Aavikkomaasta 2009 palannut kotiäiti. Kolme alle kouluikäistä ipanaa ja koira. Kaikenlaista vuodatusta ja vaipanvaihtoa
keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008
Hiljaista uutta vuotta!
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
Hyvvee jouluva!
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
Tapahtuuko se vihdoin?
perjantaina, joulukuuta 19, 2008
Ähinää ja puhinaa
sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008
Joulua pukkaa taas
sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008
Eid mubarak!
tiistaina, joulukuuta 02, 2008
Synnäritarinaa
torstaina, marraskuuta 27, 2008
Perhe on kotona!
sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008
Nyt loppu juominen...
sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008
Talvi on saapunut
tiistaina, marraskuuta 04, 2008
Talvi tulee
Kuvassa on laatat märkänä, mutta ei sentään vettä oo satanu. Kastelulaitteet sattu just oleen päällä ja kukkia piti alkaa peseen harvinaisessa lammikossa.
Neitillä on pikku aikataulun muutos menossa. Jos aamulla herää vasta kympiltä, on aika vaikeeta päästä esim. puistoon/kahvilaan ysiksi.. Tää äitiki vois käyttää aikaansa enempi nukkumiseen kun vielä voi, eikä vahata tuota BB:tä. Tosin nythän sinne meni ihan mukavaa porukkaa. Kotipuolen edustustakin saatiin, vaikka raudoitetussa muodossa.
sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008
Lähellä burn outtia
Vaste haasteeseen
1. Omituisin on varmaan lapsuudesta jo tapana ollut hengittäminen autossa lampputolppien tahtiin. Siis ekalla sisään ja seuraavalla tolpalla ulos.
2. Toinen liittyy kans autoiluun. Kuvittelen vieläkin joskus vänkärin puolella ollessani leikkaavani jollain koneella tien varrelta nurmikkoa tietty lampputolppien tahtiin. Siis aina tolpan kohalla nostetaan leikkuriteräö ylös. Ymmärtää ken ymmärtää...
3. Tämäkin liittyy autoiluun, tosin tästä olen jo melkein kokonaan luopunut. Siis salapoliisin havainnot. Että jos jossain näkyy jotain epäilyttävää, niin painan mieleen vaikka rekkarinumeron tai tekijän tuntomerkit... jotka unohan seuraavassa korttelissa.
4. Yks ehkä omituinen tapa on tapani siivota. Vaikka ei olis ees sotkuista/roskaista otan ison muovipussin ja kulen ympäri kämppää ja kerään kaikkea roskiin joutavaa tavaraa, myös kaappeja siivoan tällä tavalla. Mahtavin tunne on se kun saa tuonne roskiskuiluun heittää täyden pussin ihan mitä vaan. Tosin joskus menee esim. muka-huonot-kengät, ennenkuin on uusia ostettu tilalle.
5. Viimeiseksi laitetaan vaikka (näitähän riittää) vaihteeksi autoiluun liittyvä tapa eli liikennevaloissa ootteluajan hyväksikäyttö. Siinä punaisissa valoissa voi esim. viilata/lakata kynnet, nyppiä kulmakarvoja, laittaa ripsiväriä tms. Täällä Dubaissa punaisissa kerkeää myös käymään takaluukulla hakemassa tarvittavia tavaroita. Joskus olen miettiny myös lapsen pissattamista valoissa, mutten onneks ole vielä testannut.
lauantaina, lokakuuta 25, 2008
Vieraita tulee ja menee
Viime viikosta päällimmäiseksi jäi vesipuistossa yltiösuojeleva asenne henkilökunnalta. Mahani kanssa en päässyt yhteenkään liukumäkeen, vaikka kovasti yritin. Osoittivat aina vaan sitä kellunta-allasta.. Kultasoukissa koitin saaha Kertun kärryjen kanssa hissiä varmaan kymmenen minuuttia, mutta se oli aina täynnä. Lopulta meni herne nenään ja sanoin Millalle, että nyt mennään nuita liukuportaita. Että mee sää eeltä ja mää ryntään perään. Ehkä 2 porrasta kerkes mennä kun vartija nappas kätensä stop-nappulaan ja portaat seis. Viittas meät pois portaikosta. Meinas tulla pari valittua sanaa, mutta sain nieltyä ne. Ei muuta ku takas oottaan hissiä. Kertun lausahuksista paras oli autossa luettu litannia: "Äiti, isi, Hippo ja ilmastointi." Mitä se liekään tarkoittaa?
keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008
Liian kylmää... ja kosteaa
Tänään jatkui tuo out of stock-ketju, joka täällä on aika yleistä. Meinasin nimittäin suunnilleen päästää housuun kun käytiin Lulussa kaupassa (joka on siis iso marketti) ja kysyin suodatinpusseja. Ne oli loppu, tulee ehkä huomenna.
Autotilanne näyttää jo paremmalta. Vuokra-Yariksella päästellään meneen, oma auto oli jo yks päivä kunnossa, kunnes kysyttiin, että onhan se ilmastointiki korjattu, no ei ollu. Toivottavasti huomenna saatais. Tänään ja huomenna olis ennakkoäänestys tuolla saan (kuka tajuaa taas tätä?) kilsan päässä Abu Dhabissa suurlähetystössä, tai ainaki sen paikan arvelen oikeaksi. Aika vaikeaksi on kyllä tämä taas tehty. Miks ei se voi olla täällä Dubaissa, missä on kuiteski paljon enempi suomalaisia ku siellä maan pääkaupungissa? Tuskin monet lähtee äänestään, töissä olevat ei ainakaan pääse, koska aika on aamu ysistä kolmeen tai neljään. Ite voisin lähteä, jos se isompi auto saahaan ajoissa. Tulee niin huono omatunto, jos nyt jättää toista kertaa elämässään äänioikeuden käyttämättä. Silloin eurovaaleissa äänestyspaikka oli ihan jees, etes samassa kaupungissa.
Koiralla sentään juoksu loppu, eikä tartte enää pöksyjä laitella. Nyt sieltä takapuolesta vaan tulee kaikkea muuta sontaa, siis sitä itteänsä. Uskomatonta, mutta totta, ettei 5-vuotias koira ole sisäsiisti vieläkään. Sentään se käy aina samassa paikassa, Kertun huoneen matolla. Sinne on vieraitten hyvä majoittautua ;)
sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008
Autotta taas
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
Pesänrakennusta
lauantaina, lokakuuta 04, 2008
Matka oli ja meni jo
tiistaina, syyskuuta 30, 2008
tiistaina, syyskuuta 23, 2008
Out of stock-päivä
Käytiin siinä samalla pitkästä aikaa festival cityn muissa kaupoissa shoppailemassa. Silmään pisti Nicky Hiltonin kauppa, joka kohta avataan. Siellä tulee käydä ihan vaan kyyläämässä sitten joskus. Lelukaupassa viihyttiin taas tovi, onhan neitillä huomenna 3v synttäripäivä! Kemut on kyllä vasta torstaina.
Altaassa loikoilun jälkeen lähettiin vihdoin ja viimein peseen autoa. No tietenki oltiin just ennen iftaria (aurinko laskee ja nälkäiset muslimit menee rukoileen ja sitte ahtaan ruokaa) huoltiksella ja viimeiset autot oli just otettu pesuun ennen taukoa. En tästä tauosta oo kuullukkaan, mutta kuulemma kaikilla huoltiksilla on sama juttu. Automme kylkeen pystyy siis edelleen piirteleen ihan kunnolla... No eihän me näin helpolla luovuteta. Päätettiin toteuttaa Kertulle lupaamani Madinat-reissu. Arvasin, että siellä turistirysässä sitä vetää puoleensa se jätskibaari. Pahaksi onneksi se paikka oli remontissa. Naapurikojun myyjä houkutteli meitä heiltä ostamaan jätskiä, joka lopulta osoittautui kuitenkin suppeaksi pirtelövalikoimaksi. Lähettiin siis meneen.
Kurvattiin sitten moeen jätskille. Käytiin yks päivä ajeleen suunnilleen ympäri kaupunkia ja etittiin mäkkäriä, joka olis auki päivisin ja jossa sais syyä sisällä. No eihän sellasta oo. Kyllä mää sen tiesin, mutten saanu jota kuta toista uskomaan. Silloin eivät voineet myyä lafkasta ulos niitä dirtsun (20centtiä) vohvelijätskejä vaan myivät vaan niitä sundayta. Nyt onneks aurinko oli jo laskenu ja vohvelit saatiin. Sen jälkeen hakemaan niitä yksiä jutskia lelukaupasta, joita oisin halunnu synttärivieraille ostaa. Ei tartte arvata, mutta ne oli out of stock.
Rakas aeroflot on taas monennenko kerran lienee, muuttanu aikataulutusta... Nyt oon Helsingissä vasta joskus vähän ennen kahta perjantaina iltapäivällä. No ei voi valittaa kunhan kone ei vaan tipu. Paitti sitten ei ainakaan voi enää valittaa. Slovakkiystäväni on edelleen lähössä mukaan, ainakin näin lauantaina kertoi. Käytiin Kertun kanssa yli kolmen kuukauden tauon jälkeen paikallisella koirakävelyllä aavikolla. Arvelin, että josko siellä muutama sesse olis, mutta väärässä olin. Porukkaa oli ihan pipona, varmaan ainaki 30 koiraa omistajineen, eikä ollu ees liian kuuma. Illallahan kuuen aikaan aurinko alkaa laskeen ja lämpöä reippaat 30.
Eilinen Suomikoulu meni muuten paljon paremmin kuin edellinen. Tällä kertaa olin alusta 10 minuuttia mukana, jonka jälkeen neiti antoi luvan mennä käytävälle. Kynnet siis tuli nyt lakattua ;)
Huomenna kurvataan aamukahveille ja iltapäivällä hakemaan lentolupaa lekurista. Sen jälkeen pitäis hakea ne perhanan paperiliput jostain Deirasta (on siis hevon kuusesta) ja sitten ei muuta ku kakkua vääntämään.
torstaina, syyskuuta 18, 2008
Äkkilähtöjä taas
Raivostuttava ramadan
lauantaina, syyskuuta 13, 2008
Maha-asiaa
Sokerirasitustestiä mulle myytiin piakkoin tehtäväksi, mutta sanoin, etten sitä halua tehä. Täällä se tehään suunnilleen kaikille ja Suomessa ei kovinkaan monelle. Sain puhuttua niin, että käyn huomenna muitten verikokeitten yhteydessä otattamassa paastoverensokerin ja sitten katotaan, onko mitään aihetta ees sille rasituskokeelle. Kerroin myös lähteväni Suomeen muutamaksi päiväksi parin viikon päästä ja tarvittevani sen lentolupalapun lentoyhtiölle. Ehottivat, että jos kotimaanmatkalla sitten teetän sen rasituskokeen. Ihmettelivät, kun sanoin, ettei mulla hyvänen aika ole aikaa mennä mihkään lääkäriin sillä reissulla. Istun ku tatti siinä katsomossa 3 päivää aamusta iltaan. Varmistivat silti, että siinä on sairaala lähellä tuon istukan vuoksi. Näköjään se on sitten vakava asia eikä olekaan niin turhaa olla varovainen. Toivotaan nyt, että se Suomigyne saapuu piakkoin takasi hoitamaan meitä raskausepidemiaan sairastuneita. Meitä on vielä yheksän.
Rakas Aeroflot on kai perunu koko Helsingistä paluun eka pätkän, koska nettikauppa lähetteli useampia maileja, jossa tarjosivat aikasempaa lentoa Moskovaan. Pitääki lähteä paria tuntia ennen matkaan ja viettää ihan sairaan monta tuntia kämäsellä maatuskakentällä. No ei oo vaihtoehtoja, pitää vaan keksiä jotain ajanviettokeinoja melkein kymmeneks tunniks... Matka kyllä lähestyy nopeampaa ku tajuaakaan, enää vajaa 2 viikkoa ja sitten kotiäitin naama ainaki kääntyy hymyyn neljäksi vuorokaudeksi. Nyt oli aikataulutki tullu jo nettiin, vois oikeesti alkaa jo pakkaamaan! Tai tutkimaan, mitä mahtuu päälle...
Käytiin muuten tänään myös ekaa kertaa kesäloman jälkeen autokaupoissa. Nyt viimein pitäis saaha se toinen auto perheeseen. Tarkoitus olis saaha miehelle oma auto, ettei meän tartte ees yrittää kuskata sitä töihin ja takasi tai sen ei tarttis oottaa taksia. Yksiki aamu meni joku 2 tuntia ennenku taksi tuli, vaikka se oli tilattu edellisenä päivänä. Tämä ramadan saa viimeistään kaikki tiet tukittua. Mentiin kattomaan ekaks Volvoja, mutta mikään ei sykähyttäny. Sitten sitä tämän kesän keksintöä volkkarille, Tiguania. Se oli niin kämäsen näkönen versio, ettei enää viitti sitä ees miettiä. Volkkarin kaupassa myyjät jo tuntee meät, eikä sinne viitti taaskaan mennä pitkään aikaan. On se vaan niiin vaikeeta.
Millan sivuilla on kivoja agivideoita, joissa meikäläinenkin esiintyy. Onneks ne on aika hyvät radat, paitti se eka. Kolmannen radan kommentit on kyllä huippuluokkaa ;) Kyllä kaverit on kannustavia..
keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008
Järisyttävä kokemus
maanantaina, syyskuuta 08, 2008
Jatkokertomus
Molemmat nukahettiin jo kiitoradan päässä ja Kerttu nukkukin seuraavat 4 tuntia. Välillä ihmettelen, kun naiset yleensä valittaa, etteivät lähe lentämään pienen lapsen kanssa kun se on niin vaikeeta. Itte katoin yhen kokopitkän elokuvan, 2 tv-sarjan jaksoa ja söin ruuan rauhassa. Varmaan näillä puheilla (ja ainaki näillä potkuilla mulla kasvaa mahassa adhd-vauva).
Varsinainen rumba alkoi vasta Dubain päässä cargo villagessa, kun mentiin koiraa lunastamaan. Ensinnäkin siinä meni kolmisen tuntia, että se saapui sinne oikeaan paikkaan. Siellä oli varmaan 3 muutaki perhettä oottamassa lemmikkejään. Viime vuonna se lunastus maksoi 100 dirtsua (18 euroa), tänä vuonna oli kaikki taas uutta. Ekalle tiskille maksettiin 213dirtsua, seuraavalle 200dirtsua, jonka jälkeen mentiin papereitten kanssa naapurirakennukseen muutaman sadan metrin päähän tulliin ja haettiin 30dirtsua maksava leima ja taas takaisin oottamaan. Vihdoin ja viimein ja 85 euroa köyhempänä saatiin alive animal lunastettua. Olihan siinä taas menny vajaa vuorokausi näkemisestä. Hyvässä kunnossa silti oltiin.
Sanoinki, että tämä raskaus jotenki saa kaikki näkemään kai vaaleanpunaisten lasien läpi, kun kotiki näytti niin mukavalta ja siistiltä. Muutamaan meän alueen kerrostaloon oli muuttanu asukkaat sisään ja vastapäisen talon pihalle on istutettu nurmikko! Kyllä Hippo siitä riemastuu kun se alkaa kasvaa. Tosin hiukan epäilyttää se istutustapa. Nakkelivat sellasta nurmisilppua ympäriinsä ja multa/hiekkaa päälle. Katellaan, mitä siitä kasvaa. Alakerran securitymies on vaihtunut ja se osaa aika hyvin englantia, halleluujaa! Tosin ei sekään ymmärtäny kun kysyin, että tietäiskö se, onko meille mahista asentaa astianpesukonetta. Yes madam, se sano ja pyöritteli silmiä. On nimittäin asuntojen vuokrat noussu ennennäkemättömän korkealle, että tämä koti alkaa näyttää tosi tosi kivalta! Jos ennen kesää sai kahen makkarin rivaripätkän hikisellä postimerkkipihalla noin 2400 eurolla, nyt se maksaa noin 3100 euroa kuussa. Että jos vaan saahaan jäähä tähän, uusitaan varmaan sopimus helmikuussa kolmanneksi vuojeksi.