Nukkumista taas

Matkalaukut olivat sitten saapuneet vihdoin ja viimein. Ne tietty piti itte hakea kentältä, koska Aeroflotilla ei ole laukkujen kotiinkuljetusta. Mies oli saamassa sakot siviilikytältä, koska parkkeeras auton siihen kentän kielletylle aluleelle. Kyttä oli jo pyytäny ajokorttia, että hän kirjottaa sakot vaan oli saanut sellaisen selityksen, että oli perunut ne. "Vaimo lähti hakemaa matkalle jääneitä tavaroita ja on pieni lapsiki kyytissä, enkä tienny, ettei tähän saa parkkeerata, vaan nytpä tiiän!"

Tällaisia onnistuneita päivä meillä on yleensä harvakseltaan. Onnistumisella tarkotan sitä, että tekemättömiä hommia saahaan tehtyä useampia. Eka haettiin lähihuoltikselta sellanen lätkä autoon, josta tietullipaikoilla meän auto tunnistetaan. Ei siis tartte enää miettiä, mitä kautta kaupunkiin ajaa. Mun mielestä se on silti aika kallista. Jos käy vaikka lentokentällä mutkan, se maksaa 16 dhs, eli neljässä paikassa 4 dhs, eli yhteensä reilu 3 euroa. Tosin voihan sitä käyttää muita teitä, jotka ei oo ollenkaan huonoja vaihtoehtoja. Mutta kuinka moni kummiskaan aattelee säästävänsä ja lähtee muille teille? Tai kun kummiskin aina välillä, tosin erittäin harvoi, sattuu eksymään väärälle tielle ja joutuu meneen sitä siltaa, missä se tulli on, niin on se hyvä olla olemassa.

Lätkän haun jälkeen haettiin ne mun tavarat. Sieltä kurvattiin Bur Dubaihin viemään Orbitille boksinsa takasi. Eihän siitä oo ku nelisen kuukautta, kun ne ovat katkaisseet ne telkkulähetykset. Mies vähän siivos luottokorttipinoaan ja samalla lopetettiin sellanen kortti, josta ne kuukausimaksut meni. No nyt sentään ilman kummempia ettimisiä löyettiin se paikka ja saatiin boksi oikiaan kotiinsa. Ei siis telkkua nyt ainakaan siihen asti, ennenku tehään päätös ens vuojesta.

Avasin laukut varovasti kotona. Maksamakkarat ei kävelleet ulos eikä leivätkään haisseet niin pahalle, että olisin heittäny ne roskiin. Leivät pakkaseen, siellä kai ne maholliset homeetki kuolee. Suklaat ei ollu ollenkaan sulanneet, joten kai ne laukut on kokoajan ollu jossain muualla ku auringossa.

Oli muuten muutamissa jauhopusseissa kaapissa jotain ötöjä taas loman ajalta. Pottujauhoissa näin ainoastaan yhen mönkiäisen ja sen roskiin heitettyäni laitoin paketin jääkaappiin. Suomessa oisin heittäny koko paketin menemään, mutta täällä seuraavan pottujauhopaketin saantiin saattais mennä aikaa. Kuulin myös hyvän konstin, että niitä jauhoja voi siivilöiä, niin saa ne kuoriaiset pois. Että kyllä ne muutkin säästää kallisarvoisia aineitaan. Riisit kun kaataa vesikattilaan, niin suurin osa niistä ötöistä jää kellumaan pinnalle. Siitä vaan lusikalla ne viemäriin. Kätevää.

Eilen luin netistä taas jotain lastenkasvatusvinkkejä. Joku kysyi, että laitatteko lapsia päikyille vielä 14.30 jälkeen? Kysyjä ei laittanu enää, ksoka ilta venyis sitten niin myöhäiseksi. Olis pitäny vastata meän käytännöstä... Että yks ilta meän neiti herää ysiltä päikyiltä ja puoli kaks taas nukkumaan. Ja aamulla yheltätoista ylös ja sitä rataa. Joku myös kommentoi, että jos nukuttamiseen menee yli 30 minsaa, niin sitten ei nukuta päikkyjä. Herran jestas! Meillä Kepa on varmaan viimisen vuojen aikana kerran nukahtanu puolessa tunnissa, tällä viikolla siellä Moskovan hotellissa. Eilen kesti 1,5 tuntia. Tänään 50 minsan oottelun jälkeen muistin sen eilisen tekstin ja otin neitin pois sängystä. Jos ei nukuta niin ei oo pakko.

Illalla mentiin Laurin ja Miikan luo leikkimään ja altaalle polskimaan. Hyvin jaksettiin kasiin asti. Heän allasta viilennetään, toisin ku meän talon allasta ja siellä oliki kivaa loikoilla. Ei ollenkaan ällön kuumaa.

Nyt oon lukenu ekan suomesta tuodun kirjan loppuun, ne 2 lehteä, syöny yli puolet toisesta suklaalevystä, kattonu monta kertaa ne karsinta-dvd:t ja leiponu jo kerran pullaa. Miten tästä loppuvuojesta selvitään?