Nyt ne hyökkää

Nimittäin muurahaiset on löytäneet tiensä tänne kymppikerrokseen asti. Aamulla oli myrkyttäjämies aseensa kanssa alakerrassa ja kävi meänkin kerroksen käytävän suuttimassa. Mainittin alakerrassa securitymiehelle siitä naisten saunasta. Pitää kävästä kattoon huomenna ymmärsikö se mitä minä selitin. Yleensä ei ymmärrä. Tosta myrkytyksestä sitten seuras se, että johonkihan niien ötöjen pitää muuttaa, joten meille muutti osa. Onneks mies oli just kaupassa ku hokasin yli 10 pikkurääpälettä Kertun huoneen lattialla, joten soitin ostostilaukseen sumutinpullon lisää. Siellä me kökittiin neitin kanssa takapuoli pitkällä ja yritettiin löytää sitä reikää, mistä ne tuli, muttei löyetty just sitä oikeeta. Sitten vaan myrkkykaasut nurkkiin.

Kerttu hokas tässä yhtenä päivänä urheilukaupassa, että kas tuollahan on tuttu sovituskoppi ja juoksi sinne sisään. Ei siinä muuta, mutta ku laitto sen oven perässään lukkoon. Minä jo vartijasetää melkein huutamaan, kunnes aattelin kokeilla, paljonko Kerttu ymmärtää. Sanoin sille, että käännä sitä samaa lukkoa mitä äskenkin väänsit. Ja kas. Ovi avautu.

Neiti oppi eilen kellumaan käsikellukkeilla. Yhtäkkiä vaan nosti jalat pohjasta lastenaltaassa ja pinnalla pysy. Pitää vaan muistuttaa sitä pitämään leuka ylhäällä. Tänäänhän sitä sitten kelluskeltiin koko ajan. Altaalla oli jollain porukalla pienet bileet. Oli grillit ja ruuat juomineen ja olivat pyytäneet musiikkiakin. Meillähän on sellanen keskusradiosysteemi käytävillä ja näköjään se kuuluu altaallekki. Bileporukassa oli myös nainen, jonka oon ennenki nähny. Vaikkei ketään muita muistais niin sen muistaa, on nimittäin pahanluokan anorektikko. Aivan sairaan laiha. Sillä kasvaa jo selässäkin karvaa normaalia reilusti enempi. Silti se vaan on bikinisilleen uimassa. Tässä maassahan yleisesti on ylipaino-ongelma. Muistaakseni reilut 30 prossaa tän maan kansalaisista on diabeetikkoja. Hirvee luku. Sanoo hän, joka just nielee vikaa palasta Lion-patukasta ja suunnittelee suklaatonta syyskuuta.

Tässä maassa on jumetusti ns. laittomia työntekijöitä. Nyt työlaisille on järkätty mahollisuus vapaaehtoisesti ilmoittautua ja päästä takaisin kotimaahansa ilman rangaistusta. Tyyppejä on vaan niin paljon, että aikaa on lisätty jotta ne tuhannet ja taas tuhannet kerkiää hoitaa paperinsa kuntoon. Sen seurauksena nyt on sit suomalaisiltakin hävinny puutarhureita ja autonpesijöitä. Tuskin silti läheskään kaikki pimeät jobbarit lähtee, rangaistuksenkin uhalla.

Melkein sukua julkkikselle, taas.

Jostain syystä taas lipsuin Suomen BB:n sivuille ja hokasin, että nehän on julkaistu jo ainaki eilen, ketkä sinne taloon pääsee. Kattelin niitä tyyppejä ja mietin, että jossain oon nähny ton. Sen tummaihoisen tyypin. Jokunen aika meni ja mietin, että voisko olla? Taitaa se olla. Vielä kun ne koirat on siellä harrastuksissa, niin täytyy se olla. En oo tyypin kans koskaan jutskannu, mutta siellä se talutteli 2 vuotta niitä koiriaan, tais olla westejä, Pohjois-Haagassa. Sama tyyppi. En kyllä muistanu, että se olis nuin kehonrakentaja-tyyppiä. Aina se käänty poispäin, ku tulin Ruutin ja Hipon kanssa vastaan... Kerran oltiin myös samassa junassa menosa kattoon Jokerit-Kärpät ottelua. Se jäi mieleen vain sen takia, että sillä oli joku Kärppä-homma mukana, olisko pipo tai joku.

Kerttu tais kuulla, että niillä kuumilla kiuaskivillä kuuluu hieroa. Poltti kätensä eilen saunassa. Sillä aikaa kun minä perse pystyssä tutkin, että onko siellä lauteitten alla kovinki paljon sahanmuhaa. Nimittäin niissä lauteissa näkyy ötököitten tekemät onkalot. Se pitäs myrkyttää kunnolla koko sauna, ennenku lauteet murenee!

Tänään ei päikkyjä kahen tunnin nukuttamisen ansiostakaan ollenkaan. Yöunet kutsu ysiltä.

Sheikkitie (parhaimmillaan 6 kaistaa yhteen suuntaan, menee koko Dubain läpi) oli eniten tukossa ku koskaan meän aikana. Oli rekka ja bussi kai vähän törmäilly. En uskalla ees kuvitella, miten ite olis selvinny siellä tukoksessa ku jonot ei liiku ollenkaan eikä mihinkään pääse. Onneks kuulin sen radiosta ennenku päätin, mitä kautta mennä tukoksen suuntaan. Nämä ruuhkat on jotain eri luokkaa ku Suomessa. Just tällasten takia pitäs ainaki kesäisin olla juotavaa autossa, jos jäät johonki nalkkiin vaikka 3 tunniksi. Meillä ei kyllä vieläkään oo hankittuna sitä autokylmäboksia, jota ollaan oltu hankkimassa koko 1,5 vuotta.

Pitäis taas parin viikon päästä loppua se autossa juominenki ku Ramadan alkaa. Silloinhan auringon ylhäälläolon aikaan jopa autossa juominen on kiellettyä.

Osataan sitä muuallakin maailmassa...

...viihdyttää ihmisiä. Ainakin mua. Latasin nimittäin joissakin nettituskissa löytämäni Afrikan big brotherin avausjakson ja tietty nyt oon kattonu melkein kaikki ne julkaistut jaksot. Avausjaksossa näytettiin pätkiä muualla maailmassa kisattuja BB:tä. Tottahan siellä näytettiin myös Suomen pätkiä, joissa porukat oli R-kiskalla ostoksilla. Paras pätkä oli kyllä saunakohtaus, jossa olikohan Kaki, Olli ja joku muu, jotka oli pukeutuneita sellaseen avaraan painiasuun kaikkine tykötarkeineen, viiksineen ja perukkeineen. Arfikan ihmiset on hiukka erilaisia... 12 kisailijaa on valittu jokainen eri maasta. Siellä on tyyppejä Zimbabwesta, Tansaniasta, Angolasta ja mm. Keniasta. Yleensä muitten maitten BB:ssä on opiskelijoita, johonkin ammattiin valmistuneita ja eritoten Australiassa mm. juristeja ja opettajia yms. Nää Afrikan tyypit on personal assistantteja, viihdeyrittäjiä tai muita ei-niin-hyvin-toimeentulevia. Kaikki on tummaihoisia, lukuunottamatta yhtä ilmeisesti tumman ja valkoihosien sekoitusta (en nyt muista millä sanalla sitä kuvataan), mutta sen nimi onkin Tatiana. Se on tietty malli ja näyttelijä. Kaikilla oli avausjaksossa päällä erittäin värikkäitä vaatteita, miehillä mm. oransseja pukuja yms. Tokana päivänä niille kerrottiin, että tästä lähtien talossa ollaan kasvissyöjiä eikä tupakointia sallita, kaikki korut kerättiin pois ja kaikille samanlaiset vaatteet. Huh, huh. Tehtäispä Suomessa jotain samaa. Yhessä jaksossa käytiin näyttämässä jokaisen kotioloja. Aika karuja joillain, osalla kyllä ihan normaalia. Jollain isällä ei ollu ihan kamalasti hampaita suussa. Eihän nämä silti köyhimpiä ole, koska ovat löytäneet tiensä ohjelmaan. Toisaalta, jos itte pääsis nyt ohjelmaan ja meän kotitalon ympäristöä näytettäisiin, katsojat varmaan kauhistelisivat, missä slummissa asutaan. Hyvä jos yks rotta mahtuis kuvaan.

Ohjelman juontaja on varmaan maassansa isompikin julkkismies. Aika karu rako hampaitten välissä, leveä nenä, pitkä tukka leteillä tietty. Samanlainen huumori tuntuu olevan kuin esim. brittien juontajalla. Tai sitten se vaan kuuluu formaattiin. Joka livejaksossa on tietenki jotain rumpumusiikkia. Niin ja osallistujien nimet on aikalaisia. Hyvä ettei sentään Zumbawambaa.

Ei tässä telkkarikanavia ehkä tarvi tänä vuonna hankkiamaan. Onneks Australian kausi loppu pari viikkoa sitten, Brittien kausi loppuu huomenna, Jenkit, niistä en tiiä, ne on muutenki omituisia ja tietty Suomen kausi alkaa huomenna. Ja pääsin takaisin jäseneksi sinne suomalaiselle jakelukanavalle, josta saa varmaan ladattua ne Suomen pätkät. Joona-Veli järkkäs mut sinne jo kolmatta kertaa uusiksi. Kahesti mut on potkittu tarpeettomana pihalle. Niin ja veli on kuulemma Thaimaassa. Eipä ole ennen ulkomailla käynykkään, pohjoismaita kauimpana.

Eihän tää ketään kiinnosta, mutta jokainenhan voi siirtyä lukemaan vaikka Taloussanomia ;)

Tänään käytiin kaupassa, jonka seinällä on roikkunu viimisen vuojen avataan pian-lakana. Nyt se on avattu, Lulu hypermarket. Tuossa se on viien kilsan päässä ja siitä tuli aika lailla heti suosikki. Olin siellä Kertun kanssa ysin jälkeen aamulla ja oltiin tyyliin ainoat asiakkaat. Mahtavat valikoimat tavaraa. Oli mm. tässä maassa harvinaisia tarvikkeita: kartonkia, silkkipaperia, kuviosaksia, käsityötavaroita. Jopa akryylivillalankaa. Kutomispuikkoja en sentään nähny. Sirkku-palasokeria oli carrefourin tapaan täälläkin.

Kerttu-neiti on nyt valinnut nukkumispaikakseen edelleen uuen oman sänkynsä omassa huoneessa. Eilen olin laittamassa sitä pinnikseen nukkumaan, mutta ei. Neiti halusi uuteen sankyynsä.

Tänään käytiin myös Terhin luona valokuvattavana. Yli 400 kuvaa Terhi napsi, että lykyä tykö vaan niien käsittelyyn. Siellä viimeistään tajusin ottaneeni käyttöön lahjonnan Kertun suhteen. Että jos laitat nyt tuon lakin päähän ja katot tuonne peiliin, saat yhen Muumin. Siis Muumikarkin. 5 karkkia siihen meni, enempää ei ollu. On meillä myös sellanen "kakasta pottaan saat karkin" -sopimus. Tosin se on ollu ihan tulokseton vielä.

Hauskaa... tai ei sittenkään

Olin päivällä menossa Kepan kanssa altaalle ja saunakäytävällä vastaan tuli muistaakseni Egypiläinen nainen kolemn lapsensa kanssa. Olivat viikko sitten palanneet Dubaihin kesän jälkeen. Siinä sitten jutskailtiin ummet ja lammet ja tuli puhetta saunasta. Nainen kyseli että mikä näistä sitten on se sauna ja mitä nä muut on. Luuli höyryhuonetta aluksi saunaksi, kunne ssijoitin huoneet oikeisiin paikkoihin. Sitten annoin ohjeita kiukaan ja höyryhuoneen lämmönsäätelyyn. Nainen totesi, että saunassa pitäis sitten olla joku hieroja. Sanoi, että se on kyllä jo luksusta. Nainen siihen, että no mitäs nuilla kivillä sitten tehään. Eikös niillä esim. hierota selkää? Vai mikä nuitten kivien tarkoitus sitten on? Minä siihen opastamaan, että älä hyvä ihminen mee koskeen nuihin kiviin. Ne on kamalan kuumat. Piti selittää alusta lähtien, että tuo kiuas lämmittää nuo kivet ja kun heität niihin vettä päälle, saat kuumaa höyryä joka nousee tuonne katon rajaan ja että alhaalla on viileämpää. Siihen asti mulla oli hauskaa. Kunnes saatiin se saunahomma selvitettyä ja nainen kysyy, että oonko raskaana? Ai mää vai. Näytänkö mää siltä? Sitä lausetta en sentään suustani päästäny. Täytyy vaan aatella, että se tosiaan muisti ne meän keskustelut ennen kesää kuntosalilla mun epätoivoisesta toiveestani alkaa kasvataa mahaa jostain muusta syystä kuin ruuasta.

Nyt illalla käytiin Kertun kanssa Moessa ruokakaupassa. Oli aivan mahtavaa. Ei mitään ruuhkia tai rynnimistä parkkihallissa. Auton sai melkein pääoven eteen. Kaupat suunnilleen ammotti tyhjyyttään. Koulut on siis alkaneet tänään. Kiitos siitä! Sen sijaan kuulin, että tiet olivat olleet kunnolla tukossa.

Kerttu onnistui jollain ilveellä saamaan just ennen päikyille nukahtamista vaippansa irti sillä seurauksella, että tietty kusi sänkynsä unissaan. Pesin sen patjan sekä päällisen, mutta eihän ne kerinny kuivaan ennen ku yöunille piti mennä. No tuumasta toimeen, onhan sillä uus lastensänky omassa huoneessa. Se siis käyttöön. Tunnin verran siinä meni tuumaillessa ja sinne nukahti. Mielessä pyöri kaikki ne Jo Frostin ohjeet, millä sen lapsen saa pysymään siellä laidattomassa sängyssä. Että jos se tulee sieltä pois ni ekalla kerralla viiään se takas ja sanotaan että nyt on uniaika, nyt nukutaan. Tokalla kerralla sanotaan, että nyt nukutaan ja kolmannella ja siitä eespäin ei sanota enää mitään. No ei mitään nuin rankkaa viitti alottaa ihan heti. Luin siinä vieressä lattialla ittekseni kirjaa ja aattelin huomenna miettiä parempaa strategiaa. Toivotaan että ny nukkuu koko yön, eikä lähe vaeltaan sieltä.

Sain tänään vihdoin kirjoitettua Finnairille valituksen siitä hotellimaksusta tai maksamattomuuesta. Ei menny ku kolmisen viikkoa. Vielkä vois kirjottaa valitukset sekä Dubain lentokentälle huonosta asiakaspalvelusta ja hitaista tietokoneista sekä Aeroflotille asiakapalvelemattomuuesta.

Viikonlopun vikat

Kotiäitiä on "hemmoteltu" viikonloppuna. Isi on ollu liikenteessä neitin kanssa useaan otteeseen. Äitiä ei oo huolittu mukaan. Tänäänki sanoivat lähtevänsä ajelulle. Ite jäin ku nalli kalliolle ihmettelemään kun ei mua huolittu mukaan. Sain oltua soittamatta. Kotiin palattuaan eivät ees kertoneet tarkasti, missä olivat olleet. Eilispäivän olinpaikan sentään paljasti neitin uuet hienot ja kauan ootetut Crocsit, pinkit sellaset. Kerttu tuli hymy korvissa ovesta sisään ja näytti kenkiä. Ja niinku sovittiin, että ollaan tää kuukausi säästökuurilla, eikä osteta mitään ylimääräistä.

Kannattaa muuten käyä lukemassa Dallas-pullaa-blogin postaus. Porstuasynnytys kotona ;) Huh, huh.

Iltalisäystä

Tuolla kun ulkona äsken hiippailin ja hikoilin Hipsun kanssa, tuli mieleen mitä on mielessä viime päivinä pyöriny. Tällä viikolla näin lehessä huutokauppailmoituksen. Siinä kyseisessä huutokaupassa myytiin auton rekkareita. Täällähän on sitä käheempi (sanan kähee opin Millan blogista) herra, mitä pienempi on numero. Kaikilla ns. hallitsijan sukulaisilla on ihan pienet, tyyliin C6. Mutta niitä saa myös rahalla. Nyt oli myynnissä jotain kolminumeroisia kilpiä, joilla lähtöhinta tais olla jotain 120,000 Dhs eli noin 25000 euroa. En nyt löyä sitä lehteä, mutta nettiä kun selasin, löysin maan pääkaupungin Abu Dhabin huutokauppasivut, joissa oli myyty tänä kesänä maailman kallein, toiseksi ja kolmanneksi kalleimmat rekisterikilvet. Kalleimmalla kilvellä lähtöhinta tais olla 100,000Dhs:ää, mutta mihkä se riittäis kun näitä vouhottajia on maa pullollaan. Siitä oli maksettu 25milj. Dhs:ää eli noin 5 miljoonaa euroa! Tuolla huutokaupan nettivisuilla kun käy kattoon galleriaa, mietin että saako sen auton, jossa se kilpi on kiinni, kaupanpäälliseksi. Muutama Ferrari yms. siellä on näytillä erikoiskilvin varustettuina. Jos kilpi maksaa vaikka miljoona euroa, luulis sen auton saavan siihen kylkiäisiksi. Tässä paikallisen seiskan nettisivuilla on videokuvaa siitä numero vitosen kaupankäynnistä. Siellä on muutama muu-kuin-kaapupäinen arabi eksyny ostajien joukkoon. Huutokauppaan pääseminen maksaa muistaakseni tuhannen dirtsua eli 200 euroa. Tuossa videoklipin lopussa meklari meinaa hakata nuijan paskaksi, kun oikein sitä takoo pöytään. No, kai 5 miljoonalla urolla saa uuen nuijanki.

Näin muuten eilen tuon C6-kilven. Se oli Range roverissa. Tähän mennessä se on pienin kilpi, mitä on sattunu silmiin. Tänään risteyksessä tuli vastaan Audi Q7 (Suomen seiskan lukijat ainaki tietää, että Janne Ahosella on kyseinen auto), jonka rekkari oli 77777. En usko senkään ihan sattumalta tulleen, eikä ollu varmaan ihan halpa.

Toinen, mitä oon miettiny, on se, kuinka korkea Burj Dubai-rakennus nyt on. Siitähän tulee maailman korkein asuinrakennus. Tässä kyseisen rakennuksen kotisivuilla on päivitettyä tietoa rakennusvaiheesta ja näyttää olevan nyt 536metriä korkea ja siinä on 146 kerrosta. Aikasempi korkein torni on Malesiassa, 452metriä. Mulle kyllä riittää tämä meän kymmenen kerrosta. Ei oikein tule tuolla parvekkeella oltua. Nyt luki taas paikallisessa seiskassa, että ovat myyneet pimeillä markkinoilla turistikierroksia kyseiseen rakennukseen. Että ihan saa valita joko päiväs-tai yöaikaan opastettu kolmen tunnin kierros talossa. Kierroksen ajaksi sinut naamioidaan paikalliseksi rakennusmieheksi haalareineen ja kypäröineen. Hommasta veloitetaan 1,300 dhs eli noin 260 euroa. Lehessä varoitetaan, ettei homma ole laillista.

Tavallinen perjantai

Mies herää viien aikaa yöllä ja lähtee salille. Ennen ku me naisväki herätään, se on käyny salilla jo kaks kertaa. Aamupalan jälkeen kotiäiti haluaa omaa aikaa ja ajaa muut ulos ja alkaa siivoamaan! Voihan sen oman ajan näinkin käyttää. No samalla vähän värjätään tukkaa, lakataan kynsiä ja nypitään kulkakarvoja. Kaikki kun on taas koossa, käyään altaalla vähän kärventymässä. Sitten tinttaralla petiin ja äitillä taas omaa aikaa. Tällä kertaa lähin Moeen yksikseen. Nyt onnistuin välttämään lastentarvikekaupat kokonaan. Ainoastaan vaippoja piti käyä ostamassa.

Kotiin palattuani herätin neitin kolistelemalla ja lähettiin autokauppaan. Pitkästä aikaa. Nyt käytiin vaan yks kauppa, Volvo. Siinä kaupan pihalla nähtiin ku tutut lähtee samasta paikasta pois. Oltiin jo melkein päätetty, että pannaan hankintalistalle joku henkilömallin Volvo. Sisälle mentyämme ja myyjän kans justkattuamme hokattiin, että ne uuet V70 tuleekin jo myyntiin. Taas siis vaihtu automalli kokonaan ja hyvä ettei laitettu autoa tilaukseen. Ovat kuulemma saaneet jo 4 uutta mallia ja ne on jo myyty, muttei omistajat saa ajaa niillä ennen ens kuun puoltaväliä. Siisti ostaa auto, jolla ei saa ajaa! Myyjä sanoi, että äsken just kävi toinen suomiperhe melkein tilaamassa V70:n. Sanoi vielä nimenkin. Nehän ne. Samaa autoa ollaan ostamassa ;) Siinä menee vaan se 4 kuukautta tilaamisesta kun sen saa. Nyt ei oteta niitä täällä myytäviä vaaleita nahkapenkkejä vaan halutaan mustat. Siis jos tänne jäähään, se auto tilataan. Ei oo vieläkään mitään tietoa mistään.

Autokaupasta pitkästä aikaa Madinatiin syömään hyvät pöperöt. Maha täynnä Greensiin videovuokraamoon ja pari pussia karkkia mukaan. Yritetään pitää neitillä karkkipäivää, muttei se kyllä ihan onnistu. Kateellisena kuuntelin kesällä, ettei Suomalaisen Kati tiiä vielä, mitä karkki on. Vaan en kuulemma minäkään oo karkkia syöny ennenku täytin 3 vuotta. Nyt syönkin sitä senkin eestä.

Muttei siis paskempi päivä! Eikä olla tapeltukaan, tänään.

Ai, niin. Oon onnistunu palelluttaan itteni. Flunssa on päässy päälle. Palelluin eilen siellä uintireissulla. En usko, että se oli sen yli 40 asteen lämmön syytä vaan auton ilmastoinnin.

Sain sähköpostin kautta selvitettyä, etten näe sitä Suomen big brotheria netin kautta! Onneks en maksanu sitä ennen varmistusta. ne on muuttaneet sitä systeemiä jotenki. Viime vuonna näin sen ilman mitään ongelmia. Nyt pitää ottaa muut keinot käyttöön. Jos keksin niitä...

Nämä viimeaikaiset kuvat ei sitten millään liity tähän päivään, vaan ne on kesän antimia. Tuossa ylhäällä on Kerttu serkkupoika-Ericin kanssa Vantaalla.

Piilokamera

Käytiin eilen illalla Moessa vailla mitään tarkoitusta. Mies päätti mennä parturiin muokkauttaan kuontaloa. Edellisellä kerralla kerkesin siinä viien minsan leikkausajassa käyä ainoastaan automaatilla nostamassa rahaa. Tällä kertaa en ees lähteny mihkään sillä välin vaan menin sinne miesten parturiin sisälle. Menin Kertun kanssa istumaan kauimpaan tuoliin, vaikka ne kaikki oli vapaana. Yks setistä tulee sanomaan, että jos voisit vaihtaa paikkaa vaikka tähän seuraavalle penkille. Minä jo, että mit vit? Miksi? Setä kuiskaa, että kun meillä on vähän niinku piilokamerakuvaus menossa ja sää istut kameran eessä. Joo, oisit heti sanonu. Kieltä kun ei ymmärretä, Arabiaa siis, niin en tietty ihan käsittäny, mitä sillä tapahtu, mutta yhellä asiakkaalla oli vähän ku partakoneen terä viiltäny pienen nirhauman poskeen. Parturisetä halus välttämättä laittaa siihen jotain rasvaa ja asiakas ei sitä halunnu. Välillä muut parturit joutu lähteen takahuoneeseen pokan petettyä. Parturisetä vaan laitto sitä ainetta ja oikein läpsytteli poskille. Asiakas pyyhki samantien sen paperilla pois ja parturi pakolla laitto lisää. Jonkun ajan päästä asiakkaalle näytettiin kamerat ja tilanne laukes. Ai, että ne on hassuja nää arabit.

Asiasta kymppiin, minäki voisin oikein mielellään käyä siellä miesten parturissa jos ne ottais vastaan naisia. Jos sais vielä valita sen leikkaajan sieltä. Joskus nää tummaihoiset mustatukat varustettuina hyvännäköisillä vaatteilla ja ulkonäöllä... On ne vaan komeita. Välillä tuntuu, että jos ihan kuka vaan arabi/libanonilais/pakistanilaismies yms. kävis Suomessa niin eukot huutais kilpaa. Sama kai se on vaalean naisen kohtalo tällasessa maassa. Onneks ite ei oo blondi.

Meillon jo 4 koiraa tässä talossa. Hipsun lisäksi on yks ylipullea cokkeri, joku Linda tai Wanda tai joku sinnpäin. Kolmas on sekarotuinen Pepsi, joka on uusin tulokas. Näyttää sellaselta bokseri/rhodesiankoira/ei miltään. Neljäs on kans ylipullea labbis. Alussa aattelin, että saakohan tänne ees tuua koiraa, mutta näkyy muutkin tuoneet. Yks ilta ylitin taas itteni ja tuon tien tuossa vieressä ja menin Greensin puolelle paskattaan koirani. Ja ilman remmiä tietty. Ja tottakai samaan aikaan just ku oltiin toisella puolella, sieltä tulee kans joku isompi narttukoira ilman remmiä. Omistaja ei kyllä kattonu yhtään. Meistä 5 metrin päästä autoja meni virtanaan ja mietin, että nytkö se Hipon lähtö tuli. Että varmasti pelästyy sitä isoa ja lähte juokseen autojen alle. Onneks se toinenkin kora totteli hyvin ja omistaja sai sen pois. Pitäs kai ottaa se remmi joskus mukaan. Vaan mukava se on olla ilman remmiä. Nuo työmiehet kun ei väistä paljoakaan vaan vahtaa ja hyvä ettei vislaa perään, jos koira on kiinni. Heti ku Hippo on irti, miesten suut pysyy kiinni ja ovat ihan kiltisti hiljaa, vaikka Hippo kulkee ihan nätisti ohi.

Ajelin muuten springsin aamu-uintien jälkeen kotiin erittäin hymyssä suin. Paikallisradiosta tuli Daruden Sandstorm. Eilenkin olin hymyssä suin. Löysin kaapista miehelle tuodun pienen tuliaiskarkkipussin ja söin sen kokonaan. Ei sen tartte tietää, että se oli sille tarkoitettu.

Ja jippii. Nyt on avattu lentoyhteys Kööpenhamina-Dubai Sassilla.

Keskiviikkoa

Kakarat Näsinneulassa heinäkuussa. Vasemmalta kummipoika Viljam, hänen velipoika Emil ja Kerttu. Eikä korkeus pelota yhtään.

Täällä varmaan lähes kaikilla pyörii samat jutut mielessä säännölliseti: kauanko täällä asutaan, minne sitten muutetaan, mikä auto ostetaan yms. Me ollaan löyetty jo useita uusia asuntoja meän perheelle Suomesta. Nyt löyty taas uus, kerrostalo Espoosta, valmistuu vuojen päästä. Olis ihan ihanteellinen sijainti siellä Leppävaaran takana, lähellä Selloa, lähellä Purina-areenaa. Tai no alle 10 kilsaa. Tilaa pienelle perheelle, sellanen väliajan asunto, ainaki ennenku adoptoidaan ne 7 lasta ;) No adoptiosta ei sentää oo ollu puhetta. No sit jos tollasen varais ja ostais, pitäs taas ottaa aiheeksi se entisen asunnon tyhjennys ja vuokralaisille kenkää. Johan siitä hommasta selvittiin ku päätettiin ottaa uuet vuokralaiset. Joista muuten valitettiin jo. Ne kuulemma luistelee rulliksilla rappukäytävässä... Joo mutta uutta kotia siis kattellaan. Mies jo eilen sanoi, että jos vaan muutettais takas Suomeen vuojen vaihteessa. Ja minä olin vastaan. Ittehän oon halunnu täältä pois mahollisimman pian, jotta pääsisin harrastamaan. Nyt olen vastaan. Oon varsinainen vastarannan kiiski, asiassa ku asiassa.

Meän perheen toinen kiiski, Kerttu on nyt päikyillä! Hoplaa! Eilen kaks tuntia pyörimistä sängyssä ja siihen tunnin unet. Illalla ilman kitinää vajaassa tunnissa yöunille omaan sänkyyn ja kokoyön unet. Nyt kitisi puolisen tuntia ja unia vetää. Aamulla käytiin aamukahveilla springsissä muitten suomalaisten kanssa ja jopa meitä oliki paljon. Puolet kahvilan pöyistä ja tuoleista vallattiin. Onneks yks oli älynny tuua lehtivarastonsa jakoon, joten nyt on isillekki naistenlehtiä viikoksi. Luen minäki niitä, mutta kyllä ne koko perheelle on tarpeellisia. Kahvilan jälkeen käytiin vielä altaalla tunnin verran, että varmasti unia ei vois välttää. On muuten ihaninta hommaa ikinä olla keskellä päivää uima-altaalla 40 asten lämmössä.

Eilen kävi slovakkiäiti kylässä pikku-Saddamin kanssa. Sillä nimellähän se poikaansa kuttuu. Olivat olleet kotimaassa pari kuukautta eikä olleet takasin halunneet palata. En ihmettele ja toisaalta ihmettelen. Slovakialaisia ei kai tässä kaupungissa paljoa ole ja ne kaikki vähäsetki on hyvin epäsosiaalisia. Jana on kuulemma yrittäny nettisivujen kautta saaha kontaktia muihin, mutta kukaan ei halua olla toistensa kanssa tekemisissä. Ovat olleet nyt yli 6 vuotta tässä maassa, eikä heillä oo yhtään slovakkituttuja. Janan mies on Pakistanista ja se oli koko kuukauen ajan, jonka se oli slovakiassa ollu, valittanu sitä kuumuutta ja maannu sisällä. Vaikka se on jo valmiiksi tummaihoinen, se häpeää sitä väriään ja välttelee aurinkoa, ettei tummuisi enempää. Vesipuistossa sillon viime keväänä se oli kokoajan varjossa ja valitti. Saman oli tehny nyt. Samoin se yrittää saaha poikansa pysymään auringosta kaukana. Ja vaimo makaa auringossa aina ku kerkiää, et tummuis. Tasan ei käy onnenlahjat.

Nokian miehillä on täällä joku ihme kuntoiluinnostus. Ovat menossa porukalla maratonia tai puolimaratonia juokseman joulukuussa. Oma mieskin tuli yks päivä töistä ja arvuutteli, että mitä hän tekee joulukuun olisko nyt 9. päivä. No juoksee puolimaratonin. Todisteena siitä on jo pari viikkoa sitten ostetut taas uuet lenkkarit, joita on nyt kyllä käytettyki suht ahkerasti. Ite jätin erittäin sujuvasti omat lenkkarit Suomeen, koska niihin meni vähäsen maalia. Uusia ei oo vielä tehny mieli lähtä ostamaan. Ehkä ens kuussa.

Työhaaveita

Ei menny Kuukkelilla sitten ihan putkeen, vaikka tottiksesta saikin hyvät pisteet. Tai no hyvät ja hyvät, mutta perinteisesti on saanut kyllä tämän päiväistä huonommat pisteet arvokisoista, muistaakseni. Jokohan ne oli Kuukin vikat sm-kisat. Loppuvuonna täyet kymmenen vuotta täyttävänä se voi kyllä vielä ens vuonna ihan vaan muita kiusatakseen osallistua. Ja sen se varmaan tekeekin. Vaikka se nyt sais pikkuveljen, ei pikkuveli millään kerkiä kisaamaan vielä ens vuonna. Tuli mieleen, etten ottanu Kuukista yhtään kuvaa kesällä, joten ette voi nähä, minkänäkönen on toinen korva lupallaan oleva mali. Verikorva kun sen teki.

Käytiin eilen ostamassa Kertulle käytetty lastensänky. Ei se varmaan siihen muuta vielä, mutta pitäähän neitin huoneessa oikea sänky olla. Aapo ja Ella muutti kesän alussa Suomeen, joten perittiin Ellan vanha. Illalla piti tietty koota se ja äsken purin sen uusiksi ja leikkasin keittiöveittellä sen patjan kahtia. Piti saaha patjasta paljon lyhempi kun neiti ei tartte vielä 2 metriä pitkää makuusijaa. Sänky on siis sellanen säädettävä. Patjakin on nyt. Olispa Kerttuki. Eilen kesti 2 tuntia ja tänään tunti 40 minsaa päikyille nukahtaminen. Pitäsköhän ne kokeilla jättää pois? Toisaalta kun se nukahtaa, se nukkuu aina yli 2 tuntia. Eilen oli pakko herättää se puoli 6 illalla, että joskus tulis yökin. Mun koiran paskatusmania on näköjään siirtyny Kertun nukkumismaniaan.

Nyt on yhtäkkiä iskeny meikäläiseen työinto. En siis halua täällä töihin, sitä ainaki kokoajan intän, mutta suorastaan haaveilen jo ens kesästä, että vois mennä töihin. Suunnittelin, että mökiltä voisin käyä ainaki yövuoroja tekemässä vaikka Turengissa, Lammilla tai Hämeenlinnassa. Jos tekis ees yhen vuoron viikossa. Olis voinu tänä kesänäki jotain tehä, muttei ihan niin paljoa vielä innostanu. Täällä kun ei oo ihan helppoa saaha lapselle hyvää hoitajaa enkä raski sitä mihkään tarhaan viiä eikä paljon kukaan muukaan äiti täällä töitä tee... Korostan aina, että siis kodin ulkopuolista työtä. No, näkis vaan. Yli 2 vuotta töistä poisolleena varmaan myrkytän jonkun, kuten Suomessa ny on tapahtunu. Toisaalta, tuskin ihan useampaa aattelin myrkyttää. Ja onneks mun Suomessa oottavalla työpaikalla on koneet, jolla ne myrkyt saa helposti poistettua. Myllyt pyörimään vaan.

Taian olla sokerihumalassa, ainaki kun aattelee tätä tekstiä ja kattoo vieressä olevien Mariannepapereitten määrää.

Mökin pitäis muuten olla näinä päivinä ihan valmis. Älkää huolestuko, ei siitä tollanen turkoosi tule, se on vaan jotain väliseinää tai jotain.

Melkein Oulussa paikan päällä

Tällasta se sitten on istua "kotikatsomossa" jännäämässä miten sukulaiset pärjää kisoissa. Äippä on palveluskoirien sm-kisossa ja nettiin tupsahtelee tuloksia tasaiseen tahtiin. Tän päivän osalta hommat on ohi ja huomenna on tottelevaisuusosuus. Pisteitten perusteella taitaa olla yks esine ja yks kapula jääny mettään mätänemään. 19 pistettä olis kärkeen kirimistä ja 13 pojoa pronssille. Taitaa olla liikaa. Vaan on tämä kivaa. Istua toisella puolella maailmaa ja kuiteski olla kärryillä suurin piirtein, mitä siellä kisoissa tapahtuu. Vielä kun olis webbikamera. Sellanen toivottavasti on reilun kuukauen päästä olevissa agilityn mm:ssä vaan eipä taia koskaan oikein toiminu se semmonen kamera, muistaakseni.

Eilen oltiin porukalla keskellä päivää altaalla ja turhaan oon kyllä valittanu tästä kuumuuesta. Meillä nimittäin allasta on alettu viilentään. Ei mitenkään hirveesti, mutta selvästi kylmempää vettä tursus sieltä putkista. Ei oo mitään parempaa ku olla auringon alla tosi lämpimässä ja lillua viileässä veessä. Illalla käytiin Festival cityssä, muttei kyllä mitään löyetty. En kyllä tiiä, mitä ees etittiin. Oltiin jo niin lähellä Ikeaa, mutta unohin tyystin, mitä hain sieltä, joten ei menty ollenkaan. Mark & Spencerillä käytiin ja mies lastas kamalan läjän itelleen vaatteita ja meni sovituskoppiin. Se on jo ihme, yleensä se sovittaa vaatteita vaan ihan pakosta. Yhet sortsit niistä varmaan kymmenestä vaatekappaleesta oli sopivat. Hävetti antaa ne muut sovitetut vaatteet sille neitille, joka niitä alko oikoon ja laittaan takas hengareihin. Tulee sellanen syyllinen olo. Vaikka ne tekeekin sitä siis työkseen. Suomessa on tottunu viemään ite ne vaatteet pois. Täällä ei aina viitti mennä ees kokeileen, kun ei kehtaa jättää niitä sitten ostamatta.

Festival cityssä oli käytävällä menossa rullalautailukisa, sellanen knock out systeemillä viety temppukisa. Yleensä täällä näkee niin vähän nuoria tekemässä mitään vastaavaa, että juutun aina ihan innoissaan vahtaamaan tuollasta. Sama homma on niissä x-gameseissä. Eilenkin kivointa oli nähä joku arabityyppinen nuorimies skeittaamassa. Ei sitä osaa kuvitella, että ne osaa sellasta tehä. Minäki vanha eukko innostun tuollasesta, on tainnu joku osuus nuoruuesta jäähä kaiveleen.

Muutama päivä sitten mies sanoi, että aikoo lähtä snorklaus/sukelusreissulle viikonloppuna. Kysyin, että meettekö Irakin vesille? No vähän sinnepäin, mutei ihan. Tänään se lähti joskus kuuen jälkeen aamulla. Äsken soitti, että ovat tulossa takasipäin. Aurinkorasvapurkki oli häipyny pöyältä, toivottavasti sitä on myös käytetty. Me oltiin sitten aamulla Battutassa vaihteeksi shoppailemassa, erittäin laihoin tuloksin. Kahet alkkarit ja taas mäkkäriin syömään. Tuosta mäkkäristä on päästävä irti hinnalla millä hyvänsä. Oon nyt pari kertaa jättäny menemättä ruokakauppaan kokonaan ja suunta vaan roskaruokalaanpäin. Ei siitä mitään tuu! Kohta saa taas mennä ostaan uusia alkkareita ja aina vaan isompia.



Kuvassa on kaikke meän perheen "lapset". Kerttu "ens kuussa 2-vuotta", kesällä 4 vuotta täyttäny Hippo ja viime kuussa 13 vuotta täyttäny Ruutis (keskellä)! Aina silloin tällöin kysyn kotiväeltä, että miten Ruutis voi ja ne vastaa, että hyvin, valitettavasti. Ihme koira, se varmaan elää meän kiusana vielä monta vuotta. Ei siitä niin paljon kiusaa ole, se vaan syö ja nukkuu. Mitään ei kuule, muuta ku jääkaapin oven aukasun. Ja jollei keitettyä puuroa ala kuulumaan vaan se on jätetty esim. jäähtymään hellalle, se menee omavaltaisesti ja vetää sen kuuman kattilan lattialle. Riippumatta siitä onko sitä litra vai 5 litraa ja onko se polttavan kuumaa vai jo 5 minsaa jähtynyttä. Monet ei varmaan ees tiiä, että Ruutis on vielä elossa, koska se on asunu Keminmaassa nyt yli 2 vuotta. Välillä tulee mieleen, että hommais itelle toisen koiran. Vähän niinku toisen kasvamaan, mutta pitäis muistaa että mullahan on jo 2 koiraa. Ennenku Ruutista aika jättää, ei toista koiraa tule. Ihan senkin vuoksi veikkaan Ruutin elävän vähintään 2 vuotta.

Tahtoo tietoa!

Täällei kyllä sitten mittään tapahu. Aamuisin yritetään viiä miestä töihin, että saahaan auto. Taksin saaminenhan on mahotonta aamuisin, kuulemma. Ittellä ei yleensä ole ongelmaa, mutta joillekki on ongelma jos joutuu oottaan vaikka 20 minsaa. Neiti on nukkunu niin huonosti viime yöt, ettei oikein tänään ollu saumaa lähtä aamulla kuskiksi. Otettiin sitten taksi. Jotain edistystä on täällä tapahtunu, koska sanoin puhelimessa vaan talomme nimen ja taksi tuli 5 minsassa. Ennen oli yhtä tuskaa yrittää saaha sentraalisantraa paikantamaan, minne sen kuppasen koslan halusin. Käytiin vähän neitin kanssa shoppailemassa. Pitkästä aikaa käytiin ehkä 10 vaatekauppaa läpi ja kokeilin varmaan yhtä montaa vaatekappaletta. Yhen ostin, ihan peruspaian. Ittelle kun ei koskaan löyä mitään. Yks ilta kävin Kepan kanssa taas Moessa ja ostin sille 4 paitaa, hameen, mekon ja housut eikä ollu yhtään vaikeeta kun niitei tartte sovitella, aina ne on sopivia. Milloin muuten tarttee alkaa sovittaan lapsille vaatteita?

Mummu onnistu opettaan Kertulle kivat jutun kesällä. Mummu kun on tonkijasorttia, se on löytäny jostain Tervolan autiotalon vintiltä sellasen kummituskirjan. Sen sivut kun aukasee, sieltä hyökkää esiin kaikenmaailman lepakoita ja ökkimönkiäisiä. Sillä se pelotteli Kerttua muutaman kerran kesän aikana. Se oli tehokasta. Ihmettelin ku Kerttu yks ilta sängyssä pyysi kijjaa ja annoin sille jonku romaanin. Väärinpäin se sen naamansa eteen otti ja aukas summittaisesti ja sanoi "Pööö". Päälle hirveet tekonaurut. Sitä kikkaa se taas tänään esitti ostarilla. Tällä kertaa oli kyllä laiha Muumikirja käessä, mutta kovasti piti esittää säikähtynyttä.

Olis jo kiva jos tietäis, missä ollaan ens vuonna. Uuessa mahollisessa maassa tuli se paikka hakuun ja mieshän haki. Vaikka tuliski positiivinen vastaus, ei se välttämättä tarkottais mitään. Kaikki riippuis tulevasta työstä, palkasta ja muista seikoista. Jos nyt tehtäis päätös jäähä tänne, hankittais telkkarikanavat, ruokapöytää ja muuta. Toinen auto yms. Samalla mietitään, jäätäiskö samaan asuntoon vielä toiseksi vuojeksi. Talo ja asunto on kiva, mutta ihan väärässä paikassa. Ei tämä alue valmistu vielä moneen vuoteen. Vihreemmällä seudulla olis kivempaa.

Ei muten Hipon lennot olekaan niin kamalan kalliita. Tänne on muuttanu uus perhe, jolla on 2 koiraa mukanaan, rottis ja labbis. Aattelin ihan vaan huvikseen udella, että no paljos teän lennot makso? Olivat tulleet viime vuonna Abu Dhabiin koirineen Lufthansalla, jolla on muistaakseni noin 20 euroa kilo taksana. Koirien painon lisäksi siis boksit ja muut kulut. Kaheksan tonnia oli maksanu. Kysyin vaan varmistukseksi, että mitä valuuttaa. Euroa! Yhteen suuntaan siis 8000eur. Hipon 600euroa on siis ihan taskurahaa. Olivat nekin saaneet kommentteja, että miksette lopeta niitä koiria ennemmin. Lappilaisen koiranomistajana oli nainen vastannut, että lopeta itte lapses!

Reippaasti alle 2 viikkoa täällä olleena oon syöny ne kummatkin Fazerin levyt, leiponu pullat ja syönykki ne kaikki, lukenu 2 kirjaa talvilukemistosta, sen ainoan naistenlehen, miettiny ens vuojen kisaamisia yms. Ikeaan en oo vielä menny. Yks suomiäiti oli kahen täällä vietettyn päivän jälkeen menny Ikeaan ja ostanu isot kassit Suomiruokaa. Meillä ei ees paista aurinko. Sekin vähäinen toive, että se Moskovasta saatu vattatauti olis jotain toivottavampaa aamupahoinvointia ei osunnu ja uponnu. Kivaahan täällä on, mutta jos ens vuojesta tulis joku tolokku, niin osais suhtautua asioihin oikein. Onneks kauoissa on vielä alet! Ja viikonloppuna pk:sm-kisat.

Liiba laaba

Suomen BB:n alkua ootellessa menin sitten lataamaan jakson brittien bb:tä. Joo, jäin koukkuun. Ainaki siihen asti kunnes tää kotimainen versio alkaa. En sentään aio ladata niitä kaikkia yli 70 jaksoa, mitä sitä on jo tullu vaan poimin muutaman alusta ja nykyiset tuoreena. Mutta kun sitä tulee niin hitaasti ja aikaa istua koneella on sellaset 2-4 tuntia päivässä... Latasin sitten lisukkeena vielä jakson jenkkien bb:tä. Voi hirvitys. Siihen ei voi jäähä koukkuun. Ne tekee kaiken erilailla. Siellon kaikki suurempaa. Sarjassa on näköjään homot, silikonitissit, entiset narkkarit ja yh-äitit kaikki sekasi, kaikilla on tietty tatskat ja valkaistut hampaat. Yhen jakson kelattuani sain tarpeeksi. Yli nelikymppinen isä on sarjassa tyttönsä kanssa. Isä käyttäytyy kuin muut 20-30-vuotiaat. Siellä ei hienostella, sanotaan asiat niinku ne on. "Sun äitis oli huora. Sää vedit huumeita koko raskausajan. Mikset ole laihtunu yhtään, vaikka oot synnytäny jo monta vuotta sitten? Oot niin huono äiti, että et voi hoitaa omaa lastas, vaan sen hoitaa mummo." Antaapa olla.

Kesällä helpotti ihan hulluna kun kuulin, että Ojalan Nora on myös bb:fani. Että löytyy meitä ainaki 2. Muut vaan peittelee asiaa ja kieltää kattovansa. Sama ku seiska-lehen kanssa. Kukaan ei muka lue, mutta kaikki tietää juorut.

Minä ainaki oon onnistunu-äiti jossain asiassa. Nimittäin Kerttu nukahti kiltisti kello 13.00. Ikinä ennen ei oo tällasta tapahtunu. Rytmi on siis jotenki vaan saatu jo sopivaksi. Ens kuussa alkaa Suomikoulu, muskarityyppinen kerran viikossa vajaa tunti. Se alkaa jo 16.00 joten meän vanhoilla jopa viiteen kuuteen nukutuilla päikyillä nukutaan kyllä onnemme ohi. Ei siis menny ku vajaa 2 vuotta ku saatiin muille arkipäivää oleva asia kuntoon.

Käytiin katteleen neitille uusia vaatteita Battutassa pari päivää sitten. Siitä varmaan tulee vaate- tai ainaki kenkäkauppias isona. Tai joku kenkien sisäänostaja. Yritin ehottaa neitille uusia paitoja ja koitin niitä mallata sen viereen. "Iso" tokas Kerttu ja jatko matkaa. Sitten se vetää jotain 40-numeroisia kenkiä jalkaan ja huutaa "Jonnaa, Jonnaa, kattoo." On siis alkaku kuttuun mua etunimellä. Kuinka kätevää.

Eilen uskallettiin altaalle illalla koko porukka. Päivittäinen 40-45 astetta ei houkuttele tuonne aurinkoon ollenkaan. Ilman kosteusprosentin ollessa lähes 50 ei sekään oo kauheen vetoavaa. Siihen lisätään vielä se, ettei allasta viilennetä ollenkaan. Kertulla oli oikeastaan ekaa kertaa käsikellukkeet päällä ja koitettiin niien pitävyyttä. Hyvin ainaki alkoi. Vähän nostettiin jo jalkoja pohjasta ja pinnalla pysyttiin.

Terhi mainitti eilen menevänsä vesipuistoon tänään päivällä ja kommentoin, ettei mulla tulis mieleenkään. Tarkemmin ajateltuna se on varmaan täysin järkevää. Varsinkin jos ajaa sinne tunnin päähän puistoon, joka on meren rannalla. Siellä kuulemma viilennetään vedet, joten ehkä mekin sinne kohta suunnataan. Kylpyammeveteen yritin epätoivoisesti jo hakea pakasinlokerosta jääpaloja, muttei niitä ollu tarjolla. Ollaan yritetty pitää veenlämmitintä pois päältä, ettei ihan palais suihkussa. Nyt se oli ollu yön päällä, että tarkenis mennä pesulle. Oli sitten yön aikana kuumennu niin pahasti, että meni jo yli. Neiti ottaa siis päikyt sillä aikaa kun vesi luontaisesti jäähtyy.

Päikkyjen aikaan minä aloin harjoittaa uutta harrastustani, leipomista! Tein suklaakakun. Ei se ehkä ihan kaikkein maukkainta oo, mutta hyvin menee alas vaniljajätskin kanssa. Vika oli varmaan siinä, ettei kuulemma tämän maan taloussuklaa on ihan niin hyvää kun kotimainen... Kohta oon 2 vuotta ollu kotiäitinä enkä oo saanu mitään aikaiseksi. Aattelin, että ennenku kaikki hyvä joskus loppuu, vois ees leipasta pari kertaa. Ai niin Terhi, toin muutamia kankaita Suomesta uutta ompeluharrastustani aatellen.

Yks uus mitä kesällä suunnittelin, oli Hipon tokoura. Jos mullei kerran oo agiesteitä, mitä reenailla, niin miksen tee tokoa? Meillon ihan hyvä parkkihalli tuolla kellarissa. Ei siis oo tilastakaan pulaa. Vaan kun siellon yhtä kuuma ku ulkona, mutta ehkä talvisaikaan alotan. Lendereissä on kait avoimessa luokassa pisimmällä oleva. Ei olis iso homma valloittaa tokolenderipysti. Kokeilinhan kesällä jo kerran ryhmäpaikallaoloa täyet 2 minsaa ekaa kertaa. Pysyihän se. Yleensä se minsan jälkeen jo nousee istumaan. Seuraaminen on ehkä seiskan luokkaa. Käännöksiä ei osaa. Luoksetulo pienellä vinolla asennolla. Maahanmeno ja seisominen tuurista kiinni, voi mennä kummassaki maahan, eikä nouse ylös. Hyppy ihan läheltä tehtynä ja toisella puolella istumisena 7-8. Pienellä viilauksella siis toteutan lupaukseni ja ens vuojen sm-kisoihin HAUn joukkueeseen jos on pulaa alokoirista. Tää on uhkaus! Voin kyllä sanoa, että koirassa ei ole ainesta, tai ei ainakaan mun kanssa tähän lajiin. Paimenkoira miellyttävyydenhaluun tottuneena meillä ei aina ihan ajatukset kohtaa. Pitää enne reenejä käyä lukeen jotain Kiva teamin sivuja.

Tossa ylhäällä on kuva jostain ehkä korealaisesta pikkupojasta, tai mistä sen tietää vaikka olis kiinalainen. Jostain kuulin, että joka 5. ihminen maailmassa on kiinalainen. Niinhän se on jos laskee väkimäärän, mutta kuulostaa kyllä paljolta. Mutta siis kuva on otettu lasin läpi Moskovan kentällä tuon pojan mahtavan tukan takia. Oli varmaan Kepaa pikkusen nuorempi, mutta tukka jo leikattu irokeesiksi ja värjätty. Varmaan parturivanhemmista.

Eilen oltiin muuten jo vähän ku vanha jengi koossa. Oltiin porukalla Moessa leikkimässä, tai lapset leikki ja äitit juorus. Oman lapsen kasvamisen hokaa ainaki siittä, että voi vaihtaa jo leikkipaikkaa. Ei tartte enää mennä Peekaboohon vaan siirrytään jo soft play-areaan, missä voi kiipeillä ja pomppia niin paljon ku tahtoo. Mahtava paikka. Arvasin, että kun kesä loppuu ja tutut palaavat Suomesta tulee mukana myös uusia salamatkutajia. Siis raskaanaolevia, joitten ei tienny oottavan. Täällä on aina useita, jotka on raskaana. Taas vasta kuulin yhen uuen, mutten oo tavannu vielä. Eilen näin mahtavan mahan. Se ei näyttäny kuuluvan muuhun ruumiiseen millään tavalla ja oli niin alhaallaki. Ihan kummallisen näkönen ja valtava. Äiti ei kyllä ollu yhtään lihonu, päin vastoin. Ja sen pitäs pysyä vielä 2 kuukautta sellasena. Tuskin pysyy. Ja minä oon kateellinen, aivan sairaan kateellinen. Haluan ison mahan ja heti. Onneks meitä on muitaki. Karsinnoissa Suomessa muutamien kanssa sovittiinki jo talveksi ohjelmaa. Se on joko -5kg tai +15kg. Siitä voi valita. Ennemmin ottaisin tuon +15kg, mutten pistä pahaksi tuota ekaakaan. Muita osallistujia ku itteni en voi paljastaa.

Nukkumista taas

Matkalaukut olivat sitten saapuneet vihdoin ja viimein. Ne tietty piti itte hakea kentältä, koska Aeroflotilla ei ole laukkujen kotiinkuljetusta. Mies oli saamassa sakot siviilikytältä, koska parkkeeras auton siihen kentän kielletylle aluleelle. Kyttä oli jo pyytäny ajokorttia, että hän kirjottaa sakot vaan oli saanut sellaisen selityksen, että oli perunut ne. "Vaimo lähti hakemaa matkalle jääneitä tavaroita ja on pieni lapsiki kyytissä, enkä tienny, ettei tähän saa parkkeerata, vaan nytpä tiiän!"

Tällaisia onnistuneita päivä meillä on yleensä harvakseltaan. Onnistumisella tarkotan sitä, että tekemättömiä hommia saahaan tehtyä useampia. Eka haettiin lähihuoltikselta sellanen lätkä autoon, josta tietullipaikoilla meän auto tunnistetaan. Ei siis tartte enää miettiä, mitä kautta kaupunkiin ajaa. Mun mielestä se on silti aika kallista. Jos käy vaikka lentokentällä mutkan, se maksaa 16 dhs, eli neljässä paikassa 4 dhs, eli yhteensä reilu 3 euroa. Tosin voihan sitä käyttää muita teitä, jotka ei oo ollenkaan huonoja vaihtoehtoja. Mutta kuinka moni kummiskaan aattelee säästävänsä ja lähtee muille teille? Tai kun kummiskin aina välillä, tosin erittäin harvoi, sattuu eksymään väärälle tielle ja joutuu meneen sitä siltaa, missä se tulli on, niin on se hyvä olla olemassa.

Lätkän haun jälkeen haettiin ne mun tavarat. Sieltä kurvattiin Bur Dubaihin viemään Orbitille boksinsa takasi. Eihän siitä oo ku nelisen kuukautta, kun ne ovat katkaisseet ne telkkulähetykset. Mies vähän siivos luottokorttipinoaan ja samalla lopetettiin sellanen kortti, josta ne kuukausimaksut meni. No nyt sentään ilman kummempia ettimisiä löyettiin se paikka ja saatiin boksi oikiaan kotiinsa. Ei siis telkkua nyt ainakaan siihen asti, ennenku tehään päätös ens vuojesta.

Avasin laukut varovasti kotona. Maksamakkarat ei kävelleet ulos eikä leivätkään haisseet niin pahalle, että olisin heittäny ne roskiin. Leivät pakkaseen, siellä kai ne maholliset homeetki kuolee. Suklaat ei ollu ollenkaan sulanneet, joten kai ne laukut on kokoajan ollu jossain muualla ku auringossa.

Oli muuten muutamissa jauhopusseissa kaapissa jotain ötöjä taas loman ajalta. Pottujauhoissa näin ainoastaan yhen mönkiäisen ja sen roskiin heitettyäni laitoin paketin jääkaappiin. Suomessa oisin heittäny koko paketin menemään, mutta täällä seuraavan pottujauhopaketin saantiin saattais mennä aikaa. Kuulin myös hyvän konstin, että niitä jauhoja voi siivilöiä, niin saa ne kuoriaiset pois. Että kyllä ne muutkin säästää kallisarvoisia aineitaan. Riisit kun kaataa vesikattilaan, niin suurin osa niistä ötöistä jää kellumaan pinnalle. Siitä vaan lusikalla ne viemäriin. Kätevää.

Eilen luin netistä taas jotain lastenkasvatusvinkkejä. Joku kysyi, että laitatteko lapsia päikyille vielä 14.30 jälkeen? Kysyjä ei laittanu enää, ksoka ilta venyis sitten niin myöhäiseksi. Olis pitäny vastata meän käytännöstä... Että yks ilta meän neiti herää ysiltä päikyiltä ja puoli kaks taas nukkumaan. Ja aamulla yheltätoista ylös ja sitä rataa. Joku myös kommentoi, että jos nukuttamiseen menee yli 30 minsaa, niin sitten ei nukuta päikkyjä. Herran jestas! Meillä Kepa on varmaan viimisen vuojen aikana kerran nukahtanu puolessa tunnissa, tällä viikolla siellä Moskovan hotellissa. Eilen kesti 1,5 tuntia. Tänään 50 minsan oottelun jälkeen muistin sen eilisen tekstin ja otin neitin pois sängystä. Jos ei nukuta niin ei oo pakko.

Illalla mentiin Laurin ja Miikan luo leikkimään ja altaalle polskimaan. Hyvin jaksettiin kasiin asti. Heän allasta viilennetään, toisin ku meän talon allasta ja siellä oliki kivaa loikoilla. Ei ollenkaan ällön kuumaa.

Nyt oon lukenu ekan suomesta tuodun kirjan loppuun, ne 2 lehteä, syöny yli puolet toisesta suklaalevystä, kattonu monta kertaa ne karsinta-dvd:t ja leiponu jo kerran pullaa. Miten tästä loppuvuojesta selvitään?

Matkapaatosta

Ennen kentälle saapumista kävin varmistamassa, että tililtäni katoaisi kaikki siellä mahdollisesti lojuvat eurot ja niin Jumbon cittarista lähti mukaan hirvittävä määrä kaikkea tarpeellista. No siitä tarpeellisuuesta en nyt olis niin varma, mutta koskaan ei tiiä, milloin voi alkaa tekeen mieli esim. maksamakkaraa. Pahan päivän varalle lastasin kärryyn myös lukemattoman satsin Muumi-purkkaa, -karkkia, -lakupatukkaa sekä muutamia suomikarkkipusseja ja tietty pari levyä suklaata ruisleipäoakettien lisäksi. Sitten vaan kentälle kerrankin hyvissäajoin ja vanhoista vahingoista viisastuneena. Alunperin jo aattelin huijata Hipon painossa ja näin säästää hiukaksen. Ekalla tiskillä valehtelin 2 kiloa ja seuraavalla 3 (kilohinta on 47euroa). Osaan siis myös sen taion. Mitäs eivät punnitse. Sitäpaitsi musta se 660euroa Hipon yhen suunnan lennosta on kummiski ihan liikaa. Siinä turvamiestä ootellessa tapasin muuten yhen äitin lapsineen, jotka asuivat Lontoossa. Heillä on kotonaan enkuissa myös lenderi, taisi olla Demians-kennelistä. Ihmettelivät kun Hippo oli vatsa taivasta kohti heän siliteltävänä. Oman koiransa kun eivät olisi voineet kuvitellakaan rauhoittuvan samalla tavalla.

Viimeinen varmistus tilin miinukksellemenosta suoritin ennen koneeseen astumista Muumi-kaupassa sekä tax free-myymälässä. Kassaneiti kysyi reittiämme ja hämmästellen kertoi, ettei koskaan ollut moista reittiä kuullutkaan, että Hki-Moskova-Dubai. En osannut siinä vaiheessa vielä todeta, että tämä kerta on meillekin viimeinen. Koska käytävien näyttöruuduissa ei Moskovan koneen kohalla lukenut mitään Boarding now-jutskia, en minäkään pitänyt mitään kiriettä portillemenossa. Olin silti ajoissa, mutta kone ei. Kiristelin hampaita siihen asti, kunnes kapteeni kuulutti että myöhäisestä lähdöstä huolimatta saavumme Moskovaan ajoissa. Helpotti jo. 55 minsan vaihtoaika Moskovassa on ennenkin menny tiukaksi.

Moskovan päällä ihmettelin jo hetken kun emme alkaneet laskeutua. Kapteeni kuulutti nyt, että joudumme kiertelemään kasia Moskovan yllä, koska kentällä on ruuhkaa. Ajaksi ilmoitettiin 10-15 minsaa. Kun kone viimein laskeutui ja ovet avautui, pistin juoksuksi. Kepa kainaloon ja tiesin tasan tarkkaan, minne tiskille piti mennä ja mitä tehä. Oli vaan niin pirusti muitaki eellä, jotka oli samalla tiskillä. Näin, että tiskin sivusta menee porukkaa ja yritin samaan jengiin, vaan siitä ei saanut mennä, jonottamaan vaan, hyvä rouva. Jonotin luultavasti vartin ja samalla hikoilin ja kiroilin. Tiskille päästyäni koneen lähtöön oli aikaa vielä yli 20 minsaa vaan neiti sanoa pätkäyttää, että et kerkeä enää siihen Dubain koneeseen! Miten niin, kysyn? No kun se on lähteny jo. Mene tuonne Transfer-tiskille tunnin päästä niin meet varmaan hotelliin yöksi. Moskovasta menee yks kone päivässä Dubaihin. Myöhemmin kuulin, että netissä oli tieto, jonka mukaan Dubain kone oli lähteny 30 minsaa myöhässä.

Mitäpä sitä voi tehä. Mennä sinne loppujen lopuksi hyvin tutuksi tulleelle tiskille jonottamaan tunnin päästä. Siellä oli meitä poloisia muitaki. Oli Saksalainen nainen, joka oli ryhmämatkalla Mongoliaan, mutta oli hukannut jatkolippunsa sen ekan tiskin ja jatkoportin välille. Intialaismies oli tullu jenkeistä, mutta ei kerinny jatkokoneeseen Delhiin, koska minun tapaani kiltisti jonotti öykkäröimättä jonossa ja samasta jenkkikoneesta 2 muuta matkustajaa kerkesi jatkolennolle. Sitten oli sveitsiläispariskunta, jotka olivat menossa viemään jotain WWF:n avustusta en muista minne. Jonotin yli tunnin Kertun kanssa siinä tiskillä, koska oli vain yksi hyvin nyrpeä eukko töissä, joka lähti aina välillä esim. kahville. 70 minsan jonotuksen päästä se saakelin eukko sanoo mulle, että voi kun se näitä hotelleja järkkäävä nainen ei oo nyt tässä, tuu tunnin päästä uusiksi. Siinä vaiheessa multa pääsi itku ja sanoin eukolle, että tapan kohta jonkun. Vieressä seisova intialaismies totesi hänen tekevän saman.

Tunnin päästä menin kiltisti takasi tiskille, muttei mikään selvinny. Noin 3 tunnin ekan kerran tiskillä käymisen jälkeen sain kuulla, että koska lento Hki-Moskova-väli oli Finnairin operoima, he olivat soittaneet Suomeen ja Finnairin mukaan myöhästymisemme oli minun syytä! 40 minuutissa olisi kuulemma pitänyt keritä koneeseen. Sitten nainen katosi näkyvistä ja jätti meät siihen märisemään. Sitten vaan puhelin käteen ja soitto miehelle Dubaihin, että tee nyt jotain. Kohta tulee viesti, että sulle soitetaan finskiltä. Niin soittiki, mutta ohje oli vaan, että maksa itte nyt se hotelli ja karhua myöhemmin takasin. Kävin sanomassa asiasta, että otan sen hotellin, vaikka nainen sanoi sen maksavan 330dollaria. Kysyin puolihuolimattomasti, että saanko koiran mukaan sinne. Arvelin, etten kehtaa ees kysyä sellaisessa maassa, jossa ei kellään ollu minkäänlaista hajua asiakaspalvelusta. Eukko lähti soittamaan ja asia ok. Haetaan koira matkalla hotelliin. Saksalaisen kuulantyötäjän näköinen nainen tuli avaamaan lukitut ovet, josta sain Hipon boksissa raahata bussiin. Hotellin eessä oli nurmea aivan riittävästi, mutten saanu avata boksia sen vertaa, että Hippo olis päässy kuselle. Hotelli oli hieno, mutta siinä oli kuin 2 eri puolta. Toinen oli normaaleille turisteille, joilla oli viisumi ja toinen, se mihin me mentiin, oli lukittujen ovien takana oleva "vankila" ja siellä oli vartijat kerroksittain, samoin valvontakamerat oville. Aamupala luvattiin tuua huoneeseen, kerroksesta ei saanu poistua. Sanoin, että jos en pääse käyttään koiraa ulkona, se kusee ja paskoo sisään. Eka ystävällinen nainen vastasi, että älä siitä huolehi, nää on vaan määräyksiä.

Kello oli puoli 2 yöllä kun päästiin sänkyyn. Kertulle ei ollu yhtään vaippaa yöksi, Hipolle ei ruokaa eikä tietoa, miten seuraavan päivänä päästään siitä v...n maasta äkkiä pois. Säästin viimeisen vaipan seuraavalle päivälle mahollisen lennon varalle. Ai niin. Tätä ennen piti huone tietty maksaa. Sanoin maksavana luottokortilla ja vapisevin käsin annoin kortin siinä respassa setälle ja sanoin, että toivotaan kortin toimivan. Arvelin, että luottoraja oli tullu jo aikoja sitten vastaan ja itku pääsi taas kun kortti toimi. Kaverit hiukka ihmetteli käyttäytymistäni siinä tiskillä, mutta olin jo aiemmin unohtanu muut ihmiset ja täysin vittuuntunu koko matkaan. Ei siinä mitään jos olisin ollu matkalla yksin, ois voinu olla vaikka kentällä yötä, mutta lapsen ja koiran kanssa...

Neiti heräs 12 tunnin päästä. Olihan sillä jääny edellisen päivän päikyt väliin, koska aioin laittaa sen nukkumaan heti Dubain koneen noustuaan. Sen sijaan se valvoi koko edellisen päivän heräten ysin aikaan aamulla ja pääsi nukkumaan 16 tunnin valvomisen jälkeen. Oli se vaan ihme emäntä! Ainoat kitinät lähti siinä transfer-tiskille jonotuksessa kun oli jo nälkä ja jano.
Hotellissa alettiin sitten reenaileen pöntölläkäyntiä. Oli pakko, koska oli vaan se yks vaippa lentoa varten, jolle tosin mulla ei ollut lippuja, eikä mitään tietoa päästäänkö ees sinne. Pönttöily suju tosi hyvin, yhtään vahinkoa ei tullu. Hipolta löysin yhen läntin matolta, jonka toivoin olevan koiran kusta. Aamupala oli niin runsas, että Hippokin sai mahansa täyteen leipää ja jugurttia. Sopivaa koiranruokaa? Ammeessa oltiin yli tunti aikaa kuluttamassa ja kerran käytiin ihan vaan huvikseen juokseen käytävässä.

Viien aikaan tuli täti hakemaan meitä bussiin. Samalla näin tutun sveitsiläispariskunnan, olivat olleet samassa hotellissa yötä. Matkalla hotellista bussiin kysyin sillä kertaa setältä, saanko päästää koiran kuselle metrin päässä olevalle nurmikolle. Setä mietti hetken ja sanoi, että äkkiä sitten. Hippo juoksi pari metriä ja kusi piitkääään. Oma oloki rauhoittu samalla. Kentällä kaikki kävi tosi nopeaa. Setä raahas Hipon boksin sinne v...n transfer-tiskille ja kävi vaihtamassa meille uuet liput tunnin päästä lähtevään koneeseen ja sanoi, että menkää portille 9. Koiran sanoi tulevan samaan koneeseen. Uskookohan tuota, mietin, mutta sanoin hyvästit samalla näkemilleni vanhoille tutuille, saksalaisnaiselle ja intialaismiehelle, jotka olivat nukkuneet kentällä.

Koneessa rauhoituin, kun varmistin Hipon mukanaoloa stuerteilta ja he vannoivat koiran olevan koneessa. Samantien kun turvavyömerkkivalo sammui, oikaisin itteni pitkäkseni siihen 3 istuttavalle riville, jossa mun ja Kepan lisäksi ei muita ollu ja Kepa nukahti syliin. Siirsin sen siihen viereen nukkumaan ja loppulennon nautin matkustamisesta. Sain syyä rauhassa ja lukea uusimman ASB:n alusta loppuun. Neitin herätin seuraavan kerran kun alettiin laskeutua.
Samalla kun muitten matkalaukut meni menojaan hihnalla tyydyin toteamaan, etten ehkä ees kuvitellu saavani laukkuja vielä. Missä lie ne sitten olivatkaan. Menin tekemään ilmoitusta kadonneista kasseista. Meinasin suunnilleen tukehtua kun tiskillä setä oli älyttömän ystävällinen. Olin jo valmistautunu valittamaan ja kitisemään ja tirauttamaan parit itkut, mutta mitään ei tarttenu tehä. Ainoastaan siinä vaiheessa tuli huono olo, kun setä kysyi, että missä asun Dubaissa. En muistanu. Ei millään tullu mieleen osoite. Ei ees asuinalue. Setä kysyy, että ootko varma, että asut täällä vai ootko turisti. Ei, ei, kyllä mää asun. Piti soittaa miehelle ja kysyä osoitetta.

Seuraavaksi mentiin hakemaan Hippoa cargo villagesta, tutusta paikasta. Siellä istui yliylilihava eläinlääkäri ja tarkasteli papereita. Olivat keksineen satasen lisää maksua palveluistaan ja kiltisti maksettiin ja kopiot otettiin kaikista tarvittavista papereista. Vikalla tiskillä yks setä kysyy, että tulitko hakevaan elävää eläintä? Vastasin joo ja sen jälkeen sanoin sanan toivottavasti! No oli se Hippo hyvissä voimissa ja taas nopeasti kuselle.

Loppu hyvin kaikki. Nyt on kulunu laskeutumisesta yli 4 päivää eikä tavaroita ole vielä näkyny eikä kuulunu. Turha haaveilla enää niistä maksamakkaroista tai leivistä tai ees suklaasta, eiköhän ne oo jo pilalla. Matkalaukkupalvelutyypit ei vastaa puhelimeen, mutta muuten kaikki hyvin. Ikinä en enää matkusta Venäjän kautta. Jos siellä kaikki menee ok, niin kaikki on ihan normaalia, mutta jos joku menee pieleen, se menee sitten kunnolla pieleen. Vaikkakin moka oli tällä kertaa mun mielestä finnairin, ei mun eikä aeroflotin. Ne kun ei vaan tiiä, miten ollaan kohteliaita ihmisille tai ees käyttäydytään ihmismäisesti. Ainakaan siellä kentällä. Sen opin lisäksi, että seuraavan kerran pakkaan käsimatkatavaroihin ne tuliaiset ja esim. hammasharjan.

Muuten täällä kotona kaikki on ennallaan. Kukat ei ollu kuolleet kuukauen veen puutteesta huolimatta. Yks ainoa talo tällä alueella on valmistunu, muihin tullu noin 5-10 kerrosta lisää. Jauhokaapista piti pari pussia heittää uusine asukkeineen menemään. Ulkona on sairaan kuuma ja kostea, vaikka keli ei oo ees pahimmillaan. Alakerran vartijat on kaikki vaihtuneet. Ja iso osa suomalaisista on palanneet takaisin. Tänään käytiin jo sählyssä morjenstamassa tuttuja. Tuli Kertullekki hymy huuleen!

Ällöä!

Oli tosi hyvä idea pitää Kerttu alkuiltaan hereillä ilman päikkyjä. Syliinhän se sitten nukahti kuuen aikaan. Herätin sen puolen tunnin päästä ja petiin takasi seiskan jälkeen. Neiti heräs ysiltä ikään kuin päikyiltä. Puoli kaks saatiin se nukahtamaan uusiksi. Tähän asti kaikki muuten jees, paitsi minä olin kyllä jo ihan rikki.

Nukuin pari tuntia ja heräsin siihen, kun ihan ku olis yököttävä olo. Ei kun pytylle ja sieltähän sitä tuli, oksennusta siis ja reippaasti. Oksensin mahan tyhjäksi ja petiin takasi. Seuraava herätys, jos olin saanu ees nukutuksi välillä, oli parin tunnin päästä. Nyt ei kyllä ollu enää mitään oksennettavaa, vaan oksentaahan ne koiratki sitä ihanaa keltasta sappinestettä. Muutin sohvalle makoilemaan ja kohta taas veskiin. Veti naaman aika kalpeaksi ja ihon tuskanhikiseksi. Tilannetta ei auttanu yhtään se, että miehellä tietty töihinmeno aamulla aikaste. Tätä vekslaamista jatku puoli yhteentoista kunnes päivänpaiste heräs petin pohjalta. Ite en jaksanu kunnolla nousta, yritin houkutella koirafilmeillä neitin telkkarin ääreen ja olin kaksinkerroin. Soitin jo miehelle, että jospa tulis pelastamaan päivän. Onneks otin kummiski sen äkäsen buranan ja alko selkäranka taas suoristua. Syyähän ei voi mitään vaan jos ees pysytyis neitille ruokaa tekemään. Viimeksi oon oksentanu kerran muistaakseni kolmisen vuotta sitten.


Yöllä tuli mieleen, että kun sais ees ne matkatavarat nii vois joku päivä lähtä jonnekki, kunhan eka vaan toipuu luultavasti matkastressistä. Samalla tajusin, että annoin niille matkalaukkuetsiville mun Dubaipuhelinnumeron. Ihan hyvä ajatus, paitsi että se puhelin on siellä kadonneen rinkan taskussa.


Aloitetaan pikkuhiljaa kesäkuvien julkaisu. Niitähän riittää. Tässä ollaan vielä Helsingin kentällä harjoittelemassa pyttyilyä pienellä lastenhuoneen pytyllä. Ihan hyvä jälkikäteen ajateltuna, koska Moskovan hotellissa oli tasan yksi vaippa yhelle päivälle, muut oli kentälle jääneissä matkatavaroissa. Tuli urakalla reenattua pyttyilyjä.

Jos illalla jaksais matkakertomusta väsätä. Nyt yritetään hiippailla meän talon leikkihuoneeseen, jonne oli kesän aikana ilmestyny sentään leikkimökki ja liukumäki. Muuten se on puitteeltaan kyllä tosi karu. Otan yrjöpussin taskuun.

Ai niin, melkein unohtu: Synttärionnittelut Joonalle, 29v!

Väyryset matkailee, arvaahahan sen...

Että mitä tapahtuu? Mikä on pahinta, mitä voi tulla eteen kun matkustaa sanotaan nyt että vaikkapa Venäjän kautta? Jääkin Moskovaan, eikä kerkiä jatkolennolle, saa todella ala-arvoista asiakaspalvelua, jos saa sitä ollenkaan, hukkaa passin, ei ole toimivaa luotto-korttia saati rahaa, koira on hukassa, muut matkatavarat on hukassa, joutuu itte maksamaan hotelliyön vankilamaisessa hotellissa, koska syy jatkolennolle pääsemättömyydestä onkin sinun? Kaikkea tätä ja vielä vähän lisää. Mutten nyt jaksa enempää, palaan asiaan vaikka huomenna.

Mutta kotoa Dubaissa siis ollaan. Tanja, Terhi ja kumppanit, meille voi tulla kylään. Me ei voia tulla, koska meän turvaistuin on jossain maaimalla, enkä voi soittaa, koska puhelin siellä samassa paikassa, prkl.