Hiljaista uutta vuotta!

Kaikki Dubain suunnitellut juhlat on peruttu, hotellit vaikenee ja muutkin Palestiinan tilanteen vuoksi. Oman perheen juhlat rajoittuu neljään pepsitölkkiin (kyllä, lankesin siihen 2 päivää sitten kuukauen tauon jälkeen), kahteen sipsipussiin, uunissa oleviin valmisruokiin ja nuihin eilen postissa tulleisiin suklaisiin. Ehkä kilon verran niitä yhteensä tuli, joten tuhottavaa riittää. Vielä on 5 tuntia aikaa syyä sontaa ja uus elämä taas alkaa huomenna. Loput piparit syötettiin Hipolle, kinkusta on tehty jo pottukinkkulaatikkoa ja piparitalon rippeet lensi tänään roskiin. Kuusessa roikkuu enää ihan saakelin pahat karkkitukut, jotka ei kelpaa kellekään. Onneks oma jälkitarkastus on vasta loppiaisena. Siihen asti saa lorvailla. Alla kuvassa neitin kyhäämä joululeipä. Päällä lohta ja manteleita :)

Täällä on pyöriny huhut pääsheikin kuolemasta jo viikon verran. Eka huhussa sen oma poika oli ampunu sen, seuraavassa sille oli tehty joku maksaoperaatio, tänä aamuna sillä oli diabetes ja iltapäivänä se oli kuollu. Ja se on "varma" tieto. Melkein viikon verran se oli poissa uutisista, missä se normaalisti on melkein joka päivä. Nyt se on palannu takaisin kuvioihin, muttei ole kai vielä sanonu mitään. Uskoisin siis sen läpikäyneen jonkin sortin operaation. Toivotaan, ettei se ihan kuollu ole, koska parin viikon päästä alkais isot alet ja ne ei varmaan ala, jos eka huhu pitää paikkansa. Vitsi, vitsi. Enhän mää oikeasti ole sitä mieltä..

Pyhien aikana ollaan käyty kahessa uuessa ostarissa. Eka kävästiin tarkastamassa uusi Marina mall, jossa oli muutama hassu kauppa auki. Varmaan ihan kiva kunnes aukeaa lisää tuhlauspaikkoja, paitsi paikoitus on ekat kaks tuntia ilmaista ja sitten maksaa. Ei hyvä juttu. Dubai mall käytiin myös katsastamassa ja se oli paras paikka ikinä. No, agilitykisat on kyllä parasta, mutta tää on toiseks paras. Super iso akvaario, oikean jään omaava luistelukaukalo ja miljoona kauppaa (no, vaan yli tuhat) vetää mut kyllä sinne uusiksi ja monta kertaa.

Kesäsuunnittelu on myös käynnistyny. Katoin tänään jo lentoja, en sentään varannu vielä. Joutuu taas varmuuen vuoksi laskeen niitä hiton Suomi-päiviä, jos sattuu kotimaahan paluu olemaan 2010 eessä. Tornion sm-kisoihin on tähtäys olla paikan päällä, ei sentään kisaamassa mestaruuksista. Mitenköhän mahtaa onnistua kahen lapsen kanssa? Josta tulikin mieleeni, ettei varmaan onnistu kamalan hyvin, jos ei tuota pikkumiestä saa totutettua paremmaksi kärrymieheksi. Ei nimittäin mitenkään rakasta autoilua eikä kärryjä. Muutenkin kätisee aika lailla. Naapuritkin sanoivat kuulleen, että meille on tullu vauva. Yöt onneks menee aika hyvin. Tänään meni jooa aamuyökin hyvin. Tiheään loppuyöstä syyään, mutta lopullisesti silmät avattiin vasta seiskan jälkeen.

Hyvvee jouluva!

Lahjat löytyi kuusen alta (kenelle löyty ja kenelle ei), ne on levitelty hujan hajan lattialle ja nukkumaan ei malttais millään mennä. Viime yön unet oli ainaki ittellä niin vähissä, että sänky kutsuu jo ennen ysiä. Tämä päivä meni lähinnä siivoillessa ja ostarilla kuupoillessa (450 kaupan ostarista meni sähköt vajaaksi tunniksi, jolloin ei ollu valoja, eikä kassat toiminu). Kerttu pääsi isin kanssa Ski Dubaihin tapaamaan joulupukkia ja ekan kerran se on ikuistettuna nauravana pukin vieressä. Kolmas kerta toden sanoo... Kinkku on korkattu, toinen pala lohta suolautumassa, glögijuustokakku hyytelöitymässä... "haukotus"... ja nyt nukkumaan.

Päivän piristykseksi kuva Kertusta valmistautumassa ski dubaihin, jossa oli 4 astetta pakkasta.

Tapahtuuko se vihdoin?

Neiti oli isin kanssa keskustellut asiasta "nukkumaan omaan huoneeseen". Olen kans samasta asiasta puhunut jo jonkin aikaa. Hieman liioitellusti varoittelin jo ennen Hermannin syntymää, että kohta sää et saa tässä huoneessa nukuttua kun se kuitenkin rääkyy koko ajan, vauva siis. Sänky siirrettiin jo vuosi sitten neitin omaan huoneeseen kai kolmeksi yöksi ja kannettiin kohta takaisin. Silloin neiti alkoi heräilemään suunnilleen 5 kertaa yössä. Eilen sänky pantiin taas palasiksi ja kasattiin taas naapurihuoneeseen. Nukahtaminen kävi kivuttomasti, kunnes herättiin parin tunnin päästä. Äitin apua tarvittiin lopulta vessaan, vettä antamaan ja räkää pyyhkimään. Nälkäki oli tullu niin pitkillä unilla ja jugurtin voimalla mentiin takaisin nukkumaan muumien väliin. Aamulla herättiin omasta sängystä pirteänä ja eka tarra on taas jääkaapin ovessa kiinnitettynä. Viiellä tarralla pääsee ostamaan uuen unikaverin. No, ei nuolasta ennenku tipahtaa. Hain nimittäin tänään neitin tarhasta kesken päivän itkien kotiin. Ei enää halua sinne paikkaan kuulemma mennä.

Hermannin kanssa meni eilen taas enemmän aikaa nukutusrumbaan. En ees tiiä, onko se yliväsyny vai mahakipuinen, mutta tunnin se vei. Lopulta nukahettiin omaan sänkyyn 4:ksi tunniksi, imetys, takaisin omaan sänkyyn 3:ksi tunniksi ja sitten se tuttu psykedeelinen loppuyö, josta mulla ei ole mitään hajua. Vielä en ole siirtyny siihen kynä paperi-systeemiin, jossa kirjaan ylös kelloajat, jolloin syyään. Ehkä pitää kohta siirtyä, ni saa itekki tolokkua, että nukutaanko meillä paljon vaiko vähän. Ihan sama silti kuinka paljon valvotaan, on se niin ihana pikkupoika!

Pannaan tähän väliin todistusaineistoa piparkakkutalosta vuosimallia 2008. Ihan oman käen tulosta alusta asti, sekä "kaavat" ja taikina. Vähän se näyttää kämäseltä, koska en muistanu ostaa kaupasta karkkeja koristeeksi, joten nuo on ne mitä kaapista löyty. Äitille tiedoksi, että tein myös torttuja äsken. Tarkoittaa siis ihan luumujen keittelyä ja survomista sekä voitaikinan kaulimista. Tuloksesta ei niin väliä, mutta alan pikkuhiljaa kasvaa perheenäitiksi. Kinkkua eikä kalkkunaa meillä sentään tuhota tänä vuonna... Vielä lupasin yhen satsin pipareita pyöräytellä kepan kanssa ja jos koittais tehä pipari-glögi-juustokakun. Ugh!

Vuojen viimiset synttärit vietettiin Kertun bestiksen Tillin luona! Tilli saavutti kunnioitettavat 3 vuotta ja myös isit oli kerrankin juhlissa mukana. Juhlissa oli myös yksi koti-isi, joka on jo kauan näyttäny suhteellisen tutulta. Nyt oli hyvä tilaisuus kysellä vähän taustaa. Sama juttu oli hällä ku mullaki, eli jos joku kysyy kotipaikkaa niin vastaan, että Kemi, koska kukaan ei tiiä Keminmaata. Utelin, että ootko siitä kallinkankaalta siitä valkoisesta tiilitalosta siitä sillankupeesta ja oli se. Ikäeroa meillä vaan on viitisen vuotta, joten ihan kamuja ei olla oltu, mutta muistin hänet kyllä. Ei siellä niin paljoa nuorisoa silloinkaan ollu.

Hoitelin tänään taas sen tunnin aikana (jonka neiti oli hyvällä tuulella tarhassa) joulupukin hommia. Aika vaikeaa on vaan päättää, että ostaako paljon vaiko hirveän paljon lahjoja omalle lapselle. Vielä sen muistaa, kuinka kiva oli lapsena availla paketteja. Jos nyt oikein muistan, niin hirveästihän niitä paketteja siellä mummolan pussilakanan sisällä oli. Serkuksille oli kokonainen säkki täynnä paketteja. Sitä ei vaan haluaisi totuttaa lasta siihen, että saa kaiken mitä haluaa. Sitä kissaa en kuitenkaan tänäkään vuonna pakettiin laita! Enkä sitä akvaariota.

Sain Hermannin pitkästä aikaa äsken nukahtamaan omaan sänkyyn päikyille. Me kyllä ollaan niin vähän muutenkin kotona, ettei sillä oikeasti ole aikaa nukkua siellä muuten kuin öisin. Oli siis aikaa lueskella paikallista sanomalehteä, joka tipahtaa aina tuohon oven eteen aamulla vähintään kilon painollaan. Siis JOKA päivä kilo paperia. Niinku tupla sunnuntai-hesari päivittäin. No kuitenki, luin taas silmät suurena (sen mitä ne silmäpusseilta suurenee) niitä ilmoituksia. Kuukauen ikäisiä cokkerinpentuja myytiin. Joskus myyään kolmen viikon ikäisiä kissanpentuja. Viikonloppuisin siellä "myyään" hyviä vaimokkeita tai aviomiehiä. Vanhemmat hakee tytölleen tarkoilla kriteereillä miestä. Pitää olla tietystä paikasta Intiasta kotoisin, mieluusti vaikka insinööri ja korkea palkka. Lisäksi pitää olla tietty uskonto ja ulkonäkö kohillaan. Jotkut taas hakee vaimoa ja mainostavat palkkaansa.

Toisella palstalla on kuvalliset ilmoitukset yleensä intialaisista miekkosista, jotka on saanu kai potkut töistä ja edellinen työnantaja varoittaa muitakin ottamasta heitä töihin. Sitten on nämä työpaikkailmoitukset, joita piisaa. Miten olisi esim. kotiapulaisen työ, 6 päivää viikossa aamusta iltaan (12h) ja palkkaa 300 euroa kuussa. Tuo on vielä hyvä palkka. Tai tarjoilijan paikka, 200 euroa kuussa plus edut, jotka yleensä on kuljetus töihin ja asuminen jossain läävässä. Sitten on näitä kuljettajan paikkoja, arabiaa ja englantia pitää osata puhua ja 5 vuotta työkokemusta, palkkaa saa 300 euroa kuussa ja asuminen voi olla lisäetuna. Sen verran olen näitä ilmoituksia jostain syystä lukenu, että tiedän nuitten kuskien olevan parhaiten palkattuja ei-koulutusta-vaativia-hommia. Työn jälki on kyllä kamalaa katottavaa..

Pitää vielä mainita näistä autojen rekkarikilvistä. Rahakkaimmat äijäthän ajelee kilvillä, jotka on monta kertaa autoa kalliimpia. Nyt on taas ollu huutokauppa, jossa on myyty parit lätkät (mitä pienempi numero, sitä kalliimpi, hallitsijasuvun jäsenillä on jo valmiiksi pienet numerot). Numero 40 myytiin 770 000 eurolla, numero 17 maksoi 560 000 euroa, numero 66666 maksoi 200 000 euroa. Helmikuussa oli huutokauppa, jossa tuli maailman ennätys, kilpi numero 1 maksoi silloin reilut 10 miljoonaa euroa ja sen osti Adu Dhabilainen bisnesmies, 25-vuotias sellainen. Edellinen ennätys oli numeron 5 myynti, joka maksoi silloin vain 5 miljoonaa euroa ja sen osti tämän uuen ennätyksen haltijan serkku Talal Ali Mohammed Khouri. Että on sitä rahaa joillain. Ja siis muillaki kuin vain venäläisillä.

Ekassa kuvassa Hermanni vetää sikeitä Terhi K:n kuvaussessiossa. Tuli taas sellasia kuvia, että kuola valuu!

Ähinää ja puhinaa

Sitä riittää (otsikkoa). Iltapäivästä lähtien pikkumies (kenen näkönen se nyt sitten on?) on puhissut ja ähissyt, eikä siis nukkunut kuin pikkutorkkuja sylissä. Missään muualla ei ole hyvä. Vattaa vääntää ja selkä on kaarella. Onneks sieltä välillä jotain pörinöitäki kuuluu, takapäästä siis. Nyt on kummatkin kakarat nukkumassa, pieniki simahti lopulta. Tämä on kyllä luksusta kun molemmat on ennen ysiä untenmailla, tosin itte pitäis mennä heti perään, muutenhan siitä ei iloa liiemmin ole. Pätkä nukkuu yleensä ekan pätkän 3-4 tuntia, siihen sitten loput yösyötöt noin kahen tunnin tai jopa tunnin välein loppuyö. Taas tämä teksti alkaa noudattaa saamaa (miten meillä nukutaan?) kaavaa kuin Kepan vauva-aikoina.

Aamupäivällä sentään saatiin Hermannin kanssa hommattua joululahjoja. Oltiin moessa ehkä 3 tuntia shoppailemassa ja Kepalle ja herralle itelleen löyty edes jotain. Kerttu saa legoja ison paketin plus pienempiä lahjoja (palapelejä, muovailuvahoja yms). Potkulaudalle en saanu mieheltä lupaa, on kuulemma liian vaarallinen ja 50 prosenttia kaikista rullalautailijoista yms. murtaa kätensä! No onhan se totta, itekki käteni mursin rullaluistimilla aikoinaan, mutta on tässä onneks vielä aikaa jouluun... Että jos mies menee ja ostaa sen uhkaamansa akvaarion, niin mää tiiän kyllä mun osoitteen.

Tuli yks päivä puhetta siitä, että kun on toinen tai kolmas lapsi kyseessä, sitä koittaa olla esim. heijaamatta kärryjä liialti tai nukuttamatta lasta. Jättää sen vaan nukahtamaan itekseen sänkyyn. Sitä määkin nykyään koitan ja aika hyvin oon myös onnistunu. Ihan pikku inahuksesta en enää ryntää syliin pelastamaan. Kaveri kertoi kuitenkin joskus yllättävänsä ittensä heijaamasta kärryjä. Homma menee jo niin pitkälle kolmannen lapsen kanssa, että silloin harvoin kun pääsee kauppaa yksin ilman mitään palloa jalassa, sitä hoksaa nolona heijaavansa ostoskärryjä. Ittelle ei sentään näin ole vielä käyny, tosin enpä ole vielä ilman vauva kauppaankaan menny.

Kepardi oli sitten siellä tarhassa ekan kerran. Viien minuutin jälkeen sain neitiltä luvan lähteä. Hermostuksissani lähin Hermannia pukkeleen pihalle ja oottaan puhelinsoittoa. No sitä ei kuulunu ja onneks lähistöltä löyty kahvitteluseuraakin, joten kaikki hyvin. Hain Kepan kolmen tunnin päästä eikä se ainakaan myöntäny itkeneensä. Eväistä kysyessäni sanoi, ettei tätit olleet lämmittäneet sitä nakkisoppaa, mutta oli hyvää kylmänäki! Kyselin myös millaset eväät muilla lapsilla oli, johon vastaus oli, että muilla oli vähemmän ruokaa. Määhän pakkasin sille kolmeks tunniks nakkisoppaa, banaanin, muropatukan ja 2 piparia sekä vettä. Että ainaki joku kelpaa.

Ettei kukaan luule, että Dubaissa kaikki on niin suureellista, ni kerrotaan nyt, että tänne rakennetaan maailman eka jäähdytetty biitsi! Uuen hotellin rantahietikon alle laitetaan jäähdytyslaitteet sekä siihen hiekan päälle viilennyspuhaltimet. Ei tartte turistien polttaa jalkojansa kesäkuumalla. Että mikä ilmastonmuutos? Missä?

Ja jos ei vanha hotelli miellytä, ni moukaroidaan se maan tasalle ja rakennetaan tilalle hienompi!

Joulua pukkaa taas

Kolmas joulu tässä maassa lähestyy. Joulukortit on lähetetty, jopa yheksän kappaletta tänä vuonna. Yks vielä oottaa osoitetta, mutta onhan se joskus perillä. Toinen erä pipareita on aloitusta vaille valmis... Torttuja en oo ees aatellu. Kuusi sentään on koristeltu jo joku aika sitten, jokohan siitä mainittin? Yks ainut paketti lähti Suomeen koneella jopa ajoissa ja tänään tuli Suomesta yks paketti. Wafi-ostarissa ei kuulemma tänä vuonna ole pukkia ollenkaan, joten aika vähissä on tämä joulun vietto. Yhessä kaupassa sentään soi joululaulut. Ajattelin, että mentäis jouluaattona johonki hotelliin syömään. Sitä tosin olen suunnitellu jo sen pari vuotta, mutta suunnitelun asteelle on jäänynnä. Viime vuonna paistoin itte kalkkunan, joka kuivu niin, että koira sai syyä sen kokonaan.

Ai niin, Kerttu sai joulupukilta kirjeen! Tilasin sen muutama viikko sitten netistä ja nyt se saapui. Veti hymyn korviin asti kun isi sen kirjeen luki. Oli niin kiva yllätys, että minä en ees saanu nähä koko kirjettä. Muuten joulu tulee aika huomaamatta. Nyt on ollu niin paljon lomaa ja vapaata kaikilla, että arki on menny iha sekasi. Siihen vielä kolmet Kepan kavereitten synttärit viikon sisään niin avot.

Pikkumies on alkanu vähän seurusteleen. Kattelee silmät suurena ympärilleen ja vääntää kakkaa. Toissayönä heräs viien aikaan, eikä sen jälkeen enää paljoa nukkunut ennen puolta päivää. Pikkutorkkuja sylissä välissä. Tänään sentään seiskan aikaan noustiin vasta. Tämän päivän synttärit siltä meni kyllä autokaukalossa nukkuessa ihan ohi.

Eilen käytiin lasten kanssa kattomassa esteratsastuskisoja keskellä aavikkoa. Ratsastuskeskus oli muuttanu 50 kilsaa keskelle ei mitään. Kerttu pääsi elämänsä ekaa kertaa poniratsastukseen ja oli kivaa. Niin kivaa, että koitetaan joskus päästä ihan tunneille asti. Taitaa ikää vaan olla hiukan liian vähän.

Annoin lopulta periksi, että meille hankitaan siivooja. Oven alta on pukattu lappu jo ajat sitten, että joku ettii osa-aikatyötä. Mies soitti ja sopi seuraavalle päivälle tapaamisen. Ootin 1,5 tuntia sitä eukkoa ja otin imurin omaan käteen. Ei ole vielä ketään tullu pimputteleen. Ovikelloa käyttää ainoastaan dvd-myyjät, joita on nyt muutaman illan ajan riittäny. Tulevat illalla jopa kymmenen aikaan pimputteleen. Panin ovikellon viereen lapun, että "no dvds, thank you!", mutta tuskin ne ees osaa lukea. Toivotaan, että osaavat.

Annoin myös periksi tässä neitin tarha-asiassa. Käytiin reilu kuukausi sitten tutustumassa yhteen tarhaan, jonne saa lapsen viiä silloin ku siltä tuntuu. Soitin tänään ja sovin kokeilukerran huomiseksi. Neiti itte haluais oppia englantia ja ainakin nyt sanoo, että uskaltais jäähä sinen tarhaan vaikkei mitän ymmärräkään. Katotaan huomenna uusiksi. Muutenkin aattelin (huom. aattelun tasolla vasta), että kävisin kyseleen ens syksyksi neitille oikeaa tarhapaikkaa.

Nyt tässä suunnittelen, että pitäiskö ottaa ja maksaa mtv 3:lle siitä hyvästä, että näkis idolsit suorana illalla? Ei maksa ku 3 juuroa ja ainaki kuvittelen, että ne näkyis ihan normaalisti. Taian maksaa ja ottaa riskin. Mutta Koop se silti voittaa. Sen oon tienny (tai toivonu) jo alkukarsinnoista asti. Sehän on kuulemma aikuisten naisten suosikki. Niin, täytinhän mää sitäpaitti vuosiaki tässä pari päivää sitten.

Dubaissa voi nyt ainaki lasketella ja luistella ostareitten sisällä. Eilen sanoivat uutisissa, että Mirdifiin (yks kaupunginosa) tulee ostari, jonka sisällä voi kokeilla indoor skydivingia! Miten lienee se tehään...

Noi muutamat mustavalkokuvat on taas Karppisen Terhin otoksia. Mahakuva on otettu raskausviikolla 37+6, eli 4 päivää ennen operaatiota. Pikkuveijaristaki on Terhi ottanu jo ison satsin kuvia, joista ainaki makupaloja nähneenä tuli ihan huippuja.

Eid mubarak!

Nyt en uskalla sanoa, mitä varten me täällä vietetään vapaapäivää, kuitenki joku oikaisee asian ystävällisesti. Meillä on kuitenkin joku Eidin tapainen yleinen kolmen päivän vapaa viikonlopun jatkeeksi. Jokainen neliö ostareissa on pakattu ihmisiä täyteen, ihan kuin olis jotkut isot alet. Alet on kyllä aika monessa kaupassa, oikeat isot alet alkaa tammikuun puolivälissä kun alkaa shopping festival. Saiskohan siihen mennessä vähän kiloja pois ja vois ostaa oikeesti jotain sopivaa? Onhan tässä jo kahessa viikossa kymmenen kiloa lähteny. Seuraavat kymmenen on rasvaa, joka ei pelkällä olemisella lähe.

Pätkä syö ja kasvaa vauhdilla. Tänään käytiin lääkärissä ihan vaan tarkistuksessa. Napaa piti "polttaa" jollain tikulla, se kun vuotaa. Vuoto on kans kyllä ihan normaalia, mutta niin näytti olevan se polttaminenki. Toinen silmä vuotaa jotain töhnää, mutta sekin on ihan normaalia. Pitää kuulemma vähän hieroa sitä kyynekanavan kohtaa, että kaikki töhkä tulee ulos. Painoa oli jo 3,8 kiloa, joten 600 grammaa sairaalasta lähön jälkeen, liekköhän pitää paikkansa? Pituuttaki oli jo huikeat 56 senttiä, eli 3,5 senttiä kahessa viikossa??? Pientä vattaoiretta taitaa olla, kakka ei ihan pärähä enää niin helposti ku ihan alussa. Nukkumaankaan ei enää mennä ihan vaan niin että syyään ja nukahetaan jo tissille. Vähän pitää vastaan sanoa ja eilen vähän enemmänki ku vähän. Mutta summa summarun, pätkä on erittäin helppo pikkuvauva. Aloin jo suunnitteleen iltatähteä viien vuojen päähän. Hah.

Keminmaan pappa käväs viikon visiitillä ja oli hyvänä apuna kärryjen nostelussa yms. kantelussa. Vika päivänä käytiin Moen valet parkingissa bongaamassa kalliita autoja ja olihan niitä. Riittää Keminmaan Teboililla pojille kertomista. Hopea Rolls Royce oli kyllä upea, samoin nuo mustat Bentleyt. Oli siellä kaks Ferrariakin vierekkäin. JBR:ssä nähtiin myös kaks Lamborghinia kylki kyljessä.

Eilen illalla katottiin linnanjuhlat livenä netistä telkkuun yhistettynä. Hienot on systeemit nykypäivänä. Tänään kaivettii joulukuusi pölyjen alta ja kasattiin sekä koristeltiin se. Pipareitaki leivottiin tässä yks päivä, mutta sitä taikinaa en kyllä enää tee. Ihan piparksi ne meni!

Pipariksi on menny varmaan osalta turisteista auringonotot. Täällä on satanu nyt ties kuinka monta päivää putkeen, ei nyt koko päivää, mutta vähän väliä. Kamalat ukonilmat koettelee öisin ja aamulla saa jännittyneenä mennä parkkihalliin kattomaan, kuinka paljon sitä vettä sitten tuli. Just kertoivat telkussa, että autodromen autokisatki peruutettiin, koska välillä oli tiellä vettä metrin verran. Jos matkakatalogissa lukee, että viis päivää keskimäärin vuojessa sataa, ni eihän viemäreitä kannata rakentaa?

Synnäritarinaa

Tästä se lähtee... Maanantaiaamuna ennen kukonlaulua käväsin suihkussa ja pikkuneiti revittiin unisena auton kyytiin. Vietiin Kerttu tuohon muutaman kilsan päähän hoitoon kaverinsa luokse. Kamalalla itkulla se sinne kuulemma jäi, itte oottelin autossa. No itku oli tietty heti kohta helpottanu. Myöhässä oltiin menossa kuten aina ja matkalla hokattiin, että ollaan väärällä autolla liikenteessä. Uuessa autossa ei ollu vielä tietullitarraa, joten pikkutietä pitkin piti mennä. Sairaalassa vekslasivat sitä aloitusaikaa moneen kertaan ja ainaki itte kuulinki, että joku toinen leikkaus oli peruutettu. Oma lääkärini tuli hiki hatussa ja antoi palautetta henkilkunnalle siitä, ettei hälle ollu ilmoitettu aikataulun muutoksesta. Meät siis käskettiin tulla 6.30 paikalle, mutta itte leikkaus alkoi vasta 8.30. Siinä välissä mulle laitettiin tippaa ja raakattiin karvoja, joka oliki maailman epämiellyttävintä hommaa, ainaki lähes. Ei niitä Suomessa raakailla, pissakatetrin takia siis. Niin ainaki muistelen. Siinä jokunen tovi ooteltiin ja eikun saliin.

Salissa oli mun helpotukseksi mies anestesialääkäri, joka vaikutti pätevältä. Spinaalipuudutus meni täysin nappiin eikä ees sattunut. Istualtaan se laitettiin. Sitten vaan pitkälleen ja leikkausliinat paikoilleen pesun jälkeen. Jalat oli ku tukit, kaiken tunsi, muttei pystyny liikuttaan ollenkaan. Gynekologi testas jollain tavalla jotain, mitä en tuntenu ollenkaan. Sitten aloitettiin ja noin 2 minuuttia meni kun Hermannni parkaisi. Ääni kuulosti heti siltä, että se on samaa sisarparvea Kertun kanssa. Ihan tuttu ääni. Vauvan toivat heti ekan putsauksen jälkeen mun naamalle tuhisemaan. Ihan rauhallinen se oli ja tosi pienen oloinen. Olihan se 700 grammaa pienempi ku Kerttu 3 vuotta sitten. Sitten alkoi se niin tuttu kamala ompeleminen. Tuttu siis Kertun synnytyksen jäljiltä, vaikka nyt ompelivatkin eri paikkaa. Se kesti ja kesti ja oli ilkeää. Kamalinta oli kun ymmärsi kaikki "nyt vedetään lihakset"-sanat. Kovaa möyrintää se oli ja olisin halunnut vetää jalat ees vähän kippuraan tai mennä kyljelleen. Sellainen tunne se oli. Kerran oli lähellä, ettei oksennus tullut, mutta kun katoin miestä siinä vieressä ni oma paha olo unohtu. Vaikkei se myönnäkään, ni pahaa teki silläki. Katoin ilmeisesti aika murhaavasti yhtä teknikkoa, joka pelas niitten koneitten kanssa, koska se tuli kysymään, että haluanko sanoa jotain? Sanoin, että haluaisin lyyä jotain. Se ymmärsi, kait.

Lopulta salista päästiin heräämöön, jonne toivat vauvan aina vähän väliä tissiltä toiselle. Muuten pitivät sen omassa hoidossaan. Pari tuntia muistaakseni olin heräämössä ja puudutus alkoi vähenemään. Salissa gyne antoi aika kovat lääkemääräykset kipupumpusta lähtien, tosin niitä en koskaan nähny. Kaikenlaisia lääkkeitä suoneen tungettiin, petadinista panadoliin ja jopa suppoja laitettiin, mikä on aika ihmeellistä tässä maassa. Joka kerta kun vauvan rinnalle laittoivat alkoi tuskalliset jälkisupistukset, jotka oli kyllä tuttuja Kertunkin kanssa. Nyt viikon jälkeen ne on onneksi kokonaan poissa. Kipulääkkeitä annettiin kohtalaisen tiheään, mutta sai niitä välillä pyytää lisääkin, eikä palvelu ollu aina kovin nopeaa.

Vähitellen siirryttiin osastolle ja ekaks mentiin neljän hengen huoneeseen, koska edellinen potilas ei ollut vielä luovuttanut yhen hengen huonetta, joka oli siis meille tarkoitettu. Monta kertaa kävi joku kauluspaitasetä pahoittelemassa, kun jouduttiin oottamaan sitä omaa rauhaa. Siinä neljän hengen huoneessa ei kyllä ollut kuin yksi äiti meän lisäksi. Jossain vaiheessa mies lähti hakemaan Kerttua mukaan ja siinä minut siirrettiin lähes hotellitasoiseen omaan huoneeseen. Huoneessa oli tasokkaan sairaalasängyn lisäksi sohva, telkkari, oma veski, vaatekaappeja, pikkupöytiä yms. Olin ottanu vauvan "mukaani" jo edelliseen huoneeseen. Ittehän sitä en tietty pystyny nostelemaan rinnalle, mutta kellon soitolla siitä selvisi.

Olin siis heti ekasta yöstä lähtien vauvan kanssa samassa huoneessa ja vieressä se taisi ekankin yön nukkua. Ensimmäisenä iltana sain ihan pienen kulauksen vettä, paastoa siis 24 tuntia. Yömyöhällä sain jotain liemi/hyytelöhässäkkää, mutta nälkä ei kyllä ollut. Seuraavana aamuna mut nostettiin ylös ja ei ku suihkuun. Kävely oli kuin vanha mummo kyyryssä, mutta iltaa myöten selkä jo suoristui. Lääkkeitä vaan riittävästi ennen ylösnousua ja alkoi se sujumaan. Haava oli kyllä kipeä ja paras asento olikin vaakatasossa. Vaikka kuinka olisi kyljelleen tehny mieli, ei pystyny.

Sairaalassa oltiin neljä päivää. Pari kertaa vauva haettiin lastenlääkärin tarkastukseen, jolloin kävin mutkan siellä vauvalassa. Paljon näytti muut äitit pitävän vauvojaan hoitajien huostassa, niin paljon niitä joka kerta siellä vauvalassa oli. Ja hoitaja parka pesi ja puunasi ja sai pomohoitajalta haukut päälle. Sen vuoksi aika paljon itte hain ja kuskasin mm. rintapumppua, jolla oliki paljon käyttöä. Maito nousi noin 48 tuntia leikkauksesta ja sitä tulee edelleen paljon.

Sairaalassa ei muita äitejä näkynyt paljoakaan, vaikka siellä syntyikin yli kymmenen vauvaa päivässä. Muut vauvat näytti aika paljon tummemmilta ja kukkalaitteet huoneiden ovien ulkopuolella paljastivat aika monen olevat intialaisia. Niin ainakin arvelen.

Nyt viikko operaation jälkeen ollaan käyty vähitellen myös ulkona ja ihmisten ilmoilla. Eilen oltiin jo Suomikoulun pikkujouluissa ja herra vaan veteli sikeitä kärryissä. Automatkat menee kitisemättä, samoin muu aika. Perustyytyväinen vauva, joka nukkuu ja syö hyvin. Jotenkin muistelen, että Kerttu ei ollut koskaan "nukkuu ja syö"-vauva, mutta tämä kaveri on. Ehkä muistan väärin ja varmaan tämäkin tapaus vielä kohta herää. Oma vointi on tosi hyvä. Haava on siisti ja aika kivuton, varmuuden vuoksi silti vielä muutama panadolin päivässä nappaan. Mitään haavanhoito-ohjeitahan en saanu sairaalasta, saati mitään kontrolliaikoja. Kaikki saa itte hankkia. Ja netistähän niitä ohjeita löytyy... Kerttu kasvoi yhellä iskulla isoksi tytöksi, joka pukee ja kiipeää autoon ite. Huomiotahan se vaatii, mutta onneksi esim. tänään isillä on vapaata kansallispäivän vuoksi ja neiti saa haluamansa.

Perhe on kotona!

Hermanni Frans Väyrynen saapui maailmaan suunnitellulla sektiolla maanantaina 24.11.08 klo: 8:58. Tässä joitain kuvia kymmenen pisteen pojasta ja synnärikertomusta tulee kunhan saan aikaiseksi. Tällä hetkellä valtakunnassa kaikki hyvin. Äiti on kasassa ja kävelee jo suorassa, lähes aina ainakin. Poika vaan nukkuu eikä ees syö. Tissit on ku tiiliskivet ja pumppu on paras kaverini. Ja strategiset mitat oli 3,470kg ja pituutta 53,5cm. Pipoa taisi olla 33 sentin verran.

Nyt loppu juominen...

sano Jamppa Tuominen. Kello on 10.30 keisarileikkausta edeltävänä iltana ja enää ei saa suuhun laittaa mitään. Tänään piti sitten kuitenkin käydä laittamassa paperit sairaalassa kuntoon ja ottamassa verikokeet. Leikkausaikaa aikaistettiin vielä puolella tunnilla leikkaussalin tuplabuukkausen vuoksi, joten paikalla pitää olla 6.30! Tämähän siis tarkoittaa, että oikeesti pitäis olla jo nukkumassa (kuten muu perhe), mutta ei malta vielä. BB:kin tulis...

Tapasin anestesialääkärin tänään, eikä se ainakaan rauhoittanu mieltä ollenkaan. Sanotaanko, että ennen sitä tapaamista ei ees jännittäny. Nyt jännittää. Se oli sellanen intialaisaksentilla enkkua puhuva täti. Kyllä se ihan hyvin selitti tulevat puudutukset, mutta tuli vaan mieleen, että miks en lähteny Suomeen synnyttään? No, yleensähän sitä selviää myös leikkauksista hengissä.

Vakuutusasiat ei olleetkaan niin selvät. Mun käyttämä gyne on kuulemma paljon kalliimpi kuin talon omat, joten vakuutus ei kata niitä palkkiokuluja kokonaan. Tänään mies on sitten ollut yhteyksissä sekä sairaalaan että vakuutusyhtiöön eikä asia ole selvinny. Sama se, pitää se laps saaha mahasta ulos, eikä se hengissä ainakaan jalkovälistä pääse.

Tänään saatiin se uus auto, jonka kyytissä en ole vielä istunu. Ihan hienolta se näyttää. Siitähän tulee meille pitkän ajan käyttöauto, jota ei myyä Suomeen paluun jälkeen pois, kuten käy tuolle toiselle bensasyöpölle. Ajelua enempi mua kiinnosti viiminen vapaailta ennen uutta palloa jalassa ja kävin kattomassa uuen Bondin. Arabiankielinen tekstitys ei auttanu ollenkaan ja elokuvasta meniki suoraan sanottuna yli puolet ohi ymmärryksen. Pitää joskus kattoa se kotimaan teksteillä uusiksi.

Mutta nyt unta kaaliin, jos se ees onnistuu. Huomenna meillä on 2 lasta!

Talvi on saapunut

Jos oikein tarkkaan katon ulos ja uskon, etten kuvittele, meillä on satanu vettä aamulla! Pitää vielä kävästä ulkona asia varmistamassa, mutta siltä se näyttää. Eilen oli ihan järkyttävä hiekkamyrsky, joka ei onneks kestäny kauaa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta yhtäkkiä alko "pyryttään" hiekkaa, siis samalla tavalla kuin Suomessa lunta. Luulin, että se oli vettä, muttei ollu. Tien toiselle puolelle ei nähny ollenkaan ehkä viiteen minuuttiin. Se meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin, mutta muutenkin päivä oli aika pilvinen. Koiralenkillä käytiin tapamme mukaan eilen "aavikolla" ja ilma oli aivan kuin Suomen lämmin kesäpäivä. Mukavaa, että lämpötila menee jo alle kolmen kymmenen joka päivä. Tai ainaki aamulla ja illalla...

Mitäs meille on tapahtunut? Paljonkin. 9 yötä on aikaa keisarileikkaukseen ja sitten meillä on toinen lapsi. Kaikki tavarat pitäis olla valmiina, kassia en ole pakannu, kun en oikein tiiä, mitä sinne laittais. Sairaalasta pitäis saaha kaikki tarpeellinen ja kaikesta laskutetaan. Jotain omaa tavaraa aattelin pakata. Viime viikolla kävin makaamassa 20 minsaa sydänääniseurannassa (ruutinia täällä) ja ongelmana oli se, että vaavi ei pysyny mahassa hereillä. Toivottavasti tää on myös tulevaisuudessa ongelmana. Tämä toinen "vauva" 3v on taas aloittanut yöheräilynsä, joten kohtahan meillä nukutaan ainoastaan olkkarissa. Joka yö Kerttu herää parin tunnin nukkumisen jälkeen painajaisiinsa ja se pitää saaha kunnolla hereille, ennenkuin pystyy jatkamaan uniaan, mikä käy kyllä nopeaa. Muutenkin yöunille mennään kuten normaaliperheissä yheksän aikaan muutamassa minuutissa. Aamuherätys tapahtuu jo seiskan jälkeen, joka vähän rassaa, siis äitiä.

Toinen auto on ostettu, hallelujaa! Yksihän on varattu, mutta toinen ostettiin. Se ehkä saahaan tällä viikolla käyttöön ja sitten annetaan vuokrapurkki pois. Sitten ne autot on ostettu, mitä tultiin hakemaan ja enemmänkin. Heti kun se uusi auto tuohon pihalle pöllähtää (en kyllä tiiä, minne se parkkeerataan, koska tilaa ei ole), "vanhaan" autoon ilmestyy Suomen lippu. Sitä ei ole tähän päivään mennessä siihen saanut laittaa, mutta koska se on sitten meän akkaväen ja vauva auto, me se tarra siihen pannaan.

Perjantaina käytiin tutustumassa yhteen nurseryyn (lastentarhaan) JBR:ssä. Paikka avataan tällä viikolla ja sinne saa viiä lapsen silloin kun on tarvetta. Ohjelmaa on kolmen tunnin jaksoissa sisältäen askartelua, jumppaa, laulua, leikkiä yms. Tällä viikolla ajateltiin käyä kokeilemassa, josko onnistuis sellainen käytäntö, että yks/kaks kertaa viikossa mies veisi lapsen ja mää hakisin kolmen tunnin päästä. Vaikka optimisti olenkin, pakko sanoa, etten usko sen nuin tapahtuvan, mutta katotaan.

Sitten meille tulee vieraita. Äkkilähtöjä olen kytänny jo muutaman vuojen ja nyt passaa ajankohta hyvin. Kuvittelen olevani sairaalasta nejässä päivässä kotona ja isäpuoli tulee viien päivän päästä sairaalaan menosta. Kelithän on mun mielestä täydelliset lomailuun ja auringonottoon. Lisäksi on jotkut rallit ja nythän meillä löytyy kunnon suomalainen rallikuskikin, joka ei kyllä täällä ainakaan vielä aja kilpaa. No anyway, tämä vieras ei aiheuta stressiä.

Tänään pitäisi käyä vähän joulujuttuja kattelemassa. Sieltä se joulu vaan tulee, vaikkei oikein siltä tunnu. Kun sairaalasta pääsen alkaa jo joulukuu, enkä tiiä, missä kuosissa sitä operaation jälkeen on. Suomeen pitäisi yks paketti lähettää ja jotain koristeita vanhojen lisäksi ostella. Kaupoissa on kyllä jo tosi paljon joulukrääsää, huolimatta siitä, ettei paikalliset vietä joulua.

Eilen vetäsin teet värään kurkkuun kun kävin verkkopankissa. Olin saanu palkkaa! Ei mitään hajua, että mistä se tuli. Olihan mulla lomaakin tuossa syyskuun lopussa 5 päivää, vaikken ole töissä käyny yli kolmeen vuoteen. Ihmeelliset on Suomen pykälät, mutta en mää valita.

Talvi tulee

Vihdoin ja viimein ilmat viilenee. Tänään jo ootin riemuissaan, näänkö ekaa kertaa pitkästä aikaa mittarissa kakkosella alkavan lukeman, mutta ei. Ostarista tultiin kotiin seiskan jälkeen illalla, jolloin on siis jo ihan pimeää, mutta 30 siinä luki kotiin asti. Muutamana päivänä ollaan menty ihan tuohon tien toiselle puolelle autolla (kuten aina) käyttään koiraa ulkona. Pyörä nakataan kyytiin ja neiti pääsee vähän kurvaileen. Innoissaan se viilettää meneen, mutta yhen pienen tekojärven kiertämiseen meni tunti. Kaikki hienot kukat ja puusta puonneet systeemit pitää kerätä talteen. Tänään tavattiin romanialainen nainen, jolla on suomalainen mies ja heillä on Sierra-Leonesta adoptoitu tyttö. Siinä meniki aikaa kun lapset heitteli Hipsulle palloa. Tunnin jälkeen tavattiin vielä yks suomiperhe, jotka toivat mäyräkoira-Carloksen Suomesta jokunen viikko sitten. Siitä sai Hipsukin hyvän uuen kaverin, leikit sujuu.

Kuvassa on laatat märkänä, mutta ei sentään vettä oo satanu. Kastelulaitteet sattu just oleen päällä ja kukkia piti alkaa peseen harvinaisessa lammikossa.

Neitillä on pikku aikataulun muutos menossa. Jos aamulla herää vasta kympiltä, on aika vaikeeta päästä esim. puistoon/kahvilaan ysiksi.. Tää äitiki vois käyttää aikaansa enempi nukkumiseen kun vielä voi, eikä vahata tuota BB:tä. Tosin nythän sinne meni ihan mukavaa porukkaa. Kotipuolen edustustakin saatiin, vaikka raudoitetussa muodossa.

Lähellä burn outtia

Monethan puhuu masennuksesta jos joku asia harmittaa. Niimpä minäkin kävin burn outin partaalla, siis en lähelläkään, mutta stressi laukesi eilen kun vieraat lähti toissayönä. Ei vaan jaksanu enää esittää täydellistä majatalon emäntää. Vaikkei varmaan tarttis niin sitä vaan ottaa vastuun vieraitten loman onnistumisesta. Kamalaahan se olis, jos kuulis jostain kiertoteitä, että siellä Dubaissa Väyrysillä oli aivan kamalaa. Kynsinauhat on niin syöty, ettei ole kuukauteen manikyyriin aihetta, siellä sitä vasta saa kunniansa kuulla. Vieraat on tosi kivoja, jos ne osais ottaa lomailun kannalta. Viime viikolla käytiin moskeijassa, vesipuistossa (vieraat kävi kahessa), kulta- ja tekstiilisoukissa, kameli/riikinkukko/flamingostopit tehtiin ynnä muuta turistitouhua. Aamukahvit, puistotapaamiset ja suomigrillaukset jäi siis väliin, tosin Suomikouluun kerittiin, mutta sekin meni reisilleen. Vieraat ootti kaks tuntia tuolla ala-aulassa aavikkosafarikyytiä ja neiti ei suostunu jäämään yksin Suomikoululuokkaan. Lähin renkaat ulvoen kotiin ja soitin usean vihaisen puhelun sinne safarikuskille, joka vaan toisti, että ei hätää, madam! Ja hävetti taas. Tämmöistä täällä Dubaissa, ei täällä mikään tapahu sillon ku luvataan.

Mutta vieraat siis menivät, eikä seuraavista ole vielä tietoa. Mukaviahan ne vieralut on, jos osais pikkusen löysätä tuota nyöriä ottan ympärillä. Halpoja lentoja on netti pullollaan, muttei kukaan ole viela kalenteriin päiviä pukannut. Nyt saa keskittyä tähän raskauteen vielä 3 viikkoa. Toinen raskaus näköjään menee ihan omalla painollaan, ei siihen kiinnitä mitään huomiota, eikä se vauhtia hiasta. Minkäänlaista kiristystä ei ole, saati väsymystä. Kaipa sekin vielä kerkeää tulla. Vauva on kääntyny pää alaspäin, tosin sillä nyt ei ole mitään merkitystä. Kerran viikossa käyn nyt kätilön vastaanotolla. Sairaalaan kerittiin eilen tutustumaan ja Kepalle on hoitopaikka operaation ajaksi kysyttynä. Miehen piti lähteä vielä tässä ennen "synnytystä" käymään Thaimaassa ja Suomessa, mutta ei kai uskalla mun luvista huolimatta lähteä. Ainut järkevä tässä porukassa...

Meillä on alkuvuojesta alkaen sanottu Kertulle, että vauva tulee vähän ennen joulupukkia. Samoin on helppoa selittää, että äitin maha leikataan tästä näin auki ja sieltä se vauva tulee. Kertun kaverille tulee myös pikkusisar ja kaveri olikin kysynyt ovikellon soidessa, että tuleeko se vauva nyt? Muutenkin nämä natiaiset alkaa oleen siinä iässä, että nuita oivalluksia tulee päivittäin. Eilen isi totesi Kertun tehneen jotain, johon Kerttu vastas "niimpä tuota taisin tehdä". Sen lausahuksen se on oppinu Nalle puhin äänikirjasta. Neiti on myös alkanu laulaan. Nuuskamuikkusen synttärilaulu menee parhaiten musiikin tahtiin, ainakin kertosäe, joka on aika yksinkertainen. Tällä hetkellä muutenkin kova sana on Ti-ti-nallen dvd, jossa on mukavasti äitinkin päähän jääviä kipaleita...

Mitäs Dubaihin muuta? Meitä vastapäätä avattiin eilen uusi hotelli. Pihalla oli perjantai-iltana (oikeesti työmiestenkin vapaapäivä) suunnilleen sata työmuurahaista häärimässä ku viimistä päivää. Siellä ne repi lipputangoista muoveja pois suhteellisen korkealta. Sinne korkellehan pääsee parhaiten niin, että eka kasataan muurin päälle tiiliä, siihen kasan päälle menee yks äijä seisoon, jonka käsien päälle nousee vielä toinen äijä seisoon. Jos olis ollu kamera mukana, ni näkisitte kuvan. Naapuritalo on myös avattu jokunen viikko sitten ja autojen reitti sinne parkkikseen menee tietty meän talon vierestä, liikenne on siis sen mukaista. Poissa on se rauha, joka joskus oli. Tosin vaihan kyllä mielellään ne miljoonat työmiehet tästä naapurustosta vaikka sitten autoihin.

Maailman suurimpiin ostareihin kuuluva The Dubai mall (kuva alla) piti avautua eka elokuun lopussa, no ei menny ihan niin. Nyt se piti avata pari päivää sitten, muttei sekään pitäny paikkansa. Avajaispäivänä ilmoitettiin, että siirretään vielä viikolla avajaisia, nyt se olis ylihuomenna. Sinne ostarille ei mene ees kunnon tietä. No kuitenkin se avataan siis tiistaina kai, kevyet 1200 kauppaa. Siis 1200 oikeasti! Kuka hullu siellä jaksaa kierrellä. Siihenhän menee oikeasti koko päivä. Kuitenkin löydän jo tällä viikolla varmuuella itteni sieltä kiertelemästä. Täytyyhän se nähä. Siellon myös olympiakokoinen jäähalli/kaukalo, jossa järkätään myös kv-kiekkopelejä, puhumattakaan siitä akvaariosta, joka on varmaan maailman suurin.

Akvaariosta puheenollen, käytiin Millan aikana siellä hotelli Atlantiksen akvaariossa, joka oli todella hintansa väärti. Tässä näkyvissä joitain Millan ottamia kuvia sieltä.

Vaste haasteeseen

Kommenttilootassa oli haasteena 5 omituista tapaani:

1. Omituisin on varmaan lapsuudesta jo tapana ollut hengittäminen autossa lampputolppien tahtiin. Siis ekalla sisään ja seuraavalla tolpalla ulos.

2. Toinen liittyy kans autoiluun. Kuvittelen vieläkin joskus vänkärin puolella ollessani leikkaavani jollain koneella tien varrelta nurmikkoa tietty lampputolppien tahtiin. Siis aina tolpan kohalla nostetaan leikkuriteräö ylös. Ymmärtää ken ymmärtää...

3. Tämäkin liittyy autoiluun, tosin tästä olen jo melkein kokonaan luopunut. Siis salapoliisin havainnot. Että jos jossain näkyy jotain epäilyttävää, niin painan mieleen vaikka rekkarinumeron tai tekijän tuntomerkit... jotka unohan seuraavassa korttelissa.

4. Yks ehkä omituinen tapa on tapani siivota. Vaikka ei olis ees sotkuista/roskaista otan ison muovipussin ja kulen ympäri kämppää ja kerään kaikkea roskiin joutavaa tavaraa, myös kaappeja siivoan tällä tavalla. Mahtavin tunne on se kun saa tuonne roskiskuiluun heittää täyden pussin ihan mitä vaan. Tosin joskus menee esim. muka-huonot-kengät, ennenkuin on uusia ostettu tilalle.

5. Viimeiseksi laitetaan vaikka (näitähän riittää) vaihteeksi autoiluun liittyvä tapa eli liikennevaloissa ootteluajan hyväksikäyttö. Siinä punaisissa valoissa voi esim. viilata/lakata kynnet, nyppiä kulmakarvoja, laittaa ripsiväriä tms. Täällä Dubaissa punaisissa kerkeää myös käymään takaluukulla hakemassa tarvittavia tavaroita. Joskus olen miettiny myös lapsen pissattamista valoissa, mutten onneks ole vielä testannut.

Vieraita tulee ja menee

Auto saatiin viikossa kuntoon ja kaikki meni takuuseen! Loistavaa. Suhattu ollaan siis ees ja taas, me naikkoset isolla ja mies pienellä purkilla. Näinhän se menee oikein. Syksyn eka vieras kerkes jo tulla ja mennä ja viime yönä oli vaihto. Milla siis lähti ja tilalle tuli miehen kamu Teemu naisystävänsä kanssa. Millan kanssa päästiin hyvään vauhtiin turistioppaan hommissa. Viikossa käytiin seuraavat paikat, jos kaikki muistan: moe ehkä 3 kertaa, battuta 2 kertaa, mercato, riikinkukkopaikka, downtown burj dubai, marina, madinat, kulta- mauste ja tekstiilisoukit, gold and diamond park, antiikkimuseo, ikea ja festival city, koiralenkki aavikolla, eläinkauppa, hard rock cafe, atlantiksen akvaario, dreamland-vesipuisto, viinakauppa, kamelibongaus nad al shebassa, flamingopaikka oli kiinni, pari kertaa simpukassa (kuten sienessä ;). Oliskohan siinä suunnilleen kaikki. Dubaista tuli koettua ruuhkaa tyyliin yks liittymä alhaalta ylös 20 minuutissa, yhtään kolaria ei nähty (todella kummallista). Saaliina Millalla ehkä 600 kuvaa. Kyllä siinä varmaan sai jonkinmoisen käsityksen tästä ikuisesta raksatyömaasta.

Majatalo sulki ehkä kolmeks tunniks ovensa ja avas ne taas. Näitten vieraitten kanssa otetaan rennommin, koska tilauksessa oli aurinkoa ja lomailua. Tosin kun kerrottiin, mitä täällä on, totesivat, että eivät kerkeä kaikkea haluamaansa näkemään. Luultavasti ainakin turistibussiajelu, vesipuisto ja aavikkosafari kuuluu ohjelmaan. Tällä viikolla siis ollaan mekin välillä kotona ja Kepa saa koittaa päästä nuhastaan eroon. Käsittämätöntä, mutta jossain se on paleltunut. Ulkona pystyy jo olemaan jonkun aikaa ihan siedettävästi.

Ite kävin lääkärissä pari päivää sitten ja nyt mennään sitten yks kätilökerta per viikko -tahtia loppuun. Sitten kolmen viikon päästä on vika lääkäri ennen operaatiota. Kaikki tuntu olevan kunnossa, verikokeita otettiin taas ja buukkaus sairaalaan on tehty. Tällä viikolla pitäis käydä tutustumassa paikkaan kaiken varalta. Ohjeena oli, että vähäisenkin verenvuodon kanssa yöllä suoraan sairaalaan, päivällä eka soitto klinikalle. Vaavilla olis painoa nyt 2,2 kiloa, joten selviää kyllä kunhan ajoissa pääsee pihalle.

Viime viikosta päällimmäiseksi jäi vesipuistossa yltiösuojeleva asenne henkilökunnalta. Mahani kanssa en päässyt yhteenkään liukumäkeen, vaikka kovasti yritin. Osoittivat aina vaan sitä kellunta-allasta.. Kultasoukissa koitin saaha Kertun kärryjen kanssa hissiä varmaan kymmenen minuuttia, mutta se oli aina täynnä. Lopulta meni herne nenään ja sanoin Millalle, että nyt mennään nuita liukuportaita. Että mee sää eeltä ja mää ryntään perään. Ehkä 2 porrasta kerkes mennä kun vartija nappas kätensä stop-nappulaan ja portaat seis. Viittas meät pois portaikosta. Meinas tulla pari valittua sanaa, mutta sain nieltyä ne. Ei muuta ku takas oottaan hissiä. Kertun lausahuksista paras oli autossa luettu litannia: "Äiti, isi, Hippo ja ilmastointi." Mitä se liekään tarkoittaa?

Liian kylmää... ja kosteaa

Kylmää on ollu siinä mielessä, että eka flunssa pukkas päälle ja nyt saa niistää oikein urakalla. Neitillä myös on sukat tänä yönä jalassa ja sekös aiheutti sille ittelleen naurun kiherrystä... Kosteus pukkaa joka reistä sisään kun tuonne ulos astuu. Lämpötilakin lopetti laskunsa ja on aika nihkeetä vielä iltaisinkin. Eilen silti oltiin aamupuistossa ja eka tunti ysistä kymppiin oli tuskaista kunnes alkoi tuuleen. Sen jälkeen seuraava tunti meniki ihan kohtuullisesti.

Tänään jatkui tuo out of stock-ketju, joka täällä on aika yleistä. Meinasin nimittäin suunnilleen päästää housuun kun käytiin Lulussa kaupassa (joka on siis iso marketti) ja kysyin suodatinpusseja. Ne oli loppu, tulee ehkä huomenna.

Autotilanne näyttää jo paremmalta. Vuokra-Yariksella päästellään meneen, oma auto oli jo yks päivä kunnossa, kunnes kysyttiin, että onhan se ilmastointiki korjattu, no ei ollu. Toivottavasti huomenna saatais. Tänään ja huomenna olis ennakkoäänestys tuolla saan (kuka tajuaa taas tätä?) kilsan päässä Abu Dhabissa suurlähetystössä, tai ainaki sen paikan arvelen oikeaksi. Aika vaikeaksi on kyllä tämä taas tehty. Miks ei se voi olla täällä Dubaissa, missä on kuiteski paljon enempi suomalaisia ku siellä maan pääkaupungissa? Tuskin monet lähtee äänestään, töissä olevat ei ainakaan pääse, koska aika on aamu ysistä kolmeen tai neljään. Ite voisin lähteä, jos se isompi auto saahaan ajoissa. Tulee niin huono omatunto, jos nyt jättää toista kertaa elämässään äänioikeuden käyttämättä. Silloin eurovaaleissa äänestyspaikka oli ihan jees, etes samassa kaupungissa.

Koiralla sentään juoksu loppu, eikä tartte enää pöksyjä laitella. Nyt sieltä takapuolesta vaan tulee kaikkea muuta sontaa, siis sitä itteänsä. Uskomatonta, mutta totta, ettei 5-vuotias koira ole sisäsiisti vieläkään. Sentään se käy aina samassa paikassa, Kertun huoneen matolla. Sinne on vieraitten hyvä majoittautua ;)

Autotta taas

Ei auttanunna vaikka saatiin vuokra-auto. Hajotin nimittäin meän "oikean" auton seuraavana päivänä. Ajoin ihan vaan normaalisti, kännyin isommalle tielle ja kolina kuului. Ohjaus meni tosi raskaaksi ja ilmastointi lakkas toimimasta. Sain just käännettyä rattia sen verran, että ajoin sivuun ja soitin apua. No, meän perheen autonkorjaustaidot on vähän toislaitasta luokkaa, joten ei ollu apua. Sen verran onneks tajusin, että Volvon liike oli ehkä kilsan päässä. Käänsin hikipäässä rattia sinne asti ja avaimet kourassa selittään tilanne. Eihän niillä siellä mitään korjaamoa ole, mutta en uskaltanu ajaa pitemmälle. Hoitivat homman tosi hienosti, ottivat asian kontollensa ja tarjosivat kyytin kotiin. (Siellä muuten oli uus suomalainen myyjä, nasipuolinen sellainen.) Että sinne jäi, eikä mitään ole vielä kuulunu. Setä avas konepellin ja näytti, että kato, tuo käämi on ihan sykkyrällä. Näinhän mäki sen, mutten tiiä, mikä käämi se oikein oli. Tuskin menee mihkään takuuseen, tuskin on halpaa ja tuskin korjaus valmistuu ennenku eka vieras saapuu ens lauantaina. Sano mun sanoneen, vaikka optimisti oonkin.

Muutenkaan tämä "elämä mukavaksi"-projekti ei oikein edisty. Viikon verran yritin bongailla niitä vesiautoja tuolta pihalta enkä nähny ainuttakaan. Tänään kävin viemässä alakerran vartijasetälle satasen rahaa ja pyysin ostamaan ekasta mahollisesta autosta kaks pönikkää vettä ja tuomaan ovelle. Se onneks toimi ja nyt olis vettä tarjolla! Päivällä vielä käveltiin lähikauppaan vettä hakeen ja tultiin taksilla kotia. Harrastettiin tätä isin opiskeluaikana hyväksi todettua tapaa ajaa yhen korttelin matka taksilla. Tosin täällä se on paljon halvempaa. Kotimatka oli linnuntietä alle kilsa (neiti ei jaksanu kävellä) ja oikeeta tietä pitkin mutkineen ja pakollisine kiertelyineen ehkä 2 kilsaa. Hinta oli reilun euron.

Ja kolmas asia, joka ei toimi, on se paikallisen sanomalehen tilaus. Tai tilaus ja rahat lähti, mutta lehteä ei ole näkyny saati kuulunu. On kuulemma mennyt naapurikämppään, sanoivat asiakaspalvelusta. Että silleen.

Kesällä kuulin Suomessa, että meillä on täällä joku törkeän kallis hotelli tekosaarella ja siellon omat vesipuistot ynnä muut. En tienny sillon asiasta mitään. Nyt oon tajunnu, että sehän on se hieno uus Atlantis-hotelli, jossa tosiaan on vesipuisto ja siellä voi mm. uida delfiinien kanssa. Hotellin iso akvaario on kuuluisa nykyisin siitä, että ne "pelasti" rannikolle ajautuneen shark-whalen (en jaksa tarkistaa sanakirjasta, mutta jonkin sortin valas kait) ja nyt "parantavat" sitä omassa altaassaan. Aluksi sanoivat, että toivuttuaan se vapautetaan, mutta nyt eivät ole sitä vapauttamassa ollenkaan. Joka päivä sanomalehen yleisönosastossa joku vetoaa sen tulevaisuuteen vapaudessa. Tällä hetkellä ei tuonne mereen paljon kannata kenenkään mennä, koska sinne on suollettu kuulemma törkeät määrät skeidaa, siis kaikkea paskaa. Rannoilla kelluu kaikkea sontaa ja iholle tulee allergisia reaktioita. Että sellainen sivistysmaa.

Sivistysmaa-Suomen tapahtumia seurataan BB:n ohella mm. maajussille morsianta ja idolsia. Nykytekniikan ansiosta pystyn kattomaan myös ne nelosen lähettämät agin mm-kisakoosteet. Nuita maajusseja seuraan kyllä entistä tarkemmin siellä olevan tutun morsiamen ansiosta ja se ei onneks ole se tyrkky-Riina.

Pesänrakennusta

Jostain syystä ollaan alettu tekeen oloamme täällä entistä mukavammaksi. Lähes kolmen vuojen jälkeen päätettiin ostaa sellainen (kaikilla muilla kotona oleva) vesiautomaatti. Siis sellanen, josta saa kylmää ja kuumaa vettä ja johon saa kotiovelle kannettuna vesikanisterit valmiiksi. Tähän asti ollaan raahattu selkä vääränä 1,5 litran pulloja kaupasta. Tuolla se masiina nyt tönöttää keittiössä, pitäis vielä tarrata jonkun vesifirman poikia hihasta kiinni ja ostaa niitä pöniköitä. Toinen mukavuusasia on se auto, joka ollaan varattu. Koska sen saapumisesta ei ole oikein tarkkaa aikataulua, päätettiin ottaa taas vaihteeksi vuokra-auto, joka saatiin tänään. Ihanaa, saa siis huomenna nukkua miettimättä sitä, miten mies saahaan töihin. Aamuruuhkien vuoksi taksinkin saaminen on kiven alla. Kolmas asia on vielä sanomalehen tilaaminen. Suunnilleen kilon painava paperiläjä olis jo tänään pitäny kolahtaa en tiiä minne, eihän meillä oo mitään laatikkoa/luukkua. Lehti ilmestyy joka päivä ja se on halpa tilata. Tais maksaa noin 80 euroa vuosi ja siihen samaan rahaan sai 50 euron lahjakortin joihinki kauppoihin, eli siis melkein ilmasta, ainaki verrattuna Suomen hintoihin.

Tää mukavuusasia varmaan kosahtaa sitte helmikuussa, kun olis vuokrasopimuksen uusiminen. Kuulemma nykyään saa vuokralaiset pukata ulos kahen vuojen jälkeen. Monet Suomi-perheet on siinä tilanteessa, että vuokra nousee niin käsittämättömät prosenttilukemat, ettei ole varaa taikka halua maksaa. Tosin halvempiakaan kämppiä ei oikein ole, ainakaan jos haluaa asua muussa kuin kerrostalossa. Jos asumisesta vaikka kolmen makkarin kämpässä saa maksaa kuussa (250 000dhs/12kk) reilut 4000euroa (monessa paikassa vielä kalliimpaa), millaiset palkat tai asumisrahat saa olla??? Mehän maksetaan alle puolet tuosta, mutta asutaankin kahen makkarin kämpässä "maanjäristysalueella" ;)

Eilen syntyi toinen "uuen aallon raskausepidemian" aikaan saava vaavi. Jos nyt muistan kaikki mulla tiedossa olevat suomi-pullat-uunissa, niin saan lukemaks edelleen täydet kymmenen! Itseasiassa oltiin tänään aamukahveilla ja meitä oli siinä kolme pasuna olevaa ja yks ei. Tämä joka ei ollu paksuna kysyi yheltä laskettua aikaa ja minä siihen sitten lisäsin ihan vitsinä, että no millos sulla on? Vastaus oli, että kesäkuussa. No niimpä tietysti. Tämä on todella tarttuvaa.

Oltiin tänään Kertun kanssa kattomassa beach volley-turnausta rannalla ja oli kyllä vika kerta, kun yritetään muka läsnäolollamme kannattaa suomalaisia urheilijoita Dubaissa. Joka kerta kun ollaan esim. Jarkko Niemisen peliä oltu kattomassa, se on hävinny. Sama juttu toistui tänään kun oli vuorossa Nyströmien siskosten peli, jonka ne hävis huonommiksi rankatuille pelaajille. Kivaa silti oli, lajistahan en ymmärrä tuon taivaallista. Sen vaan hokasin, että haluaisin sellasen, sanotaanko takapuolen, mitä niillä pelaajilla on. Projekti vaan kasvaa ens kesäksi, tällä hetkellä se on 20 kiloa pois... Näkis vaan.

Paniikki meinas iskeä rannalta poislähtiessä, kun laitoin auton käyntiin, Kertun takapenkille turvaistuimeen ja vyöt kiinni, pamautin oven kiinni ja menin repimään kuskinovea. Se oli lukossa. Takaovi oli lukossa. Takakontti oli lukossa. Kertun ovi lukossa. Kassi ja puhelin oli etupenkillä lukkojen takana. Apuva! Koitin Kertulle sanoa, että avaa ovi. Se vaan kattoa töllötti ja mulla syke nousee. Kattelin lähistöllä olevia muita ihmisiä ja näin itteni pyytämässä puhelinta lainaan ja soittamassa miehelle, että se tulis vara-avaimen kanssa avaamaan ovea, jonka takana on punasena huutava lapsi. Yritin monta kertaa (ainaki se tuntu monelta kerralta) pyytää Kepaa avaamaan oven ja naps! Neiti tarttu ripaan ja ovi aukes. Siinä se ihmetteli, että mikä hätä sulla on? Ei mikään, rauhallisin mielin vaan kotiin.

Matka oli ja meni jo

Kyllä mennä vilahti ohi nopeasti Helsingin mm-reissu. Slovakkikaveri perui matkansa ihan viime minuuteilla. Ramadan-paastoaikahan loppui tällä viikolla ja se pani aikataulut ihan uusiksi. Kamulla oli hevonen tulossa lentokoneella Dubaihin jostain keski-euroopasta ja lentoyhtiö aikaisti hepan lentoa 4 päivällä, joten se osui kisalauantaihin. Asia jäi niin viime tippaan, että koneessa vasta tarkkailin muita matkustajia, enkä Martiinaa sieltä bongannut. No, toisaalta tätä melkein toivoin, koska näin sain olla ihan ittekseni ja kuljeskella ympäriinsä.

Oli aika outoa olla itekseen noin monta päivää. Ekana iltana oikein piti miettiä, voiko vaan oikaista sohvalle ja nostaa jalat ylös. Eikö muka ole ketään ulkoilutettavaa tai syötettävää ja nukutettavaa? No ei ollu. Ihan sain elefantin jaloiksi muuttuneet koipeni nostaa rauhassa ylös. Loppujen lopuksi tuota turvotusta kertyi sellaset 3-4 kiloa neljässä päivässä, eikä siihen liity kuin yksi kebab-annos ja purkki pringlesiä... ja ehkä jotain muuta, muttei paljoa. Pitkät lennot ja sellanen 10 tuntia istumista ei hyvää tee.

Itte kisat oli ihan loistavat. Viimeksi oon agin mm-kisoja ollu livenä seuraamassa 2004 Italiassa. En kyllä tiiä, onko kehitystä siitä enää kovasti tapahtunut, Italiassakin koirat oli loistavia. Ehkä suurin ero oli juoksukontaktien määrä, joka oli aika korkea, varsinkin mediluokassa. Suomalaisten suoritukset makseja lukuunottamatta oli aika... no... sanotaanko, että ei-hyvät. Makseilla en suoraan sanottuna olis noin hyviä suorituksia oottanu, onneks meni näin päin. Eniten mieleen jäivät miniluokan sveitsin villisohjaaja, joka on kahminu jo useampia mitaleja vuodesta toiseen. Medeistä ei oikeastaan erityisemmin kukaan enää muistu mieleen. Makseista historian eka tummaihoinen mitalisti, kultaa saanut jenkkipoika oli aivan huikee. Hopeaa saanutta norjan Jan-Egiliä en oo koskaan nähny livenä, mutta finaalirata oli aivan sairaan hieno. Monia tosihienoja koiria ja ohjauksia oli joka päivä kaikissa luokissa, mutta eniten huomiota ainakin meän akkakatsomossa keräsivät jostain syystä Kroatian ja Brasilian joukkue. En kyllä muista, mitä ne koirat teki, mutta jotenki ne sai meät naispuoliset valppaiksi... Siinä jo suunniteltiin (koirien) astutusmatkoja keski-euroopan puolelle ja vierailevia kouluttajia hieman kauempaa. Mainittakoon, että olin kotiinpaluumatkalla eräänkin Kroatin kanssa samaan aikaan lentokentän ärrällä. Oli muutenkin useampia kisaajia sekä kannattajia maanantaina kotiin lähössä.

Kisapäivien välissä kävin ihailemassa Helsingin syksyä ja ruskaa. Ihanat oranssit vaahteranlehet kait jäi jotenki mieleen ja ekaa kertaa lentokentällä oliki haikeaa lähteä maasta pois. Ehkä tuolla lyhyellä visiitilläki oli vaikutusta asiaan. Muuten keskustassa kulutin ehkä 3 tuntia ja sata euroa tuliaisiin. Tuli ostettua kaikkea pientä, mitä ei täältä saa, kuten kaikkea Muumi-krääsää (purkkaa, karkkia, hammastahnaa, kangasta), kirjoja ja mm. Ti-ti-nallea. Suomi-astioita mun piti ostaa, mutta jätin tyhmänä sen lentokentälle. Eihän siellä just niitä lautasia ollu, joita oisin halunnu. Jotain piti ostaa, joten aloitin sitten muumi-mukien keräämisen. Olihan sitä mulle luovutettua luottokorttia pakko käyttää. Harrastan myös julkkisbongausta ja yleensä jos jonkun näkee, niitä näkee sitten 4, kuten nytkin. Oikeastaan niitä oli 5, jos Nina Heralan ja Lorenzin lapsikin lasketaan mukaan. Muita oli Anna Hanski ja Agnes Pihlava, joka oli kampin supermarketin kassalla ja ei, en vaihtanu sen takia kassaa, kuten joku jo kerkis kysyä.

Raskaus siis etenee kovaa vauhtia, turvotusten kera. Jos jalat ristissä istuu lattialla, jää allaolevaan jalkaan hillitön kuoppa. Sitten sitä kuoppaa pystyy painelemalla siirteleen, tosi kivaa. Tällaista se oli ekan raskauenkin aikana. Tarkistin just kalenterista ja 32.viikko on nyt menossa. Vaavi on keskimäärin 40 senttiä pitkä ja äitin keskimääräinen painonnousu olis 9 kiloa. No mulla on nyt sellaset 15 kiloa. Tällä kertaa toivottavasti en pääse siihen 30 kiloon, joka viimeksi tuli. Luultavasti en pääse, koska leikkausaika on merkattu kalenteriin 24.11 marraskuuta. Gyne tarkisti istukan paikan ja totesi, että se ei ole senttiäkään siirtyny, eikä enää kerkiä siirtymäänkään. Sain itte valita päivän ja huvikseni sanoin, että joo, haluaisin lapsesta jousimiehen, koska me ollaan niin hyviä tyyppejä. Gyne totes, että jos sää kerta haluat ni tehään siitä jousimies! Nyt siitä siis kai tulee sellanen, ellei ala syntymään liian aikasten.

Kerttu oottaa jo ihan innoissaan pikku... ? Sukupuolihan on jo tiedossa, mutta julkaistaan se vasta sitten kun aika on. Aika moni sen kyllä jo tietää. Kerttu ei ole kertaakaan sanonu mitään negatiivista uuesta tulokkaasta. Oottaa, että saa leikkikamun ja pääsee hoitamaan. Olen kertonu sille kauhutarinoita rääkyvästä kakarasta ja menetetyistä unista. Yhessä ollaan osteltu jo vaippoja, viikkailtu vaatteita ja keksitty nimiä. Muuten on tainnu neitistä tulla jo iso tyttö. Tänään ekaa kertaa sain sen kiinni piruuenteosta. Saksien antamisen jälkeen otin imurin kouraan ja aikani imuroitua kuljin sen huoneen ohi ja eikös vaan ollu just alottamassa keinuhepan harjan saksimista. Kysyin vaan, että mitä sää teet ja neitillä meni suu muikeaksi ja juoksi vähän matkan päähän ja tillitteli sieltä. Kerroin ettei hepan harja siitä enää kasva, jos sen leikkaa ja että vaan paperia saa leikata. Myöhemmin löysin sen huoneen sohvalta leikattuja nallenkarvoja ja eri nalleista irroitettuja pesuohjelappuja. Niistä en oo viittiny mainita mitään, koska ne oli tehty ennen sitä heppajuttua.

Mitäs Dubaihin muuta? Eilen käytiin pitkästä aikaa kissarannalla. Mennessä käytiin ostamassa misuille ruokaa, mutta itte rannalla ei nähty yhtään ainutta kissaa. Toivotaan, että municipality olis eliminoinu ne mirrit kesän aikana, mutta tuskin vaan. Takastulomatkalla pysähyttiin tavoistamme poikkeavasti uuteen ravintolaan, jossa kesken maittavan hammourannoksen ohi ajo kyttäauto pillit vinkuen. Kuulosti siltä, että se jäi väijymään siihen vähän matkan päähän ja niin se jäikin. Sitä seurasivat yhteensä 20 urheiluautoa. Etupäässä oli punaset ferrarit ja joukossa myös muutama corvette ja liekkö jokunen porchekin. Lopussa taas pari piipaata.

Meän autohankinnoille kuuluu hyvää. Joku varausmaksu on maksettu ja auto siis tulossa, ajankohasta ei tietoa. Yllätyin kyllä kun kuulin, mistä autosta nyt on kyse. Ihan tavishenkilömalli, mutta mulle kuiteski yllätys.

Jaahas, taas tunti vierähti tässä kirjoitellessa. Kallista kotiäitin vapaa-aikaa siis ihan hukkaan. Samalla tässä oon kyllä kuunnellu kuulokkeilla bb-taloa, ettei se nyt ihan hukkaan kummiskaan. On tuossa myös "lailliset" nettilatauksen menossa, huomenna saan kattella sen nelosen esittämän ekan mm-kisajakson. Vois kyllä välillä mennä aikasemminkin nukkumaan. Yleensä siinä seiskan aikaan joutuu viimeistään hyppään veskiin ja siinä maha-asukki samalla herää eikä niien kick-boxing-reenien aikaan enää kykene nukkumaan. Jotenki se keskiraskauen yliaktiivinen olotila on jääny kokematta.

Kyttä-kuvia

Nämä kuvat siis vaan siksi, että osaan ne laittaa yhteen toiseen paikkaan näkyviin.

Out of stock-päivä

Mies kun on vielä vikaa päivää reissussa, lähettiin uusiksi tuonne monen kymmenen kilsan päähän Ikeaan hakemaan vihdoin päätettyjä ruokapöydän tuoleja. Niitä samoja tuoleja on varmaan kuutta eri väriä olemassa, mutta ainoa väri, mitä tyrkyllä oli, oli sellanen koivunvärinen. Ei se oikein tuohon tumman ruskeaan pöytään kai sovi. Tummia tuoleja on ootettavissa ehkä 3-4 viikon päästä... No se siitä taas. Oli muuten Ikeassa porukkaa kun pipoa. Siellä oli sellainen avoin rekrypäivä Al Futtaimille tai jollekki... Varmaan satoja innokkaita työnhakijoita istu ja jonotti haastatteluun.



Käytiin siinä samalla pitkästä aikaa festival cityn muissa kaupoissa shoppailemassa. Silmään pisti Nicky Hiltonin kauppa, joka kohta avataan. Siellä tulee käydä ihan vaan kyyläämässä sitten joskus. Lelukaupassa viihyttiin taas tovi, onhan neitillä huomenna 3v synttäripäivä! Kemut on kyllä vasta torstaina.



Altaassa loikoilun jälkeen lähettiin vihdoin ja viimein peseen autoa. No tietenki oltiin just ennen iftaria (aurinko laskee ja nälkäiset muslimit menee rukoileen ja sitte ahtaan ruokaa) huoltiksella ja viimeiset autot oli just otettu pesuun ennen taukoa. En tästä tauosta oo kuullukkaan, mutta kuulemma kaikilla huoltiksilla on sama juttu. Automme kylkeen pystyy siis edelleen piirteleen ihan kunnolla... No eihän me näin helpolla luovuteta. Päätettiin toteuttaa Kertulle lupaamani Madinat-reissu. Arvasin, että siellä turistirysässä sitä vetää puoleensa se jätskibaari. Pahaksi onneksi se paikka oli remontissa. Naapurikojun myyjä houkutteli meitä heiltä ostamaan jätskiä, joka lopulta osoittautui kuitenkin suppeaksi pirtelövalikoimaksi. Lähettiin siis meneen.



Kurvattiin sitten moeen jätskille. Käytiin yks päivä ajeleen suunnilleen ympäri kaupunkia ja etittiin mäkkäriä, joka olis auki päivisin ja jossa sais syyä sisällä. No eihän sellasta oo. Kyllä mää sen tiesin, mutten saanu jota kuta toista uskomaan. Silloin eivät voineet myyä lafkasta ulos niitä dirtsun (20centtiä) vohvelijätskejä vaan myivät vaan niitä sundayta. Nyt onneks aurinko oli jo laskenu ja vohvelit saatiin. Sen jälkeen hakemaan niitä yksiä jutskia lelukaupasta, joita oisin halunnu synttärivieraille ostaa. Ei tartte arvata, mutta ne oli out of stock.



Rakas aeroflot on taas monennenko kerran lienee, muuttanu aikataulutusta... Nyt oon Helsingissä vasta joskus vähän ennen kahta perjantaina iltapäivällä. No ei voi valittaa kunhan kone ei vaan tipu. Paitti sitten ei ainakaan voi enää valittaa. Slovakkiystäväni on edelleen lähössä mukaan, ainakin näin lauantaina kertoi. Käytiin Kertun kanssa yli kolmen kuukauden tauon jälkeen paikallisella koirakävelyllä aavikolla. Arvelin, että josko siellä muutama sesse olis, mutta väärässä olin. Porukkaa oli ihan pipona, varmaan ainaki 30 koiraa omistajineen, eikä ollu ees liian kuuma. Illallahan kuuen aikaan aurinko alkaa laskeen ja lämpöä reippaat 30.



Eilinen Suomikoulu meni muuten paljon paremmin kuin edellinen. Tällä kertaa olin alusta 10 minuuttia mukana, jonka jälkeen neiti antoi luvan mennä käytävälle. Kynnet siis tuli nyt lakattua ;)



Huomenna kurvataan aamukahveille ja iltapäivällä hakemaan lentolupaa lekurista. Sen jälkeen pitäis hakea ne perhanan paperiliput jostain Deirasta (on siis hevon kuusesta) ja sitten ei muuta ku kakkua vääntämään.

Äkkilähtöjä taas

Kävinpä pitkästä aikaa kattomassa aurinkomatkojen äkkilähtöjä ja johan niitä on tarjolla. 5.10 viikon matka on nyt 330 euroa. Siitä se taas lähtee..

Raivostuttava ramadan

Täällä on tuo paastokuukausi-Ramadan vielä menossa, alkoi samana päivänä kun Suomesta tänne kotiuduttiin. Reilu viikko olis vielä jälellä ja kyllä jo hermoja koettelee. Ostareihin ei voi oikein mennä kauaksi aikaa kun ei siellä saa ruokaa. Isossa ostarissa on hotellin ravintolan seinät peitetty mustalla kankalla, joten siellä voi syyä vapaasti, hotellihinnoin tietty. Kerttu ihmettelee joka päivä, miks ei saa syyä ja kuka saa syyä. Vaikka neiti onkin lapsi ja ittellä iso maha, joka siis takaa meille luvan syyä missä ja milloin vaan, en oikein kehtais mitään suklaacroissanttia ja pepsiä mennä siemailemaan keskelle käytävää muslimien kuolaillessa. Yks päivä käytiin vessassa syömässä, muttei se oikein nautinnosta menny. Tänään käytiin ikeassa pitkästä aikaa ja alko kyllä melkein naurattamaan kun hokasin monessa autossa olevan ruokailutauon menossa. Tyypeillä oli autot käynnissä (onhan täällä vielä 40 lämmintä) ja söivät siellä takapenkillä pimeässä..

Muistui kyllä yks toinenkin epämukava asia mieleen tuossa ajellessani ja ettiessäni oikeaa reittiä ikeaan. Kohta kun tuo ramadan loppuu, uhrataan taas aika monessa talossa niitä vuohia yms. Jo tuolla yhen lava-auton kyytissä näytti vuohia olevan menossa kohti jotain...

Kertulla alkoi Suomi-koulu maanantaina ja se oliki jännää. Ollaan koko kesä puhuttu, että se on sitten isojen lapsien ryhmä, eikä äitit saa sinne tulla. No neitihän ei ole juurikaan ollu vieraitten kanssa, erossa meistä. Nyt kokeiltiin, muttei ihan heti lähteny toivotulla tavalla käytiin. Mulla jäi siis kynnet lakkaamatta ja syleskelemättä kattoon, kun vasta yli puolen tunnin kuluttua Suomi-koulun alkamisesta sain luvan mennä veskiin. Mulla oli niin "kamala" veskihätä. Onneks ovessa oli ikkuna, josta pysty muitten äitien kanssa kyyläämään, että kuis siellä menee. Lopputunti meniki tosi hienosti ja Kerttuki uskalsi liittyä muitten mukaan piirileikkiin. Uskoisin ens viikon olevan jo aika helppoa. Muutenkin alkaa olemaan kesän jälkeen aika helppoa mm. tuo nukkumaanmeno. Kesällä päikyt jäi melkein kokonaan pois ja nyt ne on unohettu ihan kokonaan. kertaakaan ei ole kotona nukuttu ja minä oon hyvin saanu varottua liian myöhäiset automatkat. Eka viikko kotiinpaluun jälkeen yöunille mentiin äitin maatessa omalla sängyllä. Sitten aloitettiin äiti-näkösällä-mutta-olkkarissa-ja-saat-aamulla-tarran-systeemi. Tällä hetkellä äitillä on jalat niin "turvoksissa" iltaisin, että niitä on pakko roikottaa sohvalla. Nukahtaminen sujuu yleensä alle kymmenessä minuutissa. On jo vähän liian helppoa entiseen verrattuna... Äitillä alkaa jalat oleen kyllä oikeastiki niin turvoksissa harva se ilta, että pakko niitä on kyllä nostella ylös.

Päikyt kun on jääneet pois, Kerttu nukahtaa yleensä jo ennen ysiä. Siinä onkin kotiäitillä monen monta omaa tuntia aikaa. Tällä hetkellä nuo tunnit täyttää kyllä tuo BB:n 24/7, jota meillä vahataan useampi tunti päivisin. Ei sitä kyllä kokoaikaa vahata vaan se pyörii ihan itekseen. Ei ole oikein kummoisia töllökanavia, joten aika menee hyvin muutenkin. Toinen aikaavievä "projekti" on tuo vauvanvaatteitten järkkääminen. Löysin kaapista ison laatikon pieniä vaatteita, jotka nyt on pesty ja jaoteltu talteen, kaappiin oottamaan uutta vauvaa tai pois annettaviksi. Nyt on ostareissa keräilylaatikoita, joihin aattelin aika paljon vaatetta heittää.

Huomenna alkavan viikonlopun jälkeen mies lähteekin ekalle reissulle kesän jälkeen, oliskohan ollu Korea. Sitten onkin mun vuoro lähteä viihtymään Suomeen. Aeroflot on perunu sen menopätkänki Moskova-Helsinki, joten lennän sen finskillä ja olen perillä vasta 12:30 tai jotain perjantaina. No onneks siinä on kuiteski useampi tunti aikaa vielä vahata kisoja. Eilen tuli 45 minuuttia-ohjelmassa pätkä agin mm-kisoista. Oli varmaan paras pätkä lajista ikinä. Kannattaa kattoa vaikka mtv 3:n netti-tv:stä, jos jäi väliin.

Yläkuvassa on mun pikkuapurit, jotka leipoivat pullaa tässä yks päivä. Kertun kaveri "Tilli" oli meillä yks aamu kun äitinsä kävi lääkärissä. Heän matka meille springsistä (ehkä 5 kilsaa) kesti reippaasti yli tunnin. Sellaset on ruuhkat ollu nyt ramadanin aikaan ja tuskin ne siitä helpottuu ennenku tulee jotain valmista nuista tietöistä.

Maha-asiaa

Kävin tänään gynellä kuuen viikon tauon jälkeen. Suomessa oon viimeksi käyny ja nyt oottelin suomalaista gyneä tänne takaisin saapuvaksi, mutta pakko oli mennä muukalaiselle. Mielellään jättäisin just tälle olisko bulgarialaiselle menemättä, on sen verran huonot muistot viime tapaamisesta reilu vuosi sitten keskenmenon ja sitä seuranneen kaavinnan vuoksi. Mutta pakko siis välillä jossain tarkastuksissa käydä. Tällä kertaa on onneks mukavampaa asiaa. Ultralla vauvelia tarkkailtiin ja isolta se vaikuttaa, kokoa on nyt 1300g ja se vastaa yli viikkoa oikeeta isommalta. Istukan paikkaa tutkittiin tosissaan ja varmistettiin, ettei se tule siitä reiän päältä enää minnekään siirtymään ja keisarileikkaus on siis sata varmaa. Lekuri kertoi, että sovitaan myöhemmin leikkauspäivä 2-3 viikkoa ennen oikeaa laskettua aikaa. Lapselle tuosta eteisistukasta ei ole mitään haittaa, eikä tuosta nuin aikaisten leikkaamisestakaan, äiti vaan on isossa vaarassa jos/kun se istukka alkaa vuotaa.

Sokerirasitustestiä mulle myytiin piakkoin tehtäväksi, mutta sanoin, etten sitä halua tehä. Täällä se tehään suunnilleen kaikille ja Suomessa ei kovinkaan monelle. Sain puhuttua niin, että käyn huomenna muitten verikokeitten yhteydessä otattamassa paastoverensokerin ja sitten katotaan, onko mitään aihetta ees sille rasituskokeelle. Kerroin myös lähteväni Suomeen muutamaksi päiväksi parin viikon päästä ja tarvittevani sen lentolupalapun lentoyhtiölle. Ehottivat, että jos kotimaanmatkalla sitten teetän sen rasituskokeen. Ihmettelivät, kun sanoin, ettei mulla hyvänen aika ole aikaa mennä mihkään lääkäriin sillä reissulla. Istun ku tatti siinä katsomossa 3 päivää aamusta iltaan. Varmistivat silti, että siinä on sairaala lähellä tuon istukan vuoksi. Näköjään se on sitten vakava asia eikä olekaan niin turhaa olla varovainen. Toivotaan nyt, että se Suomigyne saapuu piakkoin takasi hoitamaan meitä raskausepidemiaan sairastuneita. Meitä on vielä yheksän.

Rakas Aeroflot on kai perunu koko Helsingistä paluun eka pätkän, koska nettikauppa lähetteli useampia maileja, jossa tarjosivat aikasempaa lentoa Moskovaan. Pitääki lähteä paria tuntia ennen matkaan ja viettää ihan sairaan monta tuntia kämäsellä maatuskakentällä. No ei oo vaihtoehtoja, pitää vaan keksiä jotain ajanviettokeinoja melkein kymmeneks tunniks... Matka kyllä lähestyy nopeampaa ku tajuaakaan, enää vajaa 2 viikkoa ja sitten kotiäitin naama ainaki kääntyy hymyyn neljäksi vuorokaudeksi. Nyt oli aikataulutki tullu jo nettiin, vois oikeesti alkaa jo pakkaamaan! Tai tutkimaan, mitä mahtuu päälle...

Käytiin muuten tänään myös ekaa kertaa kesäloman jälkeen autokaupoissa. Nyt viimein pitäis saaha se toinen auto perheeseen. Tarkoitus olis saaha miehelle oma auto, ettei meän tartte ees yrittää kuskata sitä töihin ja takasi tai sen ei tarttis oottaa taksia. Yksiki aamu meni joku 2 tuntia ennenku taksi tuli, vaikka se oli tilattu edellisenä päivänä. Tämä ramadan saa viimeistään kaikki tiet tukittua. Mentiin kattomaan ekaks Volvoja, mutta mikään ei sykähyttäny. Sitten sitä tämän kesän keksintöä volkkarille, Tiguania. Se oli niin kämäsen näkönen versio, ettei enää viitti sitä ees miettiä. Volkkarin kaupassa myyjät jo tuntee meät, eikä sinne viitti taaskaan mennä pitkään aikaan. On se vaan niiin vaikeeta.

Millan sivuilla on kivoja agivideoita, joissa meikäläinenkin esiintyy. Onneks ne on aika hyvät radat, paitti se eka. Kolmannen radan kommentit on kyllä huippuluokkaa ;) Kyllä kaverit on kannustavia..

Järisyttävä kokemus

Olin äsken facebookissa Italiassa asuvan kaverin kanssa chättäilemässä ja tunsin, että tää talo heiluu. Oon jo pitemmän aikaa halunnu testauttaa hemoglobiinin kun se Kerttuaki ootellessa laski aika alas. Sanoinki Kertulle, että tiiäkkö, äitiä pyörryttää ja menin hakemaan vesipulloa. Samalla kattelin, että verhot heiluu, kukkapuska heiluu ja radiopuihaki heiluu. Kävi mielessä, että josko tää talo sittenki mun pään sijasta heiluis? No eihän se oo mahollista. Sitte mies soitti työpaikaltaan muutaman kilsan päästä ja kysy, että heiluko meillä? Heillä oli talo tyhjennetty ja pyys meitäki lähtemään pihalle. Mentiin alakertaan ja siellä oli muitaki talon asukkaita pää pyörällä. Vartijasetä ei uskonu, että oli heilumista ollu, mutta ku sanoin, että mää tunsin sen kanssa, se usko. No autoon vaan ja ulos varmistaan ettei ainakaan me jäähä sortuvan talon alle. Aika lailla heiluminen kyllä tuntu kymmennenssä kerroksessa, jossa asutaan. Mitähän lie tuolla JBR:ssä, jossa porukka asuu jossain 50. kerroksessa? Iranista kuulemma lähtöisin tää järistys. Nyt tuskanhiki alkaa jo kuivumaan...

Jatkokertomus

Päästiin siis koneeseen silloin kuuen aikaan aamulla. Pikkusen harmitti, ettei ne kaupat ollu vielä auki, mutta onhan mulla tän kuun lopulla vielä mahis ostella niitä muumikamppeita ja arabiaa.. Kerttu nukahti jo ekalla lentopätkällä Amsterdamiin ennenkuin sai vöitä availla, herättelin sen sitten vähän ennenku laskeuduttiin. Välilaskussa oli 5 tuntia aikaa kuupoilla ympäri kenttää. Aika toista luokkaahan se Amsterdamin kenttä on verrattuna esim. Moskovan kämäseen kuppilaan. Kauppoja on ihan liikaakin, kenttä on aika iso, vauvoille on omat hoitohuoneet loosseineen ja pinnasänkyineen, lapsille leikkihuoneet. Hyvin saatiin aika kulumaan. Loppuaika meni koneeseen pääsyä ootellessa ja satuttiinpa taas näkemään kun Hippoa lastattiin koneeseen kahen muun boksin kanssa.




Molemmat nukahettiin jo kiitoradan päässä ja Kerttu nukkukin seuraavat 4 tuntia. Välillä ihmettelen, kun naiset yleensä valittaa, etteivät lähe lentämään pienen lapsen kanssa kun se on niin vaikeeta. Itte katoin yhen kokopitkän elokuvan, 2 tv-sarjan jaksoa ja söin ruuan rauhassa. Varmaan näillä puheilla (ja ainaki näillä potkuilla mulla kasvaa mahassa adhd-vauva).

Varsinainen rumba alkoi vasta Dubain päässä cargo villagessa, kun mentiin koiraa lunastamaan. Ensinnäkin siinä meni kolmisen tuntia, että se saapui sinne oikeaan paikkaan. Siellä oli varmaan 3 muutaki perhettä oottamassa lemmikkejään. Viime vuonna se lunastus maksoi 100 dirtsua (18 euroa), tänä vuonna oli kaikki taas uutta. Ekalle tiskille maksettiin 213dirtsua, seuraavalle 200dirtsua, jonka jälkeen mentiin papereitten kanssa naapurirakennukseen muutaman sadan metrin päähän tulliin ja haettiin 30dirtsua maksava leima ja taas takaisin oottamaan. Vihdoin ja viimein ja 85 euroa köyhempänä saatiin alive animal lunastettua. Olihan siinä taas menny vajaa vuorokausi näkemisestä. Hyvässä kunnossa silti oltiin.

Sanoinki, että tämä raskaus jotenki saa kaikki näkemään kai vaaleanpunaisten lasien läpi, kun kotiki näytti niin mukavalta ja siistiltä. Muutamaan meän alueen kerrostaloon oli muuttanu asukkaat sisään ja vastapäisen talon pihalle on istutettu nurmikko! Kyllä Hippo siitä riemastuu kun se alkaa kasvaa. Tosin hiukan epäilyttää se istutustapa. Nakkelivat sellasta nurmisilppua ympäriinsä ja multa/hiekkaa päälle. Katellaan, mitä siitä kasvaa. Alakerran securitymies on vaihtunut ja se osaa aika hyvin englantia, halleluujaa! Tosin ei sekään ymmärtäny kun kysyin, että tietäiskö se, onko meille mahista asentaa astianpesukonetta. Yes madam, se sano ja pyöritteli silmiä. On nimittäin asuntojen vuokrat noussu ennennäkemättömän korkealle, että tämä koti alkaa näyttää tosi tosi kivalta! Jos ennen kesää sai kahen makkarin rivaripätkän hikisellä postimerkkipihalla noin 2400 eurolla, nyt se maksaa noin 3100 euroa kuussa. Että jos vaan saahaan jäähä tähän, uusitaan varmaan sopimus helmikuussa kolmanneksi vuojeksi.

Kotona taas monennenko kerran?

Alkaa koiralla oleen jo lentokokemusta, tultiin kait neljännen kerran jo tähän maahan boksin kanssa. Mutta palataampa vielä hetkeksi Suomeen. Nythän on siis aikaa kirjotella omalla kaivatulla koneella. Ja syyä Fazeria (parasta lontooraetta) ja juua halpaa kokista...

Hipon juoksu ei oo vieläkään alkanu, joten turhaan hermoilin. Oma olemuskin koheni sen puolivälissä raskautta vaivanneen jalkasäryn tai jonkun hermon painannan jälkeen. Ei tarvittu siis mitään lainaohjaajia vikoissa kisoissa. Koira alko kulkeen entistä vauhtia ja oli/on nyt parhaassa fyysisessä kunnossa. Tietty se kausi nyt sitte loppu. JAUn kisoissa tultiin taas tapamme mukaan kisapaikalle just kun alkoi medien rataesittely. Sitä on jo oppinu ajoittamaan turhat oottelut pois.. Kolme rataa mentiin ja ei yhtään nollaa saatu. Ekalla oli Mujusen kolme putkea keskellä rataa ja siihen keskimmäiseen piti osua. Miten sattuikaan jäin jälkeen just ennen niitä putkia enkä antanu lupaa mennä mihkään. Koira ohitti sellaset 50 senttiä sitä oikeeta ja kieltohan siitä tuli, muuten tosi hyvä omasta mielestä. Toisella radalla nollaa pukkas tosissaan ja tuuletin ennen vikaa rimaa oikeen lahjakkaasti. No mitähän siitä seuraa yleensä? Tietty vika rima tippu. Kolmannella radalla homma levis jotenki kummasti heti sen vaikean kohan jälkeen. No ei muuta ku mökille takas viikoksi ja oottamaan seuraavia kisoja.

Mökillä meillä oli tarkotus tänä kesänä ekaksiki sisustaa tarpeellista tavaraa ja siinä onnistuttiinki. Lähes kaikki tuli hankittiin. Muuta ei sitten tehtykään. Piti ostaa huussia, laittaa pihalle multaa ja soraa ja nurmet sun muut, raivata uima-rantaa, ehkä maalata mökki uusiksi ja rakentaa aitaa. Sen verran saatiin tehtyä, että 8 puskaa laitettiin siihen tienvarteen näkösuojaksi kasvamaan. Aateltiin siirtää huussin rakennus ja pihan laitto taas ens kesäksi. Pojat raivas juhannuksena sellasen metri kertaa metri rannan.. Ei siinä paljoa polskita. Tosin en minäkään uinu kertaakaan, vaikka mökillä oltiin ehkä 5 viikkoa yhteensä, ainaki. Hyvin se meni aika maatessa, urheilua kattellessa, kanttarellimettässä ja muuten vaan palloillessa.

Viime viikon torstaina mentiin Helsingin suuntaan ja kävin mm. työpaikalla täyttämässä 3 eri hakemusta, lisää lomaa tietty. Ekaks virkavapaata reilu kuukausi, sitten äitiysvapaata ja päälle vanhempain vapaata, kaikki palkattomana kun ei ole enää niitä liitoksia Suomen sosiaaliturvaan. Katotaan saanko niistä mitään vai luovutanko paikkani muille. Samalla faksailin useampaan otteeseen Hipon maahantulolupalappua vähän joka suuntaan. Ei menny ekaks perille, eikä oikeestaan tokallakaan kerralla, mutta sitten soitin KLM:n Suomen konttoriin ja sovin lähettäväni sen sinne ja annoin heille sitten hommaksi laittaa sen eteenpäin. Perjantaina mies lähti suurin toivein viemään autoa kentälle takasi ja samalla oli matkalla omaan koneeseen. Helsinki-Moskova-pätkä oli peruttu, joten lento meni reittiä Helsinki-Tukholma-Moskova-Dubai. Matkatavaroita oli siis turha oottaa tulevan ajallaan. Mulla oli perjantaina ohjelmassa lupausten toteuttamista. Lupasin Kertulle jossain vaiheessa kesää ajeluttaa sitä ratikalla ja se aika tuli. Lähettiin käymään hautausmaalla kattomassa Kertun mummon hautaa, joka edelleen oottaa hautakiveen kaiverruksia. Mentiin eka bussilla kaupunkiin, siitä kahella eri ratikalla Hietaniemeen, sieltä taas kahella ratikalla Kaisaniemeen hautuumaan toimistoon ja sieltä vielä yhellä keskustaan takasi. Ja bussilla Haagaan. Riitti kuulemma neitille hyvin. Asiaki saatiin hoidettua.

Lauantaina piti laittaa kai kolmatta kertaa vuojen sisään herätyskello soimaan ja lähettiin Kirkkonummelle kisaamaan kahteen starttiin. Junamatkalla pysähyttiin Kauniaisten palavan asemarakennuksen kohalle.. Ite kisoissa eka rata oli pelkkää mutkaa ja ainaki ulkopuolelta kattoen teennäisen vaikea. Rata oli silti mukava suorittaa, mutkahan sopii hitaalle ohjaajalle... Harmiksi ihan helposta putkesta radan loppuosassa tuli kielto jostain syystä, ehkä seisoin eessä tai jotain. Toinen rata oliki suorempaa, liianki suoraa ja ote lipsahti ihan alusta jo pahasti ja hylkyä pukkas. Tuloksista huolimatta mukava kisapäivä, jossa sekalaisella kokoonpanolla pohdittiin jostain syystä varmaan tunnin verran Suomen nykynuorison tilannetta. Juttu tais lähetä ihan siitä kisapaikan (koulun) törkyisestä tilasta.

Sunnuntaina oli vuorossa viimeinen Suomipäivä ja kesän vikat kisat Vantaalla ojangossa. Milla onneks tuli hakemaan meät kolme (oikeestaan neljä) ja "huonekalut" aamulla aikasten. Otin siis kärryt ja Hipsun boksin mukaan. Tarkoituksena oli hyväksikäyttää ystävää ja käydä päiväsaikaan hoitamassa Hipon paperisota kentällä, ettei yöllä tulis yllätyksiä. Kisoissa oli pirun kylmää ja kaikki vaatteet piti pukea ylle. Eka rata meni pirun hyvin ja kesän eka voitto oli plakkarissa. Toinen rataki meni tosi hyvin siihen asti kun mentiin puomi toiseen kertaan. Saatiin ylösmenovirhe! Kas kummaa olin siinäki vaiheessa niin paljon jälessä, että näin varmasti jalkojen osuvan siihen. Tosin yks ohjaaja kertoi joskus muinoin nähneen tosi selvästi koiransa ottaneen kontaktin kunnolla kontaktin, kunnes video todisti toista. Kaippa se tuomari osaa sen kattoa, sen hommahan se on arvostella. Siinä vaan meni se tuplanolla sivusuun. Kolmas rata meni taas loistavasti ja voitto napsahti siitäki. Kesän saaliina siis 5 nollaa ens vuotta varten. Ei olis paljoa voinu paremmin päivä mennä, paitti se nousukontakti...

Kisojen välissä käytiin siellä lentokentällä hoitamassa paperiasiat kuntoon ja viemässä boksi valmiiksi. Se oliki ku piilokamerasta. Ekaks lappujen ja lippujen täyttöä, boksin punnitusta ja mittaamista, yhtä paperia piti käyttää tullissa vähän matkan päässä ja hakea siihen punanen leima. Ohjeena oli, että jos sitä ei siit tullista saa ni sitte lähtöaula kolmoseen kentälle ja sieltä hakemaan ja sitte takasi. Onneks sen sai siitä suht vähällä vaivalla läheltä ja taas täyttämään lisää lappuja. Sitte vielä toisen kerran tarkastelemaan, ett koira mahtuu boksiin ja viimeiset lappujen täytöt ja sitte rahat pois. Ekaa kertaa se oikeesti punnittiin, eikä mun yhen kilon huijaus onnistunu. Saldona 471 euroa. Käskettiin vielä hankkia boksiin vesikuppi, vaikka setä sanoi, että jos et sitä saa ennen lähtöä hankittua ni hän ei sitte ole asiasta kuullukkaan. Saattais vaan koko matka kaatua sen puuttumiseen. Hommaan meni reipas tunti päiväsaikaan, mitähän olis menny yöllä kun siellä on kai yks tyyppi töissä? Jätettiin boksi sinne valmiiksi ja kisoja jatkamaan mäkkärin kautta.

Yöllä kello soi puoli kolme ja vuorokauden kotimatka alkoi. Taksilla kurvattiin taas sinne cargopaikkaan ja suht vähällä Hippo ja uus vesikuppi sinne vietiin. Tallustelin sieltä ehkä kilsan verran kentälle Kerttu kärryissä, pirun painava rinkka selässä ja vielä pari kassia mukana. Kepalla oli kylmä, mulla hiki..

Jos jatkais matkakertomusta vaikka huomenna ja nukkuis univelkaa vähemmäksi. Tai kattois vielä vähän lisää BB:tä netti tv:stä. Toki se piti hankkia koko kaudeksi heti kotiin tullessa. Tänään käytiin jo päivittämässä juoruja aamukahveilla. Se ennen kesää tiedossa ollut paksuna olevien suominaisten määrä on noussu jo kuudesta kymmeneen, tosin yks jo synnytti eilen. Yheksän pullaa on vielä siis uunissa. Ja miten kummasti taas melkein kaikki 300 kesäkuvaa on lapsesta?