Omituisuuksia

Tänne on kahen vuojen aikana kotiutunu ihan älyttömän hyvin. Silti aina joskus sitä miettii, että mitä hemmettiä, mikä maailma tämä oikein on. Avasin aamulla ilmaisjakelulehen ja hieraisin silmiäni. Ajman-emiraatissa oli ostarin työntekijät, itseasiassa siivooja löytäny food courtiin unohtuneen kassin ja toimittanu sen vartijalle. Vartija oli avannu kassin ja nähny siellä 400,000dhs (noin 70,000eur) käteisenä sekä 1,7milj dhs (300 000eur) shekkeinä. Tyypit on palauttanu kassin poliiseille, jotka taas oli palauttanu ne omistajalleen. Tais olla kassin omistaja jotenki erityisen rahoissaan, vai minkähän takia joku ees kulettelee tuollaista kassia mukanaan, saati ei piä siitä huolta. Itte olin ihan paniikissa kun yks ilta pörssi oli hetken hukassa, vaikkei siellä ollu ku ehkä noin 20 euroa plus kaikki tuiki tarpeelliset kortit (donistipaikan, pirtelöbaarin, jätskibaarin ja lasten leikkipaikan kanta-asiakaskortit).

Rahasta puheenollen pieni sivuhuomautus, että on se vaan kumma asia tuo verotushomma. Vaikkei työssä ole moneen vuoteen ollu (kohta 3 vuotta pois töistä) niin rahaa vaan tulee. Veronpalutuksissa siis. Ennen isoin summa on ollu jotain 900 euroa, joka tuli viime vuonna. Tänä vuonna tulee vielä rutkasti enempi. Kannattaa olla kotosalla! Vaan kyllä se rahareikäki löytyy vielä loppuvuonna. Sisäpiirivitsi ;)

Toinen erikoinen asia, johon kyllä täällä on jo tottunu, on tuo rahan lahjoittaminen. Taas oli kai yks päivä ollu lehessä tarinaa pojasta, joka tarttee kalliita munuaislääkkeitä. Toki perheellä ei ole sellaisia rahoja käytössään. Jo oli joku tuntematon lahjoittaja avannu pussinsa nyörit ja maksanu vajaat 10 000 euroa, jotta poika saa vuojeksi lääkkeet ja hoidot. Lahjoittaja kuulemma tekee näin aina kun näkee jonkun olevan tosi tarpeessa ja pysyy aina nimettömänä. Täällä on lähes viikottain samanlaisia juttuja lehet pullollaan.

Muutama viikko sitten oli kansijuttu intialaisista työmiehistä, jotka oli asunu 6 kuukautta puistossa. Olivat maksaneet kotimaassaan isot summat tänne tulosta ja heille oli luvattu hyvät palkat ja asumiset. Heti Dubaihin saavuttuaan agentti oli vieny passit ja häippässy. Miehet oli tässä tilanteessa rinnastettavissa laittomiin maahantulijoihin, joten ei voineet hakea ees töitä. Joku hyväntekeväisyyspuulaaki oli kuskannu miekkosille ruokaa sinne taivasalle jo jonkun aikaa. Lehtijuttua seuraavana päivänä oli uus lehtijuttu, jossa kerrottiin jonkun raksafirmat ottaneet miehet listoilleen ja olivat vielä luvanneet, että ne, jotka oli järkyttyneenä tilanteeseensa haluamassa kotiin takaisin, saisivat tarvittavat paperit ja lentoliput. Joten taas loppu hyvin kaikki hyvin.

Tänään kuulin suomalaisesta naisesta, joka on ollu täällä koomassa jo 3 vuotta. Perhe ei ole suomalainen, eivätkä ole enää tässä maanosassakaan. Naiselle kuulemma tarvittaisiin suomalaisia juttukavereita. Tosin tuo kooma yhistettynä puhumiseen ei ihan mulle aukea, mutta onhan siitä apua tajuttomallekin, jos joku puhuu ees samaa kieltä. En siis tiiä, onko se nainen jo vironnut tilastaan, mutta ajattelin ottaa selvää ja tarjota aikaani, jota kyllä riittää.

Niin se taas vierähti tunti tässä koneella, vaikka olis ollu kyllä muutaki tekemistä. Olis voinu kattoa vaikka jenkkilän big brotheria tai jotain suomalaista, jota koneelta nyt taas löytyy. Onneks tuo BB loppuu tällä viikolla, idolsit loppuu pariin viikkoon, kotikatu loppu jo.

Soitin veljelle skypellä ja kysyin, että lähtikö se serkku ja serkun iskä Thaimaahan kun facebookissa jotain sinne viitattiin. Veli kertoi vieneen sukulaiset lentokentälle ja miehet oli sanoneet lähtevänsä Rovaniemelle (Vantaalta). Hawaiji-paidat oli kuitenki olleet päällimmäisenä, ettei ihan kuitenkaan ollu veli varma asiasta.

Helpotuksia elämään

No niin, asiat alkaa selvitä. Ei toki se isoin, eli missää ollaan loppuelämä, mutta jotain pientä kuitenki. Ostettiin viikko sitten uus ruokapöytä ja se piti toimittaa kolmen päivän kuluttua. Mieshän on vielä Kiinassa, joten sitä ne ei ainakaan ole saanu kiinni, kuten en minäkään pariin päivään. Marssin siis kuittien kanssa sinne liikkeeseen ja kävin vähän kyseleen. Olivat kuulemma koittaneet tuua sitä pöytää tässä yks päivä, mutta alakerran vartijamies ei ollu päästäny niitä sisään. Tuovat huomenna. Hyvä niin. Eihän niitä tuolejakaan vielä ole...

Seuraavaksi ajoin Volvon liikkeeseen hermostuksissani. Autohan pitäis laittaa kaiken järjen mukaan kahen viikon päästä laivaan konttiin, jos se kerran meinataan nyt viiä. Tai siis minä vien. Huollot on kaikki tekemättä ja huoltokin varaamatta. Siinä sitten huoltomiehen kanssa kierrettiin ja koputeltiin kaaraa ja kirjattiin korjauskohteita ylös. Ekaks pitää saaha uuet renkaat, samoin joku hiton en-nyt-muista-mikä-säätö on kai pielessä, koska vain yksi rengas olis ainaki Suomessa ihan selvä sakon paikka. Ihan sielä reunasta. Hanskalokero aukeaa edelleen jokaisella humpilla. Sekä ulko- että sisäkuori vaatii puunausta ja jotain vahaa. Ulko-ovien kaikki pikkulommot (ovien iskut) pitäis saaha korjattua. Ja sittene ne ikkunoitten tummennukset valoisaa kotimaatamme varten laitetaan. 40 000 kilsaakin tulee kohta täyteen, joten sekin huolto varmaan tehään. Mitähän vielä? Niistä penkinlämmittimistä en osannu sanoa mitään. Vai pannaanko sinne sitten Suomessa joku vepasto vaiko mikä. No ajan sain ja se on jo kahen päivän päästä. Mikä säkä! Ehkä se auto saahaan ajallaan laivaan, jos vaan varattais sille ekaks paikka... Äsken sain kattavan ohjeen siirtokilpien saannille, joten sekin ehkä matti myöhäisiltä luonistuu.

Volvolta sitten sinne harmaitten hiuksien paikkaan, eli Cargo-villageen. Missään ei sanota näistä UAE:n uusista elukoitten kuljetuksista sitä ratkaisevaa asiaa, eli tartteeko koírat kuskata täältä muualle käyttäen Cargoa. Menin suurin toivein sinne tuttuun paikkaan export-officeen, jossa tiiän veterinärin oleilevan. Lähetään nyt ihan siitä, ettei setä ymmärtäny, mikä on June. Yritin selittää niin selvällä enkulla, että nainth of june. Me ollaan lähössä ehkä kesäkuun alussa. Ei menny jakeluun. Sain kattavan selityksen niistä kaikista terveyspapereista ja millon ne tulee hakea. Oon tehny sen saman homman jo monta kertaa ja kerroin, että tiiän kyllä, mutta kun teillä on nää uuet säännöt. Että pitääkö olla cargona vai kelpaako excess baggagena? Se on susta ihan ittestä kiinni, miten haluat. Ja paskan marjat. Sanoi saman olevan maahan tullessa. Mutta kun ei ole. Joka paikassa toitotetaan, että tänne tullaan ainoastaan cargona nykyään.

Sen verrran sillä muuten mukavalla äijän käppyrällä oli älliä, että neuvoi menemään saman talon toiseen päähään, export officeen, vaikkei siellä mitään lääkäriä olekaan. Menin Dnatan jollekki supervisorille ja esitin asian. Ystävällinen setä kaivo lakikirjan kokoisen opuksen ja leväytti mulle Suomea koskevat sännökset esille ja kehotti lukemaan. Kaikki tutut asiathan siellä oli. Pitää olla rokotukset sun mut paperit jne. Esitin kysymykseni vielä uusiksi ja setä ei osannu sanoa juuta eikä jaata. Onneks tajusin kysyä, että missähän mahtaa olla vaikka KLM:n cargo office? Sitten vaan hissillä yläkertaan ja toimittamaan asiaa vielä tuhannennen kerran. Halleluujaa! Jo nappas. Setä tiesi heti vastauksen ja täydellisellä englannilla intialaisittain vain hieman murtaen. Tultiin heti hyvin juttuun ja sain vielä hintojakin selville. Ei tartte cargona lähtä vaan vanhaan tapaan ylikiloina vaan maksetaan. Pitää vaan huolehtia, että menee samalla yhtiöllä loppuun asti, ettei tartte monelle maksaa samasta asiasta. Air Francella ei kehottanu lentään, koska tarttis hommata kaikki paperit myös ranskaksi sinä tapauksessa. Vielä kun ymmärtäisi sen laskutavan, että miten 70cmx50cmx50cm kokoisesta boksista saahaan 30 kiloa. Ymmärrän kyllä, että ne on jotain tilavuuskiloja, mutta millä kaavalla se lasketaan. Tietäiskö kukaan, Kaisa? Tai siis Kaisan mies? ;) No se kummiski tulee maksamaan jotain alle 500 euroa se lento cargona, joten melkein luulen sen tulevan halvemmaksi kuin ylikiloina maksamisen.

Joku oli laskenut (Terhi taisi olla) että 12 perhettä lähtee täältä muille maille, suurin osa kai Suomeen. Aika paljon vaihtuu sakkia, mutta tuleehan niitä uusiakin. Itte oon yrittäny hullun lailla löytää jotain muistoksi ostettavaa tavaraa, mutta laihoin tuloksin. Kai ne suurimmat muistot säilyy muistissa muutenki. Silti Marina interiorsin alessa piti eilen illalla vielä reenien jälkeen kävästä. Yhen lipaston sieltä voisi kyllä hakea.

Eipä meille muuta. Isi tulee huomenna takasin, tosin aikoi nukkua ainakin aamun. Vettä ei pitäisi tänään tulla hanasta ollenkaan korjaustöitten takia, mutta kyllä sitä nyt on tullu koko päivän ihan hyvin. Turhaan eilen myllytin tiskit ja pyykit ja muuta. Kerranki ei ole illaksi mitään tekemistä. Paitti, että tuleehan ne formuloitten aika-ajot.

Ja se jenkkilän idolsien veikkaus meni sitten ihan pieleen.

Yh-viikko

Niin se mies sitten läks Kiinaan. Viisumin viipymisen vuoksi lähti päivän myöhässä, mutta venyy sitten siellä vähän pitempään ja näkee myös nähtävyyksiä. Tulee siis sunnuntaina aamulla aikasten. Karistettiin neitin kanssa mahollisesti pukkaavaa ahistusta syömällä kaks kertaa tänään muualla ku kotona. Ei yhtään kiinnostais tehä ruokaa. Ällöttää jo ajatus. Huomenna silti pitäis taas jotain kehittää. Tai sitten ajaa vaikka vaihteeksi Nandosiin.

Oon sentään jotain vaimojen velvollisuuksiakin täyttäny. Eilen leivottiin Kertun kanssa pullaa. Neitillä oma pikkukaulin liikkuu jo aika hyvin. Annoin sen oikeasti tehä ihan ite korvapuusteja. Hyvin se oli kaulinnu taikinapalansa lätyksi ja osas voitelutkin hoitaa. Käänsin selän, ja se nätti lätty oli menny yheksi mytyksi. No taas kaulittiin ja laitettiin kanelia ja sokeria. Tietty ne meni yhteen kasaan mutta rullalle se teos lopulta saatiin ja palasina uuniinkin asti. Neitihän ei kyllä pullasta piittaa, joten kuhan ne taas syö?

Olkkarin verhot sain pestyä. Eka kerta yli kahteen vuoteen! Niitten silittäminen ja ikkunaan laitto kyllä kesti noin päivää. On se rankkaa. Kauan meinaa kestää meän uuen ruokapöyän toimituskin. Käytiin vikana Pride of kashmirin alepäivänä ostaan sieltä pöytä ja sanoivat kolme päivää toimituksen kestävän. Nyt on menny kyllä jo neljä päivää, eikä pöytää kuulu. Ei toki ostettu tuoleja, koska ei päästy yhteisymmärrykseen niistä. Totta puhuen, siellä ei ollu oiken hyviä tuoleja ollenkaan. Voin vaan vannoa, että niien tuolien löytymiseen menee seuraavat 15 vuotta.

Milla kyseli kommenteissa kun en oo Kärppiä hehkuttanu, että menikö ne kokonaan ohi? No ei tietenkään menny. Netistä joitain pelejä kuunneltiin, mutta totta puhuen, se vika finaali meni kyllä ohi melkein kokonaan. Vasta pelin ratkettua tajuttiin koko homma ja äkkiä Radio Mega päälle koneelta. Tuli sellaset tuuletukset meän kämpästä, että siinä oli naapuritki ihmeissään. Ja Kärppätarra pysyy autossa!

Tänään käytiin taas reenaamassa omalla pikku porukalla. Hippo veti heti aluksi tosi monta rimaa alas ja etten olis sitä kuristanu, käskin sen autoon ja otettiin seuraava uhri. Vartin päästä otin Hipsun uusiksi ja jopa alko tekeen töitä. Oikeesti me vedetään reenit ihan ku hiekkarannalla, se pohja on tosi upottavaa, vielä pahempi ku joku pehmeä heppamaneesi. Ite pitää juosta avojaloin, muuten ei taho päästä eteenpäin.

Eilen illalla toteutin uhkaukseni ja tuohon naapuritontille värkkäsin puomin osan. Raahasin lankunpätkän siihen hiekkakasaan lappeelleen ja siinä reenattiin, ilotulituksen loisteessa! Tuolla golfkentällä oli jotkut bileet ja taas niin mahtavat jysäykset, ettei Suomessa nähä sellasta koskaan. Luulin aluksi, että jossain tontilla vähän räjäytellään. En taas ajatellu pitemmälle, mitähän ne täällä räjäyttelis, ku ei oo sitä kalliotakaan mailla eikä halmeilla. Ite "puomi" meni yvin, mitenkäs muuten, ku ei oo mitään häiriötäkään..

Täällä jossain Dubaissa oli saatu oikeita merirosvoja kiinni. Luin aamun lehestä, että Arabiemiraattien politiikka on se, että pirots of the Gulfsit menettää veivinsä siitä hyvästä, että nirri poikki vaan. En ymmärtäny jutusta puoliakaan, joten jos joku ymmärsi, vois laittaa selvennystä tulemaan. Aika raaalta peliltä kyllä kuulostaa.

Vähän iloisempana asiana Desperate housewifesit jatkuu taas! Melkein varkain on kaks jaksoa tullu nettiin. Ja kone laulaa.. Ja aamulla se laulaa taas vähän Jenkkilän idolsien tuloksia. Veikkaan Jasonin tai Brooken laulujen loppuvan.

Ei täällä mitään tapahu!

Eipä vähän, tietäisitte vaan... Päivät kuluu tappavan tylsästi, mutta jotenki se kesä vaan pukkaa tuloaan. Eilen ilmotin itteni kolmeen agikisaan ja kahteen tokoon. Hah, mitähän siitäki tulee? 12 vuotta sitten oon viimeksi ollut alokasluokassa, mutta silloin tais tulla jos ei ihan 200 pojoa ni 196 ainaski. Nyt tähätään siihen ykköstulokseen. Kaikkea sitä ihminen pienessä päässään kuvitteleeki. Lämpö sumentaa aivot.

Lentolippuja ei oo varattu tietenkään vieläkään. Hinnat nousee, mutta antaa nousta. Mies lähtee Kiinaan pariksi päiväksi, jos saa viisumin. Pääsee kuulemma ihan kattomaan nähtävyyksiäkin. Ite olen päästäny suustani sanat: haluan täältä pois. Jotenki tuntuu taas vaan tyhmältä valittaa kotiäitin elämästä, miehen palkan tuhlailusta, maastoautolla ajelusta, lähes aikatauluttomasta elämästä, siis ihan hengailusta. Mutta aina kai sitä ihminen jostain löytää valitettavaa.

Englannin vieraskin tuli ja meni. Mukavahan se on, mutta jotenki se vaan alko se mukavuuskin ottaa kupoliin. Puolet niistä vitseistä meni ohi puolin ja toisin. Mitä lähemmäs loppuaan viikko eteni, sitä huonommaksi varmaan mun kielitaito muuttu. Ei vaan jaksanu enää miettiä mitä sanoo. Tuli näytettyä kaupunkia sen verran, että kaveri on ihan valmis muuttamaan tänne jos vaan töitä löytyy. Kävihän se haastattelussakin, jospa se tuottaa tulosta. Oppi muuten varmaan sen, että meän perheellä on ainutlaatuinen huumori. Lähettiin rannalle vikana päivänä ja annettiin kyllä kunnon kertoimilla olevaa suojarasvaa kaverille ja se laittoki sitä ahkeraan. Kotona jo naurettiin, että kyllä sää siellä palat. Rannalla tunnin oltuamme vitsailtiin, että ollaan vielä kolmisen tuntia. Vieras siinä vaiheessa jo etiskeli varjopaikkaa ja laitto paitaa päälle. Me vaan hymisteltiin, että joko punottaa. Kotona me vasta neurettiinki (vajaa 2 tuntia oltiin rannalla) ku iho oli ku pienellä porsaalla, ihan kärtsänny. Se katto aika himmeellä tavalla meitä ;)

Käytiin myös syömässä Madinatissa Beef companyssä ja saatiin käytettyä se miehen töistä saamansa lahjakorttikin. Itte sen kortin löytyminen tästä kämpästä sekä sen arvon selville saaminen onkin sitte ihan eri juttuja...

Viime viikon koirareenit oli verenpainetta hyvin nostava tapahtuma. Tähän asti porukat on jotenki saanu koiransa pysymään aisoissa, mutta nyt kaikilla suunnilleen napsahti. Mulla palo käämit eikä oikein enää jaksa kiinnostaa. Samoin palo hihat sillä tottiksen vetäjällä. Sovittiinki, että tästä lähtien ei enää panna postituslistalle mitään tietoa reeneistä vaan otetaan harvat ja valitut mukaan. Ihmiset ottaa sen ihan omaksi turinapaikakseen ja koirat kuseskelee sata kertaa putkeen sekä nuuskii tauotta maata. Yritä siinä sitte vielä kalastella niitä kentän toiselta reunalta kun ne lähtee lapasesta heti ku remmin irrottaa. Jos välillä sattuuki jollekki menemään kaaliin joku pieni ratapätkä ja koiraki vielä pysyy hanskassa ni eikö saat..a siihen joku kokkeri rykäse paikalle sotkemaan kuviot. Onneks kuumuus uhkaa sopivasti ja onpa heille tarjottu jotain alkupalaa. Uskokaa tai älkää, paras koira täällä agihommissa on ehottomasti sen vinttikoiratyypin silkkiterrieri. Ottaisin sen vaikka itelle kisakoiraksi jos saisin. Se on aivan mahtava, juoksee ihan kympillä!

Hipsun omat reenit ei oo kyllä ihan edenny, mutta nyt pitää ottaa taas niskasta kiinni itteä. Kontaktiesteitä ei oo edelleenkään tehty ollenkaan, lukuunottamatta sitä yhtä lankunpätkää joka on tuossa muutaman korttelin päässä. Työmiehet varmaan arvaa, kuka on varastanu mahdollisesti tulevaisuudessa katoavat laudanpätkät, niin himoavasti mää niitä kattelen. Tuolla on pilvin pimein just sopivanlevysiä lankkuja ympäri raksatyömaita. Suunnitelmat on jo ihan selvät. Joku ilta pimeällä menen ja otan kaks lankkua ja raahaan ne tuohon naapuritontille sellasen sähköjohtorullan päälle. Siinä sitten tehään kerralla kuntoon kontakti-reenit. Sitten Suomessa kun ollaan niin ihmetellään taas tulosta...

Kertulla änkytyskausi jatkuu, välillä tosi pahanaki. Kyllä se silti välillä saa suunsa auki kunnolla ja sieltä tulee pienen tytön ihmeellistä tarinaa. Tässä yks päivä muisteltiin mummilaa ja siellä asuvia ihmisiä ja eläimiä. Neiti väitti eka, että siellä asuu Kuukkis ja Isokoira (Ruutis). Minä selitin, että ennen siellä asuiki, mutta isoa koiraa ei ole enää. Neiti siihen, että niin ei ookkaan. Se meni nukkumaan, sitä väsytti kovasti. Toinen päivä keitin kanaa ja laitoin Hipon kuppiin jämät, annoin kupin neitille ja sanoin, että kutuppa Hipsu syömään. Sanot sille vaan, että Hipsu täällä on ruokaa. Kerttu sanoi, että ei ku äiti sanoo. Mää oon liian pieni siihen hommaan. Eilen ostettiin lelukaupasta ihan huippujuttuna pieniä muovikoiria 12 kipaletta. Laskettiin niitä välillä ja yks oli hukassa. Kepa menee suoraan Hipon eteen ja avaa sen suun kaksin käsin ja sanoo, että mää katon Hipsun suuhun olisko siellä yks. Suun se sai auki, muttei siellä mitään ollu. Päivällä se touhotti niien koiriensa kanssa ja sano, että isi saa illalla valita itelleen yhen. Isin tullessa kotiin se sai tosiaan valita yhen koiran ja valitti kai eniten kultaista noutajaa muistuttavan. Neiti otti heti koiran isiltä pois ja anto tilalle buldoggia muistuttavan ja sano, että eiku isi haluaa tämän.

Tällä hetkellä neitin ykkössana on mitä? Sano sille ihan mitä vaan, ni vastaus on mitä? Jos siitä huomauttaa tulee se tuttu litannia: Einari sanoo aina missä ja Elvi sanoo anna ;)

Jos joku ihmettelee tuota kuvaa ylhäällä, ni se on taas neiti valokuuvajan harjoituksia.

Kylläpä taas...

...kiirettä pukkaa. Tämä viikko on oikeesti aika kiireistä, koska meillä on vieras. Mies tietty tekee lähes normaalia päivää, joten minä kutosen enkulla keskustelen tämän engelsmannin kanssa ja esittelen kaupunkia. Ihmeen helposti se keskustelu etenee, vaikkakin lähes taukoamatta jompi kumpi kysyy, että anteeksi, voisitko toistaa? Miekkonen on mukava ja harmiton, kaikkeen tyytyväinen. Tänään tehtiin oikea turistikierros ja ajettiin beach roadia pitkin ekaks kala-, liha- ja vihannesmarketteihin. Siitä tekstiilitorille ja abra-veneellä creekin yki ja kultatorin puolelle. Miekkonen kävi ostamassa tyttöystävälleen kihlasormuksen. Oli kosaissut neitiä just ennen tätä matkaa. Neitonen oli vastannut, että jos saa kunnon timantin niin... Aika kohtalaisen kokoisen vihreän kiven saikin. Paluumatkalla koukattiin vielä palmusaaren kautta ja suorilta siitä Suomi-kouluun. Kepardi oli kyllä niin pökkyrässä autossa nukutun puolituntisen jälkeen, että osa tunnista meni ihan istumiseksi.

Tällä meän vieralla sattu tietenki olemaan odottamattomia tuttuja täällä Dubaissa. Vielä yhteisiä meän kanssa. Tää kaveri on siis opiskellut Lontoossa samassa yliopistossa yhen Suomi-koulun opettaja miehen (kansalaisuudesta en oo varma, joku näistä lähimaista kummiski) kanssa. Tän meän vieraan oli pakko tulla myös Suomi-kouluun, koska tähän turistikierrokseen meni koko päivä eikä ollu aikaa puottaa sitä muuallekaan kyytistä. Tottakai tämä vieras ja hänen vanha tuttunsa Mirja (jonka häissä oli ollut vuosia sitten Lontoossa) tapasivat sattumalta koulun käytävällä. Mirja haukko henkeään ja oli aivan äimän käkenä. Eivät siis ole vuosikausiin tavanneet.

Uusi sohvakin saapui eilen Ikeasta. Joskus tässäkin maassa joku saapuu sovittuna aikana, tällä kertaa jopa 2 tuntia etuajassa. Just äskettäin sovittiin, ettei Hipsua päästetä sotkemaan tuota sohvaa, mutta siinähän se makaa. Kuka sen raaskii häätää siitä pois?

Kesälomalippuja ei oo tilattu, enkä tilaa, ennenku tiiän, otetaanko meno- vaiko meno-paluuliput. Sovittiin jo, että muutetaan täältä syksyllä pois. Nyt en enää ole siitäkään enää varma.. Autoon sentään käytiin kysymässä huoltoaikaa, pienet lommot peittoon, vaha päälle, sisäputsaus ja tietty ne ikkunoitten tummennukset. Mehän ollaan kai ainut perhe, jolla niitä ei ole. Suomessahan paistaa paljon enempi aurinko ku täällä, joten laitetaan ne nyt kun auto on tarkoitus lastata laivaan.

Hipon kanssa ollaan reeneissä käyty. Viimeksi jäi tosi hyvä mieli yleisistä reeneistä kun ne meni niin hyvin. Paikalla oli reilut 10 dogia ja osa ihan kunnollisiakin. Ne jopa pysty oleen irti, eikä ne lähteneet äriseen muille. Itseasiassa täällä varmaan koirat käyttäytyy keskimääräisesti paremmin kuin Suomessa. Yleensä on vähintään koko perhe, ellei vielä isovanhemmatki mukana reeneissä. Se on niin ihmeellistä, kun koiralle jotain opetetaan. Viimeksi jo varoitin ihmisiä, että seuraavalla kerralla oikeasti alan periä "kusimaksua" 5 dirtsua joka kerran, kun joku kusee putken reunaan. Se älli niiltä ihmisiltä vielä puuttuu, että ne kattois, minne antavat koiransa kuseksia. Minä raahaan sitä kusista putkea autossa joka viikko. Eikä se ole ees mun oma. Nyt aattelin pestä sen, ja panna kolikkokupin sen viereen perjantaina.

Viimeksi reeneihin tepasteli korkkareillaan aikamoisen näköinen pimatsu. No oikeestaan se oli ehkä lähes viiskymppinen eukko, jolla tosin oli korkkarit, sävy sävyyn punaset legginssit, puna-valkoraidallinen en-tiiä-mikä-erikoinen paitaosa ja valkoinen lippis. Asusteisiin kuului iso valkoinen villis, chihuahua ja 2 sekarotuisen koiruus. Tähän lisätään erittäin voimakkaasti tummalla rajatut, pinkillä maalatut runsaalla botoksilla varustetut huulet, sekä tosi näyttävät ripset ja luomivärit plus vahvat rajaukset. Yks koirista oli vaan kiinni, muut irti ja eukko liihottaa tosi myöhässä keskelle tottisreenejä. Myöhemmin kyselin, että kukas kumma tää oli, nainen lähti ennen agiosuutta pois. Muut kertoivat hänen olevan suurella sydämellä varustettu saksalainen, joka on pelastanut kaikki omat nykyiset koiransa erinäisistä palatseista, jopa sen valkoisen villiksen. Saapuu kuulemma aina joka paikkaan myöhässä, mutta on todella ystävällinen. Ironista kyllä, nainen omistaa erittäin menestyksekkään kauneussalongin. Tekee töitä lähinnä sheikkien vaimoille. Niimpä tietty.

Kaikenlaista

Kyllä se taas stressaa tämä elämä. Muuttaako vaiko eikö, tehäkkö juurihoitoa vaiko eikö, ostaako sohva vaiko eikö, mennäkkö töihin vaiko eikö ja ostaako auto vaiko eikö. Ynnä muuta tämän kaltaista pähkinää purtavana. Melkein kaikkiin osaisin kyllä vastata, varsinkin tuohon ekaa. Kyllä joo muutetaan. Kun vaan koko perhe olis samaa mieltä. Jos päätetään vaihtaa maata, aika täällä Dubaissa loppuu aika lyhyeen. Onhan täällä yli 2 vuotta oltu, mutta kesäloma tulee aika pian eikä tänne välttämättä sitten enää palata. Mies kyllä, muttei muu perhe. Tai sitten tullaan muutamaksi viikoksi vielä syksyllä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, tänne palataan vielä sykyllä vuojeksi eikä muuteta mihinkään.

Juurihoidon skippasin komeasti. Eilen olis ollu aika siihen. Oltiin eka syömässä moessa ja sieltä tuli kiire hamppilääkäriin. Miehen tarinat juurihoidon mekaniikasta sai mun mahan ihan sekasin, enkä meinannu päästä vessasta pois. Hyvä ettei silmissä sumentunu. Siinä ruuassa kyllä saatto olla jotain... Lekurissa jatkettiin siis paikattavien reikien listan karsimista. Kerttukin pääsi tällä kertaa tutkittavaksi. Viime vuonna käytiin Suomessa arvauskeksuksen hammashoitajalla, joka väkin avas suun ja tutki kaluston. Tällä kertaa oltiin viisaampia ja puhuttiin asiasta niin kauan, että neiti itte halus sinne. Automatkan vikat 10 minsaa se istu turvaistuimessa suu auki valmiiksi. Hoitotuolissa oltiin äiskän sylissä ja avattiin suu komeasti. Kaikki hampaat löyty, purenta normaali eikä hampaiden kunnossa valittamista.

No se sohva sitten. Yli 2 vuotta ollaan sohvaa etitty ja ostettiin se eilen. Ikeasta. Tottakai. Mistäs muualta. Vielä tarttis ruokapöytää, mattoa ja vaikka mitä. Kunhan vaan päästäis kassalle asti ilman käenvääntöä.

Työasiat sitten. Tänään päätin viimeisen kerran, etten mene kesällä töihin. Kepalle olis löytyny kuukaueksi hoitopaikkakin yksityiseltä pimeästi... mutta monimutkaista olis ollu. Sitten joskus kun palaan töihin, perehdytys on sitä luokkaa ettei oo ennen nähty! Tänään oli 7 days-lehessä kuva dialyysipotilaasta ja mietin, että pitikö siinä filtterissä olla sininen vaiko punanen ylhäällä? Ei mitään hajua!

Luokkakokousasia etenee hyvin. Olen kasannu nyt 17 tyyppiä elossa olevista 19:sta, joten viimeisiä viiään. Päivämääränkin päätin heinäkuulle. Sieltä suoraan (Kemistä) sitten olis tarkoitus jatkaa matkaa joko yöllä tai aamulla aikasten joko Kuopioon tai Kokkolaan kisaamaan. En tiiä, onko ihan utopistinen ajatus. Ainaki Kuopiossa näytti olevan viimeisenä 3-luokat, joten ei ehkä mahotonta kuitenkaan.

Viimeinen vieras tänne Dubain kamaralle laskeutuu tulevana viikonloppuna. Miehen kaveri Englannista tulee viikoksi kai. Ehkä osaan puhua sen kanssa pikkusen paremmin ku viime kerralla. Se on ollu meillä kylässä viikon aiemminki Suomessa ja osaa myös jotenkuten puhuaki suomea. Onneks se yrittää saaha ees työhaastatteluita tänne sovittua, ettei tartte peukaloita pyöritellä ja sanakirjaa kaivaa kokoajan.

Agi MM-kisaliput ostettu katsomoon C2 vai oliko C3, en muista enää. Jäsenmaksut maksettu HAUlle ja Lendereille, lisenssi ja ASB maksettu. Mitä vielä puuttuu? Ai nii, niitä kisailmojaki vois alkaa jo laittaa.

Ja eiku formuloita kattomaan!

Hyvää aprillipäivää!

Kai tänään on sellainen? Ei oikein taas kotiäiti pysy ajantasalla. Melkein aina oottaa sitä päivää kun on väärässä paikassa väärään aikaan. Että menee puistopäivänä kahvilaan tai toisinpäin. Tosi hektistä siis elämä...

Eilen oli oikeasti hektinen aamu. Sängyssä loikoilusta lapsen kanssa on tullu jo tapa ja joka aamu se elämä alkaa aina vaan hitaammin. Puuha-Petet telkkuun ja aamupalaa. Vähän lehtiä samalla ja sitten äkkiä tulee kiire ja koira ulos. Siitä kiireesti tarvittavat tavarat laukkuun ja 100 kertaa avainten tarkistus. Puhelin yleensä jää. Se on kyllä lähes aina out of puheaika ja mallia lankapuhelin nykyään. Olin luvannu tytölle käynnin kissarannalla syöttämässä kulkukissoja. Piti samalla käyä hakemassa vanhat röntgenkuvat hampaista sieltä rannan läheltä. Tällä kertaa ei löyetty kuin 3 kissaa, yleensä niitä on yli kymmenenkin. Ilmat alkaa olla niin kuumat, että ne viisaat kai loikoilee siellä rantakivien alla. Ne kivet on kyllä täynnä kaikenlaista ruokaa, joten ei ne nälkäsiä ole. Tietenki jäin suustani kiinni suomituristien kanssa sekä kolmannen löytämäni asuntoautomatkaijoiden kanssa. Olivat nuori pariskunta Hollannista ja neuvoin heille ne muut tietämäni matkailijat toiselta rannalta. Olivat tavanneet toisensa jokunen viikko sitten, mutta nyt eivät enää tienneet nien sijainnista. Sitten taas kiireesti autoon ja piti soittaa ja ilmoittaa myöhästymisestä. Hamppilääkärissä ei kertitty tällä kertaa kattoa Kertun hampaita, vaikka oli tarkoitus. Äitin pää saatiin kahella johtopuudutuksella niin turraksi, että heikompia olis hirvittäny. Lauantaina mennään taas ja silloin katotaan neitin suu eka. Tosin sitä ennen pitää kattoa myös tontun suu, koska silläki on kuulemma hammas pipinä.

Tuli viime viikolla kahvilassa puhetta tästä "kohublondi-Tukiaisesta". Oli yks suomalainen ollu hänen kanssaan samalla altaalla silloin muutama viikko sitten kun lööpit täytty hänen naamoistaan. Kai liika aurinko oli vähän sumentanu ajatuksia, kun ei ollu noteerannu vieressä olevia suomalaisia ollenkaan vaan oli soittanu puolen kymmentä äänekästä, hyvin epätoivoista puhelua kotimaahan ja välillä itkeä pillittäny ja salaman nopeasti taas puhunu ihan normaalisti työasioista. Suusta oli tullu myös hyvinkin ihmeellistä tekstiä hänen majapaikastaan Dubaissa. En kehtaa ees kirjottaa sitä tähän, etten hanki itelleni hankaluuksia.