Nukuin pari tuntia ja heräsin siihen, kun ihan ku olis yököttävä olo. Ei kun pytylle ja sieltähän sitä tuli, oksennusta siis ja reippaasti. Oksensin mahan tyhjäksi ja petiin takasi. Seuraava herätys, jos olin saanu ees nukutuksi välillä, oli parin tunnin päästä. Nyt ei kyllä ollu enää mitään oksennettavaa, vaan oksentaahan ne koiratki sitä ihanaa keltasta sappinestettä. Muutin sohvalle makoilemaan ja kohta taas veskiin. Veti naaman aika kalpeaksi ja ihon tuskanhikiseksi. Tilannetta ei auttanu yhtään se, että miehellä tietty töihinmeno aamulla aikaste. Tätä vekslaamista jatku puoli yhteentoista kunnes päivänpaiste heräs petin pohjalta. Ite en jaksanu kunnolla nousta, yritin houkutella koirafilmeillä neitin telkkarin ääreen ja olin kaksinkerroin. Soitin jo miehelle, että jospa tulis pelastamaan päivän. Onneks otin kummiski sen äkäsen buranan ja alko selkäranka taas suoristua. Syyähän ei voi mitään vaan jos ees pysytyis neitille ruokaa tekemään. Viimeksi oon oksentanu kerran muistaakseni kolmisen vuotta sitten.
Yöllä tuli mieleen, että kun sais ees ne matkatavarat nii vois joku päivä lähtä jonnekki, kunhan eka vaan toipuu luultavasti matkastressistä. Samalla tajusin, että annoin niille matkalaukkuetsiville mun Dubaipuhelinnumeron. Ihan hyvä ajatus, paitsi että se puhelin on siellä kadonneen rinkan taskussa.
Aloitetaan pikkuhiljaa kesäkuvien julkaisu. Niitähän riittää. Tässä ollaan vielä Helsingin kentällä harjoittelemassa pyttyilyä pienellä lastenhuoneen pytyllä. Ihan hyvä jälkikäteen ajateltuna, koska Moskovan hotellissa oli tasan yksi vaippa yhelle päivälle, muut oli kentälle jääneissä matkatavaroissa. Tuli urakalla reenattua pyttyilyjä.
Jos illalla jaksais matkakertomusta väsätä. Nyt yritetään hiippailla meän talon leikkihuoneeseen, jonne oli kesän aikana ilmestyny sentään leikkimökki ja liukumäki. Muuten se on puitteeltaan kyllä tosi karu. Otan yrjöpussin taskuun.
Ai niin, melkein unohtu: Synttärionnittelut Joonalle, 29v!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti