lindsey Lohan on tehny, muuta kuin laihduttanu päästäkseen piireihin. Tuossa elokuvassa se oli pääosassa. Ihan hyvä ennen-nukkumaan-menoa-sängyssä-katsottava-elokuva.

Toinen kulta Suomeen!

Ystävällemme Frodolle henk.koht. kultamitali, onneks olkoon! Hipon kisakumppani pahimmasta päästä. Mies kysäisi eilen, että onko oikeesti hienoa jos ne kisakumppanit ottaa mitalit. On kyllä, sillä onhan se hienoa voittaa maailmanmestari, vastasin. Lähellä kyllä oli tulla toinenkin mitali, Hipon reenikamulle ja parhaalle leikkikamulle Taaville, mutta netin mukaan 3 estettä ennen maalia, Tave lykki maaliin liian aikasten siis. Medien aikasempi paras, Trkman, vetäs yhen riman alas. Olis kyllä ollu hienompaa jos olis ottanu vaikka kontaktivirheen, niinku teki kuulemma edellispäivänä. En tiiä miks olis hienoa, mutta olis kuiteski. Saihan tosta toki aikavertailua. Allaoleva kuva kyseisistä skaboista.



Webbikamera rupes tietenki toimiin vasta kun minien finaali oli menossa. Miksei se voinu toimia jo medien aikana?

Tämä mm-viikonloppu alkaa jo tuntumaan joka paikassa. Varmaan 4 tuntia ainaki päivässä netin ääressä istumassa. Viime yö meni aivan harakoille, Kerttu huusi lähes koko yön ja tänään meän kummankin pitäis nyt olla päikkäreillä. Mutta kun ei pysty. Just ku alko medien kymppi parasta, neiti vetäs tuohon viereen matolle makaamaan. Mutta ei pystyny vielä viemään nukkuun ku äitin piti seurata kisoja. No nyt se on nukkunu jo kohta 3 tuntia. Ite aattelen, että kuolema kuittaa univelat.

Ja taas on yks kamu Suomessa raskaana. Vastasinkin, että näitähän nousee ku sieniä sateella, muttei meille. Lasken aina välillä, että jos nyt tulis raskaaks niin milloin olis l.a. Tällä hetkellä olis vaarassa ens vuojen karsinnat, mutta kun ei niitä tuloksia ole muutenkaan kasassa, niin eihän se haittais.

Katoin tässä eilisillan ja aamun ja kisojen lomassa vaihteeks yhen elokuvankin, Brokeback mountain. Oon kuullu siitä vaan jotain, mutten arvannu, että se on homoelokuva. Oli silti aika hyvä. Ja jossain välissä skypeilin keminmaahan, joten tuli testattua, että se toimii oikeesti taas.

Mutta summa summarun, alkaa aika lailla hiostaan päästä reenaileen ja kisaileen. Joten olkaa tyytyväisiä, jotka voivat autolla vaan hurauttaa purinalle. Mrrrr.

Skype toimii taas

Latasin uusiksi Skypen ja se toimii taas. Joten ei ku soitteleen! Kokeilkaahan siellä Keminmaassa kans saaha skype päälle niin rimpautellaan.

Ja Suomelle jo ainaki eka mitali agilityn mm:ssä. Medit otti kultaa. Uskoisin huomenna vielä tulevan yhen mitalin. Ainakin.

Nuuskaa, nuuskaa

Tänään tuli sitten yks setä pimputtaan ovikelloa ja sanoi, että teillä on joku vuoto tuolla pihalla ja se soittaa jotkut sedät töihin. No olipa taas ylläri, olisin sen voinu niille jo etukäteen kertoa. Sitten tuli lisää miekkosia ja nostivat jotkut ns. kaivonkannet pois. Tossa autokatoksen pohjan alla oli iso vesisäiliö. Kysyin, että eikö tuolla pitäis olla vettä ja setä vastas ei. Sitten se kyseli jotain watertap, watertap? Mikä hiton tap? Setä alko jo hermostuun. Sanoin etten ymmärrä ja haen miehen paikalle. (Sattui oleen kotona kun ei töissä toiminu netti ja tuli kotiin töihin.) Mikko tuli, muttei sekään ymmärtäny. Miekkonen tuli sisälle ja laitto vesihanan päälle. Se oli siis hana! Jostain syystä se ei kuulunu mun sanavarastoon tätä ennen. Taas menin pihalle ja setä kysyi, että haluanko, että se pihalaatotus korjataan. Vastasin taas, etten tiiä ja haen miehen. Mikko keskusteli asiasta ja tultiin sisälle. Kysyin, että mitä ne oikein puhu ja se vastas, ettei ymmärtäny. Jos ei meän englanti kummosta ole, niin ei ole niienkään. Ihme mongerrusta. Arveltiin, että ottavat vuokraisäntään yhteyttä ja juttelevat sen kanssa. Me ei ainakaan makseta sitä korjausta. Aikoivat palata asiaan muutaman päivän kuluttua. Vesi meillä tulee kyllä ihan normaalisti hanasta edelleen, vaikka sen pumpun pitäis olla kiinni.

Kävin tänään Battuta mallissa nuuskaostoksilla. Se on kyllä vastenmielistä hommaa, mutta autollahan on kiva huristella. Yllätyttiin aikamoisesti muutama kuukausi sitten, kun sikari- ja tupakkakaupan hyllyllä oli nuuskapurkkeja. Ei se ihan samaa nuuskaa ole kuin mitä Hapitsulta yleensä haetaan, mutta jotain kuiteski. Kävin samalla tietty myös ryysykaupoissa. H&M:stä keräsin muutamia tamineita Kertulle ja menin kassalle. Tarjosin Suomen visakorttia ja neiti antoi sne masiinan, että naputtele tunnusluku. Äääk! Yritin kolme kertaa enkä muistanu sitä. Hirvee jono takana ja hävetti. Sanoin vaan etten muista sitä. Siellä ei ollu mahista höylätä korttia ja allekirjoittaa. Jouduin siis lähteen tyhjin käsin. Nyt tietty mielessä pyörii lähes varma numero, muttei viittis enää mennä mihkään kokeileen sitä.

Ja taas huomaan kellon olevan jotain ihan muuta mitä toivois.

BB:ssä tapahtuu

Pitää kirjoittaa tänne, kun ei ole ketään kelle kertoa. Ei täällä kukaan muu kato Suomen BB:tä. Eilen oli pinimuotoiset ryyppäjäiset talossa. Tuli sitten rangaistus. Sari ja Kaarlo joutuu äänestykseen, nimeämisiä ei ole olleskaan tällä viikolla. Paska homma. Sari tippuu kuiteski nyt pois, uskoisin niin. Kummatkin olis hyviä tyyppejä tohon ohjelmaan.

Eilen sinne alko aamulla lappaa sitä uutta porukkaa. 5 tyyppiä tuli, jotenki ne uudet eukot tuntuu aika kummilta, ne miehet on ihan ok. Tai pojat.

Meillä tuo autokatoksen pohja on ihan vajonnu. Sitte tuli yli tuhannen euron sähkö- ja vesilasku. Vähän ihmeteltiin. Soitettiin asiasta ja joku tuli kattoon paikanpäälle. On sitten se vesi valunu sinne tiilien alle ja siksi tuo piha notkuu. Tänä aamuna joku setä kävi laittaan veden poikki ja anto mulle avaimen, millä saan sen tarvittaessa taas toimiin, huomenna pitäis jonkun korjausryhmän tulla paikalle. Olis vissiin pitäny aikasemmin kiinnittää asiaan huomiota.

Ja Kerttu on nuhassa. Laitto jo tunti sitten päikkäreille, tulee siis pitkä ilta...

Uusi linkki

Eipä ole enää sitä Mika ja Sonera videota netissä, joten se mun aikasemmin laittama linkki ei toimi. Tässä on nyt uus.

Eilisillan ja yön ajatuksia

No niin nyt laitetaan nukkumaan. Menet siihen omaan sänkyyn noin ja otat tosta sormesta kiinni. Lauletaan nyt Sinistä unta. No tässähän meni vaan kymmenisen minsaa. Mää meen nyt alakertaan. Jaahas, alle tunti kulu ja huuto alko kuuluun yläkerrasta. En mene sinne heti vaan viien minsan päästä. "Eikö tuo ole jo hysteeristä huutoa?" Ei ole vastaan. Menen silti. Laitan tytön takas makuuasentoon ja lähen pois. Sinne nukahti uusiksi. Olipa helppoa.

Taas kuluu tunti ja sen jälkeen ei oo niin helppoa. Menen itte kans viereiseen sänkyyn ns. nukkumaan ja kuuntelen sitä huutoa. Aina välillä rauhoittelen ja laitan Kertun taas makuuasentoon vaan aina se nousee seisomaan. Ja puree sitä sänkyä. Pure vaan, onneks se ei ollu kallis sänky ja jos oikein lujaa puret ja se menee paskaks, voi olla, ettet koskaan saa sisarusta. Ihan niinku se tajuais.

Välillä käyn naapurihuoneessa kuikuilemassa, jossa mies nukkuu sikeästi kuorsaten.

Mietin aina välillä naapureita, mitähän ne mahtaa aatella. No, oli niiltäki kuulunu jotain välienselvittelyjä edellisenä yönä. Kerttu nukahtaa kolme kertaa kolmen tunnin aikana istualteen, jalat roikkuu pinnojen välistä eikä se tajua kellahtaa makuulleen. Ja taas jatkuu. Huutoa siis yhestätoista kahteen. Yritän olla nukkumaisillani ja olla välittämättä. Kahelta kaajan tytön makuulleen ja siihen se nukahtaa. Menikö tuo taas ihan hukkaan, ei luulis olevan vaikeeta kellahtaa nukkumaan. Mutta kun se vaan on. Aamulla herätään yhtäjaksoisen unen jälkeen puoli ysiltä herätyskellon soittoon. Herätyskello siksi, että yöt on nukkumista ja päivät touhuamista varten. Aamulla mies kysyy, että no, millanen yö oli. Etkö sää kullu mitään? En.

Maahanmuuttajat munaa ittensä

Munattiin kyllä kunnolla aamulla ittemme. Käytiin Carrefourissa ostoksilla ja välillä sanoin Mikolle, ettei tuota purkkaa sais kyllä jauhaa julkisella paikalla. Ramadanin vuoksi. Ai niin, se sanoo ja varmaan niittas sen jonnekki hyllyyn. Aikamme pyörittiin kaupassa ja haettin vielä jätksit pakastealtaasta ja alettiin syyä niitä siinä maailman suurimman ostarin käytävällä keskellä Ramadania. Securitymies tuli sanomaan, että tuo on kiellettyä. Me pöljät! Hävetti aivan tolkuttomasti. Ja jotta tarpeeksi todistettaisiin tyhmyytemme, jätettiin ne tavaran säilytykseen viedyt (toisesta kaupasta ostetut) tyynyt sinne kokonaan. Hokattiin kotona, että ne jäi lunastamatta.

Ramadanin aikaanhan kiellettyä on siis julkisilla paikoilla syönti ja juonti. Kotona ei saa esim. soittaa musiikkia niin, että muut kuulee. Eikä harrastaa seksiä auringonvalon aikaan. Positiivista on se, että työpäivän pitäisi olla vain 6 tuntia. Täähän ei tietty toteudu ainakaan meän perheessä.

Oli muuten carrefourissa myytävänä suomalainen sauna. Harvian kiukaalla varustettu koppisauna. Vieressä oli myynnissä suomesta tuotuja koivuklapeja. Niitä olis voinu ostaa ihan kannatusmielessä.

Videoita netistä

Jos ei oo muuta tekemistä, käykääpä kattoon näitä:

Pikku äxidentti
Shakiran uus video
Jätetään seuraava jätski syömättä
Jätetään se ekakin syömättä...
Ja muista olla tööttäilemättä vanhuksille!

Ja kuka juntti sen meän uuden ulkoharjan varasti, tuokoon heti takasi!

Viinirypäleitä vaipassa

Alko jo hiostaan kun en päässy koko päivänä koneelle. Mikko teki etätyötä koko päivän ja äsken lähti pomonsa luo jatkamaan hommia. Nyt alko jo helpottaan ja muutamassa minsassa päivitin itteni takaisin BBn tapahtumiin. Jos joku ei ole kattonu sitä videota, mikä Mikan ajoi talosta, niin tässä se on. Toivottavasti tuonne tulee jotain elämää tuonne taloon, alkaa oleen aika tylsää jo. Hena takasi, vaadin. Tai Perttu. Tai Matti Nykänen...

Taas tuli kahesta asiasta kotoisa olo. Kimi Räikkönen oli eilen ollu Dubaissa. Oli ajanu formula-autolla tuolla asfalttitiellä. Toinen kotoisa asia oli piimäpullo, mikä löytyi lähikaupasta. Pullossa lukee, että valmistettu Valion lisenssillä, tai jotain sellasta. En oo vielä maistanu. Pandan lakuahan löytyy toisesta lähikaupasta. Ikeasta saa herkkukurkkuja ja esim. lakkahilloa. Sirkku-sokeria löytyy Carrefourista. Ja manikyyrisetissä oli ohjeet myös Suomeksi. Mitähän vielä? Hapankorppuja löytyy Jumeirahin suunnalla olevasta kaupasta.

Ja Kerttu kutsuu vaihteeksi. Johan se nukkuikin jo melkein tunnin yöunia. Löysin uuden tämän hetken parhaan töllöohjelman. MBC 4-kanavalta tulee the house of tiny tearaways. Siinä samaan taloon tulee asumaan kolme perhettä, joilla on ongelmalapsia. Yhellä on kuuro tyttö, joka hakkaa suuttuessaan päätä seinään tai lattiaan. Yhellä poika ei syö juuri mitään kuin pakosta. Yhellä on kolme lasta, joista kukaan ei nuku omissa sängyissään. Koko perhe nukkuu samassa sängyssä. Vanhemmat ei oo nukkunu keskenään seittemään vuoteen. Kauhulla katoin, että tuoko on meänkin tulevaisuus. Samalla laitoin kertulle välipalaa syöttötuolin pöydälle. Pilkoin leipää ja viinirypäleitä ja se napsi niitä hyvällä halullaan suuhun. Oli kuin enkeli. Ei muuten kannata vuojen ikäselle antaa kovin paljoa viinirypäleitä heti kerralla. Ne löytyy vaipasta muutaman tunnin päästä täysin sulamattomina.

Ja toiset synttärit...

Laitoin ne kutsutekstarit toissailtana. Ihmettelin kun eilen illalla tuli viesti, että kiitos kutsusta, tullaan aamulla. Aamu-uintien jälkeen tulin kotiin ja siinähän ne viimeiset vieraat olivat. Oli vähän päivät menny sekasin. Onneks eilen illalla osasin ootta vieraita vielä tänään ja kielsin Mikkoa koskemasta siihen viimeiseen kakkupalaan. No sillä ei tee vaikeeta olla syömättä kakkua. Päinvastoin. Kerttuhan tykkäsi kun taas oli vieraita.

Eilen tuli vielä pikavisiitille ne turkkilaiset, joilla kävin edellisenä päivänä. Hiukka hävetti ajaa ne jo parinkymmenen minsan päästä pois, mutta mitä tulivat myöhässä. Me lähettiin leikkipiiriin tuonne alle kahen kilsan päähään. Autolla se matka kesti silti yli puoli tuntia, koska näillä kahella alueella ei ole muuta yhistävää tietä. On pakko kiertää tosi kaukaa. Olihan taas iso talo täyttä suomalaismuksuja juoskemassa ympäriinsä. Varmaan taas talon emäntä huokasi helpotuksesta kun viimiset vierat laittoi oven kiinni. Meille se porukka ei koskaan mahtuis (varmaan noin 20 lasta + äitit) vaikka tapoihin kuuluu, että se piiri on kiertävä. Meidät se kiertää... kaukaa...

Viikonloppuna käytiin pitkällä autoajelulla. Sattumalta kattelin tien varrella olleista porteista sisään. Yhessä kohassa kiljaisin, että mitä tuolla oli. Oliko ne lasten vai koirien esteitä. No tehhään uukkari ja takasi. Näyttää koirien esteiltä, mutta isommilta kuin tavis agilityesteet. Siellä oli rengasta ja hyppyä jos jonkinmoista ja kaikki peräkkäin nurtsilla. Vielä kerran ajettiin siitä ohi ja näin että joku sotilas/vartija seisoi siinä portin eessä. Samalla snne meni yks kyttäauto. Ne oli siis koirien esteitä. Niillähän on ne resuiset esteet toisessa paikassa, mutta koskaan en oo ketään siellä nähny. Pitää joku päivä taas ajaa ohi ja haaveilla.

Meille on ilmaantunu kierrätyslaatikko autokatokseen. Ohjeissa lukee, että limsatölkit, vesipullot ja lehet eri bokseihin ja pusseihin. Kerran viikossa ne tyhjennetään. Siinä lapussa luki, että Dubaissa tulee 4000 tonnia jätettä päivässä. Yhessä täällä mietittiin, että paljonko se on. No paljon. UAE on kuulemma maailman eniten jätettä tuottavia maita. Ei oo vaikeeta uskoa. Kertakäyttökulttuuri kukoistaa.

Kerttu 1v!

Tänään on Kertun synttäripäivä. Eilen käytiin ostamassa lahja, dinosaurusauto. Arvasin, että se on mieluinen, koska sitä pystyy pukkaamaan samalla tavalla kuin taperokärryä. Käytiin myös ostamassa kakku, jota tänään tarjottiin vieraille. Laitoin muutaman tekstarin eilen illalla menemään ja aamulla oli pieni olohuoneemme porukkaa pullollaan. Ja kaikki tulivat paketin kanssa. Kerttu saikin hienon puhelimen, palapelin ja vaaleanpunaisen penkin. Paperit ja paketit kiinnosti tietysti hiukan enempi, mutta varmasti kaikki lelut tulee käyttöön.

Äitin mielestä parasta tässä päivässä on se, että tajuaa onnistuneensa pitämään tuon lapsen hengissä ainakin yhen vuojen. Kyllähän sitä sen mahan kantaa ja vielä saa sen lapsen synnytettyäkin, mutta että sen saa pysymään hengissä. Ja musta on tulossa joku imetysnatsikin kohta puolin. Ylpeänä nyt voin sanoa, että olen imettänyt lastani kokonaisen vuoden. Enkä ihan heti ajatellu lopettaa.

Leikkasin ne tutit kahtia kolme päivää sitten ja viimeiset kaksi paketissaolevaa lahjoitin äsken eteenpäin. Meillä siis ei enää heräillä tutin tippumiseen. Yllättävän helposti se on mennyt. Tutin korvikkeena on nykyisin laulava äiti ja äitin sormet. Jotain kappaletta pitää hyräillä ja antaa sormet tunnusteltavaksi. Yöheräilyt ei silti ole historiaa, vielä ainakaan. Mutta yleensä loppuyö nukutaan jo paremmin.

Käytiin eilen turkkilaisilla kylässä. Kysyin omasta mielestäni, että vieläkö teillä öisin syödään. Joo, yleensä porkkanaa ja puuroa... Kielimuuri tuli vastaan. Sanoin antavani Kertulle lehmänmaitoa pari kertaa päivässä. Samanikäisen pojan äiti sanoi, että suositus on aloittaa vuodenikäiselle lehmänmaito. Sitten se kysyi, että laitanko siihen maitoon sokeria tai jotain muuta. Siinä tuli se kulttuuriero. Viimeistään se ero tuli siinä, kun tämä äiti juotti pojalleen appelsiinimehua. Katoin silmät kierossa.

Eilen alkoi se ramadankin. Sen kyllä huomasi ostarissa. Käytävät ammotti tyhjyyttään. Kahvilat oli kiinni kun sinne mentiin viiden aikaan ja seittemän aikaan kun lähettiin pois, ne oli auki. Muslimit eikä muutkaan täällä saa juua eikä syyä julkisilla paikoilla auringonpaisteen aikaan olleskaan. Edes purkkaa ei saa jauhaa eikä kuntosalilla juua vettä, paitsi jumppasalissa piilossa. Lapset saa tehä kaikkee, ja raskaanaolevat. Jos sääntöjä rikkoo, voi joutua putkaan. Ja tää kestä kuukauden verran. Muslimit kuulemma syö sitten öisin. Heräävät kolmen aikaan syömään. Ja pitäis pitää jotain peittävämpää vaatetta. Ite en taas tajunnu mitään kun aamulla menin altaalle ja otin Kertulle aamupuuron mukaan ja syötin sen siellä. No, onneks se on lapsi.

Uusia harrastuksia

Oon kehitelly muutaman uuen harrastuksen. Ihan takuulla ei muilla ole samoja. Yks on mannapuuron jokapäiväinen keittäminen. Siis ihan joka päivä. Toinhan Suomesta kilon niitä ryynejä. Kun ne loppuu, siirryn niihin puuroriiseihin, jotka myös toin Suomesta.

Toinen harrastus on tuonne ulos sijoittuva. Nurmialueilla on sellaset automaattiset kastelulaitteet, jotka ei aina ihan toimi. Jotkut miekkoset niitä silloin tällöin nostelee ylös. Siis niitä systeemejä, joiden pitäis automaattisesti nousta nurmesta ylös ja alkaa suhuttaa vettä. Oon minäki alkanu nostella niitä. Se on mukavaa. Siitä tulee jotenki sama olo kuin koiran karvojen nyppimisestä... Saa jotain hyvää aikaiseksi.

Kolmas harrastus on sängyn hankkiminen tyhjään vierashuoneeseen. Kävin jo katomassa yksillä suomalaisilla vuodesohvaa ja melkein jo sovin, milloin se meille toimitetaan. Tulin kotiin ja mietittiin yhessä, että se on liian pieni meille. Tosiasiassa Mikkohan siinä nukkuis aika paljon. Se ei pysty nukkuun, kuten en minäkään, Kertun kanssa samassa huoneessa. Mun vaan ei tartte käydä kodin ulkopuolella töissä, joten yritän nukkua Kepan kans samassa sängyssäki.

Kyllä kotiäitillä on hyvät mahikset kehitellä vaikka mitä tekemistä. Mullaki on nykyisin niiin paljon tekemistä, että se Abu Dhabin salukinäyttely meni ihan sivu suun. Löysin muuten eilen netistä amerikan pitt bull terrierierien myynti-ilmoituksen. Pentueen isä oli ihan Arabiemiraattien terrierien hallitseva suojelumestari. Huh huh. Määkin haluan nähä ne kisat.

Kohta kun saan itteäni niskasta kiinni ja asian loppuunkäsiteltyä, menen ja leikkaan kummatkin kaksi tuttia kahtia ja heitän ne roskiin. Viimeinen keino saaha yöt sujumaan ilman kymmentä herätystä. Niin siis sitten viikon itkemisen jälkeen. Ehkä.

Autokauppaa

Viikonloppuna käytiin kyllä autokaupoissakin. Neljässä!!! Ollaan aateltu hankkia toinen auto, jolla olis varaa ajaa Suomessakin. Jos sinne täältä sitten tullaan. Itte kyllä haaveilen, että pääsis vaikka Silvia Trkmanin kanssa Sloveniaan reenaileen tai jonnekki Belgiaan tai vaikka Ranskaan kisaileen pariksi vuojeksi. No nää nyt on tällasia haaveita. Eikä se Trkman kyllä tänä vuonna pärjää kun Frodo on siellä ja Laamanen laittaa puomista suoraan tiukan käännöksen 360 astetta. Jos siis tuomittee medien perusradan.

No mutta käytiin kattoon Audeja, Wolkkareita, Mersuja ja Volvoja. Audin liikkeessä ei ollu yhtään farmaria ja sitte ei taas yhtään A3-4-luokkaa. Jos jostais halvalla sais niin voisin ottaa sellasen pienen Audin. Wolkkarin liikkeessä katteltiin tavallisia golfeja ja plussaa. Se plussa olis kyllä kiva. Mersumiehiä en oo koskaan ymmärtäny. Mun mielestä vaan tietyn tyyppiset ihmiset ajaa mersuilla. En halua olla sellanen ihminen. Ainoastaan semmonen pieni tilatyyppinen mersu oli ok. Volvonliikkeessä katteltiin S40, johon Hipon olis vaikee tulla kyytiin. Hattuhyllyä ei saa pois. V50 olis ihan ok, V70 taas jo hintavahko kakkosautoksi. Tarttetaanko me farmariautoa toiseksi ja ostetaanko uus vai käytetty? Sitä tarttee alkaa miettiin kunnolla kun se auto pitää kummiski tilata 3 kk ennen ostoa, siis jos haluaa uuden ja se pitää omistaa täällä 6kk ennen maastavientiä.

Olis kyllä ihan kiva kokemus joskus käyä nuissa Ferrarinliikkeissä yms missä ei muuten tulis koskaan käytyä. Täällä on sellanen Automarketkin, jossa on satoja käytettyjä autoja myynnissä. Siellä voi omalla autolla kierrellä ja kattella. Tosin suomalaisilla on tapana olla jotenkin älyvapaita ja mielikuvituksettomia, että kaikilla on samanlaiset autot. Suurimmalla osalla on Volvot. Nyt osa oli tilaillu GTI Golffeja. Siitä tulee varmaan kakkosautosuosikki.

Eilen kävin pitkästä aikaa taksilla ostarilla. Emirates mallissa kierreltiin Kertun kans taas muutama tunti. Se on kyllä ainaki vielä helppo shoppailukamu. Nyt oli ekaa kertaa tosi lähellä, etten menny esim. Luis Vuittonin kauppaan. Sen vieressä on läjä niitä kauppoja, joihin tarttis eka ostaa vaatteet ja käydä kampaajalla ja kosmetologilla, että sinne vois mennä. Niihin on kyllä helppo mennä kun niissä on ne ovenavaajatkin, jotka toivottaa tervetulleeksi. Ehkä niissäkin pitää vierailla ennenkuin täältä muuttaa pois.

Tänään Mikko tuli joskus kolmen aikaan töistä. Uskomatonta. Tosin se oli heränny yöllä neljältä ja käynnistäny tietsikan. Se voi kohta liittyä nuitten mulimien yötouhuihin. Täällä alkaa kohta Ramadan. Silloin ei saa julkisilla paikoilla ainakaan syyä eikä juua auringonpaisteen aikaan. Ne kuulemma herää yöllä kolmen aikaan sitte syömään.

Arkinen aherrus

Viikonloppu se mennä vilahti ohi taas. Perjantaina sain kuningasajatuksen. Vaihdetaan yheksi yöksi nukkumisjärjestelyjä niin, että minä nukun kunnon yöunet ilamn keskeytyksiä alakerrassa ja isä nukkuu tyttönsä kanssa ylhäällä. Yöimetykset kun on historiaa ja on tässä jo yli vuosi tullu nukuttua katkonaisia öitä. Tulos oli seuraava... Yheltä heräsin kun Kerttu kitisi enkä nukahtanu enää uusiksi, vaikka se nukahti. Kahen jälkeen alkoi uusi ktiinä ja menin varovasti ylös. Siellä se isäriepu kanniskeli tyttöään, jonka volyymitaso vaan nousi. Vaihettiin järjestelyjä ja menin Kertun kanssa samaan sänkyyn ja samantien kun laitoin sen selälleen ja annoin käden sille hipelöitäväksi se nukahti uusiksi. Kuulemma ne lapset viimesitään 18-vuoden iässä alkaa nukkuun kokonaisia öitä.

Eilen lähettiin taas asioita hoitamaan. Ehotin, että mennään sekä Ikeaan että Bur Dubaihin ostaan sitä turvaistuinta. Huom. Kerttu istuu vieläkin kaukalossa vaikka jalat tulee jo komeasti yli reunan. Mikko katto mua ja sano, että oot nyt asunu täällä yli puoli vuotta, onko sun mielesät järkeä lähtä tähän aikaan kahteen ihan eri paikkaan? En taas ajatellu, että oli iltapäivä. Mun mielestä ne kaks paikkaa on kyllä aika lähekkäin, mutta piti valita, minne mennään. No mentiin Ikeaan. Nyt saatiin jotain ostettuakin. Viikko sitten päästiin siellä yks kerron kierreltyä kunnes tuli tappelu ja kotimatka oli hiljainen. Nyt ostettiin työtuoli, lamppu, naulakko ja Kertulle portti rappusiin. Työtuolia ollaan haettu monta vuotta. Vielä jos joku sais laitettua tuon portin paikoilleen.

Uudet naapurit

Käytiin eilen uudessa kyläpaikassa. Vierailtiin tälle samalle alueelle muuttaneen suomalaisperheen luona iltapäivällä. Matkaa oli vain se alle puoli kilsaa mutta tuolla 40 asteen helteessä sekin teki tiukkaa. Piristävää se silti aina on. Yleensä päivät menee hyvin aina siihen asti kun Kertulle saa ruuan annettua päikkäreitten jälkeen, eli johonki kolmeen. Sitten alkaa se ootus. Milloin se mies tulee töistä tai milloin on sen verran viilempää, että voidaan mennä Hipon kanssa ulos. Tosin nyt jostain syystä Mikko on tullut muutaman päivänä jo ennen kuutta töistä. Liekö sillä uudella ei-niin-mukavalla-pomolla osallisuutta asiaan.

Pomo ei ole enää suomalainen. Entinen oli. Karsinnoissa olin kauakisten sukulaisten luona yötä Vantaalla ja ne mietti, että onkohan se niitten tuttu mies kans Dubaissa. Oli kuulemma niitten virallinen kesäkissa ja pojan paras kaveri lapsuusajoilta. Nimen kuultuani tajusin, että se oli se Mikon pomo. Pieni on maailma. Yhtä pieni maailma taas oli kun tuolla suomimammojen kahvilatapaamisessa jutskailin yhen mamman kanssa, joka kuultuaan agilityharrastuksestani sanoi, että oli viime vuonna istunu lentokoneessa jonkun agilityharrastajan vieressä. Oli joku nuorimies, joka oli menossa mm-kisoihin ja oli kuulemma ihan hyvin menestynyt aiemminkin. Kuvauksien perusteella ei ollu kyllä muita vaihtoehtoja ku Aaltosen Mikko.


Vastapäiseen taloon kannetaan just uusia huonekaluja sisälle. Viime viikolla entiset muutti pois, yks päivä siellä maalattiin seinät, kuten täällä aina maalataan kaikki kun asukkaat vaihtuu. Ja nyt sinne kannetaan lupaavasti pinnasänkyä, parvekekalusteita ja vatsalihaslaitetta. Meilläkin on muuten sellanen vatsalihaslaite varastossa. Joo, kyllä mää sitä käytän, ihan varmasti, ostetaan vaan...

Sain eilen travellinkista vastauksen Hipon lentolippukyselyyn. Vastasivat, että olivat saaneet sen 12,90 eruoa per kilo tiedon lentoyhtiöstä suoraan ja ne olivat siis antaneet väärää tietoa. Valitettavasti eivät voi tehdä asialle mitään. Hohhoijaa. No mitähän mää voisin tehä? Pikku ero maksaa yli 700 euroa kuin 200 euroa.

Jääkiekon sm-liigakin alkoi eilen. Mun liigapörssi-joukkue sai ihan kohtalaisesti pisteitä. Piti silti antaa heti aamusta parille tyypille kenkää, jotka eivät ees päässeet pelaamaan eilen.

Tunkkasta ilmaa

Ikuisuusaiheesta... nyt ei olla valvottu yöllä, mutta ei myöskään nukuta illalla. Toiset päikkärit alkaa vissiin oleen historiaa meidän perheessä ja meno on sen mukaista. Neiti muistuttaa iltaisin kännissä heiluvaa kääpiötä. Jalat menee miten sattuu ja kokoajan muksahtelee nurin. Päivisin on kuin itte aurinko, joten pienet on murheet.

Nyt on nokian kotirouvien uima-allaspiiri taas alkanu kokoontua. Useana aamuna ollaan keräännytty altaalle heti aamusta. Me ei kyllä olla sinne selvitty kuin joskus ysin aikaan, osa menee sinne jo heti kasin jälkeen. Yks aamu tuli joku äiti kahen lapsen kanssa ja tervehti englanniksi. Sitten se kysyi lapsiltaan suomeksi että mihin penkille laitetaan pyyhkeet. Altaalla siis ei ollu taaskaan ketään muita kuin suomalaisia ja sinne tuli lisää suomalaisia. Saatiin siis lisää vahvistusta. Olivat muuttaneet ihan vähän aikaa sitten tälle samalle alueelle meän kanssa, välimatkaa ehkä 300m.

Eilen käytiin kahvilatapaamisen jälkeen Tanjan ja Elvi-vauvan kanssa Emirates mallissa shoppailemassa. Hyvä päivä, en ostanu yhtään mitään. Se on saavutus mulle. Kotimatkalla yritettiin tulla tuttua reittiä, mutta kappas, siinä yhessä isossa risteyksessä olikin auto tulessa. Se oli kyllä jo palanu aika kauan, alkoi oleen melko romuna. Koko risteys oli ihan sekasin ja mekin jouduttiin etsimään kiertoreitti kotimatkalle. Kumpikin pikkuneiti alkoi oleen unen ja ruuan tarpeessa, mutta ihmeellisesti se jaksoivat olla rauhassa sen vajaan puolen tunnin matkan ajan. Täällähän ei voi koskaan tietää, missä on ruuhkat. Ikean reissut on aina jännityksellisiä. Ikea on ehkä 20-30 kilsan päässä meiltä, mutta matka sinne voi kestää jotain 30 minsan ja kahen tunnin välimaastosta.

Yks päivä lehessä oli Dubai-faktaa uusiksi. Täällä on nyt muistaakseni 1,4 miljoonaa asukasta ja niistä yli 70% on miehiä! Sen kyllä huomaa nuista rakennustyömaista, joka paikka on täyttä haalarimiehiä. Lehet on myös täynnä raiskausjuttuja. Aina ne on joitain intialaisia, pakistanilaisia tai libanonilaisia tai ihan tämän maan kansalaisia, jotka on ottaneet jonkun kyytiin ja vieneet johonki hiekkamaalle ja raiskanneet. Sitten ne väittää, että maksoivat uhrille. Yrittävät lievennystä tuomioihin.

Meillä vajoaa maa auton alta! Autokatoksen alusta on ihan kuopilla. Se on vajonnu sen jälkeen kun tuo auto ostettiin. Kiva parkkeerata sitä kun yrittää laittaa sen sellaseen paikkaan, mikä ei olis vajonnu. Pitäis ehkä soittaa joku korjaaja siihen. Oon kyllä nähny kun muistakin kämpistä on pihaa käyty laittaan uusiksi. Meillä pitäis kyllä nuille ilmastointilaitteillekki soittaa joku korjaaja. Haju alkaa olla aika muheva ja laitteitten toimivuus ei ole ihan ok. Tosin, mikäpä näissä taloissa toimisi.

Agilitykurssien vetäjä kyseli tullaanko seuraavalle jaksolle, mutta on kyllä meille vielä liian kuumaa. Vastasin, että tullaan sitten seuraavalle. Alkaa kyllä oleen jo vieroitusoireita. Aattelinkin tilata netistä viime vuojen mm-videon. Katotaan nyt eka paljonko tulee postimaksuja.

En saa taaskaan kuvia laitettua tähän...

Ei nukuta

Aika vähässä kirjoitusaiheet. Illalla sain Kepan nukkuun puoli 11 illalla, herätys tunnin päästä, taas puolen tunnin päästä ja yöllä neljän aikaan herättiin huutamaan. Huutoa jatkui yli tunnin. Siinä välissä käytiin hakemassa alakerrasta panadolia, vesipullo ja vaihettiin vaippa. Pieruja myös rekisteröityi muutama. Liekkö sitten se lehmänmaito pyöriny mahassa vai ne "välihampaat" alhaalla, jotka tekee tuloaan. Mikään ei ollu hyvä. Oli aika lähellä jo minunkin hermot mennä. Yöllä mietin, että jos ei tekiskään enää toista lasta. Jos sais nukkua jo vaikka vuojen päästä kunnollisia öitä. Kunhan Kerttu oppis puhumaan ja sanomaan, mikä vaivaa öisin.

Ei ollu vaikeeta mennä aamulla reiluks tunniks altaalle pulikoimaan ilman Kepaa. Viidettä lastaan oottavalle Terhille siellä valitin kun en selviä yhenkään kanssa...


Tämä netti-tv ei oikein taas toimi. Eilen sain BBn näkyviin vasta illalla. Ihan tarpeeks sitä silti on tullu katteltua. Tuo Kaki on aivan kauhee. Sekotus Juhan af Grannia ja jotain pornostaraa. Koko ajan äänessä, eikä ketään kiinnosta. Oli kyllä optikko ollu ihan rehellinen sanoessaan, ettei koskaan ole rumempia laseja tehny. Heidi on joku wannabe-jessica simpson. Ihan kiva kuites ku on Simosta. Arista taas tuli heti joku kummajainen, kun paljasti olevansa biuseksuaalinen. Se kyllä näyttääki siltä. Sari taas... huh huh. Ihan oikealla alalla varmaan töissä. Tosi tyrkky. Veikkaan, että tuo Tatu pääsee pitkälle. On aikas tylsä, mutta mukavan oloinen.

Dubaihin avattiin muuten viime viikolla eka H&M-kauppa. Toinen avataan lähipäivinä. Ihmetyttää vaan taas kun siellä valikoimassa on Suomen tyyliin talvivaatteita. Lämmintähän ei kyllä enää ole kuin noin 40. Talvi lähestyy.

Nukkumista vai ei?

Aamulla virkeänä... toiveajattelua. Milloin tuo lapsi alkaa nukkuun yhtäjaksoista unta useamman tunnin? Illalla sain sen ysin jälkeen vasta nukkumaan yliväsyneenä huudon kanssa. Eka huuto kuului tunnin päästä, toinen toisen tunnin päästä. Kolmannella kerralla otin sen samaan sänkyyn ja yöllä muutama lisäherätys tuohon vielä lisää. Haluaako joku lapsista haaveileva Kertun lainaksi yökylään? Käsiä ei näytä nousevan...

No suht koht pirteänä silti aamulla... tehtiin eka vähän hyväntekeväistyötä. Ainakin suunnilleen. Muistin, että läheisessä spinneyksessä on Feline friendsin kirjamyynti. On sellanen paikallinen pelastakaa kissat- järjestö. Käytiin Kertun kans hakemassa muutama lasten kirja, yks vessalukemiskirja ja itelle otin sellasen James Herriot kirjan, jossa oli paljon piirroksia bortsuista. Siis kuvituksena. Yks Kertun kirja oli nimeltään "miksei uni tule?".... Enpä ole ennen englanninkielisiä kirjoja ostanutkaan.

Päiväunet kyllä sujuu jos ei yöunet. Kolme tuntia yhtä putkea. Mutta toki sitä joskus täytyyki koisia. Iltapäivällä käytiin vielä Battuta mallissa ostoksilla. Ei sieltä kyllä mitään järkevää saatu. Muutama uusi lelu Kepalle. Huominen vielä aikaa olla "tyttöjen kesken" kotosalla, kunnes se viidakossa villiintynyt mies tulee kotia.

Muutama lisäys...

Kerttu on tänään saanu ekaa kertaa muuta maitoa kuin rintamaitoa ja hyvin maistui. Ihan innoissaan joi yhteensä 100ml lehmänmaitoa kahteen otteeseen ja oli kummissaan kun maito loppui pullosta. Ei ainakaan vielä oo mitään ongelmia ollu. Yhen vuoden ikä alkaa lähestymään ja tarkoituksena olis lopettaa imetys siitä sitten pikkuhiljaa. Näin sitä vaan selvittiin vuoden ikään vaikka alussa hermoiltiin monta kertaa, että tuleeko sitä maitoa tarpeeksi vai ei?

Dubaissahan ei ole niitä tiennimiä juuri missään. On vaan road 35 ja 27c jne. Postilaatikoita ei oo, postilokerot vaan. Nyt täällä aloitetaan teiden nimeämiset ja tulevaisuudessa olis tarkoitus, että jokaisella talolla olis postilaatikot. Niin ainakin ymmärsin lehtijutusta. Huraa. Tosin tuskin me niitä tullaan näkemään. Tien varressa on uuden vesipuiston mainoskin ja yks päivä luin tarkemmin sitä mainosta, opening 2009. Metrokin tulee joskus tän vuosikymmenen lopussa.

Dubai on muuten ainoita maita maailmassa, jossa Mc Donaldsilla on kotiinkuljetus.

Matkapäivitystä

Palataampa siihen kotimatkaan. Ensinnäkin surkeasti menneiden Kemin kisojen jälkeen (3 kisaa, joista ekasta vaan nolla, joten 6 nollaa meillä siis kasassa ens vuotta varten, ei riitä mihkään...) noustiin yöjunaan, jolla porskuteltiin Helsinkiin. Sunnuntaiaamuna oltiin pääkaupungissa ja aikaa koneen lähtöön oli 8 tuntia. Kiertelin aikani hiljaisella kaupungilla ja käväisin kysymässä turistioppailta olisko hietsun kirppis sinä päivänä "auki", no olihans e. Eikun ratikkaan koiran ja lapsen kanssa, sitä ennen olin vieny tavarat säilytykseen rautatieaseman lokeroihin. Kirppiksellä oli aivan sairaasti porukkaa ja ostettavaa. Järkevästi ostin vain 2 mekkoa Kertulle. Samalla yritin herätellä Joonaa, jolla oli Espoon puolella Hipon lentoboksi. Tunnin päästä ekasta soitosta taisin saaha sen hereille. Sovittiin, että tulen junalla vastaan ja haen sen boksin. Jotenkin se kello riensi ja nopeasti nappasin boksin matkaan ja junalla, koiran ja kärryjen kanssa takasin Helsingin puolelle. Tavarat säilytyksestä ja lentokenttäbussin kyytiin. Aikaa ei olu yhtään liikaa ainakaan kun näin sen jonon siellä kentällä. Hyvät oli suunnitelmat osataa vaikka mitä tuliaisia sun muita. Varmistin virkailijalta, että olen menossa oikeaan jonoon, siihen mikä oli noin 200 metriä pitkä. Joo, olin minä. Rautatieasemalta ostin onneksi kilon puuroriisiä, pottumuusijauhetta ja mannapuuroa. Jos vaikka koti-ikävä yllättää...

Siinä jonossa toisella käellä pukkasin Kertun kärryjä, joissa se ei tietenkään suostunu kauaa istumaan. Toisella käellä pukkasin tavarakärryjä, Hippo oli jossakin kolmannessa käessä ja jalalla potkin sitä boksia eteenpäin. Aikani kun siinä jonossa mutkiteltiin, päästiin tiskille. Siinä välissä varmistin vielä kerran, että olen oikeassa jonossa. Siitä huolimatta virkailija siinä tiskillä, jonotettuani sen vajaan tunnin, sanoi, että olen ihan väärässä odotushallissa! Aikani asiaa selviteltyämme todistin virkailijan olevan hakoteillä. Hipon lento piti lähteä maksamaan 2 kerrosta alaspäin, jonka ajaksi jätin koiraparan boksiin sinne ruuhkaan. Maksutiskillä tuli pienoinen yllätys. Lasku oli yli 700 euroa, kun se piti olla reilut 200 euroa. Maksoin ja sanoin palaavani asiaan myöhemmin. Eihän siinä ole mitään ideaa matkustaa Venäjän kautta, jos se on kalliimpaa kuin turvalisemmat maat. No takaisin yläkertaan pelastaan Hippoa ja viemän sitä sinne erikoismatkatavaratiskille. Heiheit ja sitten kiireesti ettimään sitä lähtöporttia. Se oli tietenki vihon viimeisessä nurkassa tosi kaukana ja aina välillä kattelin niitä näyttöruutuja, joissa luki "final call". Juostiin loppumatka ja onneks siellä tiskillä oli ruuhkaa. Kaikki muut oli suhteellisen venäläisen näkösiä.. Kone lähti pikkusen myöhässä.

Ai niin, se finnairin virkailija sanoi siellä tiskillä, että tiedänhän, että joudun ottaan koiran Moskovassa koneesta pois ja hoitaan sen itte seuraavaan koneeseen. Jepajee... Vaihtoaikaa oli vajaa tunti ja kokemukseni mukaan Moskovan virailijat tosi nyrpeitä. Kysyin asiasta noustessani Moskovan koneeseen ja se täti lupasi varmistaa, että koira tulee samaan koneeseen. Itte onneksi näin koneen ikkunasta, että Hippo tuotiin sinne koneelle. Huoli siis pois. Matka meni muutenkin mukavasti, Kerttu touhusi omiaan sylissä ja siinä "seinäkopassa". Dubaissa oltiin puolen yön jälkeen ja sitten vain seuraava huoli taas, miten sen Hipon on käyny. Oottelin aikani sitä matkatavarahihnalla, muttei sitä näkyny. Puolisen tuntia kuupoilin ja kysyin sitten asiasta. "Ei rouva, se koira pitää hakea cargo-villagesta". Just joo, viimeksi se tuli matkalaukkujen seassa. Ei kun Mikko ettimään ja autolla muutama kilsa ihan toiseen paikkaan. Eläinlääkärille piti soittaa ja herättää se tarkastamaan Hippo. Ystävällinen setä sieltä tuli ja koko hommassa meni varmaan tunti, ennenku saatiin Hippo pikapissatusten jälkeen omaan autoon. Kunnossa se taas oli. Ei ainakaan näkyviä traumoja. Jälkeenpäin kuulin, että Eskolan Kaisan mies oli lastannu Hipon Moskovan koneeseen.

Kyllä Dubain vielä tunnistaa 2,5 kuukaudenkin jälkeen vaan paljon on talot taas kasvaneet. Laskin, että rakennustahti on sellaiset reilu kerros per viikko. Tiet menee taas eri reittejä ku ennen, viikonloppu on vaihtanu paikkaa ja skype on blokattu tästä maasta. Ei worki enää. Naapurit muutti pois just kun saivat pihan valmiiksi. Lämpöä on enempi ku tarpeeksi (45), mutta se kuulemma on jo viilenemään päin. Paljon on taas uusia suomalaisia muuttanut tänne. Yhet joutu muuttaan muualle kun vuokra nousi 40%. Kahteen perheeseen tulee perheenlisäystä. Siinäpä ne tärkeimmät. Tuo viikonloppujuttu on kyllä ihan sekavaa vielä. Nyt kaikilla pitäisi olla pe-la viikonloppu, mutta en tiiä onko näin.

Lehestä muuten bongasin Abu Dhabissa olevan salukien näyttelyn. Sitä pitäis lähtä kattoon. Onhan sinne joku 160km matkaa mutta samalla tulis nähtyä sekin kaupunki. Sähköpostiin oli tullu myös agilitykurssi-ilmoitus. Sinnekin voisi mennä, ei kyllä ihan vielä, on liian kuumaa.

Viime viikonloppuna käytii naapuriemiraatissa, Sharjahissa ajelemassa ja aika omituista mutta mukavaa oli kun paikallisradiossa alkoi soida Rasmusta. Lieventää Suomi-ikävää. Ensimmäisessä kahvilatapaamisessa, jossa oli muuten runsaasti porukkaa, suomalaiset naistenlehet tekee myös hyvin kauppaa, sekin osaltaan auttaa Suomi-ikävässä. Tänään vielä ikäänkuin ennaltaehkäiseväksi avuksi avasin big brotherin 24/7 koneelle. Olisin tosiaan voinu jo jonkun kuristaa tämän netin takia, suurelta osin siksi, kun tiesin tuon ohjelman jo alkaneen. Viime vuonna vimeisillään raskaana katoin 24/7 digiboksin kautta minimissään varmaan 5 tuntia päivässä. Nytkin se on kokoajan taustalla.

Tämä päivä menikin menneiden tapahtumien kattomisessa. Samoin agilityrintaman tapahtumapäivitys kesti aikansa. Useat tulokset on jo luettu ja erityisesti Åke-kelpien luokkanousu lämmittää. Samoin tietysti Quukkiksen hopea sekä pk-viestin että vepen SM-kisoista. Ja nyt unten maille, jonne Kertun vienti tänään kesti piinaavan pitkään.

Hengissä ollaan...

ja ketään en ole vielä keriny kuristaakaan. Eilen oli jo lähellä. Netti ei ole toiminu koko sinä aikana kun tänne Dubaihin taas tultiin. Joka päivä ollaan soitettu ja on luvattu soittaa takaisin ja lähettää joku korjaaja. No yks aamu seittemän jälkeen tulikin joku toteamaan että on sellanen vika, johon pitää tulla toinen korjaaja. No se toinen tuli tänään. Eilen otin Kertun syliin ja menin valittamaan paikan päälle, että en lähe tästä rakennuksesta pois, ennenkuin sanotte ajan, jolloin tulette. No nyt kun tää kone toimii, on 100 osoitetta, missä pitäis käydä. Sähköposti on plarattu läpi ja agilitysivut. Pankissa pitäis käydä, vararikko on lähellä. Hipon lento maksoikin yli 700 euroa!! Siitä pitäis laittaa valitukset. Big brother on menny jo monta viikkoa ja minä ihan kuutamolla. Mies on Keniassa virkistymismatkalla työpaikan kanssa ja Kerttu kiipeää portaita heti kun selän kääntää. Ja se kävelee täysillä. Hippoki on hengissä, siinäpä ne tärkeimmät. Palataan asiaan!

Niin ja turha skypeillä, sehän on tässä maassa kiellettyä ja mahdotonta nykyisin! Siis hallelujaa. Ihan oikeesti.

Kosteeta on

Jos tälle päivälle pitäis itte kehitellä iltapäivälehteen lööppi, se olisi :"Vettä sataa!". Ei kai täällä ole yli kahteen kuukauteen tullu vettä. No ei kyllä nytkään sada, mutta yöllä sitä oli tullu ja taivas on harmaa. Meillä kyllä pihalle lorotti yks yö 10 tuntia vettä suoraan hanasta kun äitee unohti laittaa vesiletkun kiinni illalla. Eikä se vesi menny ees nurmikolla eikä kukille.


Tämä päivä oli sopiva kirppispäiväksi. Aamulla Kertun herättyä haettiin mun 80-vuotias mummo kyytiin ja Kemiä kohti auton nokka. Eihän me keritty käyä ku kolmella kirpparilla ja mummolle alko jo riittää. Siis ei yhtään turnauskestävyyttä. Ite en ole kirppisihmisiä, mutta kiva niitä joskus on kiertää. Nyt löysin itelle hatun ja Kertulle tai jollekki muulle äitiyspakkauskevyttoppahaalarin... Ihan käyttämätön. Ei se kyllä Kertulle mahu enää, enkä tiiä, miks sen halusin, mutta ostettu on.

Välillä Kerttu kävi päikyillä kotona ja taas kävästiin mummolassa, siis mun mummolassa kahvilla. Sielläpä Kerttu näki ekaa kertaa pikkuserkkujaankin, Veetiä ja Verttiä. On kyllä tullu nähtyä ihmisiä aika paljon täälläolon aikana (ei voi sanoa loman aikana, kun ei ole lomaa). Silti olis paljon vielä näkemättä, muttei sille mitään voi. Aiemmin kun asui etelä-Suomessa ja täällä kävi silloin tällöin oli päivät buukattu ihan täyteen kaikenlaisia "pakollisia" kyläilyjä. Äitin neuvosta olen jättäny nuo pakolliset pois ja menen vain sinne, minne haluttaa. Nyt jää kuiteski sellasiakin käymättä. Joillekki olenkin jo sanonut, että nähään taas kolmen vuojen päästä.

Selän takaa kuuluu ääntä ja tulee kuvottavaa hajua... Mikä se on? Ja mitä tuossa kuvassa tapahtuu?

Lähtö lähestyy

Niin se viikonloppu meni ja 3 nollatulosta valui käsien läpi hukkaan. Yksi ainut saatiin kalastettua. Yhellä radalla tippui yksi rima, yhellä sain koiran aika lopussa väärään päähän putkeen ja yhellä kieltovirheen jälkeen otin A:n uusiksi ja sain itelle paremman mielen. Nyt olisi siis 5 nollaa kasassa ja kolme yritystä vielä lauantaina. Pitääkö tässä suunnitella Kemin tammikuun kisoja... Tai sitten pannaan asiat oikeasti tärkeysjärjestykseen ja otetaan ensi vuosi vielä rennommin ainakin ilman sm-kisoja. Karsintoihinhan voisi vielä ensi kesänä keräillä tuloksia. No katotaan.

Tutustuin viikonloppuna yhteen rataan Kerttu sylissä... läpykkäät jalassa. Kysyin Jokisaarelta lupaa etukäteen. En kyllä saanut suoraa vastausta, mutta menin silti. Eräs lajin lehen toimittaja vielä ikuisti tämän.. Olin myös toisena päivänä ilman lasta kisoissa, mikä oli kyllä harvinaista herkkua. Ja helppoa. Sattuihan Mikko olemaan samalla paikkakunnalla meän kanssa. Se lensi ke-to yönä Dubaista Frankfurtin kautta Helsinkiin, josta jatkoi Oulun koneella. Eilen se jatkoi matkaansa Oulusta Helsinkiin koneella, josta vuokrasi auton ja ajoi Saloon, josta palasi illaksi Helsinkiin autolla ja jatkoi tänä aamuna koneella taas Frankfurtin kautta Dubaihin. Jos jatkoi. Oli kuulemma aika ruuhkaa kentällä ja tunnetusti kentälle ei mennä liian aikasten. Mehän mennään la yöjunalla etelään, josta sitten noustaan su iltapäivällä koneeseen. Sitten ei kai vähään aikaan matkustetakaan mihinkään.

Piirtelin ratoja yksi päivä ja hain netistä piirto-ohjelmaa. Löysin tällaisen radan netistä. Näyttää todella tutulta.



Kerttu harjoittelee kävelyä tosissaan. Seittemän askelta on nyt enkka ilman tukea. Perjantaina mennään neuvolaan esittelemään taitoja ja hakemaan rokotus.

Reeneistä reeneihin

Muutama päivä sitten tultiin vepereeneistä ja Kemissä meän autoa vastaan juoksi saluki-koira valjaat päällä. Yritettiin ottaa sitä kiinni, mutta vaikka sitä halutti antaa kiinni ei se sitä uskaltanut tehä. Siellä se puikkelehti autotiellä eikä yhtään varonut peltilehmiä. Findilla sain paikallisradion numeron, jonne ilmoitin tästä koiraparasta. Olihan se juoksemassa kohti Ouluun menevää isompaa tietä. Tämän päivän Pohjolan sanomissa on tekstiviestipalstalla kiitokset sille, joka ilmoitti radiossa Peppi-salukin karkureissusta. Koira oli itse avannut lukitun oven ja lähtenyt kalppimaan. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Eilen kävin vaippaostoksilla lähicittarissa. Siinä kaupan käytävillä on pikkuliikkeitä, joissa yhessä näkyi tuttu nainen. Terkkarikoulun opiskelijakaveri oli päätynyt asuntovälittäjäksi. Siinä aikamme rupattelimme ja taas väläyteltiin luokkakokousasiaa. Ikinä ei kukaan ole järkännyt minun luokkieni kokouksia. Aika olis jo. No tulin maininneeksi, että näin joskus ehkä vuosi sitten kuolinilmoituksen meän yhestä toisesta luokkakamusta ja mietin voisko olla samannimisiä samanikäisiä useampia. Ei kuulemma ole kuin yksi ja sama henkilö kyseessä. Tämä kaksoslasten äiti oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä. Kun sitä kouluaikaa muistelen, niin en kyllä ihan yllättynyt ole, vaikka asia kamala onkin.


Eilen oltiin myös viestireeneissä ja sitä ennen tottisreeneissä. Ollaan Kertun kanssa oltu siis jo agility-, tottis-, vepe-, haku-, viesti- ja esinereeneissä muutaman viikon aikana. Ilmankos Kerttu onkin jo nukkunut kolmen tunnin päikkärit yhteen menoon. No kohta kun se herää, lähetään vepe- ja agilityreeneihin. Siinä välissä on tottista samaan aikaan... Ei sille mitään voi kun on syntynyt tämmöiseen perheeseen, jossa Kertun mummo ja pappa ovat äitiään sata kertaa aktiivisempia koiraharrastajia. Olis kannattanut perhe valita harkitsevaisemmin.

Agilityreeneissä olen nyt käyny Hipon kanssa kahesti karsintojen jälkeen. Viimeksi totesin taas nostellessani rimoja paikalleen takaisin, että pitäs tehä jotain, vaan enpä viitti. Mennään nyt vaan tuurilla taas kisaamaan ja toivotaan parasta.

Kylähullujen Keminmaa

Meän perheellä on eräs maailman paras ystävä. Ystävä, joka kutsuu itse itsensä kylään. Kun se soittaa ja sanoo, että kutsuitte kylään ja sille vastaa, että ei olla kutsuttu, niin tämä ystävä vastaa, että tullaan silti. Kävivät yksi ilta muutaman tunnin istumassa. Tämän parhaan ystävän mieskin oli mukana. Kyllä täytyy sanoa, että on vakka kantensa valinnu. Toisessa kyläpaikassaan tämä nainen oli sanonut, että voi ottaa päiväunetkin siellä kylässä ja jäädä kattomaan kauniita ja rohkeita.

No ei siinä mitään, tämä päiväkyläily on kuiteskin ihan harmitonta, ainoastaan aikaa vievää. Lisäksi tätä naisvierasta ei tartte jututtaa. Se keksii jutut ihan omasta takaa. Mutta viime yönä oli muuta kuin harmitonta. Luokittelen tämänkin vieraan kylähulluksi. Keskellä yötä joskus yhen jälkeen eka meän koirat alkoi räksyttää, sitten alkoi kuulua auton töötin ääntä ja sitten soi vielä puhelin jossain. Kohta soi ovikello. Ittellä meinas heti mennä hermot, kun Kerttu tietenki alko pyörimään siinä melussa ja hälinässä. Tuli eräs toinen suuri ystävämme hulluna päissään kylään. Oli autolla liikkeellä. Isäpuoli yritti sanoa, että mitä sää tänne tuut keskellä yötä. Tämä hullu vaan vaivaisella äänellä, että eikö saa tulla. Evästä tarjottiin ja majapaikkaa, mutta aikoi lähteä autollaan jatkamaan matkaa. Soitettiin poliisit perään. Muisteltiin, että eihän sillä taida olla ees korttia. Ajoi vaimonsa autolla ja lähti renkaat ulvoen pihasta. Sanottiin kyllä sille, että soitetaan ne jepet, muttei se tuntunu haittaavan.

Simossa eksynyt pappa oli löytynyt toisena etsintäpäivänä kuolleena. Löytymispäivänä siellä oli ollu koiraporukoitten ja poliisien lisäksi pelastushelikopteri sekä armeijasta reilut 40 tyyppiä. Luultavasti oli saanut sairaskohtauksen. Tosin ehtihän se ollakin jo 5 päivää kateissa.

Dubain sääkartta näyttää päivälle +41 astetta ja yölle +35. Eipä paljoa helpota. Kahen viikon päästä se on meillekki taas totta.

Jännityksien kotiseutu

Eilen käytiin huvittelemassa Tornion iltakisoissa. Hyllytavaraa saatiin saalistettua. Rima tippui radan puolessavälissä ja annoin Hipon mennä loppusuoralla putkeen kun piti mennä hypylle. Pitäis kai mennä reenaileen nuita rimoja oikein kunnolla. 7 starttia vielä tulossa muutaman viikon sisällä ja ne kolme nollaa nyt ainakin pitäis saaha.

On se vaan jännityksellinen tämäkin kotiseutu. Pari päivää sitten, useista raiskauksista tuomittu Ruumensaari oli taas raiskannu Suonenjoella jonkun naisen. Viime sunnuntaina se oli sitten nähty täällä Keminmaassa ja lopulta saatu Simossa kiinni. Viime sunnuntaina oltiin hakumetässä monta tuntia, mutta onneks siellä oli enempi porukkaa. Silti se mielikuvitus alkaa lentää. Eikö tuolta rajan toiselta puolelta voisi jonkun Alexein palkata tekemään jotain...

Äsken oltiin vaihtamassa reenipaikasta toiseen, vesipelastuksesta hakumettään kun puhelin soi. Simossa on joku eksyksissä ja sitä haetaan nyt poliisien, Sepe-pelastushelikopterin ja koirien avulla. Äippä lähti sinne koiransa kanssa. Olis mukava olla ittekki siellä hakemassa, minun suuntavaistolla olisin vaan aika nopeasti siellä etsittävien listalla.

Junttien sukua?

Viime lauantaina oli se koirien vepenäytös Kemijokisoudun yhteydessä. Tätini Miisa sanoi edellisenä päivänä, että jos menette sinne, niin voisitteko soittaa hänetkin kattomaan? Joo me soitetaan. Näytöksen jälkeen kerättiin tavaroita ja tyhjennettiin kumiveneitä ja totesin äitille, että sille Miisalle piti soittaa... Lehessä onneksi ei ollut kuvaa siitä itse näytöksestä, mutta jos oikein tarkkaan sitä soutajien kuvaa kattoo, niin siellä taustalla pilkistää meän valkoinen volvo.

Eilen oltiin hakureeneissä. Eloketun kennelin omat reenit. Oltiin myös Kertun kanssa Quukkikselle piilossa. Reenien jälkeen pakattiin koirat ja ittemme autoon ja matkalla katottiin, että menipä tuommonen Prusilan-firman auto ohi. Kohta soi puhelin ja tuntematon numero soittaa:" Kallatsan Aki tässä hei, teillä on auton takaluukku auki." Joo niinhän se oli. Onneks kukaan ei ollu tippunu kyytistä.

Illalla ajoin citymarkettiin ja siinä motarin liuskalla aloin vaihtaan automaattivaihteistoautosta vaihetta pienemmälle ja polin jarrua kytkimenä. Aikalailla tökkäs auto ja se takana ajava toinen farmarivolvo jätti sen jälkeen aika pitkän välimatkan minuun. Se toinenkin tietenkin oli tulossa samaan kauppaan ja parkkeeras ihan meän viereen. Kulutin suhteellisen paljon aikaa autosta nousuun sen jälkeen.

Äsken heitin paperia vessan pönttöön kunnes näin siellä uppeluksissa kissan hiekkalaatikon lapion? Luulisin, että tiiän, kuka on syyllinen.

Kesällä tulee tosi vähän luettua blogeja, mutta sen verran luin Brimin blogia, että huomasin pojan päässeen hoitoon suljetulle osastolle. Hyvä niin. Siirtyy sieltä tosin kohta avopuolelle. On kyllä ihan niinku joku tv-hahmo kun sitä niin seuraa. Ei liity tähän mitenkään, mutta Lappeenrannan sm-kisoissa kävelin aamulla kisapaikalle hotellistä niin tuli se Big brotherin Timo vastaan ja meinasin moikata. Meni kauan ennenku tajusin, ettei se kukaan tuttu ollu.

Lauantaina käytiin Puikoilla kylässä Kemissä ja siellä oli perhettä kolmessa polvessa paikalla. Ella on kuukautta Kerttua vanhempi ja kävelee jo täysillä. Oli kyllä iso vaikutus Kertun kulkemiseen sillä tapaamisella. Ei se vielä kävele ilman tukea, mutta enempi nyt nousee ylös ja tepastelee tukea pitkin. Totesin myös suusta löytyvän yhen uuen alahampaan. Nyt niitä on 9 kappaletta ja ikää 10 kuukautta.

Iltapäivälehessä luki suomalaisesta fysioterapeutista, joka sai tietää olevansa raskaana 11 minuuttia ennen synnytystä. Melekonen juntti sekin kyllä on.

Ruutis 12-vuotias

No nyt ollaan tää viikko suunnilleen oltu vaan. Reissussa rähjääntyy ja univelkoja on paikkailtu. Vepe-reeneissä oltiin kerran mukana, mummolassa pyörähdettiin eilen ja kummilassa tänään. Joka päivä ollaan vaunukierros tehty ja muuten olla polloteltu. Taaperokärryn kävin tänään hankkimassa ja se lastattiinki lehtipinolla hieman hidaskulkusemmaksi. Neitille vaan tuli uni silmään ja kärryä pitää tuossa iltasella enempi testailla.

Viikonloppuna riittäis taas hommaa. Täälläki on niin paljon tapahtumia ettei kaikkiin pääse millään. Ekaks Keminmaassa olis Kemijokisoutu, jossa varmaan joitain tuttuja näkis. Siellä on myös vepe-näytös. (Vepe = vesipelastus, jossa koirat mm. pelastaa "hukkuvia".) Tuossa koulun kentällä olis jalkapallopuulaakiturnaus, joka olis myös kiva nähä. Simossa olis pesispeli, jossa pelais entinen koulukaveri. En ole koskaan käyny pesispeliä kattomassa ja jää kyllä nytkin näkemättä, olis vaan Kujanperääkin mukava nähä. Sunnuntaina täällä olis maratontapahtuma. Kahessa kyläpaikassa pitäis pyörähtää ja yhet hakureenitkin olis. Kertun kanssa saa vaan olla kyllä aika lyhyet hakureenit. Ens keskiviikkona on Torniossa agilitykisat, joihin todennäkösesti mennään ihan kylmiltään. Vois yrittää jotain reenihommia jonkun seuran kans neuvotella. Vähän vaan turhauttaa reenata kun taas ainakin puoleks vuojeks kummiski loppuu. Pitäis ne kepit jotenki saaha hommattua ja raahattua Dubaihin.

Mikko oli käyny laskettelemassa Dubaissa joittenki yliopisto-opiskelijoitten kanssa. Laskettelupaikkahan on siinä Emirates mallin kylessä ja välissä on lasinen tiirailuikkuna. Oli ollu niin kylmä, että ei ne niitten vuokraamat puvut mitään lämmittäny. Muistaakseni siellä on -8 astetta pakkasta. Niien oli pitäny ostaa omaks hanskat ja pipot. No onhan niillä täällä sitten myöhemminki käyttöä. Dubaissahan on nyt muuten reilut 40 astetta.

Kevyt-keiju-Ruutis muuten täytti tuossa muutama päivä sitten 12 vuotta! Onnittelut! Siinä on 40 kiloa täyttä iloa. Ja nyt kattomaan melrose placea. Ilahuin suunnattomasti kun jostain luin, että Suomen toinen Big brother alkaa viikon päästä siitä, kun meän kone laskeutuu Dubaihin. Viimeksi kävin ison mahani kanssa heti hakemassa 24/7-kortin digiboksiin, kun semmonen tuli hankittua. Nyt ajattelin kytätä netin kautta.

Tiistaiturinoita

Ääriään myöten täynnä olevalla junalla körryyteltiin tänne Kemin puolelle. Onneksi koiran kanssa tulee ostettua se paikkalippu ja aina lemmikin kanssa on etulyöntiasemassa junassa, jossa jokainen penkki ja käytäväpaikka on jo viety. Yritin karsinnoista keritä alkuillan pohjoisen junaan sillä menestyksellä, että tartti eka käydä Myyrmannista ostamassa eväät ja juosta asemalle, josta juna just meni. Ooteltiin seuraavaa ja Pasilassa oltiinkin sen pohjoisen junan kanssa yhtäaikaa. Välissä oli vaan ehkä 6 raidetta, joten suosiolla en liikauttanu takapuoltani mihinkään vaan jatkettiin keskustaan asti.

Tavaraa oli taas kiitettävästi. Kerttu istui matkarattaissa, joiden alla oli paljon tavaraa. Rattaitten sarvissa roikkui yksi kassi, mulla oli painava rinkka selässä ja turvakaukalo roikkui toisessa käessä ja Hippo kulki toisessa käessä. Jollain kolmannella käellä työnsin niitä kärryjä. Ja hiki valui. Pari tuntia oottelua kului eka aseman sisällä muita ihmisiä tuijotellen, Kerttua syötellen ja puhelimessa. Käytiin myös kaisaniemen puistossa ihmettelemässä nuorison puihin kiipeilyä ja siellä roikkumista. Ne kiipeili suunnilleen kaheksan metrin korkeudelle ja roikkuivat sieltä. Arvelisin, että taisivat olla maistissa. Sijoittaisin nämä jengit jonnekki goottiporukoihin, mustien asujen, valkosten naamojen ja niitten miekkojen (?) perusteella.

Lopulta kello onneks meni eteenpäin ja päästiin ahtautumaan siis siihen junaan. Lemmikkiosasto oli uudenmallinen, joka on kyllä ihan kiva. Vähitellen paikat alkoi täyttyä. Lemmikkejä oli vain kaksi, mutta Seinäjoelle asti koko osasto oli täpötäysi. Kerttu oli ihan sippi jo matkan alussa, mutta eihän sitä saa nukkumaan ilman huutoa mitenkään tuollaisessa paikassa. Siinä se seisoskeli kärryissä Tampereelle asti, jolloin kello oli yksi yöllä ja pysähyttiin puoleks tunniks. Kärryt vaan ulos ja muutama askel ja jopa nukahti. Matkalla kerran syötiin ja lopullisesti herättiin vasta Kemissä. Ite nukuin ehkä 2 tuntia rikkonaisesti. Alkumatkan kuuntelin kahen ennestään vieraan ehkä reilun parikymppisen nuoren, pojan ja tytön, keskustelua. Tyttö oli Oulusta ja poika pääkaupunkiseudulta, joka kuului puheesta. Koko teksti oli tiätsä niinku sillai. Ja sit se tsöge ja make ja paks. En ymmärtäny niinku sillai juurikaan tiätsä. Ja luulen ettei se tyttökään niinku hiffannu. Mutta ei se kyselly että mitä? Tiätsä. No onneks poika oli menossa sukulaisiin Rovaniemelle ja sanoi parasta olevan se hiljaisuus metässä kun kuulee omat ajatukset. Tiätsä.

Karsinnat sitten oli ja meni. Vielä on kahen vaiheilla ollakko pettynyt vai ei. Tyytyväinen olen niihin kahteen voittoon viidestä radasta ja yhteen todella hyvään rataan, harmi vaan se rimanpudotus, joka oli todella kallis. Koira kulki hienosti ja Kerttusen kanssakin meni aika helposti. Huonoa tuuria mun mielestä meillä oli. Kaksi rimaa ja muurin palikat plus yksi kielto. Tuloksena kuudes sija 90:stä yrittäjästä. Jos se yksi rima ei olisi pudonnut ja oltaisiin nyt astumassa kisakoneeseen lokakuussa, miten se olisi järjestynyt? En olisi ainakaan tullut Suomen kautta, mies ei olisi lähtenyt varmaankaan mukaan Sveitsiin moneksi päiväksi, joten Kerttu olisi pitänyt jättää Dubaihin isänsä kanssa. Ja imetän Kerttua edelleen. No olishan tässä ollu pari kuukautta aikaa siirtyä siihen lehmän maitoon ja olishan se ehkä jotenkin muutenkin järjestynyt, mutta nyt ei tartte miettiä mitään sellaista. Joten jos olis tyytyväinen. Joo ollaan. Hyvät koirat sinne menee edustamaan. Erityisen iloinen olen Taavin ja Frodon pääsystä kisoihin. Lupaan istua kuin tatti paskassa koneen eessä koko mm-viikonlopun ajan tuloksia tuijottamassa.

Ilokseni netistä löytyy meidänkin viidestä radasta neljä netistä. Käykääpä katselemassa, myös muut kuin harrastajat: http://www.mantysalo.net/Karsinnat2006/medi_kooste.html

Ensi vuonna yritämme taas, jos ensin saisimme jotenkin ihmeellä ne karsintanollat kerättyä. Seuraaviin sm-kisoihin on nyt neljä nollaa kasassa ja uskoisin saavani nhe kolme puuttuvaa ensi kuussa, mutta ne karsintanollat on sitten vaikeampia. Jos edes seitsemän nollaa riittää ens vuojelle.

Kerttu nukkui tosi huonosti koko viikonlopun ajan. Ihmekkö tuo kun kokoajan vaihetaan majapaikkaa eikä ollenkaan rauhoituta. 7-8 tunnin yöunet ja tunnin päikkärit, ei niillä oikein pärjää. Vierastamiskausi pukkas päälle ja suustakin löysin eilen kaks uutta alahammasta. Luulen ainakin että niitä oli kaks. Ei sinne oikein saa katottua ilman tappelua. Nyt se nukkuu kolmatta tuntia ekoja päikäreitä.

Raapustuksia

Pikakertausta menneestä: Kuukausi kului mökillä Turengissa, nyt ollaan Helsingissä hotellissa pari yötä, huomenna lähetetään mies kotiin Dubaihin, itse siirrytään Vantaalle kaukaisten sukulaisten luo, kisataan Hipon kanssa agilityn mm-karsinnat ja sieltä hypätään pohjoisen junaan. Pohjoisessa vietetään vielä kuukausi, jonka jälkeen palataan mekin kotiin Dubaihin. Siinä välissä mies kyllä tulee käymään Oulussa viikonlopun.

Kaksi viikkoa sitten Turengissa oli agilityn avoimet SM-kisat. Hipon luokassa 120 kisaajaa, josta karsittiin finaaliin porukkaa, samoin kuin alemmistakin tasoluokista karsittiin. Voitimme sen karsintakisan, voitimme ylimääräisen kisan ja voitimme vielä finaalin. Titteli siis Avo SM medeissä. Sunnuntaina oli tasoituskisa, josta muistaakseni 5. tai 6. sija, paras kolmosluokkalaisista. Joukkuekisassa teimme kaksi virhettä, elämämme ensimmäinen kontaktivirhe myös. Siitä se lähtee. Joukkueemme oli silti pronssilla, joukkueita oli useita kymmeniä. Kiva saldo viikonlopusta. 4 pokaalia ja yksi mitali, 4 säkkiä koiranruokaa, onneksi eivät olleet isoja. Siinä oli mökkiläisillä silmät suurina kun nostin autonperästä tavaraa toisensa jälkeen. Appiukko sekosi ja rupes hakemaan kameraa ja sitten otettiin valokuvia. Kasasin pokaalit aitan seinälle oottamaan Kerttua leikkihommiin ens kesäksi.

Harjoitteluhommat on kyllä ihan minimissään tänä kesänä. SM-kisoja ennen kävin kaks kertaa hallilla, SM-kisojen ja agirodun välissä kerran Janakkalan kentällä ja agirodun ja nyt tulevien karsintojen välissä toinen kerta Janakkalan kentällä sekä tänään kerran Purina-areenalla. No, lahjattomat reenaa. Hyvin se koira kulkee, mutta taitotaso on kyllä aika huono. Pitää ohjata varman päälle eikä mihinkään keppeihin voi luottaa yhtään.

Kerttu on siinä ja siinä milloin lähtee eka kävelyaskel. Tukea vasten mennään jo jotenkin ja seisomaan noustaan ilman tukea. Öisin syyään edelleen, viime yönä kahesti, koska en jaksanut tapella asiasta.. Nyt menen pesemään tämän värin päästä pois. Pääsin muuten parturiinkin viikko sitten. Ja suihkuun eilen ekaa kertaa kuukauteen!

Ilmoittauduin myös 8 kisastarttiin pohjoiseen elokuuksi.

Lomakuulumisia

Aika harvinaista herkkua tämä nettiin pääsy näin mökilläeläjänä. Nyt ollaan kuiteskin kyläilyreissulla Nokialla ja talon väki on jo unten mailla, paitsi miehet, jotka rellestävät Tampereen kylillä ja tulevat humalaisena herättäen koko talon joskus ehkä takaisin.

Lappeenrannan SM-kisat meni ihan ok. Neljästä radasta kaksi hyvää tulosta. Hiposta tuli agilityvalio sekä oltiin yksilö-SM-kisassa ekan radan jälkeen toisena. Finaalirata tökkäsi pujotteluesteeseen. Oikein sisään, mutta kaksi keppiä seuraavaksi. Pistän tämän kyllä rutiininpuutteeseen. Ei siis kenenkään vika. Tämmöistä sattuu. Sekin helpotti, kun lähes kaikilla muillakin kärjessäolleilla meni totaalisesti pieleen. Tosin voittajakolmikko olikin sitten aika kaukaa haettu. Ymmärtäköön muut sen kuten haluaa. Ensi vuonna taas yritetään uusiksi.

Kisojen jälkeen netissä luki tällainen lauseke suoraan lainattuna:

"Kummallisen piittaamatonta ja ylimielistä käytöstä kilpailijalta SM-kisoissa midien finaaliradalla tulla rataantutustumiseen lapsi sylissä ja jalassa jotkut rantaläpykkäät. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät suhtaudu lajiin ja kisaamiseen kovin tavoitteellisesti saati vakavasti, mutta olisiko liikaa vaadittu, että voisi edes arvokisoissa hieman kunnioittaa kanssakilpailijoita ja itse kilpailutilannetta?" Juttu jatkui myös, mutten jaksa laittaa koko tarinaa tähän. Minusta siis on kyse. Kerttu oli mulla sylissä viimeisellä rataesittelyllä. Vastasin tähän kyseiseen juttuun mm. niin, että olen jo neuvotellut muutaman tutun lapsenkin mukaanottamisella seuraaviin kisoihin. Ja että mietin vielä kenkävalintaani. Mitä se kellekkään kuuluu. Olisi tullut sanomaan suoraan paikan päällä kun ärsytti. Kyllä mullakin menee keskittymiskyky jos joku tosi ylipainoinen tai paskasissa vatteissa kisaava tutustuu rataan ja satun huomaamaan sen. Se siitä.

Loma menee kivasti. Turengin mökillä asustelee supikoira. Se käy vessan nurkilla syömässä eväitään. Satuin näkemäänkin sen yhtenä päivänä. Mahtava turkki, en ihmettele jos niitä tapetaan turkkien vuoksi. Ei se edes lujaa lähteny pakoon. Porvoon mökilläkin käytiin muutama yö välissä. Miesten piti päästä kalaan, jota tulikin kuulemma runsaasti. Harakat vaan pääsi väliin, ennenkuin saalis pääsi sisälle asti. Itse näin kuulemma vain murto-osan saaliista. Uskoiskohan tuota. Oman mökin piirrustuksistä käytiin myös juttelemassa tutun arkkitehdin kanssa. Tänään meitä tultiin hakemaan tänne Nokialle vajaan sadan kilsan päästä. Aikamoisia ystäviä siis meilläkin on. Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu mm. särkänniemi. Pannaan Kerttu possujunaan tai karuselliin. Siis mun sylissä tottakai. Kerttu muuten reenaa jo tosissaan sitä seisomista ilman tukea. Aika hyvin onnistuukin jo.


Mutta nyt kello on jo ihan liikaa, joten pehkuihin nyt. Ja se illan jalkapallokin jäi väliin. Huomenna sitten. Vaan miksi sitä enä kattois kun se Torres ei enää pelaa?

Suomessa ollaan

Mistähän aloittais matkakertomuksen... Paperisia lippujahan mulla ei ollut, ne piti saaha kentältä. Niitä käytiinki silloin muutama päivä sitten hakemassa, mutta se toimisto oli kiini. Luotettiin siihen, että se on ennen lennon lähtöä auki. No ei ollu. Kävin infosta kysymässä ja neuvoivat menemään lipunmyytitiskille. Sieltä neuvoivat meneen turvatarkistuksen läpi ja tiskille suoraan. Lastattiin tavarat kärryyn ja menin neitosten kanssa porttien läpi. Tiskiltä kysyin lippuja ja miekkoset ihmettelivät. Antoivat jonkun lapun ja menin takaisin sinne lipunmyytitiskille. Siellä pyysivät tietty käteistä rahaa, jota ei mulla ollunna. Siis automaatille, se onneks oli melkein selän takana. Takas tiskille. Tiskiltä sain pitkän ootuksen jäkkeen liput ja takaisin turvatarkastukseen. Tämän väliajan Hippo oli lähtöselvitystiskillä kiinni mun matkataravakärryissä. Lippujen kans takasi lähtöselvitykseen. Kertun turvakaukalon käskivät käydä käärimässä muoviin. Muovipaikalla oli lappu, että 5 dirtsua per paketti. Eihän mulla ollu yhtään, koska mihin sitä tarttis. Tarjosin euroja, vitosen seteliä. Mies otti sen vastaan ja antoi 3 dollaria takasin. Sitten lähtöselvitykseen taas, jossa halusivat maksun Hiposta. Ja kortti ei tietenkään käyny. Sanoivat että nosta 500 dirtsua, se riittää. Nostin 600 varmuudeksi. Taas automaatille ja takaisin. Laukut hihnalle ja Hippo boksiin, antoivat mulle lapun, jolla piti mennä maksamaan se Hippo toiselle tiskille. Jonotin kauan siellä tiskillä ja kun maksun aika tuli, lasku oli 30 kilosta 690 dirtsua. En tiiä, mistä ne sen 30 kiloa saivat, Hippo plus boksi on 17 kiloa. No olin vaan tyytyväinen, että eivät saaneet laskua isommaksi, koska se oli ehkä 70 euroa vähemmän kuin piti olla. No taas automaatille, koska käteinen ei käyny. Kertun kärryt sai ottaa koneeseen mukaan. Ja eikun lampsimaan niitä Dubain kentän piitkiä käytäviä ja koneeseen. Lähes kaikki, jotka kuulivat että lennän Aeroflotilla, kauhistelivat ja varoittivat asiasta. Aina jollekki kaverille oli käyny huonosti. Kone oli täynnä venäläisiä, mutta kukaan ei juopotellut, ei huudellut, koneen nousut ja laskut oli täysin moitteettomat, eikä tavattu ees ilmakuoppia. Kertulle ja muille lapsille tarjottiin muutamat purkit ruokaa ja oma ruokakin oli hyvää. Nukuin Kerttu sylissä noin 4 tuntia. Joten ei mitään valittamista.

Ainut valitus lentoemäntien kielitaidosta. Moskovaa lähestyttäessä tulivat kysymään oliko mulla isot vai pienet kärryt, no mistähän voisin tietää, kun ei ole mihin verrata. Oli kuulemma kahet kärryt laitettu koneen alaosaan ja sanoivat, että saan ne sitten matkatavaroitten kans samasta paikasta. Selitin, että jatkan vielä matkaa, en mene matkatavaroille ollenkaan. Nainen yritti selittää ja haki yhen miehen, joka sanoi, että no problen, kyllä kaikki järjestyy. Kuten arvata saattaa... Kentällä marssin muitten mukana passintarkastukseen, jossa mies sanoi, että tarvin viisumin. Vastasin, että matka jatkuu vielä tänään Helsinkiin, jolloin mun piti palata edelliseen kerrokseen, jossa neuvoivat menemään Transfer-toimistoon klo:11 ja nyt kysymään niitä kärryjä samasta paikasta. Meninkin, mutta nainen siellä sanoi, että niistä pitä itte huolehtia ja eikö mulla ole mitään lappua niistä. No ei ollu. Puhelu koneeseen varmisti, että koneen purku ei ollu valmis ja pyyettiin palaamaan asiaan tunnin päästä. Tunnin kuluttua sama nainen ei tienenkän olu tiskillä vaan oli mies, joka pyöritteli päätään ja soitti johonkin, josta varmistui, että kärryt on löytötavarapaikassa ja ne siirretään suoraan Suomen koneeseen. Tässä välissä oli vielä kolmisen tuntia aikaa Suomeen lähtöön ja sen ajan kulutin istumalla nukkuva Kerttu sylissä katellen ja ihmetellen venäläistä pukeutumiskulttuuria. Varmaan venäläisetkin kattoo meän pukeutumista, mutta jotenkin se valkoinen kotelomekkotyylinen yläosa ja ne sukkanauhasysteemillä kiinniolevat karvasäärystimet korkokenkineen sekä toisella naisella punainen pvc-takki, sekä minihame olivat kyllä kaikien huiput. Oli siellä paljon muitakin.

Koneeseen mennessä näin ikkunasta kun Hippo boksineen nostettiin koneeseen kyytiin, joten huoli huomisesta pois. Ja miehet ihan nätisti kantoivat sitä boksia. Finnairin kone oli tosi väljästi lastattu, mutta ilmakuoppia matkalle sattui ja oma penkkini ei pysyny nousussa yläasennossa. Siinä vartailua venäläiskoneelle. Helsingin päässä matkatavarat tulivat, samoin Kerttusen kärryt. Hippo ei tällä kertaa tullu liukuhihnalla, kuten yleensä. Nyt se piti erikseen pyytää hakemaan ja boksista päästessään oli tietty riemuissaan. Boksin tarkastin, eikä mitään vahinkja ollu sattunu 14 tunnin boksissaolon aikana. Muutama sellainen suolakalasnaksi sieltä löytyi. Oli varmaan jollain alkanu säälittää koiraparka ja aatellu tarjota välipalaa.

Kaikenkaikkiaan siis kiva reissu, kunhan vaan ekaan koneeseen asti päästiin. Kerttu nukkuin hyvin, eikä huutanu ollenkaan matkanaikana. Helsinki-Vantaalta hyppäsin taksiin ja hurautin Espooseen. Ja illalla reeneihin. Hippo väsähti kyllä aika pian reeneissä, mutta ei ne taidot mihinkään ollu hukkuneet. Ihan ok:sti se kulki. Pikkusen kyllä oli havaittavissa kurinpuutetta. Otti väliin aina omia polkujaan, mutta kaikkiaan ok.

Tämä päivä kului lähinnä ulkona, ulkona ja ulkona. Neuvolassa käytiin Pohjois-Haagassa, jossa Kertulle arvosanat: "Ei voisi juuri paremmin olla kehittynyt tämä lapsi tähään ikään mennessä." Ja äiti oli tyytyväinen. Espan puistossa istuskelin varmaan tunnin ja toisen rautatieasemalla. Oli niin hyvä ilma, lämpöä yli 20 ja happea reilusti. Ja Kerttu nukkui. Yli 3 tuntia kärryissä kaupungilla. Oli kai silläki uni- sekä happivajausta. Asiasta sadanteen, on muuten vaikeaa saaha lapsi, joka yleensä nukkuu pinnasängyssä, nukahtamaan tavalliseen sänkyyn. Vaatii hermoja ja käsivoimia.

Euroopan voittajanäyttely 2006

Voi tavatonta! Netistä tulee suorana lähetys ryhmäkehistä. Välillä käydään studiossa, jossa nytkin istuu Sini Erikson Nekun kanssa. Mekin siis ollaan Kertun kanssa melkein nyt jo Helsingissä.

Matkakuumetta

Jopas jotakin. Nämä mun matkakumppanit alkaa kai jo vähän hermoilla huomista. Hippo iltalenkillä nilkutti toista etusta tullessaan pallo suussa järvestä ylös. Onneksi se nilkutus unohtui lähes samantien. Yks päivä sillä tuli kynnensivusta verta.

No ei se vielä mitään mutta kun tää pikkuneiti on kuumeessa. Illalla nukahti ihan normaalisti sänkyynsä ja muutaman tunnin päästä rupes itkemään. Kävin laittaan tutin suuhun ja tunsin kuinka iho kuumottaa. Ei muuta ku mittari hommiin ja yli 39 se nousi. Panadolia alakerrasta ja yö oli aika takkuista molemmila. Ei juurikaan nukuttu. Nyt olis vielä 1,5vrk aikaa parannella oloa. Hyvin tämä jaksaa touhuilla mutta välillä on kyllä aika epätoivoisia yrityksiä pitää lapsi tyytyväisenä ees hetken. Nokkakin vuotaa ku seula. Kunhan nyt ees tässä matkanjohtajan asemassa pysyis itte terveenä.

Tämä päivä siis pysytään sisällä, kattellaan miesten tenniksen finaalia, formulaa ja tuo Koti-ikävä-dvdkin on vielä kattomatta. Mies kysyi yhtenä päivänä, että onko koti-ikävää? Annoin kuulemma oikean vastauksen, kun sanoin, että miten vois olla koti-ikävää, jos olen kotona.

Export vs. Import

Tänään yritettiin saaha matkavalmistelut järjestykseen. Lähes onnistuttiin. Tarkoitus oli mennä hakeen lentokentältä meille ne liput, mutta floppikonttori oli kiinni. Pitää vaan uskoa, että niillä se pulju on auki sitten keskellä yötä kun ollaan lähössä. Toinen hoidettava homma oli se Hipon terveyslappu, jolla tästä maasta pääsee ulos. Se meinas olla vaikeeta, mutta siinä sentään onnistuttiin. Ekaks mentiin mun saamien ohjeitten mukaisesti Cargo villageen, menin sinne, missä luki Export, viemässähän täältä tuota koiraa ollaan. Oli aika kiireinen toimisto ja väkeä ku pipoa. Yhellä tiskillä neuvoivat meneen toiseen kerrokseen, josta neuvoivat meneen toisesta oikeanpuoleisesta ovesta, jossa ei tienneet mitään vaan neuvoivat vielä yhteen paikkaan, jossa neuvoivat meneen takas alas ja kysyyn huonenumeron. Menin takas alas, ja sieltä soittivat katalogista löytyneeseen eläinlääkärinnumeroon, josta neuvottiin tulemaan Import-puolelle. No hypättiin autoon ja ajettiin pitkän talon toiseen päähän, josta oikea toimisto löytyi. Ekaks piti mennä yhelle tiskille ostamaan eräänlainen maksukortti ja sitten papereitten kanssa eläinlääkärin puheille. Miekkonen katteli papruja ja rupes hommiin. Mun piti käydä yhellä tiskillä otattaan kopiot rokotuksista ja sitten lähettiin kattomaan itte koiraa autoon. Lääkäri suorastaan pelkäs Hippoa, joka luimisteli auton takaosassa sen näköisenä, ettei tekis kärpäsellekään mitään. Siru luettiin ja numerot täsmäs. Ja takas sisälle. Kauan siinä meni mutta lapun sain ja itseasiassa sain vielä lapun, jolla päästään tulemaan vielä takasinkin. Ei tartte anoa sitä pirun maahantuontilupaa enää uusiksi. Suomesta tarttee vaan sen eläinlääkärin terveystodistuksen. Siinä maahantuotiluvassa on kyllä ihan väärä puhelinnumeron mun kohalla, Hipon syntymäpäivä on merkattu 22.6.06 ja rokotuspäivät on miten sattuu. No ei niitä kummiskaan kukaan kattele.

Iltasella käytiin vielä syntymäpäiväkakuilla tuolla naapurialueella, Kilpisillä. Kerttukin "leikki" elämänsä ekaa kertaa toisen lapsen kanssa. Einari-poika oli oikeen sopiva pallottelukaveri. Tosin Kertun leikki alkoi siitä kun otti Einarilta pallon ja laitto sen suuhunsa. Olivat muuten kolmikymppiskakut. Ittelläkin sen kakun aika tulee ennen joulua. Milloin se kriisinpoikanen ruukaa tulla. Sitä ootellessa.

Oli ilmestyny SM-aikataulukin nettiin. Melkosen aikasten alkaa taas kisat lauantaina, joten Milla, taidat saada ihan yksin lähteä kisapaikalle aamulla ja me muu porukka jäähään koisimaan.
Mutta hei nyt myös muut laittamaan tuonne kommenttiboksiin niitä voittajaveikkauksia. Ei ole kai missään lukenu, onko tänä vuonna ihan oikeaa Veikkauksen voittajavetoa. Olis vaan, vaikka niistä makseista, kun niitä harvemmin on ollu.



Nyt pitäis jo olla koisimassa. Viime yö ei ollu kauheeta herkkua. Lapsityrannimme Tinttarallaa veti kyllä sellasta tinttarallaa aika kauan, ennenkuin nukahti uusiksi joskus puolen yön jälkeen. Ei kylläkään tarttenut syömistä koko yönä. Mutta sitä ei kyllä voi lähimaillekkaan laskea kokonaan nukutuksi yöksi. Se kohta oottaa vielä vauvakirjassa päivämääräänsä. Toivottavasti enne rippikouluikää saahaan sinne joku päivä laitettua.

Uniagilityä

Näin unta, että oli isot agilitykisat jossain sisähallissa. Jotenkin tuli SM-kisat mieleen. Alustana piti olla sertimatto, mutta kun sitä kyselin, jotkut sanoivat vaan, että mihin sitä sertimattoa tarvitaan, nää on ihan samanveroiset. Lattia oli tosi liukas, niinkuin sisäpelihallien lattiat on ilman mattoja. Mattoja oli kyllä siellä täällä, mutta ne oli ns. normaaleja olkkarinmattoja, vähän sellasten räsymattojen tapaisia. Kisojen päätteeksi oli vielä sellainen iltapukukierros naisille. Muutama hullu siihen osallistui, minä mukaanlukien. Toinen kenet muistan oli Aaltosen Maria. Muita naamoja ei jääny mieleen. Niin ja kisat oli Keminmaassa.

Laitetaanko kisaveikkaus pystyyn. Pistäkää kommenttiboksiin vaikka nimettömänä jos ei muuten, SM-kultamitalistit viikon päästä kisattavista skaboista. Myös itteään saa veikata, mutta ei ole pakko. Voi myös laittaa perään tiedon, onko kolmikko sellainen, jonka haluaa vai uskoo olevan korkeimmilla palleilla. Ja kaikki säkäluokat mukaan. Laitan myös oman veikkaukseni, ihan nettitulosten perusteella.

4 yötä enää

Rupee olemaan asiat järjestymässä Suomea varten. Onhan tässä vielä 4 yötä lähtöön ja nyt jo varmistui majapaikka kolmeksi yöksi ennen sm-kisoja. Menen veljen tykö oleilemaan öiksi, mutta arvelisin että ne muutamat päivät kuluu kyllä muualla kuin sisälläi. Pitäis käydä neuvolassa, reenaamassa, reenaamassa, renaamassa ja missäs muualla. Tiistain reeneihin yritän keretä. Laskeutuuhan se kone jo puoli kahen aikaan iltapäivällä. Kyllä siinä kerkiää tavarat nakata jollain, millähän Espooseen ja kärrätä tän sakin hallille. Se perhanan lentoboksi on kyllä yks ongelma, mihin se sullotaan. Kai sille joku paikka löytyy.

Hiponkin lupa-asiat pitäisi oieta ehkä lauantaina. Tarvitaan maastapoistumislupa, oikeastaan se on lentolupa, että eläin on terve ja kestää lennon. Sain ohjeet, mistä se reilun 20 euron lappu haetaan. Tosin tiedossa ei ole, montako päivää ennen se tarttee olla. Tämä maa se vasta on täynnä byrokratiaa.

Nyt tuosta jalanjuuresta tulee aika vahvat aromit. Kerttu istuu siellä ja tutkii työkalupakkia. Taian mennä aukaisemaan yllätyspaketin ja kattoa, mitä siellä Kertun pakissa on ollunna.

Sekalaista

Aamulla hain toissapäivänä tänne muuttaneen uuden kotirouvan mukaan kahvilaan. Hänellä mies on tänne tullut jo muutama kuukausi sitten ja nyt vaimo tuli kahden lapsen kanssa myös. Nuorimmainen on 6 viikkoa vanha. Puhuttiin mm. synnytyksen käynnistämisestä. Nyt tuli kyllä yliveto perustelu käynnistykseen. Muuton takia synnytys aikaistettiin. Käyhän se niinkin. Olen myös kuullut että täällä Dubaissa saa keisarinleikkauksen jos vain vähän vihjaakaan sinne suuntaan. Toki se maksaa enempi.

Äsken kurvailin ihan vaan huvikseni taas Emirates malliin. Joku aika sitten ihmettelin kun ei H&M ole vielä rantautunu tänne. No johan se on tulossa. Isot kyltit ja ilmoitukset oli seinässä, porukkaa haetaan töihin. Yritän kyllä kiertää kaukaa kaikki Veromodat, Mangot ja Zarat, koska nehän löytyy Suomestakin. Tosin en ole kai koskaan muutenkaan löytäny esim. Zarasta mitään, mikä mulle mahtuis päälle.

Kuulin myös eilen, että tänne tulee taas kaks uutta ostaria. Tällä hetkellä tuo toinen suosikkini MOE on suurin 450:llä liikkeellään. Nyt on tulossa tuhannen ja reilun tuhannen kaupan ostarit. Siinä sitä riittää kattottavaa. Alkaa pikkuhiljaa kyllä menemään hiukan yli hilseen nuo kaupat. Kai sitä muutakin pitäis elämään sisältyä. Metroahan tänne myös rakennetaan. Se valmistuu tosin vasta joskus kymmenen vuojen kuluttua, joten me ei ainakaan olla sitä testaamassa. Toki puhetta ulkomaille jäämisestä on jo ollu, mutta seuraava maa, jos Suomeen ei palata, täytyy olla sellainen, jossa on kunnon mahikset agilityyn.

Tällä hetkellä aika moni samanikäisen lapsen omaavista äiteistä on jo palannu töihin ja osa on palaamassa ihan kohta. Meikäläisen kotiolot kestää vielä 1,5 vuotta luultavasti. Itte olis kyllä vaikka välillä valmis menemään töihin, mutta tuota lasta ei kyllä vois laittaa mihinkään hoitoon. Eihän se osaa puhua eikä kävellä. Siellä se jossain päiväkodin nurkassa itkis kokopäivän yksinään kuiteski. Siinä mielessä suomalaiset on kyllä syntyneet hyvään maahan, että on äitiyslomat ja -päivärahat. Eikä ne huonot ole moneen maahan verrattuna. Toki monessa maassa ne on vielä paremmat. Täällä en usko mitään tukea olevan, koska eihän täällä ole verotusta.

Nyt jo parin kuukauden ajan täällä linnut on ollu aika agressiivisia. Saa tosissaan kattoa mihin kävelee. Ne meinaa kunnolla hyökätä kimppuun. Ainaki silloin kun ollaan Hipon kanssa liikkeellä. Mulla onkin nykyään Hipon paskapussi mukana ja sillä heiluttelen kun tulevat liian lähelle. Ja nyt ne saa....t on tehneet pesän tuohon meän autokatokseen. Oon niitä yrittäny aiemmin ajaa sieltä pois, mutta minkäs niille enää tekee, kun paska on jo housuissa. Toivottavasti niillä on joku vuodenaikarytmi keleistä huolimatta. Jos ne syksyllä olis jo muuttaneet pesästään kun palataan maisemiin. Täällä muuten pitäisi olla flamingojakin. Eipä ole meille tulleet vielä kyläilemään. Käskekää niitten tulla meille jos käyvät teillä.

Rakkaat lukijat

Siitäs saitte. Siltä se tuntuu kun seuraa jotain blogia ja sitten yhtäkkiä, uutta tekstiä ei tulekaan ja jo alkaa manailu... No ei vaiskaan. kirjoitin eilen pitkän tarinan ja se häipyi ku tuhka tuuleen. Ei tehny mieli kirjottaa uusiksi.

Tässä välissä ollaan käyty halpavaatekaupassa tekemässä löytöjä. 12 eurolla Kerttu sai mekon, bodyn ja kolme paita-housuyhistelmää. Ei paha. Autolle palatessa parkkipirkko, tai pitäiskö sanoa parkkipekka naputteli koneellensa kai sakkoa. Olin kyllä laittanu vinkistä viisastuneena parkkilapun, mutta ku en tienny, ttä se minuuttiosio siitä lapusta meni just piiloon. Kaks tuntia laitoin aikaa siihen lappuun ja kauppaan kului 1:59. Siis yhteen kauppaan.. Näytin käskystä sitä lappua ja just minuutilleen loppui se aika. Setä selitti, ettei se voi arvailla minuutteja ja jotain se siinä sihisi ittekseen. Jatkoi sitä näppäilyään ja toivon että samalla pyyhki sen sakon. No saas nähä tuleeko joskus perille asti, jos ei se sitä poistanu. Joskus kymmenen vuotta sitten saatiin Aaltosten sisarusten kanssa Ruotsin maalla parkkisakot, jotka ei minun tietääkseni ole tulleet vieläkään perille.

Rannalle mentiin kuvaileen lapsia eilen kolmen aikaan päivällä. Kuviteltiin, että alkaa oleen jo siedettävä keli siihen aikaan. Reilun kolmen kuukauden kokemuskella ei näköjään ole paljoa oppinu. Ei siellä voinu olla. Äkkiä kamera käyntiin ja pikaisesti pois. Hienoja kuvia tuli silti, ja Kerttukin maisteli hiekkaa elämänsä ekaa kertaa. Menomatkalla meinasin ajaa toisen auton kylkeen ja mulle tööttäiltiin. Vähän matkan päässä pääsin ite tööttäileen kun yks urpo vaihtoi kaistaa ja sanoinkin ääneen, että tuleeko tuo mun kylkeen ja olihan se tulossa. Tööttäilin ja miekkonen vaan tyynesti päätään kääntämättä jatkoi matkaansa. Hahmosta päättelin, että mies se oli.



Eilen olin myös Karppisilla aamukahveilla. Puolalaisäiti Barbara oli myös viisikuisen lapsensa kanssa. Se lapsi painaa yhtä paljon kuin Kerttu nyt kasikuisena eli reilut 8 kiloa. Se tyttö syö pelkästään rintaa. Lääkäri oli sanonu, että pistäis rajoittaa sitä syömistä, lapses on ylipainoinen. Rintalapsi ylipainoinen, mitenhän sitä rajoitetaan...

Tänään olin naapuritiellä asuvan italialaisäiti Gemman ja tyttönsä Vittorian kanssa shoppailemassa. Kiva kun kumpikin osaa lähes yhtä huonoa englantia, mutta hyvin tultiin toimeen. Joka toinen lause loppui sanoihin: en tiiä mikä se on englanniksi mutta ymmärrät varmaan. Neljä tuntia saatiin kulumaan ja rahaa ei juuri ollenkaan. Eihän täällä muutenkaan rahaa kulu, ainakaan mulla. Kortillahan sitä maksaa. Lähes joka paikassa onkin sellainen mokkula johon kortilla maksettaessa naputellaan tunnusluku, mutta silti pitää allekirjoittaa. Sitä en kyllä ymmärrä. Ruottissa oli samanlaiset näpytyskoneet, mutta ei siellä enää mitään allekirjoitusta tarttettu.

Tätä se on kun mies on työreissussa. Kokoajan auto persuksen alla, no ei sentään kokoajan. Huomen aamulla kurvaan hakemaan eilen tänne muuttaneen äitin lapsineen aamukahveille tuonne kotirouvien palaveriin. Jos olis iltapäivän sitten vaikka ihan vaan kotosalla. Mikko palailee Marokosta perjantaita vasten yöllä. Sitten onkaan muuta päivä ennenkuin Flopataan. Hippo onneksi kai lopettelee juoksuaan. Ei enää siirrä häntäänsä kun laitan sille housuja jalkaan..
Täällä muuten on radiossa kisa, jossa palkintona on matka Suomen juhannukseen katsomaan yötöntä yötä. Nyt minä menen kattomaan jääkiekkoa telkusta kun sitä kerrankin tulee. Vähän vaihtelua tuohon tennikseen, jota tulee 8 tuntia päivässä.

Jebel Ali

Tänään ei olla juuri muuta saatu aikaiseksi kuin kävimme pyörähtämässä äskettäin Jebel Ali beachillä. Kerttu veti autossa sikeitä ja mitä menikään silmiemme ohitse.

Paikallista seiskaa aamulla selaillessani olin tyytyväinen, ettei sitä Suomi tarraa ole vielä auton takalasissa. Oli pieni juttu, että suomalaisilla nettisivuillakin julkaistu Profeetta Muhammedin pilakuvajuttu ei aiheuta mitään sanktioita. Jokin aika sitten samaisessa lehdessä oli jopa juttua Lordin euroviisuvoitosta. Ei täällä kyllä kukaan tiiä, missä Suomi on. Mutta en minäkään tiiä missä on vaikka Jordania.

American idolsista

Kattelen just nyt koneelta tämän vuojen american idolsin finaalijaksoa. Teiän kaikkien siellä Suomessa pitää kattoa se 4.6 subilta tuleva finaali. Olen kattonu finaalista nyt vasta vähän yli puolen välin ja välillä nauran kippurassa ja useamman kerran olen itkenyt liikutuksesta. Onneks Mikko on vielä töissä. Se ei ymmärtäis. Mutta siis katsokaa. Tämä on oikeeta viihdettä, vaikka ei musiikista niin välittäiskään. Paska vaan kun tietää sen voittajan etukäteen.. Ja tietty on vähän etua jos on seurannu myös aikaisempia kausia, tietää paremmin ketä ne välillä esiintyvät tyypit on. Kyllä ne jenkkilässä osaavat tehä kaiken isommin ja paremmin. No, ainakin tv-showt.

Paparazzin tuloksia

Nyt oli pakko kirjottaa tänne heti kun tulin kotiin. Sain, kuten kuvista näkyy, ensimmäiset kuvat napattua arabeista. Osassa kuvista tähtäilin hienon ostarin puitteita ja "sattumalta" muuan arabinainenkin osui kuvaan.


Battuta mallissa oli Dubain poliisien soittokunnasta pari tyyppiä esiintymässä, joten siinä sai ihan luvan kanssa kuvata. Ei silti ihan sopinut mun mielikuvaan pillipiiparille arabien puku päälle.

Tässä vielä yksi kuva menomatkalta auton ratin takaa napattuna. Tämännäköisiä miekkosia tuolla ulkona huhkii aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ja näitä on tuhansia. Kuin muurahaispesässä muurahaisia. Ja mitä kuumempi päivä, sitä enemmän rättejä päässä. Tänään oli 40 astetta auton mittarissa. Kosteusprosentti kuului olevan 38%.

Ja mahtavaa kun HAU rakentaa tpoisen hallin, nurmipohjaisen. Varasin jo siitä vanhasta hallista oman paikan, sinne kun rakennetaan makuutiloja.