torstaina, helmikuuta 15, 2007

Muuttomiehiä ootellessa

Muuttomiehiä ootellessa... Aamu oli hyvä aikaansannos pitkästä aikaa. Herättiin koko porukka seiskalta aamulla ja vietiin mies töihin. Ajelin samantien ettimään Umm suqeimin spinneystä. Löytyihän se, vaikka vähän kesti. Menin ostamaan lippuja tenniskisoihin, joihin myös Jarkko Nieminen on tulossa, ainaki vielä. Naisten pelit on ensin ja sitten miesten pelit. Ainoat liput, mitä niillä oli myynnissä enää, oli miesten alkuerien pelit. Sama se mulle, miesten peliä sinne haluaisin mennäki kattoon, mutta oishan niitä naisiaki voinu käyä, kun ei kumminkaan oo parempaakaan tekemistä. Ainaki kuvittelen, että kärryjen ja Kepan kanssa se ei olis mahottomuus. Ostin sitten ihan ekalle ja tokalle miesten pelipäiville 2 lippua. Ei ollu hirvee satsaus, 4 lippua yhteensä 120dhs, yks lippu siis noin 6 euroa. Muita tulevia tapahtumia olis myös mm. Shakiran ja Iron Maidenin konsertit. Tuo Iron Maiden, vai miten se kirjuutetaan, on sellasessa Desert Rock-tapahtumassa, jossa piti olla myös Suomesta Children of Bodom, mutta joku niistä hepuista tais murtaa kätensä, joten ei Suomilippuja näkyvissä.

Joo, mutta siis aamulla lippujen oston jälkeen kurvattiin uuelle asunnolle. Vielä oli kovin keskeneräinen, hirveesti rakennuspölyä joka paikassa ja leikkihuone sekä uima-allas ammottavat tyhjyyttään, samoin kuntosali. Jos kesään mennessä saavat ne valmiiksi. Sain asuntoon läjän lisää avaimia ja sekin selvis, että tulemme asumaan Al Barshassa. Kysyin securitysetältä tarkkaa osoitetta nääs. Talossahan tulee olemaan securitymies vartioimassa 24h/vrk, kuten täälläpäin on tapana. Pitäisköhän tarjota vaarallista varjeluskoira-Hippoa sille joskus kaveriksi?

Niin siis asunnolta kurvattiin sitten leikkipuistoon, jossa leikittiin taas muitten meidien kanssa, siis lastenhoitajien. Ei ollu paljon puhumista. Kerttu meni nukkumaan noin kahtatuntia normaalia aiemmin, kun yritin saaha jotain järkeä tämän päivn kulkuun. Muuttomiestenhän piti alunperin tulla aamulla ysiltä, mutta siirsivät tulonsa kahteen. Ja nyt vähän yli kahteen...

Selvis sekin tuossa eilispäivänä, että meillä loppuu tämä vuokrasopimus vasta ens viikon puolessa, ettei mitään hätää alta pois.

Aiemmin kehuin sitä Babel-elokuvaa. Mies oli käyny saman pätkän kattomassa elokuvateattereissa meän ollessa Suomessa. Kysyin sitten yks päivä, että eikö olukki hyvä elokuva? Vastas, etta aivan paska, eihän siinä ees tapahtunu yhtään mitään. Mun mielestä siinä tapahtu kokoajan. Makuasioista ei voi siis kiistellä.

Kone sammuu kohta, seuraavan kerran kirjoittelen toivottavasti uuesta kodista, kunhan sinne nettimiehen saapuu.

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Lisäys

Ai niin, sain meiliä siltä koirakoulun pitäjältä, jossa ollaankäyty "agikurssilla". Se järkkää sellasen 4-päiväisen seminaarin, jossa käsitellään kaikkia koulutusjuttuja sun muuta, mm. klikkerin käyttöä. Seminaarin pitää on neiti itte ja siihen sisältyy materiaali, ruuat ja reenit. Hintaa 1600 dirtsua eli jotain 340 euroa. Kyllä Suomessa on halpaa! Ja jotain tasoa ees...

Muuttaminen on mukavaa!

Muutto lähestyy. Jopa muuttofirma on jo varattu ja sovittu, tulevat pakkaamaan ja siirtämään kaikki tavarat torstaina aamulla ysiltä. Illalla meän pitäis jo asua uussa kodissa, jos se on valmis. Pitäis kai käydä varmistamassa, että se on tosiaan valmis, ennenku tavarat sinne viiään. Muuttaminen on halpaa, onneksi. Meän tavarat muutetaan kaikki 800 dirtsulla, eli alle 200:lla eurolla. Itte en taida paljoa hommaan osallistua, seuraan vaan, että eivät kohtele kaltoin perintöarabioita... Tai muutakaan.

Vielä pitäis myyä jääkaappi ja pesukone, hellasta tehään kaupat perjantaina. Kaasupullon luovutin pois tänään. Netti ja telkkarihommat pitäis vielä soittaa läpi, tosin en voi niille paljoa tehä, kun en tiiä tarkkaa uutta osoitetta.

Taas eilen kuulin uuen suomiperheen, joka joutuu muuttamaan. Asunto on jo myynnissä. Nyt on siis mulla jo tiedossa varmaan 5 perhettä, jotka on meän kans samassa tilanteessa. Aina muka vuokraisäntä (rikas arabi, joka asuu tossa kivenheiton päässä hehtaariluksuskämpässä) haluaa muuttaa näihin kämäisiin pikkuluukkuihin. Ihan varmaan. Mutta konna se on pieniki konna, kun rahasta on kiinni.

Meillä naapuriin muutti pari viikkoa sitten uuet asukit. Yrittävät nyt kai laajentaa tilaansa meän puolelle, ainakin siltö kuulostaa. Ootan vaan, että milloin eka työkalu tulee seinän läpi meille. Ihmeesti Kepa vetele jo kolmatta tuntia päikkyjä tässä metelissä.

Äiti kulutti vapaa-aikaansa kattomalla kyllä yhen parhaan elokuvan ikinä, Babelin. Kokoajan pelotti, että tapahtuu jotan ihan kamalaa ja tapahtuikin sitä, mutta ei niitä, mitä itte aatteli. Aivan mahtava pätkä, pitkä kylläkin. Eikä Brad Pittillä kyllä ollut kuin rooli muitten joukossa.

Hippeli on kans kunnossa. Tikit ei oo haitannu sitä ollenkaan, eikä se muutenkaan hoksaa, että on poski vähn vinossa. Tikit on aika rumasti ommeltu, mutta onneks siihen kai joskus kasvaa enempi karvaa takasin, niin sitä ei hoksaa.

Kuvien suhteen on aika nihkeetä nyt. Oman hajonneen kameran laturi on jossain hyvässä tallessa, Mikon kameran ladatutkaan patterit ei saa sitä kameraa toimimaan. Mutta yritys on kova, joskus vielä saan Hipon pystin kuvan tänne laitettua.

Oon muuten muuttanu nuita kommenttiasetuksia niin, että itte valitten, mitkä pääsee julkaisuun asti. Yhteen postaukseenhan tuli joku ihme linkkilitannia, ihan siltä varalta.

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Superdog verenmaku suussa

Nyt on koko vuoden ootettu kohokohta jo ohi ja enää vuosi aikaa seuraavaan. Nimittäin se Dubain ja koko Arabiemiraattien ainut koiranäyttely. Aamulla ihan paniikissa etittiin ja kulutettiin aikaa kännykän ettimiseen ja yhen koodikortin hakemiseen, kumpaakaan ei löyetty. Lähettiin myöhässä liikkeelle ja perillä oltiin ehkä puoli kympiltä kun koko näyttely oli alkanu jo kasilta. No ei oltu silti liikaa myöhässä ja menin rekisteröimispisteeseen ilman jonoja. Tiskillä setä kysyi, että mihin ryhmään ollaan menossa ja selitin, että ei oikein mihinkään, kun teillä on brittien säännöt. Mies totesi, että hei, tämä on Dubai ja täällä kaikki on mahollista ja kysyi, mihin ryhmään haluan mennä. Sanoin, että no mennään vaikka terriereihin.

Näyttelypaikka oli tosi hieno ja tunnelma aivan mahtava. Ei oli uskonu, että tällanen vois olla mahollista tässä maassa. Näyttelypaikalla oli 2 isoa kehää arvosteluille, iso tapahtumakehä, useita myyntikojuja, joissa kaikenlaista koirakrääsää, eläinvakuutuskoju, hyväntekeväisyyskojuja, poliisien kojut, eläinlääkärikojut, kissaosasto ja mitähän vielä? No lapsille noin kymmenen eri huvipuistohärveliä ja mikä kummallisinta, kanttiinikojut, joista sai mm. kebabbia ja kaljaa! Siis kaljaa! Arabimaassa, jossa sitä ei saa yleensä mistään. No täältä sai.

Näyttelykehät oli pahasti myöhässä siinä vaiheessa kun puolet meän perheestä lähti kotiin päikkäreille ja minä jäin Hipon kanssa viettämään laatuaikaa. Agilitykehässä alkoi myös tapahtua. Paikalliset K9-järjestön, joka siis ottaa huostaan heitteillejätettyjä koiria, joita oli tällä hetkellä 120 heillä tarhoissa, esityksen jälkeen kentälle kannettiin sitä tavaraa, jonka ansiosta jaksaa taas kesään asti oottaa. Siellä oli muutama hyppyeste, keinulauta, pöytä, 6-keppinen pujottelu, rengas, matalaksi säädetty A-este ja jonkinlainen toinen rengas. Kaikki halukkaat pääsi kokeileen yhtä aikaa jonossa ja voi arvata, pääsikö siinä kokeileen mitään. Kaikki kylän innokkaimmat äitit, pikkutytöt/pojat ja jopa muutama mieskin raahas sessunsa kentälle. Yritä siellä nyt tehä jotain kunnollista. Sitten otettiin ilmoittautumiset kisaan vastaan. Osallistuminen maksoi 2 euroa (10dirtsua) ja osallistujia oli ehkä 50. Kukaan muu ei varmaan ollut juuri ennen esteillä ollu, ainaki niitä koria sen mukaisesti temmottiin mm. pujottelussa. Kuuluttaja selosti, että olkaa helliä niille koirille, ei saa vetää niin, että jalat ei yllä maahan... Mutta jos aikaa otetaan, niin kaikki keinot käyttöön.

Aina välissä kävin kurkkimassa näyttelykehää, jossa ei koskaan tienny, millon oma vuoro oli ja aattelin jättää sen kokonaan jo käymättä, mutta satuin oikeaan aikaan paikalle ja kävin pyörähtämässä siellä omaksi huviksi, Hippoa ei juuri kiinnostanu. Oltiin siellä muitten jack russeleitten keskellä... Että siihen malliin. Ei sitten onni meitä kohannu siinä kehässä.

Ja taas juostiin takas agilitykehän reunoille. Muutama ihminen kyseli, että mennäänkö me ollenkaan kehään, olivat jääneet oottaan Hippoa kun näkivät siitä alkuhässäkästä jotain oottamisen arvoista. Meän vuoro tuli ja mentiin se todella vaativa rata: hyppy, kepit, keinu, pöytä (jossa piti istahtaa) rengas, putki, A-este ja 2 hyppyä, sekä maali. Tässä välissä oli jostain raahattu kehään putki sen toisen epämääräisen renkaan jatkoksi, siis putkenpidikkeen jatkoksi. Ihan siis vaan kesken kisan, vaikka yli puolet kerkes suorittaa sen renkaana ja toinen puoli ei ollu koskaan menny koko pukea. No siihen asti paras aika oli jotain 38 sekkaa ja sille suoritukselle koko täynnä oleva, useita satoja vetävä katsomo hurras ja taputti. Hippo veti sen 20 sekkaan. Voi arvata, minkälainen reaktio yleisöstä lähti. Ja oliko kivaa mennä radalla?

Ajanottaja tuli sanomaan, että pitää tulla sitten finaaliin kanssa. Ai että pitää? No mentiin kanssa, koko kisan viimeisenä uusiksi. Hippo meni niin kovaa vinossa olevaan putkeen, että veti sen solmuun, mutta tuli oikein ulos. Maaliin päästyä näin, että verta tulee jostain. Poskessa sellanen sentin vekki ja nahka rullalla, sellanen repale siitä roikku. Ja ihmiset ihan kauhuissaan tarjos paperia ja jotain kosteuspyyhkeitä. Hippo ei ollu moksiskaan. Kuuluttaja julisti tulokset ja kysyi, josko pystyttäis menemään vielä kunniakierros, no pystyttiinhän me. Tällä kertaa kieltäydyttiin koko putkesta, mutta mentiin uusiksi. Ja yleisö hurras. Saatiin sellanen hieno lasipalkinto, jossa lukee Winner agility ring Dubai 2007, 19th Dubai dog show. Eipä tuu toista ihan samanlaista heti vastaan. Kummallista, mutta mahtavaa oli se yleisöpalaute, mitä sain. Intialaiset ja kaikki muut ei-koiraystävällisistä maista kotoisin olevat ihmiset tuli kätelemään ja kiittelemään ja onnittelemaan. Ykskin mies tuli poikansa kanssa kysymään, että tämäkö se on se Superdog, kun tuo poika ei nyt muusta puhukaan kuin Superdogista. Ihan tohkeissaan muutkin tuli kertomaan, kuinka mahtavaa oli kun oltiin ainut pari, joka meni ilman hihnaa ja koirakin meni ne kaikki pujottelukepit ihan tuosta vaan. Siinä vaan selitteleen, että joo, ollaan tätä jo melkein 3 vuotta tehty, että täytyyhän sen osata. Aikuiset pakotti pelkääviä lapsiaan Hipon kanssa yhteiskuvaan.

Superdogilla oli naama vaan veressä. Menin sinne valtion terveysosaston kojulle, jossa näin miehen stetoskooppi taskussa ja kysyin, että ootko eläinlääkäri ja näytin Hipon haavaa. Sanoi, että joo, täytyyhän se neuloa kiinni. Valittelin, että kun mulla ei varmaan oo käteistä tarpeeksi, että visakortti vaan. Setä sanoi, että "for you, I do it for free." Voi ku Suomessaki sais jotain ilmatteeksi. Sitte se sanoi, että pitää vähän rauhoittaa tätä koiraa ja pisti sille kankkuun nukutusainetta. Siinä vaiheessa Hippo alko rauhottuun ja mulla pulssi kiihty. Koko ajan seurasin, että hengittääkö se ja mietin, miten koiraa elvytetään. Setä käski kävelyttää koiraa ja minä hölmistyneenä kysyin, että minä vai? Ei sinä vaan koira sain vastaukseksi ja koko elukkalääkäriosasto repes nauruun. Pikkusen ihmettelin, en kyllä muista millon olisin viimeksi ollu koiraa nukuttamassa, mutta ei kai niitä ruukata kävelyttää? Aikani kävelytin ja saatiin nukkuva koira pöydälle. Porukkaa rupes tulemaan pöydän ympärille ja yksikin poika tuli äitinsä kanssa ja oli huolestunut, kun luuli Hipon kuolleen. Yks nainen tuli televisiokameran kanssa ja siinä vaiheessa meni lääkärisedällä herne nokkaan. Sano sille apulaiselle, että "get the people out of here". Apulainen ei tehny paljoakaan, jolloin setä sano vihaisesti, että etkö ymmärrä, hoida nuo ihmiset nyt pois täältä. Yritin myös näyttää ihmisille merkkiä, että älkää tulko tänne, tuo setä aikoo tappaa teät kaikki, jos tuutte. Kolme tikkiä se siihen laitto ja jotain salvaa. Tarkistin salvapurkista, se menee vanhaksi vasta 2010. Huokasin helpotuksesta.

Vitsailin setälle, että ei taideta osallistua siihen näyttelyn iloisin koira-kisaan. Setä kommentoi, että teän on paras mennä kotiin. No en minä mihinkään kotiin menny vaan sinne nurtsialueelle. Ihmiset käveli ohi ja joka toinen kommentoi, että ompa siinä väsyny koira. Ehkä 20:lle ihmiselle selitin, että se on nukutettu ja miksi. Seuraaville vaan vastasin, että joo, se on väsyny.

Jäi aika iso kaikista kojuista käymättä kunnolla läpi, koska ei oikein pystyny nukkuvaa Hippoa kauheasti kantamaan. Lievästi kuumottava aurinko myös teki tehtävänsä. Viime vuonna paikalla oli ollu 30 000 katsojaa ja iltapäivästä ymmärsin, että siellä tosiaan voi olla niin paljon ihmisiä, niitä oli paljon, mutta ei varmaankaan ihan viime vuotista määrää. Koko kauneuspuoli jäi katsomatta, samoin poliisien näytökset. Rotuja oli tosi paljon, eniten oli sakemanneja. Lisäksi näkyi mm. valkoisia paimenkoiria, boksereita, dobbereita, rotikoita, kaiken maailman terriereitä, spanieleita, labbiksia, mopseja yms. Eniten silmiin pisti yks kaunis mali, yks borderterrieri ja ns. bodarimiehillä olleet jotkut pitbullterrierit. Koirat rähisi koko ajan ja miehet oli tyytyväisiä. Yksiki esitti keskellä nurtsilla jotain 70-luvulta ollutta paikallaoloa, jossa koira ensin painettiin maahan ja sitten peräännyttiin kättä koko ajan näyttäen. Poliisikojusta jäi mieleen ne koulutuskaulaimet ja sähköpannat.

Mutta parhaiten jäi mieleen ne intialaiset, joilla oli joku kastinmerkki ottassa, jotka tuli kyseleen ja kiitteleen. Aivan mahtava päivä. Kaiken kruunaa vielä se, että näin yhen kojun, jossa luki, että ensimmäinen saksalainen koiran koulutusfirma ja kyltissä ekana sana agility. Kävien tietty kyseleen ja mies vastas, että ettivät vielä kentän paikkaa, 3 vaihtoehtoa, kaikki Dubaissa ja avaavat maaliskuun puolivälissä ja on tottakai agilitya ja voit tulla koiras kanssa. Sitäpä ootellessa.

perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Piano man

Aamu alkoi miehen kysymyksellä, että arvaa, kuka nyt on kuollu? Esitin pari kysymystä: onko se suomalainen, nainen vai mies ja minkäikäinen, näyttelijä vai ei. Sain vastaukseksi, että ulkomaalainen, nainen ja ei mikään nuori ja ei yhtään mikään. Kolmas arvaus meni oikein. Eka oli Paris Hilton, toinen Lindsey Lohan ja kolmas Anna Nicole. On jonkin verran hallussa nämä seurapiiriporukat. Kuuluu vähän melkein harrastuksiin. Jonkun kans vasta juttelin Sienna Milleristä tai oikeestaan maailman komeimmasta miehestä Jude Lawista. Toinen osapuoli esitti kysymyksen; siis ketä ne on?

Taian olla kohta viinipullon köyhempi. Katoin Idolsin äsken koneelta. Ehin kuunnella Arin laulua noin 5 sekkaa kun tiesin, kuka niistä meni jatkoon. Aivan loistava. Lyötiin äiskän kanssa vetoa. Äiskä väitti viikko sitten, että Ari voittaa koko paskan, minä väitin toista, vaikka sen Arin laulu aiheuttaa mulle joka kerta kyyneleet silmiin, siis ihan joka kerta.

Hippo nypitty näyttelykuntoon, vielä parran pesu ja sitten alkaa se näyttelyremmin etsintä.

tiistaina, helmikuuta 06, 2007

Paluu pakkasesta lämpöön

Kotona ollaan taas. Viikonloppu sujahti vauhikkaasti Vantaalla. Piti käyä mm. työpaikalla, muttei millään sinne ehitty. Lauantaiaamupäivä meni Jumbossa, piti ostaa synttärilahjaa ja vielä muutama kippo lisäksi matkalaukkua täyttämään. Sain vihdoin kulutettua Kertun yli vuojen vanhan H&M-lahjakortin. Yllättävästi Suomesta löytyi vaikka kuinka paljon kesävaatteita lapsille. Hesburgerin kautta kotiin. Tai siis majapaikkaan hämeenkylään. Päikkäreitten jälkeen käytiin 80-vuotiaan Ketvelin luona kylässä. Ketvel oli meillä kylässä jut ennen Suomeen tuloa. Hän asuu meän pohjois-haagan asunnon vastapäätä. Mahat paukkui kun vetästiin oikein urakalla lohipiirakkaa ja pullaa. Saa taas aika lailla vetästä lenkkejä, että pääsee takas kuosiin. Sain muuten Ketveliltä avaimet asuntoonsa kesää varten. 4 kuukauttahan on enää kesään aikaa ja stadi gamesiin, jonne tullaan varmaan suoraan taas kentältä. Mulla on siis majoitus kesäksi valmiina. Voiaan olla enempiki pääkaupunkiseudulla, jos halutaan. Asiaasta kymppiin, tarkistin Hipon kisakirjasta ja niinhän siellä kimalsi jo 2 hyppyratanollaa, joten stadi gamesin kahesta perusradasta täytyy toisesta tulla nolla, jos SM-kisoihin tekee mieli. Jos ei, harkitaan vakavasti niitä Tallinnan kisoja, jotka on siis SM-kisojen kanssa samaan aikaan.

Palatakseni Suomen reissuun, sunnuntaina mentiin sitten mökkinaapurin (välimatkaa noin kilsa) pojan synttäreille. Mukava kävästä ullanlinnassa kun en oo koskaan siellä kenenkään kotona käyny. Näilläkin oli vastapäätä posti ja ravintola, kirjasto 200 metrin päässä ja merihän oli noin kivenheiton päässä. Olivat lopettaneet 9-vuotiaan tervunsa pari viikkoa sitten. Koiralla oli ollu paha nivelrikko, sekä pariskunta erosi, mies opiskelee Tartossa ja nainen tekee töitä ja on siis yksinhuoltaja. Ihan niinku asiaa valaistakseni. Suoraan sanottuna koira oli myös suhteellisen arvaamaton, että en olisi sitä muutekaan kiertoon suositellut.

Synttäreillä vaihoin vaatetusta ja matkattiin purinalle, joka tietämättömille on mulle vähän ku kirkko uskovaisille ;) Toinen koti. Siis koirahalli. 1- ja 2-luokkien jättisuuret kisat ohjelmana. Kemissä ja Oulussa kun oli kisoja kattelemassa, ei tullu juurikaan mitään hinkua itte kisaamaan, mutta Helsingissä oli toinen meininki. Tuttuja ja puolituttuja tupa täynnä. Kerttu onneks nukkui lainarattaissa 1,5 tuntia ja päsi kunnolla kattelemaankin, sen mitä juoruamiselta ehti. Hyviä oli uuet bortsutulokkaat, vaikken niistä muuten perustakkaan. Harmittaa se, että kaikki ottaa sellasen, vaikka ymmärrän kyllä jos halua pelkästään harrastusta varten ja huipulle pääsyn. Takuuvarmempaa on hankkia bortsu. Viime tingassa lähettiin hallilta pois ja äkkiä pakkaamaan ja kentälle.

Tavaraa oli 28,8 kiloa, olishan siihen mahtunu vielä vaikka mitä, siis sen 1,2kg. Kentältä ostin HK:n sinistä ja hapankorppuja. Dubain kentältä lastin kaljaa ja viinaa. Parhaat tuliaiset. Lento muuten meni mukavasti. Istuin eturivillä yhen Kemiläislähtöisen naisen kanssa, joka oli apteekkari ja pyöräyttänyt 46-vuotiaana kaksoset uuden miehen kanssa. Pojat oli nyt 5-kuisia. Naisella oli mukana myös 20-vuotias poika. Koko porukka nappaili matkan ajan säännöllisesti viiniä, olutta ja siideriä. Mukavaa juttuseuraa. Olivat ottaneet extemporematkan, joita muutenki tekevät useasti.

Kotona oltiin aamulla ja nukuttiin koko porukka melkein yhteentoista. Piti herättää Kerttu, että kerettiin kattoon meän uutta kotia. Se on siis löytyny. Kerrostalon 10.kerros keskeltä rakennustyömaata. Olin ihan poikki ja muissa maailmoissa ja sanoinki kotona, että uuessa asunnossa ollessani aattelin, etten tykkää koko paikasta, mutta nyt paremmin asiaa ajateltuani ootan jo, että päästään muuttamaan. 15. päivä tätä kuuta sinne pääsee ja tästähän meillä loppuu sopimus 17. päivä. Että menee tarkalleen... Ehotin, että naulataan parvekkeen ovi kiinni pysyvästi, en uskalla sinne mennä enkä päästää Kerttuakaan sinne. Siitä kun suoraan kattoo alas, siellä on uima-allas. Taloon tulee myös kuntosali, josta näkee altaalle. Paras on kummiski se lasten leikkihuone aulassa. Toivottavasti tulee hyvät varusteet. Taloon menevä tie on niin mutkikas ja menee läpi täysin keskeneräisen alueen, että toivottavasti mun ei tartte neuvoa tietä sinne kellekkään. Naapuritonteille nousee myös talot, mutta mellä on näkymät greensiin, eli siis suht valmiiseen alueeseen. Parvekkeelta näkee myös tosi paljon kauemmas, merellekki hyvällä säällä. Ai niin siis siellä on 2 makuuhuonetta ja vähän ku tupakeittiö, tai siis sellanen baaritisi. Asunto on varustettu kolmella vessalla, joka on täälläpäin tyypillitä. Ehotin, että mulla ja Mikolla olis oma veskit, ja mun ei tartte koskaan avata sitä miehen veskin ovea. Kerttu saa käyttää kumpaa haluaa. Ja Kepa saa myös oman huoneen.

Viime yö vaan taas puolustaa sitä, että neiti tarttee oman nukkumishuoneen. Ilta meni rattoisasti seiskasta ysiin Kepan nukkuessa, kunnes se heräsi huutamaan, jota kesti sitten yli 2 tuntia. Mulla särki päätä jo ennen sitä ja neitin huudot vaan särki korvissa. Hain alakerrasta pariin otteeseen pilleriä toisensa jälkeen kunnes helpotti. Mikko kanto kepaa ja kysyi, olisko mitään neuvoa. Neuvoin laittamaan sen sänkyynsä ja tulemaan itte omaansa. Mietin päässäni, että onko se kipiä, mutta päädyin siihen, että ei ole. Ei ole kuumetta, ei yskää tai nuhaa, ei pieruja (?), se ei raavi mitään paikkaa ja on syöny ja juonu. Aamulla heräsin ysin jälkeen ja neiti jo seisoskeli sängysään hymyillen.

Olin liian kauan Suomessa, koska mut on nakattu ulos suomalaisilta nettisivuilta, josta sain ladattu mm. idolseja. Siellä lukee, ettei ne tartte mua enää! Miten nyt pysyn ajan tasalla, pitääkö mun maksaa se netti tv-masu, että saa seurata kummiski sitä sarjaa. Veikkaan, ettei mee montaa päivää kun avaan osuuspankin verkkopalvelun. Paitti, että tuo Norton ei päästä mua juuri mihinkään nettisivuille. En pääse ees sähköpostiin. Pitää vissiin soittaa taas veljelle ohjeita. Veli muuten kävi kotona Keminmaassa ekaa kertaa kahteen vuoteen samaan aikaan kun me oltiin Kepan kanssa siellä.

Yritin ilmoittautua sinne Dubain koiranäyttelyyn, joka on siis nyt lauantaina. Rotulistassa ei tietenkään ole kromfohrländeriä, koska se ei ole hyväksytty rotu englannissa ja täällä käytetään kai enkkujen sääntöjä. Pitää kai laittaa Hippo sekarotuisiin. Näyttelyn tuomareista oli jotain tietoa netissä ja arvelin niitten olevan jotain ihan-ketä-vaan-tavallisia-pulliaisa. Mutta ei. Nehän on ihan oikeita koiraihmisiä, jotka ymmärtää koirista oikeasti. Menin samantien nyppimään Hippoa näyttelykuntoon, mutta työmaa on kyllä iso urkka, vaikka koira onki pieni. Taian mennä jatkamaan.

Meillä on muuten nyt jo pirun lämmintä. Mitä tästä vielä tulee? On täällä silti paljon lokoisempaa ku Suomen pakkasissa ;)

torstaina, helmikuuta 01, 2007

Loppu lähestyy

Siis "loman" loppu lähestyy uhkaavasti. Huomenna nousee Kemi-Helsinki-kone ilmaan ja sunnuntaina matka jatkuu kohti Dubaita. Sen kyllä tietää, onko mukava palata Dubaihin? On. Mutta kummassa on kivempi asua, Suomessa vaiko Dubaissa? Tällä hetkellä Dubaissa. Tämä kylmyys rajoittaa ihan älyttömästi elämistä. Miten sitä on 30 vuotta selvinny pakkasesta. Aina tarttee pukea ihan hulluna. Jos Helsingissä asuis, ei tarttis ihan näin paljoa. Onneks huomenna lauhtuu, tänään on vielä -15, joten ulos kyllä tarkenee mennä. Jos vaan viittis...

Neuvolassa käytiin tänään. Meinas usko loppua omaan muistiin. Kerttua ei löytyny tietsikalta ollenkaan ja epäilin jo unohtaneeni oikean syntymäpäivän. Neuvolakorttiahan ei tietysti ollu mukana, joten piti soittaa miehelle ulkomaille ja varmistaa sos-tunnuksen loppuosa. Ollaan me Keminmaan neuvolassa aiemminki käyty, mutta eivät näköjään ole uskoneet, että tullaan useamminkin käymään. Neiti on nyt 1v4kk, pituutta 80cm ja painoa 10kg. Pieni se mun mielestä on, mutta keskikäyrällä menee. Rokotuskin saatiin ilman itkua, seuraava piikki tulee vasta 4-vuotiaana.

Sain ohjeeksi siirtää Kerttu omaan huoneeseen nukkumaan. Valitin taas vähän nukkumisen vaikeuksista. Viime yönä nukuttiin 22-06.45. Aika vähän se musta on. Vali vali. Nythän se taas sitten nukahti puoli 12 jo päikkäreille. Toinen ohje oli aloittaa ne d-vitamiinitipat, jotka oon sujuvasti unohtanu. Helsingin täti sanoi, että älä anna kun saa niin paljon aurinkoa. No, mietitään asiaa vielä.

Kertun mielestä tän hetken in-juttu on pään puistaminen. Kun jotain kysytään, melkein aina saa vastaukseksi ein. Pää pyörii kieltävästi ja suusta tulee ei, ei. Eilenki käytiin illalla Tokmannissa ja kotimatkalla kysyin, että mentäiskö vielä käymään Halpahallissa? Taas tiukka pään puistaminen ja ei, ei! No ei sitten menty.