Melkein Oulussa paikan päällä

Tällasta se sitten on istua "kotikatsomossa" jännäämässä miten sukulaiset pärjää kisoissa. Äippä on palveluskoirien sm-kisossa ja nettiin tupsahtelee tuloksia tasaiseen tahtiin. Tän päivän osalta hommat on ohi ja huomenna on tottelevaisuusosuus. Pisteitten perusteella taitaa olla yks esine ja yks kapula jääny mettään mätänemään. 19 pistettä olis kärkeen kirimistä ja 13 pojoa pronssille. Taitaa olla liikaa. Vaan on tämä kivaa. Istua toisella puolella maailmaa ja kuiteski olla kärryillä suurin piirtein, mitä siellä kisoissa tapahtuu. Vielä kun olis webbikamera. Sellanen toivottavasti on reilun kuukauen päästä olevissa agilityn mm:ssä vaan eipä taia koskaan oikein toiminu se semmonen kamera, muistaakseni.

Eilen oltiin porukalla keskellä päivää altaalla ja turhaan oon kyllä valittanu tästä kuumuuesta. Meillä nimittäin allasta on alettu viilentään. Ei mitenkään hirveesti, mutta selvästi kylmempää vettä tursus sieltä putkista. Ei oo mitään parempaa ku olla auringon alla tosi lämpimässä ja lillua viileässä veessä. Illalla käytiin Festival cityssä, muttei kyllä mitään löyetty. En kyllä tiiä, mitä ees etittiin. Oltiin jo niin lähellä Ikeaa, mutta unohin tyystin, mitä hain sieltä, joten ei menty ollenkaan. Mark & Spencerillä käytiin ja mies lastas kamalan läjän itelleen vaatteita ja meni sovituskoppiin. Se on jo ihme, yleensä se sovittaa vaatteita vaan ihan pakosta. Yhet sortsit niistä varmaan kymmenestä vaatekappaleesta oli sopivat. Hävetti antaa ne muut sovitetut vaatteet sille neitille, joka niitä alko oikoon ja laittaan takas hengareihin. Tulee sellanen syyllinen olo. Vaikka ne tekeekin sitä siis työkseen. Suomessa on tottunu viemään ite ne vaatteet pois. Täällä ei aina viitti mennä ees kokeileen, kun ei kehtaa jättää niitä sitten ostamatta.

Festival cityssä oli käytävällä menossa rullalautailukisa, sellanen knock out systeemillä viety temppukisa. Yleensä täällä näkee niin vähän nuoria tekemässä mitään vastaavaa, että juutun aina ihan innoissaan vahtaamaan tuollasta. Sama homma on niissä x-gameseissä. Eilenkin kivointa oli nähä joku arabityyppinen nuorimies skeittaamassa. Ei sitä osaa kuvitella, että ne osaa sellasta tehä. Minäki vanha eukko innostun tuollasesta, on tainnu joku osuus nuoruuesta jäähä kaiveleen.

Muutama päivä sitten mies sanoi, että aikoo lähtä snorklaus/sukelusreissulle viikonloppuna. Kysyin, että meettekö Irakin vesille? No vähän sinnepäin, mutei ihan. Tänään se lähti joskus kuuen jälkeen aamulla. Äsken soitti, että ovat tulossa takasipäin. Aurinkorasvapurkki oli häipyny pöyältä, toivottavasti sitä on myös käytetty. Me oltiin sitten aamulla Battutassa vaihteeksi shoppailemassa, erittäin laihoin tuloksin. Kahet alkkarit ja taas mäkkäriin syömään. Tuosta mäkkäristä on päästävä irti hinnalla millä hyvänsä. Oon nyt pari kertaa jättäny menemättä ruokakauppaan kokonaan ja suunta vaan roskaruokalaanpäin. Ei siitä mitään tuu! Kohta saa taas mennä ostaan uusia alkkareita ja aina vaan isompia.



Kuvassa on kaikke meän perheen "lapset". Kerttu "ens kuussa 2-vuotta", kesällä 4 vuotta täyttäny Hippo ja viime kuussa 13 vuotta täyttäny Ruutis (keskellä)! Aina silloin tällöin kysyn kotiväeltä, että miten Ruutis voi ja ne vastaa, että hyvin, valitettavasti. Ihme koira, se varmaan elää meän kiusana vielä monta vuotta. Ei siitä niin paljon kiusaa ole, se vaan syö ja nukkuu. Mitään ei kuule, muuta ku jääkaapin oven aukasun. Ja jollei keitettyä puuroa ala kuulumaan vaan se on jätetty esim. jäähtymään hellalle, se menee omavaltaisesti ja vetää sen kuuman kattilan lattialle. Riippumatta siitä onko sitä litra vai 5 litraa ja onko se polttavan kuumaa vai jo 5 minsaa jähtynyttä. Monet ei varmaan ees tiiä, että Ruutis on vielä elossa, koska se on asunu Keminmaassa nyt yli 2 vuotta. Välillä tulee mieleen, että hommais itelle toisen koiran. Vähän niinku toisen kasvamaan, mutta pitäis muistaa että mullahan on jo 2 koiraa. Ennenku Ruutista aika jättää, ei toista koiraa tule. Ihan senkin vuoksi veikkaan Ruutin elävän vähintään 2 vuotta.